SELVITYS NUORTEN ELINOLOJA JA PALVELUITA TUKEVI- EN TIETOJÄRJESTELMIEN KEHITTÄMISESTÄ

Transkriptio

1 SELVITYS NUORTEN ELINOLOJA JA PALVELUITA TUKEVI- EN TIETOJÄRJESTELMIEN KEHITTÄMISESTÄ Jukka Vehviläinen DiaLoog-tutkimuspalvelut Lokakuu 2012

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3 2. SELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN 4 3. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI-INDIKAATTORIT Valtakunnalinen indikaattorityö Paikallinen indikaattorityö 9 4. KYSELYN RAPORTOINTI Vastaajien taustatiedot Nykyiset tietokannat ja tiedonkeruumenetelmät Kehittämistarpeet SEURANTATIETO MONIALAISEN YHTEISTYÖN TUKENA Nykyiset seurantakäytännöt Palvelut toistensa asiakkaina Kohti monialaista tietoa Tiedon hyödyntäminen Forssan seudun reunaehdot SÄHKÖINEN TIETOPANKKI Tietotarpeet Tietopankin käytännön toteuttaminen? 34 LÄHTEET 36 LIITTEET 37 2

3 1. JOHDANTO Sosiaalikehitys Oy:n hallinnoiman Rajanylittäjät hankkeen (ESR-hanke ) yhtenä osatavoitteena on tieto- ja tilastojärjestelmien kehittäminen nuorten palveluiden suunnittelun ja toteutuksen tueksi. Tämä tavoite tukee osaltaan uuden nuorisolain mukaisten ohjaus- ja palveluverkostojen työtä. Tietojärjestelmien kehittämistyötä tehtiin DiaLoog tutkimuspalveluiden toimesta. Kehittämistyön avulla tuetaan kuntia nuorten elinoloja ja palveluita koskevan tiedon koordinoinnin ja hyödyntämisen mallintamisessa. Selvitys kohdistettiin Forssan seudulle, mutta tarkastelussa pidettiin koko ajan mukana kaikki Rajanylittäjät hankkeen kunnat. Selvitystä tehtiin tutkimuksellisin menetelmin, aineistona käytettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluja sekä www-kyselyä. Lisäksi asiaa käsiteltiin erilaisissa seminaareissa ja työryhmissä. Selvitystä tehtiin vuoden 2012 aikana. Selvityksen toteutusta ja aineistoja kuvataan tarkemmin luvussa 2. Selvitystä voi luonnehtia kehittämistyöksi, jossa edettiin tilastoinnin nykytilan kartoituksen kautta erilaisiin kehittämisehdotuksiin. Nykytilan kartoitusta tehtiin valtakunnallisesti tuotettuihin tilastoja indikaattoritietoihin perehtymällä. Lisäksi selvitettiin Forssan seudun toimijoiden ja muiden Rajanylittäjät hankkeen kuntien nykyisiä tietokäytäntöjä. Kehittämistyön logiikan mukaan nykykäytännöistä pyrittiin löytämään ongelmia, puutteita ja parannusehdotuksia. Tähän liittyvä keskeinen selvitysteema koski erilaisia tietotarpeita. Lisäksi selvityksessä tarkasteltiin tieto- ja tilastojärjestelmään liittyviä vastuukysymyksiä. Keskeinen linjaus oli tarkastella nuorten elinoloja ja palveluita koskevaa tietoa osana monialaisia yhteistyöverkostoja, tiedonkeruu ja käsittely kuuluu olennaisesti uuden nuorisolain edellyttämän ohjaus- ja palveluverkoston toimenkuvaan. Tämän selvitystyön aikana ohjaus- ja palveluverkostot olivat Forssan seudulla rakennusvaiheessa ja kesällä 2012 ainoastaan Jokioisista puuttui nuorisolain mukainen verkosto (Säkäjärvi 2012). Selvitys toimiikin toivottavasti ajankohtaisena tukena ohjaus- ja palveluverkostojen alkuvaiheessa. Selvitystyön toteuttamisessa noudatettiin arvioinneissa ja tutkimuksissa käytettyä asianosaismallia. Selvitystä tehtiin monialaisen yhteistyön osapuolia kuulemalla ja näin syntyneet erilaiset ja eriytyneet mielipiteet koostettiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kukin vastaajataho toi esiin oman alansa tietotarpeet, käytetyt tilastot/tietokannat sekä omat mahdollisuutensa tiedon tuottamiseen ja kehittämiseen. Asianosaismalli perustuu siis tasapuoliseen ja moniääniseen kuulemiseen. Laajemmin ymmärrettynä selvityksessä tarkastellaan tiedon merkitystä ja käyttöä osana paikallista nuorisopolitiikkaa. Selvitys tuottaa uusia näkökulmia ja avauksia nuorten elinoloja ja palveluita koskevan tiedon kehittämiseen. Selvitys koskee nuorten elinoloja ja palvelujärjestelmää. Nuorisolaissa nuoriksi määritellään kaikki alle 29-vuotiaat. Tämän selvityksen kohdalla rajaukset tehtiin siten, että esimerkiksi haastatteluissa keskustelu rajattiin ala-asteikäisiä vanhempiin. Nuorista puhuttaessa yleisin määrittelytapa rajaa nuoriksi noin vuotiaat. Toisaalta ikärajoista puhuminen hämärtää sitä tosiasiaa, että vanhempien elinoloilla on suora yhteys nuorten elinoloihin. Toisaalta lasten elinolot ja palveluiden tila ennakoivat tulevaisuuden nuorten elinoloja. Nuorten elinoloja ja palveluita koskevassa tietojärjestelmässä tulisi siis olla tietoa myös vanhempien, lapsiperheiden ja lasten tilanteesta. Yksi rajaus on vielä syytä mainita. Nuoriin liittyvässä tiedossa tulee aina erottaa yksittäistä nuorta koskeva tieto (henkilötieto) ja nuoria ryhmänä koskeva kokonaistieto. Tässä selvityksessä pääpaino on kokonaisvaltaisessa tiedossa. Niinpä yksittäistä nuorta koskevaan tietoon liittyvä problematiikka (esim. tiedonsiirto, salassapitosäännökset) jää vähälle huomiolle. 3

4 2. SELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN Selvityksen toteuttaminen jäsentyi valtakunnallisten indikaattoritietojen ja jäsennysten kuvaamiseen sekä paikalliseen kehittämistyöhön Forssan seudulla. Valtakunnallisen keskustelun ja indikaattorityön kuvaaminen on perusteltua, koska samat haasteet näkyvät myös paikallisesti ja paikallinen tiedonkeruu on järkevää jäsentää myös valtakunnallisten raamien mukaan. Selvityksen painopiste oli kuitenkin erittäin vahvasti paikallisen tilanteen kuvaamisessa. Pääpaino oli toimialoittain ja kunnittain/alueittain jäsentyvän aineiston (haastattelut, www-kysely) tulkinnassa. Keskeisiä selvityskysymyksiä kuvataan alla: millaisia tilastoja / tietovarantoja tiedetään olevan saatavilla? millaisia tilastoja /tietovarantoja käytetään itse? nykyisten tilastojen/tietovarantojen arviointi uusien tietosisältöjen muodostamisen tarpeet ja mahdollisuudet? organisoinnin mahdollisuudet ja haasteet näkemykset ja mielipiteet tiedon (monialaisen) hyödyntämisen haasteista? miten tietoa välitetään eteenpäin? miten tieto toimii informaatio-ohjauksena ja mitä toimintaa tiedolla ohjataan? mikä nykyisissä käytännöissä ja prosesseissa vaatisi kehittämistä? mitkä monialaiset verkostot tarvitsevat ja käyttävät seurantatietoa? Alkuperäiseen tarjoukseen ja työsuunnitelmaan nähden keskeinen muutos liittyi aineistonkeruuseen. Ajatuksena oli kerätä aineistoa Sosiaalikehityksen järjestämien seminaarien ja työryhmätyöskentelyn yhteydessä. Tällaisia seminaareja ja työryhmiä järjestettiin kuitenkin suhteellisen vähän, jolloin aineistonkeruussa painotettiin enemmän haastatteluja. Samalla työn luonne muuttui nykyiseen suuntaan, eli rakenne koostuu monialaisen yhteistyön osapuolten erilaisten näkemysten koostamisesta. Keskusteluihin, seminaareihin ja työryhmiin perustuva aineistonkeruu olisi tuottanut enemmän ikään kuin valmiiksi pureskeltua monialaista ääntä. Toisaalta seminaari- ja työryhmäpainotteinen aineistonkeruu olisi saattanut johtaa siihen, että kaikkien ääni ei olisi kuulunut samalla volyymilla. Selvityksen aikana toki pidettiin seminaareja ja työryhmiä. Tässä yhteydessä voidaan mainita esimerkiksi Työpajan kehittämispäivä Forssassa maaliskuussa 2012 sekä Rajanylittäjät hankkeen tapaaminen Laukaassa syyskuussa Lisäksi selvityksen toteuttaja piti työkokouksia Sosiaalikehityksen kanssa ja osallistui erilaisiin kokouksiin Forssassa (esim. Forssan seudun Hyvinvointityöryhmä). Selvitysaineisto koostuu siis enimmäkseen haastatteluista ja runsaasti avokysymyksiä sisältävästä www-kyselystä. Www-kyselyssä selvitettiin nuorten elinoloihin liittyviä tietotarpeita ja niihin liittyviä mielipiteitä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 44 henkilöä Rajanylittäjät hankkeen kunnista. Kyselyn tulokset raportoidaan luvussa 4. Haastattelut tehtiin pääsääntöisesti ryhmähaastatteluina Forssan seudulla (yksi haastattelu tehtiin Sastamalassa). Haastatteluja tehtiin kaikkiaan 9 kpl ja niihin osallistui 21 henkilöä. Haastatteluja tehtiin seuraavissa kunnissa: Forssa, Jokioinen, Tammela, Sastamala ja Ypäjä. Haastatteluja edelsi kiinnostuksen kartoittaminen, eli haastattelupyyntö kohdistettiin hyvin laajalle taholle. Osa kysytyistä ei reagoinut haastattelupyyntöön. Haastatteluun osallistui laaja kirjo erilaisia lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiantuntijoita. Haastateltavissa oli mukana johtohenkilöstöä ja suorittavan työn tekijöitä. Mukana oli muun muassa seuraavia työntekijöitä: nuorisotyöntekijä, opintoohjaaja, lastensuojelun sosiaalityöntekijä, sosiaalijohtaja, etsivän työn tekijä, nuorten työvoimaneu- 4

5 voja, työvoimatoimiston päällikkö, perusopetuksen rehtori, sivistystoimen johtaja, ammatillisen oppilaitoksen rehtori ja ammattioppilaitoksen kuraattori. Forssan seudulla haastateltiin lisäksi FSTKYn johtaja, Seudullinen nuorisoneuvoja ja Ankkuri-hankkeen toimijat. Kaiken kaikkiaan haastateltavat muodostavat kattavan ja edustavan otoksen tämän selvityksen tarpeiden ja mahdollisuuksien näkökulmasta katsottuna. 5

6 3. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI-INDIKAATTORIT 3.1. Valtakunnallinen indikaattorityö Selvityksen aluksi perehdyttiin valtakunnalliseen keskusteluun ja kehittämistyöhön. Heti alkuun voi todeta, että samat haasteet näkyvät valtakunnallisella tasolla ja paikallisesti. Keskeisenä haasteena on tiedon koordinoinnin lisääminen ja hyvän kokonaiskuvan saaminen, tällä hetkellä nuorten palveluita ja elinoloja koskevan tiedon tulkitaan olevan pirstaleista ja hajallaan. Kansallinen indikaattorityöryhmä Valtakunnallinen keskustelu ja kehittämistyö tiivistyy ehkä parhaiten opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän ( Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit työryhmä ) raportissa: Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit (2011). Tämä kansallinen indikaattorityöryhmä toteaa työnsä lähtökohdan näkyvän lapsiasiavaltuutetun (ensimmäisessä) kertomuksessa, jossa todetaan että lasten ja nuorten elinolojen ja hyvinvoinnin kehityksestä ei ole helppoa saada kokonaiskuvaa tarjolla olevan tiedon perusteella. Lapsiasiavaltuutettu suositti eri ministeriöiden, tutkimuslaitosten ja yliopistojen välisen yhteistyön organisointia tietopohjan parantamiseksi, kehittämistarpeiden huomiointia eri tahojen tulossopimuksissa sekä pysyvän rahoitusperustan luomista mm. kouluterveyskyselylle ja lasten uhritutkimukselle. (Emt., 13). Kansallisen indikaattorityöryhmän havainnoista voidaan poimia joitakin olennaisia teemoja, jotka menevät yksi yhteen paikallisen kehittämistyön kanssa. Osa liittyy tiedonkeruun organisoitiin, osa puolestaan tietosisältöihin (indikaattorit). Ensinnäkin tietojärjestelmien kehittämisen täytyy liittyä osaksi laajempaa lasten ja nuorten palveluiden kehittämistä. Tietotarpeet ( mitä tietoa ) eivät voi olla irrallisia tietoon liittyvistä tavoitteista miksi tietoa ). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietotarpeiden määrittely täytyy tehdä osana lasten ja nuorten palveluita koskevien tavoitteiden määrittelyä. Toinen havainto on se, että nuorten elinolojen ja palveluiden tilasta on saatavilla runsaasti tietoa, mutta tiedonkeruun organisointiin tulee kiinnittää huomiota. Tämä liittyy kysymykseen vastuusta ja työnjaosta ja tarkoittaa konkreettisesti sitä, että kuka vastuutetaan keräämään ilmaiset tiedot esimerkiksi erilaisista laajoista hyvinvointitietokannoista (mm. SOTKAnet). Kolmanneksi on hyvä mainita, että tiedonkeruun suunnittelun ja toteuttamisen täytyy perustua laajaan kuulemiseen. Valtakunnallisesti ja paikallisesti on oltava yksimielisyys siitä mitä hyvinvoinnin ulottuvuuksia pidetään tärkeänä ja mitä indikaattoreita käytetään. Tähän liittyy myös tiedonkäyttäjien määrittely; kenelle ja mihin tarkoitukseen tietoa kerätään? Neljäs havainto liittyy tiedon sisältöön, lähinnä erilaisiin indikaattoreihin. Lasten ja nuorten hyvinvointia koskevat indikaattorit tulee valita huolella ja niiden informaatioarvon tulisi olla mahdollisimman hyvä. Indikaattorit eivät kuitenkaan voi olla kiveen hakattuja vaan niiden on pystyttävä muuttumaan ja vastaamaan ajan vaatimuksiin. Ei ole mielekästä nähdä vaivaa pysyvien indikaattoreiden luomiseksi jollekin tilapäiselle projektille tai laatia laatukriteereitä palveluille, joiden edellytykset ja mahdollisuudet ovat suurten muutosten edessä (esim. organisaatiomuutokset). Indikaattori- 6

7 työ ja mittaamisen tarve voi toisin sanoen mennä liian pitkälle. Indikaattorityön aikana havaitaan, että kehitetyt mittarit ja laatukriteerit eivät enää päde muuttuneissa olosuhteissa. Toisaalta tulisi kuitenkin löytää myös universaaleja ja vakiintuneita indikaattoreita, jotka kertovat lasten ja nuorten elinolojen tilasta ajasta ja paikasta riippumatta. Universaaleiden ja vakiintuneiden indikaattoreiden teemat näkyvät hyvin erilaisissa lasten ja nuorten hyvinvointia koskevissa ohjelmissa ja strategioissa. Vakiintuneita hyvinvointiteemoja ovat ainakin taloudelliseen toimeentuloon, koulutukseen, terveyteen, työllisyyteen ja osallisuuteen liittyvät asiat. Universaaleille hyvinvointitavoitteille ja indikaattoreille on usein haettu taustatukea esimerkiksi YK:n lasten oikeuksien määritelmistä. Suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvointia koskevat (vakiintuneet) kansalliset tavoitteet ja niihin sisältyvät tietotarpeet näkyvät parhaiten lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa. Alla kuvataan lyhyesti tuoreinta ohjelmaa: Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma Valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman. Ohjelmaa kutsutaan lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaksi (lanuke) sen sisältäessä nuorisolain mukaisesti tavoitteet alle 29-vuotiaiden kasvu- ja elinolojen parantamiseksi. Valtioneuvosto hyväksyi nykyisen vuosien lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman Ohjelma sisältää hallituskauden valtakunnalliset lapsi- ja nuorisopoliittiset tavoitteet sekä suuntaviivat alueelliselle ja paikalliselle ohjelmatyölle. Se toteuttaa omalta osaltaan hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Kehittämisohjelman strategiset tavoitteet: Lapset ja nuoret kasvavat aktiivisiksi ja yhteisvastuuta kantaviksi kansalaisiksi. Lapset ja nuoret voivat osallistua tasavertaisesti kulttuuri- ja liikunta- ja vapaa-ajantoimintaan. Nuoret työllistyvät ja nuorten työllisyysaste paranee. Yhdenvertaisuus toteutuu. Tytöillä ja pojilla on tasa-arvoiset oikeudet ja mahdollisuudet. Nuorilla on mahdollisuus asua ja elää itsenäisesti. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on lähtökohdistaan riippumatta mahdollisuus saada korkeatasoinen koulutus. Ennaltaehkäisevillä toimilla ylläpidetään lasten ja nuorten hyvinvointia ja terveyttä. Lasten, nuorten ja perheiden asioita hoidetaan osaavasti ja hyvässä yhteistyössä. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta voidaan siis lukea erilaisia tieto- ja indikaattoritarpeita. Aktiivisuus, osallisuus, työllistyminen, tasa-arvoisuus, koulutus, hyvinvointi ja terveys sekä hyvät palvelut ovat tavoitteita, joiden seuraamiseksi tulisi valita osuvat indikaattorit. Kansallinen indikaattorityöryhmä teki omassa työssään ehdotuksen konkreettisista indikaattoreista. Taustalla oli lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tavoitteet ja indikaattoreiden haluttiin mittaavan lasten ja nuorten hyvinvointia siten, että ne kattavat merkittävän osan elämästä. Indikaattorityöryhmä päätyi seuraaviin jäsennyksiin: 7

8 materiaalinen elintaso terveys ja hyvinvointi koulu ja oppiminen turvallinen kasvuympäristö osallistuminen ja sosiaalinen toiminta yhteiskunnan tarjoama tuki ja suojelu Kansallinen indikaattorityöryhmä luokitteli indikaattoreita niiden tärkeyden ja hälyttävyyden suhteen. Avainindikaattoriksi nimetään kultakin ulottuvuudelta keskeisin tai keskeisimmät indikaattorit. Hälytysindikaattori vaatii pikaista reagointia, julkisen keskustelun nostattamista tai muuta erityistä huomiota. Kuvaileva indikaattori kuvaa muiden indikaattoreiden tulkinnan kannalta oleellisia taustoja. Tavoiteindikaattoriksi nimetyillä indikaattoreilla on vahva yhteys lapsipolitiikan tavoitteisiin. Liitteessä 1 kuvataan kansallisen indikaattorityöryhmän valitsemia indikaattoreita edellä mainitun jäsennyksen ja indikaattoreiden lajin mukaan. Lapsitiedon mittaristo kunnille Lasten ja nuorten hyvinvoinnin jäsennystä ja siihen liittyvää indikaattorityötä on tehty myös Kuntaliiton toimesta. Tämän työn näkökulma korostaa kuntien tietotarpeita ja indikaattoreiden olisi tarkoitus tukea kuntia lakisääteisen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman teossa ja arvioinnissa. Kuntaliiton mittaristossa tietotarpeet on ryhmitelty seuraavalla tavalla: miten lapset ja nuoret voivat ja miten hyvinvointi on kehittynyt? miten lasten, nuorten ja perheiden palvelut toimivat ja miten lasten ja nuorten kasvuympäristö on kehittynyt? miten suunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet ovat toteutuneet? Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteutumisen arvioinnissa tarvitaan toimintaa ja kustannuksia kuvaavan tilastollisen tiedon lisäksi lasten, nuorten ja vanhempien tuottamaa kokemustietoa omasta hyvinvoinnista ja palveluiden laadusta. Kuntaliitto on julkaissut suunnitelman laadinnan ja seurannan tueksi oppaat, joihin sisältyy arki- ja kokemustiedon lomakkeisto ja Lapsitiedon mittaristo kunnille työväline (Rousu 2009). Kuntaliiton mittaristossa kuntia ohjeistetaan valitsemaan indikaattorit seuraavien jäsennysten mukaan: väestö ja elinolot: yleiskuva kunnan lapsiperheiden työllisyydestä, toimeentulosta, perherakenteesta, koulutuksesta ja muuttamisesta kasvuympäristö: fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä lapsen ja nuoren kasvuympäristön laatua ja turvallisuutta kuvaavat tiedot lapsen ja nuoren terveys, kehitys ja oppiminen: kuva lapsen ja nuoren terveydestä koetusta ja mitatusta), kehityksestä ja oppimisesta huoltajien terveys ja hyvinvointi: mitattu ja koettu terveys ja hyvinvointi sekä vanhemmuus lasten ja nuorten palveluiden toimivuus ja osallistumismahdollisuudet: tietoa myös palvelun laadusta ja määrästä ja palvelutyytyväisyydestä 8

9 3.2. Paikallinen indikaattorityö Kansallisen indikaattorityöryhmän ja Kuntaliiton jäsennykset ovat tietenkin valtakunnallisia teemoitteluja ja yksittäiset kunnat (tai seutukunnat) rakentavat indikaattorijäsennyksensä omien tarpeiden mukaan. Toisaalta kuntien on viisasta käyttää valtakunnallisesti legitiimejä jäsennyksiä. Esimerkiksi Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma raamittaa valtakunnallisia linjauksia erilaisen hanke- ja avustusrahoituksen osalta. Kuitenkin on syytä korostaa, että kunnalliset ja seudulliset tietotarpeet on syytä ankkuroida osaksi paikallisia hyvinvointitavoitteita. Forssan seudulla systemaattisimmat ja selkeimmin jäsennellyt hyvinvointitavoitteet löytyivät tämän selvityksen aikana Forssan seudun hyvinvointi- ja turvallisuusstrategiasta (2009). Strategia koostuu neljästä ulottuvuudesta: fyysinen ja psyykkinen terveys, osallisuus ja yhteenkuuluvuus, sosioekonominen tilanne sekä turvallisuus ja viihtyvyys. Jokaiselle osalle on luotu visio, päämäärä ja kriittiset menestystekijät sekä seurantamittarit. Kansallinen indikaattorityöryhmä luokitteli indikaattoreita niiden tärkeyden ja hälyttävyyden suhteen. Näistä hälytysindikaattori vaatii pikaista reagointia, julkisen keskustelun nostattamista tai muuta erityistä huomiota. Toisaalta hälytysindikaattoreiden ominaisuudeksi luettu reagoinnin käynnistäminen sopii oikeastaan kaikkiin indikaattorilajeihin. Indikaattoritieto käynnistää kaikissa muodoissaan sosiaalisia tapahtumaketjuja ja prosesseja. Lasten ja nuorten hyvinvointia koskeva indikaattoritieto on tyypillisesti vain havainto, jolla seurataan tilannetta. Näiden seurantaindikaattoreiden pohjalta käydään keskusteluja ja tehdään jatkotoimenpiteitä. Indikaattoritieto voi käynnistää esimerkiksi lisäselvitystarpeita, halutaan tietää esimerkiksi siitä miten havaittu tulos vaihtelee eri asuinalueilla tai sukupuolen mukaan eroteltuna. Toisaalta indikaattoritiedot käynnistävät usein ennakointiin liittyvää keskustelua; mitä tämä tulos ennakoi ja ennustaa? Ennakoinnin lisäksi indikaattoritiedot johtavat hakemaan syitä ja taustoja; mikä tämän havainnon syynä on ja miten tätä ilmiötä voidaan jatkossa vähentää tai vahvistaa? Laadukkaan indikaattorin tunnistaa siitä, että tuloksia voidaan hyödyntää monella tavalla. Konkreettisena esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa kouluterveyskyselyn havaintoa siitä, että paikkakunnalla x on päivittäin tupakoivien 8-9 luokkalaisten oppilaiden osuus hälyttävässä nousussa. Parhaimmillaan tämän havainnon hyödyllisyys näkyy siinä, miten tulos tukee ja käynnistää esimerkiksi seuraavanlaisia prosesseja: seuraa osaltaan lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmaan kirjatun päihteettömän kasvuympäristön nykytilaa (ohjelman seuranta) antaa tietoa peruskoulun terveyskasvatuksen tueksi (toimialakohtainen suunnitelma) johtaa miettimään ilmiön syitä ja taustoja (ennaltaehkäisy) herättää keskustelua vaikutuksista (ennakointi) toimii taustatietona yksittäisen nuoren kanssa käytävissä (ohjaus) keskusteluissa (ohjauksen tuki) Laadukkaat indikaattorit ovat siis monikäyttöisiä ja niiden antamaa tietoa voidaan hyödyntää myös monialaisten tavoitteiden ja ohjelmien seurannassa. Hyvät indikaattorit läpäisevät lasten ja nuorten palvelujärjestelmän eri tasot; niiden perusteella voidaan käydä laajoja filosofisia keskusteluja ja rakentaa konkreettisia toimenpiteitä. Koska hyvät indikaattorit käynnistävät lasten ja nuorten palveluiden kehittämiseen liittyviä prosesseja, niin indikaattoreiden rakentaminen ja valinta on syytä kytkeä noihin samoihin prosesseihin. Kysymys mitä halutaan tietää on sidoksissa siihen miksi halutaan tietää. Tietoa tulee lähestyä 9

10 tiedon hyödyllisyyden ja käyttöarvon mukaan, tieto ei ole itseisarvo vaan olennaista on tavoitteet tiedonkeruun taustalla. Valtakunnallisen indikaattorityön kohdalla tavoitteet löytyvät niinkin laajoista asioista kuin YK:n lasten ja nuorten oikeuksista. Hieman konkreettisemmin valtakunnalliset indikaattorit halutaan kytkeä esimerkiksi lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tavoitteisiin. Nuorten elinoloja ja palveluita koskevat tietotarpeet ovat siis vähintäänkin implisiittisesti yhteydessä siihen millaisia tavoitteita ja tarpeita on palveluiden ja elinolojen suhteen. Tieto kertoo sitä enemmän, mitä selkeämmin se liittyy siihen, mitä halutaan tietää ja seurata. Käänteisesti tieto koetaan merkityksettömäksi ja turhaksi, mikäli tällaista linkkiä tavoitteisiin ei löydy. Tämän selvityksen aikana monet haastateltavat tunnistivat kiva tietää, mutta entä sitten... kokemuksen, tämä kokemus kertoo siitä, että tietosisältö jää irralliseksi oman työn tavoitteista. Nuorten elinoloja koskevan tietojärjestelmän kehittämisen kannalta olennaista on siis se, että tiedon kehittämistä ei voi tarkastella irrallaan erilaisista laajemmista hyvinvointipoliittisista tarpeista ja tavoitteista. Forssan seudulla kehittämisen lähtökohtana oli tiedon hyödyntäminen osana monialaista yhteistyötä ja palveluiden koordinointia. Keskeisenä haasteena oli kokonaisvaltaisen ja ajantasaisen tiedon saaminen nuorten elinoloista ja palveluista. Hieman kärjistäen voi sanoa, että monialaisen ja kokonaisvaltaisen tiedon tarpeellisuutta arvioidaan sen mukaan kuinka tärkeäksi monialainen yhteistyö ja toimintojen koordinointi koetaan. Forssan seudulla tähän liittyvät vivahteet näkyvät esimerkiksi siinä, kuinka yksittäiset kunnat ja toimialat haluavat pitää kiinni omista käytännöistään ja kuinka toisaalta halutaan korostaa yhtenäisiä käytäntöjä ja seudullisuutta. Selvityksen tekemisessä päätettiin toteuttaa sellaista tapaa, jossa tieto- ja tilastojärjestelmän kehittämistarpeita lähdetään hakemaan yksityisestä yleiseen mallin mukaisesti. Tietotarpeiden kartoittaminen ja tiedonkeruu jäsentyi eri palvelusektoreita ja toimialoja kuulemalla. Tässä lähestymistavassa oltiin siis kiinnostuneita toimialojen ja palveluiden omista tarpeista. Taustalla pidettiin kuitenkin kokoajan monialaisia (tieto) tarpeita, eli kysymystä siitä, millä tavalla tietoa tulisi kehittää monialaisen yhteistyön tueksi. Myös yksittäisten kuntien ja seudullisuuden problematiikkaa pidettiin esillä. Tällä tavalla selvitystyön rakenne ja logiikka muistuttaa monialaisen yhteistyön omaa logiikkaa. Monialaista yhteistyötä rakennetaan aina toimialojen yhteisten tarpeiden mukaan ja yhteistyö käynnistetään yleensä siten, että eri toimijatahot tuovat omat tarpeensa ja toiveensa yhteiseen pöytään. 10

11 4. KYSELYN RAPORT0INTI Selvityksen osana tehtiin www-kysely Rajanylittäjät hankkeen yhteistyötahoille. Kyselyssä kartoitettiin vastaajien käyttämiä tilastoja ja tietokantoja, kysyttiin tietotarpeita ja selvitettiin tiedon hyödyntämiseen liittyviä asioita. Kysely tehtiin joulukuussa Vastaajien taustatiedot Kysely lähettiin kaikkiaan 98 henkilölle, vastauksia saatiin 44 kpl. Vastausprosentti oli siis 45 %. Kuvassa 1 esitetään vastaajien jakautuminen paikkakunnittain (oman työn mukaan). Kuvassa näkyvä vastaajamäärä (N=42) selittyy sillä, että kaikki eivät vastanneet kuntakysymykseen. Yksi henkilö oli puolestaan valinnut Forssan seudulta useamman kunnan. Kuva 1. Vastaajat paikkakunnittain Forssan seutukunnan alueelta vastaajia oli 17 kpl (monen kunnan valinnut laskettu vain yhden kerran). Jatkossa jakaumia tarkastellaan Forssan seutua ja muita Rajanylittäjät hankkeen kuntia vertaillen. Kuvassa 2 on vastaajat toimialan mukaan eroteltuna. 11

12 Kuva 2. Vastaajat toimialan mukaan Nuori- sotyön edustajia oli kyselyssä eniten (9 kpl). Forssan seudulta kyselystä puuttuvat esimerkiksi perusopetuksen ja työpajojen edustajat. "Joku muu" vastanneista toinen oli erityisnuorisotyöntekijä ja toinen lastenohjaaja. Toimenkuvan mukaan tarkasteltuna kyselyssä oli suurin edustus suorittavan työn tekijöillä (16 kpl), johtavassa asemassa oli 12 kpl ja asiantuntijatyötä kertoi tekevänsä 4 henkilöä. Vastaajilta kysyttiin myös kuuluvatko he oman kuntansa monialaiseen ohjaus- ja palveluverkostoon (uuden nuorisolain mukainen ryhmä), 13 henkilöä kertoi olevansa tällaisessa ryhmässä Nykyiset tietokannat ja tiedonkeruumenetelmät Kyselyssä selvitettiin nykyisin käytössä olevia tietolähteitä. Vastaajille esiteltiin erilaisia tietokantoja ja tiedonkeruumenetelmiä, joiden kautta on mahdollista saada seurantatietoa (esim. nuorten elinoloista, palveluiden käytöstä tai vaikuttavuudesta ja nuorten sijoittumisesta). Tavoitteena oli selvittää näiden tietokantojen käyttöä oman työn tukena. Kuvassa 3 esitetään tulokset tietolähteiden käytöstä. 12

13 Kuva 3. Vastaajien käyttämät tietokannat ja tiedonkeruumenetelmät Koulu- terveys ys- kysely ja SOTKAnet ovat kaikkein yleisimmin käytettyjä tietolähteitä (osa kouluterveyskyselyn tuloksista on myös SOTKAnetissä). Melko monet vastaajat käyttävät myös oppilastietojärjestelmiä ja erilaisia www-kyselyitä. "Muita, mitä?" vastanneet mainitsivat lähteiksi muun muassa Kelan ja eri ministeriöt. Tietolähteistä oli mahdollista kertoa myös omin sanoin. Alla esitetään tähän tulleita vastauksia: Voit kuvata tietolähteitä (rekistereitä, tilastoja, arviointeja, seurantamalleja jne.) myös omin sanoin. Nuorisotyön puolelta on todella vaikea edes välillisesti päästä hyödyntämään suljettuja tietokantoja kovinkaan laajaalaisesti LaNuti ja muut AVI ja ELY -materiaalit sekä nuorisotutkimusseuran artikkelit. Kouluterveyskyselystä saa perus ja II asteen yleiskuvan hyvistä ja huonoista puolista. Tietolähteitä näyttää olevaan paljon, mutta aikaa niiden seuraamiseen ei ole, kun asiakastyö vie ajan. Tai ehkä tämä on vaan tekosyy ja pitäisi muuttaa omia työtapoja... Tietolähteistä osa on hallinnonalakohtaisia, joten niihin ei ole mahdollistakaan päästä, jos toimii eri organisaatiossa tai hallinnonalalla. Etsivän työnkautta ja työpajan kautta saan tietoa nuorten elinoloista Forsan seudulla on jo vuodesta 2003 kansalaisten hyvinvointia seurattu Hyvinvointi- ja turvallisuusstrategiassa, jossa on myös asetetu tavoitteita hyvinvoinnin parantamiseksi ja strategian onnistumisen seuraamiseksi. Työ- ja elinkeinohallinnolla on mittavat tilastojärjestelmät. En kaipaa niitä lisää. Edellä mainitut tietokannat eivät olleet tuttuja enkä ehdi TYÖAIKANA niitä läpi käydä. Harrastuksenhan niistä voisi itselleen kehittää. 13

14 Näissä avoimissa vastauksissa nousee esille se, että nuorten elinoloja ja palveluita koskeva seurantatieto on usein hallinnonaloittain rajoitettua. Eri toimialat, hallintokunnat ja organisaatiot keräävät ja käyttävät tietoa omiin tarkoituksiinsa. Muille toimijoille tämä rajattu tieto näyttäytyy "suljettuina" tietokantoina. Alustavasti tähän on sisään kirjoitettu siis tiedonjakamisen toive Kehittämistarpeet Tietotarvekyselyn yhtenä tarkoituksena oli selvittää seurantatietoon liittyviä kehittämistarpeita. Eräs tähän liittyvä kysymys lähestyi asiaa monialaiselle ohjaus- ja palveluverkostolle asetettujen tavoitteiden kautta. Kuvassa 4 on eroteltu Forssan seudun vastaajat muista. Kuva 4. Seurantatiedon kehittämistarpeet Tämän jäsennyksen mukaan tärkein kehittämistarve koskee sitä, kuinka tieto toimisi palveluihin ohjaamisen tukena. Kustannustehokkuuden seuranta koetaan tässä vertailussa vähiten tärkeäksi. Kun tuloksia katsotaan toimenkuvan mukaan eroteltuna, niin palveluihin ohjaamista tukeva tieto on sekä suorittavaa työtä tekevien että johdon mielestä tärkein kehittämiskohde. Kustannustehokkuuden seurantaa johto pitää hieman tärkeämpänä kuin suorittavaa työtä tekevät. Forssan seudulla kehittämistarpeet ovat hieman erilaisia kuin muualla. Forssan seudulla korostetaan muita kuntia enemmän palveluiden koordinointia tukevan tiedon kehittämistä. Kyselyssä haluttiin selvittää myös indikaattoritietoon liittyviä tarpeita, ajatuksena oli se, mistä teemasta tarvittaisiin enemmän ja/tai parempaa tietoa (kuva 5). 14

15 Kuva 5. Indikaattoritiedon kehittäminen Forssan seudulla koetaan tarvetta saada tietoa etenkin kouluun ja oppimiseen, terveyteen ja hyvinvointiin sekä työllisyyteen liittyvistä asioista. Nämä ovat myös kokonaisuudessaan osallistumisen ja aktiivisuuden ohella yleisiä lisätietotarpeita. Kyselyssä selvitettiin myös tarkemmin näihin teemoihin liittyviä tietotarpeita. Vastaaja ohjautui tarkentavaan jatkokysymykseen aina sen mukaan minkä teeman oli valinnut tärkeäksi. Kysymyksen tarkka sanamuoto oli: Halusit lisää indikaattoritietoa seuraavista teemoista. Millaista tietoa tarvittaisiin lisää? Alla kuvataan eri indikaattoriteemoihin tulleita vastauksia Forssan seudulla: elin- ja kasvuympäristö kokonaisuudessaan mikä siellä on sellaista mikä edistää syrjäytymistä ja mikä sellaista mikä sitä vähentäisi Opiskelijat sinnittelevät todella vaikeissa perhetilanteissa. Opetuksessa olisi joitain asioita hyvä tietää, jotta ymmärtäisi opiskelijoiden käytöstä paremmin. kasvuympäristön vaikutus elintasoon, hyvinvointiin oppimiseen ja syrjäytymiseen terveys ja hyvinvointi Kouluterveyskysely on laaja, mutta laajempiakin terveyttä ja hyvinvointia koskevia seurantamalleja olisi tarpeellista kehittää (tai jos niitä esim. terveydenhuollolla on, ne tulisi saada myös nuorisotoimien käyttöön). Erityisryhmien osalta olisi tarpeellista kartoittaa ongelmarakennetta, jotta erityisnuorisotyössä pystytään näkemään palvelutarve. 15