MAANKÄYTÖN JA ASUMISEN YHTEISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA. Pääkaupunkiseudun tarkastustoimien yhteisarviointi

Transkriptio

1 MAANKÄYTÖN JA ASUMISEN YHTEISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA

2 TIIVISTELMÄ Tämä arviointiraportti on kolmas pääkaupunkiseudun kaupunkien tarkastustoimien yhteistyössä toteuttama arviointi. Arvioinnin tavoitteena oli selvittää Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen toteutusohjelman (MAL 2017), maankäytön ja asumisen aiesopimusten sekä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman toteutuminen. Tavoitteena oli arvioida, onko pääkaupunkiseudun yhteistyö edennyt asetettujen tavoitteiden ja sopimusten sekä kaupunkien strategisten päämäärien ja suunnitelmien mukaisesti. Arviointi rajattiin koskemaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkeja. Arvioinnin ulkopuolelle rajattiin MAL toteutusohjelman liikennettä koskeva osuus. Yhteistyön etenemistä seurattiin vuoden 2010 loppuun asti. Arvioinnin toteutti pääkaupunkiseudun tarkastustoimien ulkoisten tarkastusten virkamiehistä koottu työryhmä ja sitä ohjasi pääkaupunkiseudun kaupunkien tarkastuslautakuntien puheenjohtajista koostuva ohjausryhmä. Arviointia varten kuultiin 34 maankäytön ja asumisen yhteistyöstä vastaavaa asiantuntijaa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungeista. Arvioinnin johtopäätöksenä voidaan todeta, että MAL toteutusohjelman tavoitteita on kattavasti sisällytetty pääkaupunkiseudun kaupunkien maankäyttöä ja asumista koskeviin ohjelmiin ja -suunnitelmiin sekä kaupunkien strategisiin tavoitteisiin. MAL toteutusohjelman tavoitteiden toteuttaminen on edennyt kaupungeissa kohtuullisesti. Tavoitteista on kuitenkin jääty erityisesti asuntotuotannossa. Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista huolimatta kaupunkien pyrkimyksistä lisätä kohtuuhintaista asumista. Kaupunkien vuokra-asuntojen ja omakotitonttien kysynnän ja tarjonnan välillä on suuret erot. Vanhojen asuinalueiden laatutason parantamiseen ja segregaation ehkäisyyn on kaupungeissa kiinnitetty paljon huomiota, mutta kaupunkien yhteistyö on vielä vähäistä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman toteuttaminen on alkuvuosien vaikeuksien jälkeen edennyt pääkaupunkiseudulla hyvin. Kaavayhteistyö on käynnistynyt yhteistyöalueilla ja pääkaupunkiseudun uuden yhteisen maankäytön kehityskuvan luominen on vireillä. Arviointiraportti käsitellään samansisältöisenä kaupunkien tarkastuslautakunnissa keväällä Raportti saatetaan tiedoksi Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnalle, koordinaatioryhmälle sekä MAL -neuvottelukunnan pääkaupunkiseudun edustajille. Pääkaupunkiseudun yhteisarvioinnin ohjausryhmä Ritva Erkama (pj), Espoo Hannele Luukkainen, Helsinki Hannu Kokko, Vantaa Clara Palmgren, Kauniainen työryhmä Virpi Ala-aho, kaupunginreviisori, Espoo Riitta Björklund, kaupunkitarkastaja, Espoo (x) Riikka Vihonen, konsernitarkastaja, Espoo (x) Pirjo Hakanpää, tarkastusjohtaja, Helsinki Liisa Kähkönen, kaupunkitarkastaja, Helsinki (x) Jari Ritari, kaupunkitarkastaja, Helsinki (x) Helena Hyvönen, kaupunginreviisori, Vantaa Reima Pietilä, kaupunkitarkastaja, Vantaa (x) Katariina Kilpeläinen, taloussuunnittelija, Kauniainen (x) x) osallistunut arviointiin

3 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ JOHDANTO Arviointiaihe ja tavoite Aineisto ja menetelmät ASUMISEN JA MAANKÄYTÖN YHTEISTYÖ MAL -yhteistyön toimielimet Yhteistyön eteneminen ja keskeiset linjaukset YHTEISVASTUULLISEN ASUNTOPOLITIIKAN JA ASUNTOTUOTANTO- TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN Yhteisvastuullinen asuntopolitiikka Tavoite Tavoitteiden toteutuminen Asuntotuotanto Tavoite Tavoitteiden toteutuminen Valtion tukema vuokra-asuntotuotanto Tavoite Tavoitteiden toteutuminen Kohtuuhintainen asuntotuotanto Tavoite Tavoitteiden toteutuminen Omakotirakentaminen Tavoite Tavoitteiden toteutuminen Asuinalueiden elinvoimaisuus ja segregaation ehkäisy Tavoite Tavoitteiden toteutuminen... 23

4 3.7 Asunnottomuuden vähentäminen Tavoite Tavoitteiden toteutuminen YHTEINEN MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU Yhteinen yleiskaavoitus Tavoite Tavoitteen toteutuminen Seudullisen maankäytön kärkihankkeet Kärkihankkeiden eteneminen JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteisvastuullinen asuntopolitiikka Maankäyttö LÄHTEET LIITTEET Liite 1: MAL -toimielimien kokoonpanot... 43

5 5 1 JOHDANTO Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien tarkastuslautakuntien valmistelevat virkamiehet toteuttivat ensimmäisen yhteisen arvioinnin vuonna Arvioinnin aiheena oli kuntalaisille tarjottavien peruspalveluiden yhteiskäyttö yli kuntarajojen eräissä terveydenhuollon palveluissa sekä päivähoidossa. Maaliskuun lopussa 2009 pääkaupunkiseudun tarkastuslautakuntien puheenjohtajat perustivat pääkaupunkiseudun yhteisarvioinnin ohjausryhmän. Vuoden 2009 yhteisarvioinnin aiheena oli opetustoimen yhteistyö pääkaupunkiseudulla. 1.1 Arviointiaihe ja tavoite Pääkaupunkiseudun yhteisarvioinnin ohjausryhmä valitsi vuoden 2010 arviointiaiheeksi Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen toteutusohjelman 2017 (MAL 2017) tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen, asuntotuotannon sekä tonttitarjontaan ja asunnottomuuden ehkäisyyn liittyvät sopimukset. Arviointi on rajattu koskemaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkeja. Arvioinnin ulkopuolelle on rajattu MAL toteutusohjelman liikennettä koskeva osuus. Arvioinnin tavoitteena oli selvittää MAL toteutusohjelman, maankäytön ja asumisen aiesopimusten sekä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman toteutuminen. Tavoitteena oli arvioida, onko pääkaupunkiseudun yhteistyö edennyt asetettujen tavoitteiden ja sopimusten sekä kaupunkien strategisten päämäärien ja suunnitelmien mukaisesti. Lisäksi selvitettiin aiheeseen liittyviä valtion tukitoimia sekä arvioitiin kaupunkien yhteisen yleiskaavan valmistelun etenemistä. 1.2 Aineisto ja menetelmät Arviointiaineistona käytettiin yhteistyöasiakirjojen ja kokousmuistioiden lisäksi kunkin kaupungin maankäytön ja asumisen asiantuntijoiden haastatteluja ja sähköpostikyselyjä sekä pääkaupunkiseudun yhteistyöstä laadittuja arviointiraportteja ja seurantatietoja. Työ aloitettiin toukokuussa 2010 ohjausryhmän ja yhteisarviointityöryhmän yhteisellä kokoontumisella. Haastattelut ja sähköpostikyselyt toteutettiin pääosin kesällä ja syksyllä Yhteistyön etenemistä seurattiin vuoden 2010 loppuun asti. Vuoden 2010 arviointiin liittyen ohjausryhmä kokoontui kaksi kertaa ja yhteisarviointityöryhmä neljä kertaa. Tämä arviointiraportti käsitellään samansisältöisenä kaupunkien tarkastuslautakunnissa keväällä Raportti saatetaan tiedoksi Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnalle, koordinaatioryhmälle sekä MAL -neuvottelukunnan pääkaupunkiseudun edustajille.

6 6 2 ASUMISEN JA MAANKÄYTÖN YHTEISTYÖ Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyö perustuu seudun verkostomaiseen yhteistyöhön ja sen syventämiseen. Tarve maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyöhön on pääkaupunkiseudulla tiedostettu pitkään ja kaupungit ovat tehneet yhteistyötä jo 1970-luvulta alkaen. Pääkaupunkiseudun yhteistyö käynnistyi, koska seudun tasapainoisen kehittymisen nähtiin olevan edellytys seudun kilpailukyvylle ja elinvoimaisuudelle. Seudulla todettu tontti- ja asuntopula on lisännyt yhteistyön tarvetta. Lisäksi pääkaupunkiseudun kaupungit pystyvät yhteistyön avulla tehokkaammin vaikuttamaan valtion toimenpiteisiin seudun kehittämisessä. Valtio ja Helsingin seudun kunnat hyväksyivät vuonna 2000 yhteistoiminta-asiakirjan, jossa osapuolet ottivat tavoitteeksi seurata Helsingin seudun asuntomarkkinoiden kehitystä ja tehdä tarvittavia uusia ehdotuksia asuntomarkkinoiden tasapainottamiseksi sekä asumiseen liittyvän maankäytön ja liikenteen kehittämiseksi. 2.1 MAL -yhteistyön toimielimet Pääkaupunkiseudun kaupunkien ylimmästä luottamushenkilöjohdosta koostuva pääkaupunkiseudun neuvottelukunta perustettiin kesäkuussa 2004 kaupunkien valtuustojen päätöksellä. Neuvottelukunta hyväksyi marraskuussa 2004 pääkaupunkiseudulle yhteisen vision, jonka yksi strateginen päämäärä on kaupunkirakenteen ja asumisen kehittäminen. Sen toteuttamiseksi seudulle on laadittu yhteiset maankäytön ja asuntopolitiikan strategiset linjaukset, joihin koottiin muun muassa yhdistelmäkartta kaupunkien yleiskaavoista. Helsingin seudun yhteistyösopimus hyväksyttiin kaikissa 14 Helsingin seudun kunnassa ja sopimus tuli voimaan lokakuussa Yhteistyökokous nimesi marraskuussa 2005 Helsingin seudun MAL -neuvottelukunnan, johon kuuluvat kunkin kunnan nimeämät asumisen ja maankäytön johtavat viranhaltijat. Lisäksi nimettiin MAL -neuvottelukunnan jaosto, jonka jäseninä ovat olleet Helsingin, Espoon ja Vantaan edustajien lisäksi Kuuma-kuntien ja Kuntaryhmä Nelosten edustajat sekä valtiovarain-, ympäristö- sekä liikenne- ja viestintäministeriöiden kansliapäälliköt. MALneuvottelukunta ja sen jaosto kokoontuvat säännöllisesti. Lisäksi toiminnassa on maankäytöstä vastaavien apulaiskaupunginjohtajien ryhmä, jonka työ on vapaamuotoista ja operatiivista virkamiesyhteistyötä. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta hyväksyi helmikuussa 2006 pääkaupunkiseudulle linjaukset ohjaamaan toimintaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Kesäkuussa 2006 yhteisten asioiden valmistelua varten perustettiin 14 työryhmää, joiden tarkoituksena on tiivistää ja laajentaa yhteistyötä. Yksi työryhmistä oli pääkaupunkiseudun MAL -työryhmä. Työryhmän tehtävänä oli laatia yhteinen vuoteen 2050 asti ulottuva, visioon perustuva maankäytön ohjelma ja yhteinen asuntoohjelma sekä kehittää seudun yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää. Työryhmän työ on päättynyt. Yhteistyö jatkuu Helsingin seudun MAL -neuvottelukunnassa. MAL -toimielinten kokoonpanot on esitetty liitteessä 1.

7 7 UUDENMAAN ELY Kaavoituksen ohjaus VAT-valvonta HSL ja HSY PKS HELSINGIN SEUTU UL YHTYMÄKOKOUKSET JA HALLITUKSET PKS- NEUVOTTELUKUNTA HELSINGIN SEUDUN YHTEISTYÖKOKOUS MAAKUNTA- VALTUUSTO JA MAAKUNTA- HALLITUS HLJ Muut MAL-tehtävät PÄÄKAUPUNKISEUDUN YH TEISTYÖSOPIMUS HELSINGIN SEUDUN YHTEISTYÖ SOP IMUS TR 5,6,7 MAL-JAOSTO JA NEUVOTTELUKUNTA Helsingin seudun maankäytön ja asumisen toteutusohjelma 2017 Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi Helsingin seudun visio ja maankäytön, asumisen ja liikenteen strategiset linjaukset MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN MUKAISET TEHTÄVÄT: Maakuntakaava ja vaihemaakuntakaava Maakuntasuunnitelma Maakuntaohjelma ja Totsu Muut MALtehtävät 1 Kuvio 1. MAL -asioiden suunnittelu ja päätöksenteko Lähde: Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskus 2.2 Yhteistyön eteneminen ja keskeiset linjaukset Pääkaupunkiseudun kaupungit teettivät keväällä 2007 Tonttitarjonta ja asuntomarkkinat pääkaupunkiseudulla -asiantuntijaselvityksen, jonka mukaan asuntomarkkinat toimivat seudun työmarkkinoiden ja talouskehityksen hidasteena. Asumisen korkea hinta verrattuna muihin alueisiin rajoittaa tulomuuttoa muualta Suomesta ja ulkomailta. Selvitys on toiminut maankäytön ja asumisen yhteistyön kehittämisvälineenä. Helmikuussa 2007 tuli voimaan laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, joka velvoitti pääkaupunkiseudun kunnat laatimaan yhteisen kaupunkiseutusuunnitelman. Helsingin seudun yhteistyökokous oli päättänyt jo marraskuussa 2006 laatia suunnitelman koko Helsingin seudun laajuisena. Kaupunkiseutusuunnitelma valmistui syksyllä Ohjelmassa hyväksyttiin yhteiset lähtökohdat Helsingin seudun MAL-työlle. Ympäristöministeriö asetti Metropolipolitiikkahankkeen ministerivetoisen neuvottelukunnan lisäksi sihteeristön ajalle Sihteeristön tehtävänä on ollut hallitusohjelman mukaisesti toteuttaa metropolipolitiikkaa, jolla ratkaistaan muun muassa alueen maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmia.

8 8 Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen toteutusohjelma (MAL 2017) laadittiin vuoden 2007 aikana. Ohjelmassa esitetään Helsingin seudulle ohjelmoidut tavoitteet ja toimenpiteet, joiden avulla yhteisesti määritellyt asuntotuotantotavoitteet voidaan saavuttaa. Kaikki seudun kuntien valtuustot hyväksyivät MAL toteutusohjelman vuoden 2007 loppuun mennessä. Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi allekirjoitettiin Aiesopimuksessa on määritelty valtion tukitoimet asuntotuotantotavoitteiden toteuttamiseksi. Sopimus on tarkoitus uudistaa vuoden 2011 aikana. Valtioneuvosto teki helmikuussa 2008 periaatepäätöksen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmasta Päätökseen perustuen laadittiin Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma , jonka tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2011 mennessä. Ohjelmaan perustuen Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit ovat solmineet valtion kanssa aiesopimukset pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on jatkoa aikaisemmille asunnottomuuden vähentämisohjelmille. Vuoden 2009 alusta voimaan tulleeseen maankäyttö- ja rakennuslain muutokseen (46 a ) sisältyi velvoite edistää pääkaupunkiseudun yhteistyötä laatimalla kaupunkien yhteinen yleiskaava. Seutuvision valmistelutyön pohjaksi Helsingin seudun 14 kuntaa järjestivät vuonna 2007 yhdessä Ympäristöministeriön ja Suomen Arkkitehtiliiton kanssa kansainvälisen Greater Helsinki Vision ideakilpailun. Kilpailun avulla saatiin uudenlaisia ehdotuksia seudun maankäytön, liikennejärjestelmien ja kaupunkirakenteen kehittämiseen. Joulukuussa 2008 valmistui Greater Helsinki Vision ideakilpailun voittajatöitä analysoinut raportti Helsingin seutu 2050, näkökulmia seutuvisioon. MAL -neuvottelukunta valmisteli raportin pohjalta ehdotuksen Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen visioiksi vuodelle 2050, jonka Helsingin seudun yhteistyökokous hyväksyi marraskuussa MAL -neuvottelukunta laati esityksen Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen strategisiksi linjauksiksi vuodelle Strategiset linjaukset hyväksyttiin yhteistyökokouksessa huhtikuussa Seudullinen yhteinen tahto tulevaisuuden linjauksista kirjataan maankäytön suunnitelmiin, liikennejärjestelmäsuunnitelmiin ja asumisen pitkän aikavälin tavoitteisiin. Strategiaasiakirjat muodostavat myös neuvottelupohjan valtion kanssa laadittaville aiesopimuksille ja välittävät seudun tulevaisuuden tavoitteita kansainvälisille toimijoille.

9 9 3 YHTEISVASTUULLISEN ASUNTOPOLITIIKAN JA ASUNTOTUOTANTOTAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN MAL -neuvottelukunnan jaostossa sovittiin toukokuussa 2007 PKS-kuntajohtajien esityksestä, että koko Helsingin seudulle laaditaan yhteinen maankäytön ja asumisen toteutusohjelma (MA ohjelma). Toteutusohjelmaan päätettiin ottaa mukaan myös ne liikennehankkeet, joilla on merkittävä yhteys tavoiteltavaan asuntorakentamiseen. MAL -neuvottelukunta hyväksyi Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen toteutusohjelman 2017 (MAL 2017). Ohjelmassa esitetään seudun 14 kunnan alueelle ajallisesti ohjelmoidut tavoitteet ja toimenpiteet, joilla yhteisesti määritellyt asuntotuotantotavoitteet voidaan saavuttaa. Tammikuussa 2008 solmittiin myös valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus asuntoja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Sopimuksessa on määritelty valtion tukitoimet asuntotuotantotavoitteiden toteuttamiseksi. Aiesopimuksen seuranta on säännöllistä ja tapahtuu ympäristöministerin koolle kutsuman kuntajohtajakokouksen toimesta. Tietojen keruu kunnista on keskitetty Helsingin seudun ympäristöpalveluille (HSY -seututieto). Maankäytön ja asumisen tavoitteet perustuvat kaupunkien arvioihin kehittää asuntotuotannon edellytyksiään. Kaupunkien maankäytön tarvetta on arvioitu väestön kasvuennusteella vuoteen 2020 mennessä. 3.1 Yhteisvastuullinen asuntopolitiikka Seudullisella, yhteisvastuullisella asuntopolitiikalla pyritään turvaamaan eri elämäntilanteisiin sekä varallisuustasoihin sopiva monimuotoinen ja korkeatasoinen asuntotuotanto Tavoite Yhteisvastuullisen asuntopolitiikan tavoitteena on Monipuolisen asuntotarjonnan lisääminen yhdyskuntarakennetta eheyttävällä tavalla Erilaisten väestöryhmien huomioon ottaminen asuntotuotannossa, rahoitus- ja hallintamuodon mukaisista tavoitteista päätettäessä ja rahoitusmallien sekä asumisen tukijärjestelmien kehittämisessä Olemassa olevan asuntokannan ja asuinympäristöjen ylläpito ja kehittäminen Tavoitteiden toteutuminen Yhteisvastuullisen asuntopolitiikan tavoitteet on pääkaupunkiseudulla sisällytetty kaupunkien visioihin, strategioihin, ohjelmiin ja strategisiin tavoitteisiin. Tavoitteita toteutetaan lisäämällä asuntotuotantoa sekä vuokra-asuntoja ja muuta kohtuuhintaista asuntotuotantoa, ehkäisemällä asuinalueiden segregaatiota ja huolehtimalla niiden elinvoimaisuudesta, sekä tarjoamalla asuntoja asunnottomille ja muille erityisryhmille.

10 10 Olemassa olevan asuntokannan laadun parantamiseen ja asuinalueiden elinvoimaisuuteen pyritään vaikuttamaan asuntojen korjaamisella ja perusparantamisella sekä täydennysrakentamisella. Haasteena on resurssien niukkuus. Yhteisvastuullisen asuntopolitiikan tavoitteet ovat läheisesti sidoksissa MAL toteutusohjelman muihin tavoitteisiin. Tavoitteiden toteutumista arvioidaan seuraavissa kappaleissa muiden MAL toteutusohjelman tavoitteiden toteutumisen kautta. 3.2 Asuntotuotanto MAL toteutusohjelman mukaan kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa on voimassa oleva asunto-ohjelma. Lisäksi asuntopoliittisia toimintalinjoja on sisällytetty kaupunkien strategioihin, valtuustokauden ja vuositason tulostavoitteisiin sekä rakentamisohjelmiin. Helsingissä on maankäytön ja asumisen toteutusohjelma , Vantaalla asuntostrategia ja Kauniaisissa maankäytön ja asumisen kehityskuva. Kehityskuva täydentää Kauniaisten maankäytön yleissuunnitelmaa. Espoossa ei ole erillistä asunto-ohjelmaa, vaan asuntopoliittiset tavoitteet on sisällytetty Espoo-strategiaan Tavoite Asuntopolitiikan lähtökohtana on kaupunkiseutusuunnitelman mukainen tavoite rakentaa Helsingin seudulle vuosittain keskimäärin asuntoa vuosina Tavoite perustuu alueen arvioituun väestönkasvuun sekä yleis- ja asemakaavojen muodostamaan kaavavarantoon. Pääkaupunkiseudun kaupunkien osuus tavoitteesta on luoda vuosittain kaavalliset ja kunnallistekniset edellytykset yhteensä asunnon rakentamiselle. Tästä Helsingin osuus on asuntoa, Espoon asuntoa, Vantaan asuntoa ja Kauniaisten 60 asuntoa Tavoitteiden toteutuminen MAL toteutusohjelman mukaan asuntotuotantotavoitteen toteutumista seurataan valtuustokausittain kunnittain laskettavana keskiarvona siten, että laskennassa otetaan huomioon myös parille seuraavalle vuodelle ohjelmoidut hankkeet. Valtuustokauden seurannan tulokset ovat todennäköisesti saatavilla vuoden 2013 aikana. Vuosittain tavoitteiden toteutumista seurataan pääkaupunkiseudun yhteistyöelimissä sekä kaupunkitasolla. Maankäytön ja asumisen asiantuntijat totesivat haastatteluissa, että MAL toteutusohjelman sekä kaupunkien omien toteutusohjelmanmukaisten tavoitteiden seuranta painottuu liiaksi asuntotuotantolukuihin, sillä kaupunkien varsinaisena tavoitteena on luoda edellytykset asuntotuotannolle. Rakentamisedellytykset asuntotuotannon toteuttamiselle Rakentamisedellytyksiä asuntotuotannon toteuttamiselle on tässä raportissa arvioitu asuntotuotantotavoitteiden vaatiman kaavoituksen ja rakennuslupien näkökulmista. MAL toteutusohjelman mukaan Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa kaavat mahdollistavat ainakin periaatteessa asetettujen asuntotuotantotavoitteiden toteuttamisen. Helsingissä kaavava-

11 11 rantoa on teoriassa vuoteen 2017 saakka, mutta toteutumiseen liittyy kuitenkin hidastavia tekijöitä ja riskejä, jotka tulee ratkaista varannon riittävyyden turvaamiseksi. Kauniaisten alueesta on asemakaavoitettu 95 prosenttia ja vuoteen 2017 mennessä 100 prosenttia. Taulukossa 1 on esitetty kaavoituksen toteutuminen kaupungeittain vuosina Taulukko 1. Asuntotuotantotavoitteen vaatiman kaavoituksen toteutuminen , kem Yhteensä Tavoite Toteuma Tavoite Toteuma Tavoite Toteuma* Tavoite Toteuma Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen * arvio vuoden 2010 toteumasta Lähde: Kaupunkien ao. virastot / yksiköt Helsingissä aiesopimuksen mukaisena tavoitteena on ollut asemakaavoittaa vuosittain kem 2. Vuonna 2010 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston sitovana tavoitteena oli laatia asemakaavoja kem 2 noin asunnolle. Tavoitteesta arvioidaan toteutuneen kem 2. Vuosina Helsingin tavoitteena on ollut tuottaa kaavoja yhteensä kem 2. Tavoitteesta arvioidaan jäätävän, sillä arvio tavoitteen toteutumasta on kem 2. Helsingissä maan saaminen on jatkuvasti vaikeampaa, sillä rakentamattomien alueiden käyttöönotto on pohjatöiden ja paalutusten vuoksi yhä kalliimpaa. Rakentamiseen tarvittava lisäala edellyttää nykyistä määrätietoisempaa täydennysrakentamista, jolla pyritään kokonaisvaltaiseen alueelliseen kehittämiseen raideliikenteeseen tukeutuen. Tähän tarvitaan uusia strategisen suunnittelun välineitä ja strategioiden toimeenpanoon usean hallintokunnan yhteisiä toimintamalleja. Espoon kaupungin tavoitteena on ollut kaavoittaa asuntotuotantoon vuosittain kem 2. Tavoite on toteutunut vuosina Laskettaessa yhteen vuosina asuntotuotantoon kaavoitettujen kerrosalojen määrät, tavoite ylittyi kem 2. Espoossa asuntojen kaavoitus painottuu lähivuosina Länsimetron lähialueille ja Finnoon Kivenlahden suuntaan. Suurpeltoon ja Kehä III:n pohjoispuolisille alueille kaavoitetaan kerrostalojen lisäksi myös laajoja pientaloalueita. Histaan sekä muille Espoon keskuksen pohjoisille alueille käynnistetään pääasiassa pientalojen kaavoitusta. Vantaan tavoitteena on tuottaa uutta asemakaavoitettua asuntokerrosalaa vähintään kem² vuosittain. Tavoite toteutui vuosina 2008 ja Vuonna 2010 tavoitteen on arvioitu jäävän toteutumatta, sillä kaavoitettua asuntokerrosalaa valmistui vain kem 2. Vuosina tavoitteesta jäädään yhteensä noin kem 2. Talouden taantuman takia maanomistajat eivät ole olleet halukkaita sitoutumaan sopimusten edellyttämiin toteuttamisaikatauluihin ja sopimusneuvottelut ovat hidastuttaneet kaavojen hyväksymistä. Kauniaisten tavoitteen mukaisen asuntotuotannon vaatima kaavoitus on määritelty olevan vuosittain kem 2. Tavoite toteutui vuosina 2008 ja Vuonna 2010 kaavoitusta ei toteutunut lainkaan. Yhteensä vuosina toteutui kem 2, mikä ylitti vuosille asetetun kokonaistavoitteen. Kaavoituksen lisääminen on Kauniaisissa vaikeaa, koska kaavoittamatonta maata on vähän. Käytännössä toteutusaika kaavoitetusta tontista valmiiseen rakennukseen saattaa olla hyvin pitkä, pisimmillään jopa vuotta. Poliittiset erimielisyydet kuntien sisällä ja kaavavalitukset hidastavat kaavoitusta. Haastatellut asiantuntijat totesivat kaavanmukaisen rakentamisen toteutumatta

12 12 jäämisen olevan pääsääntöisesti seurausta yleisistä taloussuhdanteista, ei kaupunkien omasta toiminnasta. Taulukko 2. Asuinrakennusten myönnetyt rakennusluvat Kerrosala (kem 2 ) Asuntojen lkm Kerrosala (kem 2 ) Asuntojen lkm Kerrosala (kem 2 ) Asuntojen lkm Yhteensä Kerrosala (kem 2 ) Asuntojen lkm Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen * Vantaan ja Kauniaisten vuoden 2010 luvut arvioita Lähde: Kaupunkien ao. virastot / yksiköt Helsingissä myönnettiin asuntorakentamiseen vuonna 2010 rakennuslupia hieman alle kem 2, mikä oli huomattavasti edellisiä vuosia enemmän. Vuonna 2010 rakennusluvan sai asuntoa, mikä on kuitenkin Helsingille asetettua vuosittaista asunnon tuotantotavoitetta alhaisempi määrä. Espoon tavoitteena on luoda rakentamisedellytykset vuosittain noin asunnon tuotannolle. Vuosina 2008 ja 2009 myönnettiin rakennuslupia tavoitetta vähäisemmälle asuntomäärälle. Vuonna 2010 asuinrakennuksille myönnettyjen rakennuslupien määrän arvioidaan kasvaneen noin asunnolla ja ylittäneen asuntotuotantotavoitteen edellyttämän määrän. Vuoden 2008 puolen välin jälkeen, kun talous oli suurimmassa laskusuhdanteessa, uudisrakennuslupien hakeminen väheni merkittävästi. Lupien hakeminen kasvoi vasta vuoden 2009 syksyllä ollen joulukuussa taas määrältään ennätyksellisen suurta. Vantaan tavoitteena on luoda rakentamisedellytykset vuosittain asunnon tuotannolle. Rakennuslupia on Vantaalla myönnetty vuosina asuntotuotantotavoitetta vähäisemmälle asuntomäärälle. Yhteensä vuosina lupia on myönnetty asunnolle. Kauniaisissa on tavoitteena luoda rakentamisedellytykset vuosittain 60 asunnon tuotannolle. Vuosina Kauniaisissa myönnettiin rakennuslupia asuntotuotantotavoitetta suuremmalle määrälle. Yhteensä rakennuslupia myönnettiin 212. Myönnettävien rakennuslupien määrä riippuu jätettyjen hakemusten määrästä. Rakennuslupia hakevat yksityiset tahot, joten kaupunkien mahdollisuudet vaikuttaa myönnettävien rakennuslupien määrään ovat pienet. Huono taloudellinen tilanne on viime vuosina vaikuttanut yksityisten rakentajien halukkuuteen käynnistää rakennustuotantoa. Vuonna 2010 rakennuslupia myönnettiin Helsingissä, Espoossa ja Kauniaisissa jo edellisiä vuosia enemmän. Asuntotuotannon toteutuminen Asuntotuotantotavoitteiden toteutumisen arviointia hankaloittaa se, ettei MAL toteutusohjelmassa ole määritelty, koskevatko tavoitteet valmistuneita asuntoja vai asuntoja, joiden rakentaminen on aloitettu. Kaupunkien asiantuntijoiden yleinen näkemys on, että tavoitteet kohdistuvat kyseisenä vuotena aloitettuun asuntotuotantoon. Tässä raportissa tavoitteen toteutumista arvioitaessa tavoitetta on verrattu aloitettuun asuntotuotantoon.

13 13 Vuosien 2008 ja 2009 asuntotuotantotavoitteita ei saavutettu pääkaupunkiseudun kaupungeissa, vaikka edellytykset tavoitteen toteuttamiselle saatiin suurelta osin luotua. Vuonna 2010 asuntotuotantotavoite toteutui pääkaupunkiseudun kaupungeista Espoossa ja Kauniaisissa. Suurin syy tavoitteista jäämiseen on ollut vuoden 2008 loppupuolella alkanut taloudellinen taantuma, joka lähes pysäytti asuntojen rakentamisen. Rakentaminen alkoi elpyä vasta vuoden 2009 loppupuolella. Taulukossa 3 on esitetty asuntotuotantotavoitteiden toteutuminen vuosina Taulukko 3. Asuntotuotantotavoitteiden toteutuminen vuosina Aiesopimuksen tuotantotavoitteet , keskimäärin asuntoa /vuosi Valmistuneet / valmistuvat asunnot Alkaneet / alkavat asunnot * Arvio * Arvio 2011 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen Pääkaupunkiseutu * tarkistetut arviot Lähde: Mukaillen Helsingin kaupungin taloussuunnittelukeskus Aiesopimuksen seurannan yhteydessä maaliskuussa 2009 Helsinki arvioi, että sillä on vuosittain käyttöön otettavaa tonttitarjontaa vähintään kem 2 vuosina , mikä mahdollistaa aiesopimuksen mukaisen asunnon rakentamisen vuosittain. Helsingin asuntotuotantotavoitteet ovat olleet haastateltujen asiantuntijoiden mukaan luonteeltaan visioita, johon resurssit eivät ole toistaiseksi riittäneet. Helsingin asuntotuotannon tavoitteet ovat jääneet toteutumatta viime vuosina. Myöskään vuoden 2010 tavoite ei toteutunut. Tavoitteesta arvioidaan jäätävän noin 400 asuntoa. Espoossa asunnon rakentamisen aloittamista koskeva tavoite toteutui vuonna Tavoite ylittyi 210 asunnolla. Vuoden 2010 loppuun mennessä valmistuneiden asuntojen tarkistettu arviomäärä on Vantaalla vuonna 2010 alkoi asunnon rakentaminen, joten tavoitteesta jäädään noin 200 asuntoa. Vuoden 2010 loppuun mennessä valmistuneiden asuntojen määrän tarkistettu arvio on asuntoa. Kauniaisten aiesopimuksen mukaisena tavoitteena on luoda rakentamisedellytykset 60 asunnon tuotannolle. Kauniaisten asuntotuotantotavoitteen toteutumisen haasteena on tonttivarannon riittävyys, joten tavoitteen toteuttaminen edellyttää kaupunkirakenteen tiivistämistä. Tavoitteiden toteuttamiseksi ohjelmoidut toimenpiteet on aloitettu. Vuosien 2008 ja 2009 asuntotuotantotavoitteet eivät toteutuneet, mutta vuonna 2010 tavoite ylittyi noin 30 asunnolla. Asuntotuotannon kokonaismäärään vaikuttaa keskeisesti vapaarahoitteisen asuntotuotannon määrä. Vapaarahoitteista asuntotuotantoa käynnistyy kysynnän mukaisesti, eikä kaupungeilla ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. 3.3 Valtion tukema vuokra-asuntotuotanto Vuokra-asunnot voivat olla joko yksityisten omistamia tai valtion arava- tai korkotukilainalla rakennettuja. Rahoitustavan perusteella vuokra-asuntoja nimitetään joko vapaarahoitteisiksi tai valtion tukemiksi asunnoiksi. MAL toteutusohjelman mukaan kuntien vastuulla on riittävän tonttivarannon osoittaminen ja muiden rakentamisedellytysten luominen valtion tukeman vuokra-

14 14 asuntotuotannon toteuttamiseksi. Muiden rakentamisedellytysten turvaamiseen pyritään yhdessä Helsingin seudun kuntien yhteistyön ja valtiokumppanuuden kautta. Pääkaupunkiseudun asuntoasiain ryhmä (liite 1) esitti marraskuussa 2007 valmistuneessa loppuraportissaan, että vuoden 2008 aikana pääkaupunkiseudun kaupunkien ja mahdollisesti myös yleishyödyllisten vuokra-asuntojen omistajien vuokra-asuntojen hakujärjestelmät tulisi yhdistää. Lisäksi työryhmä esitti, että kaupungit rakennuttavat oman asuntotuotantonsa itse valitsemallaan tavalla tai tarvittaessa tilaamalla hankintalain mukaisin menettelyin rakennuttamispalveluita markkinoilta tai toisiltaan. Helsingin kaupungin asuntotuotannon rakennuttamisesta vastaa Asuntotuotantotoimisto (Att). Muista pääkaupunkiseudun kaupungeista poiketen Helsingin Asuntotuotantotoimisto rakentaa myös ns. kovan rahan asuntoja. Espoon kaupungin vuokra-asunnot rakennuttaa vuokrataloyhtiö Espoonkruunu Oy, jonka kaupunki omistaa 100 prosenttisesti. Vantaan kaupungin vuokra-asunnot rakennuttaa VAV Asunnot Oy. Kauniaisten vuokratalojen rakennuttajana toimii kaupunki itse. Helsingissä asuntojen jaon hoitaa kiinteistöviraston asunto-osasto. Helsingissä on 21 kaupungin omistamaa alueellista aravakiinteistöyhtiötä. Yhtiöt on päätetty yhdistää yhdeksi pääomayhtiöksi vuodesta 2012 alkaen. Uusi pääomayhtiö perustaa 21 alueellista alueyhtiötä hoitamaan käytännön toimintaa alueilla. Espoossa Espoonkruunu Oy:n arava- ja korkotukiasuntoihin asukasvalinnat tehdään kaupungin kiinteistöpalvelukeskuksen asuntopalveluyksikössä. Espoossa on selvitetty mahdollisuuksia siirtää asukasvalinta- ja vuokraustehtävät Espoonkruunu Oy:lle. Asia on luottamusmieskäsittelyssä. Vantaan kunnallisiin vuokra-asuntoihin asukasvalinnat tekee VAV Asunnot Oy. Kauniaisten kunnallisia vuokra-asuntoja haetaan kaupungin sosiaalitoimiston kautta. Arava- ja korkotukiasuntojen asukasvalinnassa noudatetuista tulorajoista on luovuttu valtioneuvoston päätöksellä Vuokra-asukasvalinta perustuu tarveharkintaan. Valintaperusteet ovat samanlaiset pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Asunnon saantiin vaikuttavat asunnontarve, varallisuus ja tulot. Etusijalla ovat asunnottomat ja kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevat sekä vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat. Kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevaksi hakijaksi luokitellaan myös muun muassa pääkaupunkiseudulle muuttamassa oleva hakija, jolla on seudulla työpaikka. Pääkaupunkiseudulla kaupunkien oman vuokra-asuntotuotannon lisäksi valtion tukemia vuokratalokohteita rakennuttavat muun muassa VVO -yhtymä Oyj, SATO Oyj, TA-Yhtymä Oy, Avara Suomi Oy ja vakuutusyhtiöt. Muita kuin kaupungin omistamia ARA -asuntoja on Helsingissä noin , Espoossa ja Vantaalla Lisäksi seudulla on Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan opiskelija-asuntoja. Asuntoja haetaan suoraan yhteisöiltä Tavoite Kaupunkiseutusuunnitelmaan perustuen MAL toteutusohjelman vuokra-asuntotuotannon vuosittaisena tavoitteena on, että valtion tukemana vuokra-asuntotuotantona toteutetaan 20 prosenttia asuntotuotannosta. Seudullisesti on sovittu, että 20 prosentin valtion tukeman vuokraasuntotuotannon tavoite on vähimmäismäärä, joka on tarkoitettu pääasiassa työssäkäyville. Vähintään puolet asunnoista on osoitettava tähän tarkoitukseen. Lisäksi asuntoja osoitetaan muille nimetyille asukasryhmille, kuten opiskelijoille, nuorille, senioreille sekä sosiaalihuoltolaissa määritellyille asumisessaan tukea tarvitseville erityisryhmille. Opiskelija-asuntojen toteuttamisessa pääpaino on pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa, joissa uusien opiskelija-asuntojen tarve on asuntoa/kaupunki vuodessa. Seudulla on arvioitu olevan vuosittain myös nuorisoasunnon tarve / kaupunki. Lisäksi MAL toteutusohjelman mukaan senioreille tarvitaan sekä omistus-

15 15 pohjaista että vuokratalopohjaista asuntotuotantoa. Erityisesti seudulle tarvitaan palveluasuntoja, joissa on ympärivuorokautista henkilökuntaa. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon 20 prosentin vuosittainen tavoite koko asuntotuotantotavoitteesta on Helsingissä 1 000, Espoossa 500, Vantaalla 400 ja Kauniaisissa 12 asuntoa Tavoitteiden toteutuminen Vuokra-asuntojen tuotanto Valtion 20 vuoden täytetakausmalli ei ole kiinnostanut yleishyödyllisiä rakennuttajia muun muassa asuntomarkkinoiden laman ja pitkän omistusajan vuoksi. Vuonna 2008 otettiin täytetakausmallin sijasta käyttöön lyhyen korkotuen vuokra-asuntomalli, jonka kesto on 10 vuotta. Malli mahdollistaa asuntojen myynnin jo viiden vuoden kuluttua. Lyhyen korkotuen vuokra-asuntomalli on käynnistänyt pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntotuotantoa toivotusti. Riskinä on, että määräaikaisen korkotuen loppuessa suuri osa näistä asunnoista myydään omistusasunnoiksi, jolloin taloudellisesti heikompiosaiset asukkaat joutuvat muuttamaan muualle. MAL toteutumisohjelman mukaan valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon määrää ja suhteellista osuutta koko asuntotuotannosta seurataan asuntotuotantotavoitteen toteutumisen yhteydessä. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotantotavoitteen toteutumisen arviointia hankaloittaa se, ettei tavoitteessa ole määritelty, koskeeko tavoite valmistuneita vai aloitettuja asuntoja. Tässä raportissa tavoitteen toteutumista arvioitaessa tavoitetta on verrattu alkavaan vuokraasuntotuotantoon. Taulukossa 4 on esitetty ARA -vuokra-asuntotuotannon toteutuminen vuosina Taulukko 4. ARA -vuokra-asuntotuotannon toteutuminen ARA -vuokraasuntojen osuus tavoitteista , asuntoa/vuosi Valmistuneet / valmistuvat ARA -vuokra-asunnot Alkaneet / alkavat ARA -vuokra-asunnot * Arvio * Arvio 2011 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen Pääkaupunkiseutu yhteensä * tarkistetut arviot Lähde: Mukaillen Helsingin kaupungin taloussuunnittelukeskus Taulukon 4 luvut eivät sisällä asumisoikeusasuntoja, nk. Välimallin korkotuella eikä vuonna 2010 käynnistyvällä omakotitalojen korkotuella tuotettuja / tuotettavia asuntoja. Helsingin tavoitteeksi on MAL toteutusohjelmassa määritelty, että kaupungin tulee vuosittain luoda rakentamisedellytykset keskimäärin valtion tukemalle vuokra-asunnolle. Vuonna 2008 tavoitteesta toteutui vain noin puolet. Vuonna 2009 tavoite ylitettiin, mutta vuonna 2010 tavoitteesta jäätiin noin 80 asuntoa. Tavoitteen toteutumatta jääminen on aiheutunut muun muassa rakentamiskelpoisten tonttien puutteesta, urakkatarjousten kalleudesta, lamasta sekä esirakentamistoimenpiteiden ja asemakaavan muutoksien tarpeista. Koska aiempina vuosina tavoitteesta on jääty, pitäisi vuoteen 2012 mennessä alkavan vuokra-asuntotuotannon nousta vuosittain asuntoon, jotta MAL toteutusohjelman mukainen tavoite saavutettaisiin.

16 16 MAL toteutusohjelman mukaisen valtion tukeman vuokra-asunnon rakentamistavoitteen lisäksi Helsingin kaupunki on omassa MA ohjelmassaan määritellyt, että uustuotannosta tulee 20 prosenttia eli keskimäärin asuntoa toteuttaa välimallin vuokraasuntotuotantona. Tuotantoa ei ole toteutettu, koska valtion budjetissa ei ole ollut rahoitusta välimallin vuokra-asuntotuotannolle. Kaupungin on tarkoitus itse vastata muusta välimallin tuotannosta. Helsingissä valtion tukemasta vuokra-asuntotuotannosta varataan tontteja keskimäärin 10 prosenttia opiskelija- ja nuorisoasunnoille. Tonttivaraustilanteen mukaan on HOAS:lle tehty tonttivaraus 453 asunnon ja Nuorisosäätiölle 144 asunnon rakentamisen aloittamiseksi vuonna 2010 tai myöhemmin. Espoon kaupungin MAL toteutusohjelman mukaisena tavoitteena on luoda rakentamisedellytykset vuosittain 500 valtion tukemalle vuokra-asunnolle. Vuoden 2010 talousarviossa Espoonkruunu Oy:lle oli asetettu tavoitteeksi aloittaa 300 vuokra-asunnon rakentaminen. Tavoitteen loput 200 asuntoa kohdistuu muille valtion tukemien vuokra-asuntojen rakentajille. Espoonkruunu Oy:n tavoitteen toteutumista seurataan kaupungin seurantaraporttien ja tilinpäätöksen yhteydessä. Espoonkruunun vuokra-asuntoja valmistui vuonna 2008 yhteensä 152, mutta yhtään uutta asuntoa ei aloitettu rakentamaan. Vuonna 2009 Espoonkruunu aloitti yhteensä 412 asunnon rakentamisen, mutta yhtään asuntoa ei valmistunut. Vuoden 2010 talousarviotavoite toteutuu, sillä Espoonkruunu aloitti vuoden 2010 aikana 333 asunnon rakentamisen. Vuonna 2010 valmistui 228 asuntoa. Muiden rakentajien valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon tavoitteena ollut 200 asunnon rakentaminen on ylittynyt vuosina 2009 ja Kokonaisuudessaan MAL toteutusohjelman mukainen 500 vuokra-asunnon rakentamisen tavoite on ylittynyt Espoossa vuosina 2009 ja Vantaan kaupungin MAL toteutusohjelman mukaisena tavoitteena on luoda rakentamisedellytykset vuosittain 400 valtion tukemalle vuokra-asunnolle. Vantaan asunto-ohjelman mukaan VAV Asunnot Oy tuottaa vähintään kolmanneksen vuosittaisesta tavoitteesta eli 133 valtion tukemaa vuokra-asuntoa. Vantaa on jäänyt tavoitteestaan vuosina Vuonna 2010 tavoitteesta jäätiin noin 80 asuntoa. Syinä asuntohankkeiden viivästymiseen ovat olleet asemakaavoista ja rakennusluvista tehdyt valitukset. Kauniaisten kaupungin MAL toteutusohjelman mukaisena tavoitteena on luoda rakentamisedellytykset vuosittain 12 valtion tukemalle vuokra-asunnolle. Kauniaisissa ei vuonna 2008 aloitettu yhdenkään vuokra-asunnon rakentamista. Vuonna 2009 aloitettiin 30 asunnon vuokraasuntokohde, joka valmistui vuonna Vuonna 2010 ei aloitettu rakentamaan uusia vuokraasuntoja. Tavoite ei ole toteutunut, sillä vuosina olisi tullut aloittaa yhteensä 36 vuokra-asunnon rakentaminen.

17 17 Vuokra-asuntojen kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen Taulukko 5. Vuokra-asuntohakemukset vuosina , tilanne Saapuneet hakemukset* Asunnon saaneet Asuntoa jonottavat ruokakunnat Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen * Yhdellä hakijalla voi olla useita hakemuksia. Lähde (Hki, Espoo ja Vantaa): Espoon kaupungin asuntotuotantoyksikkö (Kauniainen): Kauniaisten vastaavat viranhaltijat Vuokra-asuntohakemusten tilastossa saapuneiden hakemusten lukumääriin sisältyy myös asunnon vaihtoa haluavien hakemukset. Lisäksi yhdellä hakijalla voi olla useampia hakemuksia ja yksi hakija on voinut saada useamman asunnon saman vuoden aikana. Myös asuntoa jonottavien ruokakuntien lukumäärät sisältävät ilman asuntoa olevien lisäksi ruokakunnat, jotka haluavat vaihtaa asuntoa. Asuntohakemusten määrä kasvoi runsaasti Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä sähköisen hakemuksen käyttöönoton jälkeen. Helsingissä jätettiin vuoden 2010 loppuun mennessä vuokraasuntohakemusta ja välitettiin asuntoa. Hakemuksista 6,2 prosenttia johti asunnon saantiin vuoden 2010 aikana. Helsingissä hakemusten määrä on kasvanut laman vuoksi. Helsingissä taloudellisin, sosiaalisin ja terveydellisin perustein erittäin kiireellisessä asunnontarpeessa olevien ruokakuntien lukumäärä on suuri verrattuna muihin ympäristökuntiin. Tämän vuoksi kaupunki joutuu asuttamaan huomattavan määrän ihmisiä, jotka eivät kykene alueen asuntomarkkinoilla, muun muassa asumisen kalleuden vuoksi, itse huolehtimaan asumisestaan. Vuoden 2010 lopussa asuntoa jonotti Helsingissä ruokakuntaa, mikä oli yli ruokakuntaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Espoossa vuoden 2010 loppuun mennessä kaupungin vuokra-asuntoihin oli jätetty hakemusta, mikä oli yli enemmän kuin edellisen vuoden vastaavalla ajanjaksolla. Hakemuksista 13,8 prosenttia johti asunnon saantiin vuoden 2010 aikana. Vuoden 2010 loppuun mennessä asunnon oli saanut hakijaa. Asunnon saaneiden määrä on pysynyt vuosien 2008 ja 2009 tasolla. Vuoden 2010 lopussa asuntoa jonotti ruokakuntaa, mikä oli lähes ruokakuntaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Jonottaneiden määrän kasvuun on vaikuttanut muun muassa uusien kohteiden valmistuminen, maahanmuuttajataustaisten hakijoiden lisääntyminen sekä hakijoiden taloudellinen tilanne. Kaikkiaan vuokra-asuntojen vaihtuvuus on Espoossa vähentynyt ja kysyntä lisääntynyt. Vantaalla oli vuoden 2009 loppuun mennessä tehty kaupungin vuokra-asuntoihin hakemusta. Vuoden 2010 lopussa määrä oli nousut hakemukseen. Saapuneiden hakemusten määrän suurta kasvua selittää muun muassa se, että VAV Asunnot Oy:lle on valmistunut vuosien tauon jälkeen viisi uudiskohdetta, jotka ovat olleet erittäin kysyttyjä. Hakemuksista 7,7 prosenttia johti asunnon saantiin vuoden 2010 aikana. Asuntoa jonotti vuoden 2010 lopussa ruokakuntaa. Määrä on pysynyt edellisen vuoden tasolla. Kauniaisissa tehtiin vuonna 2009 yhteensä 139 hakemusta vuokra-asuntoihin. Vuonna 2010 hakijamäärä nousi 211:een ja asunnon sai 71 hakijaa. Hakemuksista 33,6 prosenttia johti asunnon saantiin vuoden 2010 aikana. Asuntoa jonotti vuoden 2010 lopussa 160 ruokakuntaa.

18 18 Vuokra-asuntojen keskimääräisten vuokrien kehitys Taulukossa 6 on esitetty ARA -vuokra-asuntojen ja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen keskimääräiset vuokrat pääkaupunkiseudulla. Taulukko 6. Vuokra-asuntojen keskimääräiset vuokrat pääkaupunkiseudulla ARA-vuokra-asunnot Vapaarahoitteiset vuokra-asunnot Vuokra 1/2010 Vuokra 1/2011 Vuokra 1/2010 Vuokra 1/2011 keskimäärin /m 2 /kk keskimäärin /m 2 /kk keskimäärin /m 2 /kk keskimäärin /m 2 /kk Helsinki 9,99 10,27 13,13 13,66 Espoo 10,37 10,70 11,41 11,92 Vantaa 10,01 10,23 11,49 11,87 Kauniainen 12,00* 10,63 10,96 * Taulukossa esitetty Kauniaisten ARA -vuokran määrä sisältää sähkön ja veden Lähde Helsinki, Espoo ja Vantaa: Mukaillen Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Selvitys 1/2011 Kauniainen: Kauniaisten kaupungin rakennuttaminen ja tekninen suunnittelu /isännöitsijät ARA -vuokra-asuntojen keskimääräiset neliövuokrat olivat tammikuussa 2011 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla lähellä toisiaan. Kauniaisten keskimääräinen ARA -vuokran suuruus ei ole vertailukelpoinen muiden kaupunkien ARA -vuokrien kanssa, koska vuokraan on laskettu sisältyväksi sähkö ja vesi. Lisäksi Kauniaisten ARA -vuokrataloyhtiö on valmistunut vasta vuonna Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla vuokrat olivat nousseet noin 2-3 prosenttia vuoden takaisesta. Kalleimmat ARA -vuokrat olivat Espoossa. ARA -vuokra-asuntojen vuokrat olivat Espoossa ja Vantaalla 1-1,60 euroa/m 2 halvemmat kuin vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat. Helsingissä ero oli noin 3,40 euroa/m 2. Korkeinta keskimääräistä neliövuokraa vapaarahoitteisista asunnoista maksettiin tammikuussa 2011 Helsingissä, 13,66 euroa/m 2. Espoossa ja Vantaalla keskimääräinen vuokra oli hieman alle 12 euroa/m 2 ja Kauniaisissa hieman alle 11 euroa/m 2. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen keskimääräiset vuokrat olivat nousseet noin 3-4,5 prosenttia vuoden takaisesta. 3.4 Kohtuuhintainen asuntotuotanto MAL toteutusohjelman mukaan asumiskustannusten eroa Helsingin seudun ja muun maan välillä voidaan pitää kohtuuttomana, koska asuntomenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on Helsingin seudulla olennaisesti suurempi kuin muualla maassa. Rakentamisen kustannustason nousuun ovat vaikuttaneet tuotantotekijöiden niukkuus Helsingin seudulla ja koko maassa. Kohtuuhintaisen asumisen käsitettä ei ole määritelty MAL toteutusohjelmassa. Useimmiten kohtuuhintaisella asumisella tarkoitetaan sitä, että asumisen hintaa säädellään joko kohtuuhintaisella tonttituotannolla tai pyrkimällä pitämään rakentamiskustannukset alhaisena, jotta asunnot olisivat kaikkien kuntalaisten saavutettavissa.

19 Tavoite MAL toteutusohjelman mukaan valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisäksi tavoitteena on luovuttaa tontteja ja luoda toteutusedellytyksiä myös muulle kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle. Lisäksi tavoitteena on, että asumistukijärjestelmää tai muita asumisen tukijärjestelmiä on kehitettävä yhdessä valtion kanssa siten, että asukkaat voivat sijoittua tasaisesti sekä uuteen että olemassa olevaan asuntokantaan Tavoitteiden toteutuminen Kohtuuhintaista asumista pyritään kaupungeissa toteuttamaan lisäämällä asuntotarjontaa hintatason laskemiseksi, tarjoamalla kohtuuhintaisia tontteja vuokra-asuntotuotantoon sekä vaikuttamalla rakentamiskustannuksiin. Vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla edelleen varsin korkeat, joten asumisen kohtuuhintaisuus ei ole toteutunut. Helsingissä ongelmana on erityisesti, ettei kaupungilla ole riittävästi tarjota vuokraasuntoja eikä kohtuuhintaisia omistusasuntoja työssäkäyvälle väestölle. Valtion tukeman vuokraasuntotuotannon lisäksi pääkaupunkiseudulla toteutetaan myös muuta kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Tonttien luovutus kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle Helsingin kaupunginhallitus päätti maaliskuussa 2009 tontinluovutusmenettelyn kehittämisestä ja MA -ohjelman hallintamuototavoitteiden soveltamisesta. Valmisteilla on selvitys nimettyjen ryhmien asumisesta (opiskelijat, itsenäistyvät nuoret, seniorit sekä sosiaalihuoltolaissa ja muussa erityislainsäädännössä määritellyt asumisessaan tukea tarvitsevat erityisryhmät). Selvitys sisältää ehdotuksen nimetyille ryhmille kohdennettujen asuntojen tarkoituksenmukaisesta sijoittamisesta jatkossa. Helsingissä oli vuoden 2009 lopussa aloittamattomia tontinvarauksia ARA -vuokratuotantoon ohjelmoidun aloitusvuoden mukaan vuodelle 2010 sekä vuodelle Tontinluovutuskilpailuihin osallistuminen on vähäisempää kalliiden suunnitelmien laatimisen takia. Huhtikuussa 2010 kaupunginhallitus varasi lisäksi Asuntotuotantotoimistolle uutta tonttia erilaiseen rakentamiseen siten, että varausaika päättyy vuoden 2012 lopussa. Vuosina kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon luovutettujen tonttien määrästä ei ollut saatavissa tietoa. Espoossa on vuosina varattu tontteja asumisoikeusasuntotuotantoon sitä mukaa, kun hakemuksia on saapunut. Myös erityisryhmiä koskeville hankkeille on pystytty osoittamaan tontteja lähes kysynnän mukaisesti. Seniorien palveluasuntotuotantoon soveltuvia rakennusoikeudeltaan riittävän suuria tontteja ei puolestaan ole pystytty tarjoamaan kysyntää vastaavasti. Osaomistustuotantoon ei ole haettu tontteja. Espoon kaupungin arvioidaan luovuttaneen vuosina yhteensä 12 tonttia valtion tukemaan asumisoikeusasuntotuotantoon ja erityisryhmien avustus- ja korkotukikohteena toteutettavaan asuntotuotantoon. Espoossa ei tällä hetkellä pystytä tarjoamaan kerrostalotontteja kysynnän mukaisesti. Kaupungilla ei ole juurikaan vapaita rakentamiskelpoisia kerrostalotontteja ja lähes kaikki valtion tukemaan asuntotuotantoon soveltuvat tontit osoitetaan Espoonkruunu Oy:n tarpeisiin. Haastateltujen asian-

20 20 tuntijoiden mukaan maanhankintaa ja kaupungin maan kaavoitusta pitäisi saada tehostettua, jotta kerrostalotontteja olisi jatkossa tarjolla kysyntää vastaavasti. Lähes kaikki Vantaan kaupungin luovuttamat asuntotontit ovat kohtuuhintaisia ja edistävät kohtuuhintaisen asuntotuotannon syntymistä. Kaupunki luovuttaa mahdollisuuksien mukaan kohtuuhintaisia tontteja myös vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon. ARA -tuotantoon, sisältäen asumisoikeusja 10 vuoden korkotukiasunnot, luovutetaan tontit ARA -hinnalla tai korottamalla sitä 10 prosentilla. Tuottajamuotoiset tontit eivät ole yleisesti haettavina, vaan niistä neuvotellaan tuottajien kanssa. Tonteille pyritään löytämään kaupungin asuntopoliittisten tavoitteiden mukaiset toteuttajat. Vuosina on luovutettu muuhun kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon yhteensä 29 tonttia. Kauniaisissa ei ole vuosina luovutettu tontteja muulle kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle. Kaupunkien mallit kohtuuhintaisen asumisen järjestämiseksi Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat kehittäneet omia malleja kohtuuhintaisen asumisen lisäämiseksi. Helsingin kaupungilla on ollut vuodesta 1978 alkaen käytössä Hitas 1 järjestelmänä tunnettu asuntojen hintasääntelyjärjestelmä, jota sovelletaan kaupungin omalle tonttimaalle rakennettaville omistusasunnoille. Tontit vuokrataan kohtuullisella vuokralla ja asunnoille määritetään jo tontin luovutusvaiheessa korkein mahdollinen myyntihinta, johon myös myöhemmin asuntoa myytäessä hinta on sidottu. Järjestelmä on sen perustamisesta asti ollut kritiikin kohteena ja sitä on muutettu useaan otteeseen. Käytännössä Hitas-järjestelmä on kuitenkin pystynyt takaamaan kaupungin maa-alueille kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Viime vuosina kaupunki suunnitteli käynnistävänsä osaomistusasuntotuotantoa (Harava-malli). Mallista luovuttiin valtion lyhyiden korkotukien tullessa käyttöön. Malli on otettavissa käyttöön tarvittaessa. Helsingin kaupunginvaltuusto täsmensi keväällä 2010 kaupungin oman MA ohjelman hallintamuotoihin liittyvää tavoitetta. Hallinta- ja rahoitusmuoto määritellään kullekin toteutettavalle alueelle erikseen. Määrittelyssä noudatetaan pääperiaatteena sitä, että 40 prosenttia vuosittaisesta uustuotannosta toteutetaan Hitas -omistus-asuntoina, osaomistusasuntoina, asumisoikeusasuntoina sekä aiesopimuksen mukaisena välimallin vuokra-asuntotuotantona ja 40 prosenttia sääntelemättöminä vapaarahoitteisina omistus- ja vuokra-asuntoina. Tavoite on ollut voimassa alle vuoden, eikä se ole toteutunut muun muassa siksi, että valtion budjetista puuttui takausvastuu välimallin vuokra-asuntotuotannolle. Vantaalla on käytössä vapaarahoitteisen vuokra-asuntotuotannon tukimalli. Vantaa myöntää täytetakauksia vapaarahoitteiseen vuokra-asuntotuotantoon rahoitusrakenteen saamiseksi mahdollisimman edulliseksi ja vuokratason pysyttämiseksi kohtuullisena. Rakennuttajalta edellytetään vähintään 10 prosentin omarahoitusosuutta kohteen kokonaiskustannuksista. Kaupungin takaus on toissijainen ja se kattaa enintään 90 prosenttia kokonaishankintakustannuksista. Myönnettävälle takaukselle edellytetään riittävää vastavakuutta. Vuosina takauksia ei ole haettu. Espoossa ja Kauniaisissa ei ole olemassa vastaavia malleja kohtuuhintaisen asumisen järjestämiseksi. 1 hinta- ja laatutason valvonta