Koitereen ekologinen tila rantavyöhykkeen pohjaeläimistön perusteella

Transkriptio

1 Koitereen ekologinen tila rantavyöhykkeen pohjaeläimistön perusteella Jukka Aroviita & Heikki Hämäläinen, Jyväskylän yliopisto Raportti, Osoite: Limnologian ja kalatalouden osasto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, PL 35, Jyväskylän yliopisto (sähköposti:

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät... 1 Näytteenotto...1 Ekologisen tilan arviointi...3 Laatumittarit Tulokset... 5 Yleistä eläimistöstä...5 Ekologinen tila Tulosten tarkastelu Kiitokset Kirjallisuus Liitteet...11 i

3 1. Johdanto Järvien vedenkorkeuden säännöstely voimataloudellisiin tai tulvansuojelullisiin tarkoituksiin vaikuttaa merkittävästi järviekosysteemien toimintaan (esim. Alasaarela ym. 1989, Keto & Marttunen 2003). Vedenkorkeuden vaihtelun aiheuttamat muutokset kohdistuvat etenkin rantavyöhykkeeseen, jonka pohjamateriaali kevättalvisen vedenpinnan laskun seurauksena usein joko kuivuu ja/tai jäätyy (Palomäki & Koskenniemi 1993). Eliöstöön kohdistuvat vaikutukset voivat olla voimakkaita ja useimmiten eliöstöä köyhdyttäviä. Etenkin rantavyöhykkeen pohjaeläimistön on havaittu kärsivän vedenkorkeuden vaihtelun aiheuttamasta elinympäristön muutoksista (Grimås 1961, Hynes & Yadav 1985, Hämäläinen & Aroviita 2003). Myös rantavyöhykkeen vesikasvillisuus ja kalayhteisöt ovat taantuneet useilla säännöstellyillä järvillä (esim. Keto & Marttunen 2003, Sutela 2004). Koitereen säännöstelyn vaikutuksia ja kehittämismahdollisuuksia on selvitetty kaksivuotisessa Suomen ympäristökeskuksen johtamassa hankkeessa vuodesta 2004 lähtien (ks. Ilomantsin kunta 2005). Hankkeeseen liittyy Koitereen ekologisen tilan tutkiminen sen eliöstön, mm. linnuston, kalojen, vesikasvillisuuden ja pohjaeläimistön perusteella. Hankkeen tarkoitus on tuottaa suosituksia säännöstelystä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Tässä raportissa on esitelty Koitereen pohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta Pyrkimyksenä on arvioida alustavasti Koitereen ekologista tilaa rantavyöhykkeen pohjaeläimistön perusteella käyttäen EU:n vesipuitedirektiivin (Euroopan Parlamentti ja Neuvosto 2000) mukaisia ekologisen tilan laatumittareita. Vertailuaineistona on käytetty saatavilla olevia, lähinnä CENOREG-hankkeessa kerättyjä pohjaeläinaineistoja säännöstelemättömiltä järviltä. Kattavampi selvitys säännösteltyjen järvien ekologisesta tilasta valmistuu vuonna 2005 CENOREG-hankkeen loppuraportissa, johon myös Koitereen tulokset sisällytetään. 2. Aineisto ja menetelmät Näytteenotto Pohjaeläinnäytteet kerättiin Lounais-Koitereen Vallitunselältä ja Kiviselältä (Kuva 1). Näytteet kerättiin kahdesta elinympäristöstä: ylemmästä rantavyöhykkeestä kivikkorannoilta 0,4 m syvyydestä ja syvemmästä rannasta, sublitoraalista, 2 metrin syvyydestä. Molempia elinympäristöjä edusti 3 erillistä havaintopaikkaa (Kuva 1). Ylemmän rantavyöhykkeen näyte otettiin potkien kiviä yhden metrin matkalta 20 sekunnin ajan, samanaikaisesti varsihaavilla nopeasti haavien. Rinnakkaisia näytteitä otettiin kolme kultakin paikalta. Samaa potkuhaavintamenetelmää on käytetty aikaisemmin mm. Life Vuoksi-hankkeessa (Tolonen ym. 2003) ja myös CENOREG-hankkeen tutkimusjärvillä. Syvemmän rantavyöhykkeen pehmeiden pohjien näytteet otettiin Ekman-noutimella (pinta-ala 296 cm2). Rinnakkaisia näytteitä otettiin kolme kultakin paikalta kuten kivikkoran- 1

4 noiltakin. Syvemmän rantavyöhykkeen näytteenottopaikat, joissa oli Ekmannoutimelle sovelias pehmeä pohjamateriaali, valittiin mahdollisimman läheltä ylemmän rantavyöhykkeen havaintopaikkaa. Rantavyöhykkeen lisäksi otettiin näytteet syvänteen pohjaeläimistöstä (5 rinnakkaista nostoa Ekman-noutimella Juuansaaren edustan syvänteestä: noutimen ala 296 cm 2, syvyys m, sedimentin väri tummanruskea, noutimen täyteisyys n. ½). Syvännepisteen tulokset raportoidaan myöhemmin erikseen. Lokakuun 2004 pohjaeläinnäytteenoton aikaan vedenkorkeus oli n. NN m (Kuva 2). Vedenkorkeus oli n. 40 cm korkeammalla kuin vuosien keskiarvo. Myös vuoden 2003 syksyllä vedenkorkeus oli keskimääräistä korkeammalla (ks. Suomen ympäristökeskus 2005a). Kaikilta paikoilta tehtiin ympäristökuvaukset (ml. etäisyys rannasta rannan kaltevuuden arvioimiseksi) ja paikat valokuvattiin. Näytteet huuhdeltiin maastossa 0,5 mm:n sankoseulalla ja säilöttiin 70 % etanoliin. Laboratoriossa näytteiden eläimet poimittiin valkoiselta alustalta ja määritettiin mahdollisuuksien mukaan lajitasolle (Kuva 2). Harvasukasmadot (Oligochaeta), surviaisääskien toukat (Chironomidae) ja vesipunkit (Hydrachnellae) määritettiin rantavyöhykkeen näytteistä toistaiseksi vain ryhmätasolle. L1 L2 L3 Koitere Linjan nimi GPSkoord. N GPSkoord. E Kissankukkelo Pekkarinniemi Onkilahti (2 m) ( ) ( ) L1 L3 Vallitunselkä L2 N Rantavyöhyke Syvänne 5 km L1 L2 L3 Kuva 1. Pohjaeläinten näytteenottopaikat Lounais-Koitereella

5 B Ylempi ranta 0,4 m Syvempi ranta 2 m C A Kuva 2. Koitereen vedenkorkeus vuonna 2004 ja vuosien vedenkorkeuksien keskiarvo (Suomen ympäristökeskus 2005b). Kuvaan on merkitty lisäksi A) pohjaeläinten näytteenottoajankohta lokakuussa 2004, B) rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimusten näytteenottosyvyydet ja C) maaliskuussa 2004 suoritettujen rantojen jäätymisten mittaukset (Visuri & Tarvainen 2005). 10 tutkimuslinjan jäätymismittauksista on esitetty pohjan sedimentin pintaosan jäätymissyvyyden keskiarvo (= NN + 142,18 m, musta viiva) sekä matalin ja syvin arvo (harmaa palkki). Ekologisen tilan arviointi Koitereen ekologisen tilan arvioinnissa käytettiin vesipuitedirektiivin mukaisia vaihtoehtoisia ekologisen tilan laatumittareita ja lähestymistapoja. Aikaisemmin rantavyöhykkeen pohjaeläimistön käyttöä säännösteltyjen järvien ekologisessa luokittelussa on tarkasteltu mm. maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman hankkeen Säännösteltyjen järvien tyypittelyn ja luokittelun perusteet yhteydessä (Hämäläinen & Aroviita 2003, Aroviita & Hämäläinen 2004). Koitereen ekologisen tilan arviointi perustui vertailuololähestymistapaan (Hughes 1995, European Commission 2003). Siinä ihmistoiminnan vaikutuksen alaisen paikan eläimistöä verrataan mahdollisimman luonnontilaisten vertailupaikkojen eläimistöön. Vertailuaineistoina käytettiin CENOREG-hankkeessa kerättyjä aineistoja lähinnä Kainuun järvistä sekä ylemmän rannan kivikkorantojen osalta lisäksi Life Vuoksihankkeen aineistoja Kuohattijärvestä (Tolonen ym. 2003) (Taulukko 1). Syvemmän rannan (n. 2 m syvyys) vertailuaineistona käytettiin osin kirjallisuudesta kerättyjä pehmeiden pohjien pohjaeläinaineistoja (Taulukko 1). Kaikki vertailuaineistot on myös kerätty syksyllä (elo-syyskuu). Näytteenottoponnistus yritettiin analyysiä varten vakioida likimäärin samansuuruiseksi kussakin järvessä. Aineistoja jouduttiin lisäksi taksonomisesti yhdenmukaistamaan. Aineistojen alueellinen hajanaisuus saattaa lisätä rantavyöhykkeen vertailuolojen epäluotettavuutta. Vertailujärvien pienestä määrästä johtuen ei tyyppikohtaisia vertailuoloja muodostettu, vaan vertailujärviä tarkasteltiin yhtenä tyyppinä. 3

6 Taulukko 1. Vertailuaineistot. Vertailujärvet Ylempi ranta, kivikko, 0,4 m Yht. 6 järveä: Änättijärvi, Lentua, Jormasjärvi, Kellojärvi ja Lammasjärvi (Aroviita & Hämäläinen julkaisematon); Kuohatti (Tolonen ym. 2003) Syvempi ranta, pehmeä pohja, 2,0 m Yht. 10 järveä: Änättijärvi, Lentua, Jormasjärvi, Kellojärvi ja Lammasjärvi (Aroviita & Hämäläinen julkaisematon); Kuittijärvi (Kostamuksen alue, Venäjä) (Aroviita, Hämäläinen & Holopainen 2004); Konnevesi (Särkkä 1983); Pihlajavesi (Hynynen ym. 1997); Pyhäselkä (Tolonen ym. 2001); Onkamo (Liljaniemi 1998); Karjalan Pyhäjärvi (Ari Virnes, julkaisematon) Laatumittarit Vesipuitedirektiivin mukainen järvien ekologisen tilan määrittelyn tulisi pohjaeläimistön osalta perustua viiteen eri yhteisörakennetta kuvaavaan tekijään: 1. taksonikoostumus, 2. (taksonien) runsaussuhteet, 3. tärkeiden (engl. major) taksonomisten ryhmien esiintyminen, 4. muutosherkkien ja epäherkkien taksonien suhde ja 5. monimuotoisuustaso. Direktiivi ei kuitenkaan tarkemmin määrittele, tarkoitetaanko pohjaeläimistöllä rantavyöhykkeen vai syvänteiden pohjaeläimistöä, vai molempia. Tässä raportissa ekologista tilaa arvioitiin rantavyöhykkeen pohjaeläimistön perusteella alustavasti kolmen luokittelutekijän; taksonikoostumuksen [mittarina ns. tyyppiominaisten taksonien lukumäärä (Hämäläinen ym. 2002)], runsaussuhteiden [mittarina PMA-indeksi (Novak & Bode 1992, Barton 1996)] ja monimuotoisuuden (mittarina taksonilukumäärä) perusteella. Taksonikoostumusmittarin tyyppiominaisina taksoneina pidettiin niitä, jotka esiintyvät vähintään puolessa vertailujärvistä. PMA-indeksi (Percent Model Affinity), eli ns. suhteellinen mallinkaltaisuus, taas huomioi samanaikaisesti sekä taksonikoostumuksen että taksonien runsaussuhteet. Käytettyjen mittareiden laskentaa, testausta ja vertailua muihin laatumittareihin on kuvattu seikkaperäisemmin muissa raporteissa (esim. Hämäläinen & Aroviita 2003, Aroviita & Hämäläinen 2004, Hämäläinen ym. 2005). Laatumittareiden laskentaa varten tutkimuslinjojen näytteet yhdistettiin, jolloin Koiteretta edusti yksi arvo habitaattia kohden. Mittareita tarkasteltiin Koitereen näytteistä laskettujen havaittujen arvojen (observed = O) ja odotusarvojen (expected = E) välisen laatusuhteen avulla (O/E = EQR, Ecological Quality Ratio, ekologinen laatusuhde). Odotusarvona käytettiin vertailujärvien keskiarvoa. Laatusuhde ilmaisee ekologista tilaa siten, että erinomaista tilaa vastaavat arvot ovat lähellä yhtä ja huonoa tilaa vastaavat arvot lähellä nollaa. Koitereen ekologista tilaa tarkastellaan kattavamman laatumittarivalikoiman avulla vuoden 2005 lopulla valmistuvassa CENOREG-hankkeen loppuraportissa. 4

7 3. Tulokset Yleistä eläimistöstä Koitereen ylemmän rantavyöhykkeen kivikkorannoilta (0,4 m syvyys) tavattiin 18 pohjaeläintaksonia (lajia) (Taulukko 2). Keskimääräinen yksilömäärä potkuhaavinäytteissä oli 52 (tutkimuslinjojen vaihteluväli keskimäärin yks./näyte). Vain muutamat taksonit olivat yleisiä: miltei kaikissa potkuhaavinäytteessä esiintyi surviaissääskien toukkia (Chironomidae), harvasukasmatoja (Oligochaeta) ja päivänkorennoista (Ephemeroptera) laaka- (Heptagenia fuscogrisea ja H. dalecarlica) ja paistesurviaisia (Leptophlebia spp.) (Liite 1). Vesiperhosista (Trichoptera) esiintyi harvakseltaan vain muutamia lajeja (Lepidostoma hirtum, Anabolia nervosa ja Halesus radiatus) ja muista ryhmistä mm. vesisiirat (Asellus aquaticus) ja kotilot (Radix peregra) olivat myös satunnaisia. Syvemmän rannan pehmeiltä pohjilta (2 m syvyys) tavattiin 13 pohjaeläintaksonia (Liite 1). Tutkimuslinjojen eläintiheys oli keskimäärin 848 ( ) yks. m - 2. Harvasukasmatojen (Oligochaeta) ja surviaissääskitoukkien lisäksi esiintyi jonkin verran päivänkorennoista suursurviaisen (Ephemera vulgata) toukkia, hernesimpukoita (Pisidium spp.) ja pikkumalluaisia (Corixidae). Taulukko 2. Koitereen rantavyöhykkeen pohjaeläimistön tila kolmen vesipuitedirektiivin mukaisen ekologisen tilan laatumittarin mukaan. Mittareista on ilmoitettu havaittu arvo (O), odotettu arvo [= vertailujärvien (ks. Taulukko 1) keskiarvo eli E], sekä näiden suhde (O/E = EQR). Vertailujärvistä on lisäksi ilmoitettu pienin ja suurin arvo. Taksonikoostumus Ylempi ranta, kivikko, 0,4 m Syvempi ranta, pehmeä pohja, 2,0 m Koitere (O) Vertailujärvet (E) Koitere (O) Vertailujärvet (E) Tyyppitaks. lkm a (25 30) 9 10 a (8 11) EQR taks.koost 0,51 1,00 (0,90 1,05) 0,93 1,00 (0,83 1,14) Runsaussuhteet PMA-indeksi 0,42 0,65 (0,55 0,77) 0,60 0,82 (0,57 0,90) EQR PMA 0,64 1,00 (0,85 1,18) 0,73 1,00 (0,70 1,11) Monimuotoisuus Taksonien lkm (30 44) (14 32) EQR taks.lkm 0,49 1,00 (0,80 1,18) 0,70 1,00 (0,75 1,72) a) Odotusarvo (E) tälle mittarille on vertailujärvien tyyppiominaisten taksonien esiintymistodennäköisyyksien summa. Ekologinen tila Taksonikoostumus. Koitereen ylemmän rantavyöhykkeen kivikossa havaittujen vertailujärville tyypillisten pohjaeläintaksonien lukumäärä oli 14 (Taulukko 2). Tämä oli vähäinen verrattuna vertailujärvillä havaittuun (26 31 taksonia) ja taksonikoostumukselle laskettu ekologinen laatusuhde (0,51) vastaavasti selvästi alhaisempi kuin millään vertailujärvellä (Kuva 3). Koitereen syvemmän rannan tyyppiominaisten taksonien lukumäärä (9) oli vertailujärvien tyyppiominaisten 5

8 taksonien lukumäärää (8 11) vastaava, eikä syvemmän rannan taksonikoostumuksen EQR näin ollen eronnut vertailujärvistä (Kuva 4). Runsaussuhteet. Koitereen kivikkorantojen eläimistön runsaussuhteita kuvaava PMA-indeksin keskiarvo ja sille laskettu EQR oli vertailujärviä alhaisempi (Taulukko 2, Kuva 3). Koitereen syvemmän rannan PMA oli vertailujärvien vertailujärvien vaihtelun alatasolla (Taulukko 2, Kuva 4). Monimuotoisuus. Kivikkorantojen pohjaeläintaksonien määrä (18) oli vähäinen verrattuna vertailujärvillä havaittuun (30 44 taksonia) (Taulukko 2) ja taksonilukumäärälle laskettu EQR oli 0,49. Syvemmän rannan taksonilukumäärä (13) oli vertailujärvillä havaitun vaihtelun (14 32) alatasolla. Molempien habitaattien, etenkin kivikkorantojen, monimuotoisuuden EQR oli vertailuolovaihtelua alhaisempi (Kuva 3 ja 4). EQR a) taks.koost b) PMA c) taks.lkm Ve S Ve S Ve S Kuva 3. Ylemmän rannan (kivikko 0,4 m) pohjaeläimistön a) taksonikoostumuksen, b) runsaussuhteiden ja c) monimuotoisuuden laatumittareiden EQR-arvot vertailujärvillä (Ve) (ks. Taulukko 1) ja CENOREG hankkeen säännöstellyillä (S) järvillä (Aroviita & Hämäläinen, osin julkaisematon aineisto). Koitereen arvo on merkitty mustalla pisteellä. EQR a) taks.koost b) PMA c) taks.lkm Ve S Ve S Ve S Kuva 4. Syvemmän rannan (pehmeä pohja 2,0 m) pohjaeläimistön a) taksonikoostumuksen, b) runsaussuhteiden ja c) monimuotoisuuden laatumittareiden EQR-arvot vertailujärvillä (Ve) (ks. Taulukko 1) ja CENOREG hankkeen säännöstellyillä (S) järvillä (Aroviita & Hämäläinen, osin julkaisematon aineisto). Koitereen arvo on merkitty mustalla pisteellä. 6

9 4. Tulosten tarkastelu Lounais-Koitereelta kerättyjen näytteiden perusteella oli Koitereen rantavyöhykkeen pohjaeläimistössä luonnontilaisuudesta poikkeavia piirteitä, jotka johtunevat säännöstelyn aiheuttamasta vedenkorkeuden vaihtelusta. Ekologinen tila oli alentunut lähinnä ylemmän rannan (0,4 m syvyys) kivikon pohjaeläimistöstä laskettujen lajikoostumuksen, runsaussuhteiden ja monimuotoisuuden laatumittareiden perusteella, kun taas syvemmän rannan (2 m) pehmeiden pohjien pohjaeläimistö ei tarkasteltujen mittareiden perusteella niinkään eronnut säännöstelemättömistä vertailujärvistä. Tosin syvemmän rannan runsaussuhteiden ja monimuotoisuuden mittareiden arvot olivat vertailujärvien vaihtelun alatasolla. Vedenkorkeuden vaihtelun vaikutukset kohdistunevat voimakkaimmin juuri ylempään rantavyöhykkeeseen, joka kevättalvella joutuu vedenpinnan laskiessa ensimmäisenä kuiville ja usein jäätyy. Esimerkiksi pohjaeläinbiomassa saattaa laskea jopa 73 % jäätymisen seurauksena talven aikana, kuten Palomäki & Koskenniemi (1993) havaitsivat Keski-Suomen Pyhäjärvellä. Koitereen kivikkorannoilta puuttuivat useat vertailujärvien kivikkorannoille tyypilliset pohjaeläinlajit, kuten päivänkorennoista hentosurviainen (Centroptilum luteolum) ja suursurviainen (Ephemera vulgata), vesiperhosista rysäsirvikkäät Cyrnus flavidus, C. trimaculatus ja Polycentropus flavomaculatus ja kovakuoriaisista Oulimnius tuberculatus. Pääosin samat, vertailujärvissä tavalliset lajit puuttuvat myös Kainuussa sijaitsevien suurten, säännösteltyjen järvien kivikkorannoilta (Kuva 3, Aroviita & Hämäläinen julkaisematon; CENOREG-hanke). Vedenkorkeuden vaihtelun vaikutukset näkynevät herkemmin matalassa rantavyöhykkeessä kuin syvemmällä, etenkin lievemmin säännöstellyillä järvillä. Säännöstelyn intensiteetin täytynee olla riittävän suuri, jotta syvemmän rannan pohjaeläimistössä tapahtuisi selviä muutoksia. Koitereella maaliskuussa 2004 tehtyjen rantojen jäätymismittausten perusteella jäätyvä vyöhyke ulottui keskimäärin syvyyteen NN + 142,2 m (Visuri & Tarvainen 2005), joka on lokakuun 2004 pohjaeläinnäytteenoton aikaisen vedenkorkeuden tasolla n. 1,8 m syvyydessä (Kuva 2). Keskimääräinen maastossa mitattu jäätymissyvyys vastaakin melko tarkasti maaliskuista vedenkorkeutta. Koitereen vedenkorkeus laski yhä maalis-huhtikuussa 2004 n. 0,2 m. Ranta-alueen jäätymissyvyyden määrää kuitenkin alkutalvella toteutettu vedenpinnan lasku, eikä myöhemmin keväällä tapahtuva vedenpinnan lasku enää niinkään lisää pohjan jäätymistä (jään paksuus, lumen määrä ja etäisyys rannasta kasvavat) (Alasaarela ym. 1989). Vedenpinnan laskiessa jää kuitenkin painautuu pohjaa vasten ja tällä voi olla heikentäviä vaikutuksia pohjaeläimistön selviämiseen. Koitereen talvialenema (keskimäärin 1,76 m) ei liene suuruudeltaan kuitenkaan niin ratkaiseva syvemmän rannan pohjaeläimistölle kuin vielä voimakkaammin säännöstellyillä järvillä. Esimerkiksi suursurviainen (Ephemera vulgata) esiintyi lievemmin (talvialenema < 2 m; Oulu-, Nuas-, Kiimas- ja Iijärvi) säännöstellyissä järvissä (Aroviita & Hämäläinen julkaisematon), kuten myös Koitereella, mutta puuttui lähes kokonaan voimakkaammin (talvialenema > 3 m; Kianta-, Iso Pyhäntä, Vuokki-, Onto- ja Kemijärvi) säännöstellyistä järvistä. Koitereen syvemmässä rantavyöhykkeessä havaittiin myös esim. vesiperhoset kilpisirvikäs (Molanna 7

10 submarginalis) ja pitkäsarvisirvikäs (Athripsodes cinereus), jotka puuttuivat lähes kokonaan voimakkaammin säännösteltyjen järvien rannoilta. Syvemmän rannan näytteet otettiin Koitereelta aivan kevään alhaisimman vedenkorkeuden rajalta, jonne myös jäätymisvyöhyke ulottuu (ks. Kuva 2). Pohja ei ole kuitenkaan välttämättä jäätynyt kaikilta näytteenottoaloilta ja tämä seikka on saattanut edesauttaa yllämainittujen hyönteistoukkien selviämistä. Myös eläinten uudelleenkolonisaatiota tapahtuu kesän aikana jäätymisvyöhykkeelle. Useiden lajien esiintymiselle keväisen talvialeneman suuruus ja siitä johtuvat elinympäristön muutokset (pohjan huuhtoutuminen ja jäätyminen) saattavat olla selviämisen ratkaiseva kynnyskysymys. Esimerkiksi suursurviainen on elinkierroltaan 2-vuotinen; lajipiirre joka luultavasti tekee siitä erityisen vastustuskyvyttömän vedenkorkeuden suurille vaihteluille. Koitereen pehmeillä pohjilla suursurviaisesta tavattiin kahta kokoluokkaa (Liite 1), jotka edustanevat eri kohortteja. Laji siis luultavasti lisääntyy Koitereella. Toisaalta Koitereen syvemmän rannan pohjaeläimistöstä puuttuivat vertailujärvien tyyppilajistosta mm. kääpiösurviainen Caenis horaria, Cyrnus flavidus ja kaislakorennot (Sialis spp.), joten säännöstelyllä näyttäisi olevan vaikutuksia Koitereen pohjaeläimistöön myös 2 m syvyydessä, vaikkakin vaikutukset ovat lievempiä kuin matalammassa rannassa. Ekologisen tilan laatumittareita ei yhdistetty tässä alustavassa tarkastelussa laskennallisesti. Tasavälisellä luokkajaolla (erinomainen tila: EQR 0,80, hyvä: 0,80 0,60, tyydyttävä: 0,60 0,40, jne) arvioituna Koitereen ekologinen tila rantavyöhykkeen pohjaeläimistön perusteella olisi ylemmän rantavyöhykkeen kivikkorannoilla keskimäärin tyydyttävä (runsaussuhteiden perusteella hyvä) ja syvemmässä rantavyöhykkeessä hyvä (taksonikoostumuksen perusteella erinomainen). Tähän luokitteluharjoituksen tulokseen on kuitenkin hyvä suhtautua varauksella. Tyyppikohtaisia vertailuoloja ei aineistojen vähyydestä johtuen muodostettu Koitereelle. Eliöyhteisöjen luonnollisen vaihtelun huomioivan tyypittelyn tulisi olla perusta vertailuolojen muodostamiselle ja ekologiselle luokittelulle. Tyypittelyn käyttöönottoa pitäisi kuitenkin edeltää riittävän laajojen vertailuoloaineistojen avulla suoritettu testaus. Koitereen ekologista tilaa tarkastellaan uudestaan kattavamman mittarivalikoiman avulla vuoden 2005 lopulla valmistuvassa CENO- REG-hankkeen loppuraportissa. 5. Kiitokset Kiitokset Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle (Rauno Päivinen) avusta näytteenotossa. Koitereen säännöstelyn vaikutuksia ja kehittämismahdollisuuksien tutkimushanketta ovat rahoittaneet osaltaan maa- ja metsätalousministeriö (MMM), Vattenfall Oy, Ilomantsin kunta, Koitereen kalastusalue, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 8

11 6. Kirjallisuus Alasaarela, E., Hellsten, S., Huusko, A. & Tikkanen, P Ekologiset näkökohdat joidenkin Pohjois-Suomen järvien säännöstelyssä. Osa 5. Säännöstelykäytäntö ja ekologiset vaikutukset. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Tiedotteita 989: Aroviita, J. & Hämäläinen, H Iso-Pyhäntäjärven ekologinen tila rantavyöhykkeen pohjaeläimistön perusteella. Limnologian ja kalatalouden osasto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. Raportti s. Aroviita, J., Hämäläinen, H. & Holopainen, I. J Benthic macroinvertebrates in lakes affected by iron mining waste waters in Kostomuksha area, north-west Russia SIL XXIX Congress, Lahti, Finland. Verh.Internat.Ver.Limnol. Submitted. Barton, D. R The use of Percent Model Affinity to assess the effects of agriculture on benthic invertebrate communities in headwater streams of southern Ontario, Canada. Freshwater Biology 36: Euroopan Parlamentti ja Neuvosto /60/EY. Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L327: European Commission Common Implementation Strategy for the Water Framework Directive (2000/60/EC) Guidance document No. 10 River and lakes - Typology, reference conditions and classification systems. Grimås, U The bottom fauna of natural and impounded lakes in northern Sweden (Ankarvattnet and Blåsjön). Institute of Freshwater Research Drottningholm 42: Hughes, R. M. (1995) Defining Acceptable Biological Status by Comparing with Reference Conditions. Teoksessa: Biological Assessment and Criteria. Tools for Water Resource Planning and Decision making, 31-47, Lewis Publishers, Boca Raton, Florida. Hynes, H. B. N. & Yadav, U. R Three decades of post-impoundment data on the littoral fauna of Llyn Tegid, North Wales. Archiv für Hydrobiologie 104: Hynynen, J., Palomäki, A., Veijola, H., Meriläinen, J. J., Bagge, P. & Bibiceanu, S Life- Pihlajavesi : Pihlajaveden kasviplankton, eläinplankton ja pohjaeläimistö. Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti no s. Hämäläinen, H. & Aroviita, J Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö. Suomen ympäristö 667: Hämäläinen, H., Koskenniemi, E., Aroviita, J., Kotanen, J., Bonde, A. & Suomen jokien tyypittely ja biologisiin laatutekijöihin (pohjaeläimet, kalasto) perustuva ekologinen luokittelu. Raporttiluonnos s. Hämäläinen, H., Koskenniemi, E., Kotanen, J., Heino, J., Paavola, R. & Muotka, T Benthic invertebrates and the implementation of WFD: sketches from Finnish rivers. Tema Nord 566: Ilomantsin kunta Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet Keto, A. & Marttunen, M Vesipolitiikan puitedirektiivi rakennetuissa ja säännöstellyissä vesistöissä Yhteenveto vuosien tutkimuksista. Suomen ympäristö 667: Liljaniemi, P Pohjaeläinanalyysit järvien tilan seurannassa. Onkamojärvien ja Särkijärven (Pohjois-Karjala) pohjaeläimistö Alueelliset ympäristöjulkaisut 73: Novak, M. A. & Bode, R. W Percent Model Affinity - A New Measure of Macroinvertebrate Community Composition. Journal of the North American Benthological Society 11: Palomäki, R. & Koskenniemi, E Effects of bottom freezing on macrozoobenthos in the regulated Lake Pyhäjärvi. Archiv fur Hydrobiologie 128: Suomen ympäristökeskus 2005a. Vesistöjen vedenkorkeus Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen alueella Suomen ympäristökeskus 2005b. Vesistöjen vedenkorkeus Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen alueella Sutela, T Säännöstelyn vaikutus kalastoon ja kalakantoihin. Suurten vesistöjen kestävä säännöstely seminaari, , Tampere Särkkä, J A quantitative ecological investigation of the littoral zoobenthos of an oligotrophic Finnish lake. Annales Zoologici Fennici 20:

12 Tolonen, K. T., Hämäläinen, H., Holopainen, I. J. & Karjalainen, J Influences of habitat type and environmental variables on littoral macroinvertebrate communities in a large lake system. Archiv fur Hydrobiologie 152: Tolonen, K. T., Hämäläinen, H., Luotonen, H. & Kotanen, J Rantavyöhykkeen pohjaeläimet järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Menetelmien käyttökelpoisuuden ja kustannustehokkuuden arviointi Life Vuoksi -projektissa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 328: Visuri, M. & Tarvainen, A Rantojen jäätymisen mittaukset Koitereella s. 10

13 7. Liitteet Liite 1. Lounais-Koitereelta kerättyjen rantavyöhykkeen pohjaeläinnäytteiden yksilömäärät (yks näyte -1 ). Seulakoko 0,5 mm. Ylempi ranta, kivikko, 0,4 m Syvempi ranta, pehmeä pohja, 2,0 m Potkuhaavi; 1 m matka 20 sek. ajan Ekman - noudin; A = 296 cm 2 L1: Pekkarinn. L2: Onkil. L3: Kissank. L1: Pekkarinn. L2: Onkil. L3: Kissank. Näyte I II III I II III I II III I II III I II III I II III Taksoni NEMATHELMINTHES 2 1 Radix peregra Pisidium spp Gyraulus spp. 1 OLIGOCHAETA Stylaria lacustris Asellus aquaticus Platambus maculatus Dytiscidae 1 Caenis horaria 1 1 Heptagenia dalecarlica Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia spp Ephemera vulgata " pieni" Ephemera vulgata " iso" Corixidae Aeschnidae 1 Nemoura spp Lepidostoma hirtum Anabolia nervosa 1 2 Halesus radiatus Molanna angustata 2 1 Athripsodes cinereus 1 Ceratopogonidae 1 Chironomidae Yht