Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään metsälain (1093/1996) nojalla:

Transkriptio

1 Luonnos Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään metsälain (1093/1996) nojalla: 1 luku Yleiset säännökset 1 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) rinnankorkeudella 1,3 metrin korkeutta maanpinnan tasosta tai puun syntypisteestä; 2) keskiläpimitalla metsikön puiden läpimittojen keskiarvoa, joka on laskettu puiden pohjapintaaloilla painotettuna; puun läpimitalla tarkoitetaan rinnankorkeudelta kuoren päältä kohtisuorassa puun pituusakselia vasten mitattua läpimittaa; 3) runkoluvulla metsikön rinnankorkeusläpimitaltaan yli seitsemän senttimetriä olevien kasvatuskelpoisten puiden lukumäärää hehtaarilla; taimikossa runkolukuun lasketaan kaikki kasvatuskelpoiset taimet; 4) turvemaalla kasvupaikkaa, jossa kivennäismaa on vähintään 30 senttimetrin syvyydellä; 5) keskisellä ja eteläisellä Suomella liitteen kohdassa 2 tarkoitettuja alueita. 2 luku Kasvatushakkuu 2 Kasvamaan jätettävän puuston määrä Kasvatushakkuun jälkeen metsikössä on oltava vähintään liitteen 3 kohdan mukainen määrä metsälain (1093/1996) 8 a :ssä tarkoitettuja kasvatuskelpoisia puita. Käsittelyalueelle jätettävän puuston määrän arvioinnissa otetaan huomioon koko käsittelyalueen puusto.

2 2 Metsälain 4 luvussa tarkoitetulla suojametsäalueella ja Inarin, Kittilän, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän alueilla kasvatushakkuussa kasvamaan jätettävän puuston vähimmäispohjapinta-ala on yhtä neliömetriä hehtaarilla alempi kuin liitteen 3 kohdan mukainen pohjapinta-ala pohjoisen Suomen alueella. Edellä mainituilla alueilla liitteen 3 kohdan mukainen vähimmäisrunkoluku on havupuilla alle 12 metrin pituisissa metsiköissä 100 runkoa alempi kuin liitteen 3 kohdan mukainen runkoluku pohjoisen Suomen alueella. Pohjapinta-alalla tarkoitetaan metsikön elävien puiden rinnankorkeudelta mitattujen kuorellisten poikkileikkauspinta-alojen summaa. Puunkorjuuta varten tehdyt puunkuljetusreitit sekä ojat ja ojalinjat luetaan metsikön pinta-alaan kasvatuskelpoisen puuston määrää mitattaessa. Ojitetulla alueella kasvatuskelpoisen puuston määrä voi kasvatushakkuun jälkeen olla liitteen 3 kohdan määrää enintään 10 prosenttia alhaisempi. Liitteen 3 kohdan mukainen kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä voidaan kasvupaikan kallioisuuden tai muun erityisen syyn vuoksi alittaa. Erityisen perusteltu syy on esitettävä metsälain 14 :ssä tarkoitetussa metsänkäyttöilmoituksessa. Metsälain 5 b :ssä tarkoitetuissa erityiskohteissa toteutetussa puunkorjuussa käsittelyalueilla kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä määritetään käyttötarkoituksen, kasvupaikan ja kasvatettavien puulajien ominaisuuksien mukaan. 3 Kasvamaan jätettävän puuston jakautuminen Kasvatushakkuu on tehtävä siten, että kasvatushakkuun jälkeen käsittelyalueelle jäävä kasvatuskelpoinen puusto on tasaisesti jakautuneena. Käsittelyalueen sisällä voi kuitenkin olla alle 0,3 hehtaarin yhtenäisiä alueita, joilla on vähän tai ei lainkaan kasvatuskelpoista puustoa. 4 Puuston laatu kasvamaan jätettävän puustoa arvioitaessa Kasvatushakkuussa on ensisijaisesti jätettävä kasvamaan hyväkasvuisia ja -laatuisia puita. Sairaita ja 5 :ssä tarkoitettuja vaurioituneita puita ei lueta kuuluviksi 2 :ssä tarkoitettuun kasvatuskelpoiseen puustoon. 5 Puunkorjuun laadullisesti hyväksyttävä toteutus Puu katsotaan korjuun seurauksena vaurioituneeksi, jos puuaines on rikkoontunut yhdestä tai useammasta kohdasta rinnankorkeuden alapuolella yhteensä yli 12 neliösenttimetrin tai rinnankorkeuden yläpuolelta yli 30 neliösenttimetrin laajuudelta. Juurivaurioita arvioitaessa otetaan huomioon vain yli kahden senttimerin paksuiset juuret, jotka ovat enintään yhden metrin päässä rungon keskipisteestä. Puunkorjuussa käsittelyalueelle jäävän puuston tai käsittelyalueen ulkopuolisen reunametsän vaurioprosentti ei saa ylittää 15 prosenttia. Puuston vaurioprosentti lasketaan 1 momentin mukaisten vaurioituneiden puiden ja kaikkien runkolukuun luettavien puiden suhteena.

3 3 Puunkorjuun aiheuttamien urapainaumien keskimääräinen osuus ei sää ylittää 15 prosenttia käsittelyalueen ajourien kokonaispituudesta. Urapainaumaksi katsotaan yli metrin pituinen ja kenttäkerroksen alareunasta laskettava yli 10 senttimetriä syvä painauma. 3 luku Uudistushakkuut 6 Vähätuottoiset ojitetut turvemaat ja niille jätettävä puusto Metsälain 5 a :n 2 momentissa tarkoitettuja vähätuottoisia ojitettuja turvemaita ovat varpu- ja jäkäläturvekankaat ja niitä ravinteisuustasoltaan heikommat turvemaat. Vähätuottoisille ojitetuille turv le on metsälain 5 a :n mukaisessa puunkorjuussa jätettävä 20 siemeniä tuottamaan kykenevää puuta hehtaaria kohden. Jos käsittelyalueella on 8 :n mukaiset edellytykset luontaiseen uudistamiseen ja jos käsittelyalueella on tapahtunut selvää taimettumista jo ennen puunkorjuun toteuttamista, 2 momentin velvoite jättää siemenpuita raukeaa. 7 Ennallistamisen hyväksyminen Alun perin avointa tai harvapuustoista suota taikka perinneympäristöä ennallistettaessa maanomistajan taikka hallintaoikeuden tai muun sellaisen erityisen oikeuden haltijan tai hänen valtuuttamansa on toimitettava alueyksikölle tai viranomaiselle ennen metsänkäyttöilmoituksen jättämistä tarvittavat asiakirjat, joilla voidaan varmistaa ennallistettavaksi ilmoitettavan alueen aiempi tila ja suunnitellut toimenpiteet ennallistamisen toteuttamiseksi. 4 luku Uudistamisvelvoite 8 Luontaisen uudistamisen edellytykset Luontaisessa uudistamisessa alueella on oltava puuston, maaperän ja pintakasvillisuuden perusteella ennalta arvioiden riittävät edellytykset luontaisen taimiaineksen muodostumiselle. Lisäksi luontaisen uudistamisen edellytyksenä on, että uudistettavalla alueella tai sen reunalla kasvaa riittävästi siemeniä tuottamaan kykeneviä hyvälaatuisia, kasvatuskelpoisten puulajien puita tai että uudistettavalla alueella on riittävästi uudistushakkuussa kasvatuskelpoisina säilyviä kasvatuskelpoisia taimia. Haapa- ja hybridihaapametsikkö voidaan uudistaa luontaisesti juurivesoista.

4 4 Jos luontainen uudistaminen perustuu reunametsän siementävään puustoon eikä uudistettavalla alueella valmiiksi ole riittävästi uudistushakkuussa kasvatuskelpoisena säilyvää taimiainesta, luontaisesti uudistettava alue voi ulottua enintään 50 metrin etäisyydelle reunametsästä. 9 Tarkentavat perustamistoimenpiteet kasvatuskelpoisen taimikon aikaansaamiseksi Jos turvemaan vesitalous on uudistushakkuun vuoksi siinä määrin muuttunut, että se vaarantaa metsälain 8 :n 1 momentissa tarkoitetun taimikon aikaansaamisen, toimenpiteisiin kuuluu myös vesitalouden järjestely. Jos uudistamishakkuun jälkeen 8 :ssä tarkoitetut luontaisen uudistamisen edellytykset eivät täyty, uudistamisvelvoitteen täyttämiseksi käsittelyalueelle on tehtävä metsälain 3 :ssä tarkoitettu viljely. Uudistettavalle alueelle jätettäviä luonnon monimuotoisuutta säilyttäviä jaloja lehtipuita ja vanhoja yksittäisiä puita, kuten kookkaita haapoja, raitoja, koivuja tai niiden muodostamia puuryhmiä, lahopuita taikka kasvatuskelpoisia puuryhmiä, ei katsota metsälain 8 :n 2 momentissa tarkoitetuiksi taimikon perustamista haittaaviksi puiksi tai pensaiksi. 10 Uudistamisvelvoitteen määräajat Metsää uudistettaessa uudistusalalla on oltava riittävä määrä metsälain 8 :n 1 momentissa tarkoitettuja taimia: 1) suojametsäalueella 25 vuodessa metsälain 5 tai 5 a :ssä tarkoitetun puunkorjuun päättymisestä; 2) pohjoisen Suomen alueella, suojametsäaluetta lukuun ottamatta, 20 vuodessa metsälain 5 tai 5 a :ssä tarkoitetun puunkorjuun päättymisestä; 3) keskisen Suomen alueella 13 vuodessa metsälain 5 tai 5 a :ssä puunkorjuun päättymisestä; 4) eteläisen Suomen alueella seitsemässä vuodessa metsälain 5 tai 5 a :ssä tarkoitetun puunkorjuun päättymisestä. 11 Kasvatuskelpoisen taimikon arviointiperusteet Kasvatuskelpoista taimikkoa arvioitaessa on otettava huomioon uudistusalan maantieteellinen sijainti, taimikon pääpuulaji sekä uudistusalan viljavuus ja pintakasvillisuus. Taimikossa on oltava riittävän tasaisesti jakautuneena metsälain 8 a :ssä tarkoitettuja, kasvatuskelpoisten puulajien taimia hehtaaria kohden vähintään: 1) pohjoisen Suomen alueella: a) havupuuvaltaisissa taimikoissa 1200 tainta;

5 5 b) lehtipuuvaltaisissa taimikoissa 1100 tainta; 2) muualla maassa: a) havupuuvaltaisissa taimikoissa 1500 tainta; b) lehtipuuvaltaisissa taimikoissa 1100 tainta. Taimikon puulajivaltaisuus määritetään uudistusalan kasvatuskelpoisten taimien lukumäärän perusteella. Alle 0,5 metrin etäisyydellä toisistaan olevista taimista vain yksi taimi voidaan laskea mukaan kasvatuskelpoisten taimien vähimmäismäärään. Vaurioituneita, sairaita, kitukasvuisia tai kooltaan kasvatettavaan taimikkoon selvästi soveltumattomia taimia ei oteta huomioon taimien vähimmäismäärää laskettaessa. Arvokkaiden ominaispiirteiden säilyttämiseksi dyynimetsissä ja harjujen paahderinteissä taimikolta ei edellytetä 2 momentissa tarkoitettua tasaista jakautumista. Lisäksi taimien hehtaarikohtainen määrä voi olla 500 tainta pienempi kuin 2 momentissa säädetty. Jos uudistettavalla alueella on kasvatettaviksi kelpaavia puuryhmiä, niiden vaatimaa kasvualaa ei lasketa mukaan uudistusalan pinta-alaan kasvatuskelpoisten taimien vähimmäismäärää laskettaessa. 12 Uuden puuston aikaansaamista koskevan velvoitteen raukeamisen arvioimiseksi kohtuulliseksi katsottavat toimenpiteet Harkittaessa raukeaako metsälain 8 :n 1 momentissa tarkoitettu uuden puuston aikaansaamista koskeva velvoite, on otettava huomioon, onko metsälain 8 :n 2 momentissa ja tämän asetuksen 9 :ssä tarkoitetut, kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet tehty metsänhoidollisesti oikeaan aikaan ja onko niitä tehtäessä noudatettu riittävää huolellisuutta sekä onko uudistumisen epäonnistuminen johtunut sellaisesta luonnontuhosta, johon ei ole voitu kohtuudella ennalta varautua. 13 Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomien puulajien käyttö metsänviljelyssä Taimikkoa perustettaessa Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomilla puulajeilla maanomistajan on metsänkäyttöilmoituksessa annettava riittävä selvitys niiden kasvatuskelpoisuudesta ja alkuperän soveltuvuudesta uudistettavan alueen olosuhteisiin. Maanomistajan on Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomia puulajeja kasvatettaessa estettävä niiden luontainen leviäminen niiden kasvatukseen tarkoitetun alueen ulkopuolelle alueyksikön antamien ohjeiden mukaisesti.

6 6 5 luku Erityisen tärkeät elinympäristöt 14 Erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden tarkennukset Metsälain 10 :n 3 momentin 2 a-kohdan elinympäristöjen ominaispiirteet ovat tyypillisiä saniaislehto-, ruoholehto-, lettolehto-, lähdelehto-, saniais-, lähde- sekä ruoho- ja heinäkorville, joissa kasvaa kullekin alalajille tyypillistä aluskasvillisuutta. Metsälain 10 :n 3 momentin 2 c-kohdan elinympäristöjen ominaispiirteet ovat tyypillisiä luhta-, lähde-, koivu-, välipinta- ja rimpiletoille, joissa kasvaa monimuotoinen putkilokasvi- ja sammallajisto. Metsälain 10 :n 3 momentin 2 e-kohdan elinympäristöjen ominaispiirteet ovat tyypillisiä metsäluhdille, pensaikkoluhdille ja avoluhdille, joille kaikille on lisäksi ominaista pintavesien pysyvä vaikutus. Metsälain 10 :n 3 momentin 3 kohdan elinympäristöjen ominaispiirteet ovat tyypillisiä lehtokeskittymien lehtolaikuille, jotka erottuvat selvästi ympäristöstään vaateliaan kasvillisuutensa vuoksi, harjujen ja reunamuodostumien kuiville lehdoille sekä kalkkialueiden, jyrkänteiden ja kosteiden rinteiden sekä savikkoalueiden tuoreille lehdoille ja vesistöjen varsien kosteille lehdoille. Metsälain 10 :n 3 momentin 5 kohdan elinympäristöjen ominaispiirteet ovat tyypillisiä, jos niiden paiste- ja varjorinteiden olosuhteet muodostavat ympäröivästä luonnosta poikkeavaa kasvillisuutta. 15 Erityisen tärkeiden elinympäristöjen luonnontilaisuus Metsälain 10 :n 3 momentissa tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä pidetään luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina, jos niiden biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristön käsittelyssä on noudatettu metsälain 10 a ja 10 b :ää sekä tämä asetuksen 16 :ää. Metsälain 10 :n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pienvesien lähiympäristöjä voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisina, vaikka ihmisen toiminnan vaikutuksesta pienveden veden laatu on huonontunut tai virtaussuhteet ovat muuttuneet. 16 Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely Metsälain 10 :n 3 momentin 1 ja 2 kohdan tarkoittamissa pienvesistöjen välittömissä lähiympäristöissä ja suoelinympäristöissä sekä 3 kohdan tarkoittamissa lehtolaikuissa on mahdollista tehdä varovaisia, poimintaluonteisia hakkuita, joissa on säilytettävä puuston ikärakenne ja pensaskasvillisuus ja joissa voidaan poistaa yksittäisiä puita, kuitenkin enintään 25 prosenttia runkoluvusta. Suoelinympäristöissä ja lehtolaikuissa puunkorjuu voidaan toteuttaa vain maan ollessa jäässä. Hakkuissa on lisäksi säilytettävä puulajisuhteet lukuun ottamatta lehtolaikkuja.

7 7 17 Markkinakelpoisen puuston arvon määrittely Metsälain 11 :n 2 momentissa tarkoitetulla markkinakelpoisella puulla tarkoitetaan metsäkiinteistöllä olevaa puustoa, jolle arviointihetkellä muodostuu kantohinta. 6 luku Erinäiset säännökset 18 Alueellinen metsäohjelma Metsälain 26 :ssä tarkoitettuun alueelliseen metsäohjelmaan on sisällytettävä: 1) yleiskuvaus metsien ja metsätalouden tilasta sekä kehittämistarpeista ja -tavoitteista; 2) kuvaus metsien biologisesta monimuotoisuudesta ottaen huomioon myös luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla muodostetut suojelualueet ja rajoitetun metsätalouskäytön piirissä olevat alueet; 3) puuntuotanto sekä sen kehittämistavoitteet; 4) tarpeet ja tavoitteet metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi metsälain 10 :n 1 3 momentissa tarkoitetulla tavalla; 5) tavoitteet kestävän metsätalouden rahoitusta koskevassa lainsäädännössä tarkoitetulle toiminnalle; 6) puunkäyttö sekä sen kehittämistarpeet ja -tavoitteet; 7) kuvaus metsätalouteen liittyvästä yritystoiminnasta ja sen kehittämistarpeet; 8) metsätalouden työllisyysvaikutukset ja niiden kehittämismahdollisuudet; 9) arvio ohjelman toteutumisen taloudellisista ja ympäristövaikutuksista sekä muista vaikutuksista. Alueyksikön on oltava ohjelmaa laatiessaan yhteistyössä alueen keskeisten metsätalouden toimijoiden, maakuntien liittojen sekä ympäristönsuojeluviranomaisten ja muiden ohjelman laatimisen kannalta tarpeellisten tahojen kanssa. Metsähallituksen on osallistuttava ohjelman laatimiseen hallinnassaan olevien maiden osalta. 19 Pienikokoisen puuston hakkuu Jos puuston keskiläpimitta ennen hakkuuta on enintään 13 senttimetriä puuston hakkuu katsotaan metsälain 14 :n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuksi pienikokoisen puuston hakkuuksi.

8 8 20 Soveltamisalan rajaus Tätä asetusta ei sovelleta sellaiseen metsälain 28 :ssä tarkoitettuun hakkuuseen, johon sovelletaan yksityismetsälakia (412/1967) ja yksityismetsäasetusta (300/1991). 7 luku Voimaantulo 21 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 20. Tällä asetuksella kumotaan metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annettu valtioneuvoston asetus (1234/2010) ja metsänkäyttö- ja taimikon perustamisilmoituksesta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (1308/2010). Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. Helsingissä päivänä kuuta 20

9 9 LIITE 1. Määritelmät Tässä liitteessä tarkoitetaan: 1) kangasmaalla kasvupaikkaa, jossa kivennäismaa on lähempänä kuin 30 senttimetrin syvyydellä maanpinnasta; 2) tuoreella tai sitä ravinteikkaammalla kankaalla taikka niitä vastaavalla turvemaalla käenkaalimustikkatyyppiä, talvikkityyppiä, kurjenpolvi-käenkaalimustikkatyyppiä, kurjenpolvi-mustikkatyyppiä, kangaskorpea, mustikkatyyppiä, puolukka-mustikkatyyppiä, seinäsammal-mustikkatyyppiä tai suopursumustikkatyyppiä edustavaa kangasmaata taikka ruohokorpea, ruohoista sarakorpea, varsinaista lettokorpea, ruohoturvekangasta, mustikkakorpea, ruohoista sararämettä, varsinaista sarakorpea, ruohoista saranevaa, varsinaista lettorämettä, varsinaista lettoa tai mustikkaturvekangasta; 3) kuivahkolla kankaalla tai sitä vastaavalla turvemaalla kangasrämettä, puolukkatyyppiä, variksenmarjapuolukkatyyppiä, variksenmarja-mustikkatyyppiä tai juolukka-variksenmarja-mustikkatyyppiä edustavaa kangasmaata taikka puolukkakorpea, korpirämettä, pallosararämettä, pallosarakorpea, varsinaista sararämettä, tupasvillasararämettä, varsinaista saranevaa tai puolukkaturvekangasta; 4) kuivalla tai sitä karummalla kankaalla taikka niitä vastaavalla turvemaalla kanervatyyppiä, variksenmarja-kanervatyyppiä tai mustikka-kanervajäkälätyyppiä edustavaa kangasmaata taikka isovarpurämettä, tupasvillarämettä, lyhytkorsirämettä, lyhytkortista kalvakkanevaa tai varputurvekangasta. 2. Alueet Aluejako: Pohjoinen Suomi (metsälain 8 a :n 1 momentin mukaisesti): Lapin maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueelta seuraavat kunnat: Kuusamo, Pudasjärvi ja Taivalkoski Kainuun maakunnan alueelta seuraavat kunnat: Hyrynsalmi, Puolanka ja Suomussalmi Keskinen Suomi: Keski-Pohjanmaan maakunta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnan alueilta muut kuin Pohjoiseen Suomeen kuuluvat kunnat Pohjois-Karjalan maakunnan alueelta seuraavat kunnat: Juuka, Ilomantsi, Lieksa, Nurmes ja Valtimo Keski-Suomen maakunnan alueelta seuraavat kunnat: Pihtipudas, Kinnula, Kivijärvi ja Kyyjärvi Pohjois-Savon maakunnan alueelta seuraavat kunnat: Kiuruvesi, Vieremä, Sonkajärvi ja Rautavaara Eteläinen Suomi: Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Savon maakunnat Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakuntien alueelta muut kuin keskiseen Suomeen kuuluvat kunnat.

10 10 3. Metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrä 3 a. Metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrä tasaikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun jälkeen Kasvupaikan laatu Puuston valtapituus metreinä Alle 12 Vähintään 12 Vähintään 14 Vähintään 16 Vähintään 20 Runkoluku Pohjapinta-ala Pohjapinta-ala Pohjapinta-ala Pohjapinta-ala Eteläinen Suomi Keskinen Suomi Pohjoinen Suomi Eteläinen Suomi Keskinen Suomi Pohjoinen Suomi Eteläinen Suomi Keskinen Suomi Pohjoinen Suomi Eteläinen Suomi Keskinen Suomi Pohjoinen Suomi Ravinteisuudeltaan taulukon 1-4 kasvupaikkoja vastaavilla turv la sovelletaan samoja vähimmäisrajoja. Taulukon riviotsikot: 1: Havupuuvaltaiset tuoreet tai sitä ravinteikkaammat kankaat 2: Havupuuvaltaiset kuivahkot kankaat 3. Havupuuvaltaiset kuivat tai sitä karummat kankaat 4: Raudus- ja hieskoivuvaltaiset kankaat 3.b Metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrä eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun jälkeen Kun tarkoituksena on metsänkäyttöilmoitukseen merkitty eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus, sovelletaan seuraavia vähimmäisrajoja. Tällöin voidaan myös poiketa jäljelle jäävän puuston tasaisesta jakautumisesta. Eteläisen Suomen alueella tuoreella tai sitä ravinteikkaammalla kankaalla pohjapinta-alan on tällöin oltava kasvatushakkuiden jälkeen kuitenkin vähintään 11 m²/ha ja kuivahkolla tai sitä karummalla kankaalla vähintään 10 m²/ha. Keskisen Suomen alueella tuoreella tai sitä ravinteikkaammalla kankaalla pohjapintaalan on oltava kasvatushakkuiden jälkeen kuitenkin vähintään 10 m²/ha ja kuivahkolla tai sitä karummalla kankaalla vähintään 9 m²/ha ja pohjoisen Suomen alueella tuoreella tai sitä ravinteikkaammalla kankaalla pohjapinta-alan on oltava kasvatushakkuiden jälkeen kuitenkin vähintään 9 m²/ha ja kuivahkolla tai sitä karummalla kankaalla vähintään 7 m²/ha. Edellä mainittuja kasvupaikkoja vastaavilla turv la sovelletaan samoja vähimmäisrajoja.