Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta

Transkriptio

1 Erilaiset yhdessä 1

2 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta 2

3 Tuomas Rantala ja Jussi Valkama Erilaiset yhdessä Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n historia Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry 3

4 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta Tuomas Rantala ja Jussi Valkama Erilaiset yhdessä Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n historia ISBN Taitto: Asmo Koste Paino: Bookwell oy, Porvoo Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Helsinki,

5 Sisällysluettelo Esipuhe Allianssin tausta ja perustaminen...9 Nuorisotyö ja perustajajärjestöt taustalla...9 Nuorisotoimiala hakee yhteistyön muotoja...17 Allianssi perustetaan Vaikeat ensivuodet...31 Talous kuralla...31 Sarekosken kova linja...43 Toiminta hakee muotojaan...49 Kansainvälistä toimintaa muuttuvassa maailmassa...54 Lyhytaikaisten pääsihteerien aika Vaikutusvallan vakiintumisen aika...67 Allianssin toiminta ja merkitys selkeytyvät...67 Poliittinen vaikuttaminen nousee toiminnan keskiöön...70 Nuorison kiinnostusta politiikkaan yritetään pitää yllä...75 Allianssi ottaa linjauksia hallitusohjelmiin...77 Allianssi mukana kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa...79 Pitkä taistelu Veikkauksen tuotonjaosta...81 Allianssi on myös lasten asialla Lapsiasiavaltuutettu saadaan Suomeen...86 Pieniä sisäisiä kiistoja...87 Näkyvä ja näkymätön Allianssi...89 Isot projektit ja hankkeet kasvattavat Allianssin merkitystä...97 SPARK -hanke...97 Uusi työ -projekti...99 Nuorten osallisuushanke AVOT-hanke Nuorisopoliittinen toimija Pitkäjänteisyys ja vahva viestintä toiminnan perustaksi Edunvalvontaa Suomessa ja maailmalla Allianssi haluaa äänestysikärajan 16 vuoteen Kriisivalmiusverkosto synnytetään koulusurmien seurauksena Nuorisotyöttömyys Allianssin huolena

6 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta 5. Vakiintunut vaikuttaja Yhteistyö ja toimivat verkostot edunvalvonnan perustana Nuorisoyksikön raskas ohjaus ja Allianssin itsenäisyys Jäsenjärjestöjen erilaiset tarpeet Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet Hyviä kirjauksia hallitusohjelmassa mutta kritiikkiäkin löytyy Strategiatyössä entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet Tyytymättömyyttä poliittisissa nuorisojärjestöissä kolme eroaa Tehtävää nuorison puolesta riittää jatkossakin Artikkelit: Pitkien perinteiden Nuorisotyö-lehti...12 Kaikki erilaisia kaikki samanarvoisia...34 Allianssin nuorisovaihto on vienyt nuoria maailmalle...40 Nuorisotiedon kirjasto...46 Kirjastosta konsertteihin...52 Allianssi-risteilyt symboloineet järjestön roolia toimialan yhdistäjänä...64 Vallilasta Pasilaan Allianssin toimitiloista...92 Viitteet Lähteet ja kirjallisuus Liite 1: Allianssin puheenjohtajat ja pääsihteerit Liite 2: Allianssin jäsenjärjestöt Kirjoittajat

7 Esipuhe Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry juhlistaa tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Sopimus, jolla Kansalaiskasvatuksen Keskus, Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö ja Nuorisotyön Keskus muodostivat Allianssin, allekirjoitettiin Tämä on antanut aiheen kirjoittaa yhdistyksen historian. Tasavuosina moni taho saa aikaan sen, mitä ei muuten tulisi välttämättä tehtyä: oman historiansa kirjoittamisen. Täyttäessään vasta kymmenen vuotta Allianssi suunnitteli oman historiansa kirjoittamista. Tällöin hanke ei kuitenkaan vielä toteutunut taloudellisten resurssien puutteessa. Jälkeenpäin voi todeta, että ehkä aika tuolloin ei olisi ollut vielä edes kypsä. Nyt aikaa perustamisesta on kulunut jo sen verran, että asioista voi puhua avoimesti. Kirjoitustyö on kaiken kaikkiaan ollut mielenkiintoinen ja monivaiheinen prosessi. Siinä on ollut myös omat hankaluutensa johtuen Allianssin osittain hyvin sekavasta arkistokulttuurista. Jos arkistomateriaalin suhteen työ on ollut haastavaa, niin haastattelut ovat olleet antoisia ja tuoneet Allianssin historiaan sellaisia näkökulmia, joita usein sangen toteavista pöytäkirjoista ei löydä. Työ on jaettu niin että Tuomas Rantala on kirjoittanut luvut 1 ja 3 ja Jussi Valkama puolestaan luvut 2, 4 ja 5. Luku 6 on kirjoittajien yhdessä kirjoittama. Lisäksi teos sisältää muutamia artikkeleita, joiden yhteydessä on mainittu, kumpi kirjoittajista on sen laatinut. Tässä teoksessa esitetyt asiat ovat kirjoittajien tulkinta Allianssista ja he kantavat myös vastuun mahdollisista virheistä. Kirjan tarkoituksena on tuoda vastauksia siihen, mistä ja miksi Allianssi syntyi, miten sen toiminta lähti käyntiin, millaista toiminta on ollut ja millaisia toimijoita Allianssissa on vaikuttanut ja miten he ovat muokanneet Allianssia. Tärkeää on varsinkin sen kuvaaminen, miten Allianssista on muodostunut nuorisotoimialan yhdistäjä ja edunvalvoja, ja miten se on näissä tehtävissä onnistunut. Kaikkea kahden vuosikymmenen aikana tapahtunutta emme ole voineet kuvata, vaan olemme koettaneet esittää systemaattisen kokonaisuuden Allianssin tähänastisesta taipaleesta. Tässä vaiheessa on hyvä sanoa muutama sana Allianssin rakenteesta ja toimintatavoista. Allianssi koostuu 115 järjestöstä (tilanne keväällä 2012). Varsinaisiksi jäseniksi voidaan hyväksyä rekisteröityjä valta kunnallisia nuorisoyhdistyksiä, muita nuorisotoi- 7

8 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta mintaa harjoittavia valtakunnallisia rekiste röityjä yhdistyksiä sekä rekisteröityjä säätiöitä. Lisäksi jäseneksi voidaan hyväksyä yksi tyisiä henkilöitä. Ylintä päätösvaltaa käyttää kokous, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Järjestön hallitus valitaan syyskokouksessa kaksi kalenterivuotta kestäväksi toimikaudeksi. Hallitukseen kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsentä, joilla kaikilla on varajäsenet. Hallituksen jäsenet edustavat jäsenjärjestöjä. Hallitus asettaa työvaliokunnan, johon kuulu vat järjes tön puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja muut hallituk sen keskuudestaan valitsemat jäsenet. Lisäksi hallitus voi asettaa alaisuu teensa jaostoja ja työryh miä. Hallitus valitsee pääsihteerin, joka johtaa hallituksen hyväksymän ohjesäännön mukaisesti Allianssin toimintaa. Käytännössä puheenjohtaja ja pääsihteeri ovat muodostaneet tiiviin työparin koko Allianssin historian ajan. Työvaliokunnan jäsenten lukumäärä ja sen painoarvo ovat vaihdelleet eri aikoina. Tähän teokseen ei ole sisällytetty luetteloita Allianssin työntekijöistä tai luottamushenkilöistä johtuen siitä, että kyseinen luettelo julkaistiin jo aiemmin tänä vuonna. Ilman sivustatukea historian kirjoittaminen on vaikeaa. Kiitämmekin Allianssin juhlatoimikuntaa ja erityisesti pääsihteeri Jukka Tahvanaista, jota olemme rasittaneet välillä kovinkin paljon erilaisilla pyynnöillämme ja tarkistuksillamme. Kiitämme myös Nuorisotiedon kirjaston väkeä ja Allianssi-talon toimistohenkilökuntaa kaikesta saamastamme avusta. Kiitämme myös haastattelemiamme henkilöitä heidän ajastaan ja arvokkaasta muistitiedosta. Ilman haastatteluja tätä kirjaa tuskin olisi syntynyt. Turun yliopiston poliittisen historian yliopistonlehtori Vesa Varesta kiitämme siitä, että hän muiden kiireidensä keskellä on ehtinyt lukea käsikirjoituksemme ja antaa arvokkaita kommentteja sekä kannustusta. Tampereella ja Helsingissä Tuomas Rantala ja Jussi Valkama 8

9 1. Allianssin tausta ja perustaminen Nuorisotyö ja perustajajärjestöt taustalla Allianssi on järjestönä ja vaikuttajana vielä sangen nuori. Nuorisotyö itsessäänkin Suomessa on melko nuorta. Suomalaisella nuorisotyöllä ja sitä kautta nuorisotyöjärjestöillä on kuitenkin monisäikeiset juuret. Nuorisotyön voi katsoa lähtevän kolmesta eri perinteestä: kristillisestä perinteestä, kansallisidealistisesta perinteestä ja poliittis-korporatiivisesta perinteestä. Kristillisessä perinteessä kyse oli kristillisestä nuorisonkasvatuksesta kirkon helmassa ja sitä lähellä olevissa järjestöissä. Kansallisidealistisessa perinteessä oli puolestaan tavoite juurruttaa kansallisuusaatetta. Poliittis-korporatiivisessa perinteessä kyse oli poliittisen kiinnostuksen heräämisestä ja siitä, että poliittinen kansalaisuus nähtiin kansakunnan elinehtona. 1 Nämä perinteet ovat hyvin erilaisia. Kristillinen perinne on vanhin. Kyse oli alun perin puhtaasti kirkon suorittamasta opetustyöstä, mutta vähitellen 1800-luvulla muodostui myös kristillisiä nuorisojärjestöjä ja -yhdistyksiä. Mainittakoon yhdistyksistä Nuorten Miesten Kristillinen yhdistys - NMKY, jonka tarkoituksena oli saada nuoria miehiä hyvien harrastusten pariin ja samalla toimimaan kristinuskon hengessä. Kansallisidealistinen perinne syntyi 1800-luvulla nationalismin noustessa. Siinä nuorisosta yritettiin kasvattaa raittiusseuroissa ja nuorisoseuroissa raittiita, hyviä ja sivistyneitä kunnon kansalaisia. Nuorin perinteistä on poliittis-korporatiivinen perinne. Poliittis-korporatiivisen perinteen voi katsoa syntyneen vasta ja 1900-luvun vaihteessa kun suomalainen yhteiskunta alkoi politisoitua. Varsinkin vuoden 1905 suurlakon ja eduskuntauudistuksen jälkeen poliittinen nuorisotoiminta sai tulta alleen. Poliittiset nuorisoryhmät kuitenkin kilpailivat toistensa kanssa kiivaasti. Mitään yhtenäistä kokoavaa nuorisotoimintaa ei perinteistä syntynyt, vaan niistä lähti erilaisia toimintalinjoja. Valtion kiinnostus nuorisotoiminnan tukemiseen ja nuorisotyöhön alkoi kasvaa oikeastaan vasta vähitellen 1900-luvun alussa. Samaan aikaan alkoi muotoutua myös poliittinen nuorisotyö ja nuorisotoiminta. Ensimmäisessä eduskunnassa käytiin kiivaita 9

10 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta keskusteluita siitä, miten nuorisoliikkeille myönnettäisiin määrärahoja. Kansanedustaja Vihtori Viitanen esitti, että kaikki nuorisoliikkeen haarat pääsisivät osaksi avustuksista. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sosiaalidemokraattinen nuorisoliike jäi ilman valtionapua. Valtionapua kuitenkin myönnettiin kaikkiaan markkaa, ja ne menivät nuorisoseuroille. Summa ei ollut kovin suuri, jos sitä ajattelee jälkeenpäin, mutta se oli merkittävä avaus. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun valtio myönsi rahaa nuorisotoimintaan ja näin ikään kuin tunnusti sen. 2 Suomen itsenäistyttyä nuorisotyö alkoi muotoutua uudelleen. Kansakunta oli nuori iältään ja ikärakenteeltaan vuonna 1920 maan väestöstä noin 40 % oli alle 20-vuotiaita. Nuorisotyön keskeisiä tavoitteita oli tuolloin nuoren kansakunnan yhdistäminen ja elinvoiman säilyttäminen luvulla otettiin ensimmäisiä askelia nuorisotyön parissa toimivien yhteistyöhön, kun itsenäisyyspäivänä 1933 perustettiin Suomen Nuorisohuollon Valtuuskunta. Valtuuskunnan toiminta oli hajanaista, mutta mielenkiintoista on, että valtuuskunnassa keskusteltiin myös nuorisotyöttömyydestä. Suomen Nuorisohuollon Valtuuskunta piti viimeisen kokouksensa huhtikuussa 1938, ja vaikka valtuuskunnan toiminta olikin jäänyt vaimeaksi ja tavoitteet olivat jääneet suurilta osin saavuttamatta, kokemus oli tärkeä. 3 Suomen Nuorisohuollon Valtuuskuntaa voi hyvällä syyllä pitää ensimmäisenä todellisena yrityksenä koota nuorisojärjestöjä yhteistyöhön. Nuoria toimi myös poliittisissa nuorisojärjestöissä. Vaikka poliittinen nuorisoliike oli syntynyt jo ennen itsenäistymistä, niin ja 1930-luku olivat poliittisten nuorisojärjestöjen aktiivisen toiminnan aikaa varsinkin politiikan vasemmalla laidalla. Oikealla nuorisotoimintaa sen sijaan haastoi äärioikeistolaisuus, ja kokoomusnuorten toiminta olikin suurimman osan 1930-lukua laimeaa. 4 Partioliikkeestä, joka oli tuotu Suomeen jo 1910, muodostui 1930-luvulla nuorisotyömenetelmiä kehittävä järjestö, joka oli lojaali isänmaalle. Partio ei kuitenkaan ollut mikään yhtenäinen järjestö, vaan sielläkin vallitsivat useat suuntaristiriidat, joiden lisäksi äärioikeisto ja äärivasemmisto vierastivat partioliikettä. 5 Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyttyä vuonna 1939 poikatoimintaa haluttiin tehostaa ja yhtenäistää. Syntyi ajatus Suomen Pojat -nimisen järjestön perustamisesta. Presidentti Kyösti Kallio esitti myös Suomen Tytöt -järjestön perustamista. Talvisodan aikana ajatusta ajoivat erityisesti suojeluskunnat. Jatkosodan aikana poikatyön yhtenäistämisessä valtio otti keskeisen roolin, mutta Suomen Pojat olisivat edelleenkin olleet lähellä suojeluskuntia. Hanke raukesikin ristiriitoihin. 6 Hanke kuitenkin piti esillä poikatoimintaa, ja vähitellen huomioon alettiin ottaa myös tyttötoiminta. Eduskunnassakin heräsi keskustelu nuorisokysymyksestä ja esitettiin nuorisotyön tehostamista. Opetusministeriöön palkattiin tällöin myös ensimmäinen nuorisoasiain esittelijä. 7 Nuorisotyö alkoi siis pikkuhiljaa tulla osaksi julkishallintoa. Sodan päättyminen merkitsi monen asian murrosta, tämä koski myös nuorisoalaa ja nuorisotyötä, joka alkoi muotoutua uudelleen. Erityisen uutta oli se, että nuorisotyössä alettiin hyödyntää nuorisotutkimusta, jolla tuli jatkossa olemaan koko ajan suurempi 10

11 Allianssin tausta ja perustaminen merkitys nuorisotyön muotoutumiselle. 8 Nuorisotyö alkoi vähitellen ammatillistua ja valtiokin kiinnitti nuorisotyöhön entistä enemmän huomiota. Nuorisotyö alettiin kokea myös kasvatuksellisena toimintana, ja siitä tuli opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvaa toimintaa. 9 Vuonna 1944 perustettiin valtion nuorisotyölautakunta (sittemmin valtion nuorisoasiainneuvosto ja nuorisoasiainneuvottelukunta) toimimaan asiantuntijaelimenä. Tuolloisen johtosäännön mukaan nuorisotyölautakunta oli opetusministeriön alainen maan nuorisotyötä suunnitteleva ja sen eri työmuotoja edustava keskuselin. 10 Nuorisotyötä tukemaan perustettiin myös nuorisolautakuntia ja kunnat alkoivat perustaa nuorisotyönohjaajan toimia. 11 Ensimmäinen kunnallinen nuorisotyöntekijä palkattiin Hausjärvelle vuonna Nuorisotyösihteeriksi palkattiin Ilmari Rinne, jolla oli laaja kokemus työskentelystä nuorisotyössä. Kunnallisen virkansa ohella Rinne toimi opetusministeriön matka-asiamiehenä herättelemässä muitakin kuntia nuorisotyöhön. 12 Mainittakoon, että Ilmari Rinne oli muutenkin hyvin aktiivinen toimija nuorisotyössä. Vähitellen kunnat heräsivät nuorisotyöntekijöiden palkkaamiseen. Oli syntynyt uusi ammattiryhmä: nuorisotyöntekijät. Valvoakseen etujaan ja hoitaakseen yhteistyötään sekä jakaakseen palveluita kunnalliset nuorisotyöntekijät perustivat lokakuussa 1945 Nuorisotyöntekijöiden yhdistyksen (NTY). NTY:n rekisteröintianomus kuitenkin hylättiin oikeusministeriössä. 13 Nuorisotyöntekijät eivät jättäneet asiaa, vaan perustivat vuonna 1949 Suomen Nuorisotyöntekijöiden liiton, joka sittemmin muutti nimensä Nuorisotyön Keskukseksi eli NTK:ksi. 14 Nuorisotyön Keskus ei ollut varsinainen ammattijärjestö, vaan sen tarkoitus oli toimia ennen kaikkea nuorisotyöntekijöiden yhteistyöelimenä. NTK:n pääasiallista toimintaa oli koulutusten järjestäminen. Erityisesti kunnat tilasivat koulutusta. NTK kasvoi nopeasti, koska nuorisotyölautakuntia oli satoja ja kunnat tilasivat koulutusta. Eräs koulutusmuoto NTK:lla oli Kärkijoukkokoulutus, jonka tarkoituksena oli antaa valmiuksia ajatella, tehdä ja toimia. Kärkijoukkokoulutuksessa mietittiin nuorisotoiminnan edellytyksiä ja miten toimia siinä. NTK julkaisi myös alan kirjallisuutta ja lisäksi Nuorisotyö-lehteä (alkujaan nimeltään Nuoriso-ohjaaja, ja sitä julkaisi ennen NTK:ta Nuorisotyöntekijöiden yhdistys ja Suomen Nuorisojärjestöjen edustajisto 15 ), joka toimi nuorisotyöntekijöiden, opettajien ja muiden nuorten kanssa työskentelevien yhdyssiteenä. Suomeen alkoi 1950-luvulla levitä erilaisia nuorisokulttuureita. Pääasiassa nämä nuorisokulttuurit näkyivät vain kaupungeissa. Nuorisokulttuurien taustalla oli monia erilaisia vaikuttavia tekijöitä. Näihin muutospaineen aiheuttajiin voi lukea nuorten ikäluokkien kasvun, koulutusmahdollisuuksien nopean laajenemisen, nuoruuden pitenemisen ja länsimaisten yhteiskuntien modernisoitumisen. Välitön syy nuorisokulttuurien synnylle oli varmaankin siinä, että keskiluokkaisessa elämäntyylissä ja koulutusideologiassa havaittiin sisäisiä ristiriitaisuuksia, ja tämä johti tarpeeseen reagoida aikuisten maailmaa vastaan tavalla tai toisella. Monet kuitenkin leimasivat näistä ainakin osan 11

12 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta Pitkien perinteiden Nuorisotyö-lehti Allianssin ulospäin näkyvää toimintaa on Suomen ainoan nuorisoalan kattavan kausijulkaisun, Nuorisotyö-lehden julkaiseminen. Lehti on kuitenkin vanhempi kuin Allianssi, ja sen juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisissä vuosissa, ajassa jolloin nuorisotyö ammatillistui ja alkoi muutenkin edistyä. Syksyllä 1945 perustettiin Nuorisotyöntekijöiden yhdistys, jonka toiminta ei kuitenkaan koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Yhdistys sai kuitenkin perustetuksi vuonna 1946 Nuoriso-ohjaaja -lehden, joka jäi yhdistyksen merkittävimmäksi saavutukseksi. Pian lehden nimi muuttui Nuorisonohjaajaksi. Lehdellä oli sekä ulkoisia että sisäisiä tehtäviä. Sen pyrkimyksenä oli lähentää nuorisotyöntekijöitä toisiinsa, ja ulospäin lehti pyrki mainostamaan nuorisotyötä ja lujittamaan sen asemaa. Kun Nuorisotyöntekijöiden yhdistys ei kuitenkaan päässyt alkua pitemmälle, piti lehdelle hakea uusi julkaisija. Julkaisijaksi tuli Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto. 1 Alkuvuodet olivat taloudellisesti vaikeita ja lehti ilmestyi epäsäännöllisesti. Vähitellen tilanne alkoi kuitenkin vakiintua, ja lehti alkoi ilmestyä säännöllisemmin luvun lopulla ja 1950-luvulla lehden linjaan vaikuttivat varsin näkyvästi sen päätoimittaja Guy von Weissenberg ja toimitussihteeri Kerttu Varjo. Lehdessä esiteltiin nuorisotyön menetelmiä, mutta se korosti myös järjestöjen välistä yhteistyötä luvun alussa Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto joutui kriisiin ja joutui lopettamaan toimintansa. Nuorisonohjaaja siirtyi Suomen Nuorisotyöntekijäin Liiton julkaisuksi vuonna Lehdelle 1960-luku oli muutenkin muutoksen aikaa ja vuosikymmenen lopun politisoituneessa ilmapiirissä lehden nimi muutettiin ajan henkeen sopivammaksi Nuorisotyöksi. Lehden linjakin muuttui 1960-luvun ja 1970-luvun taitteessa erilaiseksi, kuin mitä se oli ollut. Perinteistä nuorisotyötä, joka oli keskittynyt vapaa-aikaan ja kasvatukseen, alettiin lehdessä arvostella ja lehdessä alettiin painottaa nuorisopolitiikkaa ja sen merkitystä. Lehti alkoi myös seurata eri työryhmien toimintaa hyvin tarkasti. 2 Nuorisotyöntekijöiden Liitto muutti nimensä Nuorisotyön Keskukseksi vuonna Nuorisotyö-lehti jatkoi NTK:n lehtenä. Tuolloin lehteen saatiin myös päätoiminen päätoimittaja, kun Heikki Mannisesta tuli päätoimittaja vuonna Tosin Manninen teki muitakin hommia ja jäi lehden ainoaksi palkatuksi päätoimittajaksi. Suuri muutos tapahtui 1990-luvun alussa, jolloin nuorisoalan palvelujärjestöt yhdistyivät Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:ksi. Yhdistymisen myötä lehti sai taas uuden julkaisijan, kun sitä alkoi julkaista Allianssi. 3 Eräässä vaiheessa 12

13 Pitkien perinteiden Nuorisotyö-lehti Nuorisotyö-lehden 60-vuotispäivät. Heikki Vuojakoski ojentaa Nuorten Akatemian lahjan väistyvälle päätoimittaja Leena Ruotsalaiselle. Keskellä seuraava päätoimittaja Susanne Maude, vasemmalla viestintäjohtaja Reija Salovaara ja oikealla toimitussihteeri Kirsi Alasaari. lehden ulkoistaminenkin oli tapetilla, mutta lopulta päädyttiin siihen, että lehti pysyy Allianssissa. Lehden yhteys Allianssiin näkyy monella tapaa. Paitsi, että Allianssin on lehden julkaisija, niin lehden toimitussihteeri työskentelee Allianssissa, lehden toimitusneuvostossa on Allianssin edustaja ja lehdessä julkaistaan AllianssiMenyyta. Sen sijaan linjaus on ollut se, että päätoimittaja on luottamushenkilö. Lehden pitkäaikaisen toimitussihteerin Kirsi Alasaaren mukaan lehdessä kyllä näkyy se, mikä asia milloinkin on Allianssin agendalla, mutta käsittelytapa on pyritty pitämään avoimena. 4 Nuorisotyö-lehdellä on toimitusneuvosto, jonka asema on sangen tärkeä. Se on asiantuntijaelin, joka määrittää lehden vuosittaiset toimintasuunnitelmat ja teemat, ideoi lehtien sisältöä sekä osallistuu kehittämistyöhön ja juttujen tekoon. Toimituskuntaan, joka kokoontuu noin 4 6 kertaa vuodessa, on pyritty kokoamaan ihmisiä nuorisotoimialan keskeisiltä paikoilta. Lehden päätoimittajana toimineen Susanne Mauden mukaan he ovat lehden asiantuntemus, ideat ja kontaktit. Lehteä ei kukaan voi tehdä yksin eikä kaksin. Toimitusneu- 13

14 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta vosto on lehden nenä, joka haistaa, missä mennään ja missä pitäisi mennä. Se tuntee ihmiset ja ehdottaa näkökulmia sekä määrittelee lehden teemat. Käytännön lehden tekemiseen toimitusneuvosto kuitenkin puuttuu hyvin vähän. 5 Kirsi Alasaaren mukaan lehti on muuttunut siinä mielessä, että toimialan korostus on vahvistunut ja lehden linja on selkeytynyt siitä, mitä se oli 1990-luvun alussa luvulla lehti on myös pyrkinyt seuraamaan aikaansa. Vuonna 2008 lehdessä tehtiin ulkoasuuudistus ja lehden numeroita ryhdyttiin rakentamaan teemojen alle. 6 Susanne Mauden mukaan toimitustyö on pitkäjänteisempää ja aiempaa sovitumpaa, kun vuoden teemat on ajoissa määritelty. 7 Nuorisotyö-lehti on lisäksi astunut verkkoon, sillä on oma blogi Allianssin sivuilla ja lehti on myös Facebookissa. Vaikka Allianssi julkaisee Nuorisotyölehteä, kyseessä ei ole kuitenkaan vain Allianssin lehti. Lehti on koko nuorisotoimialan ammattilehti, ja siinä on perinteisesti julkaistu myös Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisopoliittinen tiedote. Nuorisotyö-lehti on siis tarkoitettu kaikille nuorisotyötä tekeville ja se lähetetään muun muassa kaikkiin kouluihin. 8 Ei toki voi kiistää sitä, etteikö lehteä helposti mielletä Allianssin lehdeksi. Yhdet ovat sitä mieltä, että Allianssi näkyy lehden sivuilla liikaa, ja toiset taas sitä mieltä, että Allianssi ei saa lehdessä riittävästi palstatilaa. Tuomas Rantala häiriökäyttäytymiseksi, johon olisi vastattava. Useissa piireissä katsottiin nuorten kaipaavan enemmän kansalaiskasvatusta. Koettiin, että kansalaiskasvatuksen kautta voitaisiin parantaa nuorten siveellistä yhteiskuntakelpoisuutta. 16 Nuorison käyttäytyminen siis leimattiin kapinalliseksi toiminnaksi, joka ainakin jossain määrin uhkasi vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä. Syksyllä 1959 järjestettiin tilaisuus, jossa suunniteltiin toimenpiteitä nuorisomme käyttäytymisessä ilmenevien epäterveiden ilmiöiden torjumiseksi ja kotien, nuoriso- ja muiden kansalaisjärjestöjen sekä julkisen sanan vastuuntunnon herättämiseksi. Tilaisuuden aloitteentekijöinä olivat Suomen Kansakoulunopettajien Liitto, Kansakoulun Nuorisotyön Päätoimikunta ja Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki 17. Neuvottelutilaisuus tuottikin tulosta, sillä sen tuloksena toimintansa aloitti Kasvattajain neuvottelukunta, joka oli tarkoitettu luonteeltaan pysyväksi. Neuvottelukunta ryhtyi toimimaan heti aktiivisesti. Neuvottelukunta esitti muun muassa jo joulukuussa 1959, että asetusta rahaautomaateista olisi muutettava siten, että raha-automaateista saatuja varoja olisi voitu myöntää aikuis- ja nuorisokasvatuksen hyväksi toimiville yhdistyksille. 18 Neuvottelukunnan nimi muuttui nopeasti Kansalaiskasvatuksen neuvottelukunnaksi, ja lopulta perustettiin Kansalaiskasvatuksen Keskus. 19 Kansalaiskasvatuksen Keskus oli aluksi lähinnä neuvotteleva yhdistys, mutta vähitellen sen toiminta pyrki 14

15 Allianssin tausta ja perustaminen myös kasvatuksen edistämiseen. Kansalaiskasvatuksen Keskuksesta muotoutui lähinnä opettajien ja koulujen palvelujärjestö, mutta sen toiminta laajeni vuosien varrella muuallekin nuorisotyön kentälle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi mainita sen, että Kansalaiskasvatuksen Keskus oli ideoimassa vuonna 1965 nuorten kunnallisvaaleja. Vaalit eivät toteutuneet kovin hyvin, mutta niiden järjestäminen osoitti kuitenkin, että oltiin siirtymässä uuteen aikaan myös nuorison kansalaiskasvatuksessa. 20 Seuraavalla vuosikymmenellä Kansalaiskasvatuksen Keskuksen toimintamuodot monipuolistuivat. Sen yhteyteen perustettiin muun muassa Nuorisopoliittinen arkisto, joka myöhemmin muuttui Nuorisopoliittiseksi kirjastoksi ja tietopalveluksi ja sittemmin Nuorisotiedon kirjastoksi. 21 Kansalaiskasvatuksen Keskuksen toimintamuotoihin kuuluivat myös seminaari- ja kurssitoiminta, julkaisutoiminta ja tutkimustoiminta. Seminaari- ja kurssitoiminnassa toimittiin myös yhdessä Suomen Nuorisotyöntekijäin Liiton kanssa, jonka kanssa järjestettiin esimerkiksi yhteiskunnallinen nuorisopolitiikan seminaari Lahden kesäyliopistossa vuonna Kursseja yhdistys järjesti moneen lähtöön, mainittakoon järjestötoiminnan peruskurssi, yhdistystoiminnan suunnittelun kurssi, leiritoiminnan kurssi ja rauhankasvatuskurssi. Nuorisoasiainneuvos Olli Saarela korostaa Kansalaiskasvatuksen Keskuksen merkitystä järjestöjen kouluttajana. Erityisen tärkeänä Saarela pitää sitä, että KaKe koulutti järjestöjä siinä vaiheessa, kun laki järjestöjen valtionavuista tuli voimaan. 22 Kansalaiskasvatuksen Keskuksen julkaisutoiminta tuotti kirjallisuutta usealta eri kasvatuksen alalta. Julkaisuissa käsiteltiin muun muassa taloudellista kasvatusta ja ajankohtaisia kasvatuskysymyksiä. Tärkein julkaisusarja oli kuitenkin Kansalaiskasvatuksen Keskuksen Vuosikirja, johon koottiin artikkeleita ja esitelmiä. 23 Tutkimustoiminnan julkaisufoorumina toimi Nuorisotutkimus-lehti, jonka julkaiseminen siirtyi 1980-luvulla Nuorisotutkimusseuralle. 24 Kansalaiskasvatuksen Keskuksen voi siis todeta tarjonneen nuorisotyön yleistä palvelua sitä tarvitseville tahoille luvulla tapahtui yleistä politisoitumista. Suomi alkoi kansainvälistyä, ja kansainvälistymisen myötä myös nuorison yhteydet muihin maihin ja niiden nuorisojärjestöihin kasvoivat ja paranivat. Kansainvälisistä suhteista oli sotien jälkeisen ajan vastannut Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto. Nuorisojärjestöjen Edustajisto oli perustettu Kalevalan päivänä vuonna 1946, jolloin 44 järjestöä hyväksyi Edustajiston säännöt. Kyseessä oli varsin massiivinen järjestö ja oikeastaan ensimmäinen varsinainen toteutunut yritys järjestöjen väliselle laajemmalle yhteistyölle. Aikaisemmin yhteistyö oli perustunut pitkälti henkilöiden välisiin suhteisiin, ja ne yritykset, joita oli yhteistoiminnan varalle tehty, olivat päätyneet haaksirikkoon. 25 Edustajisto tavoitteli johtajansa Guy von Weissenbergin ohjaamana laajoja ja tasapuolisia suhteita sekä itään että länteen. Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto onnistuikin toteuttamaan tasapainopolitiikkaansa 1960-luvun alkuun saakka. Vuoden 1962 presidentinvaalit ja samana vuonna järjestetyt nuorisofestivaalit 26 aiheuttivat Edustajistossa sisäisiä riitoja eri poliittisia kantoja 15

16 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta edustaneiden nuorisojärjestöjen välillä. Sisäiset riidat johtivat taloudellisiin vaikeuksiin, kun valtio jäädytti Edustajiston avustuksen. Politiikka aiheutti voimakkaita ristiriitoja eri jäsenjärjestöjen kesken, ja vaikka sovintoa yritettiin, sitä ei saavutettu. Presidentti Kekkonenkin antoi ymmärtää Edustajiston toimineen moitittavalla tavalla, kun se ei ollut osallistunut nuorisofestivaaleille. 27 Kun vielä vuodenvaihteessa joukko järjestöjä ilmoitti eroavansa Edustajistosta, ja eronneet järjestöt eivät taipuneet akateemikko Kustaa Vilkunan sovintoesitykseen, ei toimintaedellytyksiä Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajistolle enää ollut ja se hajosi keväällä Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajiston hajottua saivat puolueiden nuorisojärjestöt hoitaa kansainväliset yhteydet miten kukin taisivat. Usein yhteydet jäivät sangen sattumanvaraisiksi. Joitakin yhteyksiä oli olemassa valtion nuorisoasiainneuvoston kautta. Koko ajan nuorisojärjestöillä oli kuitenkin keskinäistä yhteistyötä ja toimintaa, niin kuin Eero Heinäluoma toteaa: Koko 70-luku ja 80-luku olivat aika vahvaa järjestöjen keskinäisen yhteistoiminnan aikaa, oli monenlaisia hankkeita. Ja sitten kansainvälisen puolen hankkeita oli, joista kai ensimmäinen oli 1972 sellainen nuorison ETYK-kokoushanke, jossa eurooppalaisia ja en tiedä oliko myös amerikkalaisia koottiin yhteen. 29 Yhteisiä hankkeita siis oli ja varsinkin kansainvälisen yhteistyön koordinoimiseksi tarvittiin uusi järjestö. Syksyllä 1979 perustettiin Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunta (SNT), myöhemmin nimeltään Suomen nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestö, joka tarjosi uuden väylän kansainvälisten suhteiden järjestämiseksi. Alkuaikojen ponnistuksiin kuului Helsingissä vuonna 1981 järjestetty Maailman nuorison ja opiskelijain foorumi rauhan, liennytyksen ja aseistariisunnan puolesta. Kari Anttilan mukaan SNT:n perustamisessa oli lähinnä kyse siitä, että Suomeenkin saataisiin sellainen järjestö, joka voisi toimia yhteistyössä eurooppalaisten nuorisorakenteiden kanssa. Tärkeää oli tuohon aikaan myös yhteyksien hoitaminen Neuvostoliiton suuntaan. 30 SNT:tä kutsuttiin myös poliittisten nuorisojärjestöjen hiekkalaatikoksi. Pitkään SNT:n toiminnassa mukana ollut Heikki Pakarinen toteaa, että tämä oli osittain totta ja osittain pilkkaa. 31 Nuoriso ja nuorisojärjestöt olivat yleensäkin 1960-luvulta 1980-luvulle hyvin vahvasti politisoituneita. Tuolloinen oppikoululaisten etujärjestö Teiniliitto alkoi kiinnittää huomiota yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja sitä myötä politisoitua. 32 Teiniliitto oli mahtavimmillaan ja 1970-lukujen taitteessa, mutta sisäiset ristiriidat ja valtionavun lakkauttaminen ajoivat liiton lamaan ja vähitellen johtivat myös siihen, että kiinnostus poliittiseen toimintaan alkoi kouluissa vähentyä 1970-luvun jälkipuoliskolta. Aikansa merkittävin nuorisojärjestö lakkautettiin vuonna Vuosien kuluessa nuorisotoimialaan ryhdyttiin kiinnittämään muutenkin yhä enemmän huomiota. Yleinen politisoituminen näkyi myös Valtion nuorisotyölautakunnan aseman muutoksessa. Valtion nuorisotyölautakunnan asema oli ollut pitkään sellainen, 16

17 Allianssin tausta ja perustaminen että sen jäsenistö oli koostunut kasvattajista ja virkamiehistä. Yleisen politisoitumisen myötä nuorisotyölautakunnan koostumusta ja luonnetta haluttiin muuttaa. Nuorisotyön valtionapukomitea esitti mietinnössään, että nuorisotyölautakunnan nimi muutettaisiin Valtion nuorisoneuvostoksi ja sen tehtäväksi tulisi ehdotusten tekeminen myönnettävistä avustuksista. Samalla esitettiin, että neuvoston jäsenten tulisi olla parlamentaarisesti valittuja. Lautakunta muuttuikin Valtion nuorisoneuvostoksi ja sen jäsenistössä tuli olla edustettuna erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset ja molemmat kieliryhmät. 34 Valtion nuorisoneuvoston asema oli erityisen vahva ja 1980-luvuilla. Siellä istui valtakunnan nuorison ykköskaarti niin kuin nuorisoasiainneuvos Olli Saarela toteaa. 35 Näin olikin, sillä puheenjohtajina ja jäseninä oli monta nuorta poliitikkoa, kuten esimerkiksi Matti Ahde, Olavi Martikainen, Lauri Ihalainen, Eero Heinäluoma ja Esko Aho. Nuorisoneuvostosta muotoutui tärkeä vaikuttamisen paikka, sillä se antoi lausuntoja monissa asioissa, jakoi nuorisojärjestöjen valtionavut ja osallistui kansainvälisten suhteiden hoitamiseen. Kyse oli kuitenkin ministeriössä olevasta elimestä, eikä siitä oikein ollut kansalliseksi nuorisokomiteaksi, ja sen rooli olikin varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä usein hyvin kummallinen. Nuorisotyön asema vahvistui muutenkin 1960-luvulta alkaen. Tämä näkyi siinä, että nuorisotyö oli politisoitumisen myötä saanut suorempia yhteyksiä päätöksentekijöihin. Vahvistunut asema ja paremmat yhteydet päätöksentekoon johtivat nuorisotyön parempaan rahoitukseen. Laki kuntien nuorisotyölautakunnista ja kuntien nuorisotyöhön annettavasta valtionavusta tuli voimaan heinäkuussa 1972 ja laki valtakunnallisen nuorisotyön valtionavusta alkuvuonna Lakien avulla vakiinnutettiin nuorisotyön rahoitus. Nuorisoalan lainsäädännön kehitys ja rahoituksen vakiintuminen merkitsivät monessakin mielessä nuorisotyön voimavarojen kasvua ja myös nuorisotyöntekijöiden määrän lisääntymistä. Tämä johti nuorisotyön suurempaan ammatillistumiseen ja merkityksen kasvuun entisestään. Nuorisotoimialan ja nuorisotyön syntyminen ja kehittyminen 1900-luvun kuluessa oli siis kaiken kaikkiaan monisäikeinen prosessi. Mitään yhtenäistä kokoavaa voimaa ei ollut, mikä johtui paljolti siitä, että perinteet olivat erilaisia eikä valtionkaan taholta aluksi nuorisotyöhön kiinnitetty juuri huomiota. Vasta vähitellen nuorisotyö alettiin kokea merkitykselliseksi. Nuorisotyö alkoi ammatillistua, ja siihen alettiin satsata. Muodostui myös järjestöjä palvelemaan niitä, jotka toimivat nuorisotyössä tai olivat kytköksissä muuten nuorisotoimialan kanssa. Aina aika ajoin toimijat olivat myös yhteistyössä keskenään, vaikka muuten pysyivätkin omina toimijoinaan. Nuorisotoimiala hakee yhteistyön muotoja Nuorisoalan toimijat toimivat pitkälti kolmessa eri kattojärjestössä: Kansalaiskasvatuksen Keskuksessa, Nuorisotyön Keskuksessa ja Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunnassa. Nämä palvelujärjestöt olivat erilaisia, mutta niillä oli samankaltaisia toiminta- 17

18 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta muotoja, ja useissa asioissa ne toimivat yhteistyössä. Joissakin asioissa palvelujärjestöjen toiminnan suhteen oli suorastaan päällekkäisyyttä. Tilanteeseen alettiin kiinnittää huomiota 1980-luvun puolivälissä myös valtion taholla. Vuonna 1986 astui voimaan uusi nuorisotyölaki, joka yhdisti lain kuntien nuorisotyöhön annettavasta valtionavusta ja valtakunnallisia nuorisojärjestöjä koskevan avustuslain. Lain yhtenäistämisen myötä alkoi nuorisoasianneuvos Olli Saarelan mukaan sen pohtiminen, onko järkevää pitää pirstoutunut kenttä, jossa on päällekkäisyyksiä, vai voisiko asialle tehdä jotain. 37 Opetusministeriössä tartuttiin toimeen, ja marraskuussa 1987 se pyysi Valtion nuorisoneuvostoa laatimaan selvityksen nuorisotoimialan silloisten palvelujärjestöjen päällekkäisyyksistä. 38 Opetusministeriön pyynnöstä Valtionhallinnon kehittämiskeskus teki joulukuun 28. päivä 1988 sopimuksen konsultointihankkeesta. Konsultointihankkeen tavoiteena oli selvittää, oliko aihetta nuorisotoimen palvelutoiminnan koordinointiin, miten palvelutoiminta olisi järjestettävä, jos koordinointiin olisi tarvetta, olisiko palveluyksikkö liitettävä alan hallintoon, miten palveluyksikön hallinto olisi järjestettävä, jos sellaiseen päädyttäisiin, olisiko palveluyksiköstä säädettävä asetuksella ja olisiko edellytyksiä silloisten palvelujärjestöjen sijoittamiseen saman katon alle. Selvityksen kohteena olivat Kansalaiskasvatuksen Keskus ry, Nuorisotyön Keskus ry ja Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö eli aikaisempi Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunta. 39 Valtio, joka oli nuorisotoimialan tärkein rahoittaja, oli tahollaan alkanut huolestua nuorisotoimialan tilasta. Erityisesti huolta aiheutti se, että kun määrärahoja oli nuorisotoimeen muutenkin vähän jaettavaksi, niin koordinoimaton määrärahojen kuluttaminen oli järjetöntä. Myös se, että palvelujärjestöt eivät olleet sovittaneet palveluitaan yhteen, koettiin ongelmaksi. Valtionhallinnon kehittämiskeskuksen muistiossa tuotiin esiin, että palveluiden saatavuus vähenee ja nuorisotyön imago laskee, kun yhteensovittamista ei ole tarpeeksi luvulla alkoi olla ilmassa huolestuneisuutta siitä, että palveluntarjoajien kenttä nuorisotoimialalla oli liian hajanainen ja näin ollen heikensi itsessään nuorisotoimialaa. Valtio ei ollut toki ainoa taho, jossa oltiin sitä mieltä, että kolme palvelujärjestöä, joilla kaikilla oli osittain samankaltainen toimenkuva, olisi järkevä saattaa yhteen tai ainakin niiden yhteistyötä olisi koordinoitava. Yhteistyötä puoltavaa keskustelua käytiin useissa eri piireissä. Eero Heinäluoman muistaman mukaan sosialidemokraattien ja SAK:n nuorisotoimijoiden piirissä käytiin asiasta keskustelua jo 1980-luvun puolessa välissä ja tultiin tulokseen, jonka mukaan nuorisoalan toimijoiden kannattaisi mennä yhteen. 41 Myös kansainvälistyminen aiheutti paineita nuorisotoimialan yhteistyön kehittämiselle. Suomi liittyi jäseneksi Euroopan neuvostoon vuonna 1989 (Euroopan neuvoston kulttuurikomiteaan Suomi oli mennyt mukaan jo aiemmin) ja Suomi alkoi myös olla mukana eurooppalaisissa nuoriso-ohjelmissa. Kansainvälisessä toiminnassa oli hallitusten välisten rakenteiden lisäksi yhä enemmän myös nuorisorakenteita. Olli Saarelan mukaan alettiin miettiä sitä, missä on Suomen nuorison ääni. Ministeriössä alettiin poh- 18

19 Allianssin tausta ja perustaminen tia myös, mikä taho edustaa suomalaisia nuoria kansainvälisesti. 42 Suomalaiselle nuorisolle alettiin kaivata yhteistä ääntä myös kansainvälisellä tasolla. Valtionhallinnon kehittämiskeskuksen laatiman muistion pohjalta opetusministeriö pyysi kesäkuun alussa 1989 Kansalaiskasvatuksen Keskusta, Suomen Nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestöä ja Nuorisotyön Keskusta tekemään suunnitelman nuorisotoimen palvelutoiminnan koordinoimiseksi ja esittämään se vuoden loppuun mennessä. Opetusministeriö painotti kehotuksessaan, että koordinaation tavoitteena on palveluiden määrän ja laadun kehittäminen ja tarkoituksenmukainen valtionapujen käyttö. Muitakin huomioon otettavia seikkoja kehotuksessa esitettiin, kuten esimerkiksi nuorisoinstituutin perustaminen. 43 Tosin esityksiä ja suunnitelmia palvelu- ja kurssikeskuksesta oli esitetty jo 1970-luvulta lähtien. 44 Eli aivan uudesta ajatuksesta ei sinänsä ollut kyse. Toukokuussa 1989 oli jo asetettu nuorisoinstituuttitoimikunta valmistelemaan instituuttihanketta. 45 Toimikunnassa puheenjohtajana toimi Matti Tukiainen ja jäseninä Kari Anttila, Päivi Arolainen, Ullrike Hjelt, Ari Myllyviita, Eero Nerelli, Heikki Pakarinen ja sihteerinä Raili Kosonen. Sihteeri Raili Kosonen joka toimi myös Valtion nuorisoneuvoston pääsihteerinä kokosi muistion, jossa perusteltiin nuorisoinstituuttihankkeen tarpeellisuutta. Muistiossa todettiin, että vuonna 1988 oli aloitettu ÄKSÖNkampanja, jonka tehtävänä oli lisätä nuorisotoiminnan arvostusta ja että nuorisotyön arvostuksen lisäämiseksi palvelukeskuksen (jolle tässä vaiheessa oli olemassa myös vaihtoehtoinen nimi ÄKSÖN-center ) perustaminen olisi merkittävä osa. 46 Kososen laatimassa muistiossa todettiin keskeisimpien nuorisotyön palvelujärjestöjen (KaKe, NTK ja SNT) kaikkien sijaitsevan eri tiloissa Helsingissä, ja tämän hajasijoittumisen olevan hankalaa sekä valtionapuja myöntävän opetusministeriön, että nuorisojärjestöjen kannalta. Muistion mukaan nuorisoinstituutin perustamisella yhteistoiminta rationalisoituisi ja samalla lain henki toteutuisi paremmin. Kosonen esitteli muistiossa lisäksi hankkeen taustaa ja silloista tilaa. Nuorisoinstituuttitoimikunta vastasi marraskuussa opetusministeriön kesäkuussa antamaan kehotukseen. Toimikunta kiisti osittain opetusministeriön esittämät väitteet. Vastauksessa todettiin esimerkiksi, että koulutuksen sisällöllisellä päällekkäisyydellä ei ole merkitystä. Mutta se kuitenkin myönnettiin, että palvelutoiminnan koordinaatiolle olisi tarvetta. Nuorisoinstituuttitoimikunnan mukaan koordinaatio olisi tarpeellista juuri palveluiden kehittämisen, palveluiden saatavuuden ja valtionapujen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta. 47 Opetusministeriö sai siis ajatuksilleen vastakaikua nuorisotoimialan palvelujärjestöjen keskuudessa. Ratkaisuksi toimikunta esitti Nuorisoinstituutin perustamista. Toimikunnan mukaan instituutin perustan muodostaisivat Kansalaiskasvatuksen Keskus, Nuorisotyön Keskus ja Suomen Nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestö. Ehdotuksessa pidettiin mahdollisena, että mukaan voitaisiin ottaa muitakin nuorisoalan toimijoita. 48 Helmikuussa 1990 valmistui hankesuunnitelma nuorisoinstituutista. Hankesuunnitelmassa perusteltiin nuorisoinstituuttia pitkälti samoin perustein kuin mitä oli tullut 19

20 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta esiin jo nuorisoinstituuttitoimikunnan kokouksissa ja muissakin tapaamisissa. Hankesuunnitelmassa vedottiin myös valtion nuorisoneuvoston opetusministeriölle keväällä 1989 antamaan lausuntoon, jossa nuorisoneuvosto oli pitänyt ensisijaisena kehittämiskohteena riittävien majoitus- ja koulutustilat sisältävän kurssikeskuksen saamista pääkaupunkiseudulle valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen käyttöön. Lisäksi hankesuunnitelmassa vedottiin nuorisotyön palvelujärjestöjen kantaan, nuorisotyölakiin ja siihen, että nuorisoneuvostossa oli jo keväällä 1988 todettu parhaimman mallin nuorisotyön kehittämiselle olevan nuorisoinstituuttihankkeen, jossa samoihin tiloihin tulisi kolmen palvelujärjestön toimistot ja valtakunnallinen nuorison kurssikeskus. 49 Hankesuunnitelmassa pyrittiin siis mahdollisimman kattavasti perustelemaan sitä, miksi olisi järkevää ryhtyä rakentamaan erityistä nuorisoinstituuttia. Hankkeen suurisuuntaisuuden vuoksi vetoaminen useaan eri auktoriteettiin oli tarpeellista, jotta sillä olisi edellytyksiä menestyä ja toteutua. Suunnitelmassa tuotiin lisäksi esiin kuinka valtion avustamat nuorison leiri- ja kurssikeskukset sijaitsivat kaikki Pohjois- tai Keski- Suomessa. Nuorisoinstituutille katsottiin siis senkin puolesta olevan tarvetta, että sen rakentamisen myötä puute korjaantuisi. 50 Fyysisesti nuorisoinstituuttia alettiin kaavailla Vantaalle Tikkurilaan. Tämä johtui etenkin siitä, että Vantaan kaupunki oli ilmoittanut kiinnostuksensa hankkeeseen ja luvannut myös mahdollisesti osallistua rakennuskustannuksiin. Vaikutuksensa asiaan saattoi olla silläkin, että Valtion nuorisoneuvoston pääsihteeri Raili Kosonen oli itse Vantaalta. 51 Vantaalla tonttivaihtoehtoja oli useita, mutta Tikkurilan keskustassa sijaitsevaa tonttia pidettiin kaikista parhaimpana vaihtoehtona. Nuorisoinstituutille kaavailtua tonttia kehuttiin hankesuunnitelmassa sekä toiminnallisesti, että liikenteellisesti erinomaisena. 52 Muitakin tontteja kuin vain Tikkurilassa sijaitsevaa oli harkittu mahdollisuutena sijoittaa nuorisoinstituutti. Näitä olivat ainakin valtion omistamat tontit Hiekkaharjussa, Jokiniemessä ja Keravalla. Myös valtion omistamia tontteja Helsingissä ja Espoossa oli selvitetty. Työryhmä oli tullut tulokseen, jonka mukaan nämä muut tontit eivät soveltuneet hankkeeseen, joten työryhmä päättyi esittämään Vantaan Tikkurilaa nuorisoinstituutin tulevaksi sijoituspaikaksi. 53 Nuorisoinstituutin rakennuksesta oli tehty jo piirustuksiakin. Huonetilaohjelman mukaan rakennus olisi sisältänyt yhteisiä tiloja, NTK:n toimiston, SNT:n toimiston ja KaKe:n toimiston, sekä neuvottelutiloja, majoitustiloja, koulutuskeskuksen (mm. 100 hengen auditorion), vapaa-aika- ja saunaosaston (sisältäen mm. solariumin) sekä ravintolan, jossa suunnitelman mukaan olisi ollut myös baari. 54 Nuorisoinstituutin rakennussuunnitelma oli siis huonetilaohjelmaa tarkastellen varsin tyypillinen lamaa edeltäneen Suomen melko suurisuuntainen hanke. Hankesuunnitelmassa esiteltiin instituutin toteutuksen aikataulu. Aikataulun mukaan instituutista tehtäisiin lopullinen linjapäätös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden toimi- 20

21 Allianssin tausta ja perustaminen kunnassa helmikuussa Huhtikuussa 1990 suunniteltiin aloitettavan rakennuksen lopullinen suunnittelu ja vuonna 1991 kaavailtiin rakentamisen aloittamista. Tavoite oli, että nuorisoinstituutin rakennus valmistuisi joulukuussa 1992, jolloin vietettäisiin itsenäisyyden 75-vuotisjuhlaa. Myllyt jauhoivat opetusministeriössä ja keväällä 1990 nuorisotyön palvelukeskusasiaa oli pureksittu niin, että toukokuussa asetettiin työryhmä selvittämään nuorisotyön palvelukeskuksen perustamiseen liittyviä yksityiskohtia. Työryhmään kuuluivat puheenjohtajana Matti Aaltonen ja jäseninä toimistopäällikkö Taisto Kärkkäinen, vs. kulttuurisihteeri Kimmo Aaltonen, toimistoinsinööri Tuulikki Terho, lainopillinen kaupunginsihteeri Seppo Nurmi, va. nuorisotoimenjohtaja Ismo Airinen, puheenjohtaja Harri Hiltunen, esittelijä Ullrike Hjelt, pääsihteeri Olli Korhonen, pääsihteeri Kari Anttila ja pääsihteeri Eero Nerelli. 55 Työryhmä edusti jäsenistöltään opetusministeriötä, Vantaan kaupunkia, Uudenmaan lääniä ja kolmea nuorisotoimialan keskeistä palvelujärjestöä. Uuteen palvelukeskukseen olisivat tulleet työskentelemään pääasiassa palvelujärjestöjen vanhat työntekijät. Lisäksi suunnitelman mukaan nuorisoinstituuttiin olisivat tulleet työskentelemään Nuorisotutkimusseuran, Nuorisoasuntoliiton, Suomen Nuorisomessut oy:n ja Suomalaisen nuorisokortti oy:n työntekijät, sillä kyseiset toimijat olivat lähteneet mukaan hankkeeseen. Kaavailuiden mukaan palvelukeskuksessa olisi ollut henkilökuntaa kaiken kaikkiaan 35 henkilöä. 56 Tulevaa nuorisoinstituuttia esiteltiin myös Nuorisotyölehden numerossa 9/90. Artikkelissa kerrottiin hankkeen taustan olevan jo 1970-luvulla, mistä lähtien eri tahot olivat tehneet erilaisia suunnitelmia ja esityksiä palvelu- ja kurssikeskuksen perustamiseksi. Lehdessä todettiin taustalla olevan välttämättömyydeksi koetun palvelujen yhteensovittamisen, josta oli tehty esitys jo 1974, mutta joka oli tuolloin kaatunut monesta syystä, muun muassa erimielisyyteen hallinnon rakenteesta. 57 Vaikka Vantaalle nuorisoinstituuttia kovasti kaavailtiinkin, kaikkien varauksetonta tukea hanke ei saanut. Esimerkiksi monet palvelujärjestöjen työntekijät olivat kauhuissaan ajatuksesta, että heidän pitäisi siirtyä Vantaalle. Olivathan Kansalaiskasvatuksen Keskuksen ja Nuorisotyön Keskuksen työntekijät toimineet Helsingin keskustassa Kasarmikadulla ja Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestökin keskustan lähituntumassa Hakaniemessä. Kasarmikadulla Kansalaiskasvatuksen Keskuksessa Nuorisotiedon kirjastossa työskennellyt Vappu Turunen muistelee tunnelmia: Vantaan Tikkurilaan perustettava nuorisoinstituutti. Siinä oli ollut sellaista uhan tuntua, että mennäänkö tässä nyt Tikkurilaan, kaikkien mielestä se oli ihan kauhea asia, että keskustasta Tikkurilaan. Se Tikkurila oli paljon kauempana, kun se nyt on, henkisesti ja fyysisestikin. 58 Kaikilta työntekijöiltä ei varmaankaan oltu tiedusteltu halukkuutta lähteä Vantaalle. Idea oli kuitenkin tullut ylemmältä taholta, ja sitä ajettiin innokkaasti eteenpäin. Tahtotila opetusministeriössä ja poliittisia sitoumuksia omaavilla nuorisotoimialan vaikuttajil- 21

22 Erilaiset yhdessä Allianssi 20 vuotta la rakentaa tällainen yhteinen palvelukeskus oli ilmeisen kova. Kun vielä saatiin sopiva tonttikin, se lisäsi vettä suunnittelijoiden myllyyn. Hankkeelle oli haettu myös laajaa poliittista tukea ja vielä huhtikuussa 1991 useat kansanedustajat esittivät määrärahan ottamista vuoden 1992 talousarvioon nuorisoinstituutin rakentamista varten. Nuorisoinstituuttihanke oli saatu hyvin käyntiin, ja suunnitelmat olivat pitkällä. Alkuvuodesta 1990 hanke eli kaikkein vauhdikkainta aikaansa. Timo Heinola kertoo, että vielä alkusyksystä 1990 suunniteltiin kovasti instituuttia ja sen muodostamista, mutta jo samana syksynä hankkeen budjetti romahti, kun siltä vedettiin rakennusmäärärahat pois ja hieman myöhemmin loppuivat myös hankkeen suunnittelumäärärahat. Samalla loppui myös poliittinen tuki hankkeelle. 59 Nuorisoinstituutin rakentaminen olisikin ollut taloudellisesti melkoisen suuri ja mahtava hanke. Laskelmien mukaan perustamiskustannukset olisivat olleet markkaa (vuoden 2011 rahanarvon mukaan yli 13 miljoonaa euroa). Tällaiseen satsaukseen ei sittenkään oltu valmiita. Taloudellisesti huima hanke karsiutui pois. Kari Anttila muistelee talo-hanketta: Talon osalta idea oli samanlainen kuin on nykyinen Alli-talo. Pentti Jänkälä neuvottelupäällikkönä ei suostunut tekemään esisopimusta ennen kuin rahat on tilillä. Harri Syväsalmi OPM:stä lupasi rahat. Ei voinut laittaa nimeä, kun ei ollut budjetissa rahaa. Jolloin Jänkälän toiminnan ansiosta, hän ansaitsisi jonkinlaisen kunniamaininnan nuorisojärjestöjen pelastamiseksi, varmistui, ettei sopimus kaatunut järjestöjen päälle, kun lama vei rahat pois, niin ettei niitä ollutkaan ministeriöllä. Meinasi käydä tosi huonosti. Ei ollut maailman mukavimpia asioita. 60 Vaikka hankkeen kariutuminen saattoi kirvellä, niin jälkeenpäin monet muutkin nuorisotoimialan vaikuttajat Anttilan lisäksi ovat olleet tyytyväisiä, että hanke epäonnistui. Olli Saarela toteaa, että instituutti olisi ollut aivan väärässä paikassa ja kallis ylläpidettävä. 61 Jos hanketta olisi ajettu eteenpäin, eikä kukaan olisi vastustellut, olisi se merkinnyt lähes varmasti suuria muutoksia suomalaisen nuorisotoimialan kentässä. Vanhat palvelujärjestöt olisivat joutuneet suuriin vaikeuksiin. Ja voi olla, että ne olisivat kaatuneet. Yhteistyö ei rajoittunut vain Nuorisoinstituutin suunnitteluun. Kansalaiskasvatuksen Keskus, Nuorisotyön Keskus ja Suomen nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestö kaavailivat myös yhteisen nuorisopassin tai -kortin toteuttamista. Nuorisopassin taustalla vaikutti vahvasti tapahtunut poliittinen ja yleismaailmallinen kehitys, itäblokki hajosi ja rajat aukenivat, Eurooppa alkoi yhdentyä. Tässä korttihankkeessa opetusministeriö oli yhtenä merkittävänä toimijana. Nuorisopassin suunnittelutyöryhmä laati laajan hankesuunnitelman, jossa esiteltiin laajasti nuorisopassin toteuttamista. Passin toteuttamista varten oli hankesuunnitelman mukaan perustettava osakeyhtiö: Suomalainen Nuorisopassi oy. 62 Passin tarkoituksena oli toimia etu- ja alennuskorttina alle 27-vuotiaille. Tarkoituksena oli lanseerata käyttöön kortti, joka olisi kansallisesti painottunut, mutta sisältäisi myös kansainvälisiä ominaisuuksia. Nuorisopassin pohjimmaisena tarkoituksena oli tu- 22

23 Allianssin tausta ja perustaminen kea nuorison pyrkimyksiä kasvaa yhteiskunnan täysipainoisiksi ja tietoisiksi jäseniksi. 63 Nuorisokorttihanketta voi pitää hyvin tyypillisenä ja 1990-luvun taitteen nousukauden hankkeena. Nuorison kiinnostus yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen oli vähentynyt, mutta kiinnostus kulutukseen ja kansainvälistymiseen kasvanut. Liittämällä kaupallisuus yhteen yhteiskunnallisuuden kanssa nuoria yritettiin aktivoida ja saada osallistuvammiksi. Tuossa vaiheessa nuorisopassia joka kulki Europassin nimellä suunnitteli sama järjestö, kuin nuorisoinstituuttiakin. Kyseessä oli palvelujärjestöjen yhteistyöjärjestö YRY. YRY oli ikään kuin eräänlainen harjoittelukenttä nuorisoalan palvelujärjestöjen yhteistoiminnalle. Nuorisokorttihanke kaatui kuitenkin tuossa vaiheessa monestakin syystä. Kari Anttila kertoo: Nuorisokortti alle 26 v, eka versio meni konkurssiin. Se oli YRY:n hanke kiinteistöhankkeen lisäksi. Sen kortin osalta perustettiin osakeyhtiö, jossa oli mukana Travela, vakuutusyhtiö, yms. Sinne saatiin kohtuullinen pääoma aikaiseksi. Tehtiin puoli miljoonaa alennuskirjaa, jossa oli esitelty alennukset, mitä kortilla saa. Se oli osa eurooppalaista järjestelmää. Pirunnyrkki oli se toimittajayhtiö, jolta liisattiin tai he hoitivat sen miltä me ostettiin palvelu. Mutta kun lähetettiin kappaletta sitä kirjaa suomalaiselle nuorisolle, niin sieltä jäi vahingossa välistä sellainen keskeinen dokumentti pois, millä se kortti tilataan. Meni ihan kiville homma. Meitä otti niin perhanasti päähän. 64 YRY:ssä mukana ollut SNT:n puheenjohtaja Heikki Pakarinen kertoo, että nuorisokorttihanke oli hieman erikoinen tapaus. Hän kertoo, että hankkeeseen lähdettiin mukaan sillä ehdolla, että se toimii kaupallisesti. Yrityksessä ei haluttu ottaa liiallisia riskejä. Hankketta varten perustettiinkin nuorisokorttiyhtiö Suomalainen Nuorisopassi Oy. Siihen tuli osakkeenomistajiksi ja sijoittajiksi eri tahoja, joilla oli intressejä, esimerkiksi vakuutusyhtiö Pohjola, matkailun takia Kilroy ja Keltaiset sivut, jotka pistivät kohtuullisia summia. Pakarinen toteaa, että oli onni, että YRY oli nuorisojärjestöjen edustaja tässä, niin että Kansalaiskasvatuksen Keskus, Nuorisotyön Keskus ja Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunta selvisivät vähällä kiville menneelle hankkeesta. 65 Nuorisokorttihanke siis kaatui. Ajatus oli tuoda jotain uutta ja eurooppalaista Suomeen ja nuorisotoimialalle. Ajatus ei kuitenkaan hävinnyt, vaan hieman myöhemmin, Allianssin perustamisen jälkeen, päästiin mukaan eurooppalaiseen etukorttijärjestelmään. Tuolloin korttia kutsuttiin Herkules-kortiksi. Sittemmin kortin nimi muuttui Euro <26 -kortiksi, ja nykyään kortti on nimeltään Eurooppalainen nuorisokortti. Nuorisotoimialalla oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa useita eri pyrkimyksiä kehittää yhteistyötä varsinkin kolmen keskeisimmän palvelujärjestön eli Kansalaiskasvatuksen Keskuksen, Nuorisotyön Keskuksen ja Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunnan osalta. Osalta toimintaan oli omaa halua ja innostusta. Oli havaittu, että palvelujärjestöillä oli monia päällekkäisiä toimintoja ja että synergiaa hakemalla voitaisiin saada merkittäviäkin hyötyjä. Yhteistyötä järjestöjen kesken ja nuorisotoimialalle ajoi 23