Kuva 19 Kilon koulun lähimetsän kenttä- ja pohjakerros kuviolla 120 on paikoin melko kulunut runsaan käytön seurauksena

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Kuva 19 Kilon koulun lähimetsän kenttä- ja pohjakerros kuviolla 120 on paikoin melko kulunut runsaan käytön seurauksena"

Esko Ahonen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 30 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Kuva 19 Kilon koulun lähimetsän kenttä- ja pohjakerros kuviolla 120 on paikoin melko kulunut runsaan käytön seurauksena Runsaasti käytetyt, pienialaiset metsäkuviot asutuksen läheisyydessä olivat paikoin kuluneita, kuten esimerkiksi Kilon ja Kilonpuiston koulujen lähimetsät (kuva 19). Tällaisiin kohteisiin tulee jatkossa kiinnittää huomiota ja pyrkiä hoitotoimenpitein ehkäisemään kulumista. Kuva 20 Osa kuvioista jätettiin luonnontilaisiksi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Kuvassa koivunmantokuoriaisen syömäjälkiä lahopuulla kuviolla 135. Kuvioita, jotka eivät ole aktiivisessa virkistyskäytössä ja/tai joilla on erityisiä luontoarvoja, jätettiin luonnontilaisiksi ja merkittiin hoitoluokkaan C5, arvometsä. Osalle tällaisista kuvioista oli jo jätetty la-

2 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 31 hopuuta. Muita suunnitelmassa esitettyjä monimuotoisuuden lisäämiseen tähtääviä hoitotoimenpiteitä ovat mm. jalojen lehtipuiden suosiminen niiden luontaisilla kasvupaikoilla (kuva 21), tiheikköjen jättäminen sopiviin paikkoihin ja monilajisuuden sekä monikerroksellisuuden lisääminen. Kuva 21 Suunnittelualueella kasvaa runsaasti komeita jaloja lehtipuita. Kuvassa tammi ja saarni kuviolla 259. Kuva 22 Reunaniitty Kilon aseman läheisyydessä, kuviolla 179.

3 32 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Suunnittelualueella on useita laajempia avoimia niitty- ja peltoalueita. Niittyjen ja avoimien alueiden hoidossa on kiinnitetty erityistä huomiota niiden maisemallisiin ominaispiirteisiin ja niiden sijoittumiseen suurmaisemassa. Niityt on luokiteltu uutta hoitoluokitusta soveltaen ja yleisin niille ehdotettu hoitotoimenpide oli niitto. Kuva 23 Maisemaniitty kuviolla 126. Kuva 24 Maisemapelto kuviolla 132.

4 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Kuva 25 Maisemaniitty kuviolla 146. Kuva 26 Maisemaniitty on niitetty koneellisesti kuviolla

5 34 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 7. KUSTANNUSARVIO Oheisessa taulukossa on esitetty suuntaa-antava arvio suunniteltujen toimenpiteiden kokonaiskustannuksista. Pienpuustonhoitoon sisältyvät myös mekaanisen raivauksen ja perkausten kustannukset. Taulukko 5 Arvio suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden kustannuksista Toteutusaikataulu Toimenpide Heti Ensiharvennus Harvennus Erikoishakkuu Pienpuustonhoito Istutus Niitto Yhteensä Johtopäätöksenä voidaan todeta, että B- ja C-hoitoluokkien hoito on varsin edullista suhteutettuna näihin hoitoluokkiin kuuluvien viheralueiden näkyvyyteen ja käytettävyyteen. 8. JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTOIMENPITEET Noin 50 kuviolle ehdotettiin jonkinlaisia toimenpiteitä. Toimenpide-ehdotukset ja niiden kiireellisyysluokat löytyvät liitteestä 9, hoito- ja hakkuutaulukoiden alta. Keskeiset hoitotoimenpiteet ja niiden toteutusaikataulu on esitetty myös liitteiden7 ja 8 teemakartoilla. Erityiskohteina mainittakoon kuvion 149 reunavyöhykkeen vahvistaminen sekä näkymien säilyttäminen avoimina kuvioiden 132, 146 ja 177 muodostamalla, maisemallisesti arvokkaalla niittyalueella. Näkemäsektorin ja edellä mainitun niittyalueen yhtenäisyys tulee säilyttää alueen kaavoituksen ja rakentamisen sekä näihin liittyvän viheraluesuunnittelun yhteydessä. Yksittäisiä jalopuita (esim. tammi) voisi suosia tulevalla uudella asuinalueella. Jatkossa tulisi kiinnittää erityistä huomiota Kaupunkisuunnittelukeskuksen ja Teknisen keskuksen suunnittelun vuorovaikutteisuuteen ja tiedon kulun parantamiseen, jotta luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmissa, tai tarvittaessa myös erillistoimin niiden ulkopuolella, ehdittäisiin valmentaa puustoa ja kehittää reunavyöhykkeitä maankäytön muutoksia silmällä pitäen. Rakentamisesta ja maankäytön muutosten myötä viheralueiden määrä vähenee, minkä johdosta jäljelle jäävien alueiden ja niiden valmentamisen merkitys korostuu.

6 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 35 Suunnitelmaa päivitetään luonnonhoitoyksikössä vuosittain, sitä mukaan kuin suunnitelmaa toteutetaan ja siihen tulee muutoksia. Luonnonhoitoyksikkö ja tekninen keskus käyvät suunnitelman ja sen toteutustilanteen läpi yhdessä kerran vuodessa. Maisemallisesti katsottuna suunnittelualueen metsät ovat pinta-alaltaan pieniä, mutta rakentaminen alistuu maisemaan pientaloasutuksen ansiosta. Avoin peltoalue (kuviot 132, 146 ja 177) muodostaa tärkeän keskiakselin, johon rajautuvat metsän reunat ovat erityisen tärkeitä. Myös pienempien niittyalueiden reunat ovat maisemallisesti merkittäviä. Havupuuvaltaiset metsäkumpareet ja yleensä havupuiden muodostama silhuetti on omaleimaista Kiloa, jota tulisi voida säästää ja suosia. Suunnittelualueen asutus on lisääntynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana ja tulee edelleen lisääntymään seuraavalla suunnitelmakaudella. Tämä tulee ottaa huomioon hoidon toteutuksessa ja pyrkiä ehkäisemään ennalta lisääntyvän käyttöpaineen aiheuttamaa kulutusta. Kulutuksen ennaltaehkäisy ja kulun ohjaaminen on tärkeää juuri Kilo Etelä-Leppävaara alueen kaltaisilla suunnittelualueilla, joilla metsäkuvioiden koko on pieni ja reunavaikutus suhteessa kuviokokoon suuri. Kulumisen ennaltaehkäisy ja kulumisvaurioiden korjaaminen on myös yksi Espoon luonnonhoidon toimintamallissa (Espoon kaupunki 2006) esitetyistä tavoitteista. Suunnittelualueella on useita kulumiselle herkkiä kuvioita, joille ei tässä suunnitelmassa esitetty erityistoimenpiteitä kulumisen korjaamiseksi tai ennaltaehkäisemiseksi. Jatkotoimenpiteenä tulisi tarkastella näitä riskikohteita tarkemmin ja arvioida suunnitelman toteutuksen yhteydessä kuviokohtaisesti tarve kulumista ehkäiseville tai korjaaville toimenpiteille. Hoidon toteuttajien vastuulla on myös muuttuneissa olosuhteissa arvioida tapauskohtaisesti mahdolliset muutostarpeet suunnitelmassa esitettyihin toimenpiteisiin. Suunnitelman keskeisin luonnon monimuotoisuutta edistävä toimenpide on luonnoltaan arvokkaimpien kuvioiden luokittelu hoitoluokkaan C5, arvometsä. Arvometsät on tarkoitus säilyttää pysyvästi viheraluekäytössä. Muiden alueiden osalta luonnon monimuotoisuutta edistävät toimenpiteet tulee arvioida suunnitelman toteutuksen yhteydessä tapauskohtaisesti. Tärkeimpiin yksittäisiin luonnon monimuotoisuutta lisääviin toimenpiteisiin kuuluu mm. lahopuun jättäminen sekä pystyyn että maahan. Maapuita voidaan käyttää myös kulun ohjaukseen kulumisherkillä alueilla. Kulumisen hoitoon liittyvälle erillisohjeistukselle on todettu olevan tarvetta. Viheralueverkoston säilyttäminen mahdollisimman yhtenäisenä on ensisijaisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja metsien elinvoimaisuuden säilyttämisen sekä myös virkistyskäytön kannalta. Tähän tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota yhteistyössä kaupunkisuunnittelukeskuksen ja Espoon ympäristökeskuksen kanssa. Yhteistyötä muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa on suositeltavaa lisätä jatkossa. Samalla voidaan selvittää muualla tehtyjen kaupunkimetsien hoitoon liittyvien ohjeiden soveltuvuutta Espoon tarpeisiin.

7 36 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 9. LÄHTEET Anttila, H. ja Kuisma, S. 2005: Espoon luontokohteet. Espoon ympäristökeskus. 27 s. Eskolainen, M. 1999: Viheralueiden hoidon työselitys. Viherympäristöliitto ry, julkaisu s. Espoon kaupungin tekninen keskus 2005: Kilo-Leppävaara. Viheralueiden alueellinen yleissuunnitelma s.+ 14 liites. Espoon kaupungin tekninen keskus 2004: Espoon keskus - Kaukalahti luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma s. Espoon kaupunki; Tekninen keskus, Katu- ja Vihertuotanto, Vihertuotanto ja Luonnonhoitoyksikkö 2006: Espoon luonnonhoidon toimintamalli. Luonnonhoito s. Painossa. Espoon kaupunki 2006: Uudet hoitoluokat, kokousmuistio Heikkinen, M. 2001: Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja kasvit. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 7/ s. Kalevi Hiironniemi, henkilökohtainen tiedonanto: yhteydenpito puhelimitse ja sähköpostitse ja Laurinen, H. ym. 2004: Keskuspuiston pohjoisosan luonnonhoitosuunnitelman lisäliite. Reunametsien hoito- ja kehittämissuunnitelma Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2006: Hyvän metsänhoidon suositukset. 95 s. Saura, A. ja Könönen, K. 2003: Espoon Monikonpuron kalasto- ja pohjaeläintarkkailu vuonna Kala- ja riistaraportteja nro s. Siivonen, Y. 2002: Espoon eteläosien lepakkokartoitus Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 3/ s. Viherympäristöliitto ry 2006: Viheralueiden hoitoluokitus. Luonnos Kalevi Hiironniemi, henkilökohtaiset tiedonnannot ja

9 Aikaisemmin ilmestyneet suunnitelmat: Keskuspuisto 1 Käyttö- ja hoitosuunnitelma 1998 Tapiolan puuston hoito- ja uudistamissuunnitelma Haukilahti-Westendin luonnonhoitosuunnitelma Kivenlahti-Soukka luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Viherlaakso-Karakallio luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Espoon keskus-kaukalahti luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Kilo-Leppävaara. Viheralueiden alueellinen yleissuunnitelma

Samankaltaiset tiedostot

Ulkoilumetsien hoidossa käytettävien toimenpiteiden kuvaukset Keskuspuiston luonnonhoidon yleissuunnitelma

Ulkoilumetsien hoidossa käytettävien toimenpiteiden kuvaukset Keskuspuiston luonnonhoidon yleissuunnitelma 1.10.2015 Helsingin kaupunki Rakennusvirasto Keskuspuiston ulkoilumetsiä hoidetaan luonnonmukaisesti