Suomen Natura 2000 kohteet / Uudenmaan ympäristökeskus

Transkriptio

1 Alueen nimi: Haaviston alueet Alueen koodi: FI Pinta ala (ha): 59 Kunta: Karkkila Hallinnoll.alue: Uusimaa (suuralue) 100 Aluetyyppi: SCI Vastuutaho: Uudenmaan ympäristökeskus Alueen kuvaus: Karkkilan itäosassa, Haaviston kylässä sijaitseva Natura alue, joka koostuu seitsemästä erillisestä osasta. Haaviston seutu on kasvillisuudeltaan poikkeuksellisen rehevää, ja Natura alueelle sijoittuvat Uudenmaan parhaimpiin kuuluvat lettosuot, lähteiköt ja vuorijalavalehto. Pohjoisin osa alue on Kivilammin lounaispuolisessa laaksossa sijaitseva kostea tervaleppäluhta (2,6 ha). Luhta on luonnontilainen, ja puustossa esiintyy myös melko runsaasti saarnea. Päällinen lammen rantasuot (5,1 ha) muodostavat toisen osa alueen. Suot ovat pääasiassa edustavaa lettonevaa sekä itäosaltaan myös lettorämettä. Lajistossa on uhanalaisia ja harvinaisia lettokasvilajeja. Päälliseltä itään sijaitsee kolmas osa alue, Iilammin suot (14,1 ha). Alue ulottuu Iitalammin itäpäästä Kyröinsuon länsilaitaan. Alueella on luonnontilaisia, erittäin edustavia lettosoita, jotka edustavat useita eri lettotyyppejä. Kasvilajisto on Uudellamaalla ainutlaatuinen. Alueeseen kuuluu myös pieni korpisaareke sekä vanhan metsän saareke, jossa on edustavia kalkkilohkareita. Iilammilta etelään, Karkkilan keskustaan johtavan tien eteläpuolella sijaitsee neljäs osa alue, Kolkanhaavistonnummen lähteikkö (8,0 ha). Runsasvetiset lähdepurot ja lähteiköt sijaitsevat etelään viettävässä harjunrinteessä. Alue ei ole täysin luonnontilainen, mutta osa lähteiköistä on säilynyt erittäin edustavina. Kasvilajistossa on uhanalaisia lajeja. Alueella on myös pieni lettosuo. Viides osa alue sijaitsee Haaviston kylätaajaman tuntumassa Parsilanjärven eteläpuolella. Parsilanjärvestä laskevan, vuolaasti virtaavan Sitinojan varsilla on erittäin edustavaa vuorijalavalehtoa (5,1 ha). Jalavat ovat vanhoja ja hyvin kookkaita, ja niiden rungoilla kasvaa uhanalaista epifyyttisammalta. Lehto on myös pohjakasvillisuudeltaan arvokas, ja arvoa lisää luonnontilaisessa uomassaan virtaava Sitinoja, jonka purokivillä kasvaa uhanalaista sammal ja jäkälälajistoa. Eteläisimpänä sijaitsevat kuudes ja seitsemäs osa alue, Koirakallio ja Herneojankallio (yhteensä 24 ha). Haaviston pyrokseenigneissialueella on useita arvokkaita kallioalueita, joista nämä ovat merkittävimpiä. Etenkin Koirakalliolla on erikoista, ravinteisuutta osoittavaa seinämäkasvillisuutta, jossa on uhanalaisia jäkälä ja sammallajeja. Haavistossa on ollut useita muitakin kasvillisuudeltaan hyvin arvokkaita suo ym. alueita, mutta suuri osa niistä on muuttunut ojitusten ja hakkuiden seurauksena. Haaviston Natura alue on luonnoltaan hyvin monipuolinen kokonaisuus ja tärkeimpiä uhanalaisten kasvilajien esiintymisen keskittymiä Uudellamaalla. Luontodirektiivin luontotyyppejä esiintyy alueella useita, ja ne ovat täällä hyvin edustavia. Myös luontodirektiivin kasvilajeja tavataan alueella. Linnustosta on tietoja vain Parsilanjärven eteläpuolisesta purolehdosta. Suot Alueella ovat Uudenmaan edustavimmat lettosuot. Letot ovat Etelä Suomessa uhanalaisia suotyyppejä. Haavistolla esiintyy luonnontilaisina useita eri lettotyyppejä, joten kokonaisuus on erittäin arvokas. 1

2 Paras lettoalue on Iilammin suot. Iitalammin itäpäässä on järviruokovaltaista avolettoa, Iilammin ympärillä lettonevaa ja Vähäsuolla varsin laajalti lettorämettä ja lettokorpea. Alueelta on tavattu mm. luontodirektiivin liitteen laji, kiiltosirppisammal (Drepanocladus vernicosus, Uudellamaalla E) Alueella esiintyviä muita uhanalaisia lajeja ovat lettotuhkelo (valtakunnallisesti V, Uudellamaalla E), punakämmekkä (Uudellamaalla E), nuijasara (Uudellamaalla V), röyhysara (Uudellamaalla St), lettovilla (Uudellamaalla V) ja sykeröpiippo (Uudellamaalla E). Muuta lettolajistoa edustavat mm. vilukko, soikkokaksikko, keltasara, hernesara sekä useat lettosammalet. Myös kahdella muulla osa alueella on lettoa. Päällinen lampea ympäröi kauttaaltaan lettonevareunus, joka lammen itäpäässä vaihettuu lettorämeeksi. Alueella esiintyviä uhanalaisia lajeja ovat nuijasara, punakämmekkä, lettovilla, röyhysara, sykeröpiippo, matosammal (Pseudocalliergon trifarium, Uudellamaalla V), pohjansirppisammal (Warnstorfia tundrae, Uudellamaalla V) ja lettokilpisammal (Cinclidium stygium, Uudellamaalla St). Muuta lettolajistoa edustavat mm. äimäsara, keltasara ja hernesara. Myös Kolkanhaavistonnummen lähteikköalueen lounaisosassa on pieni lettokorpi ja avoletto, jonka uhanalaisia lajeja ovat lettovilla ja sykeröpiippo. Kolkanhaavistonnummen osa alueella esiintyy luontotyyppiä lähteet ja lähdesuot erittäin edustavana. Alueella on useita lähdepuroja, joista tosin kaikki eivät ole enää luonnontilaisia. Myös hakkuut ovat muuttaneet luonnontilaa, mutta jäljellä on vielä hyvin arvokkaita osia. Uhanalaista lajistoa edustavat punalatva (Uudellamaalla Sh, ainoa lähteikköesiintymä Suomessa), tuoksumatara (Uudellamaalla V), harsosammal (Trichocolea tomentella, valtakunnallisesti ja Uudellamaalla St) ja lehtohavusammal (Thuidium tamariscinum, Uudellamaalla Sh). Alueella esiintyy runsaasti vaateliasta lehto, lähteikkö ja lettolajistoa. Alueelle tulisi laatia ennallistamissuunitelma. Metsät Parsilanjärven eteläpuolella Sitinojan varsilla on erittäin edustavaa raviini ja rinnelehtoa. Tämä lehtotyyppi on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla ja siten hyvin harvinainen. Lehdon pohjoisosassa vuorijalava on pääpuulajina. Vuorijalava on luokiteltu valtakunnallisesti ja Uudellamaalla silmälläpidettäväksi, taantuneeksi lajiksi. Suurten jalavien rungoilla kasvaa uhanalaista haapariippusammalta (Neckera pennata, valtakunnallisesti ja Uudellamaalla V). Sammalta tavattiin vuonna 1996 kahdeltatoista vuorijalavalta, todennäköisesti sitä kasvaa useammallakin. Lehto on pohjoisosiltaan hyvin jyrkkärinteinen ja luonnontilainen. Vaateliasta lehtolajistoa edustavat mm. korpinurmikka, lähde ja lehtotähtimö, imikkä, humala, pähkinäpensas, lehmus ja vaahtera. Kotkansiipi on hyvin runsas Sitinojan rannoilla. Lehto rajautuu etelässä voimakkaasti harvennettuun hybridihaavikkoon, joka on rajattu pois Natura alueesta, vaikka se kuuluukin valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Myös Kivilammen lounaispuolinen metsäluhta edustaa harvinaista luontotyyppiä ja on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisena. Pääpuulajina on tervaleppä, ja sekapuuna esiintyy saarnea (n puumaista yksilöä). Osa tervalepistä on hyvin vanhoja ja kookkaita. Luhta on hyvin märkä: suurin osa on rimpi ja välipintaa. Alueella kasvaa harvinaisehkoa nevaimarretta. Kenttäkerroksen valtalajit ovat mesiangervo, hiirenporras, kurjenjalka ja rentukka. Iilammin soiden osa alueella esiintyy pienialaisena myös boreaalista luonnonmetsää sekä edustavaa 2

3 kuusivaltaista puustoista suota. Vanhaa luonnonmetsää on Iilammin ja Kyröinsuon välisessä metsäsaarekkeessa, jossa on myös kasvilajistoltaan edustava kalkkilohkare. Lohkareella kasvaa vaateliaita sammal ja putkilokasvilajeja. Edustavaa, luonnontilaista korpea puolestaan on Iitalammin ja Iilammin välissä. Kalliot Koirakallio ja sen pohjoispuolinen Herneojankallio muodostuvat luode kaakkosuuntaisista pienehköistä kallioselänteistä, joiden reunoilla on jyrkänteitä. Koirakallion eteläosa on kallioista korkein: sen korkeus merenpinnasta on 100 metriä ja läheiseen peltoon verrattuna 40 metriä. Kallion länsi ja eteläreuna ovat jyrkänteiset. Kivilajina on pyrokseenigneissi. Koirakalliolla on erikoislaatuista meso eutrofista seinämäkasvillisuutta, joka erityisesti jäkälälajistoltaan on hyvin erikoinen. Kalliokasvillisuus on hyvin luonnontilaista. Lajistossa on runsaasti kalkinsuosijoita sekä sellaisia lajeja, jotka yleensä esiintyvät ainoastaan kalkkikallioilla. Koirakallion uhanalaiseen itiökasvilajistoon kuuluvat suomupullokas (Endocarpon adscendens; valtakunnallisesti ja Uudellamaalla E), kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata; valtakunnallisesti St, Uudellamaalla V), haprakarvesammal (Frullania fragilifolia; valtakunnallisesti ja Uudellamaalla Sh), isokarvesammal (Frullania tamarisci; valtakunnallisesti ja Uudellamaalla Sh) ja varjokultajäkälä (Leproplaca chrysodeta; valtakunnallisesti Sh, Uudellamaalla V). Muuta vaateliasta kasvilajistoa Koirakalliolla edustavat mm. kangasajuruoho, hietaorvokki, ukontulikukka, haisukurjenpolvi, tummaraunioinen sekä hyvin monilajinen sammal ja jäkälälajisto. Kallion juurella on rehevää lehtoa. Myös Herneojankallion lounaisseinämällä esiintyy meso eutrofista kasvillisuutta ja useita vaateliaita kasvilajeja, mm. uhanalainen ruutusammal (Conocephalum conicum; valtakunnallisesti ja Uudellamaalla Sh), hietaorvokki, ukotulikukka, tummaraunioinen, haisukurjenpolvi, limisiimasammal (Myurella julacea), kalkkikarvasammal (Ditrichum flexicaule), kalkkikahtaissammal (Distichium capillaceum), pallosammal (Plagiopus oederi), oravisammal (Leucodon sciuroides), kielikellosammal (Encalypta streptocarpa), kalkkikiertosammal (Tortella tortuosa), kivikutrisammal (Homalothecium sericeum) ja siloriippusammal (Neckera complanata). Kallioseinämällä olevalla raidalla kasvaa Uudellamaalla harvinaistunutta raidankeuhkojäkälää (Lobaria pulmonaria). Vesistöt Parsilanjärven eteläpuolisen vuorijalavalehdon alueella on myös edustava pienvesi, Sitinoja. Puron uoma on tällä kohdin luonnontilainen, kivinen, ja alueella on pieniä putouksia. Puro voidaan luokitella luontotyyppiin pikkujokien ja purojen vesikasvillisuus, joka on luonnontilaisena hyvin harvinainen Uudellamaalla. Purokivillä kasvaa uhanalaisia itiökasvilajeja kuten kalliopunossammal (Porella cordaeana, valtakunnallisesti V, Uudellamaalla E), koskisiipisammal (Fissidens pusillus, valtakunnallisesti Sh, Uudellamaalla E) ja sinikesijäkälä (Leptogium cyanescens, valtakunnallisesti St, Uudellamaalla E). Purolla talvehtii koskikaroja. Alueella olevat pienet lammet Iilammi ja Päällinen on luokiteltu luontotyyppiin humuspitoiset lammet ja järvet. Ne ovat arvokkaita osana ekologista kokonaisuutta, joka syntyy yhdessä rantalettojen kanssa. 3

4 Suojelutilanne (%): Ei suojeltu 100 Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot: Kivilammin lounaispuolinen metsäluhta Alue ei kuulu valtakunnallisiin suojeluohjelmiin, tosin sitä on ehdotettu soidensuojeluohjelman täydennyskohteeksi (Heikkilä 1995). Alueen luonnonarvot turvataan perustamalla luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue. Päällinen Myös Päällisen rantasoita on esitetty soidensuojeluohjelman täydennyskohteeksi (Heikkilä 1995). Valtaosa alueesta on vahvistetun seutukaavan suojelukohdetta. Alueen luonnonarvot turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue. Iitalammin suot Suurin osa alueesta kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Rajaus on paikoin laajempi ja paikoin suppeampi kuin soidensuojeluohjelmassa. Rajausta on supistettu itäosastaan Kyröinsuon osalta, koska Kyröinsuo on ojitettu ja melko pahoin kuivunut. Suon palauttaminen luonnontilaan vaatisi voimakkaita toimia, joiden vaikutusta ei voida rajata vain suojeluohjelman alueelle. Tämän vuoksi Kyröinsuo on jätetty Natura rajauksen ulkopuolelle. Rajausta on laajennettu lounais ja koillisosistaan siten, että arvokas korpi ja vanhan metsän saareke on otettu mukaan. Suojeluarvot turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue. Kolkanhaavistonnummen lähteikkö Suurin osa alueesta on vahvistetun seutukaavan suojelualuetta. Rajausta on laajennettu itäosastaan jonkin verran noudattamaan luonnollisia maaston muotoja. Aluetta on esitetty soidensuojeluohjelman täydennyskohteeksi (Heikkilä 1995). Suojeluarvot turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue. Haaviston vuorijalavalehto Koko alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lehtojensuojeluohjelman rajausta on pienennetty eteläpäästään siten, että hakattu hybridihaavikko on jätetty Natura alueen ulkopuolelle. Suojeluarvot turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue. Koirakallio ja Herneojankallio Näiden alueiden suojeluarvot turvataan perustamalla luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Natura alueeseen sisältyy yhteensä 56 ha maa alueita ja 3 ha vesialuetta. 4

5 Luontodirektiivin luontotyypit (% ): 3160 Humuspitoiset lammet ja järvet D0 Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho Bat 0 Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 5 Letot 21 Kasvipeitteiset silikaattikalliot 23 *Boreaaliset luonnonmetsät 2 Boreaaliset lehdot 3 *Fennoskandian metsäluhdat 3 *Tilio Acerion rinne, vyörymä ja raviinimetsät 4 *Puustoiset suot 2 Luontodirektiivin liitteen II lajit: Lintudirektiivin liitteen I linnut: x 1393 A236 A104 uhanalainen laji kiiltosirppisammal palokärki pyy Muuttolinnut: koskikara Muuta lajistoa: pikkutikka pyrstötiainen haapariippusammal haprakarvesammal harajuuri harsosammal hentosuolake hernesara hetekuirisammal heterahkasammal hetesara isokarvesammal isoriippusammal V 5

6 kalkkikahtaissammal kalkkikarvasammal kalkkikiertosammal kalliokeuhkojäkälä kalliopunossammal V kangaskorte kantokorvasammal keltasara kielikellosammal koskisiipisammal kultasammal lehtohavusammal lehtokielo lettokilpisammal lettolierosammal lettolovisammal lettosiipisammal lettotuhkelo V lettoväkäsammal lettovilla limisiimasammal matosammal nevaimarre nuijasara pähkinäpensas pohjanpaju pohjansirppisammal punakämmekkä punalatva punatyvisammal raidankeuhkojäkälä M rassisammal rimpisirppisammal röyhysara ruutusammal saarni 6

7 sinikesijäkälä soikkokaksikko suomupullokas E suoneidonvaippa suovalkku sykeröpiippo taljaruostesammal tuoksumatara varjokultajäkälä vilukko vuorijalava 7