Sudenkorentokartoitus kesällä 2012 Vantaalla Pitkäkoski, Kuusijärvi, Rekolan Ankkalammet ja Rekolanoja

Transkriptio

1 Sudenkorentokartoitus kesällä 2012 Vantaalla Pitkäkoski, Kuusijärvi, Rekolan nkkalammet ja Rekolanoja Timo Pettay (at) gmail.com ESITTELY Osana yleisempää Vantaan luonnonarvojen selvittelyä sopivat Vantaan ympäristötoimi ja Timo Pettay kesän 2012 aikana tehtävästä sudenkorentojen esiintymiskartoituksesta Vantaan Pitkäkosken, Kuusijärven, Rekolanojan ja Rekolan nkkalammen alueilla. Työ on samalla osa Pettayn luontokartoittajan tutkintoon tähtäävää opiskelua. Tässä raportissa esitetään työn menetelmät ja tulokset sekä arvio havaintojen merkityksestä. Yleiskartta alueiden sijoittumisesta Vantaalla.

2 Menetelmät Kesä 2012 oli keskimääräistä pilvisempi ja viileämpi, hellepäiviä oli vain kuusi. Tämä vaikeutti kartoituksen ajoittamista ja kohteissa käytiin kesän aikana kolmesti. Käynnit onnistuttiin kuitenkin ajoittamaan lähes optimaalisesti kesä-, heinä- ja elokuuhun. Työstä sovittiin kesäkuun puolivälissä ja työ aloitettiin On mahdollista, että eräitä lajeja ei havaittu, koska aloitusajankohta oli näinkin myöhäinen (lähinnä liitokorento ja karvaukonkorento). Kuusijärvi, Rekolanoja ja Rekolan nkkalampi selvitettiin 20.6., ja 9.8. Pitkäkoskella päivät olivat 22.6., ja Kussakin paikassa vietettiin useita tunteja kello 10 ja 18 välillä. Työn aikana sää oli kaikilla kerroilla puolipilvinen ja lämpötila noin +20 astetta. Kohteet kuljettiin hitaasti läpi jalkaisin ja etsittiin korentoja sekä paljain silmin että kiikareilla. Rannoilta etsittiin toukkanahkoja. Kaikki havaitut lajit pyrittiin saamaan haaviin ja valokuvaan, toukkanahat otettiin talteen. Lajit kirjattiin heti muistiin ja yksilömäärät arvioitiin kohteesta poistuttaessa. Pitkäkoskella käveltiin rantaa seurailevaa polkua pitkin koko suojelualue päästä päähän ja takaisin ja poikettiin noin 50m:n välein rannassa etsimässä sudenkorentoja. Ensin kuljettiin Vantaan puoleista pohjoisrantaa, myöhemmin iltapäivällä Helsingin puoleista etelärantaa, jonne auringonpaiste oli siirtynyt. Myös lähimmät aukeat joen molemmilta rannoilta tarkastettiin. Kuusijärvi käveltiin ympäri aktiivisesti sudenkorentoja etsien. Suurin osa ajasta kului länsipään pienellä suorannalla, jossa lähes kaikki kohteen korennot olivat. Korentoja etsittin myös järven kaakkoiskulman soistuneessa metsässä ja koillisen puronvarressa, mutta yhtäkään ei löytynyt. Rekolan nkkalampi oli sudenkorentoja ajatellen huonossa kunnossa, sillä kasvillisuutta raivattiin toistuvasti. Kaiken lisäksi lampeen tuli alkukesällä hulevesiä Keravalta, joten vesi oli koko kesän ajan hyvin likaista ja sameaa. Toukkanahkoja etsittiin erityisesti siltojen tukirakenteista. Rekolanojaa tutkittiin nkkalammilta noin 3 km etelään päin Rekolan junaseisakkeen tasalle saakka. Oja on pääosin sankan pensaikon peitossa ja siten sudenkorennoille epäsuotuisaa. Vain ensimmäiset 300m nkkalammilta etelään ja 200m Haxberginhaan kohdalla ovat avoimempia. Ojanvarsi kuljettiin sitä seurailevia polkuja pitkin ja ojan partaalla käytiin toteamassa tilanne viidessätoista kohdassa. Pitkäkoski Kuusijärven länsipää

3 Tulokset Sudenkorentoja havaittiin Kuusijärvellä 16, nkkalammilla 7, Rekolanojalla 3 ja Pitkäkoskella 8 lajia yhteensä. Havainnot esitetään taulukossa. KUUSIJÄRVI NKKLMMET Isotytönkorento C B tytönkorento laji Sulkakoipikorento B+ B Keihästytönkorento Ruskohukankorento Eteläntytönkorento Vaskikorento B+ Kuutytönkorento Sirotytönkorento C B Kirjoukonkorento x Kuutytönkorento Ruskoukonkorento + Liitokorento + Sirokeijukorento Elokorento + Punasyyskorento Sirokeijukorento B Hoikkatytönkorento B Ruskoukonkorento B+ Siniukonkorento Kirjoukonkorento Välkekorento Punasyyskorento C PITKÄKOSKI Tummasyyskorento Immenkorento C+ C+ B Neidonkorento B B Sulkakoipikorento B+ C+ Ruskohukankorento REKOLNOJ Ruskoukonkorento B B Neidonkorento x Vaskikorento Immenkorento Välkekorento Elokorento Punasyyskorento = yksi tai yksittäisiä aikuisia yksilöitä B = yleinen, kymmenen tai kymmeniä yksilöitä C = runsas, laskeminen mahdotonta x = kuollut. Merkki + viittaa lisääntymiseen (muniva naaras, tandempari, toukkanahka)

4 Yhteenveto Vaikka kesä 2012 oli viileä ja pilvinen saatiin sudenkorentoselvitys kuitenkin tehtyä suositusten mukaisesti. inoa tavattu suojelun piiriin kuuluva laji oli eteläntytönkorento (Coenagrion puella). Yksi tämän lajin koirasyksilö otettiin haaviin ja valokuvattiin Korson nkkalammilla Eteläntytönkorento kuului vielä vuoden 2000 uhanalaisluokittelussa vaarantuneisiin lajeihin, mutta kannankehityksen myötä se poistettiin vuoden 2010 uhanalaisluokittelusta. Se on yhä luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji. Tutkituista alueista selvästi monipuolisin lajisto löytyi Kuusijärveltä, erityisesti järven länsipään pieni soistunut ranta osoittautui erinomaiseksi. Läheinen uimaranta ei korentojen elämää häirinnyt. Muilta osin Kuusijärvi oli lähes vailla sudenkorentoja, muutamia yleisimpien lajien yksittäisiä yksilöitä lukuunottamatta. Korson nkkalammilla ja sieltä laskevassa Rekolanojassa korentoja oli vain vähän. Pitkäkosken luonnonsuojelualueella oli kaikilla rannoilla runsaasti immen-, neidon- ja sulkakoipikorentoja, mutta muita korentoja vain vähän. Eteläntytönkorento koiras Lähdeteokset -Dijkstra, K.-D. B & Lewington R.: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe (2006) -Karjalainen, S.: Suomen sudenkorennot (2010) -Sudenkorentoseuran kotisivut:

5 Kohteiden kartat Pitkäkoski Kuusijärvi. Korson nkkalammet Rekolanoja