Perustelut erillisille pä ä äineille: Elokuvätäiteen pä ä äineet

Transkriptio

1

2

3 Perustelut erillisille pä ä äineille: Elokuvätäiteen pä ä äineet Elokuvakoulujen kansainvälisen käytännön mukaisesti elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella opetetaan elokuvataiteen eri osaamisalueita erillisinä suuntautumisvaihtoehtoina (jatkossa pääaineina), joilta valmistuvat opiskelijat työskentelevät elokuvien ja muun audiovisuaalisen tuotannon taiteellisina tai tuotannollisina vastuuhenkilöinä omalla erityisalueellaan. Pääaineet ovat selkeästi eri oppiaineita traditioiltaan ja erikoislaadultaan ja niiden jako noudattaa elokuvaalan vahvasti eriytyneitä toimenkuvia, jotka ovat erikoistuneet pitkälle kyetäkseen toimimaan tehokkaassa yhteistyössä elokuvien suunnittelussa ja toteutuksessa. Alan tulevaisuusskenaarioiden mukaan tämä eriytyneisyys ja nykyiset ammattikuvat tulevat myös säilymään. Digitalisoitumisen ja teknologisen kehityksen myötä oman ammattialueen taiteellinen ja tekninen erityisosaaminen on jopa korostunut (ks. liitteet: alan järjestöjen lausunnot). Erillisillä pääaineilla ja hakukohteilla on varmistettu, että kaikille elokuvan osaamisalueille koulutetaan motivoituneita ja lahjakkaita opiskelijoita. Elokuvan opetus on taitojen ja taiteilijuuden opettamista. Opiskelijoiden opettaminen on henkilökohtaista harjoituselokuvien prosessien ohjausta, pienissä ryhmissä tapahtuvaa työpajaopetusta ja luottamukselliseen opettajaoppilassuhteeseen perustuvaa kokemuksen jakamista. Lehtoreiden ja professorien työnkuva on hyvin toisenlainen kuin keskeisesti tietoa opettavissa korkeakouluissa. Tutkinnon rakenteiden ja opetusohjelmien suunnittelussa olisikin otettava huomioon elokuvakoulutuksen erityisluonne taitoa ja taiteilijuutta opettavana koulutuksena. Pääaineisiin jakautuva malli on koettu mielekkääksi tavaksi opettaa elokuvaa, sillä valmistuessaan opiskelijoiden on osattava toimia elokuvan ammattilaisena vahvasti erikostumiseen perustuvalla alalla. Jokainen elokuvan osa-alue on jatkuvan muutoksen tilassa oleva kenttä, jossa oman ammatti-identiteetin tueksi on hankittava suuri määrä paitsi tietoa muuttuvista teknisistä, tuotannollisista ja esteettisistä virtauksista, myös opittava syvällisesti käytännön työtä. Käytännön työn oppiminen tapahtuu koulussamme harjoituselokuvaprojekteissa, joissa opiskelijat toimivat suuntautumisvaihtoehtojen (pääaineiden) mukaisissa ammattirooleissa. Tämä työ on hidasta pienryhmätyötä ja vaatii kultakin opiskelijalta ammatillista osaamista. Tämän lisäksi opiskelijan on omaksuttava laajasti omaa maailmankuvaa ja tekijäidentiteettiä vahvistavaa yleissivistävää tietoa. Mutta ilman vahvaa ammattilaisuutta, taiteilijuutta ja erikoistumista opiskelijoista valmistuu elokuvan yleisammattilaisia, joiden työllistymismahdollisuudet ja menestymismahdollisuudet kansainvälisinä toimijoina ovat kilpailuasetelmaltaan erittäin heikot luvun alussa silloisella Elokuvataiteen laitoksella oli kuusi opintolinjaa: kuvaus, äänitys, ohjaus ja käsikirjoitus, dokumenttielokuva, tuotanto ja leikkaus. Vuonna

4 1994 laitoksen kamppaillessa talousvaikeuksissa opintolinjojen määrää päätettiin vähentää perustamalla ns. elokuvakerronnan linja ja keskittämällä siihen kaikki muu paitsi kuvauksen ja äänisuunnittelun opetus. Opetussuunnitelman uudistus näkyi vuosien 1995 ja 1996 opiskelijavalinnoissa: opiskelijat pyrkivät elokuvakerronnan, kuvauksen tai äänityksen opintoihin. Silloisen valintaoppaan tekstin mukaan elokuvakerronnan linja antaa valmiudet elokuvien ja av-teosten suunnitteluun, toteutukseen ja viimeistelyyn sekä työskentelyyn leikkaajana, editoijana, tuotantopäällikkönä ja apulaisohjaajana. Kokeilu epäonnistui: kun opiskelijat saivat valita oman opintolinjansa yhteisten opintojen jälkeen, kaikille alueille ei ollut kiinnostusta ja harjoitustuotantojen järjestäminen ilman kaikkia linjoja oli mahdotonta. Mikä pahinta, opiskelijoiden taiteellisen ja ammatti-identiteetin rakentuminen kärsi (ks. liitteet: Lausunto 4 SELO). Vuonna 1997 palattiin suuntautumisvaihtoehtokohtaiseen sisäänottoon ja opetukseen. Samalla käsikirjoituksen opetus erotettiin omaksi suuntautumisvaihtoehdokseen. Nykyinen suuntautumisvaihtoehtokäytäntö on aikaisempien kokemusten perusteella todettu parhaaksi tavaksi opettaa elokuvaa. Nykymallin toimivuus ja tulokset näkyvät suoraan elokuvakentällä: laitos on ollut merkittävä tekijä suomalaisten fiktio- ja dokumentaarielokuvien viime vuosien menestyksessä (ks. liitteet: alan järjestöjen lausunnot). Eri toimenkuvien opettaminen erillisinä linjoina on todettu hyväksi menetelmäksi muuallakin maailmassa. Euroopasta kuusi koulua on yltänyt Hollywood Reporterin epäviralliselle elokuvakoulujen ranking-listalle. Jokaisessa annetaan opetusta useassa suuntautumisvaihtoehdossa. Ranskalaisessa La Femisissä opetetaan ohjauksen, käsikirjoituksen, äänisuunnittelun, kuvauksen, tuotannon, leikkauksen ja lavastuksen lisäksi myös elokuvien levittämistä ja markkinointia sekä elokuva-analyysiä. ELOn läheisistä yhteistyökumppaneista Tsekkien FAMUn opetuksen rakenne on samanlainen kuten myös Münchenin (Saksa) ja Lodzin (Puola) elokuvakoulujen. Brittiläinen National Film and TV Schoolin perustarjontaa täydentävät animaation, efektien ja pelisuunnittelun maisteriohjelmat. Moskovan perinteikkäässä VGIKissä on myös näyttelijöiden koulutusta. ( Suuntautumisvaihtoehtojen supistaminen tulisi huomattavasti vaikeuttamaan kansainvälistä opiskelijavaihtoa ja yhteistuotantojen organisointia. Tämän vuoksi Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos esittää, että nykyinen suuntautumisvaihtoehtojako säilytetään tulevassa tutkinnonuudistuksessa, siten että nykyiset suuntautumisvaihtoehdot ovat erillisiä pääaineita/hakukohteita.

5 Pääainekohtaiset näkemykset Dokumentaarisen elokuvan pääaine Dokumentaarisen elokuvan linjalla koulutetaan itsenäisiä dokumentaarisen elokuvan ohjaajia. Dokumentaarinen elokuva on oma, fiktiivisestä elokuvasta erillinen lajinsa, jolla on perinteensä ja tulevaisuutensa. Se on dynaamisesti muuntuva ja elastinen elokuvan alue, jonka kehityssuunnat ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat myös fiktiivisen elokuvan kehitykseen. Dokumentaarisen elokuvan merkitys suomalaisen elokuvan kentällä on erittäin tärkeä sekä kansainvälisesti noteerattuna taiteen alueena että elokuva-alan työllistäjänä. Suomalaiset dokumentaariset elokuvat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana menestyneet huomattavasti kansainvälisillä festivaaleilla. Dokumentaariset elokuvat ovat saaneet suuriakin yleisöjä elokuvateattereissa myös Suomessa. Tämän lisäksi dokumentaarisen elokuvan alueella työllistyy merkittävä määrä elokuva-alalle koulutettuja tuottajia, kuvaajia, äänittäjiä, säveltäjiä ja muita elokuvaprojekteista ansiotuloaan hankkivia. Ilman osaavia ja näkemyksellisiä ohjaajia tämä ei ole mahdollista. Aalto-yliopiston yhteydessä toimivan elokuvataiteen koulutusohjelman dokumentaarisen elokuvan suuntautumisvaihtoehto (jatkossa pääaine) on ainoa maassamme, joka tarjoaa nimenomaisesti dokumentaarisen elokuvan ohjauksen opetusta. Dokumentaarisen elokuvan opetus omana pääaineena on pitkällisen kehitystyön tulos korkeakoulussamme. Mahdollisuus erikoistumiseen ja ohjaajaidentiteetin kehittämiseen nimenomaan dokumentaarisen elokuvan ohjaajana ovat alkaneet tuottaa myös tulosta. Viimeisten vuosien aikana dokumentaarisen elokuvan opiskelijat ovat voittaneet merkittäviä palkintoja kansainvälisillä festivaaleilla ja osallistuneet tärkeille kansainvälisille foorumeille. Suomalaisesta dokumentaarisesta elokuvasta on vahvistumassa pysyvä osa kansainvälistä kulttuurivientiä myös tulevaisuudessa. Dokumentaarisen elokuvan pääaine tarjoaa opetusta, jonka keskiössä on lajin erityisyys suhteessa fiktion perinteeseen mutta myös dokumentaarisen ilmaisun merkitys elokuvan historiassa kaiken elokuvan kehitykselle. Dokumentaarista elokuvaa opetetaan muuntuvana ja uudistuvana kenttänä, jonka kehittymiselle lajin opetus omana pääaineenaan on elinehto. Dokumentaarisen elokuvan pääaine tarjoaa myös muiden elokuvan pääaineiden, muiden koulutusohjelmien tai korkeakoulujen opiskelijoille mahdollisuuden opiskella dokumentaarista ilmaisua sivuaineena. Ilman vahvaa pääaineen opetusstrategiaa ja - runkoa mielekkään sivuainekokonaisuuden tarjoaminen ei ole mahdollista. Elokuva- ja tv-käsikirjoituksen pääaine Elokuva- ja tv-käsikirjoituksen pääaineen opetus pitää sisällään elokuvan, television ja muun audiovisuaalisen tuotannon keskeisen näkemyksellisen sisällön luomisen, käsikirjoittamisen taiteellisen harjoittamisen sekä käsikirjoittamisen teoriaan

6 perehtymisen. Elokuva- ja tv-käsikirjoituksessa korostuu yksilöllisen taiteellisen työn ja yhteisöllisen tuotannollisen kehittelyn dynamiikka. Elokuva- ja tv-käsikirjoituksessa opetettavia taitoja sovelletaan alueilla, missä tarvitaan kokemuksellisuuteen pyrkivää kehittelyä, luovaa ongelmaratkaisua ja elämyksellisten kokonaisuuksien hahmottamista. Näitä ovat mm. yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen toiminta, peliteollisuus ja erilaisten infrastruktuurien uudistaminen. Elokuva- ja tv-käsikirjoitus kattaa laaja-alaisesti skenaariotyöskentelyn ja siihen liittyvän dramaturgisen jäsentelyn. Tarinankerronta muodostaa mentaalisen ja sosiaalisen syvärakenteen, joka vaikuttaa henkilökohtaisella, yhteisöllisellä, kansallisella ja globaalilla tasolla ihmisten arvomaailmaan, yhteiskuntien toimivuuteen, maailman tulkintaan ja tulevaisuuteen. Elokuva- ja tv-käsikirjoitus on olennainen osa yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien historian tulkintaa ja tulevaisuusnäyn rakentamista. Käsikirjoituksella on keskeinen asema elokuvassa ja televisiossa. Käsikirjoitus luo pohjan, suunnan ja sisällön kaikelle, mitä elokuvassa tapahtuu ja miten elokuva vaikuttaa. Elokuvan historian alusta lähtien käsikirjoitus on muodostanut kaikkein keskeisimmän elokuvan päätöksentekoon ja sisältöön vaikuttavan osa-alueen. Kärjistäen voi sanoa, että elokuvat, elokuvakulttuuri ja elokuvan vaikutus on sitä, mitä käsikirjoittajat mielessään näkevät, millaisia todellisuuksia he hahmottavat elokuviksi ja miten välittävät tuota näkyä ja tarinaa katsojille. Television kohdalle tilanne on sama: sisällöt, päätökset, koko television kehitys ja muutos perustuu niille ajatuksille, visioille ja käsikirjoituksille, joita laaditaan ja joita toteutetaan. Käsikirjoitus on elokuvan ja television ajatus, tunne ja jopa sen fyysinen olemus ennalta nähtynä, suunniteltuna ja mielessä toteutettuna. Käsikirjoitus on kaiken liikkuvan kuvan kulttuurin ja siihen liittyvän toiminnan näkemyksellinen alkuperäinen visio. Tämä käsikirjoituksen fundamentaalinen olemus vaatii sen itsenäisyyden vaalimista elokuvataiteen pääaineiden joukossa; toisaalta käsikirjoitus tarvitsee ja toteutuu vain dynaamisessa suhteessa muihin elokuvataiteen itsenäisiin pääaineisiin kuten ohjaukseen, elokuvaukseen, elokuvaleikkaukseen, tuotantoon, äänisuunnitteluun, elokuvalavastukseen. Nykyinen käytäntö Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella on osoittautunut toimivaksi niin opetuksen, taiteenharjoittamisen kuin tutkimuksenkin osalta: dynaamisten, korkeatasoisten pääaineiden yhdistelmä muodostaa vahvan elokuvataiteen opetuksen. Elokuvauksen pääaine Elokuvaajan työ on korkealle kehittynyttä välineellistä osaamista yhdistyneenä luovuuteen ja tietämykseen elokuvanteon taiteellisista käytännöistä. Kuvaaja suorittaa merkittävän tausta- ja tutkimustyön muuttaessaan käsikirjoituksen sisällön tunteita ilmaisevaksi kuvakieleksi. Ennakkosuunnitteluaikana kuvaaja suunnittelee elokuvan visuaalisen maailman yhdessä ohjaajan kanssa kulloinkin työn alla olevan tarinan tapahtumien ja dramaturgisten vaatimusten pohjalta. Molempien tulee tuntea elokuvan kerronnan tekniikka ja tuotantokäytäntöjen vaatimukset ja ymmärtää näiden lainalaisuudet. Näiden taitojen avulla he voivat yhteistyössä muun luovan työryhmän jäsenten

7 kanssa luoda kuhunkin elokuvaan yksilöllisen ja sen kerrontaa parhaiten tukevan visuaalisen muodon kuvausten valmisteluvaiheessa. Elokuvaajan ennakkosuunnittelutyöhön kuuluvat käsikirjoituksen tekninen ja taiteellinen purku, näyttelijäharjoitukset, teknisen välineistön testikuvaukset, valaisutestit, värisuunnittelu sekä pukujen, maskien ja kaikkien erityisefektien testikuvaukset. Yhteistyössä ohjaajan kanssa hän toteuttaa elokuvan kuvasuunnittelun päämääränään synnyttää tarinaa tukeva persoonallinen kuvallinen kokonaisuus, joka kommunikoi yleisön kanssa. Kuvausten aikana elokuvaaja työskentelee ensisijaisesti yhdessä ohjaajan ja lavastajan kanssa elokuvan ennakkotöissä suunnitellun kuvailmaisun pohjalta. Opiskelijalle pyritään antamaan selkeä näkemys monimutkaisesta elokuvallisesta aikatilajatkuvuudesta ja sen muokkaamisesta, kuvavirran komponoinnista, rajaamisesta sekä kuvavirtaukseen vaikuttavista elementeistä kerronnassa. Kaikessa kuvallisessa hahmotuksessa selkeänä tavoitteena on tekijän kontrolloitu ote kuvakerrontaan, jolla vaikutetaan katsojaan. Kuvaaja vastaa kuvausten aikana ryhmänsä johtamisesta, kameratekniikan ja elokuvauskaluston käytöstä, tunnetilaa tukevasta valaisusta, kuvan valotuksesta, kuvien sommittelusta, kameran liikkeistä ja tyylillisestä jatkuvuudesta. Erityisenä päämääränä on antaa elokuvauksen opiskelijalle monipuolinen taiteellinen ja teknillinen ymmärrys valon käytöstä kerronnan elementtinä. Opiskelijan tulee oppia hallitsemaan taltioivan formaatin valotus, kohtausten valaisullinen yhtenäisyys ja tyylin ja genren vaatima yhteys. Opiskelijan tulee ymmärtää valaisun taiteelliset päämäärät sekä valotilojen hyväksikäyttö katselijan tunnetilojen monimutkaisessa säätelymekanismissa. Digitaalisen elokuvauksen yleistyttyä on ensiarvoisen tärkeää, että kuvausopetuksessa perehdytään alati uudistuviin kuvaus- ja tallennusformaatteihin huomioiden niiden erityisominaisuudet ja mahdollisuudet elokuvakerronnassa. Kuvaajan on myös välttämätöntä hallita elokuvavalaisuun kuuluvan vaativien välineistöjen tekniset ominaisuudet sekä huipputeknologisten laitteiden mahdollisuudet tarinankerronnan työkaluina. Lisäksi hän on yhteydessä kaikkiin elokuvan jälkitöistä vastaaviin tahoihin, osallistuu jälkitöiden eri työvaiheiden koordinointiin ja varmistaa niiden toimivuuden ja laadun suhteessa kuvattavaan materiaaliin. Jälkitöiden yhteydessä kuvaaja vastaa lopullisen elokuvan esityskopion kuvan laadusta. Tähän työvaiheeseen kuuluvat kunkin kuvan ja kohtauksen värimääritys, visuaalisten efektien hyväksyntä ja työ laadun valvonta. Koulutuksen päämääränä on, että valmistuttuaan opiskelija asettuu elokuvateollisuuden palvelukseen ammattiosaajana ja taiteilijana, joka kykenee suoriutumaan vaativista näytelmä-, dokumentti- ja mainoselokuvien haasteista toimien oman ammattialansa visuaalisena taiteilijana ja huippuosaajana. Vain Aalto-yliopisto kykenee takaamaan opiskelijoille omalla ammattialallaan tarpeeksi korkeatasoisen opetuksen, joka vastaa ammattikentän niin välineellisiä kuin laadullisia kriteerejä.

8 Elokuvaleikkauksen pääaine Elokuvaleikkaajat ovat keskiössä, kun puhutaan elokuvasta taiteellisessa mielessä. Elokuvaohjaaja Jean-Luc Godardin sanoin: Jos ohjaus on katsetta leikkaus on sydämen sykettä. Elokuvaleikkaaja on audiovisuaalisen dramaturgian ammattilainen, jonka erityisosaamista tarvitaan elokuvan viimeistelyssä. Leikkauksessa elokuva ikään kuin lihallistuu, tulee oikeaksi elokuvaksi. Leikkaaja kokoaa muiden ammattiryhmien aikaansaaman materiaalin ja luo siihen halutut painotukset ja tunnesisällön. Elokuvaleikkauksen MA-tasoista opetusta Suomessa ei anneta muualla kuin nykyisessä Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksessa. Elokuvaleikkaus pääaineena on elinedellytys siihen, että suomalaisen elokuvan kehitys ja menestys niin fiktiivisessä kuin dokumentaarisessakin elokuvassa jatkuu. Elokuvaleikkausta ja sen hienouksia ei voi oppia ilman omaa pääainetta. Hakeutuminen omaan pääaineeseen takaa opiskelijan sitoutumisen alansa opiskeluun. Kuka tahansa ei voi olla hyvä elokuvaleikkaaja: erityisominaisuudet punnitaan valintakokeissa, joissa hakijat testataan anonyymisti. Leikkaajan koulutus on pitkäjänteistä työtä, hyvää leikkaajaa ei pystytä kouluttamaan pelkällä sivuainekokonaisuudella. Leikkaajat kasvavat työhönsä, jokainen uusi työ tuo mukanaan uudet haasteet, luova leikkaaja ei turvaudu valmiisiin kaavoihin, vaan hän tarttuu työhönsä ennakkoluulottomasti, olkoon kyseessä pitkä näytelmäelokuva tai dokumentaarinen elokuva. Leikkaajan herkkyys materiaalin ominaislaadun äärellä on ensiarvoisen tärkeää. Hyvä rytmitaju, dramaturginen ymmärrys, tilan hahmottamisen taito, emotionaalinen herkkyys ja hyvä paineensietokyky ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kova työmoraali ja jatkuva opiskelu ja uteliaisuus maailmaa kohtaan ovat tärkeitä ominaisuuksia. Elokuva leikataan moneen kertaan ja tämä edellyttää erityisiä voimavaroja. Leikkaajan työ on monesti yksinäistä. Elokuvaleikkauksen pääaineessa voi myös erikoistua digitaaliseen jälkituotantoon ja kuvankäsittelyyn. Elokuvaohjauksen pääaine Elokuvaohjaajan ammatillinen osaaminen vaatii luovuutta ja pitkäjänteisyyttä, monipuolisia yhteistyö- ja johtamistaitoja sekä persoonallisen elokuvallisen ajattelun ja tarinankerrontataidon. Elokuvan kehittelyvaiheessa ohjaajan on kyettävä kehittämään havainnostaan elokuvaidea ja rakentamaan siitä yhdessä käsikirjoittajan ja tuottajan kanssa elokuvakäsikirjoitus. Työstääkseen idean tarinaksi ja käsikirjoitukseksi ohjaajan tulee hallita elokuvan dramaturginen käsitteistö sekä taustatutkimuksen, ideoinnin ja idean kehittämisen työtapoja. Elokuvaohjaajan persoona, yleissivistys ja maailmankatsomus vaikuttavat suoraan siihen, että kansallisesti omaleimaisten elokuvien arvo yhteiskuntamme peilinä ja yhteisenä kulttuuriperintönä säilyy.

9 Tuotannon ennakkosuunnitteluvaiheessa elokuvaohjaaja työskentelee elokuvan eri osa-alueiden taiteellisten vastaavien kanssa ja johtaa luovaa ennakkosuunnitteluprosessia yhdessä tuottajan kanssa. Ohjaaja osallistuu myös elokuvan kustannusten suunnitteluun. Ohjaajan tulee tuntea elokuvan jokainen taiteellinen, tekninen ja taloudellinen osa-alue voidakseen tehdä yhteistä suunnittelutyötä ja päätöksiä työn linjauksista. Luovassa suunnitteluprosessissa elokuvaohjaajalta vaaditaan kykyä suunnitella ja kehittää elokuvan visuaalista maailmaa dialogissa kuvaajan, lavastajan ja pukusuunnittelijan kanssa sekä äänikerrontaa ja musiikkia yhdessä äänisuunnittelijan ja säveltäjän kanssa. Elokuvan tuotantovaiheessa ohjaaja vastaa roolituksesta sekä kuvausvaiheen taiteellisista päätöksistä. Elokuvaohjaaja tarvitsee näyttelijäilmaisun tuntemusta kyetäkseen työskentelemään näyttelijöiden kanssa ja rakentamaan elokuvaan samaistuttavia, tunnistettavia ja uskottavia roolihenkilöitä elokuvan tyylilajista riippumatta. Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos on ainoa alan oppilaitos Suomessa, jossa opetetaan systemaattisesti näyttelijän ohjaamista koko opiskeluiden ajan. Elokuvaohjaaja vastaa elokuvan leikkaus-, äänisuunnittelun ja kuvan jälkikäsittelyprosessin johtamisesta elokuvan jälkituotantovaiheessa. Elokuvaohjaaja työskentelee yhdessä leikkaajan ja äänisuunnittelijan sekä kuvaajan kanssa kaikissa elokuvan jälkituotantovaiheissa sekä suunnittelee yhdessä tuottajan kanssa elokuvan markkinointia ja osallistuu elokuvan pr-työhön ensi-illan yhteydessä. Monessa kielessä sana ohjaaja pohjautuu sanaan realisateur toteuttaja, todeksi tekijä. Kaikki ihmiset pystyvät visioimaan mielessään elokuvamaisia kuvia, mutta vasta ohjaajan ammattitaidolla tällaiset visiot voidaan tehdä todeksi sarjalla konkreettisia tekoja. Elokuvaohjauksen pääaineen tavoitteena on kouluttaa persoonallisen elokuvakerronnan omaavia, elokuvanteon tuotantoprosessin hallitsevia ryhmätyöskentelyyn kykeneviä ohjaajia. Elokuvaohjauksen opiskelu luo pohjan kasvaa ammattitaitoiseksi, näkemykselliseksi, persoonallisen elokuvallisen kerronnan omaavaksi taiteilijaksi, jolla on rohkeus myös uudistaa elokuvallista ilmaisua. Elokuva- ja televisiotuotannon pääaine Tuotannon opetuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle hyvät valmiudet elokuva- ja TV-tuottajan ammatissa toimimiseen. Koulutuksen tavoitteena on luova tuottaja, joka ideoi, kehittää ideoita, rakentaa luovan yhteistyön ilmapiirin ja siten tarjoaa elokuvan eri osa-alueiden tekijöille hyvät työskentelyolosuhteet. Tutkinnon tavoitteena on opiskelijan oman ammatillisen osaamisen oivaltaminen sekä valmiuksien antaminen oman taiteellisen kiinnostuksen kohteen löytämiseen. Tuottajaopiskelija kehittää osaamistaan elokuvatuotannon taiteellisten, hallinnollisten, kaupallisten ja juridisten kysymysten osa-alueilla. Tuottajaopiskelija kehittää myös valmiuksiaan lähestyä analyyttisesti elokuvanteon prosessia sekä

10 taiteellisesta että käytännön prosessien näkökulmasta. Tuottajaopiskelijan on siksi tärkeää hallita perustiedot kaikista elokuvataiteen osa-alueista. Tuottajaopiskelija osaa toteuttaa ja johtaa elokuvan ideointi-, kehittely-, rahoitus-, ennakkovalmistelu-, kuvaus-, jälkituotanto-, markkinointi-, levitys- ja myyntivaiheen. Ryhmätyöskentelytaidot ja projektin johtamistaidot ovat olennaisia, kuten myös luovat ja rakentavat tavat kohdata taloudelliset, inhimilliset sekä tekniset haasteet projektikohtaisten resurssien ja realiteettien puitteissa. Kansainvälisten tuotantojen lisääntyminen asettaa tulevaisuuden tuottajat yhä vaativamman tilanteen eteen. Kansainvälisillä markkinoilla toimiminen edellyttää tuottajalta alan kansainvälisten virtausten seuraamista, ja aitoa kiinnostusta toisia kulttuureja kohtaan. Kansainvälinen toiminta edellyttää kansainvälisen juridiikan, rahoituksen ja muiden alan käytäntöjen tuntemista. Kansainvälisten rahoitusfooruminen tuntemus sekä verkostoituminen alan kansainvälisten toimijoiden kanssa ovat tärkeitä. Digitaalitekniikan myötä tarvitaan uutta osaamista. Erikoistuminen digitaaliseen jälkituotantoon onkin uusi uravaihtoehto tuottajaopiskelijoille. Digitaalisuuden tuoma mediakentän muutos asettaa tuottajat myös uusiin tilanteisiin, joissa elokuva tai TV-ohjelma ei ole lopputuote, vaan kenties osa isompaa kokonaisuutta. Menestyvä tuottaja on luova ja osaa soveltaa oppiaan eri medioihin ja pystyy täyttämään lopputuotteiden käyttäjien erilaiset laatuodotukset. Elokuvaäänityksen ja -äänisuunnittelun pääaine Elokuva simuloi ilmaisullaan kaikkia ihmisen aisteja mutta todellisuudessa vain kaksi aistia saa suoran ärsykkeen: näkö- ja kuuloaisti. Äänityksen ja äänisuunnittelun pääaine on ainoa, jossa suoraan paneudutaan kuulon ja kuuloaistimuksen kautta havainnoitavaan ilmaisuun. Elokuva-äänitys ja elokuvien äänisuunnittelu on elokuvan ammattikentässä ilmaisullista, teknistä sekä myös tuotannon prosessien osaamista vaativa ammattialue. Vaikka koko elokuvan taiteellisen työryhmän on ymmärrettävä äänen ilmaisullisista mahdollisuuksista elokuvassa, äänisuunnittelija kantaa lopullisen taiteellisen päävastuun elokuvan ääniraidasta tehden yhteistyötä muiden taiteellisesti päävastuullisten kanssa. Elokuvaäänitys ja äänisuunnittelu sisältää paljon ammattikeskeisiä opintoja, joita ilman opiskelija ei voi kehittyä hyväksi äänisuunnittelijaksi. Ennakkosuunnittelussa äänisuunnittelija suunnittelee elokuvan ääniraidan käytön elokuvan ilmaisullisessa audiovisuaalisessa kokonaisuudessa vuorovaikutuksessa mm. käsikirjoittajan ja ohjaajan kanssa. Äänisuunnittelijan ennakkosuunnittelutyöhön kuuluvat mm. käsikirjoituksen tekninen ja taiteellinen purku sekä tarvittavan äänityskaluston varaaminen ja äänen jälkitöiden työnkulun suunnitteleminen.

11 Elokuvaäänittäjä vastaa kuvausten aikana ääniryhmän johtamisesta, äänitysteknisistä ratkaisuista, äänityskaluston käytöstä, akustoinnista, häiriöäänten eliminoinnista (yhdessä mm. järjestäjän kanssa) ja äänen akustisesta jatkuvuudesta. Elokuvan näyttelijöiden puheessa elokuvan katsojalle välittyy vahvasti elokuvan käsikirjoittajan, ohjaajan ja näyttelijöiden taiteellinen ilmaisu. Kuvausten aikana elokuva-äänittäjä keskittyy dialogin parhaaseen mahdolliseen tallentamiseen, ottaen myös huomioon elokuvan erityistarpeista syntyneet muut uniikit tehosteäänitykselliset tarpeet. Elokuvan leikkauksen aikana äänisuunnittelija tekee yhteistyötä leikkaajan ja ohjaajan kanssa, mm. toimittamalla leikkaajalle tehoste-ääniä, joita hyödyntäen leikkaajan on helpompi määrittää elokuvan leikkauksellisia ratkaisuja. Nykytekniikalla on myös mahdollista tehdä elokuvan leikkausta ja äänisuunnittelua osittain rinnakkain, mikä johtaa lopputuloksena lähes poikkeuksetta parempaan elokuvakerrontaan. Koska ääni vaikuttaa siihen mitä me näemme, ja kuva siihen mitä kuulemme, on näiden ihmisen kahta aistia stimuloivien ratkaisujen tekeminen resonoiden ja vuorovaikutuksessa hyväksi elokuvalle. Elokuvan äänten jälkityövaiheessa äänisuunnittelija luo ja rakentaa loppuun suunnitelmiinsa perustuen ja yhteistyössä mm. ohjaajan ja leikkaajan kanssa elokuvan äänellisen maailman. Elokuvan lopullinen ääni voi koostua useista sadoista tarkkaan suunnitelluista ja editoiduista ääniraidoista. Äänisuunnittelijan on kyettävä myös johtamaan ääniryhmää, jossa voi olla usein jopa 10 ihmistä: dialogileikkaaja, tehosteleikkaaja, foley-artisti, foley-leikkaaja, jälkiäänittäjä, miksaaja. Elokuvan äänisuunnittelijan pitää myös pystyä toimimaan itse kaikissa näissä työnkuvissa, ymmärtääkseen mitä niissä voidaan saavuttaa niin ilmaisullisesti kuin teknisestikin, sekä koska pienemmän budjetin elokuvissa saattaa äänisuunnittelija myös itse tehdä useita aiemmin mainittuja työtehtäviä, jopa kaikkia yhdessä elokuvassa. Digitaalisen tekniikan jatkuvan kehityksen aikana äänisuunnittelijaopiskelijoiden on myös opittava hallitsemaan lukuisia sekä elokuvan kuvaus- että jälkityövaiheen alati uudistuvia työkaluja ja -prosesseja hallitakseen niiden tarjoamat ilmaisulliset ja tuotannollistekniset mahdollisuudet. Elokuvaäänityksen koulutuksen päämääränä on, että valmistuttuaan opiskelija asettuu elokuvateollisuuden palvelukseen taiteilijana ja ammattiosaajana, joka kykenee suoriutumaan vaativista ja moninaisista fiktio- ja dokumenttielokuvien ilmaisullisista ja teknisistä haasteista. Elokuvaäänitys ei ole elokuvan pääaineista suosituin, ja siksi sinne on erityisen tärkeää löytää juuri sopivimmat, lahjakkaimmat ja motivoituneimmat opiskelijat. Jos elokuva-äänitys ja elokuvien äänisuunnittelu omana pääaineenaan lopetetaan, siitä seuraisi suomalaisten elokuvien äänisuunnittelun sekä ilmaisullisen että teknisen tason lasku, mistä taas seuraisi suoraan elokuvien tason lasku. Ääni on kuitenkin 50% elokuvasta, kuten mm. Francis Ford Coppola on todennut.

12 Elokuva- ja tv-lavastus, näyttämölavastus ja pukusuunnittelu perustelut kolmelle erilliselle pääaineelle Lavastuksen ja pukusuunnittelun koulutusta annetaan tällä hetkellä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella lavastustaiteen koulutusohjelmassa. Lavastustaiteen koulutusohjelmassa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa: elokuva- ja tv-lavastus, näyttämölavastus ja pukusuunnittelu. Opiskelijat valitaan suoraan em. suuntautumisvaihtoehtoihin valintakokeen perusteella. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu on ainoa alan koulutusta antava oppilaitos Suomessa. Vastaavaa koulutusta ei ole tarjolla esim. ammattikorkeakouluissa, minkä vuoksi Aalto-yliopistolla on vastuu alalle työllistyvien opiskelijoiden korkeasta ammattitaidosta ja erityisosaamisesta omalla alueellaan. Lähes kaikki Suomessa alalla nykyään toimivat ovat saaneet lavastajan tai pukusuunnittelijan koulutuksen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa tai sitä edeltävissä koulutusorganisaatioissa. Vuosittainen opiskelijoiden sisäänotto on mitoitettu alan työtarjonnan mukaiseksi, ja kansainvälisen vertailun avulla pyritään varmistamaan opiskelijoiden valmiudet työskennellä myös ulkomailla ja kansainvälisissä tuotannoissa. Lavastustaiteen opetusta tarjottiin jo Taideteollisuuskeskuskoulussa ja 1950-luvuilla, jolloin näyttämölavastuksen alaan tutustuttiin lähinnä Kansallisteatterissa. Lavastustaiteen opetussisältö monipuolistui ajan myötä; elokuvatuotannon vahvistumisen ja television syntymisen myötä lavastuksia suunniteltiin studioihin ja ulkokuvauspaikoille. Tämä toi mukanaan vaatimuksia opetuksen suhteen; elokuva- ja tv-lavastusta tuotiin 1960-luvulta lähtien mukaan lavastusopetukseen, joka pitkään oli painottunut näyttämölliseen ajatteluun. Elokuvataiteen opetuksen vahvistuessa Taideteollisessa korkeakoulussa lavastuksen opiskelijat saivat kokemusta opiskelijaelokuvien lavastajina. Kun elokuvan opetus Lume-keskuksen valmistuttua vuonna 2000 siirtyi samaan taloon kuin muutkin Taideteollisen korkeakoulun laitokset, rikastui ja vahvistui myös elokuva- ja tv-lavastuksen opetus. Näyttämötaiteen, elokuvan, television ja digitaalisen median tekninen kehitys kiihtyi 2000-luvulle tultaessa ja on johtanut siihen, että näillä alueilla toimivilta taiteilijoilta ja suunnittelijoilta vaaditaan uusia ja erityisiä kompetensseja tukemaan ja edistämään alan kehitystä. Tästä johtuen lavastustaiteessa tehtiin vuonna 2004 mittava tutkinnon ja opetuksen uudistus, jossa eriytettiin näyttämölavastuksen ja elokuva- ja tvlavastuksen opetus omiksi suuntautumisvaihtoehdoikseen sekä kandi- että maisteritutkinnoissa. Ennen uudistusta lavastustaiteesta valmistuneet joutuivat opettelemaan työelämässä elokuva- ja tv-lavastuksen erityistaitoja, koska yhteisen lavastuksen opetuksen yhteydessä niitä ei voitu opettaa riittävän laajaalaisesti. Lavastustaiteen koulutusohjelmassa aloitettiin myös pukusuunnittelijoiden koulutus vuonna 2000 pukusuunnittelun maisteriohjelman pilottihankkeen avulla ja vuonna 2005 pukusuunnittelun koulutus käynnistyi omana suuntautumisvaihtoehtonaan. Pukusuunnittelun opetusta tarjotaan sekä esittävän taiteen (teatteri, ooppera, musiikkiteatteri, tanssi) että elokuvan ja television alueilla. Aiemmin alalle tulleet pukusuunnittelijat olivat koulutukseltaan vaatesuunnittelijoita tai lavastajia, jotka olivat hankkineet pukusuunnittelun koulutusta joko yksittäisiltä kursseilta, opiskelemalla alaa ulkomailla tai hankkimalla ammattitaidon käytännön työn kautta. Pukusuunnittelun koulutuksen puuttuminen oli ollut este pukusuunnittelun oman ammatti-identiteetin kehittymiselle alueella, jossa ammattikuva on laaja, erityisosaamista vaativa ja pohjautuu alueen omiin tekemisen traditioihin. 1

13 Elokuva ja teatteri edustavat kollektiivisia taidemuotoja, joissa esitys/teos syntyy eri alojen yhteistyönä, niiden keskinäisessä dialogissa ja vuorovaikutuksessa, ja täten lavastustaiteen koulutus eroaa ratkaisevasti useimmista muista tieteellisistä, ammatillisista ja taiteellisista aloista. Siksi myös koulutuksessa tarvitaan alusta lähtien elävä vuoropuhelu elokuvan/teatterin kokonaismuodon ja niiden osa-alueiden välillä. Lavastustaiteen opiskelijat opiskelevat ammatillisia taitoja tutustumalla ilmaisumuotoon (teatteri, elokuva, tv) produktioissa ja harjoitustöissä, joita tehdään prosessinomaisina ryhmätöinä muiden alan opiskelijoiden kanssa: näyttämölavastuksen opetus järjestetään suurilta osin yhteistyössä Teatterikorkeakoulun/Taideyliopiston kanssa, elokuva- ja tv-lavastus taas kulkee käsi kädessä elokuvan opetuksen kanssa ja pukusuunnittelun opetus tapahtuu yhteistyössä sekä Teatterikorkeakoulun/Taideyliopiston että elokuvan opetuksen kanssa. Lavastustaiteen opiskelijoiden tulee ymmärtää oma työnsä sekä osana prosessia ja kokonaisuutta että suhteessa muiden työhön. Kahden tai useamman laajan prosessin (näyttämölavastus, elokuva- ja tv-lavastus ja pukusuunnittelu) opettaminen harjoitustöineen ja ammatillisine valmiuksineen ei mahdu yhteen tutkintoon ja on käytännössä myös vaikeasti organisoitavissa, koska osa opetuksesta järjestetään yhteistyössä toisen yliopiston (Teatterikorkeakoulun/Taideyliopiston) ja osa elokuvataiteen suuntautumisvaihtoehtojen/pääaineiden kanssa (jatkossa pääaineiden). Elokuva- ja tv-lavastuksessa keskeistä on tilallisen ja kuvallisen ilmaisun ja suunnittelun yhdistyminen valkokankaalla, kuvaruudulla tai näyttöpäätteellä: liikkuva kuva syntyy ja toimii erilaisilla periaatteilla kuin esitys ilman kameran välittämää kuvaa. Liikkuvaa kuvaa valmistavat tuotantorakenteet ja tuotantokulttuurit eroavat suuresti teatterin vastaavista: elokuvan ja television tuotantosysteemit ovat teknologiansa ja välineidensä vuoksi raskaampia, teknisempiä, monimutkaisempia ja vaativat toisen tyyppistä suunnittelua ja organisointia kuin näyttämötaiteessa. Kamerailmaisuun pohjautuvassa elokuva- ja tv-lavastuksessa käytetään myös digitaalisia ja virtuaalisia tekniikoita, joissa fyysisiä rakenteita tarvitaan vähemmän tai ei ollenkaan. Näyttämölavastuksessa keskeistä on kolmiulotteisen tilan jäsentäminen ja hahmottaminen elävän esitystilanteen, esitys-katsoja-suhteen ja näyttämötoiminnan kannalta. Lisäksi täytyy ymmärtää elävää näyttelijäntyötä sekä esiintyjän ja katsojan vuorovaikutusta ja löytää kullekin esitykselle ominainen visuaalisen, tilallisen ja toiminnallisen kerronnan logiikka. Elävän esityksen tila on selkeämmin kolmiulotteista, toiminnallista ja sisältäpäin koettua verrattuna esim. valkokankaalla nähtyyn elokuvaan. Elävä esitys on sidoksissa fyysiseen paikkaan, mikä vaatii lavastajalta kykyä ajatella leikin ja ns. esityssopimuksen kautta (eli mikä tahansa voi esittää mitä tahansa, kun esitys virittää katsojan oikein). Teatterilavasteiden on oltava kestäviä, sillä niiden on kestettävä suuri määrä esityksiä ja repertuaariteatterissa niitä myös puretaan, pystytetään ja varastoidaan kymmeniä kertoja. Pukusuunnittelussa keskeistä on ymmärtää vaatteen ja puvun fyysinen olemus suhteessa ihmisen fyysisiin, psyykkisin ja sosiaalisiin ominaisuuksiin. Pukusuunnittelijan tulee ymmärtää ihmisen ja tilan välisiä suhteita. Lisäksi pukusuunnittelijan tulee ymmärtää näyttämöllä ja elävässä kuvassa esitettävän esityksen erityisvaatimukset pukusuunnittelulle. Hänen tulee tuntea vaatteen ja esiintymispuvun historia sekä osata tulkita oman ajan pukuun ja pukeutumiseen liittyviä merkityksiä ja viestejä. Pukusuunnittelussa luodaan henkilöhahmoja ja se on siten tiukasti sidoksissa ihmisvartaloon ja sen kolmiulotteisuuteen. Pukusuunnittelu vaatii erityisiä teknisiä taitoja: vaatteiden valmistuksessa, kaavojen tekemisessä ja suunnittelussa, tekstiilien ja muiden pehmeiden materiaalien käsittelyssä ja historiallisten vaatteiden valmistuksessa, kuten myös lavalla elävässä esityksessä käytettävien vaatteiden erityisvaatimuksissa. Elokuva- ja tv-lavastuksen ja näyttämölavastuksen työprosessit ovat erilaiset: teatteriharjoitusten aikana kaikki toimivat yhdessä näyttämöllä tiiviin periodin ajan, elokuvatuotanto taas on mosaiikkimainen, osista 2

14 muodostuva prosessi. Elokuvatuotanto on suunniteltava erittäin yksityiskohtaisesti, ja toimintakulttuuri perustuu yksityiskohtaiseen ennakkosuunnitteluun. Teatterissa voidaan useammin toimia spontaanissa prosessissa ja kehittää esitystä demokraattisesti. Pukusuunnittelun työprosessit ovat esittävän taiteen esitysten yhteydessä yhteneväiset näyttämölavastuksen työprosessien kanssa ja elokuvatuotannoissa elokuva- ja tv-lavastuksen työprosessien kanssa. Lisäksi pukusuunnittelijan työhön kuuluu olennaisena osana työskentely näyttelijän kanssa. Lavastuksella tarvitaan kolme eri pääainetta, koska aloilla on erilaiset osaamisalueet. Opiskelijaryhmät ovat pieniä ja on tärkeää säilyttää balanssi eri pääaineiden välillä, niin että yksi pääaine ei kuormitu ja toinen jää tyhjäkäynnille. Suuri osa opiskelusta tapahtuu tuotannollisissa työryhmissä (näyttämölavastajat Teatterikorkeakoulun/Taideyliopiston opiskelijoiden kanssa, elokuva- ja tv-lavastajat elokuvakuvan pääaineiden opiskelijoiden kanssa ja pukusuunnittelijat molempien työryhmien osana), joissa tarvitaan tietty määrä kunkin pääaineen edustajia. On tärkeää myös muiden teatterin ja elokuvan alojen opetuksen kannalta, että jokaisella vuosikurssilla on riittävästi lavastajia ja pukusuunnittelijoita kaikkiin produktioihin. Kuhunkin lavastustaiteen pääaineiseen halutaan valita sille sopivia lahjakkuuksia ja halutaan myös huomioida opiskelijan omat intressit ja suuntautuminen; nämä kunkin alan lahjakkuudet voidaan tunnistaa helpommin, kun hakukohteita on kolme. Näyttämölavastukseen halutaan opiskelijoita, jotka hallitsevat tilallisen ajattelun ja kykenevät luovaan yhteistyöhön ja työskentelyyn muuttuvassa prosessissa. Elokuva- ja tv-lavastuksen opiskelijan tulee tilan lisäksi hallita kuvan tekeminen ja ymmärtää liikkuvaa kuvaa. Pukusuunnittelun opiskelijan pitää osata luoda karaktäärejä ja hallita kolmiulotteinen ajattelu suhteessa ihmiseen, pukuun ja tilaan. Hänellä tulee olla myös hyvät sosiaaliset taidot ja kyky kohdata ihmisiä psyykkisellä ja fyysisellä tasolla. Työelämässä on hyödyllistä, että lavastaja osaa toimia sekä teatterin että elokuvan ja tv:n alueella. Kuitenkin näyttämölavastaminen ja elokuva- ja tv-lavastaminen poikkeavat niin paljon toisistaan, että näiden erityistaitojen mahtuminen yhteen kandidaattitutkintoon on mahdotonta, kun tavoitteena on kouluttaa alan ammattilaisia. Pukusuunnittelun tulee säilyä myös omana pääaineenaan ja koulutuksen tulee tarjota opetusta sekä esittävän taiteen että elokuvan ja television pukusuunnittelussa. Pukusuunnittelun kenttä työelämässä voi laajentua myös erilaisten urheilu-, karnevaali- ja festivaalitapahtumien alueille. Lavastuksen eri pääaineiden erityisosaamista tarvitaan työelämässä ja ammattitaidon saavuttaminen vaatii syvää tiedollista ja taidollista osaamista ja valmiuksia, joita ei saavuteta lyhyellä oppimäärällä. Laaja-alaisuutta pyritään kuitenkin tarjoamaan kandivaiheessa sivuainevalintojen kautta ja maisterivaiheessa esim. tarjoamalla mahdollisuutta pääaineen vaihtoon. Lisäksi lavastustaiteen opinnot ovat jo itsessään laaja-alaisia, kun pääaineen pakollisiin opintoihin kuuluu useaa eri pääainetta (esim. näyttämölavastuksessa dramaturgiaa, ohjaajantyötä ja valosuunnittelua); pääaineet ovat siis jo itsessään monitaiteellisia ja monitieteisiä. Sivuainevalintojen kautta opiskelijat voivat itse täsmentää erityisosaamistaan lavastajana ja pukusuunnittelijana. Tässä dokumentissa mainittujen syiden vuoksi elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos esittää, että nykyinen suuntautumisvaihtoehtojako säilytetään tulevassa tutkinnonuudistuksessa, siten että nykyiset suuntautumisvaihtoehdot ovat erillisiä pääaineita niin kandidaatti- kuin maisteritasollakin. 3

15 PAÄ AÄ AINEET BA-TUTKINTO Dokumentaarinen elokuva (BA) Pääaineen esittely/dokumentaarinen elokuva Vastaava professori Susanna Helke Dokumentaarisen elokuvan linjan opetus antaa laajan pohjan dokumentaarisen elokuvailmaisun luovalle ja itsenäiselle hallitsemiselle. Opiskelijat oppivat hallitsemaan ohjaajan roolissa dokumentaarisen elokuvan eri työvaiheet. Opiskelijat perehtyvät elokuvan ja erityisesti dokumentaarisen lajin historiaan sekä laajasti nykydokumentaarin uusiin muotoihin. Harjoitteiden ja harjoituselokuvien (BA-elokuva) tuotannossa he oppivat ohjaamis- ja elokuvatuotannon prosessin hallintaa ja yhteistyötä elokuvan muiden ammattialueiden osaajien kanssa. Osaamistavoitteet/Dokumentaarinen elokuva Dokumentaarisen elokuvan kandidaatin tutkinnon tavoitteena on kouluttaa näkemyksellisiä dokumentaarisen elokuvan ohjaajia. Ohjaajana kehittymisen ohessa elokuvanteon eri vaiheiden sekä elokuvan teknisten ja tuotannollisten ulottuvuuksien hallinta on keskeistä. Tutkintoon kuuluu lyhyt dokumentaarinen lopputyöelokuva, jonka käsikirjoittamisesta ja ohjaamisesta opiskelija vastaa. Elokuva toteutetaan yhteisyössä muiden suuntautumisvaihtoehtojen kanssa. Opetusta tarjotaan työpajamuotoisena sekä luentokursseina. Opiskelijat perehtyvät elokuvan ja erityisesti dokumentaarisen lajin historiaan, sekä laajasti nykydokumentaarin uusiin muotoihin. Elokuvien analysointi, oman välineen ehtojen pohtiminen, kirjoittaminen ja ajattelu ovat tärkeitä opetusmuotoja käytännön tekemisen tukena. Muiden taiteiden, kokeellisen ja fiktiivisen elokuvan tuntemus sekä perehtyminen uuden median, kuvataiteen ja muun median kentällä tapahtuvaan dokumentaariseen ilmaisuun on tärkeää. Opiskelijoiden kykyä havainnoida ja tulkita todellisuutta, valmiutta ihmisten kohtaamiseen, kriittistä ajattelukykyä, kokeilunhalua sekä kykyä ryhmätyöskentelyyn kehitetään kurssien, työpajojen, harjoitustehtävien sekä harjoituselokuvatuotantojen puitteissa. Opiskelijat oppivat perusvalmiudet itsenäisen ja riippumattoman dokumentaarisen elokuvan ohjaamisesta. Tavoitteena on opiskelijan valmius jatkaa dokumentaarisen elokuvan syventäviä opintoja maisteriopinnoissa. Työelämävalmiuksien kehittyminen Dokumentaarisen elokuvan kandidaatit ja maisterit työllistyvät itsenäisinä dokumentaarisen elokuvan ohjaajina, elokuva-alan muissa ammattitehtävissä, elokuva-alan rahoitusjärjestelmän toimijoina, elokuvan opettajina, festivaalijärjestäjinä, elokuvatoimittajina, sekä erilaisissa muissa soveltavissa ammateissa kuten uuden median alueella, toimittajina tai muina median tai television ammattilaisina. Urasuunnittelu Opiskelua tuetaan ensimmäisestä vuodesta lähtien henkilökohtaisella ohjauksella ja jokaisen opiskelijan kanssa laaditaan henkilökohtainen suunnitelma (HOPS). Opiskelijan vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita tuetaan ja hänellä on myös mahdollisuus erikoistua haluamaansa suuntaan traditionaalisten ammattikuvien ulkopuolelle.

16 Yrittäjyys Dokumentaarisen elokuvan linjan opinnoissa opiskelijat voivat perehtyvät toimimiseen elokuvatuottajana omien tai muiden elokuvien tuottajana. Suuri osa dokumentaarisen elokuvan ohjaajista toimii alalla myös omien tai kollegoidensa elokuvien tuottajina ja näiden valmiuksien omaksuminen on opetuksessa tärkeällä sijalla. Elinikäinen oppiminen Dokumentaarisen elokuvan opetus rakentuu ajatukselle, että ala on jatkuvan muutoksen tilassa. Siksi on tärkeää, että opiskelijat omaksuvat muuttuvan ammattilaisuuden näkökulman jo opintojensa alussa. Kansainvälisyys Opiskelijat vierailevat ja edustavat elokuviaan kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla sekä ulkomailla että kotimaassa. Kansainväliset vierailevat opettajat ja opiskelijat rikastuttavat opetusta ja auttavat opiskelijaa verkostoitumaan. Innovaatiotoiminta ja -prosessien hallinta Dokumentaarisen elokuvan ohjaajat valmistuvat alalle, jossa he ovat itsenäisiä elokuviensa ideoiden ja sisältöjen tuottajia. Innovaatiot, uudet ajatukset ja tulkinnat todellisuudesta on heidän leipäpuunsa. Tieteellinen ja taiteellinen ajattelu sosiaalisesti vastuullisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisessa Dokumentaarisen elokuvan ohjaajista koulutetaan kriittisiä kansalaisia, joiden eettinen suhde yhteiskuntaan pohjautuu ajatukseen kestävästä kehityksestä ja sosiaalisesti vastuullisesta kansalaisuudesta. Keskusteluiden ja yhteiskunnallista näkökulmaa painottavien kurssien kautta syntyy työkaluja toimia dokumentaarisen elokuvan kentällä vastuullisena, kantaaottavana ja vallitseviin toimintatapoihin kriittisesti suhtautuvana taiteilijana. Elokuva- ja televisiokäsikirjoitus (BA) Pääaineen esittely/elokuva- ja televisiokäsikirjoitus Elokuva- ja tv-käsikirjoituksen pääaineen tavoitteena on antaa opiskelijalle taiteelliset ja tuotannolliset valmiudet käsikirjoittajan tehtäviin erilaisissa elokuva- ja tv-produktioissa sekä luoda luontevia yhteyksiä myös muille soveltuville visuaalisen median alueille, kuten pelien ja muun uusmedian sisällöntuotantoon. Koulutuksen aikana opiskelija perehtyy kaikkiin elokuva- ja tv-tuotannon vaiheisiin ja taiteelliseen ja tuotannolliseen yhteistyöhön elokuvataiteen muiden opiskelijoiden kanssa. Opiskelija saa valmiudet ideoida ja konseptoida sekä kehitellä oman taiteellisen näkemyksensä käsikirjoitukseksi. Hän ymmärtää sisällön ja käsikirjoituksen merkityksen elokuva- ja tv-tuotannon kokonaisuudessa ja oppii arvioimaan tarinallisen suunnitelman käytännöllistä toteutettavuutta. Opiskelijalla on kyky tarinalliseen ajatteluun ja dramaturgiset valmiudet toteuttaa taiteellinen näkemys visuaalisen esityksen suunnitelmaksi. Osaamistavoitteet/Elokuva- ja televisiokäsikirjoitus Elokuva- ja tv-käsikirjoituksen opinnoissa opiskelija harjaantuu kurssiopetuksen ja vaativuustasoltaan asteittain kasvavien harjoitustöiden myötä oman ammattialueen taiteellisen ja dramaturgisen kokonaisuuden hallintaan, sekä ymmärtää käsikirjoituksen merkityksen elokuvan tai tv-draaman ytimenä. Käsikirjoittajan työhön perehdytään pienimuotoisissa harjoitteissa sekä koulun elokuva- ja tv-tuotannoissa,

17 joissa opiskellaan elokuvataiteen muiden opiskelijoiden kanssa. Harjoitustuotannoissa opiskellaan käsikirjoituksen kehittelyyn liittyviä käytäntöjä ja taitoja sekä ryhmätyötaitoja. Koulutus perustuu sekä teoriaan että käytännön kirjoitusharjoituksiin, pienryhmätyöskentelyyn, henkilökohtaiseen ohjaukseen ja yhteisölliseen oppimiseen. Opetuksen tavoitteena on tukea opiskelijan henkilökohtaisia vahvuuksia ja oman taiteellisen näkemyksen mukaista kehitystä. Elokuva- ja tv-käsikirjoittajan tulee tuntea oman alansa käytäntöjä, taiteellisia ilmaisukeinoja, teknisiä välineitä ja teoreettista käsitteistöä. Koulutuksen keskeinen tavoite on kehittää opiskelijan lahjakkuutta ja persoonallisuutta, antaa teknisiä ja taiteellisia valmiuksia ja perustietoutta alasta ja sen historiasta, kehittää ryhmätyö- ja johtamistaitoja sekä antaa perustavan ymmärryksen tekijälähtöisestä tutkimuksesta ja sen merkityksestä käsikirjoittamistaidon ja oman alan kehittämisessä. Keskeiset opetettavat valmiudet ovat tarinallinen, sisällöllinen ja visuaalinen ajattelu, dramaturgiset taidot, kommunikaatio- ja yhteistyötaidot, ymmärrys tuotannollisista vaatimuksista sisällön suunnittelussa, elokuva- ja tv-historiahistorian sekä oman alan perinteiden ja nykysuuntauksien tuntemus, ymmärrys tekijälähtöisestä tutkimuksesta sekä kyky kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun. Urasuunnittelu Opiskelua tuetaan ensimmäisestä vuodesta lähtien henkilökohtaisella ohjauksella ja HOPS-keskusteluilla. Opiskelijan vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita tuetaan. Tärkeää on onnistumisen kokemus ja hyvän itsetunnon vahvistaminen. Tutkimuksellinen lähestymistapa opetusmetodina avaa mahdollisuuksia kokeiluille ja uuden testaamiselle. Opintojen aikana opiskelija tutustuu myös alan käytäntöihin ja toimijoihin ja näin pyritään esittelemään koulutuksen avaamat mahdolliset ammattialueet mahdollisimman konkreettisella tavalla. HOPS-keskustelut auttavat opiskelijaa löytämään henkilökohtaiset vahvuudet. Opiskelijalla on myös mahdollisuus erikoistua haluamaansa suuntaan traditionaalisten ammattikuvien ulkopuolelle. Yrittäjyysopinnot Opiskelija voi halutessaan valita opintopisteen kokoisen moduulin yrittäjyysopintoja sivuaineeksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta tai 15 opintopisteen kokonaisuuden vaihtoehtoisina opintoina tai yksittäisinä kursseina. Elinikäinen oppiminen Elokuva- ja tv-käsikirjoituksen BA-tutkinto antaa sellaiset tiedolliset ja taidolliset opiskelun perusvalmiudet, mm. oman alan vieraskieliseen kirjallisuuteen perehtyminen, joiden avulla opiskelija voi päivittää osaamistaan valmistumisen jälkeen. Kansainvälisyys Opiskelijaa kannustetaan suorittamaan osa opinnoistaan kansainvälisissä vaihto-ohjelmissa tai työharjoittelussa. Kansainväliset vierailevat opettajat ja opiskelijat rikastuttavat opetusta ja auttavat opiskelijaa verkostoitumaan. Työelämävalmiudet Taiteen kandidaatiksi valmistunut käsikirjoittaja kykenee toimimaan käsikirjoittajana, ammattituotannoissa tai voi jatkaa opintojaan ylempään korkeakoulututkintoon (TaM) johtavaan koulutukseen. Elokuva- ja tv-käsikirjoittajat työllistyvät suurimmaksi osaksi freelancer-työsuhteissa moninaisissa elokuva-, tv- ja av-tuotannoissa. Käsikirjoittajat soveltavat ammattitaitoaan myös muilla soveltuvilla aloilla kuten radiossa, dokumenttielokuvan piirissä ja muun median sisällöntuotannoissa. Elokuva- ja tv-käsikirjoittajat voivat myös vierailla muilla visuaalisen taiteen ammattikentillä kuten ohjaajina ja tuottajina.

18 Sivuaineet Elokuva- ja tv-käsikirjoituksen opiskelijoille suositeltavia sivuaineita ovat ohjauksen, leikkauksen tai tuotannon opinnot. Muita soveltuvia sivuaineita ovat esimerkiksi yrittäjyysopinnot, teatteritaiteen opinnot tai kirjallisuuden opinnot yliopistossa. Innovaatiotoiminta ja prosessien hallinta Käsikirjoittaminen sinänsä on luovaa ja innovatiivista toimintaa. Jokainen elokuva- ja tv-projekti vaatii kokonaisuuden hallintaa konseptoinnista ja kehittelystä elokuvan tai tv-draaman toteutukseen asti. Käsikirjoituksen opetus perustuu tutkimuksen tuottamaan tietoon sekä tutkimukselliseen lähestymistapaan. Pedagoginen lähestymistapa sekä tekijälähtöisen tutkimuksen tuottama tieto auttavat kehittämään sisältöjä, kirjoittamisen metodeja ja tuotannollisia prosesseja, sekä yhdistämään käsikirjoittamista luovasti soveltavien alueiden (transmedia, pelit jne.) kanssa. Tieteellinen ja taiteellinen ajattelu sosiaalisesti vastuullisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisessa Opetuksessa huomioidaan tarinan, ja erityisesti visuaalisesti esitetyn tarinan vaikutus ja voima yhteiskunnassa. Kuitenkin taiteen kuten tutkimuksenkin tulee olla perustaltaan vapaata ja sen vuoksi kannustetaan rakentavaan kriittisyyteen, vallitsevien arvojen ja käytäntöjen kyseenalaistuksiin. Eettinen suhde yhteiskuntaan pohjautuu ajatukseen kestävästä kehityksestä ja sosiaalisesti vastuullisesta kansalaisuudesta. Elokuva- ja tv-käsikirjoittaja toimii alallaan vastuullisena, kantaa ottavana ja vallitseviin toimintatapoihin kriittisesti suhtautuvana taiteilijana. Elokuvaus (BA) Pääaineen esittely/elokuvaus Elokuvauksen pääaineen tavoitteena on antaa opiskelijalle taiteelliset ja tuotannolliset valmiudet elokuvaajan ammattiin erilaisissa elokuva- ja tv-produktioissa. Opiskelija oppii hahmottamaan roolinsa elokuva- ja tv-tuotannon kokonaisuudessa ja arvioimaan suunnitelmiensa taiteellista ja käytännöllistä toteutettavuutta. Hän oppii hallitsemaan elokuvan eri osaalueiden taiteelliset ja tekniset perusteet ja kykenee näiden taitojen avulla taiteelliseen suunnitteluun ja oppii toteuttamaan sen persoonallisella elokuvallisella näkemyksellä yhdessä elokuvan taiteellisesti vastaavien kanssa. Elokuvauksen opiskelijalta edellytetään aloitekykyä, ryhmätyötaitoja, pitkäjänteisyyttä sekä innovatiivisuutta ja kokonaisvisuaalista ajattelua. Osaamistavoitteet/Elokuvaus Elokuvauksen opinnoissa opiskelija harjaantuu kurssiopetuksen ja vaativuustasoltaan asteittain kasvavien harjoitustöiden myötä oman ammattialueen taiteellisen, tuotannollisen ja teknisen kokonaisuuden hallintaan. Koulutus sisältää kuvauksen yhteisiä opintoja sekä opintoja elokuvataiteen ja muiden mediaalan opiskelijoiden kanssa. Harjoitustuotannoissa opiskellaan elokuvaajan ammatin käytäntöjä ja syvennetään ryhmätyötaitoja. Elokuvaajan työhön perehdytään pienimuotoisissa harjoitteissa, ammattitekniikkaa käsittelevissä harjoituksissa sekä todellisissa produktioissa. Koulutus perustuu pääasiassa käytäntölähtöiseen tekemällä oppimiseen, pienryhmätyöskentelyyn, henkilökohtaiseen ohjaukseen ja keskustelevaan vuorovaikutukseen. Opetuksen tavoitteena on tukea opiskelijan henkilökohtaisten vahvuuksien ja oman taiteellisen näkemyksen mukaista kehitystä.

19 Elokuvaajan tulee tuntea oman alansa käytäntöjä, taiteellisia ilmaisukeinoja, teknisiä välineitä ja teoreettista käsitteistöä. Koulutuksen keskeinen tavoite on kehittää opiskelijan lahjakkuutta ja persoonallisuutta, antaa teknisiä ja taiteellisia valmiuksia ja perustietoutta alasta ja sen historiasta, kehittää ryhmätyö- ja johtamistaitoja sekä valmiuksia tutkimukselliseen työskentelyyn. Keskeiset opetettavat valmiudet ovat elokuvauksen kokonaisvisuaalinen sekä dramaturginen ja sisällöllinen ajattelu, tilallinen, ajallinen ja kuvallinen hahmottamiskyky, visualisointitaidot suunnittelussa, kommunikaatio- ja yhteistyötaidot, teknisen toteutusprosessin hallinta, yleisen elokuva- ja taidehistorian sekä oman alan perinteiden ja nykysuuntauksien tuntemus sekä kyky kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun. Elokuvaajan tulee hallita visuaalisen kokonaissuunnittelun prosessi ennakkosuunnittelusta tuotannon toteutukseen. Koulutuksen aikana opiskelija perehtyy kaikkiin elokuvauksen ennakkosuunnittelun työvaiheisiin sekä elokuva- ja tv-tuotantojen taiteelliseen ja tuotannolliseen yhteistyöhön. Työelämävalmiuksien kehittyminen Taiteen kandidaatiksi valmistunut elokuvaaja kykenee toimimaan näytelmä-, dokumentti- ja mainoselokuvissa taiteellisesti vastaavissa tehtävissä. Koulutuksen tavoitteena on tuottaa edellytykset ylempään korkeakoulututkintoon (elokuvaus MA) johtavaan koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen. Elokuvaajat työllistyvät suurimmaksi osaksi freelancer-työsuhteissa laajalti elokuva-, tv- ja av-tuotannoissa. Kuvaajat soveltavat ammattitaitoaan myös erilaisissa digitaalisen jälkituotannon ja efektityön työvaiheissa sekä virtuaalilavastusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Urasuunnittelu Opiskelua tuetaan ensimmäisestä vuodesta lähtien henkilökohtaisella ohjauksella ja jokaisen opiskelijan kanssa laaditaan henkilökohtainen suunnitelma (HOPS). Opiskelijan vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita tuetaan ja hänellä on myös mahdollisuus erikoistua haluamaansa suuntaan traditionaalisten ammattikuvien ulkopuolelle. Elinikäinen oppiminen Elokuvaajien koulutus on läheisessä vuorovaikutussuhteessa Suomen Elokuvaajien Yhdistyksen (F.S.C.) toimintaan. Tässä toiminnassa opiskelijoille pyritään antamaan mahdollisuus oppia elokuvauksen ammattitaitoa ja perinnettä ammatissa toimivien kuvaajien välityksellä. Lisäksi yhdistyksen järjestämä jatkokulutus, joka on avoin opiskelijoille, antaa konkreettisen esimerkin oppimisprosessin jatkumisesta myös koulusta valmistumisen jälkeen. Yrittäjyys Elokuvauksen BA-opinnot sisältävät alan palkkausjärjestelmää selventäviä opintoja. Lisäksi opiskelija voi opiskella yrittäjyyttä ja yritystoiminnan alkeita elokuva- ja televisiotuotannon tarjoamista opinnoista valinnaisina kursseina. Kansainvälisyys Osa elokuvauksen opetuksesta keskittyy elokuvafestivaaleille ja kansainvälisiin työpajoihin osallistumisen kautta elokuvaajan ammatin syvempään hahmottamiseen ja oppimiseen. Osa opinnoista on myös mahdollista suorittaa kansainvälisissä vaihto-ohjelmissa tai työharjoittelussa. Kansainväliset vierailevat opettajat ja opiskelijat rikastuttavat opetusta ja auttavat opiskelijaa verkostoitumaan.

20 Sivuaineet / Elokuvaus Elokuvauksen opiskelijoille suositeltavia sivuaineita ovat ohjauksen, leikkauksen, graafisen suunnittelun, digitaalinen ja virtuaalinen lavastus ja digitaalisen mallinnuksen opinnot. Elokuvaus suunnittelee tarjoavansa opintopisteen sivuainekokonaisuuden tai -kokonaisuuksia, joihin kuuluisi kursseja opintokokonaisuuksien Tekniikka ja valaisu 15 op ja Metodiikka 8 op alta. Innovaatiotoiminta ja -prosessien hallinta Elokuvauksen opintojen kaikki prosessit pohjaavat innovaatiotoiminnan hallintaan: kykyyn luoda uusia toimintatapoja vaihtuvissa olosuhteissa. Tieteellinen ja taiteellinen ajattelu sosiaalisesti vastuullisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisessa Opetuksessa tuodaan esille elokuvan ja television merkitys taiteena ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Elokuvauksen opiskelijat tutustuvat opintojensa aikana tulevaan sosiaaliseen elokuvatyöhön yhdistettynä monitaiteellisiin ja kulttuurillisiin yhteistyöprojekteihin. Elokuvaleikkaus (BA) Pääaineen esittely/elokuvaleikkaus Elokuvaleikkauksen pääaine kouluttaa jälkituotannon suunnitteluun ja toteuttamiseen kykeneviä asiantuntijoita ja ajattelijoita. Leikkauksen opiskelijat erikoistuvat elokuvallisen kerronnan ja kuvallisten kokonaisuuksien hallintaan. He perehtyvät sekä oman alueensa esteettiseen traditioon että uusimman tekniikan suomiin mahdollisuuksiin. Opetuksen kokonaisnäkemyksenä on teorian siirtäminen käytännön harjoituksiin ja omakohtaiseen kokemukseen perustuvan ajattelun tuottaminen. Elokuvaleikkauksen opiskelu luo opiskelijalle hyvän pohjan kasvaa itsenäiseksi taiteilijaksi, jolla on valmiudet uudistaa elokuvallista ilmaisua tai suuntautua elokuvailmaisun tutkimukseen, tai käyttää visuaalisen dramaturgian taitojaan muilla kerronnan ja viestinnän alueilla. Osaamistavoitteet/Elokuvaleikkaus Pääaineessa opetetaan elokuvan rakenteita, elokuvaleikkauksen perusteorioita, elokuvaleikkauksen välineistön hallintaa ja elokuva-analyysiä. Elokuvaleikkauksen opinnoissa opiskelija harjaantuu kurssiopetuksen ja vaativuustasoltaan asteittain kasvavien harjoitustöiden myötä oman ammattialueen taiteellisen, tuotannollisen ja teknisen kokonaisuuden hallintaan. Harjoitustuotannoissa opiskellaan leikkaajan ammatillisia käytäntöjä fiktiivisen, dokumentaarisen ja animaatioelokuvan aloilta. Tutkimuksellista ajattelua opiskellaan erityisesti perusteellisten elokuva-analyysien avulla. Koulutus perustuu pääasiassa käytäntölähtöiseen tekemällä oppimiseen, henkilökohtaiseen työskentelyyn ja ohjaukseen sekä keskustelevaan vuorovaikutukseen. Opetuksen tavoitteena on tukea opiskelijan omien vahvuuksien ja taiteellisen näkemyksen mukaista kehitystä sekä kriittistä ajattelua. Opiskelija perehtyy oman alan perinteeseen ja nykysuuntauksiin. Elokuvaleikkaajan tehtävä on arvioida käsikirjoituksen toimivuutta ja löytää kuvatusta materiaalista elokuvalle sen lopullinen muoto sekä saada katsojassa aikaan tarkoitettu emotionaalinen vaikutus. Elokuvaleikkaajan tulee olla eläytymiskykyinen ja ymmärtää ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita sekä kerronnan laajempia ja syvempiä merkityksiä. Elokuvaleikkaajalla tulee olla hyvä käsitys elokuvahistoriasta sekä eri lajityyppien ilmaisukeinoista. Hyvä kuvanlukutaito, rytmitaju ja rakenteiden hahmottamiskyky luovat rohkeutta tuottaa uusia ratkaisuja leikkausprosessin aikana. Kommunikaatiotaidot ja yhteistyökyky ovat perusedellytykset ammatissa etenemiselle.