Kiinteiden merimerkkien ylläpito

Transkriptio

1 LIIKENNEVIRASTON ohjeita

2

3 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Liikennevirasto Helsinki 2013

4 Kannen kuva: Liikenneviraston kuva-arkisto Muut kuvat: Liikenneviraston kuva-arkisto Verkkojulkaisu pdf ( ISSN-L X ISSN ISBN Liikennevirasto PL HELSINKI Puhelin

5

6 4 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Esipuhe Tämä asiakirja koskee kaikkien Liikenneviraston kiinteiden merimerkkien ylläpitoa. Kiinteiden merimerkkien ylläpidon merkitys ja siihen panostamisen tarve kasvaa merimerkkien ikääntyessä. Ylläpitoa varten tarvitaan yleisesti hyväksytyt ja yleisesti noudatettavat toimintaperiaatteet, joihin kaikki merimerkkien ylläpidon eri osaalueilla työskentelevät henkilöt sitoutuvat. Tässä asiakirjassa on esitetty ne kiinteiden merimerkkien ylläpidon toimintojen päälinjaukset ja ohjeet, joiden avulla saavutetaan merimerkkien optimaalinen käyttöikä. Ohje on laadittu Liikenneviraston tilaamana konsulttityönä, jossa tekstin laatijana on toiminut Kari Kuusela Insinööritoimisto Ponvia Oy:stä. Ohjeen laatimista on ohjannut Liikenneviraston asiantuntijaryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut Mauno Alaluusua. Työryhmän jäseninä ovat toimineet Matti Piispanen, Risto Lång, Veli-Matti Mansikkasalo, Arto Säilynoja ja Mika Lehtola. Helsingissä joulukuussa 2013 Liikennevirasto Väylätekniikkaosasto

7 Liikenneviraston ohjeita 42/ Sisällysluettelo ESIPUHE OHJEEN KÄYTTÖTARKOITUS JA SOVELTAMISALA Käytetyt termit ja lyhenteet MERIMERKKIEN RAKENNETYYPIT Majakat Kivirakenteiset majakat Teräsrakenteiset majakat Reuna- ja tutkamerkit Linjamerkit Sektoriloistot Kummelit TARKASTUKSET JA KUNNONHALLINTA Ympäristötekijät Kiinteiden merimerkkien suunnittelukäyttöikä ja arvioitu peruskorjausväli Kiinteiden merimerkkien tarkastukset ja kunnon seuranta Kiinteiden merimerkkien kunto- ja vauriotiedot Ylläpidon toimintaperiaatteet HOITO (PERUSKUNNOSSAPITO) YLLÄPITOKORJAUKSET Majakat Reuna- ja tutkamerkit Linjamerkit Sektoriloistot Kummelit PERUSKORJAUKSET Peruskorjaustöiden perusteet Rakenteiden kunnon selvittäminen Merimerkkikohtainen korjaussuunnitelma Korjausohjeet Majakat Reuna- ja tutkamerkit Linjamerkit Sektoriloistot Kummelit KORVAUSINVESTOINNIT Korvausinvestoinnin perusteet Rakenteiden kunnon selvittäminen Merimerkkikohtainen rakennussuunnitelma Suunnitteluohjeet Majakat Reuna- ja tutkamerkit Linjamerkit Sektoriloistot... 34

8 6 Liikenneviraston ohjeita 42/ Kummelit LAADUNVALVONTA TYÖTURVALLISUUS YMPÄRISTÖNSUOJELU HYVÄKSYTYT MATERIAALITOIMITTAJAT JA TUOTEMERKIT STANDARDIT KIRJALLISUUSLUETTELO LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Ympäristöolosuhde- ja ilmastorasitusluokat Ilmanvaihtoputki Ulkotason ja seinän liitos Kaide Perustuksen korjaaminen terävaippaa käyttäen Reunamerkin ylärakenteen kiinnitys vanhaan perustukseen

9 Liikenneviraston ohjeita 42/ Ohjeen käyttötarkoitus ja soveltamisala Ohje on laadittu ensisijaisesti kiinteiden merimerkkien rakenteiden sekä pintojen ylläpitotöitä varten. Rakenteiden hoitoon liittyvät asiat on käsitelty vain pääkohdittain yleis-luonteisesti, jotta hoidon merkitys myös rakenteiden ylläpidon kannalta tulee esille. Ohjeeseen ei sisälly turvalaitteiden hoitoa. Ohjetta voidaan soveltuvin osin käyttää myös uudisrakennuskohteissa. Ylläpito-ohjeiden tarkoituksena on selvittää niitä keskeisiä tekijöitä, jotka on otettava huomioon merimerkkien kunnon hallinnassa ja korjaustöiden ohjelmoinnissa, suunnittelussa, rakennuttamisessa ja toteutuksessa. Ohjeessa on esitetty ylläpito- ja peruskorjausten sekä korvausinvestointien perusratkaisut ja suunnittelussa huomioon otettavat näkökohdat. Ohjeessa on korostettu myös hyvän, koko rakenteen toimivuuden huomioon ottavaa suunnittelun merkitystä. Korjaustöiden toteutukseen ohjeissa annetaan yksityiskohtaiset toimintaohjeet ja painotetaan koko suunnittelu-, rakennuttamis- ja toteutusprosessin toimivuutta laadun varmistamisessa. Ylläpito-ohjetta ei voi eikä saa käyttää ylläpitohankkeiden toteutuksessa sellaisenaan, vaan jokaisesta korjauskohteesta on laadittava oma kohdekohtainen tämän ohjeen mukaisesti laadittu korjaussuunnitelma. Ohjeen piiriin kuuluvat majakat, reuna- ja tutkamerkit, linjamerkit, sektoriloistot ja kummelit. Ohjeen piiriin eivät kuulu majakoiden suojeluohjelmaan kuuluvat merimerkit eivätkä erilliset tutkamastot. 1.1 Käytetyt termit ja lyhenteet Erikoistarkastus Erikoisasiantuntijan suorittama taitorakenteen tai sen yksittäisten rakenneosien perusteellinen tarkastus erikoislaitteilla ja -tutkimusmenetelmillä Hoito (peruskunnossapito) Taitorakenteiden toimintakuntoa ylläpitävään hoitoon kuuluvat puhtaanapito, jatkuva tarkkailu, huolto ja pienet huoltokorjaukset sekä vuositarkastukset Korvausinvestointi Taitorakenteen kunto- tai kantavuussyistä tapahtuva nykyisen rakenteen korvaaminen uudella rakenteella Kunnonhallinta Taitorakenteen kunnon hallinnointi tarkastus-, hoito- ja ylläpitotoiminnan perusteella tehtävien korjaus yms. toimenpiteiden avulla siten, että rakenteen kunnon pysyminen määrätyllä tasolla varmistetaan

10 8 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Kunnossapito Taitorakenteen hoito-, ylläpito- ja korjaustoimenpiteet, joiden tarkoituksena on säilyttää rakenne tilassa tai palauttaa se tilaan, jossa se pystyy suorittamaan vaaditun toiminnon sen koko elinjakson aikana Kuntoindeksi Rakenteen kuntoluokituksessa käytetty vertailukriteeri Kuntoluokka Kuntoindeksin ja lasketun yleiskunnon sekä yleiskuntoarvion määrittelemä rakenteen kuntoluokka Käyttöikä Ajanjakso, jonka ajan taitorakenteen ominaisuudet säilyvät rakenteelta vaadittavalla tasolla edellyttäen, että rakennetta pidetään asianmukaisesti kunnossa Laskettu yleiskunto (LYK) Rakenteen tarkastajan antamista päärakenneosien kuntoarvioista rakenneosien painokertoimilla painotettuna keskiarvona laskettu taitorakenteen yleiskunto Linjamerkki Turvalaite, joka yhdessä toisen linjamerkin kanssa osoittaa väylälinjan. Saman linjan merkkejä kutsutaan nimikkeillä alempi ja ylempi. Alempi sijaitsee väylältä katsottuna lähempänä ja vedenpintaan nähden alempana. Linjamerkin päivämerkkinä toimii yleensä linjataulu. Ilman taulua oleva linjamerkki varustetaan yleensä päiväloistovalolla. Valolaitteella varustettua linjamerkkiä kutsutaan myös linjaloistoksi. Majakka Kooltaan huomattavan, valaistun kiinteän turvalaitteen yleisnimitys Merimajakka Kooltaan tai valovoimaltaan huomattava majakka, joka usein on ensimmäisenä merkkinä väylän ulkosuulla. Se voi sijaita myös yksittäisenä merkkinä avomerellä kaukana varsinaisista väylistä. Merimajakka voi olla varustettu erivärisillä valosektoreilla. Merimerkki Merenkulun turvaamiseksi ja navigoinnin apuvälineeksi rakennetun kelluvan tai kiinteän turvalaitteen yleisnimitys Peruskorjaus Kokonaiskorjaus, jossa kaikki vaurioituneet ja kuluneet rakenneosat kunnostetaan tai uusitaan ja taitorakenteen rakenteellinen ja toiminnallinen kunto palautetaan olevan käyttöiän edellyttämälle tasolle Rasitusolosuhde Taitorakenteen tai sen osan käyttöikäkestävyyteen vaikuttaa kuormitusten lisäksi rakenne ja/tai rakenneosakohtaiset ilmasto- ja olosuhderasitukset, joita yhdessä voidaan kutsua rasitusolosuhteiksi

11 Liikenneviraston ohjeita 42/ Reunamerkki Väylän reunaa osoittava kiinteä turvalaite, joka sijaitsee merikartalle merkityn reunaetäisyyden osoittamalla etäisyydellä väylän reunasta. Reunaetäisyyden ohjeellinen enimmäisarvo on 50 metriä. Sektoriloisto Loisto, jossa on useita värillisiä tai myös pimennettyjä sektoreita. Yleensä näytetään valkoista valoa väylän suuntaan. Loistoa kohti ajettaessa valkoista sektoria rajoittaa vasemmalla puolella punainen ja oikealla puolella vihreä sektori. Suunnittelukäyttöikä Ajanjakso, jonka ajan rakenteen ominaisuudet säilyvät rakenteelta vaadittavalla tasolla 95% todennäköisyydellä edellyttäen, että rakennetta pidetään asianmukaisesti kunnossa Taitorakenne Taitorakenteita ovat rakenteet, joiden rakentamiseksi on laadittava lujuuslaskelmiin perustuvat suunnitelmat ja/tai joiden rakenteellinen vaurioituminen suunnittelu- tai rakennusvirheen seurauksena saattaa aiheuttaa vaaraa ihmisille tai liikennejärjestelmälle ja merkittäviä korjauskustannuksia rakenteelle tai sen välittömälle ympäristölle Taitorakennerekisteri Taitorakenteiden ominaistietojen organisoitu rekisteri. Rekisteri sisältää rakenteiden perus-, kantavuus-, tarkastus-, korjaus- ja historiatiedot. Taitorakennerekisteri valmistuu myöhemmin. Tavoitekäyttöikä Rakennuttajan tai suunnittelijan asettama käyttöikävaatimus, joka kuvaa rakenteen tai rakenneosan korjaus- ja uusimisväliä Tehostettu tarkkailu Huonon kantavuuden tai kriittisen vaurion vaatima taitorakenteen kunnon tai yksittäisen vaurion tehostettu seuranta Tunnusmajakka Kooltaan huomattava, useimmiten puu- tai kivirakenteinen majakanomainen rakenne, joka on valaisematon. Käytetään myös epävirallista nimitystä pooki. Tutkamerkki Tutkamaaliksi rakennettu, tutkaheijastimella varustettu kiinteä turvalaite. Voi sijaita vedessä tai rannalla. Veteen perustetut tutkamerkit ovat rakenteeltaan reunamerkin kaltaisia, mutta sijaitsevat yli 50 metrin etäisyydellä väylän reunasta. Uusinvestointi Suunnitelmaan perustuvan uuden taitorakenteen toteuttaminen Vauriokorjaus Yksittäisen vaurion korjaus Vauriopistesumma Yleistarkastustiedoista laskettu taitorakenteen vaurioitumista kuvaava suure

12 10 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Vuositarkastus Kerran vuodessa tehtävä taitorakenteen hoitoon kuuluva silmämääräinen tarkastus Väyläalue Vesiliikenteen käyttöön tarkoitettu väylän reunalinjojen varaama alue Yleiskuntoarvio (YKA) Taitorakenteen tarkastajan antama arvio rakenteen yleiskunnosta Yleistarkastus Taitorakenteen kunnon seurannan tärkein, keskimäärin kymmenen vuoden välein tehtävä perusteellinen silmämääräinen tarkastus, jonka tulokset kirjataan Taitorakennerekisteriin Ylläpito Taitorakenteiden elinkaaren kattavia tarkastus- ja korjaustoimenpiteitä, joilla taitorakenteet pidetään käyttökunnossa. Ylläpito käsittää ylläpitokorjauksen, peruskorjauksen ja korvausinvestoinnin. Ylläpitokorjaus Ylläpitokorjaukset ovat peruskorjausten välillä tehtäviä, rakenteiden säilyvyyttä parantavia yksittäisiin vaurioihin kohdistuvia korjauksia, joiden tarve tulee esille yleensä vuosi- ja yleistarkastuksissa. Ylläpitokorjauksilla estetään alkavien vaurioiden paheneminen ja mahdolliset seurausvaikutukset.

13 Liikenneviraston ohjeita 42/ Merimerkkien rakennetyypit Merimerkeillä osoitetaan väylän käyttäjille väylätila, liikenteen kannalta vaaralliset matalat sekä yleensä myös väylälinja. Kiinteiden merimerkkien vedenalaisia rakennetyyppejä ovat maanvaraiset kasuuniperustukset, maan- ja kallionvaraiset betoniperustukset sekä kallioon ja maahan upotetut suuriläpi-mittaiset teräsputkiperustukset. Maalle sijoitetut merimerkit on perustettu joko kalliolle tai maanvaraiselle laatalle. Kiinteiden merimerkkien vesirajan yläpuolisia rakenteita ovat betoniset, muuratut ja rapatut rakenteet, kivirakenteet sekä teräsputkirakenteet. Linjamerkkien tyypillisiä rakenteita ovat jäykkäkantaiset ja harustetut teräsristikot sekä puupukkirakenteet. Seuraavassa on esitetty kuvin ja piirroksin kiinteiden merimerkkien päärakenteet ja niiden nimikkeet. 2.1 Majakat Kivirakenteiset majakat MITTAPIIRROS Kuva 1. Merellä sijaitseva kasuunin varaan perustettu majakka. Helsingin majakka

14 12 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 MITTAPIIRROS Kuva 2. Maalla sijaitseva kalliovarainen majakka. Russarön majakka Teräsrakenteiset majakat Teräsrakenteiset majakat ovat vedessä sijaitsevia rakenteita. Niiden rakenne on hyvin samanlainen kuin reuna- ja tutkamerkeillä, joiden rakenteet on esitetty kohdassa 2.2. MITTAPIIRROS Kuva 3. Suurpaalun varaan perustettu teräsrakenteinen majakka. Kotkan majakka.

15 Liikenneviraston ohjeita 42/ Reuna- ja tutkamerkit Reuna- tai tutkamerkki on terärakenteinen merimerkki, joka voi olla perustettu suuriläpimittaisen paalun tai kallioon ankkuroidun teräsbetoniperustuksen varaan. MITTAPIIRROS Kuva 4. Reunamerkki, suurpaaluperustus. Gråskäl. MITTAPIIRROS Kuva 5. Tutkamerkki, kallionvarainen perustus. Norra storbådan

16 14 Liikenneviraston ohjeita 42/ Linjamerkit Linjamerkkien ylärakenteet ovat yleensä teräsristikkomastoja, harustettuja teräsmastoja tai puupukkirakenteita. Linjamerkin ylärakenne voi olla myös yksittäinen teräsputki, teräksisestä liikennemerkkiputkesta tai liikennemerkkiristikosta muodostuva rakenne. MITTAPIIRROS Kuva 6. Jäykkäkantainen teräsristikkomasto. Kantvik MITTAPIIRROS Kuva 7. Harustettu teräsmasto. Medelbådan ylempi

17 Liikenneviraston ohjeita 42/ MITTAPIIRROS Kuva 8. Puupukkimasto. Lill Grimsholmen 2.4 Sektoriloistot Sektoriloiston ylärakenne voi olla teräsbetoni- tai teräsrakenteinen. Valokoju on yleensä teräsrakenteinen. Sektoriloiston tavallisin korkeus on 3 6 metriä. Joitakin hiukan yli 10 metriä korkeita teräsristikkorakenteisia sektoriloistoja on myös käytössä. Sektoriloisto voi olla myös ilman valokojua, koska uusimmat valolaiteet eivät välttämättä tarvitse erillistä sääsuojaa. Remmarholm Lålätta Kuva 9. Sektoriloisto.

18 16 Liikenneviraston ohjeita 42/ Kummelit Kummelit ovat mittasuhteiltaan varsin pieniä ja niiden rakenteet vaihtelevat kiviladelmista moderneihin metallirakenteisiin levykummeleihin. Kuva 10. Tyypillisiä kummelirakenteita.

19 Liikenneviraston ohjeita 42/ Tarkastukset ja kunnonhallinta 3.1 Ympäristötekijät Kiinteät merimerkit sijaitsevat pääasiassa merialueella tai rannikolla. Suurimmat ulkoiset säilyvyyteen ja rakenteen lujuuteen vaikuttavat kuormitustekijät ovat tuuli-, lumi-, jää- ja aalto-kuormat. Rakenteet altistuvat sateelle, merivesiroiskeelle ja meriveden suolasumurasitukselle sekä toistuvalle jäätymis- ja sulamisrasitukselle. Avomerellä sijaitseviin merimerkkeihin voi kohdistua suuria kasautuvan ja liikkuvan jään kuormituksia. Betonirakenteiset merimerkit voivat kuulua standardin SFS-EN mukaisiin luokkiin XC3,XC4,XS1,XF1 ja XC3,XC4,XS3,XF4 sekä näitäkin vaativampaan erikoisluokkaan. Luokkaan XC3,XC4,XS1,XF1 kuuluvia rakenteita ovat majakoiden ja loistojen tuuletetuissa sisätiloissa olevat rakenteet sekä ne saarissa ja rannikolla sijaitsevien merimerkkien ulkopuoliset rakenteet, jotka eivät ole alttiina merivesiroiskeelle. Rakenne ei kuulu merivesiroiskeelle alttiisiin rakenteisiin, jos sen etäisyys rannasta on suurempi kuin 100 metriä. Luokkaan XC3,XC4,XS3,XF4 kuuluvia rakenneosia ovat pienillä luodoilla sijaitsevien ja meren pohjaan perustettujen merimerkkien merivesiroiskeelle ja meri-ilmastolle alttiina olevat meren pinnan yläpuolella olevat ulkopinnat. Korjattavan merimerkin sijaitessa alueella, jossa liikkuva jää voi kasautua korjattavaa pintaa vasten, on merimerkin ympäristöolosuhdeluokka huomattavasti luokkaa XC3,XC4,XS3,XF4 vaativampi. Metallirakenteisten merimerkkien ilmastorasitusluokiksi on määritetty standardin SFS-EN ISO mukaiset luokat C3, C5-M ja Im2. Luokkaan C3 kuuluvia rakenteita ovat majakoiden ja loistojen tuuletetuissa sisätiloissa olevat rakenteet. Luokkaan C5-M kuuluvia rakenneosia ovat merivesiroiskeelle ja meri-ilmastolle alttiina olevat merimerkkien ulkopinnat, jotka sijaitsevat tason MW+2,0 yläpuolella. Luokkaan Im2 kuuluvia rakenteita ovat veteen upotetut ja tason MW+2,0 alapuoliset rakenteet. Tähän luokkaan kuuluvat myös teräsputkirakenteisten majakoiden, reunaja tutka-merkkien perustukset. Ympäristöolosuhdeluokat ja ilmastorasitusluokat on kuvattu liitteessä 1, ympäristöolosuhde- ja ilmastorasitusluokat.

20 18 Liikenneviraston ohjeita 42/ Kiinteiden merimerkkien suunnittelukäyttöikä ja arvioitu peruskorjausväli Uusien merimerkkien suunnittelukäyttöiän saavuttamisen edellytyksenä on kantavien primäärirakenteiden laatuvaatimusten mukainen rakentaminen sekä hyvällä hoidolla ja ylläpidolla varmistettu koko elinkaaren säilyvyys. Nykyiset suunnittelukäyttöikävaatimukset eivät koske taannehtivasti vanhoja merimerkkejä, jotka on suunniteltu, rakennettu ja kunnossapidetty nykyisestä poikkeavin perustein. Nykyisillä merimerkeillä ei päästä 100, 50 tai 25 vuoden käyttöikätavoitteeseen ilman riittäviä kunnossapitotoimenpiteitä. Sekundäärirakenteita voidaan sen sijaan korjata ja uusia tarvittaessa useitakin kertoja rakenneosakohtaisiin viitteellisiin käyttöikätavoitteisiin viitaten. Korjaus- tai uusimistarve vaihtelee rakenneosan sijainnin, materiaaliominaisuuksien, suojakäsittelyiden sekä käytön ja ympäristön aiheuttamien rasitusten mukaan. Uusien merimerkkien suunnittelukäyttöikä, ellei hankekohtaisesti toisin vaadita: Majakat, betoni- tai kivirakenteinen 100 vuotta *) Majakat, teräsrakenteinen 50 vuotta Reuna- ja tutkamerkit 50 vuotta Linjamerkit, teräsrakenteinen 50 vuotta Linjamerkit, puurakenteinen 25 vuotta Sektoriloistot 50 vuotta *) 100 vuoden suunnittelukäyttöikä edellyttää, että meriveden vaikutusalueella oleva betonipinta on suojattava /NCCI 2, kohta 4 Rakenneosien peruskorjaus- tai uusimisväliin perustuvat käyttöikätavoitteet: teräsrakenteiden suojamaalaus 15 vuotta (korjaus/uusinta) betonirakenteiden pinnoitteet, vuotta (korjaus/uusinta) kivi- ja muuratut rakenteet suojaamattomat puurakenteet 25 vuotta 3.3 Kiinteiden merimerkkien tarkastukset ja kunnon seuranta Tarkastuksista saadaan tiedot merimerkkien rakenteiden kunnosta. Tarkastukset tuottavat tietoa eri-ikäisten, erityyppisten ja eri olosuhteissa sijaitsevien merimerkkien kunnosta ja kunnon muuttumisesta.

21 Liikenneviraston ohjeita 42/ Tarkastusten avulla saadaan tiedot merimerkkien kunnonhallinnan tueksi, jolloin korjaustoimenpiteet ja korvausinvestoinnit saadaan ajoitetuksi ja ohjelmoiduksi optimaalisesti rakenteiden lujuuden ja pitkän käyttöiän varmistamiseksi. Kiinteiden merimerkkien tarkastustoiminnot on esitetty yksityiskohtaisesti seuraavissa ohjeissa: Taitorakenteiden tarkastusohje /1/ Kiinteiden merimerkkien tarkastuskäsikirja /2/ Laituritarkastuskäsikirja /3/ Siltojen sukellustarkastusohje /4/ Ohje merenkulun turvalaitteen kunnon silmämääräiseen arviointiin /5/ Harustettujen linjataulumastojen tarkastus- ja huolto-ohjeet/6/ Seuraavassa on yhteenveto em. ohjeisiin sisältyvistä kiinteiden merimerkkien käyttöiän aikaisista tarkastuksista: Vastaanottotarkastus käynnistää kiinteiden merimerkkien ylläpitohistorian. Siinä kootaan tarkastustoiminnan lähtöasiakirjat ja Taitorakennerekisteriin sekä väylänhoidon Reimari-tietojärjestelmään kirjattavat perus- ja kuntotiedot sekä määrätään ensimmäisen yleistarkastuksen ajankohta. Samalla varmistetaan, että rakennuttajan urakoitsijalta vastaanottama lopputuote on asetettujen vaatimusten mukainen. Vastaanottotarkastuksen viimeisenä osa-vaiheena suoritetaan takuutarkastus. Vuositarkastus on vuosittainen silmämääräinen tarkastus, jolla seurataan rakenteiden hoidon ja kunnon tasoa. Vuositarkastuksilla varmistetaan, että huoltohenkilökunnan käyttämät tikkaat, huoltotasot ja kulkuväylät ovat työturvallisuuden edellyttämässä kunnossa. Tarkastushavainnot sekä hoito- ja toimenpide-ehdotukset kirjataan taitorakennekohtaisilta vuosi-tarkastuslomakkeilta Taitorakennerekisteriin ja Reimari-tietojärjestelmään. Pahemmat vauriot esitetään tarkastettavaksi seuraavassa yleistarkastuksessa tai tutkittavaksi erikoistarkastuksessa. Vuositarkastusten perusteella voidaan tarvittaessa nopeuttaa yleistarkastuksen toteuttamista. Yleistarkastus (YT) on taitorakenteille määrävälein tehtävä vuositarkastusta tarkempi silmämääräinen päätarkastus, jolla seurataan rakenteen kunnon kehittymistä koko käyttöiän ajan. Yleistarkastuksia tehdään kiinteille merimerkeille noin 10 vuoden välein. Silmämääräinen yleistarkastus toimii vertailupohjana seuraavalle yleistarkastukselle, tehostetulle tarkkailulle tai erikoistarkastukselle. Kunnossapidon ohjelmointi tukeutuu pääosin Yleistarkastuksessa havaittuihin ja Taitorakennerekisteriin kirjattuihin vauriotietoihin. Erikoistarkastus (ET) suoritetaan hankekohtaiseen ohjelmaan perustuen, kun rakenteen kunnosta, vaurioista ja niiden kantavuusvaikutuksista halutaan saada silmämääräistä tarkastusta tarkempaa tietoa sekä aina rakenteen peruskorjausta edeltävänä erikoisasiantuntemusta ja -laitteita vaativana tarkastuksena. Vedenalaiset rakenteet tarkastetaan sukeltamalla tai kaikuluotaamalla. Merimerkkien vedenalaisten perustusten vaurioiden ja mittojen määrittämiseen soveltuu hyvin skannaava kaikuluotain, jonka avulla saadaan koordinaatistoihin sidottuja 3D-pistepilviä. Tarkastustapahtumasta laaditaan erikoistarkastusraportti mm. ylläpidon ohjelmointia ja korjaussuunnitelmien laadintaa varten.

22 20 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Tehostetussa tarkkailussa on useimmiten kyse peruskorjausvaihtoehtoa taloudellisemmasta rakenteen hallitusta loppuun kuluttamisesta tai vaurioiden kehittymisen ja etenemis-nopeuden seurannasta. Tehostetun tarkkailun taustalla voi olla esimerkiksi kantavuutta vaarantava rakennevaurio, rakenteen kriittinen kunto tai merimerkin loppuun ajaminen ennen korvausinvestointia. Tehostetulla tarkkailulla varmistetaan, että rakenteen kantavuus on riittävä eikä vaurioitumis- tai rappeutumisprosessi johda äkilliseen rakenteen kantavuuden menettämiseen. Reuna- ja tutkamerkeillä sekä linjataulumastoilla rakenteen loppuun ajaminen ja korvausinvestointi on yleensä elinkaarikustannuksiltaan peruskorjausta edullisempi ratkaisu, koska merkkien vaikeasta sijainnista johtuvat kustannukset ovat varsin suuret sekä peruskorjaus- että korvausinvestointihankkeessa. 3.4 Kiinteiden merimerkkien kunto- ja vauriotiedot Vaurioluokat rakenneosiin ja eri rakennusmateriaaleihin eriteltynä on esitetty Kiinteiden merimerkkien tarkastuskäsikirjassa /2/. Tarkastaja määrittää merimerkin päärakenneosia ja koko merkkiä koskevan kuntoluokan. Tarkastuksessa kirjatuista vaurioista määritetään tarkastuskäsikirjan ohjeiden mukaisesti rakenneosakohtainen ja koko merimerkkiä koskeva vauriopistesumma (VPS). Kiinteiden merkkien ylläpidon mukaiset ylläpitokorjaukset, peruskorjaukset ja korvausinvestoinnit ohjelmoidaan merimerkkikohtaisen vauriopistesumman ja kuntoluokan perusteella (= kunnonhallinta). Tällä hetkellä taitorakennerekisteri ei merimerkkien osalta ole käytössä, mutta merimerkkien kuntotiedot on kirjattu Reimari- tietojärjestelmään. Asiakirjan Ohje merenkulun turvalaitteen kunnon silmämääräiseen arviointiin /5/ mukaan kunnon arvioinnissa huomioidaan turvalaite kokonaisuutena ottaen huomioon sekä turvalaitteen rakenteen että laitteiden kunto. Kuntoluokka määräytyy huonoimman osatekijän mukaan. 3.5 Ylläpidon toimintaperiaatteet Kiinteiden merimerkkien ylläpidon pääperiaate on, että merkkien paikalliset vauriot ja tikas-, hoitotaso- ja muut kulkuväylävauriot korjataan heti vaurioiden ilmaannuttua. Tämä tapahtuu hoitourakoissa tai erillisinä ylläpitokorjauksina vaurioiden etenemisen pysäyttämiseksi ja väylänhoidon työturvallisuuden varmistamiseksi. Oheisen merimerkkien ikärakenne ja rakennusvolyymikaavion mukaan vuosina rakennettiin 3400 kiinteää merimerkkiä. Merimerkkien korjausikä on noin 40 vuotta, joten vuosina korjattavaksi tulee 3400 merimerkkiä eli keskimäärin 170 merimerkkiä vuodessa 20 vuoden ajan.

23 Liikenneviraston ohjeita 42/ [kpl] Kiinteiden merimerkkien rakentamisvolyymi [kpl/5v] Ei tiedossa < Kuva 11. Kiinteiden merimerkkien ikärakenne ja rakentamisvolyymi Merimerkkien korvausinvestoinnin suunnittelussa on tarkistettava, voidaanko nykyisten väyläsuunnitteluohjeiden mukaan tai väylän muu merkitseminen huomioiden merimerkki poistaa kokonaan. Kiinteiden merimerkkien peruskorjausten ja korvausinvestointien ohjelmoinnissa on huomioitava väyläluokka.

24 22 Liikenneviraston ohjeita 42/ Hoito (peruskunnossapito) Asianmukaisilla hoitotoimenpiteillä varmistetaan liikenneturvallisuus ja jokapäiväinen liikennöitävyys, huolehditaan rakenteiden, laitteiden ja ympäristön puhtaudesta sekä toteutetaan tarpeelliset pienet kunnostus- ja huoltokorjaukset. Hoitotoimenpiteiden yhteydessä tarkkaillaan silmämääräisesti myös rakenteiden toimivuutta, kuntoa ja vaurioita sekä rakennuspaikan olosuhteita. Hoitotoimeksiantoon sisältyy yleensä myös vuositarkastukset. Hyvällä hoidolla ehkäistään vesiliikenneonnettomuuksia, vaurioiden syntyä ja seurannais-vaikutuksia sekä edistetään osaltaan elinkaarikustannusten optimaalista hallintaa. Hoitosektorin suunnittelulla, ohjeistuksella ja koulutuksella voidaan eliminoida hoitotoiminnassa havaittuja puutteita sekä kehittää hoitopalvelusta yhtenäisempi ja tasalaatuisempi tuote. Hoitopalvelussa ja sen kehittämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota hoitotoiminnan raportointiin turvallisuuden varmistamiseen (alusturvallisuus) rakenteiden puhtauteen ja toimivuuteen (erityisesti turvalaitteet) vesivuotoihin ja kuivatuksen toimivuuteen kiireellistä korjausta vaativiin vaurioihin taitorakennekohtaisiin hoito-ohjeisiin (noudattaminen, kehittäminen) yleistarkastuksia edeltävään taitorakenteiden puhdistukseen. Kiinteiden merimerkkien hoito-ohjeet on esitetty asiakirjoissa Kiinteiden turvalaitteiden huolto-ohjeet /7/ ja Väylänhoidon palvelukuvaus /8/.

25 Liikenneviraston ohjeita 42/ Ylläpitokorjaukset Ylläpitokorjauksilla tarkoitetaan peruskorjausten ja korvausinvestointien välillä tehtäviä pienimuotoisia huoltokorjauksia sekä yksittäisiä nopeita toimenpiteitä vaativia vauriokorjauksia. Vauriot voivat kohdistua itse päärakenteeseen tai sen varusteisiin ja laitteisiin. Ylläpitokorjauksille on leimallista, että laiminlyönnistä voi seurata turvallisuus- ja kantavuusriskejä, vaurioasteen nopea paheneminen, vakavia seurannaisvaurioita tai merkin visuaalinen havaittavuus huononee. Ylläpitokorjausta vaativat vauriot johtuvat usein hoidon puutteesta ja laiminlyönnistä. korjaukset ovat turvalaitteiden korjauksia alusliikenteen turvallisuuden ja väylänhoidon työturvallisuuden varmistamiseksi. Jää- ja tuulikuormien aiheuttamat vauriot tarkastetaan ja korjataan talven jälkeen. Seuraavassa on yhteenveto ylläpitokorjauksista merimerkkiryhmittäin. 5.1 Majakat Majakoiden ylläpitokorjauksia ovat majakkatornin paikallisten vaurioiden sekä mahdollisten huoltotikkaiden ja turvakiskojen vaurioiden korjaaminen. Teräsrakenteisten majakoiden ylläpitokorjaukset on esitetty kohdassa 5.2 reuna- ja tutkamerkit. 5.2 Reuna- ja tutkamerkit Reuna- ja tutkamerkkien ylläpitokorjauksiin kuuluvat maalivaurioiden korjaaminen sekä huoltotikkaiden, huoltotasojen ja turvakiskojen vaurioiden korjaaminen. 5.3 Linjamerkit Linjamerkkien ylläpitokorjauksia ovat linjataululevyjen, harusten ja pulttien uusiminen vaurioituneiden tilalle. Kevyiden, pienen poikkileikkauspinta-alan, omaavien puurakenteiden uusiminen kuuluu ylläpitkokorjauksiin. 5.4 Sektoriloistot Sektoriloistojen ylläpitokorjauksia ovat yleensä merkin rungon paikallisten vaurioiden korjaaminen sekä huoltotikkaiden ja huoltotasojen vaurioiden korjaaminen. 5.5 Kummelit Kummelien ylläpitokorjauksia ovat yleensä merkin rungon ja maalivaurioiden paikallisten vaurioiden korjaaminen.

26 24 Liikenneviraston ohjeita 42/ Peruskorjaukset 6.1 Peruskorjaustöiden perusteet Tässä kohdassa on esitetty pääkohdat kiinteiden merimerkkien korjaushankkeiden hallintaan, ohjaukseen ja ajoitukseen liittyvistä asioista. Korjaustöiden oikea ajoitus ja teknis-taloudellinen optimointi edellyttävät merimerkistön vuosi- ja yleistarkastuksiin perustuvaa rakenteiden kunnon seurantaa, jonka pohjalta eri merimerkkien mahdolliset korjaustarpeet ja korjaustöiden aikataulut määritetään. Tässä kohdassa esitetyt ohjeet käsittelevät vain korjattaviksi määriteltyjen merimerkkien korjaushanketta. Mikäli merimerkin kantavissa rakenteissa on vaurioita, on rakenteen lujuus tarkistettava ja tarvittaessa rakenne vahvistettava RIL /9/ mukaisille kuormille. Jääkuormat määritetään ohjeen Kiinteiden merimerkkien kuormitusohje /10/ mukaan. Rakenteiden mitoitus on suoritettava Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaisesti. Erikoistarkastuksen jälkeen tehtävässä alustavassa korjaussuunnittelussa on aina tutkittava myös alustava korvausinvestointiratkaisu. Alustaville peruskorjaus- ja korvausinvestointisuunnitelmalle tehdään teknistaloudellinen vertailu, missä on huomioitava korvausinvestointiratkaisun pitempi suunnittelukäyttöikä. Peruskorjausurakoiden ajoitus on toteutettava siten, että merellä toteutettavat korjaustyöt voidaan aloittaa 1.5. mennessä hyvien sääolosuhteiden varmistamiseksi. Kaikki merellä tehtäviä töitä ennen toteutettavat valmistelevat työt on suoritettava hyvissä ajoin ennen meritöiden aloitusta. Näitä töitä ovat mm. konepajalla toteutettava teräsrakenteiden valmistus. Merimerkkien korjaussuunnitelmien tulisi hankintamenettelyistä johtuen olla valmiina hyvissä ajoin ennen urakkakyselyn valmistelua. 6.2 Rakenteiden kunnon selvittäminen Merimerkkirakenteiden teknisen toimivuuden ja kunnon selvittäminen ja seuranta ovat välttämättömiä edellytyksiä korjaustöiden oikea-aikaiselle ajoitukselle ja laadukkaalle suunnittelulle. Kaikkien kiinteiden merimerkkien kuntotiedot on kirjattu Taitorakennerekisteriin ja Reimari-järjestelmään. Hyvissä ajoin ennen merimerkin korjaussuunnittelun käynnistämistä tulee teettää tutkimussuunnitelmaan perustuva erikoistarkastus. Tutkimussuunnitelman laatijalla tulee olla AA-vaativuusluokan suunnittelijapätevyys tutkittavan merimerkin materiaalille ja kuntotutkijalla betonirakenteiden a-vaativuusluokan kuntotutkijapätevyys. Ennen tutkimissuunnitelman laatimista tulee merellä sijaitsevissa rakenteissa tai rakenneteknisesti vaativissa rakenteissa tehdä alustava lujuustarkastelu, jotta erikoistarkastustoimenpiteet tulee kohdennettua korjaussuunnittelun kannalta oleellisiin rakenneosiin.

27 Liikenneviraston ohjeita 42/ Tarkastukset tehdään Kiinteiden merimerkkien tarkastuskäsikirjan /2/ ja Taitorakenteiden tarkastusohjeen /1/ mukaisesti. Vauriot ja kuntotiedot kirjataan Taitorakennerekisteriin. Sukellustarkastustyöt tehdään Liikenneviraston Siltojen sukellustarkastusohjeen /4/ mukaisesti. Vedenalaisten rakenteiden mittauksissa on perusteltua käyttää skannaavaa kaikuluotausta, jolla saadaan korjattavan rakenteen mitat yksityiskohtaisesti mitatuiksi 3D-muotoon korjaussuunnittelun lähtöaineistoksi. Skannaavan kaikuluotauksen lisäksi on vedenalaisten rakenteiden mitat ja muoto varmistettava myös manuaalisilla (läpimitta, syvyys, rakenteen muoto sapluunaa käyttäen) menetelmillä enintään kolmen syvyysmetrin välein. Sukellustarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisiin kiviverhouksen eroosiovaurioihin ja perustuksen betonirakenteen sekä teräsrakenteen vaurioihin. Suuriläpimittaisten paaluperustusten ylikuormituksesta johtuvat vauriot sijoittuvat pohjamaan yläpinnan tasolle ja hiukan tämän tason alapuolelle. Erikoistarkastuksissa paalun mahdollisen lommahduksen aiheuttamat muodonmuutokset tulee mitata ja valokuvata. Erikoistarkastuksen yhteydessä on merimerkin mitat ja rakennepaksuudet myös tarkistettava, koska mittoja ei välttämättä ole alkuperäisissä suunnitelmissa esitetty tai rakennustyön aikana mittoja on voitu muuttaa. Erikoistarkastuksesta on laadittava yksityiskohtainen raportti laboratoriokokeineen ja valokuvineen. Mittauksista laaditaan piirustukset dwg-muodossa. Skannaavan kaikuluotauksen tiedostoformaatti on varmistettava korjaussuunnittelijalta. 6.3 Merimerkkikohtainen korjaussuunnitelma Jokaisesta korjattavasta merimerkistä on laadittava rakennuskohtainen Taitorakennerekisterin mukaisiin kuntotietoihin ja erikoistarkastukseen pohjautuva korjaussuunnitelma oikeiden korjausratkaisujen varmistamiseksi, koska jokaisessa kohteessa on omat erityispiirteensä ja ominaisuutensa. Korjausratkaisujen tulee perustua vaurioiden laajuuden ja syiden selvittämiseen sekä niiden poistamiseen. Lisäksi korjausratkaisuissa on tarkasteltava merimerkkirakennetta kokonaisuutena ja huomioitava vaurioituneen rakenneosan ohella myös muut säilyvyyteen vaikuttavat asiat. Erityistä huomiota on kiinnitettävä majakoiden ja sektoriloistojen sisätilojen riittävän tuuletuksen varmistamiseen ja katto- ym. rakenteiden vesien moitteettomaan poisjohtamiseen ja kuivatukseen. Lintujen karkottamisratkaisu merimerkeiltä voidaan esittää korjaussuunnitelmassa, jos linnuista on ollut merimerkille haittaa. Lintujen karkottaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi paimenjohtoa käyttäen. Johto kiinnitetään esimerkiksi kaidetolppiin ja kierretään koko merkin ympäri. Merimerkkien korjaussuunnitelman tulee laatia rakenteiden vauriot tunteva, korjausmenetelmiin perehtynyt ammattitaitoinen ja riittävän kokemuksen omaava rakennesuunnittelija, jolla on riittävät tiedot käytettävien korjausmateriaalien ominaisuuksista. Mikäli merimerkin rakennetta vahvennetaan tai rakenneratkaisua muutetaan, tulee korjaussuunnittelijalla olla merimerkin runkomateriaalin mukainen AA-vaativuusluokan (betoni-, teräs- tai puurakenne) suunnittelijapätevyys.

28 26 Liikenneviraston ohjeita 42/ Korjausohjeet Majakat Perustukset Tässä kohdassa on esitetty merellä sijaitsevien majakoiden maanvaraiset kasuuniperustukset ja kallionvaraiset perustukset. Suuriläpimittaiset monopile-perustukset on esitetty kohdassa Rauna- ja tutkamerkit. Maanvaraan perustetun kasuunin eroosiosuojaus on suunniteltava paikallisten olosuhteiden mukaan. Vähimmäisvaatimuksena on louheverhous, jonka paksuus on 1800 mm ja louheen kivikoko 600 mm. Louheen ja perusmaan rajapintaan asennetaan suodatinkangas N3. Paikallisten olosuhteiden määrittämisessä on huomioitava virtaus, mahdolliset potkurivirrat sekä aallokko. Suuri aallokko voi aiheuttaa suuria paikallisia virtausnopeuksia merimerkin perustuksen ja pohjan rajakohdassa suurellakin vesisyvyydellä, mikä on huomioitava eroosiosuojauksen suunnittelussa. Perustusten vauriot keskittyvät pääasiassa vesirajan tuntumaan. Vauriot ovat syntyneet yleensä pakkasrapautumisesta ja jään mekaanisesta rasituksesta johtuen. Vauriot voivat olla myös rakentamisvaiheessa tapahtuneita betonointivirheitä, jolloin ne voivat sijaita myös koko perustuksen alueella keskittyen usein perustuksen ja maan/kallion rajapintaan. Nämä vauriot on korjattava sijoittamalla teräsvaippa perustuksen ympärille ja betonoimalla/injektoimalla teräsvaipan ja perustusrakenteen välinen tila umpeen. Perustuksen pinta on puhdistettava ja huonolaatuinen betoni poistettava ennen vaipan asennusta. Teräsvaippa on rakennettava monoliittisena, hitsattuna rakenteena ja tuettava paikalleen siten, että se pystyy vaurioitumatta ottamaan vastaan myrskyn aiheuttamat aaltokuormat. Betonointi suoritetaan kuivatyönä, jos vaipan liitos rakenteen alaosassa on saatu varmistettua vesitiiviiksi. Muutoin työ on suoritettava vedenalaisena työnä veteen erottumattomalla injektointi- tai betonimassalla. Betonoinnin ja vanhan perustusrakenteen välinen liitos varmistetaan vielä työsaumainjektoinnilla. Betonoinnin varmistaminen perustuksen ja kallion rajapinnassa on suoritettava esimerkiksi injektoinnilla, koska näissä kohdissa voi olla syvälle rakenteen alle ulottuvia onkaloita. Teräsvaipallisen perustuksen korjaaminen on suoritettava aina koko vaurioitunut teräsvaippa ja huonolaatuinen betoni poistamalla ja asentamalla uusi teräsvaippa. Teräsvaipan paikallista korjaamista ei työn epävarman lopputuloksen vuoksi suositella. Perustuksen kulkutason reunateräs (jalkateräs) ja majakan kylkeen kiinnitettävä käsijohde ovat pyöröterästä. Reunateräs ja käsijohde mitoitetaan majakkaa vasten kasautuvan jään kuormitukselle. Reunateräksen ja käsijohteen materiaali on ruostumaton teräs, standardin SFS-EN mukainen teräslaatu (AISI 316). Liitteessä 5 on esitetty majakan perustuksen korjaamisen perusratkaisut teräsvaippaa ja betonivalua käyttäen. Merimerkkikohtaisessa korjaussuunnitelmassa on esitettävä yksityiskohtaisesti korjausratkaisut, materiaalivaatimukset ja työmenetelmät. Betonimassan vähimmäisvaatimus on K45-1, P70, rasitusluokka XC4, XS3, XF4.

29 Liikenneviraston ohjeita 42/ Ylärakenne Tässä käsitellään betoni-, kivi- tai muurattuja ylärakenteita. Teräksiset ylärakenteet käsitellään kohdissa ja Teräs- ja metallirakenteiden korjaamisessa noudatetaan ohjetta Merimerkkien pintakäsittelyohje, Metallirakenteet /11/. Betoni-, kivi- ja muurattujen rakenteiden pintojen korjausmenetelmät ja materiaalit on esitetty ohjeessa Merimerkkien pintojen korjausohje, Betoni-, kivi- ja muuratut rakenteet /12/. Korjaustyössä noudatetaan soveltuvin osin myös SILKO-ohjeita. Mikäli teräsbetonisesta runkorakenteesta puretaan betonia siten, että betoniteräksiä tulee näkyviin enemmän kuin 10 % yhden metrin (1 m) levyiseltä tarkastelualueelta tai yli 2 % koko kantavan rakenneosan piirin mitasta, on runkorakenteen rakennetekninen kantavuus tarkistettava suunnittelukuormille. Em. määrityksessä noudatetaan pienemmän määrän antavaa laskentaperiaatetta. Mikäli kivirakenteita tai muurattuja rakenteita puretaan, on runkorakenteen rakennetekninen kantavuus aina tarkistettava suunnittelukuormille. Ikkunoiden ja ovien korjauksissa noudatetaan ulkonäöllisesti alkuperäisen rakenteen mukaisia ratkaisuja, jotta majakan arkkitehtuuri pysyy muuttumattomana. Meressä sijaitsevien majakoiden ikkunat voidaan korjauksissa muuttaa lasitiilirakenteisiksi, mikäli se rakenneteknisesti ja majakan historiallinen arvo huomioiden on mahdollista. Lasitiilirakenteisen ikkunan käyttöikä on perinteisen ikkunan käyttöikää huomattavasti pitempi. Ikkunat varustetaan ulospäin kallistetuilla ikkunapelleillä. Ikkunapellin materiaali on ruostumatonta terästä, standardin SFS-EN mukainen teräslaatu (AISI 316). Valokojut ovat yleensä rakennushistoriallisesti arvokkaita rakenteita. Näiden rakenteiden korjauksissa pyritään käyttämään alkuperäisen rakenteen mukaisia materiaaleja. Vesitiiviyden varmistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja kondenssivesien poistoputkien moitteeton toiminta on varmistettava. Majakan säilyvyyden kannalta sisätilojen tuuletuksen toimivuus on varmistettava tarvittaessa uusia tuuletusputkia rakentamalla. Seinärakenteeseen asennettavien tuuletusputkien rakenne tulee olla liitteen 2 mukainen, jotta sadevesi ei pääse tunkeutumaan majakan sisätiloihin kovallakaan myrskyllä. Jäärasitusalueilla tuuletusrakenne on suunniteltava tapauskohtaisesti erikseen. Majakoiden sisätilojen tuuletuksessa on huomioitava, että tuuletuksen toimivuus on varmistettavissa välitasojen luukut auki pitämällä. Ulkotasojen betoni on majakoilla usein voimakkaasti rapautunut, jonka vuoksi runkobetonia joudutaan laajalti uusimaan. Tasojen rakennetekninen kantavuus korjaustyön aikana on rakennelaskelmin tarkastettava. Tasojen pinnoitus on esitetty ohjeessa /12/. Vesitiiveys tason ja pystyseinän rajakohdassa on varmistettava liitteen 3 mukaisella rakenteella. Ulkotasojen kaiteet uusitaan peruskorjauksissa liitteen 4 mukaisiksi kaiteiksi. Kaidemateriaali on ruostumatonta pyörö- tai lattaterästä, standardin SFS-EN mukainen teräslaatu (AISI 316). Hitsausmenetelmä ruostumattoman teräksen mukaisesti.

30 28 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Puurakenteisten korjattavien rakenneosien liitokset majakan runkorakenteisiin suunnitellaan siten, että veden kulkeutuminen puurakenteisiin estyy. Väli- ja ulkotasojen suunnittelukuorma on 1,5 kn/ m 2 pintakuorma tai 1,5 kn:n piste tai kaiteen vieressä oleva viivakuorma 2 kn/m. Majakan tarpeettomat varusteet puretaan korjaustöiden yhteydessä pois. Mahdollisina majakan julkisivuvaloina käytetään LED-valaisimia Reuna- ja tutkamerkit Perustukset Perustukset ovat pääsääntöisesti pohjamaahan upotettuja suuriläpimittaisia teräsputkipaaluja. Osa on kallioon louhittuun tilaan betonoituja teräsputkipaalurakenteita. Muutama merkki on perustettu kallioon varaan käyttäen betoniperustusta, joka on ankkuroitu kallioon juotetuilla betoniteräsankkureilla tai esijännitetyillä ankkureilla. Merkkien perustusten tyypillisimmät vauriot ovat vesirajan korroosiovaurioita. Betoniperustusten vauriot ovat samanlaisia kuin majakoiden perustusten vauriot ja niiden korjaaminen suoritetaan kohdassa esitetyllä periaatteella. Alusten törmäyksestä johtuvat vauriot ovat hyvin harvinaisia ja niiden korjaussuunnittelu tehdään tapauskohtaisesti erikseen. Suuriläpimittaisten teräspaalujen pohjatasossa olevia vaurioita ei yleensä korjata, vaan merkki uusitaan kokonaan. Mahdolliset korjaukset ovat erikoistapauksia, joita ei tässä ohjeessa käsitellä. Merkkien vesirajaan sijoittuvat vauriot korjataan ylärakenteen korvausinvestoinnin yhteydessä, joten tämän korjauksen ohjeet on esitetty kohdassa Ylärakenne Reuna- ja tutkamerkkien ylärakenteen peruskorjaaminen ei ole perusteltua, koska pinta-käsittelytöiden toteuttaminen meriolosuhteissa on hyvin kallista ja laatuvaatimusten täyttyminen hyvin epävarmaa. Ylärakenteen korjaaminen suoritetaan ylärakenne uusimalla, jolloin hanke on korvausinvestointi ja ohjeet on täten esitetty kohdassa Erikseen sovittavissa kohteissa yläosa voidaan korjata, jolloin teräsrakenteinen yläosa katkaistaan vesirajan yläpuolelta ja uudismaalataan konepajalla. Samassa yhteydessä nousutikkaat ja hoitotasot uusitaan työturvallisuusmääräysten mukaisiksi. Kiinnitys perustusrakenteeseen tehdään rakennetyypistä johtuen hitsaamalla, ankkuripulttikiinnityksenä tai juottamalla putki betonirakenteisiin. Rungon hitsiliitosten hitsausluokka on B (SFS-EN ISO 5817) Linjamerkit Linjamerkit ovat rakenteeltaan kuumasinkittyjä teräsputkirakenteita tai teräsristikkorakenteita tai painekyllästetystä puusta rakennettuja pukkirakenteita. Perustukset ovat maanvaraisia tai kallioon ankkuroituja teräsbetonirakenteita.

31 Liikenneviraston ohjeita 42/ Perustukset: Teräsbetonirakenteisia perustusrakenteita voidaan hyödyntää uusien linjataulumastojen tukirakenteina, mikäli niiden rakenteellinen kapasiteetti on uudelle rakenteelle riittävä. Rapautuneet ja huonokuntoiset betoniosat korjataan ohjeen Merimerkkien pintojen korjausohje, Betoni-, kivi ja rapatut rakenteet /12/ ja SILKOohjeiden mukaan. Rakennetekninen mitoitus on suoritettava linjamerkkikohtaisesti erikseen. Mitoitus on suoritettava kohdassa 6.1 esitetyillä kuormilla ja suunnitteluperiaatteilla. Ylärakenne: Linjamerkkien ylärakenteen peruskorjaaminen ei ole perusteltua, koska korjauksen pintakäsittelytöiden toteuttaminen meriolosuhteissa on hyvin kallista ja laatuvaatimusten täyttyminen hyvin epävarmaa. Ylärakenteen korjaaminen suoritetaan ylärakenne uusimalla, jolloin hanke on korvausinvestointi ja ohjeet on täten esitetty kohdassa Sektoriloistot Sektoriloiston ylärakenne voi olla teräsbetoni- tai teräsrakenteinen. Valokoju on yleensä teräsrakenteinen. Perustukset: Teräsbetonisten perustusten rapautuneet ja huonokuntoiset betoniosat korjataan ohjeen Merimerkkien pintojen korjausohje, Betoni-, kivi ja rapatut rakenteet /12/ ja SILKO-ohjeiden mukaan. Pahoin vaurioituneiden perustusten rakennetekninen mitoitus on suoritettava merkkikohtaisesti erikseen. Mitoitus on suoritettava kohdassa 6.1 esitetyillä kuormilla ja suunnitteluperiaatteilla. Ylärakenne: Tässä käsitellään betoni-, kivi- tai muurattuja ylärakenteita. Teräksiset ylärakenteet on käsitelty kohdassa ja Teräs- ja metallirakenteiden korjaamisessa noudatetaan ohjetta Merimerkkien pintakäsittelyohje, Metallirakenteet /11/. Betoni-, kivi- ja muurattujen rakenteiden pintojen korjausmenetelmät ja materiaalit on esitetty ohjeessa Merimerkkien pintojen korjausohje, Betoni-, kivi- ja muuratut rakenteet /12/. Korjaustyössä noudatetaan soveltuvin osin myös SILKO-ohjeita. Betonirakenteiden vakavampien vaurioiden korjaamisessa noudatetaan majakoiden ylärakenteiden korjausohjeita, jotka on esitetty kohdassa Majakan ylärakenteiden korjausohjeita noudatetaan myös sektoriloiston valokojun, tuuletuksen ja mahdollisten kaiteiden sekä ikkunoiden korjaamisessa. Sektoriloiston valokoju voidaan tarvittaessa, esimerkiksi huonon kunnon vuoksi, poistaa kokonaan, koska nykyiset valolaitteet eivät sääsuojaa välttämättä tarvitse lainkaan. Sektoriloiston tarpeettomat varusteet puretaan korjaustöiden yhteydessä pois.

32 30 Liikenneviraston ohjeita 42/ Kummelit Kummelit ovat mittasuhteiltaan varsin pieniä ja niiden rakenteet vaihtelevat kiviladelmista moderneihin metallirakenteisiin levykummeleihin. Kummelin korjaamisessa noudatetaan soveltuvin osin kohdissa esitettyjä korjausohjeita.

33 Liikenneviraston ohjeita 42/ Korvausinvestoinnit 7.1 Korvausinvestoinnin perusteet Tässä kohdassa on esitetty pääkohdat kiinteiden merimerkkien korvausinvestointien hallintaan, ohjaukseen ja ajoitukseen liittyvistä asioista. Korvausinvestointi tehdään, kun merimerkin korjaaminen ei teknisesti ja/tai taloudellisesti ole perusteltua. Päätös korvausinvestoinnista tehdään yleensä peruskorjausta edeltävän erikoistarkastuksen ja sen pohjalta tehdyn alustavan korjaus- ja korvausinvestointisuunnitelman perusteella. Alustavalle peruskorjaus- ja korvausinvestointisuunnitelmalle tehdään teknistaloudellinen vertailu, missä on huomioitava korvausinvestointiratkaisun pitempi suunnittelukäyttöikä. Mikäli vertailun mukaan rakennetta ei ole perusteltua peruskorjata, tehdään päätös korvausinvestoinnista. Korvausinvestointipäätös voidaan tehdä myös yleistarkastuksiin perustuvan taitorakennerekisterin tietojen perusteella. Korvausinvestoinnit koskevat lähinnä reuna- ja tutkamerkkien sekä linjamerkkien ylärakenteiden uusimisia, koska näiden rakenteiden peruskorjaaminen ei teknisesti ja taloudellisesti ole perusteltua. Korvausinvestointi edellyttää vanhan rakenteen loppuun ajamista ja tehostettua tarkkailua, jotta rakenteen kunnon seuranta ja väylänhoidon työturvallisuus saadaan varmistetuksi. Merimerkin perustuksen (vanha rakenne) lujuus on tarkistettava ja tarvittaessa rakenne vahvistettava RIL /9/ mukaisille kuormille. Jääkuormat määritetään ohjeen Kiinteiden merimerkkien kuormitusohjeen /10/ mukaan. Vanhan perustuksen ja uuden ylärakenteen lujuuslaskenta on suoritettava Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaisesti. Mikäli koko merimerkki perustuksineen uusitaan, on mitoitus suoritettava Eurokoodien mukaisesti koko rakenteelle. Korvausinvestointiurakoiden ajoitus toteutetaan samalla periaatteella kuin peruskorjausurakoiden ajoitus, joka on esitetty kohdassa Rakenteiden kunnon selvittäminen Kaikkien kiinteiden merimerkkien kuntotiedot on kirjattu Taitorakennerekisteriin ja Reimari-järjestelmään. Merimerkkien kunnon selvittäminen ja seuranta ovat välttämättömiä oikea-aikaisille korvausinvestoinneille. Reuna-, tutka- ja linjamerkkien ylärakenteiden kunnostus tehdään teknis-taloudellisista syistä johtuen yleensä korvausinvestointina. Näiden merkkien tehostetun tarkkailun aloitus perustuu rekistereissä oleviin kuntotietoihin. Hyvissä ajoin ennen korvausinvestointipäätöstä on merimerkin perustukselle tehtävä erikoistarkastus erikseen laadittavan kuntotutkimusohjelman mukaisesti. Erikoistarkastus suoritetaan kohdassa 6.2 esitetyn periaatteen mukaisesti.

34 32 Liikenneviraston ohjeita 42/ Merimerkkikohtainen rakennussuunnitelma Jokaisesta uusittavasta merimerkistä on laadittava kohdekohtainen Taitorakennerekisterin mukaisiin kuntotietoihin ja erikoistarkastukseen pohjautuva rakennussuunnitelma. Korvausinvestointien rakennussuunnittelussa noudatetaan soveltuvin osin kohdassa 6.3 esitettyjä ohjeita ja periaatteita. Merimerkkien rakennussuunnitelman tulee laatia rakenteiden vauriot ja teknisen toiminnan tunteva, korjausmenetelmiin perehtynyt ammattitaitoinen ja riittävän kokemuksen omaava rakennesuunnittelija. Korjaussuunnittelijalla tulee olla merimerkin runkomateriaalin mukainen AA-vaativuusluokan betoni-, puu- ja teräsrakennesuunnittelijapätevyys. 7.4 Suunnitteluohjeet Majakat Majakoiden korvausinvestoinnit ovat erittäin harvinaisia. Majakan uusimisen rakennussuunnitelmat laaditaan aina tapauskohtaisesti. Merellä sijaitsevien teräsrakenteisten majakoiden suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan kohdassa Reuna- ja tutkamerkit esitettyjä ohjeita Reuna- ja tutkamerkit Mikäli reuna- tai tutkamerkin korvausinvestointi käsittää koko merkin uusimisen perustuksineen, laaditaan merkin rakennussuunnitelma tapauskohtaisesti mahdollisuuksien mukaan Liikenneviraston tyyppisuunnitelmia ylärakenteena käyttäen. Reuna- tai tutkamerkin korvausinvestointi käsittää yleensä vain ylärakenteen uusimisen, jossa vanha perustus toimii myös uusitun ylärakenteen perustuksena. Seuraavassa on esitetty ohjeet korvausinvestoinnin toteutuksesta, jossa hyödynnetään merkin vanhaa perustusta. Ennen merkin suunnittelua erikoistarkastus ja nykyisen rakenteen mittaus suoritetaan kohdan 6.2 mukaisesti. Uusittavasta merkistä on laadittava aina yksityiskohtainen rakennussuunnitelma. Perustus Merkin vaurioitunut ylärakenne katkaistaan ylärakenteen ja perustuksen rajakohdasta. Tämä kohta sijaitsee yleensä noin tasolla MW + 1,0 +2,0. Leikkaus tehdään kohtisuoraan rakenteen pituusakseliin nähden. Polttoleikkauspinnan laatuluokka on 1 ja tarkkuusluokka on B (SFS-EN ISO 9013).

35 Liikenneviraston ohjeita 42/ Ylärakenne Reuna- ja tutkamerkin ylärakenne valmistetaan Liikenneviraston tyyppisuunnitelman mukaan. Teräksisen ylärakenteen pintakäsittely tehdään ohjeen Merimerkkien pintakäsittelyohje, Metallirakenteet /11/ mukaan. Ylärakenne liitetään perustukseen merkkikohtaisesti suunniteltavan liitososan avulla. Liitoksen rakenneperiaatteet on esitetty liitteessä 6. Ylärakenteen laadun erityisvaatimuksia ovat rungon liitosten hitsausluokka B (SFS-EN ISO 5817) ja ylärakenteen suurin sallittu poikkeama pystysuorasta linjasta 0,2 %. Ylärakenteen asennustoleranssi pystysuunnassa on ± 50 mm. Ylärakenne ja liitososa liitetään toisiinsa levypaksuuden mukaisella V-hitsillä (hitsausluokka B) siten, että liitettävät osat muodostavat tasavahvan rakenteen. Vanhan perustuksen pinta puhdistetaan maalista, ruosteesta ja epäpuhtauksista rakennettavan juotosvalun alueelta korkeapainepesulla (vesipiikkaus). Liitososa kiinnitetään perustukseen holkkiliitoksena, jossa liitososan läpimitta on noin 500 mm suurempi kuin perustuspaalun läpimitta liitosalueella. Holkkiliitoksen pituuden tulee olla vähintään 2,5 x liitososan keskimääräinen läpimitta. Liitososan alapäässä on hitsattu laippalevy, jonka sisäläpimitta on samansuuruinen peruspaalun ulkoläpimitan kanssa holkkiliitoksen alareunan korkeudella. Liitososa tukeutuu perustukseen laippalevyn avulla. Laippalevyn ja perustuspaalun väli tiivistetään vesitiiviiksi. Liitososa tuetaan peruspaaluun teräskiilojen avulla perustuspaalun yläreunan tasolta. Kun pystysuoruus on tarkistettu, kiilojen paikallaan pysyminen varmistetaan pätkähitsein. Liitososan alalaippa varustetaan sinkkianodein. Sinkkianodien määrä on 5 kg/ 1000 mm. Liitososan ja perustuspaalun välinen tila pumpataan tyhjäksi tiivistyksen jälkeen. Tila injektoidaan injektointi- tai betonimassalla. Mikäli tilaa ei saada vesitiiviiksi, suoritetaan injektointi veteen erottumattomalla injektointi- tai betonimassalla. Massan pumppaus suoritetaan liitoksen pohjan kautta esiasennettuja putkistoja käyttäen. Putkien suurin sallittu keskinäinen väli on 600 mm. Injektointia jatketaan niin kauan, että injektointimassan päällä oleva vesi on valunut peruspaalun reunan yli ja reunan yli vuotava injektointimassa on veteen sekoittumatonta. Injektointimassan vähimmäisvaatimus on K45-1, P70, rasitusluokka XC4, XS3, XF4. Reunamerkin sijaitessa ulkomerellä liikkuvan jään alueella varustetaan reunamerkki jääkartiolla jään aiheuttaman tärinän minimoimiseksi. Jääkartiollisen reunamerkin ja sen liitososan rakenneperiaatteet on esitetty liitteessä Linjamerkit Mikäli linjamerkin korvausinvestointi käsittää koko linjamerkin uusimisen perustuksineen, laaditaan linjamerkin rakennussuunnitelma tapauskohtaisesti mahdollisuuksien mukaan Liikenneviraston tyyppisuunnitelmia käyttäen. Linjamerkkien korvausinvestointi käsittää kuitenkin yleensä ylärakenteen korvausinvestoinnin, jossa hyödynnetään nykyisiä perustuksia. Seuraavassa on esitetty ohjeet korvausinvestoinnin suunnittelusta, kun hyödynnetään linjamerkin vanhoja perustuksia.

36 34 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Perustus Perustuksen korjaussuunnittelu tehdään kohdan mukaisesti. Vanhojen perustusten rakenteiden lujuus on tarkistettava ylärakenteelta tuleville kuormille. Ylärakenne Kun ylärakenne uusitaan käyttäen vanhan linjamerkin perustuksia, tehdään mitoitus kohdassa 6.1 esitetyille kuormille ja periaatteilla, koska vanhan linjamerkin perustukset on alunperin mitoitettu kohdan 6.1 mukaisille kuormille Sektoriloistot Sektoriloistojen runkorakenteet ovat paljon toisistaan poikkeavia. Korvausinvestointien rakennussuunnitelmat laaditaan tapauskohtaisina erikoissuunnitelmina. Rakennussuunnittelussa noudatetaan tätä ohjetta soveltuvin osin Kummelit Kummelien runkorakenteet ovat hyvin vaihtelevia ja kooltaan pieniä. Korvausinvestointien suunnitelmat laaditaan tapauskohtaisesti. Rakennussuunnittelussa noudatetaan tätä ohjetta soveltuvin osin.

37 Liikenneviraston ohjeita 42/ Laadunvalvonta Laadunvarmistuksen ja -ohjauksen perusta luodaan jo suunnitteluvaiheessa, jossa on tiedostettava laatuun vaikuttavat tekijät. Suunnitelmissa on oikeiden materiaalivalintojen ja työmenetelmien ohella kiinnitettävä huomiota todettavissa olevien laatuvaatimusten esittämiseen ja niiden ylläpitotyön aikana tehtäviin mittauksiin ja kirjaamiseen. Lisäksi suunnitelmissa on pyrittävä varautumaan tilanteeseen, jolloin mitattavat laatuvaatimukset eivät mahdollisesti työn aikana täytykään. Rakennuttamistehtävien asianmukaisilla toimenpiteillä voidaan laadunvarmistuksen onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi. Työnaikaisella laadunvarmistuksella tarkoitetaan merimerkkien ylläpitoon liittyvien töiden, aineiden, olosuhteiden, jälkihoidon sekä materiaalien valvontaa ja tarkastusta siten, että ylläpidettävä rakenne täyttää sille asetetut laatuvaatimukset. Laadunvarmistuksessa tulee pääsääntöisesti noudattaa InfraRYL kohdan mukaista laadunhallintaa ja kohdan mukaista laadunvarmistusta ja vaatimuksenmukaisuuden osoittamista sekä laaturaportointia. Laadunvarmistuksessa noudatetaan soveltuvin osin myös Liikenneviraston ohjeita: - Merimerkkien pintakäsittelyohje, Metallirakenteet /11/ - Merimerkkien pintojen korjausohje, Betoni-, kivi- ja rapatut rakenteet /12/ - SILKO-ohjeet (soveltuvin osin) Seuraavassa on esitetty yhteenveto InfraRYL :ssä esitetyistä laadunvarmistukseen liittyvistä laatusuunnitelmista: Urakan laatusuunnitelma Urakoitsijan on laadittava kaikki työt kattava urakan laatusuunnitelma (InfraRYL ) ja toimitettava se tilaajalle tarkastettavaksi viimeistään urakan aloituskokouksessa. Laatusuunnitelmassa on InfraRYLin kohdassa esitettyjen asioiden lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota meriolosuhteissa tehtävästä työstä johtuvien riskien ja poikkeuksellisten tilanteiden hallintaan. Työvaiheen laatusuunnitelma Kaikista merkittävistä työvaiheista laaditaan työvaiheen laatusuunnitelma (InfraRYL ), joka on hyväksytettävä tilaajalle viimeistään viikkoa ennen työvaiheen aloitusta. Tekninen työsuunnitelma Korjaus- tai rakennussuunnitelmassa mainituista töistä ja InfraRYL jakson materiaalikohtaisissa luvuissa mainituista töistä laaditaan erillinen tekninen työsuunnitelma (InfraRYL ), joka on hyväksytettävä tilaajalle viimeistään viikkoa ennen työn aloitusta.

38 36 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Työvaiheita, joista laatusuunnitelma ja tekninen työsuunnitelma on laadittava, ovat mm. Teline- ja muottityöt, suojaustyöt Betonipintojen esikäsittelyt, korjaukset ja pintakäsittelyt Raudoitustyöt Betonointityöt Teräsrakenteiden esi- ja pintakäsittelyt ( Pintakäsittelysuunnitelma ) Teräsrakenteiden valmistus Teräsrakenteiden asennus, työnaikainen tuenta ja työmaalla tehtävät hitsaukset (erityisesti runkoputkien jatkoshitsaukset) Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen ja laaturaportointi tehdään InfraRYL mukaisesti. Soveltuvin osin noudatetaan Liikenneviraston ohjeita /11/ ja /12/. Korroosionestomaalauksen laadunvalvontakohteet ja niiden valvonnassa huomioonotettavat keskeiset tekijät on esitetty ohjeen Merimerkkien pintakäsittelyohje, Metallirakenteet /12/ liitteenä olevassa Tarkastuspöytäkirjassa. Silmämääräisesti tarkastetaan, ettei esiinny maalaamattomia kohtia eikä muita ulkonäkövirheitä kuten appelsiinipintaa, valumia, kraatereita, huokosia, halkeamia tai epäpuhtauksia siinä määrin, että maalikalvon suojausominaisuudet heikentyvät. Erityistä huomiota kiinnitetään teräspinnan profiilivaatimuksen karhea (G) täyttymiseen suojamaaliyhdistelmillä MKL/T1 ja MKL/T2. Upotusrasitukseen tulevissa kohteissa suoritetaan huokostarkastus sähköisellä huokostestauslaitteella tiiviyden toteamiseksi. Huokostestauslaitteen mittausjännite (U) riippuu mitatusta kuivakalvon paksuudesta (t) seuraavasti: U= 1kV + 0,5kV x t [µm] / 100 Esimerkiksi: 500 µm:n kuivakalvolle mittausjännite on kaavan mukaisesti 3,5kV. Mittausta ei saa tehdä märälle pinnalle, eikä olosuhteissa missä suhteellinen kosteus on yli 80 %. Kelpoisuuden toteamiseksi tehtävät mittaukset tehdään ja kirjataan tarkastuspöytäkirjan mukaisesti. Tarkastuspöytäkirjat laaditaan jokaisesta pintakäsiteltävästä merimerkistä osakohtaisesti työvaiheittain työn edistyessä. Tarkastuspöytäkirjat liitetään maalaustyöstä laadittavan kelpoisuuskirjan liitteeksi. Teräsrakenteiden kaikille hitsisaumoille suoritettavan silmämääräisen tarkastuksen lisäksi suoritetaan tarvittaessa ultraäänitarkastuksia, mikäli ne silmämääräisen tarkastuksen perusteella katsotaan tarpeelliseksi. Ultraäänitarkastus tehdään 100 %:sti merimerkkien kaikille runkoputken jatkoshitseille ja vastaaville hitseille. Alueilla, joissa hitsien ultraäänitarkastus ei sovellu voidaan käyttää magneettijauhetarkastusta. Betonirakenteiden ylläpitotyön laadunvalvontakohteet ja niiden valvonnassa huomioonotettavat keskeiset tekijät on esitetty ohjeen Merimerkkien pintojen korjausohje, Betoni- kivi- ja muuratut rakenteet /12/ kohdassa 4. ja kyseisen ohjeen liitteenä olevassa betonikorjaustyön pöytäkirjassa By405. Silmämääräisesti tarkastetaan, ettei esiinny pintakäsittelemättömiä kohtia eikä muita ulkonäkövirheitä kuten valumia, epätasaisuuksia, halkeamia, reikiä, huokosia tai epäpuhtauksia siinä määrin, että pin-

39 Liikenneviraston ohjeita 42/ noitteen suojausominaisuudet heikentyvät. Valmiin pinnoitteen on oltava värisävyltään ja muilta ulkonäköön vaikuttavilta ominaisuuksiltaan tasalaatuinen ja pinnan on täytettävä kohdassa ohjeen /12/ esitetyt vaatimukset. Betonirakenteiden ylläpitotyön laadunvalvontakohteita ovat mm.: Injektointitöiden laadunvarmistus Betonialustan, tartunta-, tasoitus- ja korjauslaastin sekä pinnoitteen tartuntavetolujuus Vesisementtisuhde Pakkasenkestävyys Pinnoitteen kerrospaksuus Pinnan tasaisuus ja värisävy Betonipeitteen paksuus Muiden laatuvaatimusten ja laadunmittaustoimenpiteiden osalta noudatetaan infrarakentamisen yleisiä laatuvaatimuksia, InfraRYL 2010 Osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat /14/.

40 38 Liikenneviraston ohjeita 42/ Työturvallisuus Merimerkkien ylläpitohankkeissa on noudatettava kaikkia työturvallisuuteen sekä palosuojeluun liittyviä lakeja, asetuksia, määräyksiä ja ohjeita. Maastossa ja merellä tehtävät työt Rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston päätöksen VNa 205/2009, /15/ mukaan korjaus- tai rakennushankkeessa kaikkien osapuolten, rakennuttajan, suunnittelijan, urakoitsijan ja yksittäisen työntekijän tulee yhdessä ja kunkin osaltaan vastata siitä, ettei työstä aiheudu vaaraa työntekijöille tai muille työn vaikutuspiirissä oleville henkilöille. Rakennuttajan tulee huomioida työturvallisuusvelvoitteensa ohjeen RT Rakennuttajan työturvallisuusvelvoitteet rakennushankkeissa /16/ mukaisesti. Rakennuttajan työturvallisuuteen liittyvät tehtävät on huomioitava seuraavissa korjaus- tai rakennushankkeen eri vaiheissa: Tarveselvitys Hankkeen valmistelu Suunnittelun valmistelu Suunnittelun ohjaus Rakentamisen valmistelu Rakentamisen ohjaus Vastaan- ja käyttöönoton ohjaus Rakennuttajan keskeinen tehtävä on antaa suunnittelijalle ja urakoitsijalle korjaustai rakennuskohteesta myös työturvallisuuteen vaikuttavat lähtötiedot. Rakennuttajan on nimettävä tehtäviään hoitamaan pätevä turvallisuuskoordinaattori. Rakennuttajan tulee lisäksi antaa työvaiheiden yhteensovittamisen säännöt sekä suorittaa suunnittelun ja toteutuksen valvonta myös työturvallisuusasioissa. Korjaus- tai rakennushankkeen rakennussuunnitteluvaiheessa rakennuttaja tai hänen määräämänsä taho laatii turvallisuusasiakirjan. Turvallisuusasiakirja laaditaan Liikenneviraston turvallisuusasiakirjan laadinnasta antaman ohjeen ja siinä olevan sisältömallin tai rakennuttajan erikseen antaman ohjeistuksen mukaisesti. Turvallisuusasiakirjaan siirretään kaikki merkittävimmät turvallisuutta ja ulkopuolisia tahoja uhkaavat turvallisuusriskit, jotka on riskienarviointitilaisuuksissa kohteelle tunnistettu. Turvallisuusasiakirjassa käsiteltäviä asioita voivat olla: Meriolosuhteisiin liittyvät erityispiirteet Laivaliikenne Aallokon ja kovien myrskyjen vaikutus kuljetuksiin, telineiden kuntoon ja työn suunnitteluun Hukkumisvaara Sääolosuhteista mahdollisesti johtuvat pitkät oleskeluajat pintakäsittelykohteessa Ahtaat ja suljetut työtilat rakenteiden sisätilojen töissä Merellä olevan korkean ja rajallisen tilan omaavan rakenteen vaikutus nostoihin, työn järjestelyyn sekä vaiheistukseen Merimerkeissä olevien laitteiden vaikutus työturvallisuuteen työn järjestelyssä

41 Liikenneviraston ohjeita 42/ Ympäristölle ja terveydelle haitallisten aineiden huomioiminen purkutöissä ja pintojen esikäsittelytöissä. Näitä aineita merimerkkirakenteissa voivat olla mm. asbesti, saumamassoissa käytetty PCB tai lyijy, kivihiiliterva jne. Vanhat maalipinnat saattavat sisältää lyijyä ja kromiyhdisteitä. Rakennuttajan on laadittava rakennustyön toteutusta varten myös kirjalliset turvallisuussäännöt ja menettelyohjeet. Turvallisuussäännöt ja menettelyohjeet laaditaan Liikenneviraston antaman ohjeen mukaisesti. Kaikki em. asiakirjat liitetään osaksi urakkatarjouspyyntöasiakirjoja. Päätoteuttajan on laadittava kirjallinen työturvallisuussuunnitelma (VNa 205/2009) ennen töiden aloittamista. Terveydelliset haitat johtuvat ilmaan haihtuvista liuottimista, maalisumusta sekä pölystä ja aineiden ihokosketuksesta. Pintakäsittely- ja betonipintojen ylläpitotöissä on noudatettava käytettävien aineiden käyttöohjeita ja varoitustekstejä sekä varmistettava, että tuoteselosteet ja käyttöturvallisuustiedote ovat työmaalla saatavilla. Tuoteseloste ja käyttöturvallisuustiedote ovat tilattavissa käytettävien aineiden valmistajalta. Terveydelle haitallisia tuotteita on käsiteltävä varoen välttäen ihokosketusta ja tarpeetonta liuotinhöyryjen sekä maalisumun hengittämistä. Työskenneltäessä suljetussa tilassa on järjestettävä tuuletus ja riittävä hapensaanti. Työskentelyolosuhteista riippuen on tarvittaessa käytettävä hengityssuojaimina pölysuojainta, pölysuodatinta tai raitisilmahuppua. Ruiskumaalauksessa on käytettävä lisäksi silmäsuojaimia ja käsineitä. Ylläpitotöissä purkutyöt ja maalauksen esikäsittelytyöt ovat terveydelle riskialttiita työvaiheita. Hengityssuojainten lisäksi on teräsharjaus- ja hiontatöissä käytettävä suojalaseja sekä suihkupuhdistustöissä lisäksi kuulosuojaimia ja hiekkapuhaltajan kypärää. Suihkupuhdistuksessa on huomioitava, että puhdistukseen käytettävä materiaali saattaa sisältää kvartsia, joka pölymuodossa on kivipölykeuhkosairautta aiheuttava aine. Useimmat pintakäsittelyaineet kuuluvat palaviin tai herkästi syttyviin nesteisiin. Maalauskohteissa on kiellettävä tupakointi, tulenkäsittely, hitsaus-, poltto- ja leikkaustyöt sekä kaikki kipinöitä aiheuttava työ. Konepajalla ja maalaamossa tehtävät työt Konepajalla ja maalaamossa toteutettavissa töissä noudatetaan samoja lakeja, asetuksia, määräyksiä ja perusperiaatteita kuin maastossa ja merellä toteutettavissa töissä. Olosuhteet ovat konepajoilla ja maalaamoissa hyvät ja töiden toteutus pääsääntöisesti perustuu laatujärjestelmässä esitettyihin työohjeisiin, joten työt on työturvallisuuden kannalta luotettavasti toteutettavissa edellisessä kohdassa esitettyjä ohjeita noudattaen.

42 40 Liikenneviraston ohjeita 42/ Ympäristönsuojelu Merimerkkien ylläpitohankkeissa on noudatettava ympäristönsuojelu-, vesi- ja jätelain määräyksiä. Maastossa ja merellä tehtävät työt: Rakennuttajan on yhteistyössä suunnittelijoiden ja urakoitsijan kanssa toteutettava ylläpitohanke siten, että rakennusjätettä syntyy mahdollisimman vähän eikä siitä aiheudu ympäristölle haittaa. Ylläpitohankkeissa ympäristöhaitta syntyy pääasiassa purku- ja esikäsittelytöissä syntyvästä melusta ja pölystä sekä ylläpitotöissä käytettävistä ympäristölle haitallisista aineista ja rakennusjätteistä sekä energian kulutuksesta ja pakokaasupäästöistä. Rakennuttajan tulee ennakkoon selvittää mahdolliset ongelmajätteet, joita ovat betonirakenteiden osalta mm. joissakin poistettavissa pinnoitteissa ja saumaaineissa olevat asbesti, lyijy, kivihiiliterva ja PCB sekä jotkin korjausaineet ja niissä käytettävät liuotteet. Painekyllästetty ja kreosoottikyllästetty puutavara kuuluu myös ongelmajätteisiin. Teräsrakenteiden pintakäsittelytyön aiheuttamia ympäristöhaittoja työmailla ovat rakenteen esikäsittelyn ja maalaustyön aikana ympäristöön joutuvat kiinteät, nestemäiset ja haihtuvat aineet sekä mahdollisesti raskasmetalleja (esimerkiksi lyijy) sisältävä puhallusjäte ja liuottimia sisältävät jätteet. Ongelmajätteet tulee aina kuljettaa ympäristöviranomaisten ohjeiden mukaisesti kyseisille jätteille tarkoitettuun paikkaan. Ympäristöhaitat on arvioitava varsinkin ruosteen- ja maalinpoistomenetelmää valittaessa. Suihkupuhdistuksessa käytettävän hiekan ja pölyn leviämisestä ympäristöön on usein huomattavaa haittaa. Vanhat maalipinnat saattavat sisältää ympäristölle haitallisia aineita esimerkiksi lyijyä tai kromiyhdisteitä, joita ei saa päästää leviämään ympäristöön. Tehokkain tapa estää suihkupuhdistusjätteen ja pölyn pääsy ympäristöön on suojata rakenne osittain tai kokonaan suojuksilla, jolloin kertyvä jäte saadaan kerätyksi talteen työn edistyessä. Suojaustarve on esitettävä merimerkin varsinaisessa korjaus- tai rakennussuunnitelmassa. Pesuaineet voivat sisältää esimerkiksi orgaanisia liuottimia, ammoniumhydroksidia ja fosfaatteja, jotka ovat ympäristölle haitallisia. Ammoniakkia tai fosfaatteja sisältävät pesuvedet voidaan johtaa kunnalliseen viemäriin tai imeyttää hiekkaan mikäli on varmistettu, etteivät ne joudu pohjaveteen. Maalaustyö on tehtävä ympäristöä mahdollisimman vähän rasittaen. Maalaustyössä voidaan liuottimien käyttöä vähentää esimerkiksi maalia lämmittämällä. Maalausmenetelmä vaikuttaa suojaustoimenpiteiden valintaan. Sivellin ja telamaalauksessa on estettävä maalin tippuminen ja ruiskutuksessa puolestaan maalisumun leviäminen. Rakennustyön aikana urakoitsija vastaa kaikista ympäristönsuojeluun tarvittavista toimista. Jätteiden hävittämistavasta on neuvoteltava paikallisen ympäristöstä vastaavan viranomaisen kanssa. Vähäiset maalimäärät voidaan hävittää viranomaisen

43 Liikenneviraston ohjeita 42/ luvalla antamalla liuottimien haihtua avonaisessa tilassa, jonka jälkeen jätteet viedään kaatopaikalle. Missään tapauksessa pesu-, liuotin- ja maalijätteitä ei saa päästää vesistöön tai jättää rumentamaan rakennuspaikkaa. Erityisen huolellinen tulee olla merimerkkien ympäristön siistimisessä ja ennalleen saattamisessa ylläpitohankkeen valmistuttua. Urakka-asiakirjoissa tulee esittää ympäristöhaittojen vähentämiseen tähtääviä vaatimuksia. Näitä ovat mm. jätehuoltoa ja ympäristönsuojelua koskevien lakien, asetusten ja niihin rinnastettavien julkisoikeudellisten määräysten noudattaminen sekä laadunvarmistukseen tähtäävä aineisto, jossa on mukana myös ympäristönsuojelu. Lisäksi asiakirjoissa esitetään vaatimuksia käytettävän kaluston ja öljyntorjunnan suhteen, syntyvien jätteiden keruusta ja kierrätyksestä, työmaan yleisestä siisteydestä, ympäristön kannalta vastuullisesta toiminnasta sekä ympäristöasioiden esillä pitämisestä mm. työmaakokouksissa. Urakkaohjelmassa esitetään, että työkoneissa käytettävä kevyt polttoöljy on vähärikkistä ja hydrauliöljy biohajoavaa. Urakoitsijaa vaaditaan laatimaan hankkeen toteuttamisesta laatusuunnitelma, jonka tulee sisältää suunnitelma näiden ympäristöasioiden huomioon ottamisesta sekä niihin liittyvistä menettelytavoista ja vastuuhenkilöistä. Konepajalla ja maalaamossa tehtävät työt Konepajalla ja maalaamossa toteutettavissa töissä noudatetaan samoja ympäristönsuojelu-, vesi- sekä jätelain määräyksiä ja perusperiaatteita kuin maastossa ja merellä toteutettavissa töissä. Olosuhteet ovat konepajoilla ja maalaamoissa hyvät ja töiden toteutus pääsääntöisesti perustuu laatujärjestelmässä esitettyihin työohjeisiin, joten työt on ympäristönsuojelun kannalta luotettavasti toteutettavissa edellisessä kohdassa esitettyjä ohjeita noudattaen.

44 42 Liikenneviraston ohjeita 42/ Hyväksytyt materiaalitoimittajat ja tuotemerkit Teräsrakenteiden pintakäsittelyssä käytetään Merimerkkien pintakäsittelyohje, Metallirakenteet /11/ kohdan 7 mukaisia hyväksyttyjä materiaalitoimittajia ja tuotemerkkejä. Betonirakenteiden korjaamisessa käytetään Merimerkkien pintojen korjausohje, Betoni- kivi- ja muuratut rakenteet /12/ kohdan 7 mukaisia hyväksyttyjä materiaalitoimittajia ja tuotemerkkejä. Lisäksi voidaan käyttää SILKO-ohjeiden kansion 3 Tarviketiedosto /13/ mukaisia tuotteita. Näiden tuotteiden sopivuus korjattavaan kohteeseen tulee varmistaa kohdekohtaisen suunnittelun yhteydessä.

45 Liikenneviraston ohjeita 42/ Standardit Standardit, joihin on viitattu tässä julkaisussa SFS EN A1 + A2 Betoni. Osa 1: Määrittely, ominaisuudet, valmistus ja vaatimustenmukaisuus SFS-EN ISO Maali ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Osa 2: Ympäristöolosuhteiden luokittelu SFS-EN ISO 9013 Terminen leikkaus. Termisesti leikattujen pintojen luokittelu. Geometriset tuotemäärittelyt ja laatutoleranssit SFS-EN ISO 5817 Hitsaus. Teräksen, nikkelin, titaanin ja niiden seosten sulahitsaus (paitsi sädehitsaus). Hitsiluokat Muita aiheeseen liittyviä standardeja SFS-EN ISO 12944: 1998, 2008, Osat 1-8 Maali ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. SFS-EN ISO 4628: 2004, 2005, 2008, Osat 1-10 Maalit ja lakat. Pinnoitteiden huononemisen arviointi. SFS 8145:2001. Korroosionestomaalaus. Suihkupuhdistettujen tai suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaalilla käsiteltyjen teräspintojen mekaanisten esikäsittelyjen laatuasteet. SFS-EN ISO :2007. Teräspintojen käsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla. Pinnan puhtauden arviointi silmämääräisesti. Osa1: Teräspintojen ruostumisasteet ja esikäsittelyasteet. Maalaamattomat teräspinnat ja aiemmista maaleista kauttaaltaan puhdistetut teräspinnat. SFS-ISO Maalit ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Pinnoitteiden kuivakalvonpaksuuden mittaus ja hyväksymisperiaatteet karheilla pinnoilla. SFS-EN 4624 Maalit ja lakat. Tarttuvuuden arviointi vetokokeella. SFS-ISO Teräspintojen käsittely ennen maalausta tai pinnoitusta vastaavilla tuotteilla. Teräspinnan määrittely. Osa 1: Laatuvaatimukset ja määritelmät ISO-pintaprofiilivertailukappaleille suihkupuhdistetun pinnan arviointia varten.

46 44 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 SFS-EN ISO Teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla ja vastaavilla tuotteilla. Teräspinnan määrittely. Osa 2: Pintaprofiilin arviointimenetelmä suihkupuhdistetulle teräkselle. Vertailukappalemenetelmä.

47 Liikenneviraston ohjeita 42/ Kirjallisuusluettelo /1/ Taitorakenteiden tarkastusohje /2/ Kiinteiden merimerkkien tarkastuskäsikirja /3/ Laituritarkastuskäsikirja, suunnittelu- ja toteuttamisvaiheenohjaus /4/ Siltojen sukellustarkastusohje /5/ Ohje merenkulun turvalaitteen kunnon silmämääräiseen arviointiin /6/ Harustettujen linjataulumastojen tarkastus- ja huolto-ohjeet. /7/ Kiinteiden turvalaitteiden huolto-ohjeet /8/ Väylänhoidon palvelukuvaus /9/ RIL Rakenteiden kuormitusohjeet /10/ Kiinteiden merimerkkien kuormitusohjeet /11/ Merimerkkien pintakäsittelyohje, Metallirakenteet /12/ Merimerkkien pintojen korjausohje, Betoni-, kivi- ja muuratut rakenteet /13/ SILKO, Kansio 3, Tarviketiedosto /14/ InfraRY 2010, Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset, Osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat /15/ Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta /16/ RT , Rakennuttajan työturvallisuusvelvoitteet rakennushankkeissa Muita kiinteisiin merimerkkeihin liittyviä julkaisuja Linjataululevyt, Tuotevaatimukset Muita terärakenteiden korjaukseen liittyviä julkaisuja: Teräsrakenteet. Pintakäsittely SILKO TIEH Teräsrakenteet. Maalausjärjestelmät SILKO TIEL Muita betonirakenteiden korjaukseen liittyviä julkaisuja: By 41, Betonirakenteiden korjausohjeet, 2007 By 42, Betonijulkisivun kuntotutkimus, 2002

48 46 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 By 44, Rapatun julkisivun kuntotutkimus, 1998 Betonirakenteet. Halkeamien injektointi voimia siirtäväksi, 2003 SILKO 2.236, TIEH Betonirakenteet. Sementti-injektointi, 2004 SILKO 2.237, TIEH By 47, Betonirakentamisen laatuohjeet, 2007 By 46, Rappauskirja, 2005 RT , Rappaus, laastit ja niiden valinta, 1990 By 40, Betonirakenteiden pinnat, 2003 Betonirakenteet. Betoni sillankorjausmateriaalina, 2007 SILKO 1.201, TIEH Betonirakenteet. Polymeerit sillankorjausmateriaalina, 1990 SILKO 1.202, TIEL Betonirakenteet. Purkamis- ja esikäsittelymenetelmät, 2002 SILKO 1.203, TIEH Betonirakenteet. Betonin paikkaus, 1996 SILKO 1.231, TIEL Betonirakenteet. Betonointi ruiskuttamalla, 1994 SILKO 1.232, TIEL Betonirakenteet. Betonin suojaaminen, 1998 SILKO 1.251, TIEL Betonirakenteet. Paikkaus ilman muotteja, 2005 SILKO 2.231, TIEH Betonirakenteet. Korjaus ruiskubetonoimalla, 1992 SILKO 2.234, TIEL Betonirakenteet. Betonipinnan pinnoitus, 1993 SILKO 2.253, TIEL Yleiset ohjeet. Työturvallisuus, 2000 SILKO 1.111, TIEL Yleiset ohjeet. Ympäristönsuojelu, 1999 SILKO 1.112, TIEL

49 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Liite 1 Ympäristöolosuhde- ja ilmastorasitusluokat Betonirakenteiden rasitusluokat: Seuraavassa on esitetty ympäristöolosuhteiden perusteella määritetyt betonirakenteiden rasitusluokat standardin SFS-EN mukaan. Karbonatisoitumisen aiheuttama korroosio: XC3:Ympäristö kohtalaisen kostea. Rakenne on ulkona, mutta sateelta suojattu XC4: Ympäristössä märkä ja kuiva vaihtelevat. Veden kanssa kosketuksissa olevat rakenteet Merivedessä olevien kloridien aiheuttama korroosio: XS1: Ympäristössä tuulen mukana tuomat kloridit, mutta ei suoraa kosketusta meriveteen. Avomeren rannalla olevat rakenteet. XS3: Vesiraja ja roiskevyöhyke. Merimerkkien meriveden vaihtelu- ja roiskevaikutukselle alttiit rakenteet Jäätymis- ja sulamisrasitus: XF1: Kohtalainen vedellä kyllästyminen ilman jäänsulatusaineita. Sateelle ja jäätymiselle alttiit pystypinnat. XF4: Suuri vedellä kyllästyminen ja merivesi. Roiskevyöhykkeellä olevat jäätymiselle alttiit merirakenteet. Teräsrakenteiden rasitusluokat: Seuraavassa on esitetty ympäristöolosuhteiden perusteella määritetyt teräsrakenteiden rasitusluokat standardin SFS-EN ISO mukaan. Ilmastorasitusluokat: C3: Rasitusluokka kohtalainen. Rannikkoalueet, joissa suolapitoisuus on alhainen. Tuuletetuissa sisätiloissa olevat merimerkkien rakenteet. C5-M: Rasitusluokka hyvin ankara. Rannikkoalueet, joissa suolapitoisuus on korkea. Merimerkkien ulkopinnat tason MW+2,0 yläpuolella. Luokitus veteen upotetuille ja maanalaisille rakenteille: Im2: Meriveden roiskealueet ja meriveden pinnan alla olevat rakenteet. Meriveteen upotetut ja tason MW+2,0 alapuolella sijaitsevat merimerkkien rakenteet.

50 Liite 2 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Ilmanvaihtoputki

51 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Liite 3 Ulkotason ja seinän liitos

52 Liite 4 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Kaide

53 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Liite 5 / 1 (2) Perustuksen korjaaminen teräsvaippaa käyttäen

54 Liite 5 / 2 (2) Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Perustuksen korjaaminen teräsvaippaa käyttäen

55 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Liite 6 / 1 (3) Reunamerkin ylärakenteen kiinnitys vanhaan perustukseen

56 Liite 6 / 2 (3) Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Perustuksen korjaaminen teräsvaippaa käyttäen Rakennevaihtoehto 1

57 Liikenneviraston ohjeita 42/2013 Liite 6 / 3 (3) Reunamerkin ylärakenteen kiinnitys vanhaan perustukseen, jääkartiollinen rakenne Rakennevaihtoehto 2

58

59

60 issn-l x issn isbn