Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry Muistutus Arja Pihlaja Ailinkuja Parkano

Transkriptio

1 Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry Muistutus Arja Pihlaja Ailinkuja Parkano arpih@elisanet.fi Etelä-Suomen aluehallintovirasto PL Helsinki ymparistoluvat.etela@avi.fi MUISTUTUS VAPO OY:N ALKKIAN TURVETUOTANTOALUEEN YMPÄRISTÖLUVAN LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISTA KOSKIEN Dno ESAVI/302/04.08/2013 Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys esittää, että Vapo Oy:n ympäristöluvan ehtoja tarkistetaan ja muutetaan jäljempänä perustellulla ja esitetyllä tavalla. 1. Kuormituksen kertyminen turpeenottoalueilla Turpeenotto Alkkiassa on alkanut vuonna Kun jyrsinpolttoturvetta on nyt tarkistettavassa lupahakemuksessa suunniteltu louhittavan vuoteen 2030 saakka, suorat ympäristövaikutukset kestävät noin 60 vuotta. Lisäksi tuotannosta poistuvat alat kuormittavat jälkikäytön osalta huomattavan pitkään. Kuormittavuutta keskeisesti säätelevä tekijät valuma ja virtaama ovat Suomenselän vedenjakajaseudulla ympäristöä suuremmat, mistä aiheutuu myös ominaislukukertoimia suurempi kuormittavuus. Ilmastonmuutoksessa näkyvä sateisuus ja kesäisten rankkasadekuurojen esiintyvyys on kasvanut. Tämä näkyy myös Pöyryn raportoinneissa, joissa virtaamat ovat suurempia kuin keskimäärin myös satunnaismittausten osalta. Jotta kuormituksen tarkkailupisteeltä otettu analyysi voisi kertoa kuormituksen todellisesta määrästä edes suuntaa antavasti, alueella pitäisi olla jatkuvatoiminen virtaamamittaus käynnissä. Turpeenoton kuormituksesta syntyy suurin osa rankkasade- ja tulvajaksoina. Runsaiden virtaamien aikana oikovirtausten ja vesiensuojelurakenteiden ohi virtaavan kuormituksen määrä on jäänyt kuormituslaskennan ulkopuolelle ja näin ollen myöskään arviointi tulevien vuosien kuormituksesta ei perustu todelliseen tilanteeseen.

2 Eristysojien rakentamisella voidaan pyrkiä estämään turpeenottoaluetta ympäröivien vesien sekaantuminen purkuvesiin. Niin kauan kuin eristysojien mukanaan kuljettamaa kiintoaine/humus ja ravinnekuormaa ei lasketa mukaan kuormitukseen, oleellinen osa eristysojiin turvatuotantoaleilta purkautuvasta kuormasta jää huomiotta. Eristysojien eroosiolla ja turvepölyllä on oma merkittävä kuormitusvaikutuksensa. Kuormitukseen vaikuttaa niin ikään louhittavan turpeen laatu ja maatuneisuus. Näiden suomaan yksilöllisten tekijöiden vaikutus kuormittavuuteen on suuri. 2. Kuormituksen arviointi ja mittaaminen Vapo Oy on tarkkaillut alueelta syntyviä päästöjä niukasti, siitä huolimatta että ympäristöluvan tarkistaminen on ollut edessä. Pintavalutuskenttien alapuolelta otettujen näytteiden lukumäärä ja tarkkailuaktiiviisuus on ollut lupaehtojen vastaista. Suuren virtaaman aikana otetun näytteen pitoisuus keskivedestä eli mahdollisimman puhtaan näytteen ottamista edellyttävällä tavalla otetusta näytteestä ei myöskään kerro koko totuutta kuormituksen määrästä. Veden pinnalla kulkevat ja pohjanmyötäiset virtaukset jäävät havaitsematta. Oikovirtaukset ja ne vesien reitit, jotka tulvatilanteissa syntyvät jäävät huomiotta. Alhaisetkin pitoisuudet kerryttävät kuitenkin suurilla virtaaamilla suurta kuormitusta. Lisäksi ne vääristävät arviointia, jos pitoisuutta sinällään käytetään keskiarvolaskennassa. Huippuvirtaamilla Alkkian turpeenottoalueella koko vuoden arvioitu kuormitus ylittyy reilusti jo kymmenessä päivässä. Tämän lisäksi kuormitusta on jokaisena vuoden muunakin päivänä erilaisissa virtausolosuhteissa. Paremman kuvan tilanteesta antaisi virtaamapainotteinen kuormitusarviointi ja keskihajonnan tarkastelu, mikä kuitenkin edellyttää ainakin jatkuvatoimista virtaamamittausta. Pintavalutuskenttien osalta kysymyksiä herättää mittauspisteen sijainti. Pintavalutuskentältä rajoittuvat suoraan Kärppäjärveen. Mikäli kentät toimivat tasaisesti koko kentän leveydeltä suotuu purkuvesiä suoraan Kärppäjärveen. Mikäli vedet laskevat karttaan merkittyjä uomia pitkin, kentät eivät toimi. Humuskuormituksen mittaaminen kemiallisen hapenkulutuksen arvoina on kuulunut hyväksyttyihin tarkkailuohjelmiin jo pitkään. Tästä syystä kummeksuttaa lisäselvityksessä ollut maininta hapenkulutuksen puhdistustehojen puuttumisesta. Kosteikkoaltaat toimivat läpivirtausuomana. Kosteikolla on huomattavan suuri keskivirtaus ja huomattavan korkeita virtaamahuippuja myös. Korkeat virtaamat laimentavat pitoisuutta, mutta eivät vähennä kuormaa kosteikoiltakaan. 3. Vesistöjen tila ja tilatavoitteet Kärppäjärven tilaa ei ole seurattu siitä huolimatta, että se saa vetensä suurelta osin sekä Vapo Oy:n Alkkian että Sompanevan turvetuotantoalueilta. 80- luvulta peräisin olevassa kahdessa tarkkailutiedossa näkyy kuitenkin dramaattinen muutos suometsäjärvestä turvetuotannon purkuvesien laskeutusaltaaksi. Kärppäluomassa virtaavissa vesissä turpeenkaivuun vaikutus näkyy selvästi happamana, humuspitoisena ja hyvin ravinteikkaana vetenä. Ylinen järvi kärsii pohjaan kertyneestä

3 aineksesta ja ravinteikkaasta vedestä. Järven sietokyky on ylitetty. Sen pohjakerroksissa fosfori vapautuu hapettomuuden vaikutuksesta. Selkeää tietoa siitä, mistä pohja alkaa ja vesikerros päättyy on vaikea saada. Vatajanjärven vedentila seuraa yläpuolisten pintavesien tilaa ja myös Vatajanjärvessä ja siitä edelleen Kuivasjärvessä, johon laskee muitakin turpeenoton purkuvesiä, näkyy edelleen happamoittavan, tumman ja ravinteikkaan veden vaikutus. VPD-tavoitteet vesien hyvästä tilasta koskevat myös pienempiä jo vuosikymmeniä turvetuotannon purkuvesien vaikutuksesta kärsineitä järvialtaita. Kuivasjärvellä on käynnissä mittava vesienkunnostushanke. Kuivasjärven yläpuolisten järvien eliöstössä on tapahtunut muutoksia, rantaviiva on muuttunut ja kalasto on taantunut. Mustajärven tila on vedenlaatutietojen valossa erinomainen. Mustajärven luonnossa on kuitenkin tapahtunut merkittävä muutos turvetuotannon vaikutuksesta. Alkkian turvetuotantoalueet sijaitsevat pääasiallisen tuulensuunnan alapuolella. Jyrsinturpeen aumaamisessa syntyvissä työvaiheissa syntyy voimakasta pölyämistä imuvaunumenetelmästä huolimatta. Auringon lämpösäteily aiheuttaa nousevaa ilmavirtausta voimakkaasti lämpenevien tummien turvekenttien yläpuolelle. Eri työvaiheissa irtoava pöly nousee korkealle puiden latvusten yläpuolelle. Aktiivisten työvaiheiden jälkeen ja ilmeisesti pienilmastossa tapahtuvien muutosten ja virtausten jälkeen pöly leijuu/kulkeutuu päivän parin viiveellä järven ylle ja laskeutuu veden pinnalle. Veden pinnalla on havaittavissa runsaasti hiukkasia, suurimmillaan turvehiukkasista erottuu sammaljäänteitä. Mikäli pintavedestä päästään ottamaan näyte, siinä näkyy voimakkaasti kiintoainepitoisuutta. Mustajärvellä ilmiö näkyy voimakkaana turpeen ajautumisena rannoille, ja järvestä otettavan käyttöveden nuhraantumisena. Turvetta ajatuu rannoille siinä määrin, että se on virkistyskäytön turvaamiseksi yritettävä kerätä rannoilta pois. Työmäärä on käytännössä kuitenkin mahdoton ja laskeumana aiheutunut haitta ja muutos Mustajärven luonnontilaan on merkittävä ja näkyy yleisesti pohjan rakenteen muutoksena. Pohjan rakenteen muutoksen jatkuessa seurauksena on väistämättä myös ekologiset muutokset järvessä ja sen eliöstössä. Turvetuotannon pölyhiukkasten kertymisestä ja kulkeutumisesta, pienilmaston vaikutuksesta laskeutumiseen, ei ole riittävästi tietoa. Kokemusperäisesti on osoitettavissa että haitta on suurta. On täysin poissuljettava mahdollisuus, että rannoille ajautuva aines olisi tieliikenteen aiheuttamaa haittaa tai pääasiassa siitepölyhaittaa. Mustajärven rannoille keräytyvä aines on selkeästi turveperäistä, tummaa, erikokoisista hiukkasista muodostuvaa lietettä. Ilman kautta kulkeutuvan kuormituksen määrä on huomattava. Siitepölyhaittojen esiintyminen on havaittavissa muinakin ilmiöinä. Tieliikenteen pöly ei keräänny turvemaiseksi lietteeksi. Ilvesjoki on happamuudesta ja ravinteikkuudesta kärsivän Kyrönjoen latvauomia. Kyrönjoken vesienhoidollisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös turpeenotolta kehittyvää ja paranevaa vesiensuojelutekniikkaa ja parasta mahdollista toimintakulttuuria.

4 4. Vesiensuojelurakenteet Molemmat pintavalutuskentät (kentät 1 ja 2), jotka laskevat vetensä Kärppäjärveen, ovat oikovirtausten vuoksi todelliselta teholliselta pinta-alaltaan vain murto-osan suunnitellusta ja samalla nykyisten mitoitusohjeiden vaatimasta pinta-alasta. Vuonna 2006 rakennettu pintavalutuskenttä 2 on ollut ainakin seitsemän vuoden ajan täysin toimimattomana laskien vetensä Kärppäjärveen kapeaa oikouomakaistaa myöten enintään noin puolen hehtaarin kokoisena pintavalutuksena (kenttä on tarkoitettu 11 ha:n kokoiseksi). Tämän muistutuksen laatijat huomauttivat heinäkuussa 2013 tämän pintavalutuksen toimimattomuudesta samalla kun huomautettiin useista muista epäonnistuneista tai huolimattomasti toteutetuista pintavalutuskentistä Parkanon ja Karvian turvetuotantoalueilla. Tämän jälkeen on pintavalutuskentällä 2 tehty parannustöitä rakentamalla ohjauspenger vesien levittämiseksi laajemmalle pinta-alalle. Toukokuun 1. päivänä tehdyn käynnin perusteella voitiin kuitenkin havaita vesien valuntapinnan laajentuneen vain noin puolentoista hehtaarin alalle. Muu osa 11 hehtaarin kentästä oli edelleen pintavalunnan ulkopuolella. Tämän muistutuksen kohteena olevassa lupahakemuksessa mainitaan että pintavalutuskenttien vesien tasaista jakautumista on tarpeen selvittää tarkemmin ja tehdä tarpeelliset korjaukset jakoputken sijoittamisen osalta. Jakoputken uudella sijoituksella voidaan todennäköisesti parantaa tilannetta huomattavasti, mutta mitoitustavoitteena olevaa 11 hehtaarin tehollista pintaalaa tuskin koskaan tullaan saavuttamaan. Vedet ovat ohjautuneet tällä hetkellä ennestään märille nevapinnoille, kun suunnitellun kentän kokonaispinta-alasta valtaosa on kuivempaa ruskorahkasammalen muodostamaa mätäspintaa. Näillä rahkamätäspinnoilla oikovirtausten välttäminen on vaikeaa, eikä vesien tasaista jakautumista ole helppo saavuttaa jakoputken sijainnin muutoksillakaan. Tästä johtuen edellytämme että mahdollinen ympäristölupa myönnetään vasta kun jo olemassa oleva pintavalutus on ensin korjattu ja sen toiminta voidaan käytännössä osoittaa toimivaksi. Tämä on tärkeää jo sen vuoksi että Kärppäjärveen tulee edelleen voimakas kuormitus myös viereisen Sompanevan turvetuotantoalueelta, jonka vedet lasketaan pelkästään lietealtaiden kautta. Keväällä 2013 kävi ilmi että kyseisten lietealtaiden Kärppäjärveen johtavassa laskuojassa oli merkkejä suurista turvekiintoainehuuhtoutumista, joita lietealtaat eivät kykene huippuvalumien aikana pidättämään. Kosteikon kautta käsitellään huomattava osa Alkkian turpeenottoalueiden lohkojen purkuvesistä ja sen valuma-alue on laaja. Kosteikon puhdistusteho ei ole riittävä eikä nykykäytännön mukaista parasta teknologiaa. Eristysojituksella saavutettava hyöty kymmenen seuraavan vuoden kuluessa valuma-alueen pienentyessä ei korvaa kosteikon puutteita. Kosteikon keskivirtaamat ovat suuret ja käytännössä läpi virtaavan veden puhdistumista ei ehdi riittävästi tapahtua. Lisäksi kosteikko ei ole kyennyt puhdistamaan humusaineita, vaan on käytännössä lisännyt kuormitusta. Fosforin ja typen reduktiot ovat olleet huonoja. Lähtevästä vedestä on mitattu myös korkeita kiintoainepitoisuuksia suurten virtaamien aikaan, joka kielii myös virtaamien aiheuttamasta kiintoaineen uudelleeen liikkeelle lähdöstä ja uomaeroosioista. Kiintoaineen määrän keskihajonta on suurta.

5 Edellytämme, että lohkojen 2-8 vesienkäsittelyyn käytetään tehokkaampia, kemiallisen vesienkäsittelyn tasolle yltäviä keinoja. Mikäli kemialliseen vesienkäsittelyyn päädytään, edellytämme sen haittavaikutusten tehokasta eliminointia. 5. Neva-Lyly Neva-Lyly on laskuojaton n. 10 ha kokoinen vesialue turpeenottoalueen välittömässä läheisyydessä eteläpuolella. Lammen pohjoispäästä on turpeenottoalueen reunaan matkaa n. 70 metriä. Geologian tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan lammen syvemmät osat liittyvät todennäköisesti viereisen harjun pohjaveteen ja ylemmät osat ovat orsivettä. Vuosien aikoihin havaittiin lammen vesipinnan laskeneen n. 90 cm alkuperäisestä tasosta. Asiaa maastossa selvitettäessä havaittiin, että turvetuotantoalueella pohjamaahan saakka kaivettuihin kuivatusojiin purkautui kirkasta pohjavettä. Uusia ojia Vapo yritti tukkia, mutta pohjavesi puhkaisi uusia purkautumispaikkoja entistä laajemmin ja kauempana tuotantoalueella. Samaan aikaan todettiin lammen aiemmin kirkkaan veden samentuneen niin, että näkösyvyys oli alentunut alle puoleen kymmenen vuoden takaisesta. Vapo yritti palauttaa Neva-Lylyn vesipintaa rakentamalla vastapainealtaan pohjavesipurkaumien päälle. Suunnitelmissa oli kaksi patoa, joista ensimmäisen Vapo teki vuoden 2004 lopulla. Toista vaihetta ei ole toteutettu. Tuloksena oli Neva-Lylyn pinnan laskun pysähtyminen, mutta palautumista ei ole tapahtunut. Vuoden 2012 kesätulvissa patoallas on murtunut ja osin uuteen paikkaan tehty patovalli mahdollistaisi entistä isomman altaan. Altaan vesipinta on kuitenkin merkittävästi (silmämäärin arvioituna) yli metrin alkuperäistä allaspintaa alempana, mikä oletettavasti heikentää vastapainevaikutusta. V.2004 Vapo asensi Neva-Lylyn rantaan vedenkorkeuden mitta/seuranta-asteikon, jota piti seurattaman kuukausittain. Viime syksynä totesin, että mitta-asteikko oli poistettu. Neva-Lylyn luonnontilan/vesipinnan palauttaminen alkuperäiselle tasolle ei ilmeisesti ole yksinkertaista, mutta toisaalta kaikkea voitavaa ei myöskään ole tehty. Uudessa luvassa Vapo tulee velvoittaa laatimaan ulkopuolisten asiantuntijoiden hyväksymä suunnitelma ja aikataulu Neva-Lylyn luonnontilan palauttamiseen. Edellä esitetyin perusteluin Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys edellyttää, että lupaehdoissa tulee vaatia parasta mahdollista teknologiaa toimivia vesiensuojelurakenteita

6 jatkuvatoimisin mittarein suoritettavaa kuormituksen säännöllistä ja lupaehtojen mukaista seurantaa mittareiden säännöllistä huoltoa ja toimintakunnon ylläpitoa rankkasade- ja tulva-aikojen kuormituksen oikea-aikaista ja määräistä arviointia humus- ravinne ja kiintoainekuormituksen virtaamatietoihin perustuvaa ja paikallista olosuhteitten mukaista arviointia ja raportointia pölyhaittojen merkittävää ehkäisyä urakoitsijien harjoittaman toimintakulttuurin ja heille annettavan ohjeistuksen noudattamisen seurantaa syvempiin kerroksiin etenevän turpeenoton maatuneisuuden lisääntymisen vuoksi aiheutuvaa riskien hallintaa ja vesienkäsittelyn ketjutusta tarvittaessa kemiallisin menetelmin kivennäismaahan ulottuvien ojitusten kieltämistä vesien tilan biologista seurantaa jätteenkäsittelyn tehostamista ja ongelmajätteiden oikeaa käsittelyä Vapo Oy:n osallistumista järvien tilan ennallistamiseen ( Neva-Lyly) ja kunnostamiseen sekä hoitoon Kärppäjärvi, Ylinenjärvi, Vatajanjärvi, Kuivasjärvi Ympäristöluvan jatkamiselle ei ole käsityksemme mukaan edellytyksiä ilman tehostettua vesiensuojelua ja pölyhaittojen ehkäisyä. Parkanossa Arja Pihlaja, Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys, pj arpih@elisanet.fi Susanna Haapala, Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry, sihteeri susanna.haapala@ippnet.fi