Suomen Luontotieto Oy SORALIIKE LEHTOVAARA OY:N SORANOTTOALUEEN HIETASISILISKOSELVITYS SAUVOSSA KESÄLLÄ 2015.

Transkriptio

1 SORALIIKE LEHTOVAARA OY:N SORANOTTOALUEEN HIETASISILISKOSELVITYS SAUVOSSA KESÄLLÄ Koiras hietasisilisko (Wikipedia) 33/2015 Jyrki Matikainen ja Pihla Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Perustietoa hietasisiliskosta Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet... 8 Alueen itäreuna on ainoa luonnontilainen kohde alueella 2

3 1. Johdanto Soraliike Lehtovaara Oy/Jari Lehtovaara tilasi keväällä 2015 :ltä Sauvon kunnassa sijaitsevan soranotto- ja louhosalueen hietasisiliskoselvityksen. Ely- keskuksen pyynnöstä tehty selvitys liittyy alueen jatkokehittämiseen virkistysalueeksi. Tehtävän yhteyshenkilönä on tilaajan puolella toiminut Jari Lehtovaara ja :ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Virkistysalueeksi suunnitellulle entiselle soranotto ja louhosalueelle tehtiin yhteensä 4 maastokäyntiä (13.6, 22.7, 24.7 ja ) ja jokaisella käynnillä koko alue tutkittiin tarkasti. Valtaosa alueesta on niukkakasvuista tai kasvitonta soranottoalueen pohjaa. Osa alueesta on kivikkoa ja osalle alueesta on tuotu myös multaa ja savea maisemointia varten. Ainoastaan alueen itäpuolella sijaitsevalla rinnealueella on luonnontilaista kasvillisuutta. Suurin osa maastokäyntien ajasta käytettiin tämän ja sitä reunustavan mäntykankaan tutkimiseen. Alue tutkittiin jokaisella käyntikerralla neliömetrin tarkkuudella ja kaikki peitteiset alueet tutkittiin mahdollisten piilottelevien matelijoiden varalta. Maastoselvitykset tehtiin aurinkoisina ja riittävän lämpiminä (yli + 15 astetta) päivinä ja ne pääsääntöisesti tehtiin iltapäivinä. Kylmän alkukesän vuoksi maastokäynnit painottuivat heinäkuun lopulle. Selvityksen tekijällä on käytössä alueen lähistöltä tehtyjen hietasisiliskohavaintojen tarkat havaintopaikat (2 kohdetta). Lähin havaintopaikka sijaitsee noin 250 m päässä tutkimusalueelta. Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen :stä. Maastotöissä avusti Pihla Matikainen. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Lähes koko alue on vanhaa soranotto- ja louhosaluetta 3

4 3. Perustietoa hietasisiliskosta Hietasisilisko (Lacerta agilis) on kooltaan tavallista sisiliskoa hieman suurempi. Laji on usein perusväritykseltään vihertävä, mutta myös sellaisia yksilöitä, joissa vihreää sävyä ei ole tavataan. Hyvä käsituntomerkki on liskon pituus kuonosta kloaakin aukolle, joka jää yleensä alle 9 cm mittaiseksi. Häntä on vartaloa pidempi, usein lähes tuplasti vartalon pituinen, jolloin yksilön kokonaispituus voi nousta yli 20 cm. Hietasisilisko on myös ruumiinrakenteeltaan sisiliskoa tanakampi. Lajin väritys on hyvin vaihteleva. Koiraan kyljet ovat erityisesti lisääntymisaikaan vihreät tai vihertävät. Selän yläosa on tavallisesti ruskea. Koiraan vihreiden kylkien ja ruskean selän välillä on usein vaalean ruskeat alueet, jotka muodostavat niskasta hännän päähän kulkevan vaalean juovan. Naaraat ja nuoret yksilöt ovat kauttaaltaan rusehtavia tai harmahtavia. Selässä ja kyljissä voi molemmilla sukupuolilla olla tummia pisteitä, läiskiä tai silmätäpliä. Vatsapuoli on selkää vaaleampi ja vähemmän kuvioitu. Erityisesti ruskeaa naarasta voi olla hankala nopeasti erottaa sisiliskosta. Hietasisiliskon on kuivien kanervavaltaisten hiekkanummien laji, joka karttaa kosteita alueita. Hiekkanummien lisäksi laji suosii nykyisin sorakuoppien kuivia reuna-alueita sekä myös ihmisen luomia kuivapohjaisia varastokenttiä, jossa on riittävästi kasvillisuutta lajin suojapaikoiksi. Keski-Euroopassa lain elinympäristö vaatimukset ovat väljemmät ja hietasisiliskoja tavataan myös puutarhoissa, teiden ja rautateiden laidoilla, sekä peltojen reunoilla. Laji on Suomessa todennäköisesti päiväaktiivinen, ja liikuskelee usein matalan kasvillisuuden, Suomessa kanervien, seassa ravintoa etsimässä. Lounais-Suomessa hietasisiliskoa on tavattu vähintään neljältä eri alueelta, mutta ilmeisesti kaikki esiintymät ovat istutusperäisiä. Ensimmäiset havainnot tehtiin v Hietasisilisko on suosittu terraarioeläin ja se myös lisääntyy tarhaolosuhteissa. Lajin lähimmät tunnetut luonnonvaraiset esiintymät sijaitsevat Venäjän puolella Laatokan karjalassa sekä Ruotsin eteläosissa. Lajin luontainen leviäminen kummaltakin alueelta Lounais-Suomeen on äärimmäisen epätodennäköistä. Sisiliskokoiras päivää paistattelemassa 4

5 4. Tulokset Alueelta ei löytynyt hietasisiliskoja ja valtaosa alueesta on lajille sopimatonta elinympäristöä. Ainoastaan alueen itäreunan mäen reunalla on paahdealue, joka saattaisi sopia lajin elinympäristöksi. Tältä alueelta löytyi enimmillään 2 sisiliskoa ja ensimmäisellä käyntikerralla myös noin 40cm pituinen väritykseltään mustapohjainen kyy (Vipera berus). Alueella havaittiin jokaisella käyntikerralla tavallisia sisiliskoyksilöitä (Zootoca vivipara). Selvityksen aikana käytiin lähistön tunnetuilta hietasisiliskokohteilta etsimässä lajia tuloksetta kahteen kertaan. 5. Yhteenveto Alueelta ei löytynyt hietasisiliskoja ja ainoastaan tutkimusalueen itäosan paahteinen rinnealue on hietasisiliskoille sopivaa elinympäristöä. Tänne alueelle ei kuitenkaan ole suunniteltu mitään toimintoja ja alue tulee säilymään nykyisen kaltaisena. Hankkeella ei myöskään ole sellaisia välillisiä vaikutuksia, että se uhkaisi lähistön pieniä hietasisiliskopopulaatioita. Alueen itäreunaa, jossa tehtiin sisilisko ja kyyhavainnot Alueella tehtiin yksi kyy havainto 5

6 6. Lähteet ja kirjallisuus Arnold, E. Nicholas: Reptiles and Amphibians of Europe. Princeton & Oxford: Princeton University Press, 2002 Niina ja Joonas Gustafsson: Sammakkolampi.net. Pekkarinen, A., Terhivuo, J., Varis, V. Hietasisilisko Fennoskandiassa ja Virossa. Helsinki : Suomen biologian seura Vanamo Luonnon tutkija 100 (1996) 7. Liitteet Karttaliite 1. Tutkimusalue 6