Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laiksi

Transkriptio

1 Lausunto 1 Opetus- ja kulttuuriministeriö Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laiksi Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt ammatillisen peruskoulutuksen ja ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjiltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi mennessä. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä lausuu luonnoksesta seuraavaa, joka päätyy lopuksi tiivistelmään lausunnon keskeisistä asioista: Yleistä Lähtökohtaisesti toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin lainsäädäntöuudistukset liittyen osaamisperusteisuuteen ja asiakaslähtöisyyteen ovat kannatettavia. Ammatillisessa koulutuksessa keskittyminen puuttuvan osaamisen kehittämiseen ja sen henkilökohtaistamiseen mahdollistaa koulutuksen paremman vaikuttavuuden, jota tukee myös ympärivuotinen jatkuva koulutukseen hakeutuminen. Koulutuksen järjestäjän palkitseminen vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta rahoituksessa on oikeansuuntainen. Tässä on kuitenkin huomioitava koulutuksen järjestäjän toimintaympäristö ja koulutuksen järjestäjän todelliset mahdollisuudet oman toimintansa tuloksiin. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla myös mahdollisuus järjestää kokonaisvaltaisesti ammatillista koulutusta vastakseen oman alueensa yksilöiden ja työelämän osaamistarpeisiin. Tutkinnon suorittaneiden jatko-opintokelpoisuus korkeakouluihin on turvattava. Lainsäädäntöuudistuksessa tulee varmistaa, että koulutuksen järjestäjillä on todelliset ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset mahdollisuudet vastata sekä yksilöiden että työ-ja elinkeinoelämän osaamistarpeisiin. Ammatillista koulutusta on järjestettävä kattavasti koko Suomessa ja eri maakuntien alueella. Uudistusten tulee edistää yksilöiden ja työelämän koulutuksellista tasa-arvoisuutta eivätkä ne saa johtaa koulutusmahdollisuuksien eriarvoistumiseen ja koulutuksen saavutettavuuden heikentymiseen maan eri osissa. Myös eri alueinen väestön koulutustaso tulee huomioida. Tämän varmistamiseksi lainsäädäntö-, ohjaus- ja rahoitusjärjestelmäuudistuksista tarvitaan kokonaisvaltainen vaikuttavuusselvitys. Ennen lainsäädäntöuudistuksia toteutetut merkittävät rahoitusleikkaukset ovat pakottaneet koulutuksen järjestäjät sopeuttamistoimenpiteisiin, joilla on merkitystä reformin toimeenpanon onnistumisessa. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän valtionosuusrahoituksen vähennykset ovat vuosien aikana noin 20 miljoonaa euroa. Uudistusten myötä koulutuksen järjestäjän rahoituksen ennakoitavuus myös vähenee. Laadukkaan ammatillisen koulutuksen varmistamiseksi on turvattava riittävän suuri perusrahoitus, joka on lisää rahoituksen ennakoitavuutta ja siten koulutuksen järjestäjän toimintakykyä osaavan työvoiman turvaamiseksi. Koulutuksen vaikuttavuuden mittaamisessa sekä siihen liittyvässä rahoituksessa on ehdottomasti huomioitava alueen työllisyysaste, mukaan lukien nuorten työllisyysaste. Rahoitus tulee edelleen maksaa suoraan koulutuksen järjestäjälle. Jotta uudistukset käytännössä voivat toteutua, on niitä toimeenpantaessa tarpeellista määritellä riittävän pitkät siirtymäsäännökset katkeamattoman toiminnan varmistamiseksi. Opettajuus ja sen uudistaminen on keskeinen tekijä reformin onnistumiseksi.

2 Lausunto 2 Valtion rahoituksen muuttuessa talousarvioperusteiseksi, ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallinen merkitys mitataan rahoituspäätöksessä. Tiedon oikeellisuus ja oikea-aikaisuus on varmistettava päätöksentekijöille. Reformin lainsäädäntöuudistusprosessissa on ollut merkille pantavaa ja positiivista koulutuksen järjestäjien ja muiden keskeisten toimijoiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa jo suunnitteluvaiheessa niiden sisältöön. Tätä toimintatapaa kannatetaan jatkossakin. Ammatillisen koulutuksen kokonaisuus Nykyiset lait ammatillisesta peruskoulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ehdotetaan kumottavaksi ja yhdistettäväksi uudeksi yhdeksi ammatillisen koulutuksen lainsäädännöksi. Lainsäädännön lähtökohtana on osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Ammatillista koulutusta, koulutustarjontaa, rahoitusta ja ohjausta tarkastellaan kokonaisuutena opetus- ja kulttuuriministeriön vastuualueella. Ehdotus on kannatettava. Uuden lainsäädännön tulee mahdollistaa koulutuksen järjestäjälle vastata alueensa nuorten ja aikuisten sekä työelämän osaamistarpeisiin kokonaisvaltaisilla ammatillisen koulutuksen palveluilla. Tähän tehtävään tulee ohjata myös riittävät resurssit. Lainsäädäntöuudistus ei saa kuitenkaan johtaa tilanteeseen, joka johtaisi nykyisten lainsäädäntöjen asiakasryhmien koulutusten epätarkoituksenmukaiseen vähentymiseen. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla päävastuu ja valta koulutusten kohdentamisessa asiakastarpeisiin alueellaan yhteistyössä työelämän kanssa. Tutkinnot ja tutkinnon perusteet Työ- ja elinkeinoelämän sekä yksilöiden osaamistarpeisiin vastataan tutkinnoilla ja tutkinnon osilla, ei-tutkintotavoitteisilla osaamiskokonaisuuksilla ja valmentavilla koulutuskokonaisuuksilla. Tutkintorakenneuudistus tulee laaja-alaistamaan tutkintoja ja vähentämään niiden määrää merkittävästi, nykyisistä 351 tutkinnosta noin 165 tutkintoon. Samalla kaikille perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoille määritellään osaamispisteet. Perustutkinnot ovat 180 osaamispistettä, ammattitutkinnoille on tulossa kolme eri osaamispistetasoa (120/150/180) ja erikoisammattitutkinnoille myös kolme eri osaamispistetasoa (160/180/210). Tutkintorakenneuudistus tutkinnon perusteineen ja osaamispisteineen valmistuu suunnitelmien mukaan vuonna Työelämän osaamistarpeiden muuttuessa myös tutkinnon perusteiden tulee muuttua. Tärkeää on, että tutkinnon perusteet vastaavat työelämän osaamistarpeisiin, ovat ajanmukaisia ja toimivia. Tutkintojen laaja-alaistaminen vastaa nykyistä paremmin työelämän osaamisvaatimuksiin ja niiden määrän vähentäminen selkeyttää tutkintorakennetta. Tutkintojen perusteiden laatimisessa on varmistettava niiden toimivuus ja ymmärrettävyys koulutuksen järjestäjän, opettajien, opiskelijoiden ja työelämän näkökulmasta. Samoin tutkinnon perusteiden laatimisprosessi ja siihen osallistuvien eri tahojen läpinäkyvyys tulee varmistaa. Tutkintorakenneuudistus ja uudet tutkinnon perusteet tulisi saada voimaan mahdollisimman varhain, jotta koulutuksen järjestäjät kykenevät ottaa ne suunnitellusti käyttöön toteuttaessaan osana lainsäädäntöuudistusta. Osaamispiste käsitteenä on määriteltävä selkeästi ja ymmärrettävästi eri tahojen erilaisten tulkintojen välttämiseksi.

3 Lausunto 3 Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen laajuuden tulisi olla yksinkertaisemmin ja selkeämmin määritelty. Nyt laajuusmäärittelyissä on käytössä molempien tutkintojen osalta kolme eri laajuusmittaa, mikä vaikeuttaa asian ymmärtämistä eikä ole koulutusjärjestelmään sisältyvien tutkintojen loogisuuden näkökulmasta perusteltua eikä myöskään linjassa lakiesityksen kanssa, jossa kuvataan ammatillisten tutkintojen suhdetta toisiinsa. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen täytyisi olla ammatillisten perustutkintojen ja valmentavien koulutuksen tavoin määritelty tietyn osaamispisteiden laajuisiksi ilman vaihteluvälejä. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin suunnitellut kolmen eri tason osaamispisteet tulevat aiheuttamaan epäselvyyttä kentän toimijoissa, kun tutkintotyyppi sinällään ei kerro yhdenmukaisesti osaamisesta. Yhteiset tutkinnonosat ovat ongelmallisia suhteessa ammatillisen koulutuksen tuottamaan jatkoopintokelpoisuuteen. Erityisesti korkeakouluihin hakeutumisen näkökulmasta yhteiset tutkinnon osat (Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, Matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen ja Yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen) ovat käyttökelvottomia. Olisi tarkoituksenmukaista, että yhteiset opinnot koostuisivat jatkossa osa-alueista, jotka arvioidaan numeerisesti. Tutkinnon ja tutkinnon osien suorittaminen Lainsäädäntöuudistus uudistaa henkilökohtaistamisprosessin, josta on tulossa yhtäläinen koskien kaikkia asiakasryhmiä. Kullekin yksilölle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOS), jota päivitetään osaamisen kehittyessä. Koulutuksen järjestäjän velvollisuudeksi tulee aikaisemman osaamisen tunnustaminen. Tutkinnon suorittamiseen kuluva aika on riippuvainen aikaisemmasta osaamisesta, oppimiskyvystä ja HOS:ssa rakennetusta opintopolusta. Koulutuksessa keskitytään puuttuvan osaamisen hankkimiseen. Jatkossa on tulossa yksi näyttöperusteinen tapa suorittaa tutkinto tai tutkinnon osa. Osaaminen näytetään pääsääntöisesti työpaikoilla ja osaamisen arvioinnin suorittavat kaksikantaisesti koulutuksen järjestäjän ja työelämän edustaja. Koulutuksen järjestäjän ammattiosaamisen näyttötoimielimistä luovutaan sekä valtakunnallisista tutkintotoimikunnista. Valtakunnalliset työelämätoimikunnat tulevat toimimaan näyttöjen laadun arvioinnissa ja oikaisueliminiä. Koulutuksen järjestäjä myöntää jatkossa tutkinnot ja tutkintotodistukset. Henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOS) laatiminen hakeutujalle on tarpeeton ja liian paljon työtä vaativa. Ongelmalliseksi asian tekee myös se, ettei koulutuksen järjestäjä saa rahoitusta hakeutujan henkilökohtaistamisesta rahoitus on sidottu opiskelijastatukseen (vuosiopiskelijat) ja suoritteisiin (tutkinnon osat ja tutkinnot). Lakiluonnoksessa henkilökohtaisesta osaamisen kehittämissuunnitelmasta puhutaan asiakirjana. Asetuksessa tulisi ottaa huomioon nykyisten opiskelijahallintojärjestelmien tarjoamat mahdollisuudet koostaa HOS erilaisten toiminnallisuuksien avulla ilman perinteistä asiakirjamuotoa (vrt. nykyinen henkilökohtaistamista koskeva asiakirja). Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOS) on katettava kaikki nykyiset henkilökohtaistamisasiakirjat. Jatkossa olisi yksi yhdenmukainen ja sähköinen henkilökohtaistamisprosessi. Osaaminen on tarvittaessa kyettävä myös osoittamaan muualla kuin työpaikalla, vaikkakin sen on oltava pääsääntö. Laadun näkökulmasta on tärkeää varmistaa riittävä arviointiosaaminen näyttöjen arvioijille. Tämän tärkeys myös korostuu, kun jatkossa merkittävä osa rahoituksesta perustuu tutkinnon ja tutkinnon osien suorittamiseen. Arviointiosaamisen varmistaminen edellyttää uudenlaisen arviointikoulutuksen kehittämistä, johon on suunnattava resursseja.

4 Lausunto 4 Lakiluonnoksessa todetaan, että koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus järjestää tutkinnon suorittamismahdollisuuksia myös niille, jotka eivät osallistu tutkintokoulutukseen. Tätä pykälää olisi syytä täsmentää. Ongelmalliseksi asian tekee yhtäältä toiminnan organisointi, etenkin jos kyse on isoista määristä ja toisaalta toiminnan resursointi. Koulutuksen järjestäjän oikeus myöntää tutkinto ja tutkintotodistus on kannatettava. Kuitenkin todistuksia koskevissa säädösten ja määräysten laadinnassa tulisi välttää liian yksityiskohtaisten tietojen kirjaamista todistuksiin, esim. osaamisen tunnustaminen ja tutkintojen diaarinumerot. Tällä hetkellä koulutuksen järjestäjillä käytössä olevat opiskelijahallintojärjestelmät tuottavat todistukset automaattisesti, eikä niitä enää käsin täydennellä eikä tehdä pohjia esim. tekstinkäsittelyohjelmilla. Mitä monimutkaisempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa todistuksiin tulee kirjata, sitä hankalammaksi ja byrokraattisemmaksi prosessi koulutuksen järjestäjälle kannalta muodostuu. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa todistukset voisivat olla nykyistä yksinkertaisempia ja selkeämpiä ja niitä täydentäisi opintosuoritusote, kuten korkeakouluissa. Lakiluonnoksessa puhutaan opetuksesta ja ohjauksesta, mikä on osittain herättänyt huolen siitä, ettei ammatillisella toisella asteella opiskelevilla (toisin kuin lukiolaisilla) ole enää oikeutta opinto-ohjaukseen. Tämä olisi syytä ottaa huomioon ja kirjata lakiin myös opinto-ohjaus, sillä ammatillisen koulutuksen reformin myötä opinto-ohjauksen ja muun ohjauksen merkitys tulee korostumaan. Työpaikalla tapahtuva oppiminen Uudistuksen myötä työpaikalla tapahtuva oppiminen tapahtuu joko koulutussopimuksen tai oppisopimuksen kautta. Koulutussopimus korvaa nykymuotoisen työssäoppimisen. Koulutussopimuksessa sovitaan työpaikalla tapahtuvasta tavoitteellisesta ja ohjatusta opiskelusta. Se voi sisältää eripituisia oppimisjaksoja työpaikalla ja erilaisissa toimintaympäristöissä. Lähtökohtaisesti koulutussopimuksessa ei ole rahaliikennettä. Koulutussopimus ei ole työ- tai virkasuhde. Oppisopimus on määräaikainen työ- tai virkasuhde. Tutkintoon johtavassa oppisopimuksessa keskimäärin 80 % oppimisesta tapahtuu työpaikalla ja 20 % oppilaitoksessa tietopuolisessa koulutuksessa. Oppisopimuksessa työnantaja maksaa opiskelijalle palkkaa ja koulutuksen järjestäjä työnantajalle koulutuskorvauksia. Työpaikalla tapahtuva oppiminen lisääntyy ja se tulee muuttamaan myös koulutuksen järjestäjän toimintaa. Työelämäyhteyksien lisääntyessä ja syventyessä ammatillisen koulutuksen merkitys alueen työ- ja elinkeinoelämälle korostuu. Oppimisen ohjaaminen lisääntyy työpaikoilla ja opettajuus muuttuu. Samanaikaisesti ammatillisen koulutuksen rahoitus on pysyväluontoisesti vähenemässä. Vastuu oppimisesta ja oppimisen järjestelyistä on koulutuksen järjestäjällä, ei työpaikalla. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääntyessä, suoraan työpaikoille maksettavista ohjausmaksuista on lainsäädäntöuudistuksessa päästävä eroon ja varmistettava riittävä resurssi koulutuksen järjestäjälle työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaamiseeni. Yrittäjän työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa, mentoroinnilla on suuri merkitys. Tämä tulee turvata tulevaisuudessa myös yrittäjän koulutussopimuksessa. Järjestämislupa ja toiminta-alue Uudistuksen myötä koulutuksen järjestäjälle on tulossa yksi koulutuksen järjestämislupa. Uudistus korvaisi erilliset ammatillisen peruskoulutuksen luvan, ammatillisen lisäkoulutuksen luvan ja

5 Lausunto 5 tutkintotoimikuntien kanssa tehdyt järjestämissopimukset. Lupa oikeuttaisi laajasti eri tutkintoihin, näyttöihin, valmistavaan ja valmentavaan koulutukseen. Työvoimakoulutus voitaisiin liittää myös lupaan. Luvan edellytyksenä on koulutuksen järjestäjän ammatilliset, taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset sekä koulutustarve. Luvassa olisi määritelty opiskelijavuosien vähimmäismäärä sekä ensisijainen toiminta-alue, jossa osaamistarpeisiin tulee vastata. Myös muualla olisi mahdollisuus järjestää tutkintoja ja koulutuksia. Järjestämisluvan myöntämisen edellytykset tulisi olla läpinäkyviä ja kriteerien kaikkien tiedossa. Koulutuksen järjestämisluvassa tulisi huomioida nykyiset tehtävät, alueen ja alojen erityistarpeet sekä alueen yksilöiden sekä työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeet. Järjestämisluvassa olevan toiminta-alueen määrittelyn tulee olla selkä ja ymmärrettävä alueellinen kokonaisuus. Pohjois- Karjalan maakunta on esimerkki selkeästä ja luonnollisesta ammatillisen koulutuksen järjestäjän vastuualueesta. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla mahdollisuus järjestää kaikkia koulutusmuotoja (ml. työvoimakoulutus) ja tutkintoja vastuualueensa yksilöiden sekä työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeisiin. Koulutuksen järjestämislupaan sisältyvä uudenlainen mahdollisuus järjestää vastuualueen ulkopuolella tutkintoja ja koulutuksia ei saa johtaa lisääntyvään koulutuksen päällekkäisyyteen ja koulutuksen järjestäjien väliseen epätarkoituksenmukaiseen kilpailuun. Odotettavissa on vähenevän rahoituksen vuoksi lisääntyvää kilpailua vastuualueen ulkopuolella sellaisilla koulutuksilla, jotka nyt eivät ole mahdollista. Järjestämisluvassa määriteltävä opiskelijavuosien vähimmäismäärä ja opetus- ja kulttuuriministeriölle (OKM) jäävä nykyistä merkittävästi suurempi harkinta opiskelijavuosien kohdentamisessa voi aiheuttaa myös turhaa kilpailua koulutuksen järjestäjien välille. Opiskelijavuoden määritelmää tulisi täsmentää. Kriteerit järjestämisluvan opiskelijavuosien vähimmäismääräksi tulee olla läpinäkyviä ja harkinnanvaraisuutta vähentää. Rahoitus Ammatillisen koulutuksen kokonaistaso on noin 1,9 miljardia euroa (2016). Jatkossa määrärahan kokonaistaso muuttuu valtion talousarvioperusteiseksi, jossa huomioidaan indeksitarkistukset. Kuntien rahoitusosuus pysyy jatkossakin (vuoden 2017 taso). Kaikkea ammatillista koulutusta rahoitetaan yhtenäisellä rahoitusjärjestelmällä ja rahoitus maksetaan suoraan koulutuksen järjestäjälle. Koulutuksen järjestäjä päättää rahoituksen käytöstä osaamistarpeiden kehittämisen perusteella. Uudessa rahoitusjärjestelmässä on neljä elementtiä: 1) Perusrahoitus 50 % (pohjautuu opiskelijavuosiin) 2) Suoritusrahoitus 35 % (perustuu suoritettuihin tutkintoihin ja tutkinnon osiin) 3) Vaikuttavuusrahoitus 15 % (perustuu työllistymiseen ja jatko-opintoihin korkeakoulussa sekä opiskelijapalautteeseen ja työelämäpalautteeseen) 4) Strategiarahoitus enintään 4 % (perustuu ministeriön harkintaan: fuusiot, kokeilut, ammattitaitokilpailut, kehittämishankkeet, rakennemuutokset, rahoitus varataan ensi budjetista). Lisäksi rahoitusjärjestelmään liittyy viiden rahoituskorin malli. Esityksen mukainen rahoitusjärjestelmä näyttäytyy monimutkaisena ja sen vaikutukset koulutuksen järjestäjien toimintaan ovat ennakoimattomat. Rahoituslaki ja -asetus toteutuessaan johtaisivat järjestelmään, jossa olisi puutteita ohjausjärjestelmän selkeyden, ennakoitavuuden ja läpinäkyvyyden tunnusmerkeistä.

6 Lausunto 6 Rahoituksen siirtyessä talousarvioperusteiseksi epävarmuus rahoituksen tasosta lisääntyy. Tietoisuus ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tulee varmistaa päätöksentekijöille rahoitustason turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Rahoituksen maksaminen koulutuksen järjestäjälle on hyvä asia, samoin kuin koulutuksen järjestäjän päätösvalta kohdentaa rahoitusta osaamistarpeiden perusteella. Ammatillisen koulutuksen järjestäjän näkökulmasta suhteellinen rahoitusjärjestelmä sekä suoritteen arvon määräytyminen jälkikäteen ja vaihteleminen vuosittain heikentää merkittävästi rahoituksen ennakoitavuutta. Rahoitusjärjestelmä rajoittaa siten myös koulutuksen järjestäjän toimintakykyä huomioiden jo aikaisemmat eri alueilla toteutetut merkittävät rahoitusleikkaukset. Suhteellinen laskentatapa voi johtaa osaamisen tason alenemiseen suoritteiden tehtailun kautta. Koulutuksen järjestäjät tulevat kilpailemaan suoritusrahoituksesta järjestämällä nykyistä enemmän tutkinnon osia ja tutkintoja. Tältä osin rahoituksen ennakoitavuus on heikko, kun koulutuksen järjestäjien suoritukset vaikuttavat toisten koulutuksen järjestäjien suoritusrahoitukseen. Ammatillisen koulutuksen laadun varmistamiseksi on turvattava riittävän suuri perusrahoitus. Tämä lisää rahoituksen ennakoitavuutta ja siten koulutuksen järjestäjän toimintakykyä vastata koko perusasteen päättävän ikäluokan koulutuksesta, yksilöiden ja työelämän osaamisen kehittämisestä. Esitämme: Perusrahoituksen osuus tulisi nostaa vähintään 60 %:iin Suoritusrahoituksen osuus olisi 35 %, ja suoritusten määrille tulisi laittaa rajoitukset Vaikuttavuusrahoituksen osuus olisi 5 %, jossa on huomioitu alueen työllisyysaste Perusrahoituksen määrä opiskelijavuotta kohden tulisi olla vakio eikä suhteellinen. Mikäli koulutuksen järjestäjän opiskelijatyövuosissa tai tutkintojen tai niiden osien tuottamisessa ei tapahdu järjestäjän omista toimista johtuvia leikkauksia, ei itse rahoitusjärjestelmästä aiheutuva yksittäisen koulutuksen järjestäjän kokonaisrahoituksen pudotus saisi olla yli -3,0 % vuositasolla. Lisäksi on tärkeää, että opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisee laskentakaavat, joiden avulla voidaan arvioida rahoitusjärjestelmän vaikutuksia. Koska ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on vastuu koko peruskoulun päättävän ikäluokan kouluttamisesta ja siltä osin syrjäytymisen ehkäisystä, vaikuttavuusrahoituksen työllistymiskriteerissä täytyy huomioida alueellinen nuorisotyöttömyys tai jokin vastaava alueen työllisyystilannetta kuvaava mittari. Muutoin koulutuksen eriarvoisuus lisääntyy merkittävästi. Opiskelija- ja työelämäpalautteen osuus valtionosuusrahoituksen perusteena pitää olla vähäinen tai ei ollenkaan. Palautekyselyjen toteutus ja toiminnan kehittäminen niiden perusteella pitäisi olla säädetty toimintalainsäädännössä samalla tavoin kuin velvoite parantaa ja kehittää laatua ja laatujärjestelmää. Mikäli palautekyselyt kuitenkin ovat rahoituksen perusteena, niiden osuus saisi olla korkeintaan 0,5 %-yksikköä per palaute. Palautekyselyjen validiteettiin ja reliabiliteettiin liittyy puolestaan niin paljon epävarmuustekijöitä, että niiden käyttäminen valtion rahoituksen perusteena on arveluttavaa. Esimerkiksi: Mitkä työnantajat vastaavat työnantajapalautekyselyihin? Kuka työnantajan edustaja vastaa kyselyyn? Organisaation ylin johto = imagotutkimus, vai työssäoppimisen ohjaaja = opiskelijan osaaminen työssäoppimisjaksolla? Kuinka kattavasti työnantajapalautetta pitää saada? Pitääkö vastaukset jakaantua riittävän laajasti eri toimialoille sekä opiskelijoiden että työnantajien osalta? Miten tämä varmistetaan?

7 Lausunto 7 Harkinnanvaraisen strategiarahoituksen myöntämisen ehdot tulee olla läpinäkyviä ja kaikkien koulutuksen järjestäjien saatavilla tasapuolisesti. Strategiarahoituksen osuus tulisi olla enintään 2 %. Lain taloudellisten vaikutusten arvioinneissa on asioita yksinkertaistettu ja päädytty kustannusvaikutuksissa liian positiivisiin lopputuloksiin esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen ja osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyvien kustannussäästöjen osalta. Työelämätoimikunnat Opetushallituksen yhteydessä toimivien työelämätoimikuntien roolia suhteessa paikallisesti tehtävään laadunvarmistamiseen, tutkintojen kehittämiseen sekä työelämäyhteistyöhön olisi syytä tarkentaa, jotta päällekkäiseltä työltä vältytään. Lisäksi työelämätoimikuntien toiminnan rahoituksen tulee tarkentaa. Opiskeluoikeuden peruuttaminen Lakiluonnoksessa todetaan, että ennen opiskeluoikeuden peruuttamista koulutuksen järjestäjän on selvitettävä yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa tämän mahdollisuus hakeutua suorittamaan muuta tutkintoa tai koulutusta. Aiemmin koulutuksen järjestäjä on ollut velvollinen tarjoamaan ohjausta ja tutkinnon suorittajalla on ollut oikeus ohjaukseen. Nyt tämä velvoite ja oikeus ohjaukseen puuttuu lakiluonnoksesta. Uudet velvoitteet ja vapausasteet Seuraavat lakiluonnoksessa esitetyt uudet velvoitteet ja/tai asiat ovat perusteltuja: Yhteistyö työ- ja elinkeinoelämän kanssa Hakujärjestelmän selkiyttäminen (jatkuva haku ja yhteishaku) ja valintaperusteiden läpinäkyvyys Palaute osaamisen kehittymisestä Koulutuksen järjestäjä voi antaa opetusta myös muulla kielellä Kurinpito asuntolassa Asuntolapaikan myöntämisessä sovellettava yhdenvertaisia myöntämisperusteita Koulutuksen järjestäjien yhteistyövelvoite Koulutustarpeen ennakointi Laadunhallinta ja koulutuksen arviointi Lakiluonnoksessa jätetään koulutuksen järjestäjille vapautta tulkita asioita, esim. perusteltu syy poissaoloille opiskelijan velvollisuuksissa ja riittävät edellytykset tutkinnon suorittajaksi ja opiskelijaksi ottamisen edellytyksissä. Pidämme tätä sinänsä riittävänä ohjeistuksena, mutta se voi johtaa erilaisiin tulkintoihin koulutuksen järjestäjien kesken, mikä voi vaarantaa opiskelijoiden tai koulutukseen hakeutuvien tasa-arvoisen kohtelun eri puolilla Suomea.

8 Lausunto 8 Tiivistelmä Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän lausunnon keskeisestä sisällöstä: uudistusten tulee edistää yksilöiden ja työelämän koulutuksellista tasa-arvoisuutta eivätkä ne saa johtaa koulutusmahdollisuuksien eriarvoistumiseen ja koulutuksen saavutettavuuden heikentymiseen maan eri osissa lainsäädäntö-, ohjaus- ja rahoitusjärjestelmäuudistuksista tarvitaan kokonaisvaltainen vaikuttavuusselvitys uudistuksia toimeenpantaessa on määriteltävä riittävän pitkät siirtymäsäännökset katkeamattoman toiminnan varmistamiseksi opettajuus ja sen uudistaminen on keskeinen tekijä reformin onnistumiseksi uuden lainsäädännön tulee mahdollistaa koulutuksen järjestäjälle vastata alueensa nuorten ja aikuisten sekä työelämän osaamistarpeisiin kokonaisvaltaisilla ammatillisilla koulutus- ja tutkintopalveluilla koulutuksen järjestäjällä tulee olla päävastuu ja valta koulutusten kohdentamisessa asiakastarpeisiin alueellaan yhteistyössä työelämän kanssa tutkintojen perusteiden laatimisessa on varmistettava niiden toimivuus ja ymmärrettävyys osaamispiste käsitteenä on määriteltävä selkeästi ja ymmärrettävästi ammatti- ja erikoisammattitutkintojen täytyisi olla ammatillisten perustutkintojen ja valmentavien koulutuksen tavoin määritelty tietyn osaamispisteiden laajuisiksi ilman vaihteluvälejä henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelman on katettava kaikki nykyiset henkilökohtaistamisasiakirjat. Jatkossa olisi yksi yhdenmukainen ja sähköinen henkilökohtaistamisprosessi. osaaminen on tarvittaessa kyettävä myös osoittamaan muualla kuin työpaikalla, vaikkakin sen on oltava pääsääntö. laadun näkökulmasta on tärkeää varmistaa riittävä arviointiosaaminen näyttöjen arvioijille koulutuksen järjestäjän oikeus myöntää tutkinto ja tutkintotodistus on kannatettava. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa todistukset tulisivat olla nykyistä yksinkertaisempia ja selkeämpiä, joita täydentäisi opintosuoritusote. vastuu oppimisesta ja oppimisen järjestelyistä on koulutuksen järjestäjällä, ei työpaikalla. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääntyessä, suoraan työpaikoille maksettavista ohjausmaksuista on lainsäädäntöuudistuksessa päästävä eroon ja varmistettava riittävä resurssi koulutuksen järjestäjälle työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaamiseen. Järjestämisluvan myöntämisen edellytykset tulisi olla läpinäkyviä ja kriteerien kaikkien tiedossa. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla mahdollisuus järjestää kaikkia koulutusmuotoja (ml. työvoimakoulutus) ja tutkintoja vastuualueensa yksilöiden sekä työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeisiin. Opiskelijavuoden määritelmää tulisi täsmentää. Kriteerit järjestämisluvan opiskelijavuosien vähimmäismääräksi tulee olla läpinäkyviä ja harkinnanvaraisuutta vähentää. Esityksen mukainen rahoitusjärjestelmä näyttäytyy monimutkaisena ja sen vaikutukset koulutuksen järjestäjien toimintaan ovat ennakoimattomat. Rahoituksen siirtyessä talousarvioperusteiseksi epävarmuus rahoituksen tasosta lisääntyy. Tietoisuus ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tulee varmistaa päätöksentekijöille rahoitustason turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Suhteellinen laskentatapa rahoituksessa voi johtaa osaamisen tason alenemiseen suoritteiden tehtailun kautta. Esitämme: 1) Perusrahoituksen osuus tulisi nostaa vähintään 60 %:iin 2) Suoritusrahoituksen osuus olisi 35 %, ja suoritusten määrille tulisi laittaa rajoitukset 3) Vaikuttavuusrahoituksen osuus olisi 5 %, jossa on huomioitu alueen työllisyysaste Esitämme julkaistavaksi laskentakaavat, joiden avulla voidaan arvioida rahoitusjärjestelmän vaikutuksia Harkinnanvaraisen strategiarahoituksen myöntämisen ehdot tulee olla läpinäkyviä ja kaikkien koulutuksen järjestäjien saatavilla tasapuolisesti. Strategiarahoituksen osuus tulisi olla enintään 2 %.