KILO ETELÄ-LEPPÄVAARA

Transkriptio

1 KILO ETELÄ-LEPPÄVAARA LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA Espoon kaupunki Tekninen keskus Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmia 2/2007

2 Etukannen kuva: Maisemaniitty kuviolla 126. Kuva: Liisa Sierla. Takakannen kuva: Kalliomännikkö kuviolla 150. Kuva: Liisa Sierla. Yhteystiedot: Kaupunginmetsänhoitaja Petri Vainio Espoon kaupunki Tekninen keskus, Luonnonhoitoyksikkö Puhelinvaihde: Sito Oy puh (09) Tietäjäntie ESPOO Copyrights Espoon kaupunki, valokuvat: Liisa Sierla, Kalle Karosto ja Marja Oittinen, Sito Oy

3 KILO ETELÄ-LEPPÄVAARA LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA

4

5 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 5 TIIVISTELMÄ Työ käsittää luonnonmukaisten viheralueiden luonnon- ja maisemanhoidon suunnittelun Kilo Etelä- Leppävaara-alueella. Suunnittelualueen luonnonmukaisten viheralueiden pinta-ala on noin 90 ha. Alueella on yhteensä 265 kuviota. Alue rajautuu pohjoisessa Turuntiehen, lännessä Karapellontiehen, etelässä Turunväylään ja idässä Mestarintiehen. Suunnitelma liittyy Pohjois-Leppävaara Lintuvaara -alueen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmaan, joka on tehty vuorovaikutuksessa tämän suunnitelman kanssa. Suunnitelman tavoitteena on ollut laatia asemakaavoitetuille, kaupungin omistuksessa oleville luonnonmukaisille viheralueille toteutuskelpoinen hoitosuunnitelma, jonka toteuttaminen parantaa viherympäristön ilmettä ja kestävyyttä. Suunnitelman tavoitteena on pyrkiä maisemallisesti monipuoliseen ja kestävään viheralueeseen kaupunkiympäristössä. Tavoitteena on ollut kehittää viheralueiden suunnittelua pitkäjänteiseksi ja hoitoa taloudelliseksi ja kokonaiskustannuksiltaan edulliseksi. Suunnitelman tilaaja on Espoon kaupungin tekninen keskus ja tekijänä Sito Oy. Projektipäällikkönä on toiminut Sito Oy:stä maisema-arkkitehti Marja Oittinen ja projektisihteerinä FM Liisa Sierla. Kuviokohtaiset hoito-ohjeet ja maastotyöt on tehnyt MMM Kalle Karosto ja hankkeen paikkatietovastaavana on ollut FM Emmi Jouslehto. Suunnitelman laatimista on valvonut ohjausryhmä, johon ovat kuuluneet maisema-arkkitehti Leena Ihalainen (puheenjohtaja), kaupunginmetsänhoitaja Petri Vainio, suunnitteluinsinööri Ritva Hämäläinen, suunnittelija Tiina Peippo, projektipäällikkö Jaana Junkkari, aluearkkitehti Ossi Keränen, maisema-arkkitehti Marjaleena Miettinen ja piiripuutarhuri Anne Mannermaa. Ohjausryhmä kokoontui viisi kertaa. Lisäksi työn aikana järjestettiin useita työkokouksia eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Suunnitelman maastotyöt on tehty kesällä 2006 ja raportti syksyn 2006 aikana. Suunnitelmaan liittyen on pidetty asukastilaisuus syksyllä Asukastilaisuudessa tullut palaute on otettu huomioon hoitoohjeissa. Myös tulevat maankäytön muutokset on pyritty ottamaan huomioon suunnitelmissa. Toimenpiteet on suunnitelmassa annettu kymmeneksi vuodeksi eteenpäin vuoteen Suunnitelma hyväksytetään ohjeellisena katupäällikön päätöspöytäkirjalla. Kullekin käsittelyalalle eli kuviolle on määritetty erikseen sen puusto, kasvupaikka ja erityispiirteet. Kilo-Leppävaara-alueen metsät ovat suurimmalta osin hyväkuntoisia ja hoidon tarvetta esiintyi melko vähän. Merkittäviä tuhoja tai sairauksia ei alueen metsissä esiintynyt. Noin 50 kuviolle ehdotettiin jonkinlaisia toimenpiteitä, lähinnä harvennushakkuita ja taimikonhoitoa. Hakkuita suunnittelualueelle on esitetty varsin vähän, painottuen harvennushakkuisiin. Luonnon monimuotoisuutta edistävänä toimenpiteenä suunnitelmassa on esitetty joidenkin kuvioiden jättämistä luonnontilaisiksi (hoitoluokka C5, arvometsä). Toimenpiteiden kiireellisyys on jaettu kolmeen eri luokkaan. Ensimmäisessä luokassa (heti) ehdotetut toimenpiteet ovat jo myöhässä ja ne tulisi suorittaa mahdollisimman pian metsikön elinvoimaisuuden säilymisen kannalta. Tällaisia akuutteja kohteita alueella esiintyi hyvin vähän. Toinen luokka ulottuu 1-5 vuoden päähän, eli ehdotetut toimenpiteet tulisi suorittaa seuraavien viiden vuoden kuluessa. Suuri osa ehdotetuista toimenpiteistä kuului tähän luokkaan. Viimeinen luokka ulottuu kiireellisyydeltään 6-10 vuoden päähän. Luonnonhoitoyksikön tavoitteena on pyrkiä toteuttamaan ensimmäinen ja toinen hoitoluokka yhtä aikaa 2-3 vuoden sisällä. Suunnittelualueella on useita kulumiselle herkkiä kuvioita, joille ei tässä suunnitelmassa esitetty erityistoimenpiteitä kulumisen korjaamiseksi tai ennaltaehkäisemiseksi. Jatkotoimenpiteenä tulisi tarkastella näitä riskikohteita tarkemmin ja esittää tarvittaessa toimenpide-ehdotuksia kehitettävän ohjeistuksen pohjalta. Jatkossa tulisi kiinnittää myös erityistä huomiota Kaupunkisuunnittelukeskuksen ja Teknisen keskuksen suunnittelun vuorovaikutteisuuteen ja tiedon kulun parantamiseen, jotta luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmissa tai tarvittaessa myös erillistoimin niiden ulkopuolella ehdittäisiin valmentaa puustoa ja kehittää reunavyöhykkeitä maankäytön muutoksia silmällä pitäen.

6

7 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 7 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET SUUNNITTELUSSA KÄYTETYT MENETELMÄT SUUNNITTELUALUEEN YLEISKUVAUS JA NYKYTILA Maisema ja luonnonympäristö Maankäyttö ja kaavoitus Asukaskyselyn tuloksia Viheralueiden käyttö Viheralueiden kunto ja hoidon tarve HOITOLUOKAT Suunnitelmassa käytetty hoitoluokitus Viheralueiden jakautuminen eri hoitoluokkiin HOIDON OHJEISTUS Metsät Avoimet viheralueet Kuviokohtaiset hoito-ohjeet KUSTANNUSARVIO JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTOIMENPITEET LÄHTEET...36 LIITTEET Teemakartat: Liite 1 Kuvionumerot Liite 2 Hoitoluokat Liite 3 Kehitysluokat Liite 4 Kasvupaikat Liite 5 Pääpuulajit Liite 6 Kuluneisuus Liite 7 Hoitotoimenpiteet ja niiden kiireellisyys Liite 8 Hakkuut ja niiden kiireellisyys Liite 9 Kuviokohtaiset suunnitelmataulukot Liite 10 Asukaspalautteet Kilo - Etelä-Leppävaara luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmasta

8 8 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 1. JOHDANTO Työ käsittää luonnonmukaisten viheralueiden luonnon- ja maisemanhoidon suunnittelun Kilo- Leppävaara-alueella. Suunnittelualueen luonnonmukaisten viheralueiden pinta-ala on noin 90 ha ja alueella on yhteensä 265 kuviota. Alue rajautuu pohjoisessa Turuntiehen, lännessä Karapellontiehen, etelässä Turunväylään ja idässä Mestarintiehen (kuva 1). Palokaivonpuisto rajautuu tämän työn ulkopuolelle, koska siitä on tilattu erillinen suunnitelma. Noin 1 ha suunnittelualueesta on katualuetta. Koko suunnittelualueen bruttopinta-ala on noin 560 ha. Kuva 1 Suunnittelualueen aluerajaus, 1: Työn taustana on Espoon kaupungin Teknisessä keskuksessa vuonna 2005 laadittu Viheralueiden alueellinen yleissuunnitelma , hoitoluokituskartta sekä Kilo-Leppävaara-alueelle laadittu Viheralueiden alueellinen yleissuunnitelma (Espoon kaupunki 2005). Suunnitelma keskittyy kymme-

9 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 9 neksi vuodeksi eteenpäin eli vuoteen 2016 asti. Hoidon kiireellisyys määritellään eripituisin osajaksoin, jona aikana hoitotoimenpiteet suositellaan tehtäväksi. Vastaavia alueellisia luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmia on tehty muille Espoon kaupungin alueille jo seitsemän vuoden ajan. Suunnitelman tilaaja on Espoon kaupungin tekninen keskus ja tekijänä Sito Oy. Projektipäällikkönä on toiminut Sito Oy:stä maisema-arkkitehti Marja Oittinen ja projektisihteerinä FM Liisa Sierla. Kuviokohtaiset hoito-ohjeet ja maastotyöt on tehnyt MMM Kalle Karosto ja hankkeen paikkatietovastaavana on ollut FM Emmi Jouslehto. Suunnitelman laatimista on valvonut ohjausryhmä, johon ovat kuuluneet maisema-arkkitehti Leena Ihalainen (puheenjohtaja), kaupunginmetsänhoitaja Petri Vainio, suunnitteluinsinööri Ritva Hämäläinen, suunnittelija Tiina Peippo, projektipäällikkö Jaana Junkkari, aluearkkitehti Ossi Keränen, maisema-arkkitehti Marjaleena Miettinen ja piiripuutarhuri Anne Mannermaa. Suunnitelman maastotyöt on tehty kesällä 2006 ja suunnitelmaraportti syksyn 2006 aikana. Suunnitelmaan liittyen on pidetty asukastilaisuus syksyllä Suunnitelma liittyy Pohjois-Leppävaara Lintuvaara -alueen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmaan, joka on tehty vuorovaikutuksessa tämän suunnitelman kanssa. Suunnitelma hyväksytetään ohjeellisena katupäällikön päätöspöytäkirjalla. 2. SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Suunnitelman tavoitteena on ollut laatia asemakaavoitetuille, kaupungin omistuksessa oleville luonnonmukaisille viheralueille toteutuskelpoinen hoitosuunnitelma, jonka toteuttaminen parantaa viherympäristöjen ilmettä ja kestävyyttä. Suunnittelussa on pyritty maisemallisesti monipuoliseen ja kestävään viheralueeseen kaupunkiympäristössä. Tavoitteena on ollut kehittää viheralueiden suunnittelua pitkäjänteiseksi ja hoitoa kokonaiskustannuksiltaan edulliseksi. Suunnittelun lähtökohtana on ollut laatia tiivis tietopaketti ja käytännön työkalu hoidon toteutuksesta vastaaville henkilöille. Suunnitelma toimii myös mallina jatkossa laadittaville alueellisille luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmille. Suunnittelussa käytettävä aikajänne on aiempaa lyhyempi, minkä ansiosta hoidon toteutuksessa ja uusien suunnitelmien laadinnassa voidaan entistä helpommin reagoida maankäytön muutoksiin ja muihin suunnittelun kannalta merkittäviin tekijöihin. 3. SUUNNITTELUSSA KÄYTETYT MENETELMÄT Suunnitelma perustuu kesällä 2006 toteutettuihin maastoinventointeihin. Inventoinneissa on kiinnitetty erityisesti huomiota kaupunkimetsän erityispiirteisiin, kuten polunvarsien ja metsänreunojen hoitoon sekä maisematilojen ja näkymien korostamiseen. Kunkin kuvion erityispiirteet on pyritty tunnistamaan ja ottamaan huomioon hoito-ohjeita suunniteltaessa. Yksittäisiä maisemapuita ja kuvioilla yleisinä esiintyviä jaloja lehtipuita on säästetty ja tuotu esiin. Hoito-ohjeissa yleisimmin esitettyjä toimenpiteitä ovat olleet harvennus, taimikonhoito ja yksittäisten puiden poisto. Toimenpiteet on suunnitelmassa annettu kymmeneksi vuodeksi eteenpäin vuoteen Hoidon kiireellisyys eli aika milloin hoitotoimet suositellaan tehtävän, määritellään kolmena eri aikana, jotka ovat: 1) heti, 2) 1-5 vuotta ja 3) 6-10 vuotta. Kullekin käsittelyalalle eli kuviolle on määritetty erikseen sen puusto, kasvupaikka ja erityispiirteet. Niityt hoidetaan kullekin niittykuviolle sopivalla tavalla. Pääosin pyritään edesauttamaan kuvioiden luontaista kehityskaarta. Metsien puu- ja pensaslajiston hoidossa pyritään lajistolliseen monimuotoisuuteen. Suunnitelman laadinnassa on käytetty lähtötietoina olemassa olevia suunnitelmia, selvityksiä ja muuta kirjallista materiaalia sekä alueella tehdyn asukaskyselyn tuloksia. Suunnitelma on laadittu vuorovaikutuksessa työtä ohjanneen ohjausryhmän ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Asukasyhteistyötä on suunnittelun aikana tehty tiedottamalla hankkeesta asukkaille Avoin Espoo Internet-sivuilla sekä järjestämällä yleisötilaisuus yhteistyössä suunnittelijoiden ja tilaajan edustajien kanssa. Asukastilai-

10 10 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma suudessa tullut palaute (liite 10) on otettu huomioon hoito-ohjeissa. Myös tulevat maankäytön muutokset on huomioitu suunnitelmissa. Keskeisenä suunnittelutyökaluna on käytetty MapInfo-paikkatieto-ohjelmaa ja Access-tietokantaa. Paikkatietojärjestelmä on kaupungilla käytössä ja sitä pystytään toteutusvaiheessa päivittämään. Access-tietokantoihin tallennettujen kuviokohtaisten tietojen pohjalta on MapInfossa tehty erilaisia teemakarttoja suunnitelman havainnollistamiseksi. Osa teemakartoista on tehty ilmakuvan ja osa kantakartan päälle. Paikkatietoaineiston koordinaatisto on Suomen KKJ2. 4. SUUNNITTELUALUEEN YLEISKUVAUS JA NYKYTILA 4.1. Maisema ja luonnonympäristö Kilo - Etelä-Leppävaara -alueen maisema rakentuu rikkonaisista moreeniselänteistä ja niiden väliin jäävistä kapeista purolaaksoista. Aluetta halkoo Iso-Huopalahteen laskeva Monikonpuro, toiselta nimeltään Kilonoja (kuva 5), jonka uomaa myötäilee pitkä ja kapea savilaakso. Laakso- ja selännealueiden rajat ovat selkeitä ja myös tiiviisti rakennetut alueet rajautuvat virtaviivaisesti avoimiin alueisiin. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet ja kohteet on esitetty kuvan 2 analyysikartalla. Kulttuurihistoriallisista kohteista Turuntie ja Karjaa-Helsinki junarata ovat merkittävimmät tie- ja ratalinjaukset. Kilon kartano on Teknisen keskuksen analyysissä merkitty laajaksi arvoalueeksi, jonka mailla sijaitsee myös kaksi kolmesta muinaisjäännöksestä. Suurin osa alueen eteläpuolisista peltoalueista on vanhoja, jo Kuninkaankartastossa vuosina esiintyneitä peltoja. Leppävaarasta Laajalahteen linjautuva Helsingin linnoitusketju ( ) sivuaa suunnittelualuetta idässä. Suunnittelualueella on viisi keskiaikaista kylämäkeä: Leppävaaran kartano, Kilo, Kilo gård, Konungsböle ja Klåbskog. Alueella on myös merkittävää huvila-asutusta, joka luo sille omaleimaisuutta. Maisemarakenteellisesti ja kuvallisesti alueelle tyypillisiä ovat havupuuvaltaiset kalliomäet, kartanoalueet sekä avoimet niitty- ja peltoalueet. Viimeksi mainitut ovat muuttuneet avoimien alueiden umpeenkasvun myötä ja myös tärkeät näkymät ovat umpeutumassa. Junaradan muodostama estevaikutus on paitsi toiminnallinen myös visuaalinen. Ikävä maisemahaitta on myös Lansanpuroa seuraava voimalinja. Keskeisten alueiden osalta maisema kaipaisi tilallista selkeyttämistä ja eheyttämistä. Suunnittelualueen kasvillisuus vaihtelee lehtomaisista kankaista kuiviin kalliomänniköihin. Alueella esiintyy melko paljon tammia, mikä kuvastaa alueen rehevyyttä. Vanhojen tilakeskusten ympäristöissä on kulttuurikasvillisuutta. Alueella on myös avoimia maisemaniittyjä ja viljelyksessä olevia peltoja. Alue on melko tiiviisti rakennettua ja niiden väliin jäävät metsäalueet pieniä. Suurimmat yhtenäiset metsät löytyvät Friisinmäen alueelta, joka kuuluu osaksi Leppävaaraa eteläpohjoissuunnassa halkovaa seudullisesti tärkeää ekologista yhteyttä. Suunnittelualueen paikallisesti merkittävimmät ekologiset yhteydet sijaitsevat Friisinmäen-Nuijalan-Nuijamäen alueella ja Kilon- Kilonkallion-Kuninkaisten alueella. Ne yhdistyvät alueen länsireunassa seudullisesti merkittävään ekologiseen verkostoon, kuten kuvassa 4 esitetään. Kilo-Leppävaara-alueen pintavedet laskevat Monikonpuroon ja Haukilahteen laskevaan Gräsanojaan. Monikonpuro ja sen välitön lähiympäristö kuuluu metsälain mukaisiin arvokkaisiin elinympäristöihin. Monikonpurossa elää meritaimenkanta (Heikkinen 2001, Saura ja Könönen 2003). Meritaimen kuuluu uuden uhanalaisluokittelun mukaan silmälläpidettäviin lajeihin. Nykyisin merkittävä osa Monikonpurosta kulkee uudessa uomassa, joka rakennettiin ja johon puro ohjattiin Leppävaaran uuden liikekeskuksen rakentamisen yhteydessä (kuva 5). Ainoat viralliset luonnonsuojelukohteet alueella ovat kaksi luonnonmuistomerkkiä: n vuotias Ekbackan tammi Kuninkaistentien ja Kuninkaistenkujan risteyksessä sekä Edelfeltin huvilan tammi kiinteistöllä Lansantie 8, Magnus Enckelinkujan risteyksen kohdalla (Anttila ja Kuisma 2005).

11 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 11 Kuva 2 Maisemarakenne ja maankäytön historia (Lähde: Espoon kaupungin tekninen keskus 2005).

12 12 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Kuva 3 Viheralueiden toiminnot ja suunnittelutilanne vuonna 2004 (Lähde: Alueellinen yleissuunnitelma, Espoon kaupungin tekninen keskus 2005).

13 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 13 Kuva 4 Suunnittelualueen ekologiset yhteydet ja niiden liittyminen seudullisesti merkittävään ekologiseen verkostoon. Säilytettäviä luontoarvoja on eniten Friisinmäen metsäalueella, joissa esiintyy pesivänä mm. pikkutikkaa (Kalevi Hiironniemi, henkilökohtainen tiedonanto). Suunnittelualueella on tehty lepakkohavaintoja ja alueella esiintyy ainakin pohjanlepakkoja (Siivonen 2002). Suunnittelualueella ei ole edellä mainitun lisäksi muita metsälain tai luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita elinympäristöjä. Suunnittelualueella ei sijaitse pohjavesialueita eikä luonnonsuojelualueita tai Natura 2000 alueita Maankäyttö ja kaavoitus Suunnittelualueelle kohdistuneet rakennuspaineet ja viime vuosina tapahtunut voimakas rakentaminen ovat asettaneet omat haasteensa myös viheralueiden ja niiden hoidon suunnittelulle. Suunnittelualueella on mm. havaittavissa hakkuista ja rakentamisesta johtuvaa metsien reunapuuston kunnon heikentymistä äkillisten pienilmastomuutosten myötä. Esimerkiksi kuviolla 149 osa reunapuustosta on kaatunut tuulessa kuvioon rajautuvan uuden Nuijalantien rakentamista varten tehtyjen hakkuiden vuoksi (Kuva 16 s. 26). Maankäytön muutokset on otettu huomioon metsänhoidon suunnittelussa ja kiireellisyyden arvioinnissa. Espoon eteläosien yleiskaava on luonnosvaiheessa. Kaavaluonnokseen tehtyjen mielipiteiden ja muutosesitysten käsittely alkoi Kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja jatkuu edelleen. Suunnittelualueella on vireillä myös joitakin asemakaavamuutoksia. Viheralueista useimmat on merkitty joko asemakaavaan tai yleiskaavaluonnokseen.

14 14 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Kuva 5 Monikonpuron sijainti suunnittelualueella (Lähde: Saura ja Könönen 2003). Osa suunnitelmaan kuuluvista viheralueista on kaavoitettu rakentamiseen ja myös kaavamuutokset ovat mahdollisia. Uutta asuinrakentamista on kaavoitettu Etelä-Leppävaaraan, Säterinmetsän alueelle. Rakentamisen seurauksena nykyisten viheralueiden käyttöpaineet kasvavat entisestään. Viheralueiden kaavoitustilanne vuodelta 2004 on esitetty kuvassa 3. Nykyinen ja suunniteltu maankäyttö on esitetty kuvassa 7 ja maankäytön historiaa kuvassa 2 (sivu 10). Leppävaaran alueelle vuosina kaavoitettavat alueet ja niiden työohjelma on esitetty kuvassa 6 ja taulukossa 1. Kuvassa esitetyistä kohteista kohteet 20, 24 ja 25 sijaitsevat suunnittelualueelle kuuluvilla viheralueilla. Näille kohteille on kaavoitettu pientaloasutusta. Kohteen 20 luoteiskulmaan on esitetty myös siirtolapuutarhaa. Muilta osin maankäyttö ei tule merkittävästi muuttumaan suunnittelualueella. Radan vartta on tiivistetty tietoisesti jo viimeisen 10 vuoden aikana ja suuntaus tulee jatkumaan. Alue tulee edelleen olemaan pientalovaltaista. Merkittävimmät maankäytön muutokset tulevat sijoittumaan Turunväylän (E18) varteen, jonne on tulossa toimistotaloja aivan väylän välittömään läheisyyteen sekä uutta pientaloasutusta Nuijalantien- Friisinmäentien varteen. Tämän rakentamisen seurauksena pohjois-eteläsuuntainen avoin maisematila kapenee nykyisestä.

15 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 15 Tiedossa olevat kaavoitusalueet ja maankäytön muutokset on otettu huomioon hoito-ohjeita suunniteltaessa. Esimerkiksi kuvioiden niittyjen hoitoon ei ole esitetty toimenpiteitä, koska alueelle on suunniteltu maankäytön muutoksia (kohde 24). Kuva 6 Leppävaaran alueelle vuosina kaavoitettavat alueet (Lähde: Espoon kaupunki, Kaupunkisuunnittelukeskus) 4.3. Asukaskyselyn tuloksia Vuonna 2004 tehdyn asukaskyselyn perusteella suosituimmat viheralueet sijaitsevat Leppävaaran urheilupuistossa ja sen ympäristössä. Sekä Etelä-Leppävaaran että Kilon alueilla suurin kysyntä oli ulkoilureiteillä ja poluilla sekä luonnonmukaisesti hoidetuilla alueilla. Viheralueiden suurimmiksi ongelmiksi mainittiin kyselyssä epäsiisteys, riittämätön hoito, pusikkoisuus ja pimeys. Etelä- Leppävaarassa ongelmalliseksi koettiin myös meluisuus ja liian pienet viheralueet. Kooste Kilo - Etelä-Leppävaaran luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmasta saaduista asukaspalautteista on tämän raportin liitteenä 10.

16 16 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Taulukko 1 Leppävaaran alueen kaavoituksen työohjelma vuosille (Lähde: Espoon kaupunki, kaupunkisuunnittelukeskus) TYÖOHJELMA Nro Selite H/A S/K K 1 UUSMÄKI POHJ (A) S/K LEPPÄVAARAN SUUNNITTELUALUE UUSMÄKI (NYBACKA) (A) S/K 3 LINTUVAARA POHJ. / HÄMEVAARA (A) K 4 PAINIITTY (A) S/K 5 LINTUVAARAN KESKUS VERMON PUISTO (VERMO II) S 7 VERMONSOLMU (VERMO III) ja S 8 PERKKAA (A) S 9 PERKKAA II B K 10 PERKKAA II B (A) S 11 MÄKKYLÄ I S 12 VERMO (Sikuri) LEPPÄVAARAN LIIKEKESKUS I-II S 14 LEPPÄVAARAN LIIKEKESKUS I (A) S 15 LEPPÄVIITA LEPPÄVAARAN TERMINAALIALUE 17 RUUSUTORPANPUISTO ETELÄ-LEPPÄVAARA 19 SÄTERINKALLIO (A) S 20 SÄTERINNIITTY S/K 21 PIKKALANPUISTO ja S 22 LEPPÄVAARAN URHEILUPUISTO H K 23 LEPPÄVAARAN KESKUS POHJOINEN (Galleria) NUIJALA k (H) K 25 KELLARINMÄKI-FRIISINMÄKI k NIHTISILTA k KARANIITTY II S 28 KARAKALLIO (KESKUS) K UUDET HANKEKAAVAT Esisuunnittelu 02 Osallistumis- arviointisuunnitelma 03 Suunnittelu ja käsittely KSL:ssa 04 Hyväksyminen KH,KV 05 Uudet hankekaavat PlaNet 6.0 ESPOON KAUPUNKI

17 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 17 Kuva 7 Nykyinen ja suunniteltu maankäyttö vuonna 2004 (Lähde: Alueellinen yleissuunnitelma, Espoon kaupungin tekninen keskus 2005).

18 18 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 4.4. Viheralueiden käyttö Suurimmat käyttöpaineet suunnittelualueella kohdistuvat Friisinmäen, Nuijamäen, Lansankallion, Kilonkallion ja Ruusutorpanpuiston alueille (kuva 8). Käyttöpaineesta ja virkistyskäytön suuresta määrästä kertovat alueilla risteilevät tiheät polkuverkostot. Suurin käyttöpaine kohdistuu koulujen välittömässä läheisyydessä oleviin metsiin, joissa oli selvästi havaittavissa liiallisesta käytöstä johtuvaa maapinnan kulumista (ks. kuva 18 s. 27). Selvästi kuluneet alueet ovat pinta-alaltaan pieniä. Tiheän polkuverkoston ansiosta suuremmat yhtenäiset viheralueet, kuten esim. Friisinmäen alue, ovat kuluneet melko vähän käyttöpaineesta. Suunnitelmassa suuren käyttöpaineen omaavien metsien kulumista pyritään estämään jättämällä pensaskerros osittain raivaamatta. Näin liikkumista pyritään ohjailemaan lähinnä niille tarkoitetuille alueille. Liikkumista voidaan ohjata myös mm. jättämällä kaadettuja/kaatuneita runkoja maahan. Kuva 8 Suunnittelualueen käytetyimmät viheralueet on ympyröity kuvassa Viheralueiden kunto ja hoidon tarve Kilo Etelä-Leppävaara -alueen metsät olivat suurimmalta osin hyväkuntoisia ja hoidon tarvetta esiintyi melko vähän. Hoitotoimenpiteinä ehdotettiin lähinnä harvennushakkuita ja taimikonhoitoa. Suunnittelualueen kokoon nähden ehdotettujen toimenpiteiden määrä oli varsin pieni. Merkittäviä tuhoja tai sairauksia ei alueen metsissä esiintynyt. Muutamilla kohteilla esiintyi yksittäisiä lahovikaisia puita ja tuulenkaatoja. Kehä 1:n varressa sijaitseva Nokian talojen edusmetsä (kuviot 263 ja 264) lienee pahimmin kärsineitä alueita, sillä suurin osa alueen kuusista oli pystyyn kuolleita. Toinen merkittävä tuhoalue on Nuijalan alueelta löytynyt, uuden tielinjan raivauksen yhteydessä pystyyn kuivumaan päässyt kuusikon laita (kuvio 149). Harvinaisen kuivan kesän 2006 jälkeen varsinkin kallioisilla alueilla kuivuustuhot tulevat varmasti jossain määrin lisääntymään.