Lapsen hyvän kasvun ja kehityksen. riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tunnistaminen

Transkriptio

1 Lapsen hyvän kasvun ja kehityksen riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tunnistaminen 1

2 Opaskirjan on laatinut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lapsiperheiden palvelujen vastuualueen riskiolosuhdetyöryhmä Kannen kuva: Comma Image Oy/ Helsingin kaupungin kuva-arkisto Ulkoasu: Sosv/viestintä/k-ep Painotyö: Paintek Pihlajamäki Oy Paino: 09/2007 2

3 Riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tunnistaminen Sisällys 1. Lukijalle 4 2. Riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tunnistaminen Lapsen/perheen tilanteen arviointi on jo puuttumista Vaikuttavan työn perusta on tilannearviointi 2.3. Riskitekijät ja suojaavat tekijät 7 3. Riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden arvioinnin näkökulmat Lapsen kehitykseen liittyvät tarpeet Vanhemmuus Perhe- ja ympäristötekijät Yhteistyö perheen ja verkoston kanssa 18 Oletko huolissasi lapsesta -toimintamalli 4. Verkoston toimijat ja niiden tehtävät Sosiaalitoimen palvelut 20 Päivähoito: varhaiskasvatus ja esiopetus 20 Perhekeskukset 21 Leikkipuistot 21 Varhaisen tuen tiimit 22 Lastensuojelutiimit 22 Lastensuojeluilmoituksen tekeminen 23 Perheneuvolat 24 Perheoikeudelliset asiat Terveystoimen palvelut 25 Äitiys- ja lastenneuvola 25 Terveydenhoitajat 25 Lastenpsykiatrinen arviointipoliklinikka Opetustoimen palvelut 26 Oppilashuolto esiopetuksessa ja koulussa 26 Lähteet 27 3

4 1. Lukijalle Lasten ja lapsiperheiden kanssa työtä tekevien yhteinen tavoite on lapsen hyvän kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä kaikinpuolisen hyvinvoinnin edistäminen. Tämä opaskirja auttaa lasten ja lapsiperheiden kanssa mm. sosiaali- ja terveystoimessa työskenteleviä tunnistamaan lapsen kasvun ja kehityksen riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä. Oppaan on laatinut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lapsiperheiden palvelujen moniammatillinen työryhmä. Oppaassa kuvataan riskitekijöiden tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen merkitys sekä keskeiset riskitekijät ja suojaavat tekijät 0-8 vuotiaan lapsen elämässä. Opas korostaa tilannearviointia osana puuttumisen prosessia. Oppaasta löytyvät moniammatillinen yhteistyöverkosto, Oletko huolissasi lapsesta -toimintamalli, verkoston tehtäväkuvaukset sekä lähdeluettelo. Oppaasta on painettu ja sähköinen versio intranetissa (sosiaalivirasto: sosnet, tai terveystoimi teri). Toivomme saavamme palautetta ja kommentteja oppaasta lapsiperheiden vastuualueen toiminnan ja johdon tukiyksikköön. Yhteystiedot sosnetista. Opaskirjan idea on tiivistetysti kuvattuna seuraavassa kuviossa: 4

5 2. Riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tunnistaminen Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta merkittävien riskien tunnistaminen on tärkeää, koska lapsi hyötyy erityisesti välittämisestä. Lapsen hyvinvoinnin arvioiminen on puolestaan välittämistä lapsesta. Lapsen hyvinvointia voidaan arvioida riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden avulla. tietämys erilaisista riskitekijöistä on jatkuvasti lisääntynyt, eikä ammatillisessa toiminnassa tätä tietämystä kannata jättää käyttämättä. toimijoiden kyky tunnistaa lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyviä riskejä on keskeistä ammatillista osaamista, ja sillä on aina merkittävä vaikutus lasten hyvinvointiin. Mikäli riskit jäävät tunnistamatta, sillä voi olla haitallinen vaikutus Lapsen/perheen tilanteen arviointi on jo puuttumista Lasten palveluissa lapsen ja/tai perheen tilanteen arviointi on tärkeää. Usein lapsen tilanteen läpikäyminen yhdessä vanhempien kanssa on riittävä interventio jo sinällään, koska lapsen kokemukset ja näkökulmat saavat äänen ja ne otetaan huomioon mahdollisesti ensimmäistä kertaa. tilanteen arviointi auttaa vanhempia kiinnittämään huomiota lapsen kasvun ja kehityksen kannalta olennaisiin piirteisiin ja siihen, miten he omalla toiminnallaan vaikuttavat lapsen kasvun ja kehityksen edellytyksiin. Opas antaa ohjeet siitä, mitkä elementit tulee sisältyä arviointiin Vaikuttavan työn perusta on tilannearviointi Arviointi on aina keskeinen osa työtä. Tilannearviossa arvioidaan lapsen/perheen sen hetkistä tilannetta. Tilannearvioita on olemassa erilaisia: kevyitä ja hyvinkin vaativia. Erilaisia tilannearviointeja yhdistävänä tekijänä on aina asiakkaan kunnioittava kohtaaminen ja vuoropuhelu asiakkaan ja työntekijän välillä. Tilannearviointi tehdään työparin, esimiehen, asiantuntijan tai tiimin kanssa. Opaskirjasta löytyy toimintaohje-kaavio Oletko huolissasi lapsesta, jossa opastetaan, miten toimit, kun huoli on herännyt, sivulla 18. Tilannearvio-käsitettä käytetään tällä hetkellä pääasiassa lastensuojelussa. Kaikissa ammatillisissa tehtävissä laaditaan erilaisia tilanteen arvioita, joista esimerkkinä neuvolan EPDS -mielialaseula, päihteiden käytön audit- kysely ja jokainen määräaikaistarkastus sellaisenaan. Päivähoidossa tilannearviointia vastaavat hoito- ja kasvatuskeskustelut ja lapsen Vasu-keskustelut (=lapsen varhaiskasvatussuunnitelma). Perusteet ja tavoitteet ovat kuitenkin lähtökohdiltaan samat; pyrkimyksenä on luoda näkemys lapsen ja hänen perheensä tilanteesta. Tilannearvioinnissa dokumentoidaan keskeiset havainnot ja tosiasiat sekä vanhempien kokemukset. Se käsittää yhteenvedon lapsen tarpeista, päätelmät ja sopimukset siitä, miten asiassa edetään. Oppaassa kuvatussa riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden tilannearviossa kohdataan asiakas, ollaan kiinnostuneita hänen käsityksestään omasta elämäntilanteestaan, taustoistaan, ongelmistaan ja niiden syistä. On tärkeää kuulla lapsen kokemuksia ja näkökulmia. Riittävän kattava, vanhempien kanssa yhdessä tehtävä ja toistuva tilannearvio auttaa vanhempia kiinnittämään huomiota lapsen kasvun ja kehityksen kannalta olennaisiin asioihin ja siihen, miten he toiminnallaan voivat niihin vaikuttaa. Asiakkaan näkemysten kuuntelemisen lisäksi työntekijän tulee tuoda yhteiseen keskusteluun oma näkemyksensä tilanteesta. Eri osapuolilla voi olla erilainen näkemys tilanteesta tai erilaisia havaintoja, mutta tilannearvioinnissa pyritään yhteisymmärryksen löytämiseen. Tilannearviossa työntekijä ja asiakas miettivät yhdessä, mitkä asiat lapsen ja perheen tilanteessa ovat olennaisia, mistä tilanne johtuu ja mitä siinä tulisi tehdä. 5

6 Oppaassa riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: o lapsen yksilölliset kehitykselliset tarpeet o vanhemmuus o perhe ja ympäristö Tilannearvioinnissa näitä osia tarkastellaan aina yhdessä ja suhteessa toisiinsa. Tiivistelmä: Arviointi on aina keskeinen osa työtä. Tilannearviointi tehdään työparin, esimiehen, asiantuntijan tai tiimin kanssa. Kaikissa ammatillisissa tehtävissä laaditaan erilaisia tilanteen arvioita Tilannearvioinnissa dokumentoidaan keskeiset havainnot ja tosiasiat sekä vanhempien kokemukset. Se käsittää yhteenvedon lapsen tarpeista, päätelmät ja sopimukset siitä, miten asiassa edetään. On tärkeää kuulla lapsen kokemuksia ja näkökulmia. Työntekijän tulee tuoda yhteiseen keskusteluun myös oma näkemyksensä tilanteesta. Tilannearviossa työntekijä ja asiakas miettivät yhdessä, mitkä asiat lapsen ja perheen tilanteessa ovat olennaisia, mistä tilanne johtuu ja mitä siinä tulisi tehdä. Oppaassa riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: o lapsen yksilölliset kehitykselliset tarpeet o vanhemmuus o perhe ja ympäristö Tilannearvioinnissa näitä osia tarkastellaan aina yhdessä ja suhteessa toisiinsa. 6

7 2.3. Riskitekijät ja suojaavat tekijät Suojaava tekijä tarkoittaa joko yksilön itsensä, lähisuhteiden tai ympäristön ominaisuutta, joka vaikuttaa riskitekijöiltä suojaavasti. Riskitekijä on ominaisuus, olosuhde tai tapahtuma, joka tietyissä olosuhteissa lisää tietyn häiriön tai ongelman todennäköisyyttä. Tarkemmissa kuvauksissa on myös erikseen mainittu selkeitä riskitekijöitä. Yksittäinen riskitekijä lapsen tai perheen elämässä ei välttämättä tarkoita sitä, että lapsen hyvinvointi on vaarassa. Lapsen elämässä voi olla useitakin suojaavia tekijöitä, jotka riittävät antamaan tarvittavan tuen. Sen avulla lapsi kasvaa ja kehittyy hyvin ja oppii toimimaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Suojaavia tekijöitä on kuvattu luvussa 3 eriteltyinä, jotta niiden merkitys nousisi esiin ammatillisessa toiminnassa. Neuvoloissa, päivähoidossa, leikkipuistoissa, kotipalvelussa ja kaikissa peruspalveluissa voidaan vahvistaa suojaavia tekijöitä lapsen elämässä. Se on lasta ympäröivän yhteisön tehtävä. Kun tilannearvioinnissa kartoitetaan riskitekijöitä, tarkastellaan aina samalla suojaavien tekijöiden vaikutusta ja määrää lapsen elämässä. Jos riskitekijä lapsen elämässä on merkittävä (esimerkiksi lapseen kohdistuva väkivalta) tai riskitekijöitä on useita, lapsen tilanteeseen tulee aina puuttua, vaikka suojaavia tekijöitä olisi. Tiivistelmä: Suojaava tekijä tarkoittaa joko yksilön itsensä, lähisuhteiden tai ympäristön ominaisuutta, joka vaikuttaa riskitekijöiltä suojaavasti. Riskitekijä on ominaisuus, olosuhde tai tapahtuma, joka tietyissä olosuhteissa lisää tietyn häiriön tai ongelman todennäköisyyttä. Tarkemmissa kuvauksissa on myös erikseen mainittu selkeitä riskitekijöitä. Yksittäinen riskitekijä lapsen tai perheen elämässä ei välttämättä tarkoita sitä, että lapsen hyvinvointi on vaarassa. Kaikissa peruspalveluissa voidaan vahvistaa suojaavia tekijöitä lapsen elämässä. Kun tilannearvioinnissa kartoitetaan riskitekijöitä, tarkastellaan aina samalla suojaavien tekijöiden vaikutusta ja määrää lapsen elämässä. 7

8 3. Riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden arvioinnin näkökulmat Tässä luvussa on kuvattu kolmion esittämän luokittelun avulla ne näkökulmat, joiden kautta lapsen/perheen osalta tilannearviointi laaditaan. Luokittelun pohjana on käytetty Iso-Britannian valtakunnallista tilannearviointimallia ja alaluokitteluissa useita muita lähteitä: Alkuperäinen lähde: Department of Health/Department for Education and Employment/Home Office: Framework for the Assessment of Children in Need and their Families 8

9 3.1. Lapsen kehitykseen liittyvät tarpeet Terveys Terveys sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä kasvun ja kehityksen. Lapsen terveyttä arvioitaessa on huomioitava erilaiset fysiologiset vahvuudet ja puutteet sekä perinnöl liset tekijät. Lapsen terveydestä huolehtiminen edellyttää mm. sitä, että vanhempi varmistaa, että lapsen ruokavalio on asianmukainen ja ravitseva, lapsella on mahdollisuus ulkoiluun, liikkumiseen ja lepoon, vanhempi huolehtii lapsen neuvolakäynneistä ja hammashoidosta ja että sairastuttuaan lapsi saa asianmukaista sairaanhoitoa. Tunne-elämän ja käyttäytymisen kehitys Tunne-elämän ja käyttäytymisen kehityksellä tarkoitetaan sitä, että autetaan, ohjataan ja opetetaan lasta sekä tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan että selviytymään voimakkaiden tunteidensa kanssa lohdutuksen, ymmärtämisen ja keskustelun avulla. Lapsen tunne-elämän kehityksen kannalta merkityksellisintä on varhaisten kiintymyssuhteiden laatu. Tunne-elämän ja käyttäytymisen kehityksen havainnointi sisältää myös havainnot siitä, miten lapsi sopeutuu muutoksiin ja millainen hänen itsehillintänsä on. Perhe- ja sosiaaliset suhteet Perhe- ja sosiaaliset suhteet tarkoittavat lapsen pysyviä ja vakaita suhteita vanhempiinsa tai hoita jiinsa ja hyviä suhteita sisaruksiin. Lapsen kasvaessa ystävyyssuhteet ikätovereihin muodostuvat entistä merkittävämmiksi. Ihmissuhteiden sujumisen kannalta on tärkeää, että lapselle kehittyy kyky empatiaan eli toisen asemaan asettumiseen ja toisen tunteiden ymmärtämiseen. Identiteetti Identiteetti tarkoittaa lapsen jatkuvasti kasvavaa ja muuttuvaa ymmärrystä itsestään erillisenä ja arvokkaana yksilönä omassa ympäristössään. Se sisältää lapsen itsetunnon, näkemyksen itsestään ja kyvyistään, minäkuvan sekä sen, että hänellä on käsitys omasta yksilöllisyydestään. Identiteettiin ja itsetunnon kehittymiseen liittyvät myös tunteet johonkin kuulumisesta sekä perheen, kaveripiirin ja sosiaalisen ympäristön osoittama hyväksyntä. Muun muassa lapsen etninen tausta, uskonto, ikä, sukupuoli, seksuaalisuus ja vammaisuus vaikuttavat hänen identiteettinsä muotoutumiseen. Oppiminen Lapsen oppiminen alkaa jo varhaisella sikiökaudella. Varhaislapsuudessa lapsi oppii jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Suotuisan oppimisen edellytyksiä ovat mahdollisuus leikkimiseen ja vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa, onnistumisen kokemukset sekä mahdollisuudet saavuttaa erilaisia taitoja. Lisäksi vanhempien tulee tiedostaa oma osuutensa lapsen ympäristössä ja muut oppimiseen vaikuttavat tekijät. Ymmärrys sosiaalisesta ympäristöstä Arvioinnissa tarkastellaan lapsen kasvavaa ymmärrystä siitä, miten ulkopuolinen maailma havaitsee hänen ulkoisen olemuksensa, käyttäytymisensä ja erilaiset fyysiset ominaisuudet ja minkälaisen vaikutelman hän tekee. Tarkkailun kohteina ovat esimerkiksi ikään, sukupuoleen, kulttuuriin ja uskontoon sopiva pukeutuminen, siisteys ja henkilökohtainen hygienia ja mahdollisuus saada perheeltä tai hoitajilta mallia ja opastusta esiintymisestä erilaisissa ympäristöissä. 9

10 Itsestä huolehtimisen taidot Itsestä huolehtimisen taidot sisältävät itsenäistymisen kannalta välttämättömiä käytännöllisiä, emotionaalisia ja kommunikaatiotaitoihin liittyviä kykyjä. Tässä tarkoitetaan esimerkiksi lapsen jo varhaisessa vaiheessa oppimia pukeutumiseen ja syömiseen liittyviä taitoja. Lapsen kasvaessa taidot liittyvät esimerkiksi itsenäiseen elämiseen ja uskallukseen sekä kykyihin toimia itsenäisesti ilman perheen jäsenten läsnäoloa. Itsestä huolehtimisen taitojen kehittyminen edellyttää rohkaisua, jotta lapsi oppii saavuttamaan sosiaalisten ongelmien ratkaisutaitoja. Taitojen kehittymiseen vaikuttavat esimerkiksi lapsen fyysiset tai sosiaaliseen ympäristöön liittyvät seikat. Riskitekijät voivat olla: kehityshäiriöt, pitkäaikaissairaus, keskosuus vaativa temperamentti, persoonalliset ominaisuudet, esim. syrjäänvetäytyvyys, levottomuus epävakaat olosuhteet: pysyvä aikuissuhde puuttuu tai lapsi osoittaa turvatonta kiintymystä aikuiseen (ristiriitainen tai epätavallinen käyttäytyminen, pelokkuus, välttely) lapsi ei luota aikuisiin, eikä ota apua vastaan pahoinpitely, traumat lapsi joutuu kiusatuksi tai on itse kiusaaja vuorovaikutus on puutteellista, ystävyyssuhteiden luominen vaikeaa, tyttöjen ja poikien väliset erot, konfliktiherkkyys itsestä huolehtimisen taidoissa puutteita leikkimisen taidot puutteelliset esim. ei kykene leikkimään, mielikuvitukseton leikki tai aina sama leikki, onko lapsi leikissä tasavertainen vai pomottaja, minkä ikäisiä leikkikavereita huono kaveripiiri, ei lapsikavereita ollenkaan ei jaksa keskittyä ikätason mukaisesti, ei sitoudu toimintaan kielen ja motoriikan kehityksessä ongelmia tai kehitys ei vastaa ikätasoa 10

11 Suojaavat tekijät lapsen iänmukainen perushoito turvataan lapsen ikä, kehitystaso huomioidaan lapsi fyysisesti lahjakas, esimerkiksi motorisesti taitava lapsi osaa ilmaista tunteita tilanteeseen sopivalla tavalla lapsella on joustava temperamentti lapsen elämässä on huumoria ja iloa lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja kokemuksia oppimisesta, lapsella on tunne, että hän kykenee vaikuttamaan omaan elämäänsä lapsella on vähintään yksi turvallinen aikuissuhde: lämmin suhde ja aikuisen kiinnostus lapseen persoonalliset ominaisuudet ja erityispiirteet sekä temperamentti on otettu huomioon arjessa, (koti, pk, lp, koulu), eivätkä ominaisuudet haittaa merkittävästi lapsen elämää lapsen elämän merkittävät ja ikävätkin kokemukset kohdataan lapsen ja perheen kanssa (päästään yli, opitaan elämään niiden kanssa) lapsi luottaa aikuiseen, on kontaktissa ja ottaa apua vastaan, spontaanisuus lapsi leikkii leikkii muiden kanssa ikätasoisia leikkejä, on vuorovaikutuksessa, hänellä on kavereita 11

12 3.2. Vanhemmuus Vanhemman tai huoltajan kyky huolehtia lapsen perushoidosta, vastata lapsen terveydestä ja kehityksellisistä tarpeista on ensisijaista lapsen myönteisen kasvun ja kehityksen kannalta. Seuraavassa on kuvattu tekijöitä, joihin tulee kiinnittää huomioita, jos vanhemmuuteen liittyen huoli lapsesta/perheestä on herännyt. Näiden havaintojen jälkeen arvioidaan lapsen tilanne. Arvioinnissa otetaan huomioon myös se, että lapsen hoidosta voivat vastata myös muut aikuiset, kuin omat vanhemmat ja heidän roolinsa voi olla merkittävä. Keskeiset tekijät, jotka ilmentävät vanhemmuuteen ja lapsen hoitoon liittyviä tehtäviä ovat: miten vanhempi suhtautuu lapseen, hänen käyttäytymiseensä tai olosuhteisiin tapa, jolla vanhemmat vastaavat lapsen tarpeisiin ja alueet, joissa he kokevat vaikeuksia lapsen tarpeisiin vastaamisessa tai eivät onnistu vastaamaan niihin miten lapsi vaikuttaa vanhemmuuteen millainen lapsen ja vanhemman välinen suhde on vanhempien ymmärrys lapsen tarpeista ja kehityksestä vanhempien kyky rakastaa lasta ja osoittaa se vanhempien ymmärrys vanhempana olemiseen liittyvistä tehtävistä ja tehtävien merkitystä lapsen kehityksen kannalta vanhempien vanhemmuudessaan kokemien vaikeuksien vaikutus heidän kykyynsä huo lehtia vanhemmille kuuluvista tehtävistä ja velvollisuuksista (todellisuuden ja omien pyrkimyksien erottaminen) vanhempien menneiden kokemusten vaikutukset nykyiseen vanhempana toimimisen kykyyn vanhempien kyky kohdata ja hyväksyä vaikeutensa vanhempien kyky hyödyntää tukea ja ottaa vastaan apua vanhempien kyky sopeutumiseen ja muutokseen vanhempana toimiessaan Toimintakyky vanhempana Perushuolenpito Perushoidon toteutumisella tarkoitetaan vanhemman kykyä huolehtia lapsen fyysisistä tarpeista ja siihen sisältyvästä asianmukaisesta terveydenhoitoon liittyvistä tekijöistä. Näitä tekijöitä ovat mm. lapsen riittävästä unen saannista ja uni- ja vuorokausirytmistä huolehtiminen sekä ruuasta, juomasta, lämmöstä, suojasta, puhtaudesta, sopivasta pukeutumisesta, ulkoilusta, liikunnasta ja hygieniasta huolehtiminen. Turvallisuuden varmistaminen Vanhempi varmistaa, että lapsella on riittävä suoja vahinkojen ja vaarojen varalta. Varmistaminen tarkoittaa lapsen suojelemista väkivallalta, merkittäviltä vahingoilta ja vaaroilta sekä kontakteilta vaarallisiin tai turvattomuutta herättäviin aikuisiin ja muihin lapsiin ja itsensä vahingoittamiselta. Se sisältää myös riskien ja vaarojen tunnistamisen sekä kotona että muualla. Emotionaalinen lämpö Vanhempi tiedostaa lapsen emotionaaliset tarpeet ja kykenee vastaamaan niihin. Lapsi kokee olevansa erityisen arvokas ja hänellä on positiivinen ymmärrys mm. omasta etnisestä ja kulttuurisesta identiteetistään. Emotionaalinen lämpö on kykyä olla lapselle turvallinen, pysyvä, vakaa ja rakastava aikuinen. Se on ymmärrystä siitä, että lapsen elämässä voi olla useita merkittäviä aikuisia, joilla on herkkyyttä ja kykyä vastata lapsen tunne-elämän tarpeisiin. Emotionaalista lämpöä on myös sopiva fyysinen kontakti, lohdutus ja halaaminen sekä lapsen kehuminen ja kannustaminen. Oppimisen tukeminen (Virikkeet) Oppimisen tukeminen tarkoittaa vanhemman kykyä edistää lapsen oppimista ja älyllistä kehitystä rohkaisemalla lasta, luomalla oppimista tukeva ympäristö virikkeineen sekä luomalla sosiaalista vuorovaikutusta edistäviä tilanteita mahdolliseksi. 12

13 Vanhempi tiedostaa, että lapsen kehitystä ja oppimista voidaan edistää keskinäisellä vuorovaikutuksella, lapsen kanssa keskustelemalla, vastaamalla lapsen kysymyksiin, rohkaisemalla, yhdessä leikkimällä ja toimimalla. Oppimista tukeva vuorovaikutus ja kannustaminen antavat lapselle onnistumisen kokemuksia myös tulevana kouluaikana ja ne auttavat helpottamaan lasta kohtaamaan elämän haasteet. Ohjaus ja rajat Vanhemman kyky ohjata ja asettaa rajoja auttaa lasta omien tunteiden ja käyttäytymisensä säätelemisessä. Vanhemmuuden keskeisiä tehtäviä on osoittaa ja olla sopivan käyttäytymisen mallina ja tunteiden sekä muiden kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen hallinnan mallina. Vanhemman tulee antaa ohjausta, joka tarkoittaa selkeiden rajojen asettamista. Rajojen asettamisen avulla lapsi kykenee kehittämään itselleen mallin moraalisista arvoista. Lapselle kehittyy omatunto ja hänen sosiaalinen käyttäytymisensä vahvistuu. Näiden avulla lapsi kasvaa sopusoinnussa yhteiskunnan jäseneksi. Tavoitteena on tukea lasta kasvamaan itsenäiseksi aikuiseksi, joilla on omat arvot ja kyky toimia asianmukaisella tavalla muiden ihmisten kanssa. Vanhempi ei ylisuojele lasta, vaan sallii tutkimisen ja oppimisen kokemukset. Ohjaus sisältää myös lapsen tukemisen sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa, vihantunteiden hallinnassa sekä muiden huomioimisessa. Vakaus ja jatkuvuus Riittävän vakaa perheympäristö edesauttaa lapsen kehitystä ja ylläpitää turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä niihin ensisijaisiin hoitajiin, jotka turvaavat parhaan mahdollisen kehityksen. Vakaus ja jatkuvuus lapsen elämässä tarkoittavat, että turvallisten kiintymyssuhteiden varmistamista ei häiritä, vanhempi on emotionaalisen lämmön osoittamisessa johdonmukainen eri aikoina ja lapsen tietynlaiseen käyttäytymiseen reagoidaan aina samalla tavalla ennustettavasti. Vanhempien vastavuoroinen käyttäytyminen muuttuu ja kehittyy samassa tahdissa lapsen kehityksen kanssa. Lapsen elämässä on tärkeää, että kontaktit keskeisiin perheen jäseniin ja muihin tärkeisiin ihmisiin on turvattu. Riskitekijät voivat olla: epäjohdonmukaiset kasvatuskäytännöt; vanhempien vakavat keskinäiset näkemyserot,ailahteleva kasvatus, vanhempien ja yhteiskunnan näkemykset lapsen kasvun tavoitteista eroavat suuresti (esim. kasvatuskulttuuri ei tavoittele itsenäisyyttä, vaan riippuvuutta ja yhteisöllisyyttä eli oma kulttuuri on ristiriidassa kantaväestön kulttuurin kanssa) vanhempi ei näe omaa tai lapsen ongelmaa vanhemman/vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelma parisuhdeväkivalta vanhemman rikollisuus, väkivaltaisuus vanhemmalla ei ole aikaa lapselle, esim. harrastus tai sitoutuminen työelämään vie voimat, raskaat taloudelliset tms. velvoitteet, jotka pitävät paljon poissa kotoa 13

14 Suojaavat tekijät vanhempi haluaa ottaa apua vastaan omiin tai lapsen ongelmiin ainakin toinen vanhemmista terve/ei päihdeongelmaa, hoitomotivaatio hyvä kasvatus on iänmukaista, johdonmukaista ja yhteisön sääntöihin sitouttavaa vanhemmat ohjaavat lasta riittävästi noudattamaan sääntöjä ja ottamaan muita huomioon sekä rajoittavat häiriökäyttäytymistä sopivalla tavalla vanhemmat ovat riittävän herkkiä lapsen tunteille, lohdutusta annetaan sopivasti. lapsi saa pettyä ja saa apua pettymyksen käsittelyyn. vanhemmalla on kyky nähdä lapsen tarpeet sekä kyky antaa lapselle turvaa ja hoivaa vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on hyvää perheessä osataan käsitellä vaikeitakin asioita, mm. huumori, kyky asioiden selvittämiseen ilman väkivaltaa vanhemmalla on elämä hallinnassa huolimatta esim. työttömyydestä tai taloudellisesta tiukkuudesta lapsella on muuta sosiaalista tukea ympärillä, jos vanhemmilla ei ole aikaa vanhempien yhteydenpito hoitajiin on luontevaa ja riittävää, lapsen asioista on helppo keskustella niiden oikeilla nimillä vanhemmat noudattavat päivähoidon sääntöjä, pitävät kiinni sovituista asioista, jotka koskevat heitä tai lasta 14

15 3.3. Perhe- ja ympäristötekijät Perheen historia ja toimintakyky Perhehistoria sisältää sekä perinnöllisiä että psykososiaalisia tekijöitä. Perheen toimintakykyyn vaikuttavat seuraavat asiat: keitä taloudessa asuu ja mikä heidän suhteensa lapseen on, merkittävät muutokset perheen/ kotitalouden koostumuksessa, vanhempien omat lapsuudenkokemukset, perheenjäsenten elämänkaaren tärkeät tapahtumat ja niiden merkitys perheen jäsenille; perheen toimivuus, joka tarkoittaa mm. sisarusten välisiä suhteita ja niiden merkitystä lapselle; vanhemmuuden vahvuuksia ja heikkouksia sisältäen mahdollisen etävanhemman; erossa asuvien vanhempien väliset suhteet. Perhe laajassa merkityksessä Arvioinnissa kartoitetaan, ketkä kuuluvat perheeseen sekä lapsen että vanhemman näkökulmasta. Laajemmin kysymys pitää sisällään sukulaiset, ei-sukulaiset ja ei -läsnäolevat perheen jäsenet. Mikä on heidän roolinsa ja merkityksensä lapselle ja vanhemmille ja miten tämä ilmenee. Asuminen Asuminen sisältää asunnon sisä- ja ulkopuolen ja välittömän ympäristön. Asumisen osalta tarkastellaan, onko asunnossa perusmukavuudet, joita lapsen ikä ja kehitys sekä muut perheenjäsenet edellyttävät sekä onko asunto sopiva mahdollisen vammaisen perheenjäsenen näkökulmasta. Perusmukavuuksiin kuuluvat vesi, lämpö, viemäröinti, keittomahdollisuudet, nukkumismahdollisuudet, siisteys, hygienia ja turvallisuus ja näiden vaikutus lapsen kehityseen. Työllisyys Työllisyysnäkökohtia ovat mm: kuka perheestä on töissä, kuka on työtön, minkälaisia ovat työssäkäyvien työmallit ja suhtautuminen työhön, muutokset työllisyystilanteessa, mikä vaikutus tällä on lapseen ja miten lapsi kokee perheen työtilanteen. Toimeentulo Tarkastelun kohteena ovat perheen käytettävissä olevat tulot ja tulojen riittävyys perheen tarpeisiin nähden sekä saako se sille kuuluvan sosiaaliturvan eri muodot, onko taloudellisia ongelmia, jotka vaikuttavat lapseen. Perheen sosiaalinen integraatio Huomioidaan laajemman, sosiaalisen ympäristön ja yhteisön vaikutukset lapseen ja perheeseen. Sisältää perheen integraation tai eristäytymisen asteen, luontaiset vertaisryhmät, ystävät ja sosiaaliset verkostot ja näiden merkityksen perheelle. Ympäristön resurssit Ympäristön resurssit -näkökulma sisältää asuma-alueen mahdollisuudet ja sen sisältämät yleiset palvelut: terveydenhuolto, päivähoito, opetus, kulttuuri, uskonto, liikuntamahdollisuudet, kaupat ja vapaa-ajan palvelut. 15

16 Riskitekijöitä voivat olla mm: avio- tai avoero, ristiriidat vanhempien välillä sisaruksen vaikea sairaus, vanhemman menetys, vaihtuvat aikuiset ja ihmissuhteet vanhemman aiemmat käsittelemättömät kokemukset ja traumat vanhemman työttömyys, pitkäaikainen toimeentulotukiasiakkuus vaikea taloudellinen tilanne, asuminen, huonot elämänhallintataidot yksinhuoltajuus ilman tukiverkostoa vanhemman ikä / nuori vanhempi, iäkäs vanhempi läheisverkoston puute, yhteisöön kuulumattomuus perheen eristäytyminen, sosiaalinen syrjäytyminen resurssi- ja henkilöstöpula peruspalveluissa yksilöllisen tuen tarpeessa olevien lasten tarpeita ei huomioida sopimattomat, vääränlaiset palvelut esim. väärä hoitomuoto ikätasoinen hoito ja opetus eivät toteudu asuinalueella tietämättömyys palveluista viranomaisten yhteistyön puute asuinalueen väestö- ja asumisrakenne (työttömyys, koulutuspohja, kaupungin vuokraasuntoja, alueella ei muita lapsia) lapsikielteinen ympäristö mediariski, viihteellisyys syrjintä ja rasismi 16

17 Suojaavat tekijät vanhempien keskinäinen yhteisöllisyys ja tuki vanhemmilla on tieto miten lapsella menee päivähoidossa, koulussa jne. lapsen yksilöllisen tarpeen mukainen hoito ja opetus toteutuvat asuinalueella viranomaisten halu ja kyky tehdä yhteistyötä ja puuttua varhain ongelmiin heterogeeninen väestö ja asuinrakenne riittävät ja tarkoituksenmukaiset resurssit lasten ja lapsiperheiden palveluissa elinolosuhteet riittävän hyvät; asunto, toimeentulo lapsen hoito-olosuhteet; matka päivähoitoon, hoidossa oloaika, lapsen rytmi on otettu huomioon päivän alkamisen, päättymisen ja loman tarpeen osalta lapsi on tarkastettu neuvolassa suositusten mukaisesti perheellä on yhteyksiä perheen ulkopuolisiin ihmisiin perheellä on mahdollisuus ulkopuolisiin hoitajiin, lasta ei jätetä yksin liian varhain, liian pitkäksi aikaa yhteisö kiinnittää huomioita lapsen median, esimerkiksi TV:n ja internetin käyttöön yhteisö on kiinnostunut ja tunnistaa lapsen perhehistorian merkityksen perhe ja ympäristö hyväksyvät ja tukevat maahanmuuttajalapsen kasvua kahteen kulttuuriin lasta ympäröivä yhteisö vaalii lapsuutta 17

18 3.4. Yhteistyö perheen ja verkoston kanssa OLETKO HUOLISSASI LAPSESTA-TOIMINTAMALLI - hyödynnä tätä opasta riskitekijöiden tunnistamisessa - työotteena suunnitelmallisuus ja työn arviointi - vanhemmat ovat yhteistyökumppaneita ja lastensa asiantuntijoita - konsultoi asiantuntijoita ajoissa - pyydä vanhemmilta lupa yhteistyöhön muiden tahojen kanssa. Jos et saa sitä syystä tai toisesta ja huoli pysyy, voit konsultoida anonyymisti. Mikäli tilanne edellyttää lastensuojeluilmoituksen tekemistä, on se tehtävä vaikka vanhemmat vastustaisivatkin (kts. oppaasta kohta lastensuojeluilmoituksen tekeminen) - tärkeää on riittävä dokumentointi kaikissa työn vaiheissa Toiminta arkityössäsi: - toimi oman perustehtäväsi mukaan (esim. terveydenhoitaja tekee lähetteen jatkotutkimuksiin) - havainnoi lasta ja keskustele lapsen kanssa - tarkastele lapsen vuorovaikutusta eri tilanteissa - huomioi aina lapsen vahvuudet ja korosta niitä mm. keskusteluissa vanhempien kanssa Puhu tiimissäsi - kerro mikä huolettaa - keskustele esimiehesi kanssa tilanteesta - kysy neuvoja, miettikää miten edetään, ketä voisi kutsua koolle - tarvitaanko moniammatillista yhteistyötä? - huolen jäsennykseen voit esimerkiksi käyttää varhaisen puuttumisen opasta tai huolen tai vyöhykkeet - jäsennystä Kerro huomioistasi ja ota asiat puheeksi vanhempien kanssa - kerro mikä sinua huolestuttaa lapsen tilanteessa ja miksi - kuuntele vanhempia, keskustele heidän kanssaan ja vaihtakaa ajatuksia havainnoistanne - sopikaa miten edetään, keskustelkaa, millainen tuki voisi olla perheelle riittävä ja käykää läpi mahdolliset auttaja- ja yhteistyötahot - arvioi yhdessä vanhempien kanssa onko tilanne muuttunut parempaan - jos tilanne on huonontunut, miettikää kuka voi auttaa - tuo esille oma näkemyksesi (tiimin) - toimikaa! Moniammatillisen yhteistyöpalaverin koollekutsuminen - perhe - lapsen/perheen kanssa toimivat työntekijät - yhteistyöverkoston asiantuntijat o kaikki kertovat näkemyksensä - sopikaa työnjaosta kuinka suojaavia tekijöitä vahvistetaan, miten lapsen ja perheen tilanteen kehittymistä arvioidaan ja millä aikataululla - jatka työskentelyä perheen kanssa suunnitelman mukaisesti konsultoi tarvittaessa lastensuojelua; onko tarve ls-toimenpiteisiin - tee lastensuojeluilmoitus - jos huoli ei poistu ja lapsen tilanne pahenee - kerro vanhemmille 18

19 4. Verkoston toimijat ja niiden tehtävät Perheiden palveluiden yhteistyön koordinoiminen Moniammatillinen yhteistyö käsitteenä merkitsee sitä, että ihmisillä on yhteinen työ tai tehtävä suoritettavanaan, ongelma ratkaistavanaan tai päätös tehtävänään tai he etsivät uusia näkymiä yhdessä keskustellen. Moniammatillista yhteistyötä koordinoidaan yhteistyön jatkuvuuden turvaamiseksi ja sujuvien perhepalveluiden tarjoamiseksi perheille. Helsingissä on erilaisia rakenteita yhteistyön koordinoimiseen. On havaittu hyödylliseksi, että alueille on yhteistyökumppaneiden kesken luotu rakenteet ja selkeät sopimukset moniammatilliselle yhteistyölle ja perustyöhön. Tärkeää on, että toimijoiden lisäksi yhteistyötä tekevät niin lähiesimiehet kuin toimintojen alueellinen johto. Säännölliset suunnittelu-, kehittämis- ja arviointitapaamiset toimivat rakenteellisena runkona yhteistoiminnalle ja yhteisten hankkeiden koordinoinnille. 19

20 4.1. Sosiaalitoimen palvelut Päivähoito: varhaiskasvatus ja esiopetus Lasten päivähoidon lähtökohtana on tarjota perheille lapsen kasvua ja kehitystä tukeva hoitoympäristö. Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma ohjaa päivähoidon sisällöllistä toimintaa. Vanhemmat voivat valita joko kunnallisen päivähoidon, yksityisen hoidon tuen tai, jos lapsi on alle 3-vuotias, kotihoidon tuen. Päivähoitopaikkana voi olla päiväkoti tai perhepäiväkoti. Valtaosa helsinkiläisistä lapsista osallistuu esiopetukseen vuotta ennen oppivelvollisuuden alkua. Esiopetuksen tehtävänä on tukea lasten yksilöllistä ja yhteisöllistä kehitystä, oppimista ja tervettä itsetuntoa. Lisäksi tehtävänä on antaa hyvä pohja elinikäiselle oppimiselle. Päivähoito järjestää perheiden ja heidän lastensa elämäntilanteeseen sopivat päivähoitopalvelut ja tarvittavan varhaisen tuen sekä on mukana edistämässä hyvää ja turvallista kasvuympäristöä helsinkiläisille lapsille. Päivähoitoa järjestetään perheen tarpeen mukaisesti kokopäiväisesti, osapäiväisesti tai osaviikkoisesti. Työn tai opiskelun vuoksi vuorohoitoa tarvitseville on sekä ilta- että ympärivuorokautisia päiväkoteja. Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma Varhaiskasvatuksen prosessit Lasten hyvän kasvun edellytysten turvaamisen lähtökohtana on vanhempien ja päivähoidon henkilöstön välinen kasvatuskumppanuus ja päivähoidon henkilöstön, esimiesten, lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien hyvä ammatillinen varhaiskasvatusosaaminen. Helsingin varhaiskasvatuksessa huomion keskipisteessä on lapsille ominainen toiminnan tapa, leikkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ja tutkiminen. Kasvattajien keskeinen tehtävä on rikastaa lasten toimintaa sisällöllisesti ja huolehtia toiminnan tavoitteellisuudesta. Lapsen tukeminen on osa varhaiskasvatuksen perustehtävää. Kaikki lapset tarvitsevat tukea jossain elämänsä ja kehityksensä vaiheessa. Lapsen tukemisen suunnitelmat kirjataan yhteistyössä vanhempien kanssa Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Joskus lapsi tarvitsee tukea kaksikielisyyteen kasvamisessa, toisinaan tuen tarve havaitaan akuuttina ongelmana, kehityksen hitautena tai oppimisen vaikeutena. Tuen muoto ja määrä sovitetaan yksilöllisesti lapsen tarpeisiin. Tarvittaessa tehdään yhteistyötä moniammatillisesti esimerkiksi neuvolan kanssa. 20