1 VERKOSTOYHTEISTYÖN ORGANISOITUMINEN JA PERUSTELUT...

Transkriptio

1 VALTAKUNNALLINEN SOSIAALITYÖN YLIOPISTOVERKOSTO TOIMINTASUUNNITELMA VUOSILLE

2 Sisällys 1 VERKOSTOYHTEISTYÖN ORGANISOITUMINEN JA PERUSTELUT Verkostoyhteistyön tausta Yhteistyön tavoitteet ja keskeiset toiminnot Verkoston toiminnan organisoituminen Verkoston toiminnan rahoitus PERUSKOULUTUSYHTEISTYÖ Peruskoulutusyhteistyön tavoitteet Yhteisvalinta sosiaalityön koulutuksessa Sosiaalityön käytännön opetuksen kehittäminen ERIKOISSOSIAALITYÖNTEKIJÄN KOULUTUS Koulutuksen tavoitteet ja toteutus Käynnissä olevat koulutukset ja niiden toteutus SOSIAALITYÖN TOHTORIKOULUTUKSEN VAHVISTAMINEN OPETUKSEN VERKKOVÄLITTEISYYDEN JA MONIMUOTOISUUDEN KEHITTÄMINEN KANSAINVÄLINEN TOIMINTA JA YHTEISTYÖ SOSIAALITYÖN TUTKIMUKSEN VAHVISTAMINEN JA TUTKIMUSYHTEISTYÖ Liitteet

3 1 VERKOSTOYHTEISTYÖN ORGANISOITUMINEN JA PERUSTELUT 1.1 Verkostoyhteistyön tausta Sosiaalityön koulutusta antavat yliopistot tiivistivät suunnitelmallisesti yhteistyötään ja rakensivat yhteistyöverkostoa jo 1990-luvulla. Toiminta käynnistettiin 1991 perusopetuksen kehittämiseen liittyvällä kurssien ja niitä pitävien opetuksen vaihtopankkijärjestelmällä. Samana vuonna laitosten keskinäisesti asettama työryhmä esitti ensimmäistä kertaa lisensiaatintutkintona suoritettavan erikoistumiskoulutuksen käynnistämistä. Vuonna 1995 aloitettiin yhteinen sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallinen tutkijakoulu. Opetusministeriön kutsuma selvityshenkilö dosentti Anneli Pohjola laati vuonna 1998 tukenaan sosiaalityön koulutuksesta vastaavat professorit, sosiaalityön koulutuksen kehittämistä koskevan kokonaisesityksen (Opetusministeriön julkaisuja 57/1998). Selvityshenkilön esityksen pohjalta opetusministeriö ja yliopistot käynnistivät sosiaalityön koulutuksen kehittämishankkeen erityisosa-alueina peruskoulutuksen ja ammatillisen lisensiaatinkoulutuksen kehittäminen. Työskentelyn tuloksena keväällä 1999 asetukseen yhteiskuntatieteellisistä tutkinnoista (245/1994) liitettiin oma sosiaalityön peruskoulutusta koskeva pykälä 4 a (615/1999) ja syksyllä 2000 sosiaalityön ammatillista lisensiaatintutkintoa koskeva pykälä 14 a (901/2000) voimaan tullut yliopistoasetus turvasi sosiaalityön koulutuksen perusrakenteen jatkuvuuden. Vuoden 1999 toukokuussa perustettiin valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet. Vuoden 2000 alussa käynnistettiin sosiaalityön erikoistumiskoulutus (ammatillinen lisensiaatinkoulutus). Maaliskuussa 2000 yliopistot solmivat verkostoyhteistyöhön osallistumisesta sopimuksen koordinaatioyliopistona toimivan Lapin yliopiston kanssa. Verkostosopimus (liite 1) uudistettiin vuonna 2010 yliopistolakiin ja verkoston rahoitusperustaan liittyvien muutosten vuoksi. Verkostoon kuuluvat yliopistot kehittävät yhteistyön pohjalta lisäksi sosiaalityön yliopistokohtaista profiloitumista ja tarkoituksenmukaista työnjakoa. Valtakunnalliseen sosiaalityön yliopistoverkostoon kuuluvat seuraavat koulutusyksiköt: Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitos. 1.2 Yhteistyön tavoitteet ja keskeiset toiminnot Verkoston keskeisiä yhteistyön tavoitteita ovat sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen, sosiaalityön ammatillisen osaamisen vahvistaminen tutkimukseen perustuvan opetuksen avulla, kunkin yliopiston erityisosaamisen hyödyntäminen valtakunnallisesti, opetusyhteistyön ja opetustarjonnan kehittäminen, yliopistokohtaisen erityisosaamisen syventäminen, jatkotutkintoihin liittyvän yhteistyön lisääminen sekä opetus- ja tutkimusklinikoiden käytön tehostaminen opetuksen apuna. 3

4 Tiivistäen voidaan todeta, että Sosnetin puitteissa tehty yhteistyö on tähän mennessä vakiintunut sisältämään seuraavat toiminnot: 1) Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallinen tutkijakoulu (käynnistyi 1995): Tutkijakoulussa opiskelee vuonna 2013 kymmenen päätoimista opetusministeriön rahoittamaa tutkijakoulutettavaa (kahdeksan kaudella ja kaksi lisäpaikkaa kaudella ) ja 23 oheispaikkalaista, jotka osallistuvat tutkijakoulun opetukseen ja ohjaukseen. Tutkijakoulun toiminnan ohella kehitetään sosiaalityön jatkokoulutusta ja tutkimusta valtakunnallisesti ja yhteistyössä pohjoismaisten ja baltialaisten yliopistojen kanssa (Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work). 2) Erikoissosiaalityöntekijän koulutus (käynnistyi 2000): Erikoistumiskoulutusta toteutetaan viidellä sosiaalityön erikoisalalla: Lapsi- ja nuorisososiaalityö, Marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, Kuntouttava sosiaalityö, Yhteisösosiaalityö ja Hyvinvointipalveluiden erikoisala. Erikoistumiskoulutuksessa opiskelee parhaillaan 96 opiskelijaa ja koulutuksesta vastaa kahdeksan osaaikaista professoria. 3) Peruskoulutusyhteistyö: Sosiaalityön koulutuksen ja yliopistokohtaisen profiloitumisen kehittäminen, yhteisestä opetuksesta sopiminen ja sen tuottaminen, käytännön opetuksen kehittäminen, sosiaalityön yhteisvalinta ja ulkomailla suoritettujen sosiaalityön tutkintojen asiantuntijalausunto- ja kelpoisuuskoetyöskentely. 4) Virtuaaliopetuksen kehittäminen (käynnistyi virtuaaliyliopistohankkeen turvin vuonna 2001): Valtakunnallisena yhteistyönä rakennetaan verkko-oppimiseen tarvittavaa infrastruktuuria, tuotetaan verkko-opetuksessa käytettävää oppimateriaalia ja opintokokonaisuuksia opetuksen kaikilla tasoilla, tuotetaan valtakunnallista verkko-opetusta, parannetaan laitosten henkilökunnan verkkopedagogisia valmiuksia sekä vakiinnutetaan verkko-opetusta laitosten yhteistyörakenteena. 5) Kansainvälinen toiminta: Kansainvälisen toiminnan painopiste on siirtymässä jatkokoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistämiseen. Sosnet koordinoi seitsemän maan jatkokoulutusverkostoa The Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work vuosina Yhteistyö jatkuu hankerahoituksen jälkeenkin vuodesta 2014 eteenpäin. Sosnet aloittaa vuonna 2013 yhteistyön kiinalaisen Chinese Graduate School of Social Sciences -tutkijakoulun kanssa. Yhteistyössä painottuu erityisesti tohtorikoulutus. 6) Tutkimusyhteistyö: Sosiaalityön koulutusyksiköiden tutkimusyhteistyöhön kuuluu yhteisten tutkimushankkeiden suunnittelu ja rakentaminen, sosiaalityön tutkimustoiminnan kokoaminen ja valtakunnallisen tutkimuskokonaisuuden jäsentäminen ja tutkimusohjelman laatiminen. 1.3 Verkoston toiminnan organisoituminen Yliopistoverkoston toimintaa johtaa johtoryhmä (ks. kuvio 1), jossa on edustus jokaisesta sosiaalityön koulutusyksiköstä. Sosnetin koulutuspäällikkö toimii johtoryhmän esittelijänä ja sihteerinä. Sosiaalityön koulutusyksiköiden perinteisen kevätseminaarin yhteydessä pidetään Sosnetin yleiskokous, johon voivat osallistua kaikki koulutusyksiköiden henkilökuntaan kuuluvat. Sosnetin organisaatio koostuu johtoryhmän ohella työvaliokunnista, joita työskentelee kaikilla Sosnetin tehtäväalueilla. Työvaliokunnat käsittelevät toiminta-alueelleen kuuluvia asioita ja valmistelevat niihin liittyviä esityksiä Sosnetin johtoryhmälle ja yliopistoille. Ne raportoivat toiminnastaan johtoryhmälle. Työvaliokunnat hyödyntävät toiminnassaan monipuolisesti video- ja puhelinkokouksia sekä Moodle-oppimisympäristöä. Ne voivat myös tarvittaessa työskennellä yhdessä siltä osin kuin työstettävät asiat ovat yhteisiä. Työvaliokuntien puheenjohtajat osallistuvat tarvittaessa vierailevina asiantuntijoina johtoryhmän kokouksiin, kun siellä käsitellään 4

5 työvaliokunnan asioita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja ja tutkijakoulun johtaja osallistuvat päättävinä jäseninä johtoryhmään tutkijakoulua käsittelevien asioiden osalta. Tutkijakoulun toiminta on jakautunut kolmeen teemaryhmään, joissa kussakin toimii kaksi vastuuprofessoria ja post doc -tutkijoita. Tutkijakoulun teemaryhmien vastuuhenkilöt, tutkijakoulun johtaja, koordinaattori, Sosnetin koulutuspäällikkö ja johtoryhmä muodostavat tutkijakoulun suunnitteluryhmän, jonka tehtävänä on vastata tutkijakoulun toiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä sekä ohjelman toimeenpanosta. Yliopistot HY, JY, ISY, LaY, TaY, TY Yliopistojen koulutusyksiköt Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto SOSNET *kevätseminaari ja yleiskokous Johtoryhmä *koulutusyksiköiden professorit *työvaliokunta Peruskoulutusyhteistyö Erikoissosiaalityöntekijän koulutus *viisi erikoisalaa *työvaliokunta Tutkijakoulutus *kolme teemaryhmää *tutkijakoulun johtoryhmä Verkko-opetus *työvaliokunta Kansainvälinen toiminta * työvaliokunta Tutkimusyhteistyö *työvaliokunta Kuvio 1. Sosnetin organisoituminen. Sosnetin organisaatiorakennetta ja sen kehittämisen tarpeellisuutta arvioidaan uudelleen osana muuta Sosnetin toiminnan kehittämistyötä vuosien aikana. Sosnet toteuttaa tiiviisti yhteistyötä alan keskeisten toimijoiden kanssa. Verkoston keskeisiin sidosryhmiin kuuluvia tahoja (mm. opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Talentia, sosiaalialan osaamiskeskukset, ammattikorkeakoulut, sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston työvaliokunta, tieteenalaverkostot, Sosiaalityön tutkimuksen seura avoimen yliopiston edustajat) tavataan säännöllisesti lukuisissa yhteistyötapaamisissa. Verkosto seuraa tiiviisti sekä sosiaalihuoltolain että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelua ja sosiaalihuollon palvelurakennemallin etenemistä ja vaikuttaa niiden koulutusta, tutkimusta ja kehittämistä linjaavia esityksiä. Tätä varten on perustettu Sosnetin ja sosiaalialan osaamiskeskusjohtajien yhteinen ns. EVO-työryhmä. 5

6 1.4 Verkoston toiminnan rahoitus Osana yliopistolain ja korkeakoulujen rahoitusmallin muutosta myös Sosnetin rahoitusperusta muuttui vuoden 2010 alusta. Vuoteen 2009 saakka verkoston rahoitus kanavoitiin opetusministeriöltä koordinaatioyliopiston kautta verkostolle perusrahoitukseen sisältyvänä yhteiskunnallisena palvelutehtävänä. Sosnetille osoitettu rahoitus oli suunnattu erityisesti lisensiaatintutkintona suoritettavaan erikoissosiaalityöntekijöiden koulutukseen sekä verkoston toimintakuluihin. Vuodesta 2010 alkaen verkoston koordinaatioyliopisto esitti johtoryhmän kannan mukaisesti, että yliopistot osallistuisivat verkoston ja erikoistumiskoulutuksen kustannuksiin euron vuotuisella määrärahalla. Verkoston suoran rahoituksen lopettamista koskeva opetus- ja kulttuuriministeriön päätös on tarkoittanut, että lakisääteisen, tutkintoon johtavan, neljässä vuodessa suoritettavan koulutuksen rahoitus on sovittava vuosittain erikseen kuuden eri yliopiston hallinnon ja tiedekuntien kanssa. Erikoistumiskoulutuksen kannalta se merkitsee lyhytjänteisyyttä ja epävarmuutta, sillä samaan aikaan yliopistojen rahoitustilanne on heikentynyt ja yliopistot ovat sitoutuneet vaihtelevasti koulutuksen rahoitukseen. Ongelmaksi on muodostunut, että osa yliopistoista on osoittanut huomattavasti pienemmän summan verkoston toimintaan kuin toiminta edellyttäisi. Verkoston yliopistot osoittavat erikoistumiskoulutuksen toteutukseen tarkoitetusta määrärahasta osan koordinaatioyliopistolle, joka kanavoi sen Sosnetin toimintaan jäsenyliopistojen sosiaalityön vastuuprofessoreista koostuvan johtoryhmän linjausten pohjalta ja yliopistojen kanssa allekirjoitettuun verkostosopimukseen perustuen. Erikoisalaprofessoreiden palkkaukseen ja toimintakuluihin tarkoitetut yliopistojen rahoituserät jäävät suoraan yliopistojen hallinnoitavaksi. Verkoston rahoituksen käyttö raportoidaan toimintakertomuksen yhteydessä vuosittain. Verkoston rahoituksen lyhytjänteisyys on ongelma, koska Sosnetin toiminta valtakunnallista tehtävää toteuttavana, sosiaalityön erikoistumis- ja tutkijankoulutusta organisoivana ja tutkintoja tuottavana verkostona edellyttää pysyvää rahoitusta. Erikoistumiskoulutuksessa on kysymys lakisääteisestä tutkintoon johtavasta koulutuksesta, johon tarvitaan pysyvät resurssit laadukkaan opetuksen ja koulutuksen toteuttamiseksi. Tavoitteena on selvittää, voidaanko erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen rahoitusta saada valtion rahoituksen korvausjärjestelmän piiriin erikoislääkärikoulutuksen tavoin. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää asiaa vuoden 2013 aikana. Sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen merkitys alalle on tärkeä, sillä se on sosiaalialan ainoa yliopiston jatkotutkinnon tasoinen erikoistumismahdollisuus. Erikoistumiskoulutuksen tuottaman osaamisen ja asiantuntijuuden avulla voidaan vastata mm. vaikeisiin lastensuojelun, päihdekierteiden, yhteiskunnallisen eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ongelmiin. Meneillään olevassa sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa sosiaalialan erikoisosaamisen tarpeet ja organisoituminen tulevat erityisesti tarkasteltaviksi. Toinen keskeinen rahoitukseen liittyvä haaste on koulutuksesta vastaavien professoreiden käytettävissä olevan työpanoksen riittävyys ja tehtävien pysyvyys. Vuoden 2008 alussa koulutuksesta vastaavien professoreiden palkkausperustetta jouduttiin laskemaan 50 prosenttiin erikoistumiskoulutuksen toteuttamiseen osoitetun pienen resursoinnin vuoksi. Samanaikaisesti erikoisalojen koulutuksia jouduttiin synkronoimaan aiempaa vahvemmin yhteen resurssien vähäisyyden vuoksi. Muutokset eivät kaikilta osin ole tukeneet laadukkaan koulutuksen järjestämistä. Professorien työ poikkeaa olennaisesti perusopetuksesta ja perinteisestä jatkokoulutuksesta sekä organi- 6

7 sointitavaltaan, opetusmuodoiltaan että opiskelijoiltaan. Koulutuksen järjestäminen sekä erikoisalaan liittyvän tutkimuksen tekeminen ja alan kehittäminen edellyttäisivät kahta kokoaikaista ja vakituista professuuria kullakin erikoisalalla. Koulutus on lakisääteistä ja pysyvää, jolloin tehtävät tulisi vakinaistaa. Erikoistuneen osaamiseen haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan tutkimuksen ja tiedontuotannon vahvistamista sosiaalityön erikoisaloilla. Sosnetin rahoituksen epävarmuudesta johtuen verkostossa on ollut vaikea päästä toimiviin taloussuunnitelmiin, minkä lisäksi verkostossa on jouduttu hyvin voimakkaasti sopeuttamaan rahoituksen käyttöä. Jatkuva budjettiepävarmuus on edellyttänyt erikoistumiskoulutuksen tarpeellisten toimintojen leikkaamista. Tämän vuoksi johtoryhmä on verkoston toimintaa suunnitellessaan allokoinut siirtyviä määrärahoja toimintoihin, jotka on jouduttu rahoituspäätösten viivästymisestä johtuen johtuvien syiden vuoksi vähentämään edellisten vuosien toiminnoista. Esimerkiksi yliopistojen painopisteessä oleva kansainvälinen toiminta on jouduttu jättämään toiminnoissa liian vähäiseen rooliin, minkä vuoksi siihen on jatkossa tarpeenmukaisesti vahvistettu sitomalla siihen rahoitusta. Toinen merkittävä kehittämiskohde on sosiaalityön peruskoulutusyhteistyön tiivistäminen entisestään kehittämällä verkko-opetusta ja tuottamalla verkkopohjaisia oppimateriaaleja, joita kaikki kuusi yliopistoa voivat hyödyntää koulutuksessaan. Tätä toimintasuunnitelmaa kirjoitettaessa verkosto ei ole voinut vahvistaa taloussuunnitelmaa vuodelle 2013, koska vuosien rahoitusta koskevat neuvottelut ovat edelleen kesken. Taloussuunnitelma vuosille vahvistetaan yliopistojen allekirjoitettua taloussopimukset ko. aikavälille. Tulossopimuskausi tulee olemaan ratkaiseva Sosnetin tulevan rahoitusperustan osalta, koska sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa tarkistettava evo-rahoituksen mahdollinen laajeneminen terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalihuollon koulutukseen ja tutkimukseen ratkeaa sen kuluessa. Siksi on tärkeää, että yliopistot turvaavat tässä valmisteluvaiheessa Sosnetin toiminnan ja rahoitusperustan, sillä se tulee luomaan pohjan tulossa olevalle sosiaali- ja terveysministeriön ns. evo-rahoituksen linjauksille. Yliopistoilta tulevan verkoston perusrahoituksen ohella Sosnetilla on sen perustoimintaa tukevia erillisiä hankkeita, jotka on toteutettu muulla rahoituksella. Sosnetilla oli valtakunnallinen ESRrahoitteinen Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys -hanke vuosina ja AHOTkorkeakouluissa -hankkeen Sosiaalialan osahanke yhdessä sosiaalialan ammattikorkeakoulujen kanssa. Hankkeet päättyivät vuoden 2012 lopussa, ja niiden yhteenlaskettu rahoitus oli yli euroa. Hankkeiden teemaa jatkavia hankehakemuksia työstetään vuosien aikana, kun uusi ESR-ohjelmakausi käynnistyy. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallista tutkijakoulua organisoidaan osana Sosnetin toimintaa. Tutkijakoulu koordinoi seitsemän maan yhteistä pohjoismais-baltialaista tutkijakoulutusverkostoa, Nordic-Baltic Doctoral Training Network in Social Work (NBSW). Verkoston toimintaa rahoittaa NordForsk ja sen rahoitus vuosille on kokonaisuudessaan noin euroa ( NOK). Näiden ulkopuolisella rahoituksella toteutettujen, kaikkia kuutta yliopistoa hyödyttävät hankerahoitukset ovat mahdollistuneet tiiviin Sosnet-yhteistyön turvin. 7

8 2 PERUSKOULUTUSYHTEISTYÖ 2.1 Peruskoulutusyhteistyön tavoitteet Sosiaalityön peruskoulutusta koskeva asetus (615/1999) oli selkeä edistys alan koulutuksen yhtenäisten laatuvaatimusten kehittämisessä. Tällä hetkellä jokaisessa sosiaalityön koulutusyksikössä on vähintään yksi professuuri, ja koulutus toteutuu sosiaalityön oppiaineen varassa. Se sisältää vähintään 30 opintopistettä käytännön opetusta, joka jakaantuu sekä kandidaatin että maisterin tutkintoihin voimaan tullut yliopistoasetus turvasi sosiaalityön koulutuksen perusrakenteen jatkuvuuden. Sosiaalityön koulutuksen asema tulee jatkossakin turvata lainsäädännön turvin. Sosnetin tavoitteena on saavutetun yhtenäisen koulutusrakenteen puitteissa vahvistaa synergiaetuja ja tiivistää peruskoulutuksessa tehtävää yhteistyötä. Toimintaa tulee tehostaa, jotta niukkojen resurssien varassa voidaan vastata koulutuksen ja tutkimuksen haasteisiin oikealla tavalla. Koulutusyksiköillä on erilaista erityisosaamista, jolloin yhteistyön kautta eri yksiköt voivat hyödyntää toisten yksiköiden osaamista. Verkoston tavoitteena on kehittää sosiaalityön koulutusta osana korkeakoulutuksen duaalimallia, rakenteellista kehittämistä, ja osallistua koko sosiaalialan korkeakoulutuksen kehittämiseen valtakunnallisesti. Sosnetin peruskoulutukseen liittyvä yhteistyö on vuosien mittaan tiivistynyt erityisesti yhteiseen verkko-opetukseen, tutkinnonuudistukseen, käytännön opetukseen, opiskelijavalintoihin ja sosiaalityöntekijöiden ammatillisiin kelpoisuuksiin liittyen. Tulevina vuosina Sosnetissa panostetaan voimakkaasti peruskoulutusyhteistyön kehittämiseen ja valtakunnallisen yhteistyön tiivistämiseen. Erityisinä kehittämisen painopisteinä ovat yhteistyön tiivistäminen perusopinnoissa sekä opetukseen liittyvän oppimateriaalien tuottaminen ja kehittäminen yliopistojen yhteistyönä. Lisäksi tavoitteena on tuottaa ja järjestää valtakunnallisia verkkokursseja. Tähän liittyvää yhteistyötä on kuvattu tarkemmin tämän toimintasuunnitelman luvussa 5 Opetuksen verkkovälitteisyyden ja monimuotoisuuden kehittäminen. Peruskoulutukseen liittyvää yhteistyötä valmistellaan peruskoulutuksen työvaliokunnassa ja Sosnetin johtoryhmässä. Koska monelta osin koulutusyksiköiden tekemä opetusyhteistyö on verkko-opetukseen liittyvää opetusyhteistyötä, käsitellään näitä asioita myös verkko-opetuksen työvaliokunnassa. Lisäksi avoimena keskustelufoorumina toteutetaan vuosittain koulutusyksiköiden yhteinen kevätseminaari, jonka yhteydessä pidetään verkoston yleiskokous ja johon kaikki opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluvat ovat tervetulleita. Kevätseminaarin järjestelyvastuu on kiertävä, jolloin vuonna 2013 kevätseminaari pidetään Tampereella, vuonna 2014 Jyväskylässä, vuonna 2015 Turussa ja vuonna 2016 Kuopiossa. Peruskoulutuksen työvaliokunnan tehtäviksi on määritelty: Perustutkinto-opetuksessa tehtävän yhteistyön kehittäminen, esim. mahdolliset yhteiset perusopinnot ja kandidaattivaiheen opintojen laajempi synkronoiminen. Yhteisvalinnan kehittäminen ja sen etenemisen seuranta. Käytännön opetuksen ja harjoittelun kehittäminen ja arviointi. Yhteistyö sosiaalityöntekijän kelpoisuuskoetyöryhmän kanssa. Työvaliokunta käsittelee muun muassa käytännön opetuksen ja yhteisvalinnan kehittämistä, aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisen kysymyksiä ja sosiaalialan ammattikorkeakoulu- 8

9 tutkinnoista (sosionomi AMK ja ylempi AMK) myönnettäviä opintokorvaavuuksia sosiaalityön koulutuksessa sekä verkko-opetukseen ja englanninkieliseen opetukseen liittyviä yhteistyötarpeita. Sosnetin tavoitteena on kehittää maisteriopintoväylää sosiaalityön koulutukseen tulevina vuosina muun muassa alan työvoimatarpeisiin vastaamiseksi. Tätä varten tehdään yhteistyötä eri yliopistojen avoimen yliopiston toimijoiden kanssa. Vuonna 2012 Sosnet osallistui yhdessä sosiaalialan ammattikorkeakoulujen kanssa ESRrahoitteiseen AHOT korkeakouluissa -hankkeen Sosiaalialan osahankkeen toteuttamiseen. Hankkeen taustatukena toimi Sosnetin peruskoulutuksen työvaliokunta. Hankkeessa ovat Sosnetin yliopistojen ohella mukana sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston edustajina Diakonia-ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeessa kehitettiin aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyviä käytäntöjä tuottamalla tietoa korkeakoulujen nykyisistä käytännöistä ja opiskelijoiden kokemuksista ja näkemyksistä aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta. Lisäksi hankkeessa kehitettiin ja kokeiltiin erilaisia malleja ja tapoja todentaa opiskelijoiden osaamista ja tuotetaan välineitä työskentelyn helpottamiseksi. AHOT-käytäntöjen selkiyttäminen on merkityksellistä, jotta AHOT tilanteissa sosiaalialan opintoihin hakeutuneet tulevat tasaarvoisesti kohdelluiksi. Hanke toteutui pääosin vuoden 2012 aikana, mutta hankkeen loppujulkaisu työstetään painokuntoon kevään 2013 aikana. Raportti on tarkoitus julkaista Sosnetin julkaisusarjassa. Sosnetin ja hankkeessa mukana olleiden ammattikorkeakoulujen tavoitteena on jatkaa vuoden 2013 aikana hankkeen myötä hyvin käynnistynyttä yhteistyötä ja etsiä aktiivisesti rahoitusmahdollisuuksia työskentelyn jatkamiselle. Tavoitteena on tehdä uusi hankehakemus, kun uusi ESRhankerahoitus avataan haettavaksi vuonna Hankkeen yhtenä tavoitteena oli sosiaalialan korkeakoulututkintojen (sosionomi AMK, ylempi AMK ja yliopistojen sosiaalityön koulutus) tuottaman osaamisen vertailtavuus, mutta se jäi ainakin osittain saavuttamatta, koska ensin oli tuotettava tietoa lähtötilanteesta ja nykykäytännöistä. Jatkohankkeen alustavana tavoitteena on sosiaalialan eri koulutusten (sosionomi AMK, ylempi AMK, sosiaalityöntekijä) osaamisen jäsentäminen eri työympäristöissä (vrt. sosiaalinen lapsityö, nuorisotyö, aikuistyö, vanhustyö jne.) sekä alan tehtävärakenteiden kehittäminen. Tavoitteena olisi löytää uusia ratkaisuja tulevaisuuden sosiaalialan osaamisen kehittämiseen, tutkimiseen, tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Kiinnostusta on myös työstä oppimisen käytäntöjen ja sen ohjauksen yhteiseen tarkasteluun. 2.2 Yhteisvalinta sosiaalityön koulutuksessa Vuonna 2005 käynnistettiin valintakoeyhteistyön suunnittelu sosiaalityön koulutuksessa. Aloite valintayhteistyön kehittämiselle tuli Tampereen yliopistosta, jossa oli opetusministeriön rahoittama hanke opiskeluprosessien kehittämiseksi yhteiskuntatieteellisellä alalla. Sosiaalityössä valintayhteistyön tavoitteena on ollut vähentää opiskelijavalintoihin liittyvää päällekkäistä työtä, välttää päällekkäishakua eri yksiköiden kesken sekä kehittää valintakoetta sisällöllisesti ja rakenteellisesti siten, että sosiaalityön koulutukseen saataisiin valikoitua alalle motivoituneita ja hyviä hakijoita. Työskentelyssä tarvitaan nykyisten käytäntöjen kartoittamista ja analysointia sekä erityisesti valintakokeen laadintaan liittyvää koulutusyksiköiden keskinäistä työskentelyä, joka edellyttää erillistä resurssointia. 9

10 Ensimmäinen valintakoeyhteistyökokeilu toteutettiin sosiaalityössä kesällä 2006 Jyväskylän, Lapin ja Tampereen ylipistojen kesken. Saatujen kokemusten jälkeen Sosnetin johtoryhmän kokouksessa päätettiin syyskuussa 2006, että valintayhteistyön kehittämistä on mielekästä jatkaa vasta, kun käytettävissä on yhteisvalinnan mahdollistava atk-ohjelma. Opetusministeriö rahoitti Sosnetin hanketta Valintayhteistyö sosiaalityön koulutuksessa vuosina Hankkeen tavoitteena oli laajentaa sosiaalityön koulutusyksiköiden valintayhteistyötä, kehittää alalle soveltuva valintaprosessi sekä ottaa käyttöön yhteisvalinta hankkeen myöhemmässä vaiheessa. Hanke käynnistyi selvityshenkilön palkkaamisella neljäksi kuukaudeksi huhtikuussa Selvitystyön pohjalta Sosnetin johtoryhmä nimesi hankkeelle työryhmän suunnittelemaan ja toteuttamaan valintayhteistyötä. Yhteisvalintaa koordinoi yhteiskuntatieteellisen alan valintayhteistyöprojekti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Projektilla on valtakunnallinen ohjausryhmä ja oppiaineryhmät, joiden puheenjohtajat ovat myös koordinaatioryhmän jäseniä. Sosiaalityön oppiaineryhmän puheenjohtajana on toiminut lehtori Jorma Hänninen Jyväskylän yliopistosta. Yhteisvalinnassa tarvittava ATK-järjestelmä hankittiin Joensuun yliopistosta. Keväällä 2009 järjestettiin yhteisvalinta neljän sosiaalityön koulutusyksikön, Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistojen, kesken. Valintakokeen suunnittelusta ja tarkastuksesta vastasivat Jyväskylä ja Tampere. Vuonna 2010 yhteisvalinnassa olivat ensimmäisen kerran mukana kaikki kuusi sosiaalityön yliopistoyksikköä. Valintakokeen suunnittelun ja tarkastuksen hoitivat vuonna 2010 Lappi ja Turku, vuonna 2011 Itä-Suomen yliopisto ja vuonna 2012 Helsingin yliopisto. Yhteisvalintaa jatketaan vuonna 2013, jolloin valintakokeen suunnittelusta ja tarkastuksesta vastaa Tampereen yliopisto. Kokeen suunnittelussa toimii apuna sosiaalityön oppiaineryhmä. Keväällä 2013 suunnitellaan yhteisvalinnan jatkumista ja sovitaan seuraavien vuosien valintakokeen suunnitteluun ja tarkastamiseen liittyvistä käytännöistä ja vastuuyksiköistä. Lisäksi tavoitteena on kehittää muun muassa valintakokeen muotoa ja mallia soveltuvaksi paremmin sosiaalityön yhteisvalintaan. Sosiaalityön yhteisvalinta on tärkeä oppiaineen kehittämisen kannalta. Se mahdollistaa sosiaalityöhön soveltuvan valintakoemallin kehittämisen koulutusyksiköiden määrittämällä tavalla. Tulevina vuosina tavoitteena on yhteisvalintaan liittyvien käytäntöjen kehittäminen niin, että sosiaalityöhön saataisiin jatkossakin valittua alalle hyvin soveltuvia opiskelijoita. Valintakokeen suunnitteluun ja tarkastamiseen liittyviä käytäntöjä on tarpeen kehittää ja näin ollen vähentää valintoihin liittyvää työmäärää myös oppiainetasolla. Lisäksi on tarpeen selvittää valintakoekirjaksi soveltuvan oppikirjan laatiminen yliopistojen yhteistyönä. 2.3 Sosiaalityön käytännön opetuksen kehittäminen Verkostossa on toteutettu sosiaalityön käytännön opetukseen liittyvää kehittämistyötä systemaattisesti jo vuosien ajan. Sosiaalityö pääaineena suoritettu yhteiskunta- tai valtiotieteiden maisterin tutkinto tuottaa Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista annetun lain (272/2005; 3 ) mukaisen pätevyyden sosiaalityöntekijän tehtäviin. Käytännön opetusta edellytetään Valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004), jonka 15 :ssä todetaan, että yhteiskuntatieteelliseen alaan kuuluvaan sosiaalityön koulutukseen kuuluu pakollinen harjoittelu. Käytännön opetus on laajuudeltaan Sosnetin keskinäisen sopimukseen ja aiempaan asetukseen pohjautuen vähintään 30 opintopistettä ja jakautuu perus-, aine-, ja syventäviin opintoihin. 10

11 Sosiaalityön käytännön harjoittelu on keskeinen osa sosiaalityön opetusta teoreettis-opillisten ja tieteellis-tutkimuksellisten ainesten ohella. Yliopistojen sosiaalityön opetussuunnitelmissa harjoittelu ilmaistaan käytännön opetuksen käsitteellä, jolla tarkoitetaan sosiaalityön käytännössä tapahtuvaa opetusta. Käytännön opetukseen osallistuu yliopiston lehtori tai professori sekä käytännön ohjaava sosiaalityöntekijä. Opetusta on sekä käytännössä että käytäntöön nivoutuvissa seminaareissa. Sosiaalityön koulutusyksiköiden yhteinen ongelma on vakiintuneen järjestelmän ja resursoinnin puuttuminen alan käytäntöihin kiinnittyvästä koulutuksesta. Sosnet koordinoi valtakunnallista Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys (ESR) -hanketta vuosina Hankkeen tavoitteena oli rakentaa alueelliset erityisyydet huomioiden tutkimus- ja opetusympäristöjä käytännön opetukseen sekä tuottaa yhteisiä koulutusmateriaaleja käytännön opetukseen ja järjestää käytännön opettajien koulutusta. Hanke tuki sosiaalityön koulutusyksiköiden käytännön opetuksen rakenteiden muotoutumista ja vaikutti sen organisoimiseksi ja resursoimiseksi pidemmällä aikavälillä. Kaikkien yliopistojen yhteyteen on rakentunut sosiaalityön opetus- ja tutkimuskeskuksia/-klinikoita (7 kpl) (esitys näistä ks. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:43), joissa käytännön opetuksen rakenteita ja sisältöjä kehitetään aluelähtöisesti. Helsingissä ja Turussa opetus- ja tutkimuskeskustoiminta on vakiintunut. Muut yliopistot ovat suuntaamassa aikaisempaa opetussosiaalikeskustoimintaa uudelleen toimintaympäristön muuttuessa. Hanke osallistui sosiaalityön käytännön opetuksen järjestämistä ja rahoitusta koskevan esityksen valmisteluun, jonka tavoitteena on sosiaalityön opetus- ja tutkimuskeskustoiminnan vakiinnuttaminen ja pysyvä resursointi. Vuonna 2012 julkaistiin artikkelikokoelmateos Sosiaalityön käytännönopetus liikkeessä, jossa analysoidaan sosiaalityön käytännönopetukseen liittyviä pedagogisia ratkaisuja, ohjausta ja oppimista, työmuotoja ja mallintamista sekä kehittämissuuntia ja uusia avauksia. Julkaisua hyödynnetään tulevina vuosina kehittämistyössä ja oppikirjana sosiaalityön koulutuksessa, erityisesti käytännönopetuksessa. Hankkeen tuotoksia esitellään Rovaniemellä pidettävillä Sosiaalityön tutkimuksen päivillä. Hankkeen ohjausryhmä piti tärkeänä, että sosiaalityön koulutuksen työelämäyhteistyötä, käytännönopetusta ja tiedontuotantoa kehitetään jatkossakin esimerkiksi jatkohankkeen muodossa. Opetus- ja tutkimuskeskustoiminnalle on monin paikoin luotu vasta perustaa. Rakennerahastokauden ohjelmaesitystä valmistellaan parhaillaan, ja se valmistuu kesällä Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut esityksensä valtakunnallisiksi rakennerahastotoimiksi syyskuussa. Esityksessä linjataan, että osaaminen-teeman valtakunnallinen toiminta kohdistuisi kehittämiskohteisiin, jotka edellyttävät laajaa, poikkihallinnollista ja kansallisesti mittaviin verkostoihin pohjaavaa otetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö näkyy todennäköisesti jatkossa rahoitusten yhtenä painopisteenä. Yliopistoyksiköiden yhteyteen muodostuneissa opetus- ja tutkimuskeskuksissa on tähän mennessä keskitytty pitkälti käytännön opetuksen kehittämiseen. Käytännön opetuksen tavoitteellisen kehittämisen haasteena on tiedontuotanto ja muun muassa opinnäytteiden kytkeminen alan tavoitteelliseen kehittämistyöhön. Tämän vuoksi opetus- ja tutkimuskeskuksia on tarpeen vahvistaa kehittämällä alueilla tehtävää käytäntöihin kiinnittyvää tutkimusta. Uusi terveydenhuoltolaki edellyttää terveydenhuollon puolella erva-alueilla omat tutkimusohjelmat, joten myös sosiaalialalla nämä tulisi miettiä valmiiksi tulevaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä järjestämislakia ennakoiden. Sosnetin johtoryhmä päätti vuoden 2011 loppupuolella, että sosiaalityön koulutusyksiköiden opetus- ja tutkimusklinikoita vahvistetaan tutkimuksellisesti ja laaditaan 11

12 alueelliset tutkimusohjelmat sosiaalihuollon ja sen tutkimuksen vahvistamiseksi. Kehittämistyötä tehtiin vuoden 2012 aikana ja sitä jatketaan kaudella Hankkeen päättymisen jälkeen käytännön opetuksen kehittäminen jatkuu verkostoyhteistyönä osittain sillä tavalla, että vuoden 2013 työstetään e-oppikirjaa sosiaalityön työmenetelmistä. Oppikirjaa toteutetaan osana Sosnetin verkko-opetuksen ja oppimateriaalien kehittämistä, ja siitä vastaa Helsingin ylipisto. Kirjan toimittajina toimivien Irma Lehtosen ja Hanna Pulkkisen työn taustatueksi nimetään eri yliopistoista käytännön opetuksesta vastaavien henkilöiden työryhmä. Hallitusohjelmassa on yhtenä toimena sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, jonka osana uudistetaan myös EVO-tutkimus- ja koulutusrahoitus. Nykyisellään koulutus- ja tutkimusevo koskee lääketieteen toiminta-aluetta. Sosnet osallistuu aktiivisesti valmisteilla olevaan uudistukseen. Tavoitteena on, että yhdentyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa ratkaistaan muun muassa sosiaalityön käytännön opetuksen rahoitus ns. EVO-rahoituksena. STM tulee asettamaan vuoden 2013 selvityshenkilön sosiaalihuollon koulutus- ja tutkimus-evon valmisteluun. Vuosien aikana työelämäyhteistyötä tiivistetään ja vahvistetaan myös yhteistyössä sosiaalialan ammattikorkeakoulujen kanssa. Yhteistyöhön kytkeytyy sekä kehittämistyö että tutkimus. Peruskoulutukseen liittyvät haasteet vuosina : - Sosiaalityön kelpoisuuden tuottavan koulutuksen valtakunnallisen yhtenäisyyden ja koulutuksen laadun turvaaminen osana korkeakoulutuksen duaalimallia - Verkostoyhteistyön tiivistäminen entisestään sosiaalityön peruskoulutuksessa verkkovälitteisen opetusyhteistyön ja materiaalien kehittämisessä erityisesti sosiaalityön perusopintoihin - Sosiaalityön käytännön opetuksen tavoitteellinen kehittäminen ja sen rahoitusrakenteiden ratkaiseminen pitkäjänteisesti osana sosiaali- ja terveydenhuollon - Työelämäyhteistyön sekä koulutuksen että tutkimuksen vahvistamiseksi sosiaalityön opetus- ja tutkimuskeskusten vakiinnuttaminen - Yhteisvalinnan kehittäminen ja erityisesti sosiaalityöhön soveltuvan valintakokeen kehittäminen ja valintoihin liittyvän työmäärän vähentäminen 12

13 3 ERIKOISSOSIAALITYÖNTEKIJÄN KOULUTUS 3.1 Koulutuksen tavoitteet ja toteutus Erikoissosiaalityöntekijän koulutus on sosiaalityöntekijän kelpoisuuden tuottaneen yhteiskuntatai valtiotieteiden tai muun vastaavan maisterin tutkinnon pohjalta suoritettava ammatillisesti painottunut tieteellinen jatkokoulutus, joka johtaa yhteiskunta- tai valtiotieteiden lisensiaatin tutkintoon valitulla sosiaalityön erikoisalalla (Asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista 568/2005). Koulutuksen lähtökohtana on ammattikäytäntöjen tieteellisen perustan vahvistaminen ja tutkivaan työotteeseen perustuvan ammattitaidon edistäminen. Tavoitteena on syventää sosiaalityön asiantuntijuutta, vahvistaa ammatillista identiteettiä ja sosiaalialan kehittämistä omalla erikoisalalla. Erikoistumiskoulutus tähtää sosiaalityön asiantuntijuuden syventämiseen tutkimuksen keinoin. Sosiaalityöstä on kehittynyt yhteiskunnallisesti monimuotoinen toiminta-alue, jossa korostuu vahva erityisosaaminen. Ammatillinen vaativuus kumuloituu toimintaympäristön jatkuvassa muutoksessa ja siinä toteutuvassa sosiaalisten ongelmien laajenemisessa ja vaikeutumisessa. Hyvinvointipalveluihin kohdistuvat taloudelliset vaateet ja niistä seuraavat palvelujen uudelleenorganisoituminen muuttavat näiden palvelujen alkuperäistä tukitehtävää. Tätä kautta myös sosiaalityön ulkoiset toimintapuitteet ja sisäinen orientaatio tulevat täsmennettäviksi uudella tavalla. Suomalainen yhteiskunta kohtaa vaikeita sosiaalisia ongelmia ja haasteita, kuten kansalaisten köyhyyden ja hyvinvointi- ja terveyserojen lisääntyminen, sosiaalisten ongelmien monimutkaistuminen, mielenterveys- ja päihdeongelmien yleistyminen, lasten ja nuorten turvattomuuden kasvu ja lastensuojelun lisääntynyt tarve, sekä nuorten työmarkkinoille kiinnittymisen vaikeudet. Sosiaalityön erikoistumiskoulutus pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin tuottamalla alalle erikoistunutta osaamista ja käytännön työstä lähtevää tutkimustietoa. Sosiaalityön erityisosaamiseen tähdätään jo maisteritasoisessa peruskoulutuksessa, jonka painopisteenä on tuottaa akateemista asiantuntijuutta sosiaalialan kentälle. Peruskoulutuksen lähtökohtana ovat analyyttisyys ja tieteellisyys. Nykyisessä murroksessa tarvitaan yhä enemmän spesifeihin kysymyksiin kohdentuvaa syvenevää osaamista. Sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen tarve nousee mm. nopeasti muuttuvan yhteiskunnan sosiaalityöhön kohdistuvista haasteista, sosiaalityön erityisosaamisen syventämisen vaateesta sekä hyvinvointipalveluiden kehittämisen ja uudelleen organisoitumisen paineista. Kuntarakenneuudistuksen yhteydessä tapahtuva palvelurakenteen muutos tuottaa paineita erityispalveluiden uudelleenorganisointiin ja erikoisosaamisen vahvistamiseen. Sosiaalihuollossa ei ole aikaisemmin ollut erityispalveluiden rakennetta, joka uudessa kuntarakenteessa ja eheytyvässä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä tulee rakennettavaksi, mikä tuottaa aikaisempaa suuremman tilauksen erikoistumiskoulutukselle. 3.2 Käynnissä olevat koulutukset ja niiden toteutus Jatkokoulutuksena suoritettava erikoissosiaalityöntekijän koulutus on vuosina käynnissä kaikilla asetuksessa säädetyillä viidellä erikoisalalla: kuntouttava sosiaalityö, lapsi- ja nuorisososiaalityö, marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, yhteisösosiaalityö ja hyvinvointipalveluiden erikoisala. Kullakin erikoisalalla opiskelee 18 sosiaalityöntekijää ja hyvinvointipalveluiden erikoisalalla 24 sosiaalityöntekijää. Verkoston keskinäisen sopimuksen 13

14 mukaan jokaisessa verkoston yliopistossa opiskelee sama määrä erikoistumiskoulutuksen opiskelijoita eli kussakin on yhteensä 16 opiskelijaa. Erikoistumiskoulutuksen käytännön toteutuksesta vastaavat Sosnetin yliopistoissa työskentelevät osa-aikaiset professorit. Vuonna 2012 sovittiin erikoistumiskoulutuksesta vastaavien tehtävien jakautumisesta tasapuolisemmin yliopistoyksiköiden kesken. Kuuden yliopiston intressien yhteensovittaminen oli haastavaa ja vaati kompromisseja. Tiiviin yhteistyön tuloksena sovittiin, että vuodesta 2013 alkaen tehtävät ja vastuut jakautuisivat yliopistoittain seuraavasti. HY UEF JY LaY TAY TY Lanu 50 % Lanu 50 % Yhteisö 50 % Kunto 70 % Margi 70 % Lanu 70 % Hyvinvointi 50 % Hyvinvointi 50 % Kunto&Margi 50 % Lisäksi sovittiin, että mikäli yliopistolla ei ole valmiutta mallissa esitettyyn 70 % professuuriin, voi tehtävä olla myös 50 %. Jyväskylän yliopiston tekemä linjaus erikoistumiskoulutuksen tehtävistä (kunto&margi 50 % ja yhteisösosiaalityö 50 %) on voimassa toistaiseksi. Yliopiston tavoitteena oli, että jatkossa sen vastuulla olevien tehtävien alaa ja niiden sisällöllistä kohdentumista arvioidaan uudelleen myöhemmässä vaiheessa. Vuosi 2013 on ensimmäinen opiskeluvuosi kuntouttavan sosiaalityön ja marginalisaatiokysymysten sosiaalityön sekä toinen opiskeluvuosi lapsi- ja nuorisosiaalityön, yhteisösosiaalityön ja hyvinvointipalveluiden erikoisalojen koulutusryhmille. Koulutus koostuu neljästi vuodessa järjestettävistä kolmipäiväisistä lähiopetusjaksoista, jotka ovat kaikille opiskelijoille pakollisia. Lisäksi tutkintoon sisältyy kirjallisia tehtäviä, verkko-opetusta ja ryhmätyönohjausta ja lisensiaatintutkimus. Erikoisaloista lapsi- ja nuorisosiaalityö ja yhteisösosiaalityö sekä kuntouttava sosiaalityö ja marginalisaatiokysymysten sosiaalityö toteuttavat erikoisalakoulutusta osittain yhdessä opetussuunnitelmien mahdollistamissa puitteissa. Kaikilla erikoisaloilla vuoden ensimmäinen lähiopetusjakso pidetään sosiaalityön tutkimuksen päivien yhteydessä, vuonna 2013 sosiaalityön tutkimuksen päivät pidetään Lapin yliopistossa Lähiopetusjaksoon sisältyy aina erikoisalan omaa opetusta ja tutkimusseminaarit. Toinen lähiopetusjakso rakentuu valtakunnallisen sosiaalityön metodologisen kesäkoulun yhteyteen ja se pidetään yleensä joko touko- tai elokuussa. Vuonna 2013 kesäkoulun järjestämisvastuussa ovat Helsingin ja Lapin yliopistot, ja se pidetään Helsingin yliopistossa teemalla Sosiaalityön tutkimus globaalissa maailmassa. Vuosittaisen kesäkoulun järjestelyvastuu on kiertävä ja vuonna 2014 kesäkoulun järjestämisvastuu on Tampereen ja Turun yliopistoilla ja vuonna 2015 Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoilla. Kahden muun vuosittaisen lähiopetusjakson osalta erikoisalat tekevät synergiaetujen saamiseksi osittain yhteistyötä lähiopetusjaksojen järjestämisessä. Koulutuksen järjestämisen aikana on osoittautunut, että opintojen menestyksekäs suorittaminen edellyttää joustavia työjärjestelyjä ja työnantajan tukea. Tämä korostuu erityisesti koulutuksen loppuvaiheissa, kun suuri osa opiskelijoista tekee intensiivisesti lisensiaatintutkimustaan. Vaativissa sosiaalityön tehtävissä ajan irrottaminen opinnoille voi olla haastavaa. Opiskelijat 14

15 hakevat apurahoja ja koulutusrahastolta aikuiskoulutustukea. Koulutuksesta vastaavat professorit kirjoittavat lausuntoja apurahahakemuksiin. Vuonna 2013 toteutetaan ensimmäistä kertaa koulutukseen sisältyvänä Tutkivan asiantuntijuuden ohjaus (8 op). Sen päämääränä on vahvistaa sosiaalityön erityisluonteen tunnistamista ja kehittämistä, tukea sosiaalityön ammatti-identiteetin kehittymistä ja sosiaalityön asiantuntijana toimimista sekä avata uudenlaisia mahdollisuuksia. Ohjauksessa paneudutaan erityisesti koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen suhteen lujittamiseen kunkin opiskelijan henkilökohtaisessa ammatillisessa kontekstissa. Aiemmin koulutukseen sisältynyttä ryhmätyönohjausta (8 op) on muutettu selkeämmin koulutuksen idean suuntaan tutkivasta sosiaalityöstä ja asiantuntijuuden kehityksestä. Ohjauskeskusteluissa ryhmä työstää kokemuksiaan työelämästä, sosiaalityön erikoistumiskoulutuksesta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta. Yksityiskohtaisempi kuvaus erikoistumiskoulutuksen toteutuksesta vuosina on tämän toimintasuunnitelman liitteenä 2. Erikoissosiaalityöntekijän koulutukseen liittyvät haasteet vuosina : - Pysyvä rahoitus erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen toteuttamiseen viidellä asetuksessa säädetyllä erikoisalalla - Koulutuksesta vastaavien professoreiden tehtävien vakinaistaminen ja kokoaikaistaminen - Koulutuksen arviointia seuraavien johtopäätösten toteutus ja seuranta - Laadunvarmistustyö ja koulutuksen kehittäminen arvioinnin perusteella 15

16 4 SOSIAALITYÖN TOHTORIKOULUTUKSEN VAHVISTAMINEN Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallinen tutkijakoulu käynnistettiin Tutkijakoulun myötä laitokset ovat olleet kiinteässä yhteistyössä sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden jatkokoulutuksen sekä tutkimustyön kehittämiseksi. Toiminta on ollut tuloksellista sikäli, että alan aiemmin hyvin heterogeenistä koulutusta on yhdenmukaistettu, laatua parannettu ja tutkimusperustaisuutta lisätty. Sosiaalityön tutkimus on olennaisesti kehittynyt ja laajentunut. Valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnetin kautta sosiaalityön koulutusyksiköt ovat olleet yhteistyössä alan viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa tarjoten asiantuntemustaan. Erityisen merkittävää yhteistyö on ollut Kansallisen sosiaalialan kehittämishankkeen ja Sosiaalityön neuvottelukunnan, sittemmin sosiaalialan foorumin kanssa sekä alueellisten sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa ja. Yhteistyö on osaltaan auttanut kehittämään sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkimusta ja koulutusta yhteiskunnallisten haasteiden mukaisesti. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkijakoulun tarvetta perustelevat mm. seuraavat seikat: - sosiaalialan tiedonmuodostuksen kasvavat haasteet sekä käytäntöjen kehittämisen että opetuksen tarpeisiin - kasvava kysyntä tohtorin tutkinnon suorittaneista sosiaalialalla - niukkuus alan tutkimusrahoituksesta ja päätoimisista jatko-opiskelupaikoista - väestön ja sosiaalisten ongelmien kasautuminen edellyttävät tutkimustietoa kehittämistoiminnan pohjaksi - palvelurakenne on murroksessa ja organisoitumassa uudelleen, jolloin sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden kehittäminen, alan erikoispalveluiden uudistaminen, sosiaalityön tehtäväkentän ja toimenkuvan muuttuminen sekä sosiaalialan ja julkisen talouden suhde on tullut uudella tavalla ajankohtaiseksi samalla kun niitä koskevaa tutkimusta tarvitaan entistä kattavammin - eheän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän toteutuminen edellyttää myös sosiaalialalta koulutustason nousua terveydenhuoltoa vastavasti - Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa nostetaan esille sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen vahvistaminen ja erityisesti vaikuttavuustutkimuksen lisääminen - sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) yhtenä osaohjelmana kuudesta on Tieto ja tietojärjestelmät asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi, jolloin sosiaalityön tutkimuksen merkitys sosiaalihuollon uudistamisessa on nostettu keskeiseksi kehittämisen kohteeksi. - elämäntilanteiden ja alueiden eriytyminen edellyttävät uutta valtakunnallista ja alueellista tietoa palvelujen uudelleenorganisoimisen pohjaksi - sosiaalialan ja sosiaalityön koulutus tarvitsee tuekseen tutkimusta ja erityisesti puutetta on erikoistumiskoulutuksessa tarvittavasta tutkimustiedosta - sosiaalialan muu koulutus kasvattaa yliopistollisen jatkokoulutuksen kysyntää - tarve edistää naisten tutkijauraa ja alan kansainvälistymistä - opiskelijoiden kvalifikaatiotason nousu lisää tohtorikoulutukseen hakeutumista. Tutkijankoulutusohjelman toiminta-ajatuksena on koulutusyksiköiden profiloitumista hyväksi käyttämällä tehostaa ja systematisoida tohtorintutkintoon tähtäävää sosiaalityön jatkokoulutusta niin, että opiskelijat saavat valmiudet: - jäsentää sosiaalialan kokonaisuuden tieteellistä tiedonmuodostusta 16

17 - analysoida sosiaalityön kansallisessa yhteiskunnallisessa toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia - vertailla kansainvälisiä sosiaalityön muutosprosesseja - syventää sosiaalityön teoreettista ja metodista tuntemusta - rakentaa yhteyksiä sosiaalityön käytännön ja teorian sekä yhteiskuntateorian välille - täydentää koulutuksen kehittämisessä nousseita sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkimus- ja teoria-aukkoja - kehittää ja arvioida sosiaalisten ongelmien ratkaisuprosesseja ja niiden vaikuttavuutta - luoda edellytyksiä uusien lähestymistapojen, työmuotojen ja työmenetelmien omaksumiselle ja kehittämiselle alan perus- ja erikoispalveluissa - mahdollistaa tutkimusta näyttöön perustuvien työmenetelmien kehittämiseksi sosiaalityössä. Tutkijakoulun painopisteenä on tiivistää kansainvälisiä yhteyksiä. Sosiaalipalveluiden järjestäminen ja sosiaalityön toteuttaminen ovat olleet pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden vertaileva tutkimus on tullut yhä tärkeämmäksi, sillä myös kansalliset toimintatavat muuttuvat ja omaksuvat globaaleja virtauksia. Sosiaalityön asema on vahvistumassa kaikkialla, missä taloudellisia sosiaalipoliittisia etuuksia ollaan leikkaamassa. Samalla sosiaalityön tutkimuksen tarve lisääntyy ja vahvistuu. Tutkijakoulun erityisenä haasteena tulevina vuosina on sen kansainvälisten yhteyksien kehittäminen. Sosiaalityössä ja sosiaalipalveluissa erityisesti pohjoismainen yhteistyö on tärkeää pohjoismaisen hyvinvointivaltion vuoksi. Vuosina tutkijakoulun kansainvälisyyttä vahvistaa merkittävästi NordForskin rahoittama The Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work, jossa Sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen tutkijakoulu teki aloitteen tutkijakouluverkoston perustamiseksi. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallisen tutkijakoulun ohella verkostossa ovat mukana Ruotsin sosiaalityön tutkijakoulu ja yliopistoja Norjasta, Tanskasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Sosnet vastaa verkoston koordinaatiosta ja hallinnosta. Verkosto on järjestänyt vuosittain sosiaalityön kesäkoulun ja tutkimuskursseja sekä myöntää vuosittain matka-apurahaa jatko-opiskelijoilleen. Sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen valtakunnallinen tutkijakoulu tarjoaa verkostolle englannin kielellä järjestettävän kesäkoulun elokuussa 2013 Riikassa, Latviassa. Kesäkoulun teemana on Social Work as a Dicscipline - Knowledge, Theory and Research. Pohjoismais-baltialainen verkosto on pitänyt verkostossa toimimisen kokemuksia hyvänä ja on ilmaissut halukkuuden jatkaa yhteistyötään myös rahoituskauden päättymisen jälkeen. Uusia rahoitusmuotoja etsitään aktiivisesti osapuolten yhteistyönä. Tutkijakoulun tavoitteena on koordinoida valtakunnallisesti sosiaalityön jatko-opetuksen ja - tutkimuksen kenttää synergiaetujen saamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Nämä näkökulmat ovat tärkeitä, koska sosiaalityölle asetetaan yhä useampia koulutus- ja tutkimustehtäviä. Näitä tehtäviä ovat mm. peruskoulutuksesta valmistuvien sekä sosiaalialan ammattikorkeakoulujen opettajien tieteellinen jatkokoulutus, mihin liittyy ryhmäkohtaisia erityistarpeita. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio sekä muuttuvat asiantuntijuuden ja tiedon tarpeet kasvattavat tutkimuksen tarvetta. Sosiaalityön koulutusyksiköt vastaavat ammatillisen erityisosaamisen turvaamisesta ja kehittämisestä. Erikoistumiskoulutus on osa tätä kehittämistehtävää, jonka toteuttaminen vaatii syvenevää tutkimustietoa. Sosnetin yhteistyö jatkokoulutuksen tasolla tuottaa merkittäviä synergiaetuja yliopistoille. Jatkossa yhteistyötä vahvistetaan, jotta niukkojen 17

18 resurssien varassa selvitään tutkimuksen ja koulutuksen haasteista. Lisäksi on tarpeen vahvistaa erikoistumiskoulutusta väylänä tohtorikoulutukseen. Edelleen tavoitteena on, että eri yksiköt hyödyntävät aikaisempaa tehokkaammin toistensa kapasiteettia keskittämällä väitöskirjojen ohjausta ja jatkokoulutuksen järjestämistä. Toimivan, paikkakunta- ja laitosrajat ylittävän ohjaajaverkoston luominen on tärkeää myös sen varmistamiseksi, että jatko-opinnäytteiden laatuvaatimukset ovat eri yliopistoissa yhtenäiset. Yhtenäisten laatuvaatimusten kehittämistä edistää se, että sosiaalityön osuus tutkinnon sisällä on yhdenmukaistumassa, vaikka painotukset vaihtelevat koulutusyksiköiden erityisosaamisalueiden mukaan. Yhteistyön avulla eri yksiköt voivat hyödyntää toisten yksiköiden osaamista, jolloin erilaiset lähestymistavat ja teemat saadaan keskustelemaan toistensa kanssa. Tutkijakoulutuksen tavoitteena on edistää myös uudenlaisten lähestymistapojen tutkimusta ja kehittämistä. Esimerkiksi ekososiaalinen lähestymistapa on tärkeä, koska yhä enemmän vaaditaan valmiuksia tutkia ja arvioida päätösten ja toimenpiteiden sosiaalisia vaikutuksia (SVA). Fyysisten ympäristövaikutusten arviointi ei riitä, vaan tarvitaan tietoa siitä, mitä vaikutuksia ratkaisuilla on mm. ikääntyvän väestönosan, vammaisten tai yksinhuoltajien elämään ja hyvinvointiin. Sosiaalityötä tarvitaan tilanteissa, joissa tuetaan sosiaalistumista, elämäntavan muutosta tai addiktioista vapautumista. Väestön vanheneminen edellyttää sosiaaligerontologisen tiedonmuodostuksen kehittämistä. Järjestelmien ja sosiaalityön kehittämisessä vaaditaan lisäksi evaluaatio- ja implementaatiotutkimusta sekä sosiaalisten vaikutusten ennakointi- ja arviointitutkimusta. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa ( ) nostetaan esille sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen vahvistaminen ja erityisesti vaikuttavuustutkimuksen lisääminen. Sosiaalityön erityisyyteen liittyvät näkökohdat perustelevat tieteenalakohtaisen tutkijakoulun tarvetta. Sosiaaliala toimintasektorina on työntekijävolyymiltaan ohittanut terveydenhuollon kehityksen. Kuitenkin Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkijakoulu on ainoa sosiaalisektorin tutkijakoulu. Sosiaalityössä on kyse tieteenalasta, jolle on välttämätöntä läheinen yhteys käytäntöön, hallintoon ja terveydenhuoltoon. Siinä on kyse soveltavasta ja monia tieteenaloja hyödyntävästä tutkimuksesta, jonka perusta on sosiaalityössä käytännöllisenä toimintana ja sitä rakentavissa prosesseissa sekä niistä nousevissa kokemuksissa ja käytännön tiedossa. Sosiaaliala ja sosiaalityö ovat olleet voimakkaan kehittämisen kohteena (mm. Sosiaalialan kansallinen kehittämishanke, Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä toimenpideohjelma, Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus, Sosiaalialan foorumi ja sen alajaostot, sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus, palvelurakenneuudistus). Nykyisellään sosiaalialan kehittämisen keskeisenä esteenä on tutkimustiedon vähäisyys, sillä alalla ei ole riittävästi tutkimustietoa mm. käytössä olevista työmenetelmistä ja niiden vaikuttavuudesta. Alan intensiivisestä kehittämisestä huolimatta tutkimuksen rooli on jäänyt vähäiseksi, sillä kehittämishankkeisiin on erittäin vaikeaa saada mukaan tutkimusrahoitusta. Sosiaalialalla tutkimusrahoituksen saaminen on ongelma yleisemminkin, sillä sosiaalihuollolle ja sosiaalityölle osoitetaan nykyisellään niukasti tutkimusresursseja suhteutettuna esimerkiksi terveydenhuollon tutkimusrahoitukseen ja tutkijakoulupaikkojen määrään. Sosiaalityö on sosiaalisektorin ainoa laaja-alainen tieteenala, jonka puitteissa tehdään koko sosiaalialaan liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Siten sosiaalityön tutkimus on tärkeä voimavara koko sosiaalihuollon sisäiselle ja laadulliselle kehittämiselle. Tämän vuoksi on olennaista vahvistaa sosiaalityön tutkimuksen resursseja. Valtion tiede- ja teknologianeuvosto on 18

19 todennut, että sosiaaliset innovaatiot tulisi saada taloudellisten ja teknisten rinnalle kehityksen kolmanneksi pilariksi. Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä toimenpideohjelmassa esitettiin, että sosiaalityön tutkimusperustaa tulisi vahvistaa alan tohtorikoulutuspaikkoja lisäämällä (Karjalainen, Pekka & Sarvimäki, Pirjo toim.: Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015-toimenpideohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriö 2005). Suomen Akatemia on myöntänyt tutkijakoulukaudelle kahdeksan (8) tutkijankoulutuspaikkaa ja yhteisen koordinaattorin Valtakunnallisen sosiaalipolitiikan tutkijakoulun VASTUUn kanssa vuosille Vuosille tutkijakoulu sai kaksi (2) paikkaa. Kymmenen tutkijakoulutettavan lisäksi laitokset huolehtivat 24 tutkijakouluun kuuluvan opiskelijan koko- tai osapäiväisestä rahoituksesta. Sosiaalityön tutkijankoulutuspaikkoja tulee tulevaisuudessa lisätä huomattavasti, koska nykyiset tutkijakoulupaikat eivät vastaa sosiaalityön tutkimuksen tarpeisiin. Tätä esitetään myös Sosiaalityön neuvottelukunnan Kiireellisissä toimenpiteissä sosiaalityön vahvistamiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2003:10) sekä Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä toimenpideohjelmassa. Vuonna 2013 tutkijakoulu järjestää jatko-opiskelijoille kaksi seminaaria, kaksi kesäkoulua sekä kolme tapaamista neljälle teemaryhmälle. Tutkijakoulun ohjelma koostuu seuraavista toiminnoista: Osallistuminen Sosiaalityön tutkimuksen päiville Rovaniemellä Sosnetin Metodologinen kesäkoulu Helsingissä Tutkijakoulun järjestämä seminaari Helsingissä NBSW kesäkoulu Riikassa, Latviassa Tutkijakoulun järjestämä seminaari Kolme teemaryhmien tapaamista vuoden aikana (teemaryhmissä 2 3 ohjaavaa professoria ja 1 2 post doc -ohjaajaa) Henkilökohtaista ohjausta nimetyiltä ohjaajilta tutkijakoulutettavien tarpeiden mukaan Tutkijakoulu on varannut rahoitusta tutkijakoulutettavien matka- ja majoituskustannusten maksamiseksi tapahtumiin. Tutkijakoulun järjestämät seminaarit ovat avoimia kaikille sosiaalityön jatkokoulutettaville. He voivat muun muassa liittyä tutkijakoulun sähköpostilistalle ja saada tietoa sosiaalityön alan kannalta kiinnostavista tapahtumista kansallisesti ja kansainvälisesti. Sosnet käynnisti vuonna 2012 yhteistyön kiinalaisen Graduate School of Chinese Academy of Social Sciences - tutkijakoulun kanssa. Aloite yhteistyölle tuli Kiinasta, jossa laajasta ja korkeatasoisesta yhteiskuntatieteellisestä koulutuksesta huolimatta ei ole toistaiseksi vielä sosiaalityön oppiaineen omaa tohtorikoulutusta. Yhteiskumppani pitää suomalaista sosiaalityön tutkimusta ja koulutusta korkeatasoisena, ja on siksi kiinnostunut kehittämään yhteistyötä erityisesti tohtorikoulutuksessa. Tampereen yliopiston emeritusprofessori Jorma Sipilä neuvotteli loppuvuodesta 2012 yhteistyösopimuksen sisällön Kiinan vierailun aikana. Yhteistyösopimus on tavoitteena saada allekirjoitettua alkuvuoden 2013 aikana. Sen sisällöiksi on neuvotteluissa sovittu: 1) akateemiset seminaarit ja konferenssit, 2) vierailevat professorit, 3) tohtorikoulutus ja siihen liittyvä opiskelijavaihto, 4) maisterin tutkintoon sisältyvät opiskelijavaihdot ja 5) tutkimusyhteistyö. Tarkoituksena on, että lähivuosien aikana Kiinasta hakeutuu suomalaisiin yliopistoihin opiskelijoita suorittamaan tohtorin tutkintoa. Sosnetin tutkijakoulun kesäkuussa 2013 kutsutaan vierailijoita Kiinasta. Sosnet on valmistellut sosiaalityön alakohtaisen tohtorikoulutusyhteistyön jatkoa valtakunnallisen tutkijakoulujärjestelmän lakatessa asteittain vuoden 2013 lopussa. Sosnetin johtoryhmän 19

20 näkemyksen mukaan tohtorikoulutuksen siirtyessä yliopistojen vastuulle on tarpeen yliopistokohtaisen yhteistyön lisäksi jatkaa hyviä tuloksia saanutta valtakunnallista verkostotutkijakoulua tohtorikoulutusohjelmana. Vuoden 2013 kevään aikana verkosto tiedustelee jäsenyliopistojensa halukkuutta sosiaalityön alakohtaiseen tohtorikoulutusyhteistyöhön vuodesta 2014 alkaen ja käy tarvittavat neuvottelut yhteistyöosapuolten kesken. Yhteistyötä on tarkoitus jatkaa vuodesta 1995 toimineen Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallisen tutkijakoulun hyviksi osoittautuneiden käytäntöjen pohjalta. Valtakunnallisena yhteistyönä organisoidaan sosiaalityön tohtorikoulutukseen liittyvää opetusta ja ohjausta tieteenalan sisältöjen ja sen metodisten lähtökohtien osalta. Yhteistyömallissa yliopistot vastaisivat itsenäisesti omien tohtoriopiskelijoidensa valinnasta. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallisen tutkijakoulun haasteet vuosille : - Verkostomaisen tohtorikoulutusyhteistyön jatkaminen yliopistojen tulevassa tutkijakoulutusrakenteessa - Tohtorinkoulutuspaikkojen säilyttäminen ja kasvattaminen sosiaalityössä - Tohtorikoulutusyhteistyön toimintamäärärahan turvaaminen toiminnan jatkamiseksi - Tohtorikoulutuksen kansainvälinen verkostoituminen ja tutkijakoulutettavien kansainvälistymisen tukeminen - Sosiaalityön tohtorikoulutuksen tehokkuuden lisääminen sekä tohtorinkoulutuksen ja sen ohjauksen laadun varmistaminen - Tohtorikoulutusyhteistyön kehittäminen ja arviointi 20