OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKÖN ARVIOINTIRAPORTTI

Transkriptio

1 OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKÖN ARVIOINTIRAPORTTI Marjo Pahtakari 29 Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Sosiaalityön laitos

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ ARVIOINTI ARVIOINTITEHTÄVÄ ARVIOINTIAINEISTOT KEHITTÄMISYKSIKÖN TAVOITTEET KEHITTÄMISYKSIKÖN ASETTAMAT YLEISET KEHITTÄMISTAVOITTEET JA SISÄLLÖLLISET KEHITTÄMISKOHTEET OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ OSAAMISKESKUSTOIMINNAN OSANA TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKÖN ASETTAMIEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN KEHITTÄMISYKSIKÖILLE ASETETTUJEN KRITEERIEN TOTEUTUMINEN HANKKEEN VAIKUTUS TYÖHÖN JA KENTTÄÄN KEHITTÄMISYKSIKÖN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN JA TOIMINNAN KOKONAISARVIOINTI LÄHTEET LIITTEET

3 1 OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö on Oulun seudulla toiminut yksikkö, jonka tavoitteena on ollut lastensuojeluperheiden palveluiden kehittäminen ja laadun parantaminen. Kehittämisyksikkö on ollut rakenteeltaan verkostomainen yksikkö, jonka toiminnassa on ollut mukana kaksitoista kuntaa, viisi opetus- ja tutkimuslaitosta sekä viisi järjestöä. Lisäksi yksikkö on toiminut yhteistyössä Oulun seudulla toimineen lastensuojelutyömenetelmien ja palveluiden seudullinen kehittäminen (Lasse) -hankkeen kanssa. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 29a.) Yksikön koordinointivastuu on kuulunut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikölle ja yksikköä on hallinnoinut Oulun kaupunki. Yksikön henkilöstöön on kuulunut kaksi kehittäjä-sosiaalityöntekijää ja yksi sosiaalityön kehittämispäällikkö (kolmanneksella työpanoksesta). Yksikön rahoituksesta on vastannut Sosiaali- ja terveysministeriö 2 (66 %) ja kunnat eurolla (34 %). Kuntien rahoitusosuuksien laskentaperusteena on käytetty kuntien asukaslukuja. Yksikön toiminnassa mukana olleet kunnat ovat Oulu (13761) 1, Oulunsalo (9511), Kempele (1532), Hailuoto (128), Liminka (8576) ja Tyrnävä (6148). Vuoden 29 alusta mukana ovat olleet myös Muhos (8751), Haukipudas (18371), Kiiminki (12766), Yli-Ii (2192) ja Lumijoki (1941). Oppi- ja tutkimuslaitoksista mukana ovat olleet Lapin yliopiston sosiaalitytön laitos, Oulun seudun ja Diakonian Pohjoinen ammattikorkeakoulut, Oulun yliopiston koulutus- ja tutkimuspalvelut sekä osittain myös Tampereen yliopisto (asiantuntija-apu). Järjestöistä mukana ovat olleet Nuorten Ystävät ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Oulun ensi- ja turvakoti ry, Pelastakaa Lapset ry ja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Yksikön toiminta on alkanut elokuussa 27 ja päättynyt lokakuussa 29. (Mt.) Käsillä oleva arviointi on suoritettu kehittämisyksikön toiminnan loppuvaiheessa syksyllä 29. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön välittömiksi kohderyhmiksi ja toimintakohteiksi voi hankkeen nimeämistä tavoitteista erottaa lastensuojelun paikalliset ja seudulliset palvelut, lastensuojelun työntekijät ja heidän osaamisensa, kehittämisen, koulutuksen ja tutkimuksen yhteistoiminta- ja osaamisverkostot sekä pysyvä kehittämistoiminnan rakenne. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 29b.) Kehittämisen sisällöllisinä kohteina ovat olleet lastensuojelun asiakasprosessin vahvistaminen (1), tiedontuotannon kehittäminen (2), ammatillisten dialogirakenteiden kehittäminen (3), käytännön kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyö (4) ja lasten- 1 Suluissa kuntien asukasluvut vuodenvaihteessa (Suomen asukasluku ). 3

4 suojelupalveluiden seudullinen kehittäminen (5). Näihin sisällöllisiin kehittämiskohteisiin on pyritty erilaisilla toimintamuodoilla ja -rakenteilla, joita ovat olleet esimerkiksi teemalliset kehittämisryhmät, konsultaatiot ja koulutukset luentoineen ja ryhmätyöskentelyineen. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 29a.) 4

5 2 ARVIOINTI 2.1 ARVIOINTITEHTÄVÄ Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön arviointi on Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella syksyllä 29 suoritettu ulkoinen arviointi. Arvioinnin lähtökohtana on ollut kehittämisyksikön toiminnalleen asettamat tavoitteet. Tämän lisäksi kehittämisyksikköhankkeen toimintaa arvioidaan virallislähteissä kehittämisyksiköille annettujen tavoitteiden kontekstissa (Kehittämisyksiköiden työryhmä 26). Keskeisin arviointitehtävä on Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön substanssin hahmottaminen eri ulottuvuuksineen. Tuloksellisuusarvioinnin lisäksi arvioinnissa tarkastellaan osittain myös työprosessin kehittämistä sekä uusien näkemysten että ratkaisujen tuottamista (vrt. Chelimsky 1997). Pääasiallisina arviointia varten kerätyn tiedon lähteinä ovat olleet kehittämisyksikön toimijat ja yhteistyökumppanit sekä Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön verkkosivuilla olevat julkiset tiedot. Arvioinnissa käytetty aineisto koostuu kehittämisyksikön toimijoille ja yhteistyökumppaneille suunnatusta kyselystä, kehittämisyksikön työntekijöiden tuottamista kirjallisista aineistoista sekä hankkeen toiminnan yhteydessä tuotetusta tekstimateriaalista (esim. hankesuunnitelmat ja raportit). Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön arviointi on jatkoa Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella Pirjo Oinaan tekemille Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksen ja Pohjois-Pohjanmaan ikääntyvien palveluyksikkö Pippurian arviointiraporteille (Oinas 29a ja b) sekä Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö -hankkeen arvioinnille (Pahtakari tulossa). Tässä raportissa Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön tuloksia vertaillaan lähinnä Varhiksen ja Pippurian arvioinnin tuloksiin arviointiaineiston samankaltaisuuden mahdollistaessa vertailun. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön arviointi on edennyt seuraavasti: ensimmäisessä vaiheessa arvioitsija tutustui kehittämisyksikköön yksikön kotisivuilla olevan materiaaliin avulla. Kehittämisyksikön henkilökuntaan tehtyjen yhteydenottojen jälkeen kehittämisyksikön yhteistyökumppaneille ja kehittämisyksiköiden työntekijöille tehtiin kysely. Seuraavaksi arvioitsija rajasi hankkeen lopulliset arviointikriteerit, analysoi käytettävissä olevan aineiston ja raportoi analyysin tulokset. 5

6 2.2 ARVIOINTIAINEISTOT Arvioinnin keskeisinä informaation lähteinä ovat olleet Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön sidosryhmätoimijat ja heidän näkemyksensä kehittämisyksikölle asetettujen valtakunnallisten tavoitteiden sekä yksikön omien yksikkökohtaisten tavoitteiden toteutumisesta. Tästä muodostuu sidosryhmälähtöinen arvio Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön vaikuttavuudesta. Arviointia varten on kerätty aineistoa lomakekyselyllä ja kehittämisyksikön työntekijöille suunnatulla avokysymyksiä sisältävällä kyselyllä. Lomakekyselyn saaneet ovat valikoituneet siten, että Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön työntekijöiltä pyydettiin yhteystiedot tärkeistä yhteistyökumppaneista ja kyselyn sähköinen postitus tehtiin tämän listan mukaan. Sähköinen kysely postitettiin 191:lle kunta- ja järjestösektorilla sekä oppi- ja tutkimuslaitoksissa toimivalle yhteistyökumppanille. Kyselyistä palautui väärien yhteystietojen vuoksi 13 ja vastauksia tuli 59 henkilöltä eli vastausprosentti on 33. Vastaajien keski-ikä on 42 vuotta. Nuorin vastaaja on 26- ja iäkkäin 63-vuotias. He ovat tehneet lastensuojelutyötä keskimäärin 11 vuotta: lyhyimmillään alle vuoden ja pisimmillään 27 vuotta. Yli puolet vastaajista (56 %) on Oulun kaupungin alueelta. Oulunsalosta vastaajista on 12, Kempeleestä yhdeksän ja Kiimingistä seitsemän prosenttia. Kunnittain vastausprosentti vaihtelee 64 prosenttiin. Suurimmat vastausprosentit ovat Oulunsalossa (64 %), Kiimingissä (57 %) ja Kempeleessä (45 %). Oulun, josta tulee suurin osa vastauksista (n=33), vastausprosentti on 28. Vastauksissa korostuu siis Oulun näkökulma, muttei niin paljon kuin se voisi Oulun vastausprosentin ollessa suurempi. Kolmelta asukasluvultaan pienimmältä paikkakunnalta, joista hankkeen osallistujalistan mukaan kehittämisyksikön toiminnassa oli mukana yhdestä kahteen työntekijää, ei saatu yhtään vastausta. Tästä saattaa seurata kehittämisyksikön toiminnan alueellisen merkityksellisyyden arvioinnin kannalta tärkeän osuuden piiloon jääminen. Pirjo Oinaan (29a, 15) selvityksen mukaan juuri pienempien (ja maaseutumaisten) kuntien työntekijät ovat kokeneet kehittämisyksikön toiminnan seurauksena tarjoutuneet mahdollisuudet verkostoitumiseen, tiedonsaantiin ja työn kehittämiseen erittäin merkityksellisenä ja tärkeänä. Vastaajista suurin osa (66 %) on lastensuojelun työntekijöitä (esim. sosiaalityöntekijöitä, ohjaajia tai perhetyöntekijöitä). Seuraavaksi suurimmat ryhmät muodostuvat järjestön edustajista (14 %) ja sosiaali- ja terveystoimen vastuualuepäälliköistä tai johtavista sosiaalityöntekijöistä (1 %). Naisia vastaajista on 86 prosenttia. Yhtä vastaajaa lukuun ottamatta kaikki olivat tietoisia kehittämisyksikön olemassaolosta. Vastaajista 93 prosent- 6

7 tia on ollut mukana kehittämisyksikön toiminnassa. Seuraavassa taulukossa on eritelty osallistumisen jakautumista toiminnoittain. Taulukko 1. Kehittämisyksikön toimintaan osallistuminen toiminnoittain (n=59). n % Seminaari, koulutus tai foorumi Teemaryhmän jäsen Yhteistyöverkosto 12 2 Lastensuojelun suunnitelman seudullinen 1 17 valmisteluprosessi Konsultaatio 9 15 Työkokous (läheisneuvonpito, seudullinen 7 12 pridekouluttajatapaaminen) Kehittämisyksikön hallinto tai ohjausryhmä 5 9 Ei mukana toiminnassa 4 7 Lomakekysely koostuu taustatieto-osuuden lisäksi neljästä osa-alueesta, jotka ovat Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön tavoitteet ja niiden toteutuminen (1), kehittämisyksiköille annetuissa kriteereissä onnistuminen (2), kehittämisyksikön yleinen merkitys ja vaikutukset lastensuojelupalveluihin (3) sekä kokemukset yksikön kehittämistoimintaan osallistumisesta (4) (liite 1). Lomakekyselyn lisäksi kehittämisyksikön työntekijöille tehtiin avokysymyksiä sisältävä kysely, jonka avulla tarkennettiin julkisesti saatavilla olevia tietoja kehittämisyksikön toiminnasta ja pyydettiin vastaajia myös arvioimaan kehittämisyksikön toimintaa. Raportin analyysiosiossa kehittämisyksikön työntekijöiden kirjoituksiin viitataan yleisesti hanketyöntekijä-nimikkeellä erotukseksi laajemman kyselyaineiston avovastauksiin. Vastaajien identifioitumisen vuoksi vastaajia ei eritellä tätä tarkemmin. Kehittämisyksikössä Oulussa työskenteli kaksi kehittäjä-sosiaalityöntekijää ja yksi sosiaalityön kehittämispäällikkö (kolmanneksen työpanoksella). 7

8 3 KEHITTÄMISYKSIKÖN TAVOITTEET 3.1 KEHITTÄMISYKSIKÖN ASETTAMAT YLEISET KEHITTÄMISTAVOITTEET JA SI- SÄLLÖLLISET KEHITTÄMISKOHTEET Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö on nimennyt päätavoitteekseen lastensuojeluperheiden palveluiden kehittämisen ja laadun parantamisen (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 29a). Tähän tavoitteeseen kehittämisyksikössä on pyritty 1. vahvistamalla ja ylläpitämällä lastensuojelutyöntekijöiden sisällöllistä ja menetelmällistä erityisosaamista, 2. luomalla osaamista tukevat ja kehittävät seudulliset ja monitoimijaiset koulutus-, tutkimus- ja kehittämistyön rakenteet sekä 3. kehittämällä ja luomalla lastensuojelun seudullista palvelutuotantoa. Tavoitteiden määrittämisessä lähtökohtana on ollut kehittämisyksikön hankesuunnitelman tavoitteet sekä kehittämispäällikön että kehittäjä-sosiaalityöntekijöiden toteuttama noin 2 kunta-, järjestö- ja koulutustahon kehittämis-, tutkimus- ja yhteistyötarpeiden kartoitus syksyn 27 ja kevään 28 aikana. Toiminnan alkuvaiheessa asetettujen tavoitteiden lisäksi kehittämisyksikön loppuvaiheessa asetettiin tavoite, jossa 1. kehittämisyksikön vetämällä lastensuojelun suunnitelman seudullisella valmisteluprosessilla vahvistetaan kuntien kokonaisvaltaista otetta lastensuojelun kehittämiseen. Kehittämisen sisällöllisiksi kohteiksi yksikkö on nimennyt viisi aluetta, joiden puitteissa kehittämistoimintaa on harjoitettu teemallisella kehittämisryhmätoiminnalla (teemaryhmät), konsultaation, koulutusten ja foorumien muodossa. Sisällölliset alueet ja toiminnan muodot ovat olleet seuraavat: 1. Lastensuojelun asiakasprosessin vahvistaminen a. teemalliset kehittämisryhmät i. dokumentaatio ii. lapsen ja vanhemman kanssa työskentely huostaanottoprosessin ja sijaishuollon aikana iii. läheisverkoston kartoitus ja sukulaissijoitus iv. perhetyö v. jälkihuolto b. konsultaatio 8

9 c. kunta- ja tiimikäynnit d. foorumit ja koulutustilaisuudet 2. Tiedontuotannon kehittäminen a. teemallinen kehittämisryhmä b. yhteistyö Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen kanssa (pro gradu -tutkielmat, muu tutkimus) 3. Ammatillisten dialogirakenteiden kehittäminen a. teemallinen kehittämisryhmä b. konsultaatio Toiset silmät c. foorumit ja koulutukset 4. Käytännön kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyö a. yhteistyöryhmä Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen, Diakonia Pohjoisen ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa b. tiedontuotannon teemaryhmä 5. Lastensuojelupalveluiden seudullinen kehittäminen a. lastensuojelun seudullisten palveluiden ja erityisosaamisen turvaaminen (erityisesti perhehoito ja sosiaalipäivystysjärjestelmä) b. lastensuojelusuunnitelman valmistelun tukeminen Foorumeissa ja koulutuksissa on luennoitsijoiden johdolla käsitelty lastensuojeluun liittyviä asioita kuten lapsi- ja asiakaslähtöisyyttä, lastensuojelulakia, lastensuojeluasioiden käsittelyä hallinto-oikeudessa sekä jälkihuollon ja sijaisvanhemmuuden kysymyksiä. Koulutuksiin ja foorumeihin on osallistunut työntekijöitä kunnista, järjestöistä ja oppilaitoksista. Hankeen kehittäjä-sosiaalityöntekijät ovat tarjonneet kuntien lastensuojelun työntekijöille konsultaatioapua asiakastapauksissa. Hankkeen työntekijät ovat myös vetäneet teemallisia kehittämisryhmiä, joissa on kehitetty muun muassa lastensuojelun työmenetelmiä (esim. asiakastyön dokumentointi, lapsen havainnointilomake, opas läheisverkoston kartoittamiseen ja sukulaissijoituksiin). Kehittämisyksikön toiminnan lukuja on esitetty seuraavassa taulukossa. 9

10 Taulukko 2. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön toimijoiden osallistuminen foorumeihin, koulutuksiin, teemaryhmiin ja konsultaatioon (Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön väliraportit 2/28 ja 1/29). Toiminnan muoto Foorumit Koulutukset Teemaryhmät (sis. läheisneuvonpito- ja pridekouluttajien tapaamisryhmät) Konsultaatio Määrä Osallistujien lukumäärä ka 55 vaihteluväli ka 72 vaihteluväli ka 13 vaihteluväli 6 41 Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön toiminnalle on ollut vertailun kohteena olevien kehittämisyksiköiden (Oinas 29a ja b, Pahtakari tulossa) kanssa yhteistä erilaisten foorumien ja koulutustilaisuuksien järjestäminen. Myös erilaiset teema- tai kehittämisryhmät ovat olleet samankaltaisia toimintamuotoja. Eroja on ollut muun muassa teema- tai kehittämisryhmien kokoonpanoissa ja toiminnan sisällöissä. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön toiminnan yhteydessä järjestöt ovat olleet keskimääräistä aktiivisemmin mukana toiminnassa. Kehittämistoiminnan ja tutkimustoiminnan yhteen nivominen on puolestaan ollut vähäisempää kuin esimerkiksi Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön toiminnassa. Asiakaskohderyhmien (esim. ikääntyneet, päiväkotilapset, lastensuojelun asiakkaat) hyvinvoinnin edistäminen ja osallisuus ovat olleet kehittämisyksiköissä sekä välillistä että suoraa (esim. toimintaan tai tutkimukseen osallistuminen). Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikössä se on ollut pääsääntöisesti välillistä kehittämisen välittömän kohteen painotuttua työntekijöiden osaamisen kehittämiseen. 3.2 OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ OSAAMISKESKUS- TOIMINNAN OSANA Sosiaalialan osaamiskeskustoimintaa kehitettäessä tavoitteena on ollut muun muassa toimivan ja pysyvän yhteistyörakenteen luominen tutkimus- ja opetustoiminnan sekä käytännön välille. Painopistettä ja vastuuta toiminnasta on haluttu siirtää kohti kuntia ja osaamiskeskustoimintaa on rakennettu kuntien tarpeista käsin. Tarkoituksena on ollut, että kunnat olisivat keskeisiä toimijoita. Valtaosin osaamiskeskustoiminnan suunnittelu ja osaamiskeskusten muodostaminen onkin organisoitu mahdollisimman lähelle kuntien 1

11 toimintaa. Tarkoitus on ollut, että toiminnan vakiintuessa palkattava osaamiskeskusten pysyvä henkilöstö sijoittuisi lähelle käytäntöä, jota sen myös ensisijaisesti tulisi palvella. Jo muodostumisvaiheessa osa osaamiskeskuksista onkin lähtenyt kehittämään olemassa olevien sosiaalihuollon toimintayksiköiden yhteyteen tutkimus- ja kehittämisyksiköitä, joissa paneudutaan kyseisen yksikön asiakastyön tarpeista nousevaan tutkimukseen ja kehittämiseen sekä asiakastyön uusien menetelmien kehittämiseen. (HE 154/21, 4; Oinas 29a.) Sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta annetun lain (123/21) 2 :n mukaan kunkin osaamiskeskuksen tehtävänä on toimialueellaan turvata: 1. sosiaalialalla tarvittavan asiantuntemuksen kehittyminen ja välittyminen; 2. erityisosaamista vaativien erityispalvelujen ja asiantuntijapalvelujen kehittyminen ja välittyminen; 3. sosiaalialan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen ja käytännön työn monipuolinen yhteys; 4. sosiaalialan tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnan toteutuminen sekä 5. muiden 1 :n 1 momentin tavoitetta palvelevien tehtävien toteutuminen. Lisäksi osaamiskeskusten tehtävänä on turvata valtakunnallista väestöpohjaa edellyttävien erityisosaamista vaativien erityispalvelujen ja asiantuntijapalvelujen kehittyminen ja välittyminen 5 :ssä tarkoitetussa neuvottelukunnassa erikseen sovittavan työnjaon pohjalta. Valtionavustusta on suunnattu kunnallisiin kehittämishankkeisiin, joiden tavoitteena on uusien palvelujen tuottamistapojen kehittäminen sekä palvelujen tuottaminen nykyistä suuremmalla väestöpohjilla hyödyntämällä seudullista yhteistyötä sekä yhteistyötä ja työnjakoa eri palvelujen tuottajien välillä. Hankkeet ovat keskittyneet kuntien yhteistyön vahvistamiseen erityispalveluiden, mutta kasvavassa määrin myös peruspalveluiden järjestämisessä. Kuntien kehittämistoimintaa on edistetty seudullisella pohjalla käynnistämällä muun muassa lastensuojelun, varhaiskasvatuksen, vanhustenhuollon, päihdehuollon, vammaistyön ja sosiaalityön seudullisia kehittämisyksiköitä. (HE 155/26, 73; Oinas 29a.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivujen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 29) mukaan sosiaalialan seudulliset kehittämisyksiköt: 11

12 1. muodostavat seudullisen kehittämisrakenteen sosiaalialalle yhdessä sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa, 2. tekevät sosiaalialan asiakastyötä, kehittävät, tutkivat ja mallintavat asiakastyön prosesseja, 3. tukevat alueensa henkilöstön ammatillista verkostoitumista ja osaamista, 4. tekevät yhteistyötä täydennyskoulutuksen järjestämisessä ja tarjoavat oppilaitoksille työelämäyhteyksiä ja paikkoja työssä oppimiseen, 5. tarjoavat rakenteen pitkäjänteiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan sosiaalialalla, 6. edistävät hyvien käytäntöjen tunnistamista, kuvaamista ja levittämistä yhteistyössä sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa ja 7. liittävät kehittämisen ja tutkimuksen perustehtäväänsä ja mallintavat kehittämisosaamistaan. Lisäksi: Kehittämisyksiköt toimivat tiiviissä yhteistyössä alueensa sosiaalialan osaamiskeskusten, kuntien, alan järjestöjen sekä oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa. Kehittämisyksiköiden ja niitä valmistelevien hankkeiden toimintaa tukee kehittämisyksiköiden verkosto, jota koordinoi THL. Pyrkimys on luoda pysyvä kehittämisrakenne sosiaalialalle. Kuntien sosiaalitoimen kehittämistoimen tilasta laaditun selvityksen (Sosiaalikehitys Oy 26, 45) mukaan valtakunnallinen Sosiaalialan kehittämishanke on lisännyt sosiaalihuollon kehittämistä aluetasolla merkittävästi. Kehittämistoimintaan osallistuneiden kuntien määrän todetaan myös selvästi kasvaneen. Sosiaalialan osaamiskeskukset nähdään keskeisinä alueellisina kehittämistyön organisoijina sekä kehittämistyön käynnistäjinä kuntien tukena. Seudulliset yhteistyörakenteet ovat selvityksen mukaan selvästi vahvistuneet, mutta toisaalta pienehkö osa kunnista on vaarassa syrjäytyä kaikesta kehittämistoiminnasta. Kehittämistoiminta todettiin hankepainotteiseksi ja varsinaisia kehittämistoimintaan tarkoitettuja pysyviä virkoja on sosiaalitoimessa vain suurimmissa kunnissa. (Oinas 29a.) Sosiaalialan kehittämishankkeen aikana (23 27) käynnistettiin valtionavustuksella 46 suhteellisen tasaisesti maan eri alueille sijoittunutta ja sosiaalihuollon keskeisiä asiakasryhmiä sekä toimintasektoreita edustanutta kehittämisyksikköä. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen yhteydessä on toiminut varhaiskasvatuksen, ikääntyneiden palveluiden, vammaispalvelujen, saamelaisten palvelujen, päihdetyön ja sosiaalityön kehittämisyksiköt sekä tämän arvioinnin kohteena oleva lastensuojelun kehittämisyksikkö. Kehittämisyksiköiden roolia pysyvinä sosiaalialan kehittämisen rakenteina on pidetty ke- 12

13 hittämistyön kannalta erittäin merkittävänä. Sosiaalialan osaamiskeskusten ja alueella toimivien kehittämisyksiköiden yhteisesti rakentama kehittämisen rakenne on nähty parhaimmaksi keinoksi turvata alueellisten verkostojen ja käytäntöjä lähellä olevan kehittämistyön tulevaisuus. (Wennberg ym. 28, Oinas 29a.) 13

14 4 TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN 4.1 OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKÖN ASETTAMIEN TA- VOITTEIDEN TOTEUTUMINEN Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö on toiminnallaan pyrkinyt lastensuojeluperheiden palveluiden kehittämiseen ja laadun parantamiseen. Kehittämisyksikkö on hankkeen alussa asettanut tavoitteekseen (1) vahvistaa ja ylläpitää lastensuojelutyöntekijöiden sisällöllistä ja menetelmällistä erityisosaamista, (2) luoda osaamista tukevat ja kehittävät seudulliset ja monitoimijaiset koulutus-, tutkimus- ja kehittämistyön rakenteet sekä (3) kehittää ja luoda lastensuojelun seudullista palvelutuotantoa. Lisäksi hankkeen loppuvaiheessa tavoitteena on ollut (4) lastensuojelun suunnitelman seudullista valmisteluprosessia tukemalla vahvistaa kuntien kokonaisvaltaista otetta lastensuojelun kehittämiseen. Kyselyyn osallistuneiden kehittämisyksikön yhteistyökumppaneiden vastausten perusteella kehittämisyksikkö on onnistunut parhaiten tavoitteessaan tukea lastensuojelutyöntekijöiden osaamista (kuvio 1 2 ). Vastaajista valtaosa (n=48/59) koki, että kehittämisyksikkö on toiminnallaan vahvistanut ja ylläpitänyt lastensuojelutyöntekijöiden sisällöllistä ja menetelmällistä erityisosaamista ainakin jossain määrin. Puolet vastaajista koki, että tämä tavoite on saavutettu selvästi. olevien suurimman osuuden lisäksi eri olevien osuus on tämän yksikkökohtaisen tavoitteen kohdalla pienin. Myös en osaa sanoa -vastaajien määrä on pienin eli vastaajat myös tunnistavat kehittämisyksikön toimineen tämän tavoitteen saavuttamiseksi % Jokseenkin samaa 9 Toisaalta samaa, toisaalta eri 2 Jokseenkin eri 9 Kuvio 1. Kehittämisyksikkö on toiminnallaan vahvistanut ja ylläpitänyt lastensuojelutyöntekijöiden sisällöllistä ja menetelmällistä erityisosaamista (n=59). 2 Kuvioiden prosenttiluvut on pyöristetty täysiksi luvuiksi. Tällöin prosenttien summa voi muodostua suuremmaksi kuin sata. 14

15 Myös kyselyn avovastauksien analyysi vahvistaa tulkintaa kehittämisyksikön toiminnasta lastensuojelutyöntekijöiden osaamisen tukijana. Kyselyn avovastausten maininnoista 39 prosenttia (n=41) viittaa suoraan tiedonsaantiin tai oman työn kehittämiseen (taulukko 3). Taulukko 3. Kehittämisyksikön toiminnasta annettu palaute (avovastausten maininnat n=16). Palaute kehittämisyksikön toiminnasta (kyselyn avovastaukset) Positiiviset maininnat lkm % Negatiiviset maininnat yhteistyön lisääminerallisuus kehittämistyön irnön käytän- työstä tiedonsaanti osallistujien heikko sitoutuminen kehittämiseen oman työn kehittäminesyys 2 23 yhteistyön vähäitialoittain ammat- ja hierarkiatasoittain (käytäntö-johto) kouluttajan 8 9 kehittämisyksikön asiantuntemus toiminnan ongelmat (hitaus, ohjaajan ominaisuudet) ryhmän vuorovaikutus asiakkaiden hyötyminen hankkeen yleinen tarpeellisuus 3 3 yhteen sovittamattomat intressit kuntatoimijoiden välillä lkm % Jos edelliseen lisätään maininnat kouluttajien ammattitaidosta ja yhteistyön mahdollisuuksien kasvamisesta kokemuksellisen tietotaidon jakamisen, uusien näkökulmien ja moniammatillisuuden merkityksessä, maininnoista 61 prosenttia liittyy kehittämisyksikön lastensuojelutyöntekijöiden osaamisen edistämiseen. Dokumentoinnin teemaryhmässä työskentely oli erittäin antoisaa. Tietomäärä oli valtava, mutta hyvin jäsennelty. Teemaryhmän aikana käydyt keskustelut antoivat omaan työhön todella paljon. Sanoisin että voimaannuttava ryhmä työntekoa ajatellen! 15

16 Työskentely teemaryhmässä on syventänyt omaa henkilökohtaista ammatillisuutta ja osaamista. Teemaryhmän työn hedelmiä olen esitellyt omassa toimintayksikössäni ja niistä on saatu uusia rakentavia elementtejä asiakastyöhön. Selkeitä kehittämisen tarpeita on noussut esille, mutta epäselvää on miten veisin asioita eteenpäin. Eri tason toimijat saman pöydän ääressä on mainio homma. Keskustelu ryhmässä ja erilaisista näkemyksistä keskusteleminen lisää omaa ja toivon mukaan toistenkin ammatillisuutta. Eri ammattiryhmien (esim. sosiaalityöntekijät ja ohjaajat) väliset keskustelut kehittävät käytännön yhteistyötä. Konsultaatioissa parasta oli niiden sisällöllinen anti. Saimme uusia ja tarkentavia tietoja. Toiseksi parhaiten kehittämisyksikkö on vastaajien mukaan onnistunut seudullisten ja monitoimijaisten koulutus-, tutkimus- ja kehittämistyön rakenteiden luomisessa. Vajaa kaksi kolmesta vastaajista on ainakin jossain määrin sitä, että kehittämisyksikkö on päässyt tähän tavoitteeseen. Kolmannes vastaajista kokee, että tavoite on täytetty selvästi % Jokseenkin samaa Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri Kuvio 2. Kehittämisyksikkö on luonut osaamista tukevat ja kehittävät seudulliset ja monitoimijaiset koulutus-, tutkimus- ja kehittämistyön rakenteet (n=59). Kyselyyn vastaamisen hetkellä kehittämisyksiköiden rahoituksen lakkaaminen oli ollut tiedossa jo hyvän aikaa. Tällä tiedolla saattaa olla vaikutusta arvioihin kehittämisyksikön kyvystä luoda koulutus-, tutkimus- ja kehittämistyön rakenteita. Kehittämisyksiköiden rahoituksen lakkaaminen oli joka tapauksessa pettymys suurelle osaa toimijoista. Toimintaa oli suunniteltu sen oletuksen varassa, että rahoitus olisi pysyväisluonteista. Tavoitteena oli luoda uudenlaisia yhteistyön rakenteita, jotka kehittämisyksikkötoiminnan puitteissa eivät ehtineet toteutua kuin osittain. 16

17 Yhteistyössä keskityttiin pysyvän kehittämisrakenteen luomiseen käytännön työn kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen välille. Pysyvän rakenteen luominen oli keskeinen tavoite kaikille kehittämisyksiköille. ( ) Sisällöllinen työ saatiin hyvään vaiheeseen juuri, kun ratkaisut kehittämisyksikön rahoituksen loppumisesta tulivat. Tehty kehittämistyö sosiaalityön osalta odottaa uusia valtakunnallisia linjauksia käytäntöjen kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyön rakenteista. ( ) Hyvin liikkeelle lähtenyt työ jäi/jää tässä vaiheessa kesken, koska kehittämisyksikön toiminta päättyy. Hedelmällisen pohjan se kuitenkin loi tulevalle yhteistyölle. Eli esteet tavoitteen toteutumiselle syntyivät kehittämisyksikön toiminnasta riippumattomista valtakunnallisista syistä. Kehittämisyksiköt olisivat luoneet hyvät rakenteelliset edellytykset yhteistyön toteuttamiselle. (Hanketyöntekijä) Yli puolet vastaajista on ainakin jokseenkin sitä, että kehittämisyksikkö on edistänyt lastensuojelun seudullista palvelutuotantoa. Vastaajista neljäsosa kokee seudullisen palvelutuotannon tavoitteen toteutuneen selvästi. Jokseenkin eri olevien osuus on suurin tämän yksikkökohtaisen tavoitteen kohdalla, eikä viidennes vastaajista koe pystyvänsä arvioimaan tavoitteen toteutumista lainkaan. % Jokseenkin samaa Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri Kuvio 3. Kehittämisyksikkö on kehittänyt ja luonut lastensuojelun seudullista palvelutuotantoa (n=57). Myös kehittämisyksiköille asetettujen yhteisten kriteerien toteutumista kysyttäessä vastaajista seitsemän kymmenestä oli sitä, että yksikkö on ainakin jossain määrin kehittänyt alueellisia/seudullisia asiakasprosesseja (39 % oli täysin tätä, liite 2: liitekuvio 2). Vastaajien antama arvio seudullisen palvelutuotannon tavoitteen toteutumisesta on varsin positiivinen verrattuna hanketyöntekijöiden arvioihin. Hanketyöntekijöiden mukaan varsinaista seudullisen palvelutuotannon tavoitteen mukaista toimintaa ei ole yksikössä voitu harjoittaa lainkaan. Syyksi on nähty kuntien vaihteleva osallistuminen kehittämisyksikön yhteydessä järjestettävään toimintaan ja erityisesti Paras-hankkeesta 17

18 aiheutunut kunta- ja palvelurakenteiden muutosprosessi, joka oli kunnissa johtanut seudullisten palveluiden kehittämisen syrjään jäämiseen. Vaikka varsinaista seudullista palvelutuotantoa ei olekaan luotu tai kehitetty, seudullista toimintaa on harjoitettu kehittämistyön yhteydessä (lastensuojelun suunnitelmat, teemaryhmät, koulutukset ja foorumit). Vastaajista osa on todennäköisesti tulkinnut kysymyksen koskevan yleisesti kehittämisyksikön toiminnan myötä syntynyttä seudun toimijoiden yhteistyötä ja sen yhteydessä tehtyä palveluiden kehittämistä. Hankekohtaisista tavoitteista on kyselyyn vastanneiden mukaan heikoiten toteutunut se, että kuntien kokonaisvaltainen ote lastensuojelun kehittämiseen vahvistuisi lastensuojelun seudullisen valmisteluprosessin myötä. Kolmannes vastaajista on vähintään samaa tavoitteen onnistumisesta. (Kuvio 4.) -vastausten suuri osuus johtunee siitä, että tavoite asetettiin hankkeen loppupuolella ja vastaajista vain viidesosa on itse osallistunut kehittämisyksikön lastensuojelun suunnitelman seudulliseen valmisteluprosessiin. % Jokseenkin samaa Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri Kuvio 4. Kehittämisyksikön vetämä lastensuojelun suunnitelman seudullinen valmisteluprosessi on vahvistanut kuntien kokonaisvaltaista otetta lastensuojelun kehittämiseen (n=58). Lastensuojelun suunnitelman valmisteluprosessiin osallistuneita (n=1) pyydettiin arvioimaan työskentelyn hyviä ja huonoja puolia. Vastauksissa oli 34 mainintaa, joista positiivisia (59 %) oli jonkin verran enemmän kuin negatiivisia (41 %). Positiiviset kokemukset koskivat yhteistyötä, vetäjien asiantuntijuutta ja apua sekä tiedon ja kokemusten vaihtoa. Valmistelutyö oli mielestäni prosessoivaa, yhteisen näkemyksen hakemista, yhteistyötä. Suunnitelman vetämisessä ovat mukana asiantuntijat, tutkijat sekä kehittäjä- 18

19 sosiaalityöntekijät, joka on näkynyt positiivisesti työssä. Heidän osaaminen näkyi työskentelyssä. Kehittämisyksikkö on ollut oleellinen ja keskeinen apu kunnalle lastensuojelusuunnitelman tekemisessä. Se on mahdollistanut yhteisiä verkosto- ja moniammatillisia kokouksia kunnan työntekijöille. Tämä on parantanut yhteistyötä sekä käytössä olevia käsitteiden sisältöä. Kiireellisestä aikataulusta kritisoin. Kritiikkiä aiheutti liian kireän aikataulun lisäksi ja erilaisten intressien yhteensovittamisen ongelmat. Plussaa oli yhteinen jäsentynyt pohja yhdistettynä vaatimuksiin. Asiantuntijuus käytössä. Aikataulutusongelmia ja resursointi aluetyöskentelyssä heikkoa. Työskentely oli antoisaa ja se herätti keskustelua myös omassa kunnassa. Käsitteiden (esim. ehkäisevä lastensuojelu) avaaminen jatkuu... Aikataulu oli todella tiukka ja uskon, että kuntien osuudet olisivat olleet antoisimpia jos aikaa olisi ollut käytettävissä enemmän. Liian vellovaa, ei konkreettista, liikaa paperia, linjaukset Oulun kaupungin osalta huomioimatta. Ei saatu aikaan konkreettista - tilastolukujen luotettavuus ja analysointi jäi hämäräksi. Edelleen laajennus - lastensuojelulain tarkoitus kehittää ehkäisevää työtä ja painottaa työskentelyä perustasolle: aikuis- ja perhesosiaalityö, perusterveydenhuolto, päivähoito, koulutoimi. Liian kapea-alainen näkökulma. Jos tärkeät toimijat yhteistyökumppanit eivät ole tekemässä lastensuojelusuunnitelmaa ja siihen liittyviä painotuksia - eivät he myöskään sitoudu siihen. Hankekohtaisten tavoitteiden toteutumisen keskiarvoa tarkasteltaessa yli 6 prosenttia vastaajista on sitä, että Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön toiminnalleen asettamat tavoitteet ovat toteutuneet vähintään jossain määrin. Vastaajista kymmenyksen mukaan tavoitteet ovat puolestaan jääneet saavuttamatta ainakin jossain määrin. Kolmannes vastaajista on kiistatta sitä, että tavoitteet ovat täyttyneet ja kukaan vastaajista ei ole sitä, että tavoitteet olisivat jääneet täysin toteutumatta. (Kuvio 5.) 19

20 % Jokseenkin samaa Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö (n=59) Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö (n=38) Pohjois-Pohjanmaan ikääntyvien palvelujen kehittämisyksikkö (n=27) Kuvio 5. Kehittämisyksikkökohtaisten tavoitteiden toteutuminen (summamuuttuja 3 ). Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen yhteydessä toimineiden kolmen kehittämisyksikön vertailussa Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön kyselyn vastaajat arvioivat yksikön tavoitteiden toteutuneen heikommin kuin Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön (Varhis) ja myös hiukan heikommin kuin Pohjois- Pohjanmaan ikääntyvien palvelujen kehittämisyksikön (Pippuria) arviointikyselyiden vastaajat. Perusteluja eroon ei löydy selvästi ainakaan kehittämisyksiköiden toiminnan kestosta (ks. liite 2: liitetaulukko 1). Ajalliset erot eivät ole suuria, eikä arvioinnin positiivisuus ja ajallinen kesto ole suoraan yhteydessä. Arviointi noudattelee taloudellisia resursseja: mitä suuremmat resurssit, sitä parempi arviointi. Toiminnan sisältöihin ja niissä oleviin eroihin liittyvät tulkinnat perustuvat Varhiksen ja Pippurian osalta hankkeista tehtyihin arviointiraportteihin (Oinas 29a ja b) ja Oulun seudun lastensuojeluyksikön osalta yksikön toiminnastaan tekemiin raportteihin. Niiden perusteella toiminnan onnistuneisuus on yhteydessä toisaalta siihen, että kehittäminen kohdennetaan olemassa oleviin konkreettisiin työkäytäntöihin ja toisaalta siihen, että toiminnassa työtapojen kehittäminen, koulutus että tutkimus ovat edustettuina mahdollisimman tasapuolisesti. Oulun seudun lastensuojeluyksikön arviointikyselyn vastausten alueelliset erot ovat pieniä, eikä aineiston alueellisen edustavuuden ja osittain paikkakuntakohtaisten vastaajamäärien vähyyden vuoksi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä esiintyvistä alueellisista eroista voida tehdä. Kriittisimpiä vastaajia on kuitenkin kaikkien kehittämisyksikkökohtaisten tavoitteiden kohdalla Oulussa. Kehittämisyksikön toimintaan tyytyväisimpiä olivat vastaajat Kiimingissä, Haukiputaalla ja Muhoksella. Näyttää siltä, että kehittämisyksikön toiminnan merkitys on korostunut pienillä paikkakunnilla. Kyselyn avovastauksissa tuli esille nimenomaan pienten kuntien työntekijöiden 3 Summamuuttuja on keskiarvo yksikön toiminnalleen asettamien tavoitteiden toteutumisesta sidosryhmien arvioimana (kuviot 1 4). 2

21 tarve kehittämistyön tukeen. Kehittämisyksikkö onkin toiminnallaan pystynyt saamaan aikaan erityisesti pienempien paikkakuntien toiminnan yhteyteen rakenteita, joiden turvin on voinut edistää lastensuojelutyöhön liittyvää kehittämistä. Toivottavasti lastensuojelutoiminnan (kehittäminen (?) MP) seudullisena ei jää tähän, vaan jatkoa seuraisi. Oulun seudulla yksittäisten pienten kuntien osalta työn kehittäminen on minimaalista. Tiiviistä aikataulusta huolimatta yhteistyö lastensuojelusuunnitelman valmistelussa on ollut todella antoisaa. Nyt olemassa oleva suunnitelmaversio vaikuttaa todella hyvältä, omin resurssein emme vastaavaan olisi pystyneet. Toisaalta Oulun kohdalla kriittisyys näkyy esimerkiksi lastensuojelun suunnitelman valmistelun yhteydessä ison vastaan pienten kuntien erilaisten tarpeiden kohtaamattomuutena ja yhteistoiminnan hankaluutena. Työskentelyssä näkyi kuntien hajanaiset intressit. Yhteisistä tavoitteista ei päästy keskustelemaan. Työskentelyssä oli tunnelma kaupunki vastaan ympäristökunnat. Tosin vetäjät tekivät parhaansa ilmapiirin saamiseksi rakentavaksi ja työskentelylle otolliseksi. Kuntien koko- ja tarve-eroista johtuvan kehittämisyhteistyön kritiikin lisäksi Oulun muihin kuntiin verrattuna kriittisempien näkökantojen esiintyminen voi johtua eroista kehittämistyön mahdollisuuksissa ja tätä myötä kriittisemmästä suhtautumisesta kehittämisyhteistyötä kohtaan. Avovastausten perusteella yksikään Oulun kaupungin alueella toiminut vastaaja ei ole pitänyt kehittämisyksikön toimintaa kehittämistyön mahdollistumisen edellytyksenä kuten pienempien kuntien edustajat ovat tehneet. 4.2 KEHITTÄMISYKSIKÖILLE ASETETTUJEN KRITEERIEN TOTEUTUMINEN Kehittämisyksiköille yleisesti asetettujen kriteerien toteutumisen tarkastelun apuna on käytetty Kehittämisyksiköiden työryhmän laatimaa Sosiaalialan kehittämisyksiköiden kriteerien konkretisointia (Kehittämisyksiköiden työryhmä 26). Tarkastelun kriteerit muodostuvat rakenteellisista, alueellisuuden/seudullisuuden ja toiminnan kriteereistä: Rakenteelliset kriteerit: 1. Kehittämisyksikön toimintarakenne on verkostoitunut. 2. Yksikön toiminnan rakenteet mahdollistavat tutkimus- ja kehittämistoiminnan. 21

22 3. Yksikön rahoitukseen on sitoutunut valtaosa seudun kunnista valtion rajoituksen ohella. 4. Yksikössä on kehittämistyön mahdollistava johtamistapa ja -rakenne. 5. Alueellisuuden/seudullisuuden kriteerit: 6. Kehittämisyksikkö on alueen kuntien yhteistä toimintaa. Alueen keskeiset toimijat ovat mukana suunnittelussa. Yhteistyö on konkretisoitu. 7. Yksikkö välittää kehittämis- ja tutkimustietoa alueelle/seudulle suunnitelmallisesti. 8. Yksikkö kehittää alueellisia/seudullisia asiakasprosesseja. 9. Toiminnan kriteerit: osaamisen jakaminen, kehittämistyö ja tutkimus 1. Yksikkö osallistuu omalla substanssialueellaan alueen tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimintaan. 11. Kehittämisyksiköt tunnistavat, dokumentoivat ja jakavat alueellaan arvioitua kokemustietoa. 12. Yksiköllä on kokemusta ja osaamista kehittämistyöstä ja kehittämisprosessista. 13. Kehittäminen on suunnitelmallista ja kytkeytyy systemaattisesti substanssialueen strategiseen kehittämiseen. 14. Kehittämisyksikkö tukee eri tahojen tutkimusta, osallistuu tutkimusprosesseihin ja/tai toteuttaa itse käytäntöjen tutkimusta. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen yhteydessä toimineiden kehittämisyksiköiden toiminnan vertailtavuuden vuoksi kysymykset on pidetty ennallaan jo tehtyjen yksiköiden arviointikyselyiden kanssa (Oinas 29a ja b). Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön yhteistyökumppaneiden mukaan kehittämisyksiköille asetetut tavoitteet ovat lastensuojelun kehittämisyksikön osalta toteutuneet kohtuullisen hyvin (kuvio 6). Kaksi kolmesta vastaajasta on vähintään jokseenkin sitä, että kehittämisyksiköille asetetut tavoitteet on saavutettu. Vastaajista 38 prosentin mukaan tavoitteet on tavoitettu kiistatta. Kriittisiä, vähintään jokseenkin eri olevia on vastaajista viisi prosenttia. Heistä yksi prosentti on sitä, ettei tavoitteita ole selvästikään saavutettu. 22

23 % Jokseenkin samaa Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri Kuvio 6. Kehittämisyksiköille valtakunnallisesti asetettujen tavoitteiden saavuttaminen (summamuuttuja 4, n=59). Parhaiten kehittämisyksiköille asetetuissa tavoitteessa yksikkö on onnistunut lastensuojelun tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimintaan osallistumisessa (kuvio 7). Lähes kaksi kolmesta vastaajasta kokee, että tavoite on toteutunut. Jos tähän lisätään vähintään jokseenkin samaa olevat, lähes yhdeksän kymmenestä yhteistyökumppaneista kokee, että tavoitteessa on onnistuttu % Jokseenkin samaa 2 2 Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri 7 Kuvio 7. Yksikkö on osallistunut lastensuojelun tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimintaan (n=59). Tutkimus-, kehittämis-, ja koulutustoimintaan osallistuminen näyttää olevan kehittämisyksiköiden toiminnassa parhaiten toteutunut osa-alue. Se on myös Pohjois- Pohjanmaan varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön (Oinas 29b) ja Pohjois- Pohjanmaan ikääntyvien palvelujen kehittämisyksikön (Oinas 29a) kehittämisyksiköille asetetuista tavoitteista parhaiten on toteutunut tavoite. 4 Summamuuttuja on keskiarvo kehittämisyksiköille yleisesti asetettujen tavoitteiden toteutumisesta sidosryhmien arvioimana. 23

24 Myös toiseksi onnistunein toiminnan tavoite on sama Oulun seudun lastensuojelun, Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen ja Pohjois-Pohjanmaan ikääntyvien palvelujen kehittämisyksiköille. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön arvioijista yli puolet on sitä, että yksiköllä on kokemusta ja osaamista kehittämistyöstä ja -prosesseista (kuvio 8). Vähintään jokseenkin samaa tavoitteen toteutumisesta on noin kahdeksan kymmenestä vastaajasta % Jokseenkin samaa 5 Toisaalta samaa, toisaalta eri 2 Jokseenkin eri Kuvio 8. Yksiköllä on ollut kokemusta ja osaamista kehittämistyöstä ja kehittämisprosesseista (n=59). Yksikön osallistuminen lastensuojelun tutkimus-, kehittämis- sekä koulutustoimintaan ja kehittämistyöstä ja -prosesseista kokemuksen ja osaamisen omaaminen ovat luonteeltaan laajoja tavoitteita. Tavoite vastaa kuitenkin hyvin kyselyyn vastanneiden työntekijöiden kokemuksia ja toiveita kehittämisyksikön toiminnasta. Kehittämisyksikkö on ollut valtavan hyvä ja monipuolinen kehittäjä, yhteistyön luoja, tiedottaja, ammatillinen tukija. Olisi tärkeä, että tällainen toiminta jossakin muodossa jatkuisi! Tarvetta on jatkossakin käsitellä yhteistyössä lastensuojelun moninaista kenttää. Vastaajat katsovat myös kehittämisen suunnitelmallisuuden ja kytkeytymisen lastensuojelun palveluiden strategiseen kehittämiseen onnistuneen suhteellisen hyvin. Vastaajista 73 prosenttia on vähintään jokseenkin samaa tavoitteen saavuttamisesta (39 % samaa, 34 % jokseenkin samaa ). (Liite 2: liitekuvio 1.) Näiden kolmen edellä mainitun kehittämisyksiköille asetettujen tavoitteiden toteutumisen aste on yhteydessä kehittämisyksikön toiminnan painotuksiin. Toimintaa on suunnattu erityisesti työntekijöiden työn kehittämiseen. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön hanketyöntekijän mukaan: 24

25 Sosiaalityöntekijät, ohjaajat ja perhetyöntekijät ovat olleet kehittämistyön keskeisimmät toimijat. Heidän osaamisen kehittämisen tarpeistaan toimintaa on rakennettu. (Hanketyöntekijä) Yksikön koetaan myös toimineen tiedon välittäjänä alueella. Noin puolet Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön vastaajista kokee, että yksikkö on selvästi jakanut kehittämis-, tutkimus- ja kokemustietoa (kuvio 9) % Jokseenkin samaa 7 Toisaalta samaa, toisaalta eri 9 Jokseenkin eri 19 Kuvio 9. Yksikkö on välittänyt kehittämis- ja tutkimustietoa Oulun seudulle suunnitelmallisesti (n=59). Kehittämisyksiköille asetetut tutkimukselliset tavoitteet eivät ole vastaajien mukaan toteutuneet niin hyvin kuin työn kehittämiseen liittyvät tavoitteet. Verrattaessa tutkimusta ja kehittämistä sisältävän kysymyksen ja kehittämistoimintaan liittyvän kysymyksen tuloksia, tutkimuksellisen ulottuvuuden sisältävä väite saa tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta heikomman tuloksen (kuviot 8, 9 ja 1) % Jokseenkin samaa 17 Toisaalta samaa, toisaalta eri 5 Jokseenkin eri Kuvio 1. Yksikön toiminnan rakenteet ovat mahdollistaneet tutkimus- ja kehittämistoiminnan (n=59). 25

26 Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikössä tutkimustoimintaa ei ole priorisoitu niin kuin joissain kehittämisyksiköissä on tehty (Pahtakari tulossa). Arvioidessaan kehittämisyksikön toimintaa yksikön työntekijät näkevät tässä olleen kehittämisen varaa. Kehittäjä-sosiaalityöntekijöiden työnkuva on fokusoitunut käytännön kehittämiseen yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Opetuksellinen ja tutkimuksellinen yhteistyö on ollut melko (liian?) ohutta, käytännössä se on tarkoittanut pikaista perehtymistä teemaan liittyvään Suomessa tuotettuun tutkimustietoon, jonkin verran ulkopuolisen asiantuntemuksen käyttämistä foorumeissa ja yhteistyötä oppilaitosten kanssa opinnäytetyön puitteissa. (Hanketyöntekijä) Kehittämisen varaa jäi: -kehittämistyön itsearvioinnin toteuttamisessa kehittämistyön aikana. (Hanketyöntekijä) Oppi- ja tutkimuslaitosyhteistyötä myös tiedon tuotannon näkökulmasta arvioidessaan hanketyöntekijät näkevät toiminnan esteeksi kehittämisyksikkötoiminnan rahoituksen lakkaamisen. Keskusteluja toiminnan rakenteista on käyty ja pilottikokeiluja tehty (käytännön työn ja opintojen toisiinsa kytkeminen MP), mutta esteeksi muodostui kehittämisyksikön toiminnan hankekesto ja jatkuvuuden puuttuminen. (Hanketyöntekijä) Hanketyöntekijöiden mukaan kehittämisyksikön oppilaitosyhteistyön yhteydessä on valmistunut yksi kandidaatin tutkielma ja valmisteilla on kymmenen opinnäytetyötä ammattikorkeakouluun. Tutkimuksen ja tiedon tuotannon tarve nousi selvästi esille kehittämisyksikön tekemässä kunta- ja järjestö- ja oppilaitostoimijoiden kehittämistarveselvityksessä. Työskentelyn tueksi tutkimusta kaivattiin muun muassa lastensuojelutyön vaikuttavuudesta, asiakkaiden lastensuojelutyöhön liittyvistä kokemuksista sekä laajemmin lastensuojeluun liittyvistä ilmiöistä (esim. huostaanottojen taustalla vaikuttavat tekijät ja kiireellisten sijoitusten määrät). Kyselyyn vastaajat suhtautuvat kriittisimmin Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön kehittämistyötä mahdollistavaan johtamistapaan ja -rakenteeseen. Vastaajista vain reilu viidennes kokee, että kehittämisyksikön johtamistapa ja -rakenne mahdollistaa kehittämistyön. 26

27 % Jokseenkin samaa Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri Kuvio 11. Yksikössä on ollut kehittämistyön mahdollistava johtamistapa ja -rakenne (n=59). Kehittämisyksikön johtamistapa ja -rakenne on tosin suurelle osalle vastaajista vähemmän tuttua en osaa sanoa -vastausten suuresta osuudesta päätellen. Jos en osaa sanoa - vastaukset poistetaan, vähintään jokseenkin kriittisten osuus vastaajista on kuitenkin 16 prosenttia (5/32). Aineistosta ei käy ilmi, mihin kriittisyys perustuu. Ainakin avovastausten perusteella yksikön toimintaan liittyvä kritiikki on yksittäistä (ks. taulukko 3). Vastaajat ovat olleet jossain määrin kriittisiä myös kuntien välisen yhteistyön asteen ja konkreettisuuden sekä keskeisten toimijoiden mukana olon suhteen. Vain 12 prosenttia vastaajista on sitä, että kehittämisyksikön toiminta on täysin vastannut näihin tavoitteisiin % Jokseenkin samaa 9 9 Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri 2 24 Kuvio 12. Yksikkö on ollut alueen kuntien yhteistä toimintaa. Alueen keskeiset toimijat ovat mukana suunnittelussa. Yhteistyö on konkretisoitu. (n=59) 27

28 Kehittämisyksikön toiminnan nähdään kuitenkin verkostoituneen hyvin. Lähes puolet vastaajista näkee toiminnan olleen selvästi verkostoitunutta ja ainakin jossain määrin verkostoitunutta 84 prosentin mukaan % Jokseenkin samaa 3 Toisaalta samaa, toisaalta eri Jokseenkin eri 2 12 Kuvio 13. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön toimintarakenne on ollut verkostoitunut (n=59). Kehittämistyön verkostoon on kuulunut toimijoita pääasiassa kunnista, järjestöistä ja oppilaitoksista. Kehittämisyksikön työntekijöiden arvioinneissa erityisesti järjestöyhteistyö on ollut onnistunutta. Järjestöjen mukana olo koulutuksissa, foorumeissa ja teemaryhmissä mahdollistaa yhteisen näkemyksen ja ymmärryksen lastensuojelutyöstä ja prosesseista. Yhteistyön kautta muodostuu yhteisiä työskentelytapoja. Useat mukana olleista järjestöistä on alueella palveluntuottajia, jolloin heillä on yhteisiä asiakkaita kuntien työntekijöiden kanssa. Yhtenäiset työskentelytavat ja yhteinen ymmärrys lastensuojelusta ja sen reunaehdoista tuottaa laadukkaampia palveluita asiakkaille. (Hanketyöntekijä) Järjestöjen työntekijöiden osallisuus on ollut tärkeää ja merkittävä osaamisen vahvistamista tukeva tekijä järjestöissä olevan erityisosaamisen kautta. Yhteistyö on vahvistanut vuoropuhelua ja mahdollistanut näkökulmia, jotka muuten olisivat jääneet puuttumaan. Esimerkiksi jälkihuollon teemaryhmässä sijoituspaikan edustajan osallisuus on ollut tärkeä linkki suunnitelmallisen jälkihuoltoprosessin jäsentämisessä. (Hanketyöntekijä) Myös eri kuntien työntekijöiden yhteinen työskentely teemaryhmissä ja konsultaation yhteydessä on nähty onnistuneena. 28

29 Dok.ryhmä (dokumentointiryhmä MP) oli hyvin työskentelevä, keskusteleva, antoisa, kun ihmisiä eri aloilta (järjestö, kunnat mm). Hyvin vedetty, olisi voinut työskentelyä jatkaakin. Ryhmän kautta into kehittää myös oman työyksikön käytäntöjä. Pyysin apua vaikeaan asiakastilanteeseen. Toivoin saavani tilanteeseen "toiset silmät". Hieno kokemus! Ulkopuolinen ihminen näkee asioita toisella tavalla ja sitä kautta saa suuntaa omalle työlleen josta myös asiakas hyötyy. Verkostoituminen oppilaitosten kanssa, joka on vaatinut uusien yhteistyörakenteiden luomista, on hankkeen aikana jäänyt kesken kehittämisyksiköiden rahoituksen päättymisen vuoksi. Yhteistyössä keskityttiin pysyvän kehittämisrakenteen luomiseen käytännön työn kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen välille. Pysyvän rakenteen luominen oli keskeinen tavoite kaikille kehittämisyksiköille. ( ) Sisällöllinen työ saatiin hyvään vaiheeseen juuri, kun ratkaisut kehittämisyksikön rahoituksen loppumisesta tulivat. Tehty kehittämistyö ( ) odottaa uusia valtakunnallisia linjauksia käytäntöjen kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyön rakenteista. (Hanketyöntekijä) Kyselyaineistossa verkostoitumisen epäonnistuneeksi kokeneiden kritiikin kohteita ei kysytty erikseen. Aineiston muissa yhteyksissä kritiikkiä esitettiin esimerkiksi tärkeiden yhteistyökumppaneiden mukana olon puutteesta (esim. mielenterveys- ja päihdetyö ja koulutoimi). Hanketyöntekijöiden itsearvioinnissa ja kehittämisyksiköiden arvioinnissa aiemmin (Pahtakari tulossa) esiin tulleet työyhteisön sisäiseen toimintaan ja kehittämisyksikkötoiminnan verkostoitumiseen liittyviä puutteita on näkynyt myös lastensuojelun kehittämisyksikön kehittämistyön onnistumisen esteinä. Ensimmäinen on johdon sitoutumisen merkitys. Kehittämistyön suurimmaksi puutteeksi koettiin esimiesten ulkopuolisuus hankkeessa. Kärjistäen esimiehet eivät tienneet, mitä kehittämisen eri alueilla tehtiin ja mitkä koettiin pulmallisiksi asioiksi työssä. Kehittämistyön ja perustyön integrointi jäi liikaa yksittäisten rivityöntekijöiden varaan. Esimiesten mukanaolo teemaryhmissä ja sovittu keskinäinen työnjako olisi pitänyt tiedostaa meidän kehittäjien toimesta heti alussa, kun kehittämisen kohteita jäsennettiin ja kehittämistyötä organisoitiin. Esimiesten ulkopuolisuus vaikeutti tavoitteiden toteuttamista ja kehittämistyön ja perustyön nivomista toisiinsa. (Hanketyöntekijä) 29