SOIDEN 1. TAUSTAA. mman lähelle. ja samalla. suoluonnon. patoamalla. puusto. jälkeen. Suometsien 1

Transkriptio

1 OJITETTUJEN SOIDEN ENNALLISTAMINEN 1. TAUSTAA Soiden ennallistamisen tarkoituksena on palauttaa ojitettu suo mahdollisim mman lähelle luonnontilaa. Valtioneuvoston vuonna 2012 hyväksymässä periaatepäätöksessä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiassa vv todetaan: Heikentyneitä ekosysteemejä ennallisteta aan kustannustehokkailla keinoilla tai niidenn annetaan palautua luonnon omien kehityskulkujen myötä. Parhaillaan Suomessa ja kaikissa EU maissa laaditaan myös elinympäristöjen ennallistamisohjelmaa. Suomen pinta alasta noin kolmannes, 10 miljoonaa hehtaaria, on suota ja yli puolet suopinta alasta on ojitettu metsätaloutta varten. Ojittamisen myötä suoluonnon monimuotoisuus on heikentynyt, ja samalla on menetetty soiden luonnollinen toiminta hiilen nieluina ja valuma alueensa vesienn suodattajina ja puhdistajinaa ("kidneys of the landscape"). Niin Suomessa kuin muuallakin on tällä hetkellä käynnissä laajamittaistaa ennallistamistoimintaa suoluonnon palauttamiseksi. Suomessa ennallistamiselle on erityisen hyvät edellytykset, koska metsäntutkimuslaitoksen arvion mukaan jopa yli miljoona hehtaaria ojitettuja soita tulee ravinnevarojen riittämättömyyden vuoksi jäämään taloudellisenn toiminnan ulkopuolellee jo lähitulevaisuudessa. Soiden ennallistamisessa on olennaisinta suon luontaisen vesitalouden palauttaminep en, suo on saatava vettymään uudestaan. Suon oma vesitalous vaikuttaa suotuisasti myös soiden eliölajiston elpymiseen. Ojituksen kuivattama turve imee kosteutta vähitellen. Metsäkasvit antavat tilaa suokasveille, jotka hiljalleen peittävät suon. Kun vedenpinta pysyy korkealla, kasvillisuus alkaa muodostaa turvetta ennallistettu suo alkaa toimia oikeana suona. Ennallistamisen toimenpiteitä ovat suolle kasvaneen puuston poisto (osaksi) sekä ojien tukkiminen. Vedenpintaa nostetaan mieluummin täyttämällä ojat kokonaan tai, mikäli se ei ole mahdollista, patoamalla ne. Lisäksi voidaan rakentaa pintapatoja varmistamaan veden laaja leviäminen suolle. Puuston poistaminen on usein tarpeellista, sillä puuta haihduttavat runsaasti vettä. Ojituksen seurauksenaa syntynyt puusto poistetaan aiemmin avoimilta ja harvapuustoisilta suo osilta. Alun perin runsaspuustoisilla soilla puusto säästetään. Ojien tukkimisen yhteydessä on muistettava huolehtia myöss vesiensuojelusta tekemällä tarvittavat vesiensuojelurakenteet. Osalla vähätuottoisista ojitusaloista voi olla järkevää jättää ne ennallistumaan, mihinn uusi metsälaki antaa hyvät mahdollisuudet. Vähätuottoisilta ojitetuilta soilta voidaan poistaa puustoa ja jättää ne sen jälkeen palautumaan itsestään. Tulos voi tosin olla epävarma ja palautuminen hidasta. 1

2 2. ENNALLISTAMISEN TAVOITT TEITA Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on välttämätöntä, jotta voidaan turvata ekosysteemien toiminta ja elämän edellytykset maapallolla. Soiden ennallistamisen tavoitteena on nopeuttaa ihmisen muuttaman ekosysteemin palautumista rakennepiirteiltään, toiminnaltaan ja eliölajistoltaan luonnontilaisen kaltaiseksi. Vesitaloudellisena lopullisena tavoitteena on, että luonnontilaisen kaltaisen, ennallistetun suon vesitalous toimii mahdollisimman samalla tavalla kuin ojittamattoman suon. Suovedenpinta pyritään nostamaan takaisin luontaista vastaavalle tasolle ja veden kulku pyritään palauttamaan luontaisille reiteilleen. Ennallistamalla palautetaan suon vedenpidätys mahdollisesti vähentää tulvariskejä alapuolisilla alueilla. Myös veden ja suodatusominaisuudet. Mikäli tulvavesiä voidaan pidättää valuma alueilla, voidaan laatuun on odotettavissa parantumista, kun se suodattuu turvekerrosten läpi. Kiintoaineksen kulkeutuminen alapuolisiin vesistöihin todennäköisesti vähenee. Selkeänä tavoitteena on pysäyttää suolajiston s taantuminen ja käynnistää sukkessio, joka johtaa luontaisen kaltaisesti toimivaksi suoekosysteemiksi. Useimmiten ei ole mahdollista päätyä ennallistamisen kautta täsmälleen ojitusta edeltäneeseen tilanteeseent. Suolajiston osalta lajistotavoitteeksi voidaan asettaa saada palautettuaa tietylle suon osalle sille tyypillistä lajistoa. Yksi soiden ennallistamisen tavoite on ilmastonmuutoksen hillitseminen n. Luonnontilaiset suot toimivat hiilidioksidin nieluna. Kun ojitettu suo ennallistetaan, turvetta muodostavat kasviyhteisöt elpyvät, turpeen aerobinen hajotus hidastuu ja hiiltä alkaa varastoitua turpeeseen. Hyvin suunnitellulla ennallistamisella on mahdollista lisätä soiden virkistyskäyttömahdollisuuksia niin retkeilykohteina kuin esimerkiksi suomarjojen poimintapaikkoina. Ennallistaminen usein vaikuttaa myönteisesti suon riista arvoihin. Metso viihtyy pienkosteikoilla, teeri soiden laitamilla sekä reunametsissä ja riekko avosoilla ja niiden laitamilla. Useat vesilinnut esiintyvät soiden lampareilla ja käyttävät laajalti soita pesimiseen. Myös maisema arvot monipuolistuv vat erilaisten suomaisemien lisääntyessä. 2

3 3. ENNALLISTAMISEN SUUNNIT TTELU Ennallistamisen on hyvä perustua suunnitelmaan, jossa kuvataan kohteen ominaispiirteet. Niiden perusteella määritellään toimenpiteiden tarve jaa tavoitteet, toteutettavuus ja toteuttamiskeinott sekä vaikutusten seuranta. Ennallistamissuunnitelman yleispiirteinen sisältö: 1. Yleiskuvaus 2. Alueen nykytila, toimenpiteiden tarve jaa tavoitteet 3. Tehtävät toimenpiteet ja niiden arvioidut vaikutukset 4. Kustannukset 5. Seuranta Ennallistamisen tavoitteet todennäköisesti jonkin verran poikkeavat riippuen siitä ennallistetaanko suojelualuetta vai metsätalouskäytössä olevaa aluetta. Metsätalousalueella voidaann painottaa suoekosysteemin palauttamisen ohella esimerkiksi riistan elinolojen parantamista, vesiensuojelua, tulvasuojelua tai vaikkapa suon virkistyskäyttöä. 3

4 4. ENNALLISTAMISEN TOIMENPITEETT Yleisimmät ennallistamiseen liittyvät toimenpiteet: Ojalinjojen raivaus Puuston poisto tai vähentäminen Ojien tukkiminen ja / tai patoaminen Vesien ohjaaminen Lahopuun määrän lisääminen erityisestii laiteille 4.1 Ojalinjojen raivaus Ojien tukkimiseen ja patoamiseen kaivinkonetyö önä liittyy usein tarve poistaa puustoa täytettävien ojien reunoilta. On huomattava, että ellei kaadettavia puita korjata pois, ne kaadetaan k poispäin ojasta. Tällöin ne eivät ole kaivinkoneen tiellä eivätkä jää täytettävään ojaan muodostamaan riukusalaojaa. 4.2 Puuston poistoo tai vähentäminen Ojalinjapuiden poistamisen lisäksi on usein tarpeellista poistaa puustoa myös ojalinjojen välialueilta. Ojituksen seurauksena syntynyt puusto haihduttaa vettä eikä ekosysteemi ole tältäkään osin aiemman ojittamattoman suo kaltainen. Puustoa poistetaan erityisesti alun perin avoimilta ja harvapuustoisilta suo jotta osilta. Suon ja metsän välinen vaihettumisvyöhykkeeltä puustoa poistetaan varovasti yksin puin, alkujaan keskiosaa runsaampi puusto palautetaan luontaisen kaltaiseksi. Yleensä puusto korjataan ennen ojien tukkimista, koska siinä vaiheessa suo upottaa vähiten. Suolla korjuuolosuhteet ovat usein sellaiset, että korjuu on mahdollista vain talvella ja suo olosuhteisiin tekoon. Puustoa kehitetyllä kalustolla. Erityisen hankalissa, upottavissa kohteissa voidaan joutua talvitien poistettaessa on muistettava, että uuden metsälain mukaan on pääsääntöisesti tehtävä metsänkäyttöilmoitus Metsäkeskuksen alueyksikölle aiotusta kasvatushakkuusta, uudistushakkuusta, metsätuhon johdosta tehtävästä hakkuusta ja muusta hakkuusta sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelystä. 4

5 Kuva 1. Puuston poistoa hakkuukoneella. 4.3 Vesitalouden palauttaminen Yleisimmin vesitaloutta palautetaan alkuperäiseen tilaansa täyttämällä ja j patoamalla ojat kaivurilla tai kaivinkoneella suon ollessa lumeton ja jäätön. Herkissä ja pienissä kohteissa työ voidaan tehdä myös miestyönä. Samalla vettä ohjataan haluttuihin suuntiin, että vesi saataisiin leviämään tasaisesti koko ennallistettavalle alueelle. Pohjaveden ja lähteiden esiintymät on otettava huomioon. Ojat täytetään pohjastaa pintaan huolellisesti tiivistäen. Painumisen vuoksi ojat useinn ylitäytetään. Samalla poistetaan ojiin mahdollisesti jääneet ojalinjapuut, etteivät ne mahdollista täytettyjen ojien toimimista piilosalaojina. Ojien täyttöön käytetään vanhojaa kaivumassoja täydentäen sopivista kohdista suota saatavilla massoilla. Riittävän tihein välein tehdään turpeesta patoja, joilla varmistetaan veden nouseminen tavoitellullee tasolle. Tarvittaessa patojen jatkeeksi tehdään pintavalleja ohjaamaan o vettä pois ojalinjoilta koko soistettavalle alueelle. 5

6 Suurempien vesimäärien ohjailemiseksi ja patoamiseksi voimakkaasti kaltevalla suolla tai maa ainesten huuhtoutumisen ehkäisemiseksi voii olla tarpeenn rakentaa erikoispatoja puuta, kiviä ja suodatinkangasta käyttäen. Uusien haittojen ehkäisemiseksi, on aina muistettava huolehtia huolellisenn vesiensuojelusuunnitelman tekemisestä. Kuva 2. Konetyönä tukittua ojaa. 4.4 Lahopuun määrän lisääminen Lahopuun määrää pidetään yhtenä tärkeimmistä metsän monimuotoisuutta kuvaavista indikaattoreista. Uhanalaisten ja vaateliaiden metsälajien elinoloihin voidaan myötävaikuttaa talousmetsien luonnonhoidon keinoin lahopuun määrää kasvattamalla. Suomessa on arvioitu esiintyvän noin lahopuusta riippuvaistaa eliölajia, mikä on noin viidesosa metsälajien kokonaismäärästä. Lisäksi jotkut lajit ovat välillisesti riippuvaisia lahopuun tarjoamasta suojasta ja ravinnosta, kuten esimerkiksi valkoselkätikka ja muut kolopesijät. 6

7 Ennallistamisen yhteydessä voidaan lahopuuta tehdä kaatamalla puita kaivinkoneellk la juurineen.. Kaivinkoneella juurineen kaadettu puu muistuttaa laadultaan luontaisesti kuollutta puuta. Rämeellä ja avosuolla maarungot peittyvät nopeasti rahkasammalten alle, jolloin toinen tapa lahopuun tuottoon on puiden kaulaaminen pystyyn. Kuva 3. Lahopuun lisäämistä kaivinkoneella. 7

8 5. ENNALLISTAMISEN VAIKUTUKSETT Kuva 4. Ennallistettu lettoräme. 5.1 Suon vesitalouteen Ennallistamisella pyritään palauttamaan suon vedenpinnan taso, veden virtaus sekä veden kemiallinen koostumus. Ennallistaminen nostaa vedenpinnan varsin nopeasti ja vedenpinnat pysyvät lähellä suon pintaa. Ongelmia on monesti veden leviämisessä suolle. Sarkojen keskiosat saattavat jäädä kuiviksi, kun vesi virtaa täytetyille ojalinjoille. Suon vesitalous ja kasvillisuus ovat tiiviissä t vuorovaikutuksessa. Vesitalous palautuu vain, jos myös kasvillisuuden pääpiirteet palautuvat ja päinvastoin. Eri suopintojen kosteuden kehitys riippuu ratkaisevasti turpeen kertymisestä, mikä voi olla hyvin erilaista suon eri osissa ja erilaisilla soilla. Kosteusolosuhteet vaihtelevat ja pintaturpeen kasvu voi myös vaihdella täytetyillä ojalinjoilla ja viereisillä keskisaroilla. 8

9 Tiedot ennallistamisen vaikutuksistaa valuntaan ja sen vaihteluihin ovat osittain o ristiriitaisia. Ennallistamisen jälkeen suo vettyy, pohjaveden pinta nousee, suon pinta nousee turpeen turpoamisen myötä. Ennallistamisen pidempiaikaiset vaikutukset valuntaan riippuvat suuresti haihduttamisen kehittymisestä. Ennallistamisessa poistettavan puuston väheneminen pienentää haihduntaa, mutta märkien pintojen lisääntyminen lisää sitä. Ennallistamisen seurauksena ylivirtaamat useimmissa tapauksissa pienenevät. Veden viipymä ennallistetulla suolla saattaa tehostua luonnontilaiseen suohon s verrattuna, kun suolle s syntyy ennallistamisen seurauksenaa keinotekoisia painanteita. Kuva 5. Pohjavedenpinta nousee. 5.2 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella on alkamassa tulvavesien pidättämiseen sopivien käytöstä poistuvien turvetuotantoalueiden kartoitus. Kartoitustyössä selvitetään turvetuotantoalueiden soveltuvuutta kosteikoiksi, joiden avulla voidaann pidättää tulvavesiä ja vähentää v jokilaaksojen tulvariskiä. Käytöstä poistettujen urvetuotantoalueiden tulvasuojelullinen hyöty perustuu mahdollisuuteen varastoida Kyrönjoen ja Lapuanjoen valuma alueilla vettä valuma alueilla ja näin tasoittaa virtaushuippuja koko jokilaaksossa. Tulvavesien pidättäminen 9

10 valuma alueella on sekä vesienhoidon että tulvariskien hallinnan kannalta hyvä ratkaisu. Kosteikot ja tulvaniityt ja metsät toimivat parhaimmillaan myös monimuotoisina elinympäristöinä ja lisäävät kuivan kauden virtaamia. Veden pidättäminen valuma alueella pienimuotoisilla toimenpiteillä on yksi Kyrön ja Lapuanjoella tulvariskien hallintaan esitettävistä toimenpiteistä. Pitkäntähtäyksen tavoitteena onn saada turvetuotantoon, metsätalouteen ja maatalouteen veden pidätysalueitaa Kyrönjoellaa 800 hehtaaria ja Lapuanjoella 400 hehtaaria. Myös ennallistetut suot voivat osittain mahdollisesti toimia pidätysalueina. 5.3 Kasvillisuuteen Ennallistaminen aiheuttaa kasvillisuuden kannalta voimakkaita elinympäristön muutoksia. Puuston poistamisen myötä valon määrä lisääntyy ja ravinteita vapautuu muun kasvillisuudek n käyttöön. Pohjaveden pinnan taso nousee ja hapellinen pintakerros häviää tai ohenee. Alkuvaiheessa jotkut lajit runsastuvat voimakkaasti. Karuilla soilla erityisesti tupasvilla, rehevillä soilla pallosara, maitohorsmaa ja vadelma.. Rahkasammalten elpyminen käynnistyy yleensää nopeasti. Suon pinnan kattavan rahkasammalikon synnyttyä, kuoleva rahkasammal kerrostuu ja muodostaa ajan kuluessa rahkaturvetta. Pintaturpeen kehittyminen on edellytys suoekosysteeminn toiminnan palautumiselle. Kaiken kaikkiaan ojituksesta hyötyneiden metsälajien runsaus vähenee ja j suolajien peittävyys kasvaa ennallistamisen vaikutuksesta. Kehityksen kulkuun vaikuttaaa suuresti suon ravinteisuus ja erityisesti veden pinnan korkeus ja sen vaihtelu ennallistettavallaa alueella. 10

11 Kuva 6. Tupasvilla runsastuu karuilla soilla. kokonaisvaltainen käsittely hanke

12 6. RIEKKOSUON ENNALLISTAMINEN -esimerkkii Lapin linnuksi nimitetty riekko esiintyy Suomessa myös havumetsävyöhykkeellä, missä sen elinympäristöjä ovat erityisesti suoalueet. Havumetsäalueen riekkokannat ovat vähentyneet jo vuosikymmentenn ajan. Eteläisestä Suomesta riekot ovat monin paikoin hävinneet kokonaan ja vielä v säilyneet populaatiot eritäytyneet yhä kauemmas toisistaan. Metsäriekon ahdingon uskotaan johtuvan ennen kaikkeaa soiden ojituksia seuranneesta elinympäristöjen hupenemisesta ja muuttumises sta. 6.1 Mitä ennallistetaan? Ennallistettavia kohteita ovat erityisesti karut rämeet. Soidin ja pesimäsuot ovat hyviä ennallistamiskohteita. Vesitalouden palauttaminen lähelle alkuperäistä on ennallistamisen onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Riekot liikkuvat suhteellisesti vähän, joten ennallistettavan alueen läheisyydessä tulisi esiintyä ennestään riekkoja. Soiden tulisi olla läheisesti yhteen kytkeytyneitä, jotta riekot voivat liikkua niiden välillä. Koiraat liikkuvat mielellään avosoiden läheisyydessä, mutta suosivat vähäpuustoisia rämeitä. 6.2 Miten ennallistetaan? Ennallistamiskohteilta poistetaan ojituksesta hyötynyt ja ojituksen jälkeen kasvanut puusto siten, että suon ja metsän jälkeinen vaihettumisvyöhyke palautetaan luonnontilaisen kaltaiseksi. Jäävässä puustossa tulee suosia keloontuneita puita ja iäkkäitä, lakkapäisiä mäntyjä. Suon laitaa kohti k mentäessä poistetaan pääasiassa yksittäisiä puita. Katajat, lepät, marjovat puuta ja pensaat sekä kuusialikasvos kuuluvat suosittaviin lajeihin. Kuusien latvojaa katkomalla voidaan kuuset saada uuheentumaan ja tarjoamaan suojapaikkoja. Suon vesitalouden ja suokasvien palautumista edistetään täyttämällä ja patoamalla ojia. Kankaan ja suon väliset reunaojat, niskaojat on suositeltavaa täyttää, jotta kankailta pääsee vettä valumaan suolle. Vesi pitäisi saadaa jakautumaan tasaisestii suoalueellee sekä keskelle että laiteille. Toimintamallia on erityisesti metsähallituksessaa kehitetty sellaiseksi, että mallia voidaan soveltaa metsätalouden vakiintuneita järjestelmiä käyttäen ja vähäisin lisäresurssein. Toimintamallia soveltaen voidaan esim. kunnostusojituksen yhteydessä ennallistaa samalla läheinen kunnostusojitukseen soveltumaton ojitettu suo. Ennallistettavaa suota voidaan lisäksi hyödyntää kunnostusojitetun alueen valumavesien pintavalutuskenttänä. Mahdollisuudet riekkosoiden kustannustehokkaaseen ennallistamiseen normaalien metsätaloustoimien yhteydessä ovat parantuneet, kunn energiapuun korjuuta ollaan lisäämässä ja kalustoa on kehitetty. Riekkokannan elvyttämisen kannalta on helpompaa, kun metsälakia on muutettu luopumalla metsälaissa säädetystä uudistamisvelvoitteesta puuntuotannollisesti vähäarvoisilla soilla. s Muutos edistää puunkorjuuta ojitetuilta kitu ja joutomaiden soilta, jolloin alkuperäinen suoluonto palautuu kohteille ajan kanssa. 12

13 7. TURPEENTUOTANTOALUEIDEN SOISTAMINEN Etelä Pohjanmaan maakunnan alueella on Etelä Pohjanmaan suoselvityshankkeen mukaan n hehtaaria turvetuotantoalueita. Vanhoja alueitaa on poistunut ja poistuu käytöstä lähivuosina tuhansia hehtaareja. Niiden osuus eteläpohjalaisessa maisemassa on merkittävä. Sitä mukaa, kun tuotantotoiminta alueella päättyy, on pikaisesti ratkaistava sen jälkikäyttö. Mahdollisuuksia on monia, mutta kaikki eivät sovi kaikille alueille. Toisaalta yksi käyttömuoto harvoinn sopii koko tuotantoalueelle. Suopohjan jälkikäyttömuotojaa ovat: metsätalous, peltoviljely, soistaminen, vesittäminen ym. käyttömuodot. Eräs esimerkki turpeen tuotannostaa poistuvan alueen useammista käyttömuodoistaa on reuna alueen metsittäminen ja keskikohdan uudelleen soistaminen. 7.1 Soistamisen tarkoitus Uudelleensoistamisen tarkoituksenaa on palauttaa suopohjille olosuhteet, jotka mahdollistavat suokasvillisuuden leviämisen alueelle. Useasti ajatellaan, ettei käytöstä poistuneellee turvetuotantoalueelle tarvitse tehdä mitään, vaan se palautuu itsestään takaisin suoksi. Tämä on kuitenkinn harvinaista, koska vain harvoilla suopohjilla hydrologia palautuu itsestään suokasvillisuudelle edulliseksi ilman mitään ennallistamistoimenpiteitä. 7.2 Tuottaja ja omistaja yhteistyöhön Osa turvetuotantoalueista on tuottajien omistamaa ja osa on vuokrattu muilta maanomistajilta. Kun turpeentuotanto vuokra alueelta alueelta on päättymässä, yleensä turvetuottaja vastaa alueen jälkihoidosta ja maanomistaja jälkikäytöstä. Turvetuottajan ja maanomistajan yhteinen etu on aloittaa tuotannostaa poistuneella alueella uusi maankäyttö ja saada suonpohja kasvipeitteisek eksi tai muuhun käyttöön mahdollisimman pian. Jälkikäyttömuotojen suunnitteluun ja toteutukseen kannattaa varautua hyvissä ajoin yhteistyössä tuottajan ja omistajann kanssa. 7.3 Vesipintaa nostettava Soistamisessa tai ennallistamisessa keskeistä onn suonpohjann vesipinnan nostaminen. Tärkein uudelleensoistumisen edellytys on vesipinnan tason pysyminen riittävänn korkealla läpi vuoden, mikä mahdollistaa suokasvillisuuden hiilensidonnan eli turpeen kertymisen ja toiminnallisesti luonnontilaisen kaltaisen suoekosysteemin palautumisen alueelle. Mikäli tuotantoalueen kuivatuksessa on jouduttu turvautumaan pumppaamiseen ja pumppaaminen lopetetaan, alue vettyy tuotannon loputtua. Tällöin jälkikäyttövaihtoehdot supistuvat merkittävästi. Tässä 13

14 tapauksessaa ennallistaminen tai vesittäminen esim. lintujärveksi, kosteikoksi tai luonnonravintolammikoksi ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Ennallistaminen sellaisella alueella, jonka vesitaloutta on pidetty kurissaa pumppaamalla, tulee monesti edulliseksi. Pumppaamisen lopettaminen ja mahdollisesti laskuojien patoaminen uudelleensoistamisalueelta lähtevistä purkukohdista usein riittää. Turpeennostoalueen uudelleensoistamisessaa ei yleensä ole tarvetta ojien täyttämiseen samalla tavalla kuin metsäojitusalueella. Joskus tarvitaan myös pengerryksiä,, jos alue on pohjaprofiililtaan epätasainen. Tarvittavat vesiensuojelurakenteet on myös tehtävä. 7.4 Istutetaanko suokasveja? Vapo toteutti Kihniön Aitonevalla kokeen, jossa turvetuotannon loppuessa, alue padottiin niin, että vesi nousi lopullisesti takaisin alkuperäiseen korkeuteensa. Alueelle ei levitetty lannoitteita, tuhkaa eikä kalkkia. Ei kylvetty eikä istutettuu kasveja. Kymmenessä vuodessa suokasvilajit olivat palanneet alueelle ja paikalla kasvaa nyt muiden kosteikkolajien lisäksi myös rahkasammalta. Muualla maailmalla uudelleensoistamiseen liittyy myös suokasvillisuuden, etenkin rahkasammalten, siirtoistuttaminen soistettavalle alueelle. Metsäntutkimuslaitoksen alustavien kokeiden mukaan, rahkasammalen siirtoistutus nopeuttaa soistumiskehitystä pelkkään vesipinnan nostoon verrattuna. 7.5 Monimuotoisuus lisääntyy Jokaisella jälkikäyttömuodolla on ekologisia vaikutuksia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta parhaat vaikutuksett ovat ennallistamisella ja lintujärveksi tai muuksi kosteikoksi vesittämisellä. Näissä jälkikäyttömuodoissa alue palautuu lähimmäksi alkuperäistää tilaansa, jolloin alkuperäisellä lajistolla ja eläimistöllä on mahdollisuus hyödyntää alaa. Jälkikäyttö on hyvä aloittaa mahdollisimman nopeasti tuotannon loputtua. Näin aluee saadaan muutettua hiiltä sitovaksi ekosysteemiksi. 14

15 8. VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS SOIDEN JA TURVEMAIDEN KESTÄVÄSTÄ JA VASTUULLISESTA KÄYTÖSTÄÄ JA SUOJELUSTA Valtioneuvosto on maa ja metsätalousministeriön esityksestää tehnyt tämän periaatepäätöksen soiden ja turvemaiden vastuullisestaa ja kestävästä käytöstä ja suojelusta. Ennallistamista koskevia kirjauksia: Suojelualueiden soiden tilaa parannetaan ennallistamalla tarpeen mukaan aikaisemmin ojitettuja soita tai suon osia sekä edistämällä tarvittaessa suojeltujen soiden vesitalouden palauttamista vapaaehtoisuuteen perustuvin keinoin, kuten suojelualueiden rajauksia tarkistamalla ja/tai johtamalla j suojelualueelle luontaisestii kuuluvia vesiä yläpuoliselta ojitusalueelta. Tässää tarkoituksessa selvitetään suojelualueiden rajausmuutosten ja vesitalouden ennallistamisen tarpeet sekä toteutetaan tarvittavat toimet osana suoluonnonn suojelun ja ennallistamisen pitkän aikavälin ohjelmaa. Lisätään ennallistamistoimia suoluonnon tilan parantamiseksi sekä suojelualueilla että talouskäytössä olevilla alueilla. Valtion metsätalousalueiden turv la lisätään ennallistamistoimia suoluonnon kytkeytyneisyyden, valuma alueiden vesitalouden ja vesistöjen sekä riistalintukantojen kannaltaa tärkeillä alueilla ja arvioidaan erityisesti korpien, lettojenn ja muiden uhanalaisten n suoluontotyyppien ennallistamistarpeet. Ennallistamistoimissa pyritään luomaan vesitaloudellisesti yhtenäisiä kokonaisuuksia. Yksityisten maanomistajien omistamilla turv la ennallistetaan ojitettuja soita kestävän metsätalouden rahoituslain ja asetuksen mukaisinaa luonnonhoitohankkeina luonnonarvoiltaan tärkeillä alueilla. Valtion rahoituksella toteutettavissa ennallistamisessa ja luonnonhoitokohteiden valinnassaa tuetaan suojelualueiden ja uhanalaisten suoluontotyyppien sekä metsälain mukaisten erityisen tärkeiden suoelinympäristöjen tilan parantamista sekä riistalintukantojen elvyttämistä. Metsälain uudistamisen yhteydessä selvitetään mahdollisuudet muuttaaa metsälakiaa siten, että metsänomistaja voi tehdä kohteen erityisluonte een mukaisiaa hakkuita ja suon ennallistamistoimenpiteitä monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman, monikäytön tai riistalintukantojen hoidon edellyttämällä tavalla. Selvitetään myös mahdollisuudet poistaa tai väljentää suometsien osalta metsälain mukaista uudistamisvelvoitetta sellaisissa tapauksissa, joissa investoinnit seuraavan puusukupolven kasvattamiseen eivät ole taloudellisesti kannattavia tai silloin, kun metsänomistaja asettaa tavoitteekseen kohteen luonteen perusteella monimuotoisuuden tai riistanhoidon edistämisen. Metsänhoitosuosituksissa ja metsäneuvonnassaa korostetaan luonnontilaisten suokokonaisuuksien ja suojelualueiden reunavyöhykkeiden vesitalouden säilyttämistä. Edistetään aktiivisia ennallistamistoimia valtion sekä yksityisten metsätalousalueiden turv la osana talousmetsien kestävää käyttöä. Metsälain uudistamisen yhteydessä selvitetään mahdollisuuksia poistaa tai väljentäää uudistamisvelvoitetta niiden metsäojitettujen turvemaiden osalta, joissa investoinnit seuraavan puusukupolven kasvattamiseen eivät ole kannattavia tai silloin, kun metsänomistaja asettaaa tavoitteekseen kohteenn luonteen perusteella monimuotoisuuden tai riistanhoidon edistämisen. Uudistamisvelvoitteen poistamiseen kytkeytyvät maankäytönn muutoksett ja niiden vaikutukset arvioidaan Suomen ilmastovelvoitteiden täyttämisen kannalta 15

16 Selvitetään metsätaloudellisesti kannattamattomien, ojitettujen suometsien erilaiset kustannustehokkaat jatkokäyttömahdollisuudet. Luonnonarvoja sisältävät metsätaloudellisesti kannattamattomat ojitetut suometsätt ennallistetaan tai jätetään palautumaan luonnontilaan luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja soiden hiilivarastojen edistämiseksi. Sijainnin ja laadun asettamat rajoitukset huomioon ottaen niitä voidaan jatkossa käyttää myös biomassojen hyödyntämiseenn ja turvetuotantoon. 16

17 9. METSÄLAIN UUDISTUKSIA (Metsälaki /1085) Metsälakiin tehtiin Valtioneuvostonn periaatepäätöksen mukaisia uudistuksia ennallistamista helpottamaan. 5 a Uudistushakkuu ja siihen liittyvää uudistamisvelvoitee Uudistushakkuun päättymisestä seuraa metsän uudistamisvelvoite. Uudistushakkuuu katsotaan päättyneeksi, kun puunkorjuun seurauksena käsittelyalueelle on syntynyt yli 0,3 hehtaarin avoin alue. Uudistamisvelvoite täyttyy, kun alueelle on saatu taimikko siten kuin 8 :ssä säädetään. Edellä 1 momentissa tarkoitettua uudistamisvelvoitetta ei ole puuntuotannollisesti vähätuottoisella ojitetulla turvemaalla, jolla runkopuun vuotuinen kasvu on alle kuutiometrin hehtaaria kohden. Tällöin käsittelyalueelle on jätettävä luonnon monimuotoisuutta edistävää puustoa. Uudistamisvelvoitetta ei ole myöskään alueella, jolla Suomen metsäkeskuksen alueyksikön, jäljempänä metsäkeskus, tai viranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella ennallistetaan alun perin avoin tai harvapuustoinen suo taikka t perinneympäristö. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarvittaessa tarkemmin vähätuottoisiksi katsottavista turvemaista ja niille jätettävästä puustosta sekä menettelystä ennallistamisen hyväksymistä haettaessa. 10 a Elinympäristöjen käsittelyn yleiset periaatteet ja kielletyt toimenpiteet Edellä 10 : n 2 momentissa tarkoitetuissa erityisen tärkeissää elinympäristöissä voidaan tehdä varovaisia hoito ja käyttötoimenpiteitä, joissa elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Toimenpiteissä on säilytettävä elinympäristölle erityinen vesitalous, puuston rakenne, vanhat ylispuut, kuolleet ja lahot puut sekä otettava huomioon kasvillisuus, maaston vaihtelevaisuuss ja maaperä. Ominaispiirteitä vahvistavia hoito ja käyttötoimenpiteitä ovat suunnitelmalliset luonnonhoitotoimet ja luonnontilan ennallistamistoimet. Ominaispiirte eet säilyttäviää hoito ja käyttötoimenpiteitä ovat varovaiset, poimintaluonteiset hakkuut, yksittäisten kuokkalaikkujen tekeminen sekä Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvien puiden taimien istuttaminen ja niidenn siementen kylväminen. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä voidaan erityistä varovaisuutt ta noudattaen kuljettaa puutavaraa p jaa ylittää puron uoma, mikäli se ei vaaranna ominaispiirteiden säilyttämistä. 17

18 10.TUTKIMUSTARPEITAA Suon hydrologisen / ekologisen toiminnallisuuden palautuminen n. Lajien elinvoimaisten populaatioiden palautumiseen vaikuttavatt tekijät ja palautumisnopeus. Ennallistamistoiminnan laajentuessa onn tärkeä selvittää miten ennallistettave vat kohteet kannattaa sijoittaa aluetasolla. Ekologinen ja taloudellinen kustannustehokkuus Ennallistamisenn ilmastovaikutukset tunnetaan toistaiseksi huonosti. LÄHTEITÄ: Aapala K., Similä M., Penttinen J. (toim.): Ojitettujen soiden ennallistamisopas Turveteollisuusliitto: Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö Metsähallituksen useita julkaisuja ja kirjoituksia ennallistamiskokemuksista Etelä Pohjanmaan liiton julkaisuja ja ohjelmia Suomen Riistakeskuksen artikkeleitaa Kuvat Suomen metsäkeskuksen kuva arkistosta 18