ASUNTOKUNTIEN TULOT JA VEROT HELSINGISSÄ

Transkriptio

1 TILASTOJA 2016 TILASTOJA Eri alueilla saman perhetyypin tulot vaihtelevat melko paljon: yksinasuvien tulot ovat Eteläisessä suurpiirissä lähes puolet korkeammat kuin keskitulo koko kaupungissa. Itäisessä suurpiirissä ne olivat kymmenesosan keskitasoa alhaisemmat. Korkein tulotaso henkeä kohti laskettuna on lapsettomilla pareilla. Heikoin tulotaso on ollut yhden huoltajan talouksissa. Kaksi kolmasosaa helsinkiläisten tuloista oli työtuloja. Eläketulojen osuus oli 18 prosenttia ja pääomatulojen osuus 8 prosenttia vuonna Vuonna 2014 kunnallisveron alaiset tulot asuntokuntaa kohti olivat noin euroa ja valtionveron alaiset tulot lähes euroa Helsingissä. Sekä kunnallisettä valtionveronalaiset tulot kasvoivat Helsingissä 1990luvun loppupuolella voimakkaasti, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen tulojen kehitys on ollut jopa laskevaa. Vuonna 2014 Helsingissä asuntokunnan keskimääräinen käytettävissä oleva tulo oli runsas euroa. Mediaani oli euroa vuodessa. Julkaisutilaukset p Internet Helsingissä oli pienituloista asuntokuntaa vuonna Pienituloisten osuus väestöstä oli noin 12,1 prosenttia. Pienituloisissa asuntokunnissa asuvia lapsia oli Sekä koko väestön että alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste on hieman laskenut sekä Helsingissä että koko maassa tämän vuosikymmenen aikana. ASUNTOKUNTIEN TULOT JA VEROT HELSINGISSÄ TILASTOJA 2016 Helsinkiläistä asuntokuntarakennetta leimaa yksinasuvien suuri osuus, joka on kuitenkin hieman supistunut viime vuosina. Vuonna 2014 lähes joka toinen asuntokunta oli yhden hengen talous. Etenkin Keskisen suurpiirin asuntokunnat ovat painottuvat pieniin talouksiin. ASUNTOKUNTIEN TULOT JA VEROT HELSINGISSÄ LEENA HIETANIEMI

2 TIEDUSTELUT FÖRFRÅGNINGAR INQUIRIES Leena Hietaniemi, p. tel JULKAISIJA UTGIVARE PUBLISHER Helsingin kaupungin tietokeskus Helsingfors stads faktacentral City of Helsinki Urban Facts OSOITE ADRESS ADDRESS PL 5500, Helsingin kaupunki (Siltasaarenkatu A) PB 5500, Helsingfors stad (Broholmsgatan A) P.O.Box 5500, FI City of Helsinki Finland (Siltasaarenkatu A) PUHELIN TELEFON TELEPHONE INTERNET TILAUKSET, JAKELU BESTÄLLNINGAR, DISTRIBUTION ORDERS, DISTRIBUTION p. tel TIETOKESKUKSEN KIRJASTO FAKTACENTRALENS BIBLIOTEK CITY OF HELSINKI URBAN FACTS LIBRARY Siltasaarenkatu A Broholmsgatan A p. - tel tietokeskus.kirjasto@hel.fi

3 ASUNTOKUNTIEN TULOT JA VEROT HELSINGISSÄ LEENA HIETANIEMI TILASTOJA STATISTIK STATISTICS 2016:32

4 TAITTO JA KUVIOT OMBRYTTNING OCH FIGURER GENERAL LAYOUT AND GRAPHS Lotta Haglund KARTAT KARTOR MAPS Aino Hiekkavuo KANSI PÄRM COVER Tarja Sundström-Alku KANSIKUVA PÄRMBILD COVER PICTURE Helsingin kaupungin aineistopankki / Lauri Rotko, Seppo Laakso Visit Helsinki / sunahlee PAINO TRYCKERI PRINT Edita Prima Oy, Helsinki 2016 ISSN-L ISSN X

5 SISÄLLYS Aluksi Asuntokunnat Helsinkiläiset asuntokunnat missä ja millaisia? Yhden hengen talouksia lähes puolet Kantakaupungissa aiempaa suurempia asuntokuntia Asuntokuntien tulot Paljonko tulot ovat ennen verotusta? Veronalaiset tulot ja niiden lähteet Neljässä suurpiirissä valtionveron alaiset tulot keskimääräistä korkeammat Miten perhetyyppi vaikuttaa tulotasoon? Helsinkiläisten perheiden tulot alueittain vuonna Yksinasuvien tulotasossa suuria alueellisia eroja Kahden henkilön lapsettomissa talouksissa on korkein tulotaso Lapsiperheiden tulot vaihtelevat alueittain Yhden huoltajan perheet heikoimmassa asemassa Käytettävissä olevat tulot Paljonko tuloja jää käyttöön verojen jälkeen? Käyttötulojen mediaani laskenut viime vuosina Käytettävissä olevien tulojen kehitys alueittain Vertailukelpoisin tulojen mittari: Ekvivalenttitulo eli kuluttajayksikkökohtainen mediaanitulo Gini-kerroin Ovatko tulot jakautuneet tasaisesti? Pienituloisuus Helsingissä Väheneekö pienituloisuusriski? Verot ja veroluonteiset maksut Keskimääräinen kunnallisvero on noussut tasaisesti Eteläisestä suurpiiristä kerätään neljäsosa kunnallisverokertymästä Yhteenveto

6 4

7 ALUKSI Tässä julkaisussa vuositulot tullaan ilmaisemaan pääasiassa asuntokuntaa kohti ja lisäksi niissä asuvia henkilöitä tai kulutusyksikköjä kohti laskettuina. Ensimmäiseksi tarkastellaan helsinkiläisten asuntokuntien luku- ja henkilömääriä suupiireittäin vuosina Toiseksi huomio kohdistuu asuntokuntien ja niissä asuvien henkilöiden tulojen kehitykseen vuodesta 1996 vuoteen Viimeksi mainitun vuoden aikana ansaittuja valtionveron alaisia tuloja esitellään tarkemmin, myös rakenteellisesti suur- ja peruspiireittäin. Eri perhetyyppien tuloja vertaillaan keskenään ja koko kaupungin tulotasoon vuosina 1985, 1995, 2000, 2005, 2010 ja Vertailu tehdään myös alueellisesti vuoden 2014 aineistoon perustuen. Kolmannessa osiossa keskitytään asuntokuntien käytettävissä olevien tulojen kehitykseen vuosina Mittareina ovat sekä tulojen keskiarvo että mediaani, jonka kehitystä seurataan vuodesta 1996 lähtien. Lisäksi sitä verrataan valtakunnalliseen mediaaniin. Helsingin alueellisina yksikköinä ovat suurpiirit. Niissä tarkastelun kohteena ovat käytettävissä olevien tulojen keskiarvo ja mediaani sekä kulutusyksikkökohtaisten nettotulojen mediaani. Myös pienituloisuusastetta tarkastellaan Helsingissä ja koko maassa vuosina Määrittelyrajana on 60 prosenttia koko maan ekvivalenttitulon mediaanista. Neljännessä osiossa esitellään helsinkiläisten asuntokuntien maksamien kunnallisverojen sekä ansio- ja pääomatulojen verotuksen kehitys vuodesta 1995 vuoteen Alueellisesti eli suur- ja peruspiireittäin erityyppisten verojen osuuksia tarkastellaan vuoden 2014 aineistolla. Lisäksi eritellään alueen osuus Helsingin kunnallisverokertymästä ja asuntokunnista sekä alueen työttömyysaste. Tulojen kehitystä tarkasteltaessa on huomioitava, että eräänä lähteenä olevassa Tilastokeskuksen tulonjakotilastossa tulojen rakennetta on tarkennettu. Vuoden 2010 jälkeen käytettävissä oleviin tuloihin on otettu mukaan mm. kotitalouksien välisiä tulonsiirtoja kuten elatusmaksut. Tämä katkaisee aikasarjojen vertailtavuuden ennen 2010 vallinneeseen tulotasoon eikä pienituloisuusasteitakaan voida suoraan verrata aiempiin lukuihin. Sen sijaan vuoden 2010 jälkeen luvut ovat vertailukelpoisia keskenään ja samoin vuosien arvot. Kuvio 1. Asuntokuntien koko, Helsinki vuonna henkilöä 4 henkilöä henkilöä 11 2 henkilöä 31 % 1 henkilö 48 5

8 1. ASUNTOKUNNAT Helsinkiläiset asuntokunnat missä ja millaisia? Asuntokunnan muodostavat samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Käsite kattaa kaikki mahdolliset yhdessä asuvien henkilöiden yhdistelmät sekä yksinasuvat. Helsingissä oli vähän yli asuntokuntaa vuonna Se oli edellisvuotta enemmän. Vuoteen 2005 verrattuna lisäystä oli ja vuoteen 2000 nähden vajaa asuntokuntaa. Asuntokunnista 35 prosenttia sijaitsee kantakaupungissa. Vuonna 2014 eniten lähes asuntokuntaa sijaitsi Eteläisessä suurpiirissä. Vuosikymmenten kuluessa alueen osuus kaikista helsinkiläisistä asuntokunnista on vähentynyt. Joka neljäs asuntokunta oli Eteläisen suurpiirin alueella 1970-luvulla, mutta 2000-luvun alkaessa enää joka viides. Toiseksi eniten asuntokuntia oli Läntisessä suurpiirissä, lähes Itäisessä suurpiirissä asuntokuntia oli miltei ja sen merkitys asuinalueena on edelleen kasvanut. Vuonna 1975 siellä asui 12 prosenttia kaikista Helsingin asuntokunnista, kun vuonna 2014 osuus oli jo 17 prosenttia. Itäisessä suurpiirissä asuntokuntien lukumäärä kasvoi huomattavasti parisenkymmentä vuotta - etenkin 1980-luvun puolivälistä lähtien. Kuluvalla vuosikymmenellä kasvu on enää ollut melko vähäistä. Keskisessä suurpiirissä oli asuntokuntia yhtä paljon kuin Itäisessäkin suurpiirissä vuonna Kummankin osuus kaikista kaupungin asuntokunnista oli 17 prosenttia. Keskisen suurpiirin osuus on hieman laskenut ajan kuluessa, sillä 1970-luvulla joka viides helsinkiläinen asuntokunta sijaitsi siellä. Kuluvan vuosikymmenen aikana asuntokuntien lukumäärä on kuitenkin kasvanut usealla sadalla asuntokunnalla vuosittain. Koillisessa suurpiirissä oli lähes asuntokuntaa vuonna Osuus kaikista asuntokunnista oli 15 prosenttia. Pieniä suurpiirejä olivat Kaakkoinen ja Pohjoinen suurpiiri. Ensiksi mainitulla alueella oli lähes ja Pohjoisella alueella vajaa asuntokuntaa. Östersundomin suurpiiri liitettiin Helsinkiin Asuntokuntia siellä on lähes 700. Kuvio 2. Asuntokuntien osuus suurpiireittäin (%) kaikista helsinkiläisistä asuntokunnista vuonna 2014 Lähde: Aluesarjat, tietokanta. Yhteensä, lkm

9 Kuvio 3. Asuntokuntien lukumäärän kehitys Helsingin suurpiireissä vuosina 1975,1985, 1995, 2005 ja Lukumäärä Suurpiiri: Eteläinen Län nen Itäinen Keskinen Koillinen Kaakkoinen Pohjoinen Östersundom Lähde: Aluesarjat, tietokanta. 1.2 Yhden hengen talouksia lähes puolet Vuonna 2014 yhden hengen talouksia oli miltei puolet kaikista Helsingin asuntokunnista. Niitä oli Osuus onkin kasvanut ajan kuluessa, sillä vielä 1970-luvun puolivälissä se oli kolmasosa. Vuonna 2007 joka toisessa helsinkiläisessä asuntokunnassa asui vain yksi henkilö. Tämän jälkeen osuus kääntyi kuitenkin loivaan laskuun ja vuonna 2014 asuntokunnista 48 prosenttia oli yhden henkilön asuttamia. Vuonna 1985 yhden hengen asuntokuntien sijainti jakautui miltei tasan kanta- ja esikaupunkialueiden kesken. Sen jälkeen tilanne muuttui siten, että suurempi osuus yhden hengen asuntokunnista sijaitsee esikaupunkialueilla siellä tapahtuneen asuntokannan kasvun myötä. Vuoden 2010 jälkeen enää neljä kymmenestä yhden hengen taloudesta sijaitsi kantakaupungissa. Kahden hengen talouksia on ollut 30 prosenttia kaikista asuntokunnista luvulta lähtien. Sitä ennen niiden osuus oli hieman pienempi. Osuus on kuitenkin ollut hivenen noususuunnassa kuluvalla vuosikymmenellä. Vielä 1970-luvun puolivälissä joka toinen kahden henkilön asuntokunnista sijaitsi kantakaupungissa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen enää joka kolmas sijaitsee kantakaupungissa. Yhteensä kahden hengen talouksia oli vuonna Joka kymmenes asuntokunta on kolmen hengen asuntokunta. Osuus on säilynyt tällä tasolla kuluvan vuosituhannen alusta asti. Vuonna 1975 osuus oli 18 prosenttia asuntokunnista ja vuoteen 1990 mennessä se oli laskenut 13 prosenttiin. Osuus kääntyi lievään kasvuun kuluvan vuosikymmenen alussa. Vuonna 2014 kolmen hengen talouksia oli Neljä kymmenestä kolmen hengen kotitaloudesta sijaitsee kantakaupungissa. Neljän hengen asuntokuntia oli noin , joten niiden osuus kaikista helsinkiläisistä asuntokunnista oli 7 prosenttia vuonna Vuonna 1975 se oli jopa 13 prosenttia. Osuus laski aina kuluvan vuosikymmenen alkuun asti, mutta sen jälkeen se on ollut lievässä kasvussa. 7

10 Kuvio 4. Helsinkiläisten asuntokuntien henkilömäärät vuosina 1975, 1985, 1995, 2000, 2005, 2012 ja 2014, osuus (%) asuntokunnista henkilö 2 henkilöä 3 henkilöä 4 henkilöä 5+ henkilöä Lähde: Aluesarjat, tietokanta. 8 Viiden hengen tai sitä suurempia asuntokuntia oli miltei , joka oli vähän yli kolme prosenttia asuntokunnista vuonna Osuus on säilynyt suunnilleen samana jo vuodesta 1985 lähtien. Kymmenen vuotta aikaisemmin se oli vielä lähes 7 prosenttia. Perinteisesti isot asuntokunnat ovat asuneet esikaupunkialueilla. Vuonna 2014 joka viides yli viiden hengen talouksista asui kantakaupungissa. Kantakaupunkiin kuuluvat Eteläinen ja Keskinen suurpiiri sekä Reijolan peruspiiri ja Mustikkamaa, mutta ei Lauttasaaren peruspiiri. Esikaupunkia on muu Helsingin kaupungin alue. 1.3 Kantakaupungissa aiempaa suurempia asuntokuntia Eteläinen suurpiiri on asuntokuntamäärältään suurin ja sen asuntokuntarakenne on painottunut yksinasuviin. Vuonna 2014 heidän osuutensa oli 51 prosenttia alueen asuntokunnista, joka oli kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin keskimäärin koko kaupungissa. Vuonna 1975 osuus oli ollut vain 40 prosenttia ja se kasvoikin aina vuoteen 2005 asti. Tällä vuosikymmenellä osuus on kuitenkin kääntynyt laskuun. Kahden hengen talouksia oli kolmasosa alueen asuntokunnista (koko Helsingissä 31 prosenttia) vuonna Kolmen hengen ja sitä suurempien asuntokuntien osuus alueella oli alhaisempi kuin keskimäärin on koko kaupungissa, vaikka sekin on ollut nousussa viime vuosina. Yhteensä vuonna 2014 Eteläisessä suurpiirissä oli asuntokuntaa eli 19 prosenttia kaikista Helsingin asuntokunnista. Asuntokuntien määrä oli kasvanut kymmenesosan vuoteen 2000 verrattuna ja vuoteen 1980 verrattuna miltei viidesosan. Näin ollen se on asuntokuntamäärältään suurin Helsingin suurpiireistä. Keskisessä suurpiirissä ovat pienimmät asuntokunnat. Vuonna 2014 alueen asukkaista 87 prosenttia asui yhden tai kahden hengen talouksissa. Yksinasuvien osuus oli Eteläistäkin suurpiiriä suurempi, sillä heitä oli 59 prosenttia asuntokunnis-

11 ta. Osuus on kuitenkin laskenut viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Kahden hengen asuntokuntia oli 29 prosenttia kaikista alueen asuntokunnista, kun kymmenen vuotta aikaisemmin osuus oli kolme prosenttiyksikköä vähemmän. Vain prosentissa asuntokunnista asukkaita on viisi tai sitä enemmän. Keskisen suurpiirin asuntokuntamäärä oli lähes vuonna Vuosituhannen vaihteeseen verrattuna asuntokuntia oli miltei viidesosa enemmän ja vuoteen 1980 verrattuna noin kolmasosa enemmän. Läntisessä suurpiirissä asuntokuntarakenne on ollut vakaa ajan kuluessa. Siellä joka toisessa asuntokunnassa asuu yksi henkilö. Yhden henkilön asuntokuntien osuus oli siis hieman korkeampi kuin koko kaupungissa keskimäärin. Osuus on säilynyt hyvin vakaana jo viime vuosikymmenen alusta lähtien. Myös muiden erikokoisten asuntokuntien osuudet ovat säilyneet samoina. Kahden henkilön asuntokuntien osuus oli 30 prosenttia, kolmen henkilön asuntokuntien 10 prosenttia ja sitä suurempien asuntokuntien 9 prosenttia kaikista asuntokunnista vuonna Yhteensä asuntokuntia oli miltei vuonna Vuoteen 2000 verrattuna niitä oli 8 prosenttia enemmän ja vuoteen 1980 verrattuna 39 prosenttia enemmän. Kaakkoinen suurpiiri vastaa melko tarkalleen asuntokuntarakenteeltaan koko kaupungin keskiarvoa. Kahden henkilön asuntokuntien osuus oli vuonna 2014 yhtä suuri kuin koko kaupungissa. Yhden hen- Kuvio 5. Erikokoisten asuntokuntien osuus (%) alueen kaikista asuntokunnista, vuosina 1980, 2000 ja 2014 Helsinki Eteläinen suurpiiri Län nen suurpiiri Keskinen suurpiiri Pohjoinen suurpiiri Koillinen suurpiiri Kaakkoinen suurpiiri Itäinen suurpiiri Lähde: Aluesarjat, tietokanta. 1 henkilö 2 henkilöä 3 4 henkilöä 5+ henkilöä % 9

12 kilöiden osuus oli hieman pienempi eli 46 prosenttia asuntokunnista. Kolmen ja neljän hengen asuntokuntaosuudet olivat noin prosenttiyksikön korkeammat kuin koko kaupungissa. Joka kymmenes asuntokunta oli kolmen henkilön asuttama vuonna 2014 ja 8 prosentissa asuntokunnista asui neljä henkilöä. Osuudet ovat säilyneet melko vakaina vuosituhannen alusta lähtien. Kaakkoisessa suurpiirissä asuntokuntia oli vuonna Pohjoisen ja Koillisen suurpiirin asuntokuntarakenne painottuu useamman kuin yhden henkilön talouksiin ja yksinasuvien osuus on pienempi kuin kaupungissa keskimäärin. Kummassakin suurpiirissä noin 40 prosentissa talouksista asui yksi henkilö vuonna Asuntokuntarakenne painottuu siis useamman henkilön talouksiin. Joka kolmas asuntokunta koostui kahdesta henkilöstä. Lapsiperheitä oli enemmän kuin koko kaupungissa keskimäärin. Asukkaita oli kolme tai sitä enemmän noin 30 prosentissa asuntokunnista. Esimerkiksi neljän hengen talouksia oli runsas kymmenesosa, kun koko kaupungissa osuus oli 7 prosenttia. Vuonna 2014 Pohjoisen suurpiirin asuntokuntamäärä oli miltei ja Koillisen suurpiirin vajaa Asuntokuntarakenteeltaan ne ovat säilyneet melko vakaina vuoden 2005 jälkeen. Tosin muista suurpiireistä poiketen yksinasuvien osuus on kasvanut Koillisessa suurpiirissä. Itäisessä suurpiirissä yksinasuvia on myös keskimääräistä vähemmän. Alueen asuntokunnista niiden osuus oli 45 prosenttia vuonna Kahden henkilön asuntokuntien osuus on sama kuin kaupungissa keskimäärin. Viiden tai sitä useamman henkilön asuntokuntia oli runsas neljä prosenttia, joka oli prosenttiyksikön enemmän kuin koko kaupungissa keskimäärin. Tilanne oli sama kolmen ja neljän hengen asuntokuntien osalta. Kolmen hengen asuntokuntien osuus oli 12 prosenttia ja neljän henkilön asuntokuntien osuus 8 prosenttia kaikista suurpiirin asuntokunnista. Itäisessä suurpiirissä oli miltei asuntokuntaa vuonna Asuntokuntien määrä oli kasvanut vuosituhannen vaihteeseen verrattuna viidesosan ja vuoteen 1980 verrattuna se oli miltei kaksinkertaistunut. Kuvio 6. Suurpiirien väestön ikärakenne, vuonna 2014 HELSINKI Eteläinen Län nen 10 Keskinen Pohjoinen Koillinen Kaakkoinen Itäinen Östersundom Lähde: Aluesarjat, tietokanta. Ikäryhmä Alle Yli %

13 2. ASUNTOKUNTIEN TULOT Paljonko tulot ovat ennen verotusta? Valtionveronalaisia tuloja ovat palkkatulot (ansiotulot), yrittäjätulot ja muut valtionveronalaiset tulot (kuten pääomatulot). Tuloiksi on katsottu tulot, joiden suuruus on vähintään 2 euroa. 2.1 Veronalaiset tulot ja niiden lähteet Helsinkiläisen asuntokunnan valtioveronalaiset tulot olivat keskimäärin euroa vuonna Vuoteen 2000 verrattuna valtionveronalaiset tulot ovat reaalisesti nousseet asuntokunta kohden euroa ja euroa asukasta kohden. Vuoden 2010 jälkeen valtionveronalaiset tulot ovat reaalisesti säilyneet käytännöllisesti katsoen ennallaan. Kunnallisveron alaiset tulot olivat euroa asuntokuntaa kohti vuonna Kunnallisveron alaiset tulot olivat reaalisesti laskeneet euroa ja 500 euroa asukasta kohden vuoteen 2000 verrattuna. Vuoden 2010 jälkeen kunnallisveron alaiset tulot ovat myös laskeneet, asuntokuntaa kohti laskien noin 600 euroa ja asukasta kohden 60 euroa. Asuntokunnissa asuvaa henkilöä kohti valtionveron alaiset olivat euroa ja kunnallisveron alaiset tulot euroa vuonna Valtionverotus on progressiivinen eli tulotaso vaikuttaa nousevasti maksettujen verojen määrään. Kunnallisvero on siten tasavero, että kunnallisveroprosentti ei muutu tulojen mukaan. Vuonna 2014 veroprosentti oli 18,50 Helsingissä. Helsinkiläisten asuntokuntien valtionveron alaisista tuloista keskimäärin kaksi kolmannesta oli työtuloja vuonna Pääomatulojen osuus oli 8,5 prosenttia ja eläketulojen 18 prosenttia. Työttömyysturvaetuuksia oli 2,8 prosenttia tuloista ja muita sosiaaliturvaosuuksia 1,7 prosenttia. Lisäksi muita tuloja oli 3,3 prosenttia yhteenlasketuista helsinkiläisten valtionveron alaisista tuloista vuonna Kuvio 7. Valtion- ja kunnallisveronalaiset tulot asuntokuntaa ja asukasta kohti Helsingissä, vuosina , euroa, kiintein hinnoin (vuoden 2014 rahassa). Euroa Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. Val onveron alaiset tulot asukaskuntaa koh Kunnallisveron alaiset tulot asukaskuntaa koh Val onveron alaiset tulot asukasta koh Kunnallisveron alaiset tulot asukasta koh 11

14 Taulukko 1. Asuntokuntien valtion- ja kunnallisveron alaiset tulot Helsingissä, vuosina , (kiintein hinnoin, vuoden 2014 rahassa). Vuosi Valtionveron alaiset tulot Kunnallisveron alaiset tulot Veroprosentti euroa/asuntokunta euroa/asukas euroa/asuntokunta euroa/asukas , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,50 Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset ja Helsingin kaupungin tietokeskus: Vuosikirja Kuvio 8. Valtionveron alaiset eriteltynä tulotyypeittäin (%) Helsingissä, vuonna 2014 Muu sosiaaliturva 2 % Työ ömyysturva 3 % Pääomatulot 8 % Eläketulot 18 % Työtulot 66 % Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. Muut tulot 3 % Yhteensä 17,4 mrd Neljässä suurpiirissä valtionveron alaiset tulot keskimääräistä korkeammat Sekä Eteläisen, Pohjoisen, Kaakkoisen ja Östersundomin suurpiirin keskimääräinen asuntokuntakohtainen tulotaso oli kaupungin keskiarvoa ( euroa) korkeampi. Myös 15 peruspiirissä valtionveronalaiset tulot olivat korkeammat kuin keskimäärin koko kaupungissa. Sen sijaan 19 peruspiirissä jäätiin sen alapuolelle (kts. kuvio 9.). Yhteensä Helsingissä on 34 peruspiiriä.

15 Kuvio 9. Keskimääräiset valtionveron alaiset tulot asuntokuntaa kohti Helsingin suur- ja peruspiireissä, euroa, vuonna 2014 Helsinki Eteläinen suurpiiri Vironniemi Ullanlinna Kampinmalmi Taka-Töölö Lau asaari Län nen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Haaga Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi-Pakila Tuomarinkylä Oulunkylä Itä-Pakila Koillinen suurpiiri Latokartano Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Her oniemi Laajasalo Itäinen suurpiiri Var okylä Myllypuro Mellunkylä Vuosaari Östersundomin suurpiiri Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset Euroa

16 Kuvio 10. Valtionveron alaisten tulojen lähteet Helsingin suur- ja peruspiireissä, osuus (%), vuonna 2014 Työtulot Pääomatulot Eläketulot Työ ömyysturvaetuudet Muu sosiaaliturva Helsinki Eteläinen suurpiiri Vironniemi Ullanlinna Kampinmalmi Taka-Töölö Lau asaari Län nen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Haaga Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi-Pakila Tuomarinkylä Oulunkylä Itä-Pakila Koillinen suurpiiri Latokartano Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki 14 Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Her oniemi Laajasalo Itäinen suurpiiri Var okylä Myllypuro Mellunkylä Vuosaari Östersundomin suurpiiri Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset %

17 2.2 Miten perhetyyppi vaikuttaa tulotasoon? Jotta erikokoisten perheiden tuloja voidaan verrata keskenään ja koko kaupungin keskiarvoon nähden, niin ne on syytä laskea henkilöä (tai kulutusyksikköä) kohti. Vertailukohteena käytetään Helsingin kaikkien asuntokuntien valtionveron alaisia, henkilöä kohti laskettua tuloa ( euroa, vuonna 2014). Sen vertailulukuna on 100. Perhetyypeittäin henkilöä kohti lasketut valtionveron alaiset tulot vaihtelevat melkoisesti. Toisaalta myös perhetyyppien sisällä on alueellisia eroja. Korkein tulotaso oli lapsettomilla pareilla (kts. taulukko 2.). Vuonna 2014 heidän tulonsa henkeä kohti laskettuina olivat runsaan viidenneksen koko kaupungin keskiarvoa korkeammat. Yksinasuvien tulot olivat 8 prosenttia keskitasoa korkeammat. Heikoin tilanne oli yksinhuoltajaperheissä, sillä heidän talouksissaan valtionveron alaiset tulonsa henkilöä kohti laskettuna ovat olleet vain noin puolet koko kaupungin keskiarvosta. Vuonna 1985 se oli ollut 74 prosenttia helsinkiläisten valtionveron alaisesta keskitulosta. Tämän vuosikymmenen ajan osuus on kuitenkin ollut runsas puolet. Lapsiperheissä kyseiset tulot olivat kymmenesosan keskiarvoa pienemmät. 2.3 Helsinkiläisten perheiden tulot alueittain vuonna Yksinasuvien tulotasossa suuria alueellisia eroja Vuonna 2014 yksinasuvan helsinkiläisen keskimääräiset, valtionveron alaiset tulot olivat vuodessa euroa. Se oli 8 prosenttia keskimääräistä tuloa korkeampi ( euroa). Alueellisesti korkeimmat tulot yksinasuvilla henkilöillä olivat Östersundomissa. Siellä taso oli noin kaksinkertainen koko kaupungin tasoon verrattuna. Eteläisessä suurpiirissä ne olivat 45 prosenttia korkeammat kuin kaupungin keskiarvo. Sekä Koillisessa että Itäisessä suurpiirissä yksinasuvien valtionveron alaiset tulot olivat noin kymmenen prosenttia keskitasoa alhaisemmat. Alhaisimmat yksinasuvien tulot olivat Jakomäen peruspiirissä, jossa ne olivat vajaa 30 prosenttia koko kaupungin keskiarvoa alhaisemmat. Maunulan ja Mellunkylän peruspiireissä taso oli noin 20 prosenttia keskitasoa alhaisempi. Keskisen suurpiirin kaikissa peruspiireissä yksinasuvien tulotaso on noussut. Kallion ja Pasilan peruspiireissä taso oli jopa hieman korkeampi kuin keskimäärin koko kaupungissa. Taulukko 2. Helsinkiläisten asuntokuntien valtionveron alaiset tulot henkilöä kohti perhetyypeittäin, 1985, 1995, 2000, 2005, 2010 ja Kaikki asuntokunnat = 100 vuosittain, käypiin hintoihin Asuntokunta Kaikki asuntokunnat Yhden hengen asuntokunnat Lapseton pari Avio/avoparilapsiperhe Yhden huoltajan perhe Tulot/henkilö, Kaikki asuntokunnat, euroa vuoden 2014 rahassa Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. 15

18 2.3.2 Kahden henkilön lapsettomissa talouksissa on korkein tulotaso Perhetyyppien välisessä vertailussa kahden henkilön lapseton pari ansaitsi korkeimmat tulot. Kyseisissä talouksissa ansaittiin vuodessa keskimäärin henkilöä kohti euroa vuonna Se oli lähes neljänneksen enemmän kuin koko kaupungissa keskimäärin. Korkein tulotaso oli Ullanlinnassa ja Kulosaaressa. Kummassakin vuositulot olivat noin kaksinkertaiset koko kaupungin tasoon verrattuna. Keskisessä suurpiirissä tulotaso on kohonnut ja siellä asuu aiempaa paremman tulotason omaavia kahden hengen talouksia. Peruspiireistä alhaisimmat tulot ovat olleet tässä perhetyypissä Jakomäessä ja Mellunkylässä. olivat puolet koko kaupungin keskiarvosta. Eteläisen suurpiirin kaikissa peruspiireissä lapsiperheiden tulotaso oli korkeampi kuin keskimäärin koko kaupungissa. Mikäli lapsiperheeseen kuuluu ydinperheen lisäksi muitakin jäseniä, kuten isovanhempia, niin asuntokunnan tulotaso henkilöä kohden on huomattavasti alhaisempi kuin vain ydinperheen tapauksessa. Tällöin henkilöä kohden lasketut tulot ovat noin 30 prosenttia pienemmät kuin koko kaupungissa keskimäärin. Alhaisimmat ne olivat Myllypurossa, Mellunkylässä ja Pitäjänmäellä. Korkein tulotaso oli Itä-Pakilassa, Ullanlinnassa ja Munkkiniemessä Yhden huoltajan perheet heikoimmassa asemassa Lapsiperheiden tulot vaihtelevat alueittain Valtionveron alaiset tulot henkilöä kohti laskettuna vaihtelevat huomattavasti alueellisesti avio- ja avopareilla, joilla on lapsia. Keskimäärin lapsiperheissä vuositulot olivat henkilöä kohti laskettuna euroa vuonna Ne olivat siis kymmenesosan alhaisemmat kuin kaikki perhetyypit huomioiva kaupungin keskiarvo. Itäisessä suurpiirissä on muuta kaupunkia enemmän usean henkilön perheitä. Siellä henkilöä kohti lasketut valtionveronalaiset tulot olivat noin 70 prosenttia Helsingin keskimääräisestä tasosta. Alhaisin tulotaso henkilöä kohti laskettuna lapsiperheillä oli Jakomäen peruspiirissä, jossa ne Alue Kaikki Yhden hengen asuntokunnat Perhetyypeistä heikoimmassa asemassa ovat olleet yhden huoltajan perheet. Heillä henkilöä kohti lasketut, valtionveronalaiset tulot olivat puolet kaupungin keskiarvosta. Alhaisin tulotaso yksinhuoltajilla oli Itäisessä suurpiirissä. Koko kaupungin alhaisin se oli kuitenkin Jakomäen peruspiirissä, jossa yhden huoltajan talouden henkeä kohti laskettu tulo oli 30 prosenttia helsinkiläisten keskitulosta. Latokartanossa, Mellunkylässä, Myllypurossa ja Vuosaaressa osuus oli 40 prosenttia. Myös Eteläisessä suurpiirissä Ullanlinnan aluetta lukuun ottamatta yksinhuoltajien tulot olivat alhaisemmat kuin helsinkiläisellä keskimäärin. Yhden huoltajan talouksissa tulot olivat euroa henkilöä kohti vuonna Taulukko 3. Väestön valtionveronalaiset tulot/henkilö vuonna Perhetyyppien keskinäinen vertailu; kaikkien perhetyyppien tulo/henkilö = 100 ( ) Lapseton av(i)opari tai vähintään 2. henkilöä (ei perhe) Av(i)opari lapsiperheet Av(i)opari lapsiperheet ja muita Yhden huoltajan perheet HELSINKI Eteläinen suurpiiri Vironniemi Ullanlinna Muut

19 Alue Kaikki Yhden hengen asuntokunnat Lapseton av(i)opari tai vähintään 2. henkilöä (ei perhe) Av(i)opari lapsiperheet Av(i)opari lapsiperheet ja muita Yhden huoltajan perheet Muut Kampinmalmi Taka-Töölö Lauttasaari Läntinen suurpiiri Reijola Munkkiniemi Haaga Pitäjänmäki Kaarela Keskinen suurpiiri Kallio Alppiharju Vallila Pasila Vanhakaupunki Pohjoinen suurpiiri Maunula Länsi-Pakila Tuomarinkylä Oulunkylä Itä-Pakila Koillinen suurpiiri Latokartano Pukinmäki Malmi Suutarila Puistola Jakomäki Kaakkoinen suurpiiri Kulosaari Herttoniemi Laajasalo Itäinen suurpiiri Vartiokylä Myllypuro Mellunkylä Vuosaari Östersundomin suurpiiri Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. 17

20 Kartta 1. Helsingin peruspiireissä työ- ja pääomatulojen osuus alueen valtionveron alaisista tuloista, %, vuonna 2014 Työtulojen osuus (%) kokonaistuloista 2 km Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Lähde: Tilastokeskus, väestötilaston erityisselvitykset. ш 70,0 65,0 69,9 60,0 64,9 55,0 59,9 ч 54,9 Pääomatulojen osuus (%) 15,0 26,4 5,0 14,9 1,1 4,9 Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Kartta 2. Helsingin peruspiireissä pienituloisuusaste ja alueen kaikkien sekä pienituloisten asuntokuntien käytettävissä olevien tulojen mediaani,, vuonna Pienituloisuusaste (%) ш ϭϱ Ϭ ϭϭ Ϭʹϭϰ ϵ ϱ Ϭʹϵ ϵ ч ϰ ϵ <ćljƚğʃćǀŝɛɛć ŽůĞǀĂŶ rahatulon mediaani <ĂŝŬŬŝ ĂƐƵŶƚŽŬƵŶŶĂƚ WŝĞŶŝƚƵůŽŝƐĞƚ 2 km Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto. <ŽŬŽ ŬĂƵƉƵŶŬŝ ĞƵƌŽĂ DĂŬƐŝŵŝĂƌǀŽ ĞƵƌŽĂ

21 Kartta 3. Helsingin peruspiireissä yhden huoltajien talouksien osuus alueen kaikista asuntokunnista, %, ja yhden hengen sekä yhden huoltajan talouksien valtionveron alaiset tulot per henkilö peruspiireissä,, vuonna 2014 Yhden huoltajan perheet osuus (%) asuntokunnista ш ϵ Ϭ ϳ Ϭʹϴ ϵ ϱ Ϭʹϲ ϵ ч ϰ ϵ săůɵžŷǀğƌžŷăůăŝɛğƚ ƚƶůžƚ (euroa) per henkilö zŭɛŝŷăɛƶǀăƚ zŭɛŝŷśƶžůƚăũăƚ 2 km Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Helsingin ŬĞƐŬŝĂƌǀŽ ĞƵƌŽĂ DŝŶŝŵŝĂƌǀŽ ĞƵƌŽĂ Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto.. Kahden huoltajan lapsiperheiden osuus (%) asuntokunnista ш Ϯϴ Ϭ ϭθ ϬʹϮϳ ϵ ϭϯ Ϭʹϭϳ ϵ ч ϭϭ ϵ săůɵžŷǀğƌžŷăůăŝɛğƚ ƚƶůžƚ (euroa) per henkilö 2 km Ξ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ŬĂƵƉƵŶŬŝŵŝƩĂƵƐŽƐĂƐƚŽ,ĞůƐŝŶŐŝŶ ƐĞƵĚƵŶ ŬƵŶŶĂƚ ũă,^z ϮϬϭϱ Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto.. zŭɛŝŷăɛƶǀăƚ <ĂŚĚĞŶ ŚƵŽůƚĂũĂŶ lapsiperhe Helsingin ŬĞƐŬŝĂƌǀŽ ĞƵƌŽĂ DĂŬƐŝŵŝĂƌǀŽ ĞƵƌŽĂ Kartta 4. Helsingin peruspiireissä kahden huoltajan lapsiperheiden osuus alueen kaikista asuntokunnista, % ja yhden hengen sekä kahden huoltajan lapsiperheiden valtionveron alaiset tulot per henkilö,, vuonna

22 Kartta 5. Helsingin peruspiireissä ekvivalenttitulo (=käytettävissä oleva tulo kulutusyksikköä kohti, kaikki asuntokunnat) ja alueen asuntokuntatyyppien (yksinasuvat, 2 henkilön lapseton talous, kahden huoltajan lapsiperheet, yhden huoltajan lapsiperheet ja muut), %, vuonna km Helsingin kaupunkimi ausosasto, Helsingin seudun kunnat ja HSY, 2015 Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto Yksinasuvat Pariskunnat Kahden huoltajan perheet Yhden huoltajan perheet Muut Kartta 6. Helsingin piirijako. 20 Suurpiiri Peruspiiri Länsi- Pakila Pukinmäki Oulunkylä Kampinmalmi Vironniemi ETELÄINEN Ullanlinna Haaga Vanhakaupunki Pasila Munkkiniemi KESKINEN Reijola Vallila Alppiharju Taka- Kallio Töölö Kaarela LÄNTINEN Pitäjänmäki Lau asaari Tuomarinkylä POHJOINEN Itä- Pakila Maunula Suutarila Myllypuro KOILLINEN Malmi Latokartano Puistola Her oniemi Kulosaari KAAKKOINEN Laajasalo Jakomäki Mellunkylä ITÄINEN Var okylä ÖSTERSUNDOM Östersundom Vuosaari 2 km

23 3. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT TULOT Paljonko tuloja jää käyttöön verojen jälkeen? Kun asuntokunnan jäsenten yhteenlasketuista palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista sekä saaduista tulonsiirroista vähennetään niistä maksetut välittömät verot ja veroluonteiset maksut, saadaan käytettävissä olevat tulot. Käytettävissä oleva rahatulo on käytännön elämässä merkittävämpi tulotason mittari kuin bruttotulot (valtion- tai kunnallisveron alaiset tulot). Mediaani jakaa asuntokunnat kahteen yhtä suureen osaan. Puolella asuntokunnista oli tuloja vähemmän kuin mediaanitulotaso ja toisella puolella sitä enemmän. Mediaanitulo on suuruusjärjestykseen järjestetyistä tuloista keskimmäinen. Mediaanitulo on vertailussa keskiarvoa parempi mittari, koska siihen ei vaikuta esimerkiksi muutaman erittäin korkeatuloisen yksikön tulot, jotka voivat nostaa keskiarvoa huomattavastikin. Aineistossa tuloja kuvaavat aikasarjat ja eivät ole täysin vertailukelpoisia. Vuodesta 2010 lähtien tulonjaon kokonaistilastossa metsätulojen laskentamenetelmä uudistettiin, kuntoutusrahojen muodostumista tarkennettiin ja uusia tuloeriä lisättiin tulonimikkeistöön. Uusia tuloeriä ovat elatustuki, saatu elatusapu, verottomat apurahat ja asevelvollisten päivärahat. Maksettu elatusapu lisättiin maksettuihin tulonsiirtoihin veroluonteiseksi maksuksi henkilöille, jotka ovat vähentäneet elatusmaksuja verotuksessa. Elatustuki saadaan suoraan Kelan rekistereistä. Kuntoutusrahojen muodostamisessa niistä poistettiin se osuus, joka ohjautuu suoraan työnantajalle. Metsänmyyntitulot muodostetaan tilastovuodesta 2010 alkaen suoraan lopullisen verotuksen tiedoista. Vuonna 2014 Helsingissä käytettävissä vuositulot olivat keskimäärin asuntokuntaa kohti euroa. Koko maassa ne olivat euroa eli noin euroa vähemmän. Vuonna 1995 ne olivat olleet lähes samalla tasolla. Eriytyminen Helsingin eduksi tapahtui 1990-luvun loppupuolen vuosina. Vuonna 2010 helsinkiläisen asuntokunnan keskitulot olivat euroa ja koko maassa ne olivat euroa. Helsingissä asuntokuntien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli euroa vuonna Edelliseen vuoteen verrattuna se oli lähes yhtä korkea. Koko maassa asuntokuntakohtainen käyttötulojen mediaani oli vain noin 400 euroa Helsingin tasoa alhaisempi. 3.1 Käyttötulojen mediaani laskenut viime vuosina Vuonna 2014 asuntokuntakohtainen käytettävissä olevien tulojen mediaani oli siis Helsingissä miltei euroa ja koko maassa se oli euroa. Vuoteen 2010 nähden se oli laskenut Helsingissä puoli prosenttia ja koko maassa prosentin. Koko maassa käyttötulojen mediaani on ollut hieman Helsingin tasoa korkeampi lukuun ottamatta vuosituhannen vaihteen vuosia, jolloin ne olivat lähes yhtä korkeat. Käytettävissä olevien tulojen mediaanin vuotuinen kasvuvauhti on esitetty kuviossa 12. Vielä 1990-luvun lopulla asuntokuntien mediaanitulo kasvoi Helsingissä huomat- 21

24 Euroa Kuvio 11. Palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot ja saadut tulonsiirrot asuntokuntaa kohti, käytettävissä oleva rahatulo (keskiarvo ja mediaani) asuntokuntaa kohti Helsingissä vuosina , euroa vuoden 2014 rahana* Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. Käyte ävissä olevat rahatulot/ asuntokunta, keskiarvo, Palkkatulot/asuntokunta, keskiarvo, Käyte ävissä oleva rahatulo/ asuntokunta, mediaani Käyte ävissä oleva rahatulo/ kulutusyksikkö/asuntokunta, mediaani Saadut tulonsiirrot/asuntokunta, keskiarvo, Omaisuustulot/asuntokunta, keskiarvo, Yri äjätulot/ asuntokunta, keskiarvo, *Aikasarjat ja eivät täysin vertailukelpoisia. ro en a 5 Kuvio 12. Helsingissä ja koko maassa asuntokuntien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanin muutos (%) edellisestä vuodesta, sekä sen keskiarvo ( ja )* ro en a Helsinki, asukaskuntaa koh Suomi, asukaskuntaa koh Helsinki, keskiarvo , Suomi, keskiarvo , Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. tavasti voimakkaammin kuin valtakunnallisesti. Tuolloin koko maassa käytettävissä olevien tulojen mediaani oli euromääräisesti Helsinkiä korkeampi. Mielenkiintoista mediaanitulojen vuotuisen kasvuvauhdin kehityksessä on, että tilanne vaihtui päinvastaiseksi vuosituhannen vaihtuessa -1 *Aikasarjat ja eivät täysin vertailukelpoisia. ja kasvuvauhti oli koko maassa korkeampi kuin Helsingissä. Heikko taloustilanne ja työttömyyden lisäys vaikuttivat enemmän Helsingissä kuin koko maassa käytettävissä olevien tulojen kehitykseen. Taustalla oli ainakin osittain työttömyyden nousun kohdistuminen erityisesti Helsingin kan-

25 nalta keskeisille toimialoille kuten IT-alalle ja teknologiateollisuuteen. Vuodesta 2005 lähtien asuntokuntakohtaisten, käytettävissä olevien tulojen vuotuinen kasvuvauhti on ollut lähes yhtä nopea sekä Helsingissä että koko maassa. Vuosina asuntokuntien käytettävissä olevien tulojen mediaani kasvoi Helsingissä keskimäärin 2,3 prosentin vuosivauhtia. Koko maassa lisäystä oli keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa. Vuoden 2010 jälkeen mediaanitulon muutosvauhti vaihtui jopa laskuksi ja keskimäärin Helsingissä käytettävissä olevien tulojen mediaani lasku oli 0,1 prosenttia ja koko maassa 0,3 prosenttia. Tulokäsitteen sisältö on uudistettu ja vuodesta 2010 lähtien käytettävissä olevien tulojen käsitteeseen otettiin mukaan mm. asuntokuntien välisistä tulonsiirroista elatusavut. Tästä johtuen vuosien ja väliset tiedot eivät ole täysin vertailukelpoiset. 3.2 Käytettävissä olevien tulojen kehitys alueittain Vuonna 1995 käytettävissä oleva rahatulo helsinkiläistä asuntokuntaa kohti oli keskimäärin euroa vuoden 2014 hintatasossa ilmaistuna. Vuonna 2000 se oli euroa ja vuonna 2009 määrä oli euroa. Koko kaupungin tasolla keskimääräiset käyttötulot olivat asuntokuntaa kohti euroa vuonna Vuodesta 2010 lähtien käytettävissä olevien tulojen käsitteeseen otettiin mukaan mm. kotitalouksien väliset tulonsiirrot kuten elatusmaksut. Tällä tulokäsitteellä edelleen korkeimmat käyttötulot olivat Östersundomissa. Kaupungin alhaisimmat keskimääräiset käytettävissä olevat tulot ovat olleet Keskisessä suurpiirissä, jossa ne olivat euroa vuonna Korkeimmat ne olivat Östersundomissa euroa. Keskisessä suurpiirissä asuntokunnalla oli keskimäärin käytössään euron vuositulot ja Itäisessä suurpiirissä ne olivat euroa. Östersundomin lisäksi Eteläisessä, Pohjoisessa ja Kaakkoisessa suurpiirissä asuntokuntaa kohti oli käytettävissä tuloja enemmän kuin koko kaupungissa keskimäärin. Vuonna 2014 Pohjoisessa suurpiirissä määrä oli euroa. Kaakkoisessa suurpiirissä asuntokuntakohtainen, keskimääräinen tulo oli ja Eteläisessä suurpiirissä euroa. Mediaanin arvoon ei vaikuta yksittäisen kotitalouden korkea tulotaso, joka voi nostaa keskiarvoa huomattavastikin. Mediaanitulo jakaa siis tarkastelun kohteena olevat asuntokunnat kahteen yhtä suureen osaan: tulotaso on korkeampi puolella asuntokunnista ja toisella puolella asuntokunnista tulot jäävät alle mediaanitulon. Vuonna 2014 koko kaupungissa asuntokunnan käyttötulojen mediaani oli euroa. Östersundomissa se oli suurpiireistä korkein eli euroa. Toiseksi korkein mediaanitulotaso oli Pohjoisessa suurpiirissä, jossa se oli euroa. Kahdeksasta suurpiiristä neljässä käytettävissä olevien tulojen mediaani oli kaupungin keskitasoa korkeampi. Östersundomissa, Pohjoisessa ja Eteläisesä suurpiirissä mediaanitulo oli huomattavastikin koko kaupungin tasoa korkeampi. Kaakkoisessa suurpiirissä taso oli hivenen korkeampi kuin koko kaupungissa. Keskisessä suurpiirissä se jäi huomattavasti koko kaupungin tason alapuolelle. 23

26 Kuvio 13. Käytettävissä olevat tulot keskimäärin asuntokuntaa kohti Helsingin suurpiireissä, euroa (kiintein hinnoin, vuoden 2014 rahassa), * Euroa Suurpiiri: Östersundom Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. Eteläinen Pohjoinen Kaakkoinen Helsinki yhteensä Län nen Koillinen Keskinen Itäinen *Aikasarjat ja eivät täysin vertailukelpoisia. Euroa Kuvio 14. Asuntokuntakohtaisten käytettävissä olevien tulojen mediaani Helsingin suurpiireissä, euroa (kiintein hinnoin, vuoden 2014 rahassa) * Suurpiiri: Östersundom Pohjoinen Eteläinen Koillinen Kaakkoinen Helsinki yhteensä Län nen Itäinen Keskinen Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. *Aikasarjat ja eivät täysin vertailukelpoisia. 24

27 3.3 Vertailukelpoisin tulojen mittari: Ekvivalenttitulo eli kuluttajayksikkökohtainen mediaanitulo Tarkin asuntokunnat vertailukelpoisiksi tekevä tulokäsite on asuntokuntien käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti laskettuna. Kulutusyksiköt kuvaavat asuntokunnan henkilöiden lukumäärää OECD:n käyttämän määritelmän mukaisina. Asuntokunnan ensimmäinen aikuinen asukas saa kulutusyksikköjä laskettaessa yhteen arvon 1 ja muiden osuus määrittyy henkilön iän mukaan. Muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja 0 13-vuotiaat lapset saavat painon 0,3. Yhteenlasketuilla painoilla jaetaan asuntokunnan käytettävissä olevien tulojen kokonaisarvo ja päädytään kulutusyksikkökohtaiseen asuntokunnan tuloon. Erikokoisten asuntokuntien tuloja verrattaessa käytetään siis myös kulutusyksikkö-käsitettä. Se on henkilöä kohti laskettuja tuloja tarkempi mittari, koska erikokoisten talouksien kokoerojen lisäksi tulee huomioitua myös niin sanotut yhteiskulutushyödyt. Sen sijaan, että tulot jaettaisiin pelkällä henkilömäärällä, ne jaetaan asuntokunnan kulutusyksikköjen yhteenlasketulla lukumäärällä. Talouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut 14 vuotta täyttäneet henkilöt painon 0,5 ja 0 13-vuotiaat lapset painon 0,3 (OECD, uudet kulutusyksiköt). Esimerkiksi kahden aikuisen ja yhden lapsen talouden kulutusyksikköjen yhteenlaskettu määrä on 1,8. Tällä luvulla jaetaan asuntokunnan yhteenlasketut tulot ja saadaan ekvivalenttitulo kyseiselle asuntokunnalle. Kuvio 15. Käytettävissä olevat tulot asuntokuntaa ja kulutusyksikköä kohti Helsingissä ja koko maassa, mediaani euroa (kiintein hinnoin, vuoden 2014 rahassa), vuosina Euroa Helsinki, asukaskuntaa koh Suomi, asukaskuntaa koh Helsinki, kulutusyksikköä koh Suomi, kulutusyksikköä koh Lähde: Tilastokeskus, tulonjako. Vuodesta 1995 vuoteen 2010 asuntokuntakohtaiset (ilman kulutusyksikköjen huomioimista) ja kulutusyksikkökohtaiset käytettävissä olevien tulojen mediaanitaso nousi loivasti. Vuoden 2010 jälkeen kehitys on ollut tasaisempaa. Kyseisiä aikaperiodeja ei voida suoraan verrata, sillä tulokäsitteen sisällössä tapahtui muutos vuonna *Aikasarjat ja eivät täysin vertailukelpoisia. Helsingissä asuntokuntien käytettävissä olevien, kulutusyksikköä kohti laskettujen tulojen eli ekvivalenttitulojen mediaani oli euroa vuonna Se oli lähes samaa tasoa kuin vuotta aikaisemminkin, sillä vähennystä oli 28 euroa. Tällä vuosikymmenellä ekvivalenttitulon mediaani kasvoi aluksi, mutta vuoden 2012 jälkeen se laski. 25

28 Taulukko 4. Käytettävissä oleva rahatulo asuntokuntaa kohti Helsingin suurpiireissä, euroa, kiintein hinnoin (vuoden 2014 rahassa), 1995, 2000, 2005, 2010, 2012, 2014 Alue Käytettävissä oleva tulo Käytettävissä oleva tulo Käytettävissä oleva tulo Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani HELSINKI Eteläinen Läntinen Keskinen Pohjoinen Koillinen Kaakkoinen Itäinen Östersundom Alue Käytettävissä oleva tulo Käytettävissä oleva tulo Käytettävissä oleva tulo Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani Keskiarvo Mediaani Ekvivalentti mediaani HELSINKI Eteläinen Läntinen Keskinen Pohjoinen Koillinen Kaakkoinen Itäinen Östersundom Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto. 26 Taulukossa 4. on esitetty käytettävissä olevien tulojen arvot eri käsitteillä Helsingin eri suurpiireissä. Arvot on tehty vertailukelpoisiksi deflatoimalla ne vuoden 2014 hintatason mukaisiksi. Vuosien 1995, 2000 ja 2005 tiedot ovat vertailukelpoisia keskenään, mutta eivät 2010-luvun lukuihin. Tämä johtuu tulokäsitteen sisäisestä muutoksesta. 26

29 4. GINI-KERROIN Ovatko tulot jakautuneet tasaisesti? Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran. Onko alueen tulot jakautuneet tasaisesti? Saako esimerkiksi 40 prosenttia alueen väestöstä 40 prosenttia alueen tuloista tai 70 prosenttia tuloista 70 prosenttia? Jos tilanne on tällainen, niin tulonjaon tasaisuutta mittaava Gini-kerroin saa arvon nolla. Ja tulot ovat siis tasaisesti jakautuneet alueen tulonsaajien kesken. Toisena äärivaihtoehtona on, että yksi henkilö saa kaikki kyseisen alueen tulot. Tällöin Gini-kerroin saa arvon 1. Näin ollen mitä korkeampi on Gini-kertoimen arvo, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Korkein Gini-kertoimen arvo on ollut Östersundomin ja Eteläisessä suurpiirissä. Vuonna 2014 se oli Östersundomissa 0,47 ja Eteläisessä suurpiirissä 0,40. Koko kaupungin keskiarvo oli 0,32. Hieman keskiarvoa korkeammalla tasolla Gini-kerroin on ollut myös Kaakkoisessa suurpiirissä, jossa se oli 0,33. Tasaisin tulonjako on ollut Koillisessa ja Itäisessä suurpiirissä. Ensiksi mainitulla alueella Gini-kerroin oli 0,25 ja Itäisessä suurpiirissä se oli 0,27 vuonna Kuvio 16. Tulonjaon tasaisuus Helsingin suurpiireissä, Gini-kerroin, vuosina Gini-kerroin 0,50 0,45 0,40 0,35 0,30 0, Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto. Suurpiiri: Östersundom Eteläinen Kaakkoinen Helsinki yhteensä Län nen Pohjoinen Keskinen Itäinen Koillinen 27

30 5. PIENITULOISUUS HELSINGISSÄ Väheneekö pienituloisuusriski? Pienituloisiksi on määritelty ne asuntokunnat, joiden ekvivalentti tulo (=käytettävissä oleva rahatulo OECD-kulutusyksikköä kohden) jää pienemmäksi kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien mediaanitulosta. Pienituloisuusriski kuvaa pienituloisissa asuntokunnissa asuvien henkilöiden osuutta (%) koko asuntokuntaväestöstä. Pienituloisuusraja on määritetty koko maan asuntokuntien mediaanitulon pohjalta ja se oli euroa yhden hengen taloudelle vuonna Lapset eli alle 18-vuotiaat ovat pienituloisia eli pienituloisuusriskin alaisia silloin, kun he asuvat edellä mainitulla tavalla pienituloisiksi luokitelluissa asuntokunnissa. Pienituloisuusriski kuvaa pienituloisissa asuntokunnissa asuvien lasten osuutta (%) koko lapsiväestöstä. Vuoden 2010 jälkeen tulokäsite on uudistettu ja mukaan on laskettu myös mm. kotitalouksien kesken maksetut tulonsiirrot kuten elatusmaksut. Näin ollen aiemmat tiedot eivät ole suoraan verrattavissa vuoden 2010 jälkeisiin lukuihin. Taulukko 5. Pienituloisuus Helsingissä, henkilöt ja prosenttiosuus, Vuosi Pienituloiset, lukumäärä Pienituloisuusriski, prosenttia Asuntokunnat Henkilöt Lapset Koko väestö Lapset ,9 6, ,3 7, , , ,9 8, ,3 9, ,8 11, ,2 11, ,3 12, ,4 13, ,2 15, ,6 15, ,1 16, ,1 16, , ,2 13, ,6 14, ,1 13, ,3 12, ,1 12,7 Lähde: Tilastokeskus, tulonjako.