Tervasroson ja männynneulasruosteen levinneisyys puoliloiskasveilla Oulun kaupunkialueella

Transkriptio

1 Tervasroson ja männynneulasruosteen levinneisyys puoliloiskasveilla Oulun kaupunkialueella Juha Mikkilä 2016 Metsätuhot Metsätaloudelle tulee vuosittain tappiota erilaisista metsätuhoista. Näkyvimmät ja helposti havaittavat tuhot ovat myrskytuhot ja metsäpalot. Myrskytuhot ja tulipalot havaitaan reaaliajassa. Helena-myrskyn aiheuttamat kustannukset vuonna 2014 olivat eri arvioiden mukaan milj. euroa. Mauri-myrsky vuonna 1982 kaatoi metsää miljoonia kuutiometrejä ja vaati kaksi kuolonuhria. Metsäpalot Suomessa ovat pysyneet hyvin kurissa tehokkaalla valvonnalla. Vuosina metsäpaloala oli 66 km 2. Muiden metsätuhonaiheuttajien vaikutukset tulevat näkyviin viiveellä, joskus vasta vuosien kuluttua. Valtakunnallisen metsien inventoinnin mukaan 24,5 %:lla puuntuotannon pinta-alasta esiintyi puuston laatua alentavia metsätuhoja. (Heino & Pouttu 2015.) Yleisimmät metsätuhojen aiheuttajat Metsätuhot jaotellaan neljään luokkaan: lievä, todettava, vakava ja täydellinen tuho. Suurin osa metsätuhoista on lieviä, eivätkä ne laske puuston arvoa ja käyttöä metsätaloudessa. Metsien valtakunnallinen inventointi (VMI) selvitti metsien tuhonaiheuttajien jakautumista. Metsätuhoja havaittiin 50 %:lla metsämaista. Niistä suurin osa oli lieviä eivätkä aiheuttaneet toimenpiteitä. (Heino & Pouttu 2015.) Metsätuhojen aiheuttajat luokitellaan hyönteisiin, selkärankaisiin, sieniin, abioottiisiin tekijöihin sekä tuntemattomiin tekijöihin. Suurin osa (18 %) metsämaan metsätuhoista aiheutuu tuntemattomista tekijöistä. Hyönteisissä ja selkärankaisissa yleisimmät tuhon aiheuttajat ovat hirvi, ruskomäntypistiäinen, myyrät ja ytimennäivertäjät. Hirvi on yleisin tuhon aiheuttaja kaikkien puulajien kohdalla. Hyönteisistä yleisin on ruskomäntypistiäinen, joka tuhoaa mäntyjä. Kuusella ja muilla puulajeilla toiseksi yleisin tuhon aiheuttaja on myyrä. Ytimennäivertäjä tuhoaa mäntyjä, mutta ei muita puita. (Heino & Pouttu 2015.) Sienitaudeista yleisimmin metsätuhoja aiheuttavat tervasroso, versosurma ja juurikääpä sekä muut lahottajasienet. Männyllä yleisin tuhon aiheuttaja on tervasroso ja kuusella juurikääpä ja muut lahottajasienet. Versosurma on mäntyjen toiseksi yleisin tuhon aiheuttaja. Abiottisista tekijöistä merkittävin metsätuhojen aiheuttaja on lumi. Lumituhoja esiintyy kaikilla puulajeilla. Muita yleisiä abioottisia metsätuhon aiheuttajia ovat tuuli ja ravinnehäiriöt. (Heino & Pouttu 2015.)

2 Tervasroso ja männynneulasruoste Tervasroso on männiköiden sienitauti. Tauti aiheuttaa männylle koron ja tappaa tartunnan yläpuolisen puunosan. Sieni leviää kahdella tavalla: männystä suoraan mäntyyn tai väli-isäntäkasvien kautta. Tervasroso talvehtii rihmastona männyn kuoressa. Kesä-heinäkuussa helmi-itiöt leviävät mäntyihin ja väliisäntäkasveihin. Väli-isäntäkasvien lehdille muodostuvat kesä- ja talvi-itiöasteet, urediot ja teliat. Tervasroson kantaitiöt tunkeutuvat itämisen jälkeen rihmastona puuhun joko neulasten ilmarakojen kautta tai kuoressa olevien haavojen kautta. Tartunnan saaneessa männyssä rihmasto kasvaa kohti runkoa. Kun rihmasto saavuttaa rungon, se saa aikaan solukon laajenemisen. Tähän kohtaan kehittyy pikkukuromapulloja ja helmi-itiöpesäkkeitä. Sieni leviää terveestä kuorisolukosta pikkuhiljaa ympäri männyn runkoa. Tämä saattaa aiheuttaa puun latvan kuolemisen, kun nestevirtaus juuresta latvaan katkeaa. (Kaitera 2012). Männynneulasruoste sisältää joukon sieniä, jotka on nimetty aiemmin niiden väli-isäntäkasvin mukaan. Väliisäntäkasveja ovat muun muassa leskenlehdet, maitikat ja valvatti. Sienen helmi-itiöasteet kehittyvät männyn neulasilla, josta itiöt leviävät tuulen mukana väli-isäntäkasveihin, joissa edelleen muodostavat urediot ja teliat. Sieni tartuttaa männyn neulasia kantaitiöiden avulla syyskesällä. Sieni elää loisena neulasissa, eikä yleensä aiheuta siellä vakavaa tuhoa. Männynneulasruoste talvehtii männyn neulasilla tai isäntäkasvin lehdissä. (Kankaanhuhta 2000). Männynneulasruosteesta on lievää haittaa puuston kasvulle. Peltoja metsitettäessä taimikko on saattanut kuolla. Tämä johtuu siitä, että pellolla on ollut paljon väli-isäntäkasveja, esimerkiksi valvattia ja leskenlehtiä. Männynneulasruostetta voidaan parhaiten torjua huolehtimalla heinän- ja ruohontorjunnasta peltojen metsityksen yhteydessä. Männynneulasruosteesta on haittaa väli-isäntäkasveille. Ruostesieni vaikuttaa kasvin lehtiin ja aiheuttaa lehtien kuoleman. Männynneulasruoste leviää maitikoihin parhaiten valoisalla paikalla (Kankaanhuhta 2000), mutta puuston läheisyydellä ei ole vaikutusta sienen leviämiseen. Metsämaitikkaan ruostetaudit tarttuvat helpommin kuin kangasmaitikkaan. Tervasroson tappama männyn latva

3 Tervasroson ja männynneulasruosteen esiintymistä tutkitaan Tervasroso on eräs pahimmista metsämännyllä esiintyvistä sienitaudeista Fennoskandiassa. Tervasrosoa esiintyy Suomessa koko maassa, mutta merkittävimmät tuhot keskittyvät Oulun lääniin sekä Lapin läänin länsi- ja eteläosiin. Oulun ammattikorkeakoulussa tehdyn opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää tervasroson ja männynneulasruosteen levinneisyyttä puoliloiskasveilla Oulun kaupunkialueella. Tutkittavat kasvit olivat metsä- ja kangasmaitikka sekä kasvilajiryhmistä silmäruohot ja laukut. Hypoteesina oli, että metsämaitikka ja silmäruohot levittävät tervasrosoa, mutta kangasmaitikka ja laukut vain vähän tai ei lainkaan. Samalla tutkittiin männynneulasruosteen yleisyyttä väli-isäntäkasveilla. Tutkimusta varten kerättiin Oulusta 40 koealalta 4000 kasviyksilöä. Kaupunki oli jaettu kuuteen alueeseen, joista kasvinäytteet kerättiin. Työn tilaaja oli Luonnonvarakeskus Oulu. Tulokset ja johtopäätökset Metsämaitikka ja silmäruohot toimivat väli-isäntäkasveina tervasrosolle. Tervasrosoa havaittiin tutkituista lajeista ja lajiryhmistä eniten metsämaitikalla. Metsämaitikalla sekä tartunnan saaneiden kasviyksilöiden että lehtien määrä oli suurin (6 %). Myös kangasmaitikka toimi tervasroson väli-isäntäkasvina, mutta vähäisemmässä määrin kuin metsämaitikka ja silmäruohot. Laukuilta ei löydetty tervasroson itiöitä lainkaan. (Mikkilä 2016.) Tervasrosoa havaittiin Oulun kaupunkialueella laajalti, mutta harvakseltaan. Tervasrosoa esiintyi kaikilla koealoilla, lukuun ottamatta Pateniemen koealaa, jossa koealan puusto muodostui lehtipuista. Tervasrosoa havaittiin runsaimmin Ylikiimingin, Lintulammen ja Madekosken koealoilla. Lähimäntyjä ei kuitenkaan aina tarvittu tartunnanlähteeksi sillä eniten tervasrosoa esiintyi metsämaitikalla koealalla, jossa ei ollut mäntyjä lähellä ja alueen puusto oli kuusi-koivu sekametsää. Toiseksi eniten tervasrosoa esiintyi metsämaitikalla Lintulammen koealalla, jossa puusto oli koivu-paju-pihlaja sekametsää. Koealasta noin 50 metrin päässä oli kuitenkin männyissä havaittavissa vanhaa tervasrosoa. (Mikkilä 2016.) Tässä tutkimuksessa tervasrosoa havaittiin vähemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa. Aiemmat tutkimukset ovat pääosin keskittyneet alueille, joilla tervasrosoa on entuudestaan havaittu. Lisäksi metsätyyppien vaihtelu lehtipuumetsiköistä männiköihin saattoi vähentää potentiaalisten tartuntojen määrää. (Mikkilä 2016.) Männynneulasruostetta löydettiin kaikista tutkituista kasveista yleisemmin kuin tervasrosoa. Männynneulasruostetta tavattiin eniten kangasmaitikalla. Sen tutkituista lehdistä 18,5 %:lla esiintyi männynneulasruostetta. Sen sijaan metsämaitikalla männynneulasruostetta esiintyi noin 8,5 %:lla tutkituista lehdistä. Männynneulasruostetta esiintyi laukuilla ja silmäruoholla vähäisiä määriä, sillä vain 1-2 %:lla tukituista lehdistä havaittiin tartuntaa. (Mikkilä 2016.) Tutkimustulosten perusteella voidaan kehittää esimerkiksi metsänomistajien omavalvontaa tervasroson havainnoinnissa ja torjunnassa metsissä. Lisätutkimuksia voidaan tehdä jatkossa silmäruoholla, jota ei ole aiemmin tutkittu laajemmin luonnossa tervasroson levittäjänä. Laukuilla voidaan tehdä myös lisätutkimuksia. Laboratoriossa laukuille on saatu tartutettua tervasrosoa, mutta luonnonolosuhteissa ei tervasrosoa ole vielä niiltä löydetty, mitä tämän tutkimuksen tulokset tukivat. (Mikkilä 2016.)

4 Tervasroson itiöitä silmäruohon lehdellä Lähteet Kaitera, J MetINFO - Metsien terveys/tervasroso. Luonnonvarakeskus-Luke. Kaitera J., Aalto T. & Jalkanen, R. 1994: Effect of resin-top sidease caused by Premidermium pinion the volume and value Pinus sylvestris saw timber and pulpwood. Scandinavian journal of forest Research 9 (4): Kankaanhuhta, V MetINFO - Metsien terveys/männynneulasruoste. Luonnonvarakeskus-Luke. Mikkilä, J Tervasroson ja männynneulasruosteen esiintyminen puoliloiskasveilla Oulun kaupunkialueella. Opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu. Heino, E. & Pouttu, A. (toim). Metsätuhot Suomessa Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 39/

5