YK-järjestöjen näkemyksiä kehityspoliittiseen ohjelmaan monenkeskinen kehitysyhteistyö

Transkriptio

1 YK-järjestöjen näkemyksiä kehityspoliittiseen ohjelmaan monenkeskinen kehitysyhteistyö Arvoisa ministeri, Suomi on sitoutunut vuosituhatjulistuksen arvoihin ja päämääriin. Uudessa hallitusohjelmassa todetaan, että kehityspolitiikan tärkein tavoite on vuosituhattavoitteiden saavuttaminen. Ohjelmassa todetaan myös, että YK nähdään keskeisimpänä monenkeskisen yhteistyön välineenä ja työtä YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä YK-järjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi jatketaan. Uusi kehityspoliittinen ohjelma tarjoaa erinomaisen kanavan täsmentää näitä hallitusohjelmaan kirjattuja, jo sellaisenaan arvokkaita, näkemyksiä ja tavoitteita. Suomalaiset YK-järjestöt esittävät näkemyksenään seuraavaa: Kehitysrahoitus YK on arvioinut, että kehitysrahoitus tulisi kaksinkertaistaa, jotta äärimmäinen köyhyys saataisiin puolitettua vuoteen 2015 mennessä. Suomi on sitoutunut niin Euroopan unionissa, Yhdistyneissä kansakunnissa kuin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä OECD:ssa nostamaan apunsa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Euroopan Unioni on asettanut välietapiksi omalle tavoitteelleen 0,56 % vuoteen 2010 mennessä. YK:n yleiskokouksessa vuonna 1970 Suomi totesi olevansa sitoutunut toisen vuosikymmenen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Suomen hallitus pyrkii tältä pohjalta edelleen ylläpitämään tätä kasvuvauhtia ja sitä lisäämäänkin tarkoituksella saavuttaa kehitysavun määrällinen tavoite, yksi prosentti bruttokansantuotteesta niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista toisen kehityksen vuosikymmenen kuluessa ja virallisen avun osalta kehitysstrategiassa määritelty osatavoite 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta vuosikymmenen puolimaissa.

2 Suomen hallitus ei ole nykyisessä ohjelmassaan luonut selkeää aikataulua 0,7 tason saavuttamiseksi. Kyse ei ole asetelmasta hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä, sillä käytännössä kaikki nykyiset puolueet ovat istuneet hallituksessa vuoden 1970 jälkeen. Kyse on pian 40 vuotta jatkuneesta poliittisesta piirileikistä, johon jokainen puolue on osallistunut. Suomen tulisi uskottavuutensa takia vihdoin lunastaa paikkansa niiden maiden joukosta, joiden kehitysyhteistyömäärärahat ovat vähintään 0,7 % bruttokansantulosta. YK-reformi Vuosituhannen huippukokous tarjosi historiallisen tilaisuuden käynnistää prosessi, jonka kautta arvioidaan uudelleen YK:n roolia sekä YK:n mahdollisuuksia tarjota vastauksia uuden vuosituhannen haasteisiin. Vuosituhatjulistus sisältää kahdeksan kehityspäämäärää, joiden tavoittelemiseksi luotiin vuosituhattavoitteet, sekä useita YK:ta organisaationa koskevia tavoitteita. Syksyllä 2005 sovitun uudistusohjelman perustana on turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien yhteys: pyrkimys muokata YK-järjestelmää tukemaan tehokkaasti vuosituhatjulistuksen päämäärien toteuttamista. YK-reformi on osa vuosituhatjulistusta. YK-järjestelmän uudistusten ja kehityspäämäärien yhteyden tulee näkyä selvemmin kehityspoliittisessa ohjelmassa. Yleiskokouksen roolia tulee vahvistaa päätöksenteossa. Talous- ja sosiaalineuvoston ECOSOC:n uudistustyötä tulee toteuttaa päämäärätietoisesti joulukuussa 2006 hyväksyttyjen linjojen mukaisesti. ECOSOC:n roolin tulee olla nykyistä merkittävämpi kehitysrahoituksen koordinoinnissa. Turvallisuusneuvoston osalta huomiota tulee kiinnittää maantieteellisesti laajempaan edustukseen sekä toimintatapojen uudistamiseen. Tehokkuutta ja johdonmukaisuutta edistävien rakenteiden syntymistä tulee tukea voimakkaasti. YK:n uudistusohjelmassa on useita kokonaisuuksia, joista avunsaajien näkökulmasta ns. järjestelmänlaajuinen koherenssi -prosessi on kaikkein näkyvin. Tavoitteita kehitysavun laadun ja vaikuttavuuden edistämiseksi ei ole yksinkertaisia saavuttaa, mutta niiden tulee selkeästi ohjata monenkeskisten järjestöjen ja rahoituslaitosten toimintaa. Ajatus yhdestä, johdonmukaisesti ja tehokkaasti, toimivasta YK:sta maatasolla on äärimmäisen kannatettava, ja Suomen tulee vahvasti tukea uudistushankkeen toteutumista.

3 YK-järjestöjen tuki ja innovatiiviset rahoituslähteet Edellisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa linjattiin, että tukea tullaan keskittämään erityisesti neljälle järjestölle: YK:n kehitysohjelmalle UNDP:lle, YK:n väestörahastolle UNFPA:lle, Maailman ruokaohjelmalle WFP:lle sekä YK:n lastenrahastolle UNICEF:lle. Tuen keskittäminen ja selkeiden painopisteiden hakeminen on Suomen kaltaiselle pienelle toimijalle kannattavaa, erityisesti oman vaikutusvallan lisäämisen näkökulmasta. Keskittäminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa joustamattomuutta YK-reformiin liittyvien aloitteiden ja uudenlaisten yhteistyöjärjestelyjen tukemisessa. Koska Suomi on jo profiloitunut vahvana sukupuolten tasa-arvoa edistävänä maana, toivomme, että Suomi on aloitteellinen reformipaneelin suositusten mukaisen vahvan gender-yksikön aikaansaamiseksi YK:hon. Näkemyksemme YK-järjestöjen tuesta liittyy olennaisesti YK-reformiin. Suomen tulee tukipolitiikassaan säilyttää tietty joustavuus osoittaakseen tukea YK-reformin myötä syntyville uusille toimielimille. Investoinnit esimerkiksi rauhanrakennusrahastoon välittävät tärkeää viestiä Suomen kokonaisvaltaisesta ja laajasta turvallisuusnäkemyksestä ja uuden gender-yksikön rahoitus selkeästä sitoutumisesta tasa-arvon edistämiseen. Joustavuus tulee säilyttää myös esimerkiksi alueellisten yhteistyöjärjestelyjen tukemiseksi erityisesti maissa ja alueilla, joissa avun perille saaminen on hankalaa. Yli puolet sisällissodan jälkeisistä yhteiskunnista vajoaa uuteen konfliktiin. Suomen pitäisi merkittävästi vahvistaa pitkäkestoisen kehitysyhteistyön ja humanitäärisen avun väliin jäävän jälleenrakennus- ja post-conflict työn roolia kehitys- ja turvallisuuspolitiikassaan. Toivomme, että linjaus pitkäjänteisen yhteistyön tekemisestä MDG-toteutuksen kannalta merkittävien YK-järjestöjen ja -rahastojen kanssa säilyy uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa ja sitä tulkitaan laajasti. Vuosina YK:n kautta suunnattu monenkeskinen rahoitus on vähentynyt lähes yhdeksällä prosentilla, vaikka monenkeskisen kehitysyhteistyön maksatukset kokonaisuutena ovat hieman kasvaneet. EU:n kautta kanavoitu apu on tarkastelujaksolla kasvanut reilulla kymmenellä prosentilla. Toivomme, että kehitysyhteistyömäärärahojen lisääntyessä tulevina vuosina, kasvu näkyy erityisesti YK:n kautta kanavoidun kehitysyhteistyön rahoituksessa ja laadussa.

4 Suomi on ollut aloitteellinen innovatiivisia lähestymistapoja globaaleihin ongelmanratkaisuihin etsivässä Helsinki-prosessissa, joka on pyrkinyt linkittämään olemassa olevia ehdotuksia ja toimijoita sekä luomaan poliittista tahtoa muutosten aikaansaamiseksi. Suomi liittyi viime vuonna myös innovatiivisia kehitysrahoitusmekanismeja edistävään kansainväliseen ryhmään. Toivomme, että myönteinen ja aktiivinen suhtautuminen perinteisistä poikkeavien ratkaisujen ja rahoituslähteiden etsimisessä jatkuu edelleen. Kansalaisyhteiskunnan osallisuus Vuonna 2004 julkaistiin Brasilian entisen presidentin Cardoson vetämän paneelin julkaisema raportti, joka sisältää 30 konkreettista uudistusehdotusta kansalaisyhteiskunnan osallisuudesta YK:ssa. Uudistusehdotuksia ei koskaan otettu varsinaiseen käsittelyyn, ja niiden tarkastelu tulee aloittaa uudelleen. YK on peruskirjansa mukaisesti kansojen järjestö, vaikka käytännössä kansoja edustavat YKelimissä jäsenvaltioiden hallitusten edustajat. Kansalaisyhteiskunnan YK-osallistumisen vahvistamiseksi tarvitaan yhtenäinen politiikka ja pysyvät mekanismit, joilla kansalaisten ääntä kuullaan kansallisten YK-raporttien valmistelussa. Lisäksi tarvitaan selvitys parhaista toimintatavoista kansalaistoimijoiden osallistumisesta YK-järjestelmän sisällä, nykyistä paremmat rekisteröinti- ja tiedonsaantimenetelmät sekä uusia rahoitusjärjestelmiä erityisesti etelän kansalaisjärjestöjen osallistumisen tukemiseksi. Tätä tarkoitusta varten tulisi perustaa vapaaehtoiseen rahoitukseen pohjautuva Civil Society Fund, jonka idean Norja on esittänyt jo 1970-luvulla. Suomi voisi olla rahaston suhteen aloitteellinen. Keskustelua edustuksellisen demokratian vahvistamisesta YK:ssa tulee jatkaa, ja aloitetta neuvoa-antavan YK:n parlamentaarisen yleiskokouksen perustamisesta tulee tarkastella avoimesti. Demokraattisen osallistumisen ja maailmanlaajuisen edustuksen käytäntöjä voi alkaa toteuttaa asteittain. Vuonna 2006 tehty kansalaisjärjestölinjaus on teknisluonteinen, rahoitusprosessia ohjaava asiakirja kansalaisjärjestöjen valtiorahoitteiselle kehitysyhteistyölle. Käytäntöjä yhdenmukaistava ja uudistava linjaus on asiakirjana tärkeä. Kansalaisyhteiskunnan osallisuuden periaatteisiin tai osallistumisen mekanismeihin kehityspoliittiseen keskusteluun linjaus ei kuitenkaan ota kantaa. Nämä periaatteet ja mekanismit on tärkeää kirjata kehityspoliittiseen ohjelmaan.

5 Johdonmukaisuus Suomen YK-politiikassa Suomen nykyinen YK-politiikka on sirpaloitunutta ja sen koordinaatio heikkoa. YK-asioiden käsittely eduskunnassa ja kansalaisyhteiskunnan parissa on hajanaista ja satunnaista. Tulevalla hallituskaudella tarvitaan eri toimijat yhteen kokoava, laaja-alainen globaalipolitiikan ohjelma, joka pohtii suomalaisia lähtökohtia ja tavoitteita globalisaation haasteisiin vastaamiseksi sekä rakentaa pohjaa systemaattiselle ja pitkäjänteiselle asioiden valmistelulle ja vuoropuhelulle. YK-reformi on käynnissä ja kansainvälisten rahoituslaitosten uudistuminen aluillaan. Parhaillaan eri tahoilla käsittelyssä oleviin uudistusesityksiin vastaaminen sekä kansallisesti että osana EU:n yhtenäistä ulkopolitiikkaa edellyttää Suomelta tavoitteellista ja johdonmukaista kannanmuodostusta. Nykyisin globalisaation hallintaan liittyviä kysymyksiä hoidetaan Suomessa lähes kaikkien eri ministeriöiden toimialoilla ilman riittävää poikkihallinnollista ja laaja-alaista koordinaatiota. Ulkoasiainhallinnon YK-strategia on vuodelta Edellisen kehityspoliittisen ohjelman aikana on myös laadittu erilliset, järjestökohtaiset linjaukset YK-järjestöille ja -rahastoille. Kokonaisvaltainen linjaus Suomen toiminnasta YK:ssa tulee uusia mahdollisimman pian. Sekä linjauksista että painotuksista tulee aktiivisesti tiedottaa, jotta kansalaiset voivat antaa poliittisen tukensa Suomen YK-toiminnalle. Hallitusta ja virkamieskuntaa ohjaavia asiakirjoja ja ohjelmia laadittaessa tulee edelleen painottaa inhimillisen turvallisuuden käsitystä sekä ongelmien ennaltaehkäisyä ensisijaisena toimintamuotona. Turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden vahvistaminen on tässä yhteydessä äärimmäisen tärkeää tuloksellisen ongelmien ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia kysymyksiä ei voi ohittaa puhuttaessa turvallisuudesta. Monenkeskisten järjestöjen rooli on entistä tärkeämpi yritettäessä ratkaista esimerkiksi rajat ylittäviä ympäristö- ja ilmastokysymyksiä. Suomen YK-liitto Suomen Pakolaisapu Suomen UNICEF Väestöliitto Suomen UNIFEM