PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2012

Transkriptio

1 PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu nro 229/2013 Viivi Mänttäri ISSN

2 TIIVISTELMÄ Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen kuormituksesta suurin osa on alueelle Kymijoen virtaamien mukana kulkeutuvaa hajakuormitusta. Tämän lisäksi merialueelle kohdistuu myös pistemäistä kuormitusta, jota aiheuttavat lähinnä Kotkan ja Haminan merialueen teollisuuden ja yhdyskuntien jätevedet sekä Kymijoen alaosan pistekuormittajat. Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 2012 vedenlaatutuloksia Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailusta, jonka avulla seurataan merialueelle kohdistuvan pistemäisen kuormituksen vaikutuksia alueen vedenlaatuun. Talvella alusveden happitilanne pysytteli vähintään kohtalaisena. Syvänteissä ja matalissa lahdissa oli havaittavissa happitilanteen heikkenemistä. Täysin hapettomia alueita ei kuitenkaan havaittu. Fosforipitoisuudet olivat alusvedessä selvästi pintavettä korkeampia ja korkeimmat pitoisuudet havaittiin vähähappisilla alueilla. Jokivesien vaikutus oli havaittavissa etenkin jokisuiden lähellä, jossa sameus oli selvästi ulompia merialueita korkeampi ja sähkönjohtavuus matalampi. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat Haminan edustalla selvästi Kotkan ja Pyhtään rannikoiden edustoja korkeampia. Myös kesällä (touko-syyskuu) keskimääräisessä vedenlaadussa oli havaittavissa jokivesien vaikutus rannikkoa lähinnä sijaitsevilla tarkkailupisteillä. Makeiden jokivesien vaikutus näkyi alhaisina suolapitoisuuksina sekä kasvaneena sameutena ja heikentyneenä näkösyvyytenä. Alusvedessä oli talven tapaan havaittavissa hapenpuutetta osalla tarkkailupisteistä. Happitilanne pysyi kuitenkin pääsääntöisesti vähintään kohtalaisena suurimmalla osalla tarkkailupisteistä. Alusveden sameus ja fosforipitoisuus olivat korkeimmat vähähappisilla alueilla. Pintaveden fosforipitoisuudet olivat Pyhtään edustalla selvästi muuta rannikkoaluetta alhaisempia. Klorofyllipitoisuudet puolestaan olivat rannikolla selvästi ulompia merialueita korkeampia. Viime vuosina Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen keskimääräinen vedenlaatu on pysytellyt hyvin samalla tasolla. Jokivesillä on selvä vaikutus erityisesti rannikon läheisiin pintavesikerroksiin. Vedenlaadun kehitystä pidemmällä aikavälillä Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella on tarkasteltu lähemmin vuonna 2011 ilmestyneessä pitkäaikaisraportissa (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2011). Kymijoen kuormitusta ja vedenlaatua vuoden 2012 osalta tullaan käsittelemään tarkemmin Kymijoen alaosan vuosiyhteenvedossa. Lisäksi Kotkan sataman edustan vedenlaatua on tarkasteltu omassa raportissaan (Mänttäri 2013).

3 SISÄLLYS: 1 JOHDANTO 1 2 TAUSTATIEDOT Tutkimusalue Sääolot Meriveden pinnankorkeus Merialueen jäätalvi Jokien virtaamat Summanjoki ja Vehkajoki Kymijoki 6 3 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 8 4 VESISTÖKUORMITUS Yleistä Merialueen pistekuormitus Pyhtään edustan merialueen kuormitus Kotkan edustan merialueen kuormitus Haminan edustan merialueen kuormitus Jätevesikuormittajien lupaehtojen täyttyminen Mussalon jätevedenpuhdistamo, Kotka Kotkamills Oy, Kotka Sunilan Puhdistamo Oy, Kotka 17 5 VEDENLAATUTULOKSET Merialueen vedenlaatu talvella Merialueen vedenlaatu kasvukauden aikana Vedenlaatu intensiiviasemilla Uimarantojen vedenlaatu 34 6 YHTEENVETO 37 7 TARKKAILUN JATKAMINEN JA OHJELMAN MUUTOKSET 39

4 8 VIITTEET 40 LIITTEET: Liite 1. Merialueen vedenlaadun sekä rehevöitymisseurannan havaintoasemat Liite 2. Kartta merialueen vedenlaadun sekä rehevöitymisseurannan havaintoasemista Liite 3. Kartta merialueen pistekuormittajista Liite 4. Vesinäytteiden analyysitulokset 4.1 Fys-kem + klorofylli asemien tulokset 4.2 Intensiiviasemien tulokset Liite 5. Kotkan yleisten uimarantojen vesianalyysitulokset

5 JOHDANTO Itäinen Suomenlahti on tunnetusti Itämeren kuormitetuimpia ja rehevöityneimpiä alueita. Rannikkomallin (Henriksson ja Myllyvirta 2006) perusteella itäisen Suomenlahden alue on rannikkoalueistamme altein hapettomuudelle ja siitä johtuvalle sisäiselle kuormitukselle. Ulkoisen kuormituksen ja erityisesti sisäistä kuormitusta lisäävän geomorfologiansa takia alue onkin pohjan- ja vedenlaadun suhteen Suomen rannikon huonokuntoisin. Itäisen Suomenlahden rannikkoalueella on leveä saaristovyöhyke, jonka lukuisat syvänteet ja matalat kynnysalueet estävät pohjanläheisen veden vaihtumista. Lokeroituneilla alueilla myöskään ulkoisen kuormituksen vaikutukset eivät välttämättä ole voimakkaimpia päästölähteen lähellä, vaan tulevat näkyviin geomorfologisten edellytysten mukaisesti. Valtaosa Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen kuormituksesta on Kymijoen mukanaan tuomaa hajakuormitusta. Tämän lisäksi aluetta kuormittavat myös pienemmät joet, kuten Siltakylänjoki, Summanjoki sekä Vehkajoki. Hajakuormituksen lisäksi Kymijoen alaosaan ja merialueelle kohdistuu pistemäistä yhdyskunta- ja teollisuusjätevesikuormitusta, joka on merialueella keskittynyt pääasiassa Kotkan edustalle. Pyhtään ja Haminan edustalla pistekuormitus on selvästi Kotkan edustaa vähäisempää. Tässä yhteenvedossa käsitellään Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan seurantaan sekä rehevöitymisseurantaan kuuluvat vedenlaatututkimusten tulokset vuodelta Kymijoen alaosan vedenlaatutulokset vuoden 2012 osalta tullaan julkaisemaan omassa raportissaan vuoden 2013 aikana. Kotkan satamaa ympäröivän merialueen tuloksia on lisäksi käsitelty omassa julkaisussaan (Mänttäri 2013). Merialueen ja Kymijoen alaosan vedenlaatua pidemmällä aikavälillä ( ) on tarkasteltu erillisessä raportissa (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2011). Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen kuormittajilla on ympäristöluvissaan määrätty velvoite tarkkailla kuormituksensa vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoitetta toteutetaan kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Toteutettu tarkkailu perustuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymään tarkkailuohjelmaan (kirje nro 0498Y , ), joka kattaa sekä Kymijoen alaosan että Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen. Merialueen tarkkailuohjelmaan sisältyvät veden fysikaalis-kemiallisen tilan seuranta, rehevöitymisseuranta sekä haitallisten aineiden kertymisseuranta ja sedimenttitutkimus. Vuonna 2012 Kymijoen alaosan ja Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailuun osallistuivat seuraavat kuormittajat: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013 1

6 Kymijoen alaosa: UPM Kymmene Oyj, Voikkaa UPM Kymmene Oyj, Kymi Kouvolan kaupunki Myllykoski Paper Oy Kymen Vesi Oy Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Stora Enso Ingerois Oy Sonoco-Alcore Oy Voikkaan paperitehdas lopettanut 6/2006 Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Akanojan puhdistamo Mäkikylän puhdistamo Myllykosken paperitehdas lopettanut 12/2011 Halkoniemen puhdistamo lopettanut 8/2010 jatkaa ohitusvesikäsittelylaitoksena Huhdanniemen puhdistamo lopettanut 9/2010 jatkaa ohitusvesikäsittelylaitoksena Anjalan paperitehdas Inkeroisten kartonkitehdas Karhulan kartonkitehdas Merialue: Kymen vesi Oy Kotkamills Oy Sunilan Puhdistamo Oy Stora Enso Publication Paper Oy Ltd Haminan kaupunki HaminaKotka Satama Oy Mussalon puhdistamo Kotkan tehdas Stora Enso Oyj, Sunilan tehdas Summan paperitehdas lopettanut 1/2008 Nuutniemen puhdistamo lopettanut 9/2010 siirtoviemäri Mussaloon jatkaa ohitusvesikäsittelylaitoksena Kotkan satama Haminan satama J. M. Huber Finland Oy Haminan tehdas 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

7 2 TAUSTATIEDOT 2.1 TUTKIMUSALUE Pyhtää-Kotka-Hamina merialue sijaitsee itäisen Suomenlahden rannikolla. Ruotsinpyhtään edustalta Haminan edustalle asti ulottuva tutkimusalue on noin 50 kilometriä pitkä (liite 2). Tarkkailualuetta kuormittavat alueelle laskevat joet sekä rannikon pistekuormitus. Selkeästi suurin kiintoaine- ja ravinnekuormittaja on Kymijoki, joka virtaa viitenä eri haarana mereen Pyhtään ja Kotkan edustalla. Kymijoen kaksi länsihaaraa laskevat Pyhtään Purolanlahteen ja Ruotsinpyhtään Ahvenkoskenlahteen. Näistä matalista ja saartensulkemista lahdista vedet virtaavat Keihässalmen ja Suursalmen kautta varsinaiselle merialueelle. Kotkan edustalla, missä Kymijoen itäiset haarat (3 kpl) virtaavat mereen, vedet sekoittuvat paremmin. Haminan edustalla Suomenlahteen laskevat puolestaan Summanjoki ja Vehkajoki. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen edustan tutkimusalue kuuluu pääasiassa saaristovyöhykkeeseen. Tutkimusalue onkin hyvin matala ja syvyys on pääsääntöisesti alle 20 metriä. Tutkimusalueen uloimmat osat sijaitsevat merivyöhykkeellä, jonka reunaalueilta löytyy myös syvänteitä, jotka ulottuvat jopa metrin syvyyteen. Tuulilla, virtauksilla ja veden korkeuksilla on tärkeä merkitys joki- ja jätevesien leviämiselle ja sekoittumiselle merialueella. Tutkimusalueen virtaukset näyttävät riippuvan lähinnä tuulija kerrostuneisuusoloista. Kesäkerrostuneisuuden aikana virtausten suunta noudattelee pitkälle vallitsevan tuulen suuntaa. Loppukesällä lämpötilakerrostuneisuuden purkauduttua pintavirtaus suuntautuu pääsääntöisesti länteen. Talven ja alkukevään jääpeitteisenä aikana idänpuoleiset virtaukset ovat todennäköisesti vallitsevia. Lämpötilan harppauskerroksen alapuolisen veden liikkuminen alueella on selvästi rajoittuneempaa kuin pintaveden. Pyhtää-Kotka-Hamina merialue on ympäristöltään monipuolinen. Alue sisältää jokien suistoalueita, merenlahtia, sisä- ja ulkosaaristoa sekä meren selkiä. Merialue ja sen saaristo muodostavat tärkeän virkistyskäyttöalueen ja alueella onkin runsaasti yleisiä uimarantoja, leirintäalueita sekä paljon loma-asutusta. Kotka ja Hamina ovat tärkeitä vientisatamia. Lähisaarten välillä harjoitetaan reittiliikennettä ja huviveneily on alueella yleistä. Merialueella harjoitetaan sekä ammattimaista että kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013 3

8 2.2 SÄÄOLOT Vuosi 2012 oli koko maassa hyvin tavanomainen lämpötilojen suhteen, mutta hellepäivät jäivät hyvin vähäisiksi (Ilmatieteen laitos 2012). Kotkassa lämpötilat pysyttelivät huhtilokakuussa pitkänajan keskiarvon tuntumassa (kuva 1). Heinäkuu oli selvästi vuoden lämpimin kuukausi ja helmikuu kylmin. Helmi- ja joulukuussa oli selvästi tavanomaista kylmempää. Tammi-, maalis- ja marraskuussa lämpötila oli puolestaan tavanomaista korkeampi. Kuten muualla Suomessa myös Kotkassa sademäärät olivat selvästi tavallista suurempia. Kuukausittaiset sadesummat nousivat selvästi pitkänajan keskiarvon yläpuolelle elokuuta lukuun ottamatta. Sademäärät nousivat hyvin suuriksi loppuvuodesta ja etenkin syys- ja lokakuussa satoi paljon. lämpötila ( C) sademäärä (mm) Kuva 1. Eri kuukausien keskilämpötila ( o C) ja sademäärät (mm) vuonna 2012 Kotkan Kirkonmaalla ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Kotkan Rankissa. Lähde: Ilmatieteen laitos Vuonna 2012 tuuli eniten lounaasta, jonne keskittyi lähes 23 % havainnoista (taulukko 1). Vähiten tuuli puolestaan luoteesta. Tuulen voimakkuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat 2,2 ja 11,2 m/s välillä. Keskimäärin itätuuli oli voimakkain. Kovatuulisia päiviä (keskituulennopeus yli 14 m/s) havaittiin vuonna 2012 Kotkassa yhteensä viisi. Myrskypäiviä (keskituulennopeus yli 21 m/s) ei havaittu lainkaan. Taulukko 1. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (% havainnoista) sekä voimakkuuden minimi- ja maksimiarvot (m/s) Kotka Rankin havaintoasemalla vuonna pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 2,2 3,3 3,9 3,2 3,7 4,1 3,3 2,3 maks 5,3 11,2 9,6 7,3 7,6 7,7 5,5 5,3 ka ,3 3,7 12,8 5,3 9,3 6,1 12,4 4,9 14,7 5,4 22,9 6,0 10,8 4,5 6,3 3,8 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

9 2.3 MERIVEDEN PINNANKORKEUS Merentutkimuslaitos mittaa meriveden pinnankorkeutta Haminassa mareografilla, joka sijaitsee Haminanlahdessa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Vuonna 2012 pinnankorkeus vaihteli -55 ja 79 cm välillä (kuva 2). Alkuvuodesta vedenpinta oli korkeimmillaan ja lähti tämän jälkeen laskemaan. Maalis-elokuussa vedenpinta pysytteli pääsääntöisesti noin 30 ja -30 cm välillä. Syksyllä vedenpinnan korkeus lähti jälleen nousuun, mutta laski joulukuun alussa vuoden matalimmalle tasolle (-55 cm). cm Kuva 2. Meriveden pinnankorkeuden vaihtelu Haminassa vuonna Lähde: Merentutkimuslaitos 2.4 MERIALUEEN JÄÄTALVI Jäätalvi jäi hyvin lyhyeksi ja jääpeitteisen alueen mukaan se sijoittuu keskimääräisten talvien luokkaan (Ilmatieteen laitos 2012). Jäätalvi pääsi kunnolla alkamaan vasta tammikuun lopulla, jolloin lämpötilat laskivat selvästi. Jääalue oli laajimmillaan helmikuun 11. päivänä, jonka jälkeen jään peittämä alue alkoi hiljalleen pienentyä. Viimeisetkin jäät sulivat Suomenlahden alueelta toukokuun 6. päivään mennessä. 2.5 JOKIEN VIRTAAMAT Summanjoki ja Vehkajoki Summan- ja Vehkajoelta on vähän mitattuja vedenlaatu- ja virtaamahavaintoja, minkä vuoksi jokien virtaamat on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän (WSFS, versio V.5B) avulla. Simuloidut arvot eivät kuitenkaan koskaan täysin vastaa mitattuja arvoja, vaan toimivat lähinnä suuntaa antavina arvioina. Vuosi 2012 oli hyvin sateinen, mikä näkyi myös jokien virtaamissa. Sekä Summanjoen että Vehkajoen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013 5

10 vuotuinen keskivirtaama oli selvästi edellisvuotta korkeampi. Summanjoen simuloitu keskivirtaaman vuonna 2012 oli 9,6 m 3 /s ja suurin virtaama 24,8 m 3 /s. Vehkajoella keskivirtaama oli 4,9 m 3 /s ja suurin virtaama 16,7 m 3 /s. Virtaamahuippuja oli havaittavissa kummassakin joessa kolme: tammikuussa, sulamisvesien aikaan huhti-toukokuussa sekä syyssateiden aikaan loka-marraskuussa. Heinä- ja elokuussa virtaamat olivat puolestaan hyvin pieniä kummassakin joessa. 30 m3/s 20 m3/s 25 Summanjoki Vehkajoki Summanjoki Vehkajoki tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 3. Vehka- ja Summanjoen simuloidut virtaamat (m 3 /s) sekä niistä lasketut kuukausikeskivirtaamat (m 3 /s) vuonna Lähde: Suomen ympäristökeskus, vesistömallijärjestelmä (WSFS) Kymijoki Kymijoen virtaamia mitataan pohjoisessa Kuusankoskelta ja etelämpänä joen eri haaroista. Merialueelle purkautuvat vesimäärät vaihtelevat jokihaarasta riippuen hyvin paljon. Kymijoen läntisen haaran vedet laskevat Ahvenkosken kautta Ahvenkosken lahdelle ja Ediskosken kautta Pyhtään edustalle. Itäisen haaran vedet virtaavat Koivukosken ja Korkeakosken kautta Kotkan edustalle. Koivukosken haara jakaantuu vielä Huuman ja Langinkosken haaroiksi. Kymijoen keskivirtaamat olivat vuonna 2012 selvästi edellisvuotta suurempia (taulukko 2). Erityisesti Kuusankosken ja Koivukosken keskivirtaamat olivat selvästi kasvaneet. Ediskosken virtaama oli edellisvuosien tapaan selvästi Kymijoen muita haaroja pienempi. Kaikilla mittauspisteillä vuotuiset keskivirtaamat olivat pidemmän ajan keskiarvoa suurempia. Kymijoen virtaama pysytteli kaikilla viidellä havaintopaikalla lähes koko vuoden pidemmän ajanjakson keskiarvon yläpuolella (kuva 4). Kuusankoskella virtaamahuippu ajoittui marras-joulukuulle (kuva 4 ja 5). Myös Ahvenkoskella ja Koivukoskella virtaama oli hyvin korkea loppuvuodesta. Ahvenkosken toinen virtaamahuippu ajoittui huhti-toukokuulle ja Koivukosken helmikuulle. Korkeakoskella virtaama pysytteli melko tasaisena koko vuoden. Ediskoskella virtaama nousi kesäkuussa noin 50 m 3 /s tasolle, missä se pysytteli lähes koko loppuvuoden. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

11 Taulukko 2. Kymijoen keskivirtaamat (m 3 /s) Kuusankoskella, länsihaarassa Ahvenkoskella ja Ediskoskella sekä itähaarassa Koivukoskella ja Korkeakoskella vuonna 2012 sekä pidemmällä aikavälillä. Taulukossa on myös esitetty minimi- ja maksimivirtaamat. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä Paikka pidemmän ajan vuoden 2012 vuoden 2012 vuoden 2012 keskiarvo (m³/s) keskiarvo (m³/s) min (m³/s) max (m³/s) Kuusankoski Koivukoski Korkeakoski Ediskoski 8,2 35 1,8 59 Ahvenkoski m³/s Kuusankoski m³/s Koivukoski m³/s Ahvenkoski m³/s Korkeakoski m³/s Ediskoski Kuva 4. Kymijoen virtaama (m 3 /s) Kuusankoskella, länsihaarassa Ahvenkoskella ja Ediskoskella sekä itähaarassa Koivukoskella ja Korkeakoskella vuonna 2012 sekä pidemmällä aikavälillä. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013 7

12 m³/s 500 Kuusankoski Ahvenkoski Koivukoski Korkeakoski Ediskoski tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 5. Kymijoen kuukausittaiset keskivirtaamat (m 3 /s) Kuusankoskella, länsihaarassa Ahvenkoskella ja Ediskoskella sekä itähaarassa Koivukoskella ja Korkeakoskella vuonna Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä 3 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Merialueen fysikaalis-kemialliseen vedenlaadun seurantaan kuuluu 44 havaintoasemaa (liitteet 1 ja 2). Näistä havaintoasemista neljä on intensiiviasemia, joista vesinäytteet otetaan muita asemia useammin. Sekä Kotkan että Haminan edustalla sijaitsee kaksi intensiiviasemaa, joista vesinäytteet otettiin (taulukot 3 ja 4) 13 kertaa vuoden 2012 aikana. Muilta havaintoasemilta vesinäytteet otettiin sekä helmi-/maaliskuussa että heinäkuussa 2012 (taulukko 3). Taulukko 3. Yhteenvetotaulukko merialueen fysikaalis-kemiallisista tutkimuksista vuonna Määritys koodi menetelmä 1 m 3 m 5 m 10 m 20 m p -1 m Näkösyv. Lämpötila T_WM x x x x x x Happi O2_DTB SFS 3040 x x x x x x Happi % O2_STB x x x x x x Sameus TBY_SNT SFS-EN x x x x x x ph PH_L25 SFS 3021 x x x x x x Saliniteetti SAL_LS x x x x x x Sähk.joht. CTY_25L SFS-EN 27888s x x x x x x Väri CNR_NC EN-ISO 7887 x x x x x x Kok. P PTOT_NS SFS 3026 x x x Kok. N NTOT_NCA SFS 3031 x x x Fek.strep. FS35_F2K SFS-EN ISO /00 x 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

13 Taulukko 4. Intensiiviasemilta taulukossa 1 mainittujen lisäksi tehdyt analyysit vuonna Määritys koodi menetelmä 1 m 10 m*) p -1 m Nitriitti + nitraatti NO23N_NA SFS 3031 x x x Ammoniumtyppi NH4N_NS SFS 3032 x x x Fosfaattifosfori PO4P_NS SFS 3025 x x x * näyte vain, jos kokonaissyvyys yli 20 m Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen rehevöitymisseurantaan kuuluu yhteensä 25 havaintoasemaa (liitteet 1 ja 2), joista 24 asemaa on samoja kuin fysikaalis-kemiallisessa seurannassa. Tähän lukuun sisältyvät myös kaikki 4 intensiiviasemaa. Lisäksi rehevöitymistutkimuksen näytteitä haetaan yhdeltä Mussalon pohjoispuolella sijaitsevalta havaintoasemalta (106), koska tämä alue on muuta tutkimusaluetta selvästi rehevämpää. Havaintoasemilta otettiin klorofylli a näytteet touko-syyskuussa kerran kuukaudessa ja intensiiviasemilta touko-elokuussa kaksi kertaa kuukaudessa. Klorofylli a -määritykset (CP_E, SFS 5772) tehtiin kokoomanäytteistä. Kokoomanäytteet koostuivat osanäytteistä, jotka otettiin pinnasta syvyyteen 2 x näkösyvyys asti. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen vedenlaadun tarkkailuun liittyvästä näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Vesinäytteet analysoitiin voimassa olevien standardien ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeiden mukaisesti akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä (analyysitulokset liitteessä 4). Merialueen vedenlaatua on tarkasteltu sekä talven osalta että kasvukauden keskiarvoina, jotka on laskettu touko-syyskuun arvojen perusteella. Kotkan ja Haminan edustalla lähekkäin olevien pisteiden arvot on yhdistetty kasvukauden keskiarvoksi ja muiden asemien osalta on esitetty asemakohtainen kasvukauden keskiarvo (kuva 6). Lisäksi intensiivipisteiden tuloksia on käsitelty tarkemmin ja niistä on laadittu kuvia. Tulostentarkastelussa on lisäksi hyödynnetty Pyhtään edustalla sijaitsevan ympäristöhallinnon intensiivipisteen tuloksia (Kyvy-1). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013 9

14 Kuva 6. Kasvukauden keskiarvojen laskemista varten yhdistetyt näytepisteet Kotkan, Haminan ja Pyhtään edustan merialueilla. 4 VESISTÖKUORMITUS 4.1 YLEISTÄ Pyhtää-Kotka-Hamina merialuetta kuormittavat sekä alueelle laskevat joet että rannikon pistekuormitus. Alueelle tuleva kokonaisravinnekuormitus oli vuonna 2012 selvästi edellisvuotta suurempi. Kasvanut ravinnekuormitus selittyy pääosin merialueelle laskevien jokien suurista virtaamista, jotka olivat seurausta runsassateisesta vuodesta. Selkeästi suurin kiintoaine- ja ravinnekuormittaja on Kymijoki, joka tuo mukanaan paljon ravinteita. Kymijoen vedenlaatu on kuitenkin viimevuosina selvästi parantunut ja sen fosforipitoisuudet ovat nykyään matalampia kuin merialueella. Vuonna 2012 Kymijoen mukanaan tuoma ravinnekuormitus oli edellistä vuotta suurempi, mutta osuus alueen kokonaiskuormituksesta oli pysynyt edellisvuoden tasolla. Kymijoen osuus vuonna 2012 oli 87 % fosfori- ja 91 % typpikuormituksen osalta (kuva 7). Summan- ja Vehkajoki kuormittavat puolestaan Haminan edustaa, mutta niiden osuus koko merialueelle tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta oli selvästi alle 10 %. Teollisuuden jätevesikuormituksen osuus vuonna 2012 alueen kokonaisravinnekuormituksesta oli fosforin osalta 4,1 % ja typen osalta 0,8 %. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitusosuus oli 1 % sekä fosforin että typen 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

15 osalta. Pyhtään edustalla olevan kalankasvatuksen osuus merialueen kokonaisravinnekuormituksesta on alle 1 %. Tämä kuormitus ajoittuu kuitenkin vesialueen perustuotantokaudelle. Fosforia kg/vrk Kalankasvatus Yhdyskunnat Teollisuus Vehkajoki 0,2 % 1 % 4,1 % 1,9 % Kuormitus yhteensä 1012 kg/vrk Summanjoki 6,3 % Kymij Korkeakoski Kymij Koivukoski 14,7 % 20,3 % Kymij Pyhtää 7,7 % Kymij Ahvenkoski 43,9 % Typpeä kg/vrk Kalankasvatus Yhdyskunnat Teollisuus Vehkajoki 0,1 % 1 % 0,8 % 1,5 % Kuormitus yhteensä kg/vrk Summanjoki 5,5 % Kymij Korkeakoski 16,1 % Kymij Koivukoski 26,5 % Kymij Pyhtää 6,7 % Kymij Ahvenkoski 41,8 % Kuva 7. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen ravinnekuormitus (kg/vrk) vuonna 2012 sekä kunkin kuormittajan osuus (%) kokonaiskuormituksesta. Pyhtää-Kotka-Hamina merialuetta kuormittaa osaltaan myös Kymijoen alaosan pistekuormitus. Suurin osa Kymijoen mereen tuomasta kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta on yleensä peräisin Kymijoen yläosalta ja Kymijoen alaosan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

16 hajakuormituksesta. Kymijoen kuormitusta ja vedenlaatua vuoden 2012 osalta tullaan käsittelemään tarkemmin vuoden 2013 aikana ilmestyvässä Kymijoen alaosan vuosiyhteenvedossa. 4.2 MERIALUEEN PISTEKUORMITUS Pyhtää-Kotka-Hamina merialueelle tulee pistekuormitusta kolmelta teollisuuslaitokselta, kahdelta jätevedenpuhdistamolta sekä yhdeltä kalankasvatuslaitokselta (taulukko 5). Pyhtään merialueelle kohdistuu pistekuormitusta vain kalankasvatuksesta ja Haminan edustan pistekuormitus tulee J.M. Huber Finland Oy:n tehtaalta. Kotkan edustalla sen sijaan on sekä teollisuus- että yhdyskuntajätevesikuormitusta (liite 3). Kotkan edustalle kohdistuva pistekuormitus onkin selvästi Haminan ja Pyhtään edustan kuormitusta suurempaa. Suurin pistekuormittaja vuonna 2013, typpeä lukuun ottamatta, oli Sunilan Puhdistamo Oy. Typpikuormitus oli suurinta Mussalon jätevedenpuhdistamolla (taulukko 5). Taulukko 5. Pyhtää-Kotka-Hamina -merialueen pistekuormitus vuonna Pistekuormitus Q BOD7 CODcr Kiintoaine N P AOX 2012 m³/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Kotkamills Oy Sunilan Puhdistamo Oy JM Huber Teollisuus yht Hamina, Nuutniemen jvp ,4 6,1 0,1 Kotka, Mussalon jvp Yhdyskunnat yht Pyhtään kalankasvatus 16 1,8 Kaikki yhteensä Merialueen pistemäinen jätevesikuormitus on vähentynyt selvästi vuoden 2007 jälkeen (kuva 8). Summan tehtaiden toiminnan loppuminen vuoden 2008 alkupuolella vähensi osaltaan merialueen kuormitusta. Kalankasvatuksen osuus merialueen typpi- ja fosforikuormituksesta on melko pieni ja se on vähentynyt vuosittain. Sunilan Puhdistamo Oy:n AOX-kuormitus laski selvästi vuonna 2009, mutta nousi nopeasti takaisin aiempien vuosien tasolle. Pyhtään edustan kuormitus oli pysynyt vuonna 2012 samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Haminassa puolestaan kuormitus oli selvästi edellisiä vuosia pienempää Nuutniemen jätevedenpuhdistamon lopetettua toimintansa (puhdistamo jatkaa kuitenkin ohitusvesikäsittelyssä). Kotkan edustalla kuormitus oli hieman noussut edellisvuodesta, mutta erot vuosien välillä ovat melko pieniä. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

17 BOD-kuormitus kg/vrk COD-kuormitus kg/vrk yhdyskunnat teollisuus Fosforikuormitus kg/vrk kalankasvatus yhdyskunnat teollisuus Typpikuormitus kg/vrk Kiintoainekuormitus kg/vrk AOX-kuormitus kg/vrk Kuva 8. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen pistemäinen jätevesikuormitus vuosina PYHTÄÄN EDUSTAN MERIALUEEN KUORMITUS Pyhtään merialuetta kuormittaa pääasiassa Kymijoki (kuva 9). Valtaosa Kymijoen länsihaaran ainevirtaamista purkautui Ahvenkoskenlahteen (Ahvenkosken haara) ja vain pieni osa Purolanlahteen (Pyhtään haara). Keskimäärin Kymijoen mukanaan tuoma kuormitus Pyhtään merialueelle vuonna 2012 oli 522 kg fosforia ja kg typpeä. Sateisen vuoden seurauksena jokien virtaamat olivat tavanomaista suuremmat, mikä näkyi myös kuormituksen kasvuna. Vesimäärien vaihtelun myötä Kymijoen ainevirtaamien vuodenaikainen ja vuosien välinen vaihtelu voi olla ajoittain hyvin suurta. Kymijoen lisäksi Pyhtään alueelle tuovat hajakuormitusta myös pienemmät joet, kuten Siltakylänlahteen laskeva Siltakylänjoki. Pyhtään edustan ainoa pistemäinen kuormituslähde on kalankasvatus. Purolanlahden edustalla Krokön saarilla oli vuonna 2012 viisi voimassa olevan luvan omaavaa laitosta. Näistä kalankasvatustoimintaa oli vain Sandvikin Lohen Sandvikin laitoksella ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

18 Honkaniemen laitoksella. Laitosten lisäkasvu oli yhteensä 106 tonnia ja koko tuotantokauden aikainen fosforikuormitus yhteensä 669 kg ja typpikuormitus kg. Lisäkasvu oli hieman laskenut edellisvuodesta, mutta kuormitus oli pysynyt hyvin samalla tasolla. Kalankasvatuslaitosten kuormitus ajoittui pääsääntöisesti kesäkuun ja lokakuun väliselle ajanjaksolle. Kymijoen ainevirtaamiin verrattuna kalankasvatuksen kuormitusmäärät ovat vähäisiä eikä kalankasvatuksen osuus näy siksi kuvassa 9. Kalankasvatuksesta vapautuvat ravinteet ajoittuvat kuitenkin kesäkauteen ja vaikutukset kohdistuvat suppealle alueelle. Kalankasvatuksesta vapautuvat ravinteet ovatkin siksi hyvin perustuotannon hyödynnettävissä. Pyhtää-Kotka alueen kalankasvatuksen vesistökuormitus on ollut suurinta vuonna 1992, jolloin alueella toimi useita kalankasvatuslaitoksia. Tällöin fosforikuormitus oli yli 12-kertainen nykyiseen verrattuna Pyhtään edustan fosforikuormitus kg/vrk Kalankasvatus Pyhtään haara Ahvenkoskenhaara Pyhtään edustan typpikuormitus kg/vrk Kuva 9. Pyhtään merialueen ravinnekuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Pyhtään haaran ainevirtaamat on arvioitu Ediskosken virtaamatietojen ja Ahvenkoskenhaaran typpi- ja fosforipitoisuuksien avulla. 4.4 KOTKAN EDUSTAN MERIALUEEN KUORMITUS Myös Kotkan merialuetta kuormittaa ensisijaisesti Kymijoki (kuva 10). Kymijoen Koivu- ja Korkeakosken haarojen yhteinen keskimääräinen ravinnevirtaama vuonna 2012 oli yhteensä 354 kg fosforia ja kg typpeä vuorokaudessa. Kymijoen ainevirtaamat olivat selvästi edellisvuotta suurempia. Kotkan merialueella on myös omaa pistemäistä jätevesikuormitusta. Kotkan alueen teollisuus eli Kotkamillsin tehtaat sekä Sunilan Puhdistamo Oy purkivat mereen keskimäärin 41 kg fosforia ja 230 kg typpeä vuorokaudessa. Sunilan jätevedenpuhdistamon lopetettua toimintansa vuonna 2011 ainoa alueella toimiva yhdyskuntapuhdistamo sijaitsee Mussalossa. Mussalon jätevedenpuhdistamon fosforikuormitus oli keskimäärin 10 kg ja typpikuormitus 272 kg vuorokaudessa. Kotkan edustan kokonaispistekuormitus oli hieman edellisvuotta korkeampi. Kotkan merialueen kokonaiskuormituksesta pistekuormituksen osuus oli vuonna 2012 fosforin osalta 13 % ja typen 4 %. Pistekuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta oli hieman laskenut verrattuna edellisvuoteen. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

19 Kotkan edustan fosforikuormitus kg/vrk Mussalon puhdistamo Teollisuus Korkeakoskenhaara Koivukoskenhaara Kotkan edustan typpikuormitus kg/vrk Kuva 10. Kotkan merialueen ravinnekuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Teollisuuden osalta on käytetty kuukausikohtaisia kuormituslukuja ja Mussalon puhdistamon osalta neljännesvuosijaksojen kuormituksia. 4.5 HAMINAN EDUSTAN MERIALUEEN KUORMITUS Nuutniemen jätevedenpuhdistamo lopetti toimintansa vuonna 2010, mutta toimii edelleen ohitusvesien käsittelylaitoksena. Tämän lisäksi vähäistä kuormitusta tulee JM Huber Finland Oy:ltä. Haminan merialuetta kuormittavatkin pääasiassa Summanlahteen laskeva Summanjoki ja Haminanlahteen laskeva Vehkajoki. Summanjoelta ja Vehkajoelta ei ole juurikaan vedenlaatu- tai virtaamahavaintoja, joten jokien kuormitusta arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän (WSFS) vedenlaatumallilla (versio V.5B). Simuloitujen ainevirtaamien mukaan sekä Summan- että Vehkajoen ravinnevirtaamahuiput ajoittuivat alkuvuoteen, kevääseen ja loppuvuoteen (kuva 11). Summanjoen ainevirtaamat olivat selvästi suurempia kuin Vehkajoen Haminan edustan fosforikuormitus kg/vrk Vehkajoki Summanjoki Haminan edustan typpikuormitus kg/vrk Kuva 11. Haminan merialueen ravinnekuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Summanjoen ja Vehkajoen ainevirtaamat on arvioitu vesistömallijärjestelmän (WSFS) vedenlaatumallin avulla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

20 4.6 JÄTEVESIKUORMITTAJIEN LUPAEHTOJEN TÄYTTYMINEN Mussalon jätevedenpuhdistamo, Kotka Mussalon jätevedenpuhdistamo sai ympäristöluvan Itä-Suomen ympäristölupavirastolta joulukuussa Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä ( ) jäteveden luparajat pysyivät kuitenkin ennallaan annetun päätöksen (ISY-2008-Y-252) mukaan Mussalon laajennetun puhdistamon käyttöönoton takaraja siirtyi vuodella ja oli Laajennetun Mussalon jätevedenpuhdistamon lupaehdot muuttuivat Mussalon puhdistustulokset lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina, mukaan lukien mahdolliset ohijuoksutukset ja ylivuodot (taulukko 5). Mussalon typpipitoisuus lasketaan vuorokauden kokoomanäytteistä aikana, jolloin biologisen prosessin lämpötila on vähintään 12 astetta. Lisäksi kokonaistypen käsittelytehon tavoite on vähintään 70 %:n vuosikeskiarvo. Vuositasolla tarkasteltuna Mussalon jätevedenpuhdistamon lupaehdot täyttyivät vuonna 2012 sekä pitoisuuksien että tehon osalta. Vuositasolla myös kokonaistyppi saavutti 70 %:n puhdistustehotavoitteen. Myös vuosineljänneksiä tarkasteltaessa laitos toimi koko vuoden lupaehtojen mukaisesti. Taulukko 6. Mussalon jätevedenpuhdistamon luparajat vuonna pitoisuus teho BOD ATU 20 mgo 2 /l 90 % COD cr 125 mgo 2 /l 75 % Kiintoaine 35 mg/l 90 % Kokonaisfosfori 0,8 mg/l 90 % Kokonaistyppi 20 mg/l, kun T>12 ºC Kotkamills Oy, Kotka Itä-Suomen ympäristölupaviraston vuoden 2003 päätöksen (nro 72/03/1) mukaisesti Kotkamills Oy:n (ent. Stora Enso) tehtaiden jätevedet on käsiteltävä siten, että jätevesien mukana mereen joutuva kuormitus on enintään taulukossa 7 esitetyn mukainen. Taulukko 7. Kotkamills Oy:n tehtaiden jätevesien luparajat vuonna kk-keskiarvo vuosikeskiarvo BOD 7 (kg O 2 /vrk) COD CR (kg O 2 /vrk) kokonaisfosfori (kg/vrk) kokonaistyppi (kg/vrk) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

21 Kotkamills Oy:n tehtaiden kuormitus pysyi luparajojen alapuolella vuositasolla tarkasteltuna. Kuukasitasolla tarkasteltuna kuormitukselle annetut luparajat ylittyivät muutaman kerran (kuva 12). Sekä fosforin että kemiallisen hapenkulutuksen osalta tapahtui yksi lievä luparajan ylitys. Kokonaistypen kuukausikuormitus oli puolestaan helmikuussa ja elokuussa selvästi luparajaa suurempi BOD7 kg/vrk CODCr kg/vrk kokonaisfosfori kg/vrk kokonaistyppi kg/vrk Kuva 12. Kotkamills Oy:n tehtaiden jätevesien kuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Kuviin on merkitty voimassa olevien lupaehtojen mukaiset kuukausikeskiarvojen luparajat Sunilan Puhdistamo Oy, Kotka Korkein hallinto-oikeus siirsi päätöksellään ( ) määräyksiä jätevesien käsittelyn tehostamisesta ja tiukemmista lupaehdoista, joiden piti Itä-Suomen ympäristölupaviraston ( , päätös nro 33/06/1) ja Vaasan hallinto-oikeuden ( ) mukaan astua voimaan jo Voimassa olevan päätöksen mukaan tiukemmat lupaehdot astuivat voimaan Uusien lupaehtojen mukaan Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevedet on käsiteltävä siten, että mereen joutuva jätevesikuormitus on enintään taulukossa 8 esitetyn mukainen. Vuonna 2012 laitos toimi kuukausikeskiarvoja tarkasteltaessa lähes koko vuoden lupaehtojen mukaisesti (kuva 13). Vain fosforikuormitus oli elokuussa hieman luparajaa suurempi. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista myös vuositasolla tarkasteltaessa lukuun ottamatta kiintoainekuormitusta, jonka vuosikeskiarvo oli selvästi luparajaa suurempi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

22 Taulukko 8. Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevesien luparajat vuonna vrk-arvo kk-keskiarvo vuosikeskiarvo BOD 7 (kg O 2 /vrk) COD CR (kg O 2 /vrk) (tavoitearvo) kokonaisfosfori (kg/vrk) kokonaistyppi (kg/vrk) AOX (kg Cl/vrk) kiintoaine (kg/vrk*) 800 * kiintoaine muissa kuin biologisesti käsitellyissä jätevesissä BOD kg/vrk COD kg/vrk kiintoaine kg/vrk kokonaisfosfori kg/vrk kokonaistyppi kg/vrk AOX kg/vrk Kuva 13. Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevesien kuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Kuviin on merkitty voimassa olevien lupaehtojen mukaiset kuukausikeskiarvojen luparajat. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

23 5 VEDENLAATUTULOKSET 5.1 MERIALUEEN VEDENLAATU TALVELLA 2012 Talvella jääpeitteen alla jokivesi jää pintaveteen eikä pääse sekoittumaan vesimassan kerrostuneisuuden ja tuulen puuttumisen vuoksi. Jokien mukanaan kuljettama kiintoaines aiheuttaa veden samentumista jokien suualueiden lähellä. Talvella jokivesien vaikutus olikin havaittavissa hyvin selvästi etenkin rannikkoa lähinnä sijaitsevilla tarkkailupisteillä, joilla sameus oli selvästi ulompia merialueita suurempi (kuva 14). Sameus oli selvästi suurin Haminan edustalla. Makea jokivesi laski myös pintaveden sähkönjohtavuutta ja alhaisimmat arvot havaittiin rannikon lähellä (kuva 15). Erityisesti Pyhtään Purolanlahdella ja Ahvenkoskenlahdella sähkönjohtavuus jäi pintavedessä varsin matalaksi. Alusvedessä jokivesien vaikutus ei kuitenkaan ollut enää havaittavissa yhtä selvästi (liite 4). Vaikka lähellä rannikkoa sähkönjohtavuus ja sameus olivat myös alusvedessä ulompia alueita matalampia, erot tarkkailupisteiden välillä olivat selvästi pintavettä pienempiä. Kuva 14. Pintaveden (1 m) keskimääräinen sameus (FTU) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella talvella Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

24 Kuva 15. Pintaveden (1 m) keskimääräinen sähkönjohtavuus (ms/m) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella talvella Pintaveden typpipitoisuus oli talvella selvästi suurin Haminan edustalla (kuva 16). Pintaveden keskimääräinen typpipitoisuus vaihteli talvella µg/l välillä. Myös alusvedessä typpipitoisuudet olivat rannikon lähellä selvästi ulompia alueita korkeammat, mutta pitoisuuksien vaihtelu oli vähäisempää (liite 4). Jokivedet ovat luultavasti vaikuttaneet rannikkoa lähellä sijaitsevien tarkkailupisteiden pitoisuuksiin etenkin pintaveden osalta. Pyhtään edustalla pintaveden fosforipitoisuudet olivat selvästi muita alueita alhaisemmat (kuva 17). Kymijoen fosforipitoisuuksien on todettu tällä hetkellä olevan jo merialueen pitoisuuksia alhaisempia. Kymijoen vesien vaikutus näkyikin erityisesti Pyhtään edustan tarkkailupisteillä, joiden fosforipitoisuudet jäivät pintavedessä alle 10 µg/l. Muualla keskimääräinen fosforitaso vaihteli µg/l välillä ja oli suurin Kirkonmaanselällä. Alusveden happitilanne oli talven näytteenoton aikaan vähintään kohtalainen koko merialueella (kuva 18). Hapenkyllästys pysytteli selvästi yli 50 %:ssa Ahvenkoskenlahden tarkkailupistettä lukuun ottamatta, jossa hapenkyllästys oli 51 % ja lievää hapenpuutetta oli näin ollen havaittavissa. Ahvenkoskenlahdella myös alusveden fosforipitoisuus oli selvästi muuta aluetta korkeampi fosforin päästessä vapautumaan pohjasedimenteistä hapenpuutteen vuoksi (kuva 19). Ahvenkoskenlahdella fosforipitoisuus oli 67 µg/l ja muualla keskimääräinen pitoisuus vaihteli 3 43 µg/l välillä. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

25 Kuva 16. Pintaveden (1 m) keskimääräinen typpipitoisuus (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella talvella Kuva 17. Pintaveden (1 m) keskimääräinen fosforipitoisuus (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella talvella Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

26 Kuva 18. Alusveden keskimääräinen hapenkyllästys (%) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella talvella Kuva 19. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella talvella Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

27 5.2 MERIALUEEN VEDENLAATU KASVUKAUDEN AIKANA 2012 Kymijoen haarojen sekä Summanjoen ja Vehkajoen edustoilla keskimääräinen näkösyvyys oli selvästi heikompi (kuva 20) ja sameus suurempi (kuva 21) kuin ulompana merellä sijaitsevilla tarkkailupisteillä. Joet kuljettavat mukanaan kiintoainesta, jonka vaikutus näkyy selvästi jokisuita lähimpänä olevilla alueilla. Keskimääräinen näkösyvyys vaihteli Pyhtään edustan 1,3 metristä uloimpien tarkkailuasemien lähes 3 metriin. Edellisenä vuonna näkösyvyys oli etenkin ulommilla tarkkailupisteillä selvästi vuotta 2012 suurempi. Pyhtään edustan Purolanlahdella vesi oli selvästi sameinta. Sameus laski siirryttäessä kohti uloimpia tarkkailupisteitä. Jokiveden vaikutus näkyi myös etenkin Kotkan ja Pyhtään edustojen pintavedessä alhaisina sähkönjohtavuuksina (kuva 22). Sähkönjohtavuus jäi alle 200 ms/m Kymijoen haarojen edustoilla. Muilla tarkkailupisteillä sähkönjohtavuus oli pintavedessä ms/m. Kuva 20. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen näkösyvyys (m) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

28 Kuva 21. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen pintaveden sameus (FTU) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella vuonna Kuva 22. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen pintaveden sähkönjohtavuus (ms/m) Pyhtää- Kotka-Hamina merialueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

29 Pintaveden keskimääräinen fosforitaso vaihteli Kotkan edustan 15 ja Pyötsaaren 36 µg/l välillä (kuva 23). Fosforitaso kasvoi selvästi siirryttäessä Pyhtään edustalta kohti Kotkan ja Haminan edustoja. Haminassa Vehkajoen edustalla keskimääräinen taso oli 33 µg/l. Uloimmilla tarkkailupisteillä pintaveden fosforitaso oli hyvin samaa luokkaa kuin Pyhtään edustalla. Pyhtään edustan fosforitaso oli selvästi edellisvuotta alhaisempi, mutta muutoin pintaveden fosforitaso oli pysynyt hyvin samanlaisena. Levätuotantoa kuvaava keskimääräinen klorofyllitaso vaihteli koko rannikkoalueella pääsääntöisesti 10 µg/l molemmin puolin (kuva 24). Pitoisuudet olivat melko samaa tasoa Pyhtään, Kotkan ja Haminan edustoilla. Ulommille merialueille siirryttäessä levätuotanto väheni selvästi ja pysytteli keskimäärin alle 10 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat pääsääntöisesti melko samalla tasolla kuin edellisenäkin vuotena. Pintaveden typpipitoisuus oli melko tasainen koko alueella (kuva 25). Keskimääräinen typpitaso vaihteli 280 ja 700 µg/l välillä. Typpipitoisuus oli suurin Kotkan edustalla ja alhaisin uloimmilla tarkkailupisteillä. Myös alusvedessä typpitaso oli melko samaa luokkaa koko alueella (liite 4). Keskimääräiset pitoisuudet vaihtelivat pääsääntöisesti noin µg/l välillä, mutta Kotkan edustalla muutamalla pisteellä pitoisuus nousi hiukan korkeammaksi. Sekä pinta että alusvedessä keskimääräinen typpitaso oli hieman edellisvuotta alhaisempi. Kuva 23. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

30 Kuva 24. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen pintaveden klorofyllipitoisuus (µg/l) Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella vuonna Kuva 25. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen pintaveden typpipitoisuus (µg/l) Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

31 Alusveden happitilanne pysytteli keskimäärin kohtalaisena useilla tarkkailupisteillä (kuva 26). Varviossa (piste 212), Kuutingissa (piste 181) ja Mussalossa (piste 096) alusveden happikyllästys laski kesän aikana alle 40 %. Muilla tarkkailupisteillä pitoisuudet pysyttelivät korkeampina (liite 4). Alusveden keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat hieman pintavettä korkeampia, mutta hapenpuutteesta johtuvia huomattavan korkeita pitoisuuksia ei muutamaa yksittäistä pitoisuutta lukuun ottamatta havaittu (kuva 27 ja liite 4). Kotkan edustalla Mussalossa (piste 096) ja Kotkansaaren edustalla (piste 133) alusveden fosforipitoisuus oli elokuussa yli 100 µg/l. Muutoin pitoisuudet pysyttelivät kaikilla tarkkailupisteillä selvästi alhaisempina. Alusveden sähkönjohtavuus oli hyvin tasainen koko alueella eikä jokivesien vaikutus juurikaan näkynyt alusveden sähkönjohtavuuksissa (liite 4). Keskimääräinen taso vaihteli ms/m välillä. Alusveden keskimääräinen sameus puolestaan oli rannikon tuntumassa selvästi ulompia pisteitä korkeampi (kuva 28). Korkein pitoisuus havaittiin Pyhtään edustalla (Kyvy-9), jossa tarkkailupisteen sameus oli 19 FTU. Myös Haminan edustalla (pisteet 225 ja 346) alusveden sameus oli heikon happitilanteen vuoksi elokuussa selvästi muuta aluetta suurempi. Muutoin alusveden sameus pysytteli alle 10 FTU:ssa. Kuva 26. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen alusveden happikyllästys (%) Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

32 Kuva 27. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen alusveden fosforipitoisuus (µg/l) Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella vuonna Kuva 28. Kesän (touko-syyskuu) keskimääräinen alusveden sameus (FTU) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

33 5.3 VEDENLAATU INTENSIIVIASEMILLA Merialueen tilaa seurataan tehostetusti yhteensä neljällä asemalla (liite 2). Haminan merialueen Varvion (as. 212) ja Hillonniemen (as. 218) sekä Kotkan edustan Lellerin (as. 123) ja Varissaaren (as. 128) intensiiviasemilta otettiin vesinäytteet 13 kertaa helmijoulukuun välillä vuonna Pyhtään edustalla sijaitsevalta Heinäsaaren (Kyvy-1) asemalta otettiin näytteet 6 kertaa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen toimesta. Ulkomerialueen Kyvy-1 on sijainniltaan melko erilainen kuin Kotkan ja Haminan lähempänä rannikkoa sijaitsevat näytepisteet, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa tuloksiin muun muassa erilaisen veden vaihtuvuuden kautta. Näkösyvyys vaihteli intensiiviasemilla tarkkailujakson aikana alle yhdestä metristä neljään metriin (kuva 29). Sekä pienin että suurin näkösyvyys havaittiin Hilloniemessä (218), jossa näkösyvyys oli helmikuussa vain 0,8 metriä ja elokuun alussa puolestaan 4 metriä. Intensiivipisteet sijaitsevat melko lähellä rannikkoa ja merialueelle purkautuvia jokia. Joet kuljettavat mukanaan kiintoainesta, joka saattaa ajoittain selvästi heikentää näkösyvyyttä. Näkösyvyyden vuodenaikainen vaihtelu noudatteli hyvin samanlaista kehitystä kaikilla tarkkailupisteillä. Näkösyvyydet vaihtelivat vuonna 2012 varsin samalla tasolla kuin edellisenäkin vuonna. Pintaveden fosforipitoisuus vaihteli µg/l välillä vuoden 2012 aikana (kuva 30). Fosforipitoisuudet olivat pääsääntöisesti alhaisimmillaan kesä-heinäkuussa kaikilla pisteillä. Keväällä ja loppuvuodesta pitoisuudet olivat selvästi korkeammat. Kasvukauden keskimääräinen fosforitaso vaihteli µg/l välillä ja oli korkein Hilloniemessä. Keskimääräisen fosforitason perusteella merivesi oli kaikilla tarkkailupisteillä rehevää. Pitoisuudet olivat pääsääntöisesti samaa luokkaa kuin edellisenäkin vuonna. 5 kyvy-1 Heinäsaari 123 Lelleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi 4,5 4 näkösyvyys (m) 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 helmi huhti touko touko kesä kesä heinä heinä elo elo syys loka marras joulu Kuva 29. Näkösyvyydet (m) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

34 60 kyvy-1 Heinäsaari 123 Lelleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi 50 kokonaisfosfori (µg/l) helmi huhti touko touko kesä kesä heinä heinä elo elo syys loka marras joulu Kuva 30. Pintaveden fosforipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Pintaveden typpipitoisuudet olivat hyvin tasaisia koko vuoden lukuun ottamatta helmikuuta, jolloin pitoisuudet olivat osalla tarkkailupisteistä selvästi korkeampia (kuva 31). Talven korkeisiin pitoisuuksiin on luultavasti vaikuttanut jokien mukanaan tuoma kuormitus, kun jokivedet ovat jääneet jään alla pintakerrokseen eivätkä ole päässeet sekoittumaan muuhun vesipatsaaseen vesimassojen kerrostuneisuuden ja tuulen vaikutuksen puuttumisen seurauksena kyvy-1 Heinäsaari 123 Lelleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi 1500 kokonaistyppi (µg/l) helmi huhti touko touko kesä kesä heinä heinä elo elo syys loka marras joulu Kuva 31. Pintaveden typpipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

35 Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus oli selvästi korkein alkukesästä (kuva 32). Klorofyllipitoisuuksien perusteella levätuotannon huipun voidaan katsoa ajoittuneen toukokuulle kaikilla tarkkailupisteillä. Haminan edustalla Varviossa (212) ja Hilloniemessä (218) klorofyllipitoisuudet olivat toukokuussa selvästi muita pisteitä korkeammat. Kesäkuun alusta eteenpäin pitoisuudet olivat kaikilla tarkkailupisteillä hyvin tasaisia ja melko matalia. 40 kyvy-1 Heinäsaari 123 Lelleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi klorofylli (µg/l) touko touko kesä kesä heinä heinä elo elo syys Kuva 32. Pintaveden klorofyllipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Levät käyttävät pääasiassa liukoista fosfaattifosforia. Levätuotannon ollessa runsasta fosfaattifosforin pitoisuudet pintavedessä ovat yleensä hyvin pieniä. Toukokuussa levätuotannon ollessa suurimmillaan fosfaattifosforin pitoisuudet laskivat nopeasti ja olivatkin toukokuun loppupuolella jo varsin alhaisia (kuva 33). Levätuotannon hiipuessa loppukesällä fosfaattifosforin pitoisuudet lähtivät jälleen nousemaan. Pitoisuudet ja pitoisuuksien vaihtelu oli hyvin samanlaista kaikilla tarkkailupisteillä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

36 35 kyvy-1 Heinäsaari 123 Lelleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi 30 fosfaattifosfori (µg/l) helmi huhti touko touko kesä kesä heinä heinä elo elo syys loka marras joulu Kuva 33. Alusveden fosfaattifosforin pitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Alusveden happitilanne oli talvella vähintään kohtalainen kaikilla tarkkailupisteillä (kuva 34). Hapenkyllästys oli helmikuussa vähintään 70 % kaikilla pisteillä eikä happikatoa ollut havaittavissa. Loppukevään ja kesän aikana happitilanne kuitenkin hiljalleen huononi ja alhaisimmat hapenkyllästysarvot havaittiin kaikilla pisteillä heinä-, elo- tai syyskuussa, jolloin hapenkyllästys oli alusvedessä alle 60 %. Happitilanne oli huonoin syyskuussa Lellerin (123) tarkkailupisteellä, joka on selvästi muita Kotkan (128) ja Haminan (218,212) intensiivipisteitä syvempi. Hapen väheneminen alusvedestä kesän aikana oli havaittavissa myös alusveden fosforipitoisuuksissa (kuva 35). Fosforipitoisuudet pysyttelivät kaikilla tarkkailupisteillä hyvin tasaisina toukokuun lopulle asti, mutta tämän jälkeen pitoisuudet alkoivat selvästi kohota alusveden happitilanteen heikkenemisen seurauksena. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin heinäkuussa Varviossa (63 µg/l) ja Hilloniemessä (68 µg/l). Lokakuussa happitilanteen kohennuttua syystäyskierron seurauksena myös fosforipitoisuudet olivat laskeneet. Joulukuussa alusveden fosforipitoisuus oli noin 40 µg/l Kotkan ja Haminan tarkkailupisteillä. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

37 120 kyvy-1 Heinäsaari 123 Lelleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi 100 happikyllästys (%) helmi huhti touko touko kesä kesä heinä heinä elo elo syys loka marras joulu Kuva 34. Alusveden happikyllästysprosentit (%) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna kyvy-1 Heinäsaari 123 Lelleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi kokonaisfosfori (µg/l) helmi huhti touko touko kesä kesä heinä heinä elo elo syys loka marras joulu Kuva 35. Alusveden fosforipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Pintaveden tapaan alusveden typpipitoisuudet olivat selvästi korkeimmat talvella (kuva 36). Lellerissä (123) alusveden typpipitoisuus oli koko vuoden hyvin samalla tasolla, mutta muilla pisteillä pitoisuudet olivat talvella selvästi korkeammat. Loppuvuoden aikana alusveden typpipitoisuus vaihteli pääsääntöisesti vajaan 300 µg/l ja 500 µg/l välillä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

38 900 kyvy-1 Heinäsaari 123 Lelleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi kokonaistyppi (µg/l) helmi huhti touko touko kesä kesä heinä heinä elo elo syys loka marras joulu Kuva 36. Alusveden typpipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Intensiiviasemien vedenlaatutulosten perusteella voidaan edellisvuoden tapaan todeta, että vedenlaatu on Haminan edustan tarkkailupisteillä huonompi kuin Kotkan edustalla. Varviossa ja Hilloniemessä pintaveden rehevyystaso oli Kotkan edustaa suurempi ja erityisesti Hilloniemessä pintaveden typpipitoisuus oli talvella hyvin korkea. Näkösyvyys ei kuitenkaan ollut Haminan edustalla merkittävästi Kotkan edustaa huonompi, vaan oli keskimäärin hyvin samalla tasolla kummankin kaupungin edustalla. 5.4 UIMARANTOJEN VEDENLAATU Kotkan kaupunki tutki vuonna 2012 yleisten uimarantojensa vedenlaatua Mansikkalahdessa lastenrannalla ja ulkorannalla, Santalahdessa, Äijänniemessä, Tampsan montussa ja Ruonalassa. Tutkituista uimarannoista ainoastaan Tampsan monttu kuuluu sisävesistöihin; muut uimarannat ovat rannikkoaluetta. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (177/2008 ja 354/2008) mukaan uimaveden laatuvaatimukset mikrobiologisten muuttujien osalta täyttyvät rannikolla, mikäli E. coli bakteereja on alle 500 pmy/100ml ja suolistoperäisiä enterokokkeja alle 200 pmy/100ml. Sisävesistöissä vastaavat raja-arvot ovat alle 1000pmy/100ml ja alle 400 pmy/100ml. Uimarantavesissä ei myöskään saa olla havaittavissa syanobakteereja eli sinilevää eikä jätteitä. Uimarannoilta otettiin touko-elokuussa vesinäytteitä, joista määritettiin E.coli bakteerit sekä suolistoperäiset enterokokit. Aistinvaraisella havainnoinnilla kartoitettiin myös sinilevän sekä jätteiden (öljy, tervamaiset aineet, kelluvat materiaalit) esiintymistä vedessä. 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

39 Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen vedenlaatu luokiteltiin Mansikkalahden uimarantoja lukuun ottamatta hyväksi koko uimakauden ajan (kuvat 37 ja 38 sekä liite 5). Mansikkalahden uimarannoilla E.coli bakteerien raja-arvo (500pmy/100ml) ylittyi elokuun tarkkailukerralla ja uimarannat asetettiin uimakieltoon välittömästi. Elokuun 17. päivänä otettujen näytteiden perusteella uimavedenlaatu oli selvästi parantunut ja uimakielto kumottiinkin elokuun loppupuolella. Mansikkalahden uimarannoilla havaittiin kuitenkin kesällä paljon valkoposkihanhien ulosteita. Ulosteista tehdyissä määrityksissä löydettiin Salmonella-suvun bakteeria. Uimarantaa ei kuitenkaan enää asetettu uimakieltoon vaan uimarannan käyttäjiä kehotettiin välttelemään ulosteita ja niihin koskemista E.coli (pmy/100ml) Mansikkalahti, lapset Mansikkalahti, ulkoranta Santalahti Äijänniemi Ruonala Tampsan monttu Kuva 37. Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen E.coli bakteerien määrät (pmy/100ml) kesällä Punainen viiva kuvaa rannikkoalueen uimavedelle asetettua E.coli bakteerien raja-arvoa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

40 enterokokit (pmy/100ml) Mansikkalahti, lapset Mansikkalahti, ulkoranta Santalahti Äijänniemi Ruonala Tampsan monttu Kuva 38. Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen suolistoperäisten enterokokkien määrät (pmy/100ml) kesällä Punainen viiva kuvaa rannikkoalueen uimavedelle asetettua suolistoperäisten enterokokkien raja-arvoa. 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

41 6 YHTEENVETO Tässä raportissa käsitellään Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen tilaa ja kuormitusta vuoden 2012 osalta. Suurin osa alueen kuormituksesta on hajakuormitusta, joka kulkeutuu alueelle pääasiassa Kotkan ja Pyhtään edustoille Kymijoen haarojen mukana. Määrällisesti huomattavasti paljon vähäisempää hajakuormitusta aiheutuu myös esimerkiksi Haminan edustan Summanjoen ja Vehkajoen ainevirtaamista. Niillä onkin vedenlaatuun lähinnä paikallista vaikutusta. Hajakuormituksen lisäksi merialueelle kohdistuu myös pistemäistä kuormitusta. Pyhtään merialueen pistekuormitus on peräisin kahdelta kalankasvatuslaitokselta, mutta niiden osuus kokonaisuudessaan on ollut viime vuosina hyvin pieni. Myös Haminan merialueelle tuleva kuormitus on vähäistä ja se tulee J.M. Huber Finland Oy:n tehtaalta sekä ohitusvesien käsittelylaitoksena toimivalta Nuutniemen puhdistamolta. Kotkassa pistekuormitus on selvästi suurempaa kuin Pyhtäällä ja Haminassa. Kotkan edustan kuormitus tulee Sunilan puhdistamo Oy:ltä, Mussalon jätevedenpuhdistamolta ja Kotkamills Oy:n tehtailta. Vuonna 2012 Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen suurin pistekuormittaja oli typpikuormitusta lukuun ottamatta Sunilan puhdistamo Oy. Suurin typpikuormitus tuli edellisvuoden tapaan Mussalon jätevedenpuhdistamolta. Merialueen pistemäinen jätevesikuormitus oli selvästi kasvanut BOD:n ja COD:n osalta edellisvuoteen verrattuna. Myös ravinne- ja kiintoainekuormitus olivat hieman nousseet edellisvuodesta. AOX-kuormitus sen sijaan oli laskenut. Pidemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna merialueen kuormitus on kuitenkin pääsääntöisesti osoittanut laskevaa kehityssuuntaa. Summan tehtaiden toiminnan loppuminen vuoden 2008 alkupuolella vähensi osaltaan merialueen kuormitusta. Kymijoessa veden fosforipitoisuuksien on todettu olevan nykyään merialueen keskimääräistä tasoa alhaisempia (Mänttäri 2012). Jokivesien vaikutus näkyikin selvästi Kymijoen haarojen lähellä Pyhtään ja Kotkan edustojen merialueilla, jossa pintaveden fosforipitoisuudet olivat etenkin talvella selvästi muuta aluetta alhaisempia. Myös kesällä pintaveden keskimääräinen fosforitaso oli Kotkan ja Pyhtään edustoilla selvästi Haminan edustaa alhaisempi. Haminan edustalle laskevien Summanjoen ja Vehkajoen fosforipitoisuudet ovat edelleen selvästi merialueen pitoisuuksia korkeampia. Ulommilla tarkkailupisteillä kesän fosforipitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin Pyhtään edustalla. Alusvedessä fosforipitoisuudet olivat hieman pintavettä korkeampia. Vähähappisilla alueilla alusveden fosforipitoisuudet nousivat muutamilla pisteillä alueen yleistä tasoa korkeammiksi sekä talvella että kesällä. Kesällä typpipitoisuudet olivat varsin tasaisia sekä pinta- että alusvedessä koko merialueella. Talvella Haminan edustalla typpipitoisuudet kuitenkin nousivat pintavedessä yli 1000 µg/l, kun muilla alueilla pitoisuudet jäivät selvästi 1000 µg/l alapuolelle. Alusvedessä pitoisuudet eivät talvella olleet yhtä korkeita ja pitoisuudet olivat selvästi tasaisemmat koko alueella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

42 Kasvukauden aikana pintaveden happikyllästys oli koko merialueella pääsääntöisesti yli 75 %. Osalla tarkkailupisteistä oli toukokuussa havaittavissa levätuotannon aiheuttamaa hapen ylikyllästystä, jolloin happikyllästys kohosi yli 100 %:n. Talvella alusveden happitilanne pysytteli koko alueella vähintään kohtalaisena eikä hapenkyllästys laskenut Ahvenkoskenlahtea lukuun ottamatta alle 50 %:n. Kesällä alusveden happitilanne oli jonkin verran talvea huonompi ja selvää hapenpuutetta oli havaittavissa muutamilla pisteillä. Täysin hapettomia alueita ei kuitenkaan havaittu. Vähähappisilla alueilla alusveden fosforipitoisuudet ja sameus olivat hieman muuta aluetta korkeampia. Jokivesien vaikutus oli havaittavissa rannikon läheisyydessä pintavedessä sekä talvella että kesällä. Näkösyvyys oli alhaisin rannikon tuntumassa ja kasvoi selvästi siirryttäessä kohti ulompia merialueita. Vesi oli kirkkainta Pyhtään uloimmilla tarkkailupisteillä. Makean jokiveden vaikutuksesta myös sähkönjohtavuus oli jokien suualueiden lähellä selvästi uloimpien tarkkailupisteiden pitoisuuksia alhaisempi ja kasvoi tasaisesti siirryttäessä ulommaksi rannikosta. Jokien mukanaan kuljettama kiintoaines näkyi myös kohonneina sameusarvoina pintavedessä. Talvella sameus oli pintavedessä selvästi korkein Haminan edustalla. Kesällä korkeimmat pintaveden sameusarvot havaittiin puolestaan Pyhtään edustalla, jossa myös näkösyvyys oli heikoin. Alusvedessä jokivesien vaikutus ei enää juurikaan näkynyt. Alusvedessä suolapitoisuudet olivat sekä talvella että kesällä selvästi pintavettä korkeampia ja erot eri alueiden välillä huomattavasti vähäisempiä. Jokivesien vaikutus alusveden suolapitoisuuteen oli varsin vähäinen lukuun ottamatta Ahvenkoskenlahtea, jossa alusveden suolapitoisuus oli talvella varsin matala. Korkeimmat suolapitoisuudet havaittiin uloimpien tarkkailupisteiden syvänteissä, joissa veden vaihtuvuus harvoin on kovin hyvä. Pintaveden keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin edellisenäkin vuonna. Levätuotanto oli selvästi korkein rannikon läheisyydessä ja väheni siirryttäessä ulommaksi merelle. Levätuotanto oli suurin toukokuussa, jolloin korkeimmat pitoisuudet havaittiin Haminan ja Kotkan edustojen tarkkailupisteillä. Haminan edustan intensiivipisteillä (212 ja 218), Uoliossa (346), Kuutingissa (179) ja Einonkarilla (Kyvy-4) klorofyllipitoisuus oli toukokuussa yli 30 µg/l. Tämän jälkeen levätuotanto väheni selvästi ja pitoisuudet olivat pääsääntöisesti alle 15 µg/l. Merialueen pistekuormitus on hyvin epätasaisesti jakautunut ja selvästi suurin osa kuormituksesta tulee tällä hetkellä Kotkan edustalle. Rannikkoalueiden keskimääräinen vedenlaatu ei kuitenkaan poikennut merkittävästi Pyhtään, Kotkan ja Haminan välillä. Jokien kuormituksella on suuri vaikutus etenkin rannikkoa lähinnä sijaitsevien alueiden vedenlaatuun. Suurin osa jokien mukanaan tuomasta kuormituksesta päätyy Pyhtään edustalle, jossa pistekuormitusta tulee vain hyvin vähän kalanviljelylaitoksilta. Rannikkoalueella kuormituksen vaikutukset saattavat olla hyvinkin erilaisia eri alueilla, koska geomorfologiset ominaisuudet (merenpohjan muodot ja rakenteet) vaihtelevat hyvin paljon juuri rannikkoalueilla. Tämä saattaa osaltaan tasoittaa eri alueiden välisiä 38 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

43 vedenlaatueroja sekä vaikeuttaa syy-seuraussuhteiden hahmottamista. Rannikkoalueilla keskimääräinen vedenlaatu saattaa myös vaikuttaa todellisuutta paremmalta, koska matala vesi on yleensä hyvin tasalaatuista pinnasta pohjaan. Tällöin alusveden happitilanne on selvästi parempi ja fosforipitoisuudet matalampia. Ulkomerialue oli rannikkoon verrattuna vedenlaadultaan hieman parempaa. Pintaveden fosforipitoisuudet olivat hieman matalampia, vesi oli kirkkaampaa ja näkösyvyys suurempi. Ulkomerialueella veden vaihtuvuus on yleensä parempi ja kuormitus kohdistuu pääsääntöisesti rannikoille. Pohjanläheisen veden huono happitilanne ja korkeat fosforipitoisuudet selittyvät osittain näytepisteiden sijoittumisella syvänteiden kohdille. Myös suolapitoisuuden muodostama halokliini vaikeuttaa veden sekoittumista, jolloin hapekas pintavesi ei pääse sekoittumaan alusveteen. Vesistöjen tilan arvioinnissa pääpaino on nykyisin vesien ekologisen tilan arvioinnissa, jossa pääasiallisina luokittelutekijöinä ovat biologiset tekijät (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet). Lisäksi arvioinnissa käytetään hyväksi veden fysikaalis-kemiallista laatua ja hydrologis-morfologisia tekijöitä. Lähtökohtana luokittelussa on alueen luontainen, ihmistoimintaa edeltänyt tila, jota verrataan nykyiseen tilaan. Suomenlahti on luokiteltu tyydyttävässä tai välttävässä tilassa olevaksi merialueeksi. Syynä Suomenlahden ulkosaariston ja sisäsaariston heikentyneeseen tilaan on pitkälle edennyt rehevöityminen, jonka seurauksena levätuotanto on kasvanut ja laajat alueet merenpohjaa ovat säännöllisesti hapettomia ja vailla eliöstöä. Lisäksi Suomenlahdella havaitaan sinilevien massakukintoja lähes vuosittain. Jokien ravinnekuormituksen ohella syvänteiden happivajeen aiheuttama merialueen sisäinen kuormitus on myös vakava ongelma. Se on pahimpina vuosina ylittänyt jopa jokien ravinnekuorman. Kymijoen kuormituksen pienentyminen alkaa kuitenkin jo näkyä joen edustan rannikkoalueilla, jossa vedenlaatu on osoittanut hiljalleen paranemisen merkkejä (Suomen ympäristökeskus 2008). 7 TARKKAILUN JATKAMINEN JA OHJELMAN MUUTOKSET Pyhtää-Kotka-Haminan merialueen tarkkailuohjelmaa on tarkistettu ja siitä on laadittu päivitys (Kymijoen vesi ja ympäristö ry ), jonka Kaakkois-Suomen ELY-keskus on hyväksynyt ( , KASELY/545/07.00/2010). Päivityksessä yhteistarkkailuun liitettiin mukaan Kotkan ja Haminan satamien pieniä toimijoita, joilla on velvoite osallistua sataman edustan yhteistarkkailuun. Päivityksen yhteydessä yhteistarkkailusta vähennettiin yhteensä yhdeksän asemaa (liite 1) ja 3 metrin välisyvyyden vesinäyte jätettiin pois tarkkailusta. Lisäksi analyysivalikoimaa supistettiin myös 5 ja 10 metrin näytteistä, joista määritetään jatkossa vain lämpötila ja happitilanne (hapenkyllästys ja happipitoisuus). Kotkan intensiiviasemille 128 ja 212 lisättiin kolme kertaa kesässä otettavat kasviplanktonnäytteet. Myös yhteistarkkailun pohjaeläintutkimuksen näytepisteverkostoa supistettiin poistamalla yhteensä 13 asemaa. Merialueen yhteistarkkailua tullaan suorittamaan päivityksen mukaisesti vuodesta 2013 eteenpäin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/

44 8 VIITTEET Henriksson M. & Myllyvirta T Suomen rannikkoalueen luokittelu rehevöitymisriskin perusteella. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. 83 s. Ilmatieteen laitos Ilmastokatsaus > Ilmasto > Ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti > Ilmastokatsaus arkisto Kymijoen vesi ja ympäristö ry Kymijoen alaosan ja merialueen Pyhtää Kotka Hamina tila vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no s. Mänttäri V Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen vedenlaadun yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu nro 216. Mänttäri V Kotkan satama-alueiden vesistötarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 191/2013. Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Suomen ympäristökeskus Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen alueella, > Kaakkois-Suomi > Ympäristön tila > Pintavedet > Ekologinen ja kemial... > Kymijoen- Suomenlahden vesienhoitoalueen pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila. 40 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 229/2013

45 LIITE 1 Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailun näytepisteet vuonna Punaisella on merkitty ne näytepisteet, jotka jäävät tarkkailusta pois vuodesta 2013 alkaen. Alue Asema Sijainti Koordinaatit fys.kem klorofylli intensiivi Pyhtää 18 Storsundet x Pyhtää 32 Ahvenkoskenlahti x Pyhtää 46 Purolanlahti x x Pyhtää 66 Heikinhelli x x Pyhtää 77 Äyspäänselkä x x Pyhtää 81 Äyspäänselkä x Pyhtää 84 Siltakylänlahti x Pyhtää Kyvy-9 Ahvenkoskenlahti x x Pyhtää Kyvy-10 Pitkäviiri x x Kotka 91 Viikarinsaari x Kotka 96 Mussalo x x Kotka 100 Mussalo x Kotka 104 Hovinsaari x x Kotka 106 Majasaari x Kotka 123 Lelleri x Kotka 128 Varissaari x Kotka 133 Kotkansaari x Kotka 139 Halla x x Kotka 152 Hallanväylä x x Kotka 156 Hallanväylä x x Kotka 160 Santaniemi x Kotka K2 Kirkonmaa x Kotka Kyvy-2 Rankki x x Kotka Kyvy-3 Ristisaari x Kotka Kyvy-5 Kirkonmaa x Hamina 179 Kuuttinki x x Hamina 181 Kuuttinki x Hamina 182 Kuuttinki x Hamina 186 Neuvottomanlahti x Hamina 189 Neuvottomanlahti x x Hamina 192 Summanlahti x Hamina 198 Summanlahti x x Hamina 205 Summanlahti x x Hamina 212 Varvio x Hamina 216 Hillonlahti x x Hamina 218 Hillonniemi x Hamina 225 Vilniemi x Hamina 230 Hillonniemi x x Hamina 231 Haminanlahti x Hamina 236 Haminanlahti x x Hamina 346 Uolionmatala x x Hamina Kyvy-4 Einonkari x x Hamina Kyvy-12 Velpperkari x Hamina Kyvy-13 Pyötsaari x

46 LIITE 2

47 LIITE 3