Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 10/2004 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle Toimintastrategia vuodeksi 2005 Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 2 päivänä huhtikuuta 2004 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle Toimintastrategia vuodeksi 2005 (E 31/2004 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Markku Keinänen, valtioneuvoston kanslia - ylijohtaja Veli-Pekka Talvela, maa- ja metsätalousministeriö - johtaja Lea Lastikka, Elintarviketeollisuusliitto ry - johtaja Tapio Kytölä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund Metsäteollisuus ry VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komissio on toimintastrategiassaan määritellyt vuodelle 2005 kolme poliittista painopistettä. Ensiksi tavoitteena on antaa talouskasvulle lisävauhtia panostaen parempaan kilpailukykyyn ja koheesioon. Toiseksi vakautta ja turvallisuutta koskeva tavoite säilytetään ja pyritään parantamaan väestön turvallisuutta ja Euroopan kansalaisuuden toteutumista. Kolmantena painopisteenä on ulkoinen vastuu, unionin naapurit ja kumppanit. Komissio on määritellyt strategiassaan kaikkien prioriteettialueiden osalta keskeisimmät tavoitteet ja vuonna 2005 tehtävät toimenpiteet. Poliittisten painopisteiden lisäksi komissio korostaa, että sillä on myös vuoden 2005 kannalta ratkaisevan tärkeä toiminnallinen painotus: laajentumisen onnistuminen ja Euroopan tulevaisuuden muovaaminen. Kyse on laajentuneen unionin moitteettoman toiminnan varmistamisesta ja kaikkien politiikan alojen ja sääntöjen täysimääräisestä soveltamisesta kaikissa jäsenvaltioissa. E 31/2004 vp Versio 2.0

2 Valtioneuvoston kanta Kilpailukyky ja koheesio Suomi tukee komission tavoitetta kilpailukyvyn parantamisesta huomioiden samalla kestävän kehityksen kaikki osa-alueet. Vuonna 2005 tehtävä Lissabonin strategian välitarkastelu on tässä yhteydessä keskeinen. Suomi pitää tärkeänä myös EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelua ja korostaa, että jäsenvaltioiden ja muiden tahojen kuulemiselle on varattava riittävästi aikaa. Esitettyjen tavoitteiden osalta Suomi pitää palveluja koskevaa direktiiviehdotusta tärkeänä ja kokonaisuutena oikeansuuntaisena. Hanke edellyttää perusteellista valmistelua. Komission vuoden 2005 keskeisiin aloitteisiin tulisi sisällyttää myös ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman (ETAP) edistäminen. Suomi pitää tärkeänä kuudennen ympäristöohjelman aihekohtaisten strategioiden edistämistä. Strategiat tulisi määritellä kunkin aihepiirin vaatimusten mukaisesti, kuitenkin niin, että ne kaikki sisältäisivät tavoitteet, keinot ja päämäärät. Turvallisuus ja Euroopan kansalaisuus Suomi tukee Tampereella sovitun ohjelman loppuunsaattamista ja jatkotyön käynnistämistä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen vahvistamiseksi. Aloitteena mainitaan Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) muuttaminen unionin elimeksi. Tätä kysymystä koskevat keskustelut on kuitenkin sovittu vasta aloitettavaksi vuonna 2005 laadittavan raportin pohjalta. Aloitteisiin tulisi lisätä toimenpiteet eurooppalaisen tietoturvastrategian valmistelemiseksi. Ulkoinen vastuu: naapuruus ja kumppanuus Suomi pitää hyvänä unionin lähialueiden ja naapuruuspolitiikan ottamista ulkosuhdetoiminnan prioriteetiksi. Suomi korostaa valmisteilla olevan uuden naapuruusinstrumentin merkitystä. Myös tätä edeltävien naapuruusohjelmien ( ) tehokkaaseen käynnistymiseen tulee panostaa. Suomi pitää tärkeänä EU:n ja Venäjän vuoropuhelun kehittämistä. PCA-sopimuksen käyttöä tulee tehostaa tässä. Ympäristökysymykset tulisi ottaa mukaan viidenneksi yhteistyöalueeksi. Vaihtoehtoisesti ympäristökysymyksiä voitaisiin käsitellä pysyvän kumppanuusneuvoston (PPC) puitteissa. Suomi katsoo, että myös EU:n aktiivinen rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tulisi ottaa huomioon osana tavoitetta unionin laajemmasta globaalista vastuusta. Myös terveyteen liittyvät kysymykset tulisi huomioida tässä yhteydessä. WTO-neuvotteluiden Dohan kierros tulisi sisällyttää vuoden 2005 prioriteetteihin. Myös transatlanttiset suhteet tulisi lisätä ulkoisen toiminnan painopisteisiin. Aloitteiden laajennettu vaikutusten arviointi Komission vuonna 2002 julkaisemassa paremman sääntelyn toimintasuunnitelmassa toimenpiteet kattavat valmisteilla olevan lainsäädännön vaikutusten arvioinnin, komission kuulemismenettelyn parantamisen, eri lainsäädäntöinstrumenttien käytön valinnan ja olemassa olevan lainsäädännön yksinkertaistamisen. Suomi katsoo, että koska komission lainsäädännön yksinkertaistamisohjelma on myös tärkeä osa parempaa sääntelyä, tulisi sekin sisällyttää komission toimintastrategiaan vaikutusarviointien lisäksi. 2

3 VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komission toimintastrategian yhdeksi painopisteeksi on otettu kilpailukyky ja koheesio. Samalla valiokunta tuo esiin sen, että kilpailukyvyn merkitys on elintärkeä ei pelkästään Euroopan elinkeinoelämälle, joka elää globaalissa kilpailussa, vaan myös yksittäisille kansalaisille työllisyyden ja hyvinvoinnin muodossa. Kilpailukyvyn heikkeneminen EU-tasolla on ollut nähtävissä jo useiden vuosien ajan, ja siihen on kiinnitetty huomiota myös EU:n korkeimmalla tasolla Eurooppa-neuvostossa. Vuonna 2000 Eurooppa-neuvosto on todennut kilpailukyvyn merkityksen ja asettanut EU:n tavoitteeksi kilpailukykyisimmäksi taloudeksi nousemisen vuoteen 2010 mennessä. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että EU:n taholta on asetettu poliittisia tavoitteita ja toimintaohjelmia, jotka ovat olleet päällekkäisiä ja osittain myös ristiriitaisia. Komissio on avainasemassa sen suhteen, minkälaisia ja miten valmisteltuja aloitteita otetaan käsittelyyn säännöksiä säätävissä elimissä. Huolimatta hyvistä poliittisista suuntalinjoista kilpailukyvyn kohentamiseksi ja kestävän kehityksen kaikkien periaatteiden huomioon ottamiseksi politiikan eri lohkoilla, lainsäädäntötyön tulokset eivät kuitenkaan aina ole olleet tavoitteiden mukaisia. Euroopan unioni (EU) laajeni kymmenellä uudella jäsenvaltiolla. Laajentuneeseen yhteisöön kuuluu 25 jäsenvaltiota, ja sen asukasmäärä on 450 miljoonaa. Vaikka EU:n väestö kasvaa laajentumisen myötä lähes 30 prosenttia, EU:n bruttokansantuote kasvaa vain noin kuusi prosenttia. Kahdenkymmenenseitsemän jäsenen EU:ssa bruttokansantuote asukasta kohden laskee 18 prosenttia. Lisäksi eräissä uusissa jäsenmaissa huomattava osa väestöstä saa toimeentulonsa maaseutuelinkeinoista. Selostettu lähtökohta luo voimakkaita paineita EU:n taloutta koskevaan päätöksentekoon. Sen vuoksi valiokunta painottaakin tässä yhteydessä uudelleen niitä kannanottoja, joita se esitti lausunnossaan (MmVL 7/2004 vp E 4/2004 vp) valtioneuvoston selvityksestä hallituksen kannanotosta komission antamaan rahoituskehystiedonantoon. Siten maataloudelle jo sovittuja menokehyksiä ei tule supistaa vielä entisestään eikä maaseudun kehittämisen määrärahoja myöskään tule leikata, jos EU:n menojen kokonaistasoa alennetaan komission esittämästä. Lisäksi tulevalla rahoituskaudella Suomen pohjoisten ja itäisten alueiden tulee edelleen kuulua yhteisön korkeimman aluetuen piiriin. Elintarvikkeiden valvonta Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että uusista EU-jäsenvaltioista Suomeen toimitettavien eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta muuttui lähtien. Nämä tuotteet siirtyvät tullin ja eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen valvonnasta ensisaapumispaikkavalvonnan piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotteet valvotaan ja tarkastetaan niissä yrityksissä ensisaapumispaikoissa jotka ensimmäisenä ottavat tuotteet vastaan Suomessa. Menettely on sama kuin mikä on ollut voimassa koko EU-jäsenyytemme ajan nykyisistä EU-maista tuotaville eläimistä saataville elintarvikkeille. Mainitun ajankohdan jälkeen tuotteet, jotka ovat peräisin joko uusien jäsenvaltioiden hyväksymistä eläimistä saatavia elintarvikkeita tuottavista laitoksista tai yhteisöjen komission aiemmin hyväksymistä laitoksista, tunnistaa kääreessä tai pakkauksessa olevasta soikeasta terveysmerkinnästä. Tämä sisältää tiedon valmistusmaasta, laitosnumeron ja EY-lyhenteen kyseisen maan kielellä. Useissa uusissa jäsenvaltioissa voidaan kuitenkin ensimmäisinä liittymisen jälkeisinä vuosina tarjota osaa maataloustuotteista vain kotimarkkinoille. Liittymisasiakirjan mukaan yhteensä 660 laitosta kuuden uuden jäsenvaltion alueella (Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Tshekki ja Unkari) on saanut siirtymäajaksi helpotuksia rakenteellisista vaatimuksista. Näistä laitoksista ei saa toimittaa eläimistä saatavia elintarvikkeita tai niistä valmistettuja tuotteita 3

4 muiden EU-jäsenvaltioiden alueelle. Näissä laitoksissa valmistetut tuotteet on määrätty merkittäviksi selvästi erilaisella terveysmerkillä (esimerkiksi suorakaide tai kolmio) eikä niitä saa missään muodossa markkinoida muissa jäsenvaltioissa. EU:n sisämarkkinakaupan periaatteiden mukaisesti ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja muusta määräystenmukaisuudesta on aina sen valmistajalla ja valvontavastuu tuotantomaan viranomaisilla. Ennen kuin yritys ryhtyy vastaanottamaan eläimistä saatavia elintarvikkeita toisista EU-jäsenvaltioista, on sen ilmoitettava tästä toimipaikkansa sijaintikunnan valvontaviranomaiselle tai teurastamonsa valtion tarkastuseläinlääkärille (maa- ja metsätalousministeriön päätös 879/1997). Ensisaapumispaikka voi olla esimerkiksi teurastamo, lihan leikkaamo, varasto ja valmistuslaitos taikka se voi olla myös elintarvikemyymälä, ravintola tai muu suurkeittiö. Valiokunta pitääkin ensiarvoisen tärkeänä, että ensisaapumisvalvonnassa viranomaiset suuntaavat EU:n laajentumisvaiheessa valvontaansa uusista jäsenvaltioista tuleviin tavaratoimituksiin, jotta kaikkien tuotteiden turvallisuus voidaan taata. Myös EY:n komissio suosittelee elintarvikevalvonnan tehostamista unionin laajentumisvaiheessa. Viitaten siihen, mitä edellä on todettu pakkausmerkinnöistä, valiokunta korostaa sitä, että jalostukseen, ravintola- tai muiden suurkeittiöiden käyttöön tulevien raaka-aineiden valvontaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Valvonnan tulee muodostua niin tehokkaaksi, että sisämarkkinatuontia suunnittelevat yritykset hankkivat jo alkuvaiheessa valmistajalta ja tuotantomaan viranomaisilta keskeiset tuotetta koskevat tiedot ja siten varmistavat tuotteen määräystenmukaisuuden. Kansainvälinen kauppa WTO-neuvottelut pyritään loppuunsaattamaan toimintavuonna Valiokunta on lausunnossaan (MmVL 6/2004 vp E 111/2003 vp) valtioneuvoston selvityksestä Suomen EU-politiikan keskeisistä tavoitteista vuonna 2004 tuonut esiin, että EU-maatalouspolitiikan uudistuksen eräänä tavoitteena on ollut WTO-neuvotteluihin valmistautuminen. Lisäksi EU on päättänyt tehdä yksipuolisesti eräitä myönnytyksiä kehitysmaille. Näillä perusteilla valiokunta uudistaakin tuolloin esittämänsä, jonka mukaan EU:n ei tule antaa lisämyönnytyksiä WTO:n maataloutta koskevissa neuvotteluissa. Valiokunta pitää myös erittäin tärkeänä sitä, että yhteisön teollisuuden kilpailukykyä yhteisömarkkinoilla sekä kolmansissa maissa ei heikennetä. Tämä edellyttää sitä, että tulevissa neuvotteluissa tehtävät myönnytykset eivät johda siihen, että yhteisössä teollisuuden maksamat raaka-aineiden hinnat ovat korkeampia kuin maailmanmarkkinahinnat eikä näitä eroja oteta huomioon rajasuojassa ja vientituessa. Mainitussa lausunnossaan valiokunta katsoi myös, ettei EU:n ja Mercosurin välisissä neuvotteluissa saa tehdä myönnytyksiä eikä sopimusta saa tehdä ennen kuin WTO-neuvotteluissa on saavutettu ratkaisu. Näin varmistetaan, ettei EU joudu kahteen kertaan maksajaksi. Komissio pyrkii kuitenkin loppuunsaattamaan Mercosurin kanssa käytävät kauppaneuvottelut. Valiokunta ilmaiseekin huolensa muun muassa Brasiliasta yhteisön alueelle jo nyt tapahtuvan tuonnin voimakkaasta kasvusta. Muiden tuotteiden ohella lihan tuonti on lisääntynyt voimakkaasti, ja erityisesti siipikarjan liha on vallannut yhteisön markkinat aiheuttaen EU-teollisuudelle suuria taloudellisia vaikeuksia. Lihan tuotantokustannukset Brasiliassa ovat huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisömarkkinoilla. Saman huolenaiheen on esittänyt myös muun muassa EU:n etanoliteollisuus. Valiokunta katsookin, ettei EU:n tule myöntyä tullittomaan elintarviketuontiin Mercosur-alueelta. Maamme elintarvikeviennin kannalta on erittäin tärkeää, että EU:n ja Venäjän välistä kauppaa koskevaa vuoropuhelua lisätään. Kaupan kasvu Venäjän kanssa on Suomessa jatkunut jo runsaat viisi vuotta. Lisäksi investoinnit Venäjälle ovat lisääntymässä. Venäjän WTO-jäsenyyttä tuleekin edistää kaikin tavoin. Venäjän markkinatalouden edistäminen sekä erilaisten kaupankäyntiä vaikeuttavien säädösten purkaminen on elintarvikevientimme lisäämisen kan- 4

5 nalta olennaista. Myös investointisuojasopimuksen aikaansaaminen Venäjän kanssa on erittäin tärkeää. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan painottaen edellä esitettyjä kannanottoja. Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2004 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Sirkka-Liisa Anttila /kesk Harry Wallin /sd Pertti Hemmilä /kok Matti Kauppila /vas Esko Kiviranta /kesk Katri Komi /kesk Risto Kuisma /sd Lauri Kähkönen /sd vjäs. Esa Lahtela /sd Minna Lintonen /sd Erkki Pulliainen /vihr Kimmo Tiilikainen /kesk Pekka Vilkuna /kesk Susanna Haapoja /kesk Jari Leppä /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. 5