vonenym.1988,1989,1990, 1991,Mikkola 1992, Mikkola-Roos 1995, 1998, Mikkola-Roos & Yrjölä 1994, Mikkola-Roos & Oesch 1998, Mikkola ym. 1990).

Transkriptio

1 - i Markku Mikkola-Roos ja Rauno Yrjölä on Suomenlahden rannikkoalueen arokkaimpia lintu vesiä ja suojelukohteita. Yhdessä Espoon V:nhankaupunginlahti Laajalahden kanssa se kuuluu Suomen 96 kansainvälisesti tärkeän lintukohteen joukkoon (Leivo 998, ). Kansainvälisen kosteikkojen suojelusopimuksen piirissä eli niin sanottuna Ramsar-kohteena Vanhankaupunginlahti on ollut vuodesta 976 lähtien. Alue on ehdolla EU:n Natura-alueeksi ja sen kunnostukseen ja hoitoon on saatu rahoitusta Liferahastosta. Viikin Vanhankaupunginlahden alueen historiasta ja luonnosta on juuri ilmestynyt kattava yleisesitys (Mikkola-Roos & Yrjölä ). Tässä raportissa kerromme Vanhankaupunginlahden pesimälinnustossa tapahtuneista muutoksista ja niihin vaikuttaneista tekijöistä. Lisäksi esittelemme lyhyesti 99-luvulla aloitettujen hoitotoimien linnustollisia vaikutuksia. vonenym.988,989,99, 99,Mikkola 99, Mikkola-Roos 995, 998, Mikkola-Roos & Yrjölä 994, Mikkola-Roos & Oesch 998, Mikkola ym. 99). Koko tutkimusalueen pinta-ala on 65 hehtaaria, josta vesialuetta on 33 hehtaaria ja ruoikkoa 4 hehtaaria. Tutkimusalue osa-alueineen on esitetty kuvassa. Tutkimusalue ja -menetelmät Helsingin Vanhankaupunginlahden ekologista tilaa on seurattu linnuston avulla järjestelmällisesti vuodesta 986. na 986, 993 ja 996 selvitettiin alueen koko pesimälinnusto (Hirvonen & Mikkola 987, Mikkola 993, Mikkola-Roos 996). Vesi- ja lokkilinnut on laskettu vuosittain. Pesivien rantakanojen ja kahlaajien aktiivinen seuranta aloitettiin vuonna 993. Tutkimukset ovat käsittäneet eri vuosina myös vaihtelevassa määrin lahtea ympäröiviä metsä-ja kulttuurialueita (Hir-.5 km ~~ Kuva. Tutkimusalue osa-alueineen. Fig.. The study area. 6 LINNUT-VUOSIKIRJA 999

2 Tutkimuksissa on käytetty ns. kierto-ja pistelaskennan yhdistelmää (Koskimies & Väisänen 988, Koskimies 994). Vesilinnut on laskettu kiertämällä rannat polkupyörällä ja havainnoimalla sopivilta paikoilta kiikarilla ja kaukoputkella vesialuetta. Parimäärätulkinnat on tehty kunkin lajin arvioitua pesinnän alkua lähimmän laskentakerran perusteella (Hirvonen & Mikkola 987). Parimäärien tulkintakriteerit ovat olleet samat kaikkina tutkimusvuosina. Silkkiuikun, kyhmyjoutsenen, telkän ja isokoskelon parimääräarvio perustuu löydettyjen pesien määrään. Kahlaajat ja lokit on laskettu vesilintulaskentojen yhteydessä. Kahlaajareviirien tulkinnassa on vaadittu vähintään kaksi havaintoa samalta paikalta, joista toisen on täytynyt ilmaista pesintää tai reviirikäyttäytymistä (Koskimies & Väisänen 988). Lokkien parimäärät perustuvat hautomassa havaittujen emojen määrään. Niitty- ja ruovikkoalueilla on käytetty kolmen laskentakerran reviirikartoitusta vuosina 986 ja 993. Vuodesta 995 lähtien on käytetty viiden laskentakerran reviirikartoitusta (Koskimies & Väisänen 988, Koskimies 994). Tutkittava alue on kierretty jalkaisin läpi niin, ettei mikään osa alueesta ole jäänyt yli 5 metrin päähän laskijasta. Kullakin laskentakerralla havainnot on merkitty maastokarttoihin,joista ne on koottu yhteenvetokartoille yleisten kartoitusohjeiden mukaisesti. Reviirien tulkinnassa on vaadittu vähintään kaksi havaintoa samalta paikalta, joista toisen on täytynyt ilmaista pesintää tai reviirikäyttäytymistä (Koskimies & Väisänen 988). Yöaktiiviset linnut on laskettu kolmena tai neljänä yönä vuosittain huhtikuun lopun ja kesäkuun puolenvälin välisenä aikana. Laskennat on tehty klo välillä. Tällöin koko lahti on kierretty pyörällä ja samassa yhteydessä on käyty erikseen Lammassaaressa. Yöaktiivisista linnuista on kertynyt havaintoja myös muiden laskentojen yhteydessä. Pitkän aikavälin muutokset Taulukko. Vanhankaupunginlahden kosteikkoalueen pesimälinnusto vuosina 94, , 964, , 986, 993 ja 996. Tähdellä merkityt pari määrät koskevat vain linjan Ryönälahden pohjoisreuna-lammassaari-pornaistenniemi pohjoispuolelle jäävää osaa lahdesta. Muutos-sarake kertoo selvästi havaittavien pitkäaikaismuutosten suunnan:+= lisääntynyt, - = vähentynyt, = ei selvää muutosta tai aineisto on liian pieni. Viimeinen sarake kertoo muutoksen tilastollisen merkitsevyyden. Table. Breeding bird of Vanhankaupunginlahti wetland during years 94, , 964, , 986, 993 and 996. Stars indicate pairs counted only north of line Ryönälahti-Lammassaari-Pornaistenniemi. Change is clearly indicated with + (increasing) or-(decreasing). means that change is not c/ear or data is too sma/. Change is tested statistical/y and the propability is shown at /ast column. LajiNuosi Species/Year Silkkiuikku Pod eri Mustakurkku-uikku Pod aur Haapana Ana pen Tavi Ana cre Sinisorsa Ana pla Heinätavi Ana que Lapasorsa Ana cly Punasotka Ayt fer Tukkasotka Ayt tui Telkkä Buc cla Tukkakoskelo Mer ser lsokoskelo Mer mer Ruskosuohaukka Cir aer Luhtakana Ral aqu Luhtahuitti Por por Liejukana Gal chl Nokikana Ful atr Pikkutylli Cha dub Töyhtöhyyppä Van van Taivaanvuohi Gal gal Lehtokurppa Sco rus Kuovi Num arq Punajalkaviklo Tri tot Rantasipi Act hyp Naurulokki Lar rid * > * * -5* * 9 5-* n n Change Muutos Merkitsevyys Prob- abi/ity P<.5 P<.5 P<. - P<. + P<. + P<. P<. + P<.5 P<. + P<.5 P<. Kalalokki Lar can Niittykirvinen Ant pra Keltavästäräkki Mot fla * 64 Ruokokerttunen Acrsch 5 9-5* P<. Rytikerttunen Acr sci us. kymm P<. Rastaskerttunen Acr aru -3 Viiksitimali Pan bia o Punavarpunen Car ery - Pajusirkku Emb sch 3 Vesilinnut pareja Total of waterfowl pairs Vesilinnut lajeja Number waterfowl spec * * P<.5 + P< * 93-65* 36 9 p< p<. sta on olemassa lintutieteellistä havaintoaineistoa jo 7 vuoden ajalta. Pesimälinnustosta on julkaistu vertailukelpoisia tietoja 94-luvulta alusta,ja vuosittain 98-luvun puolivälistä. Laskentasarjat ovatkin pisimpiä, mitä Suomen lintuvesillä on tehty (esim. Koskimies 999a). Pesimälinnustoa koskevat laskentatulokset on esitetty taulukossa. Taulukon tietolähteet ovat aikaj äij estyksessä: Lehtonen (945), laskennat vuodelta 94; Eriksson (96), pääosa laskennoista vuodelta 958, vähäisiä tarkistuksia 96-96; Eriksson ( 966), tiedot laskennoista vuodelta 964, seuraavana vuonna täyden- tävää retkeilyä; Kuusela & Leinonen ( 97 6), tiedot kerätty lahdella liikkuneilta lintuharrastajilta; Hirvonen & Mikkola (987), koko kosteikkoalueen kattanut kolmen käyntikerran kartoituslaskenta vuonna 986; Mikkola (993), koko kosteikkoalueen kattanut viiden käyntikerran kartoituslaskenta vuonna 993; Mikko- LINNUT-VUOSIKIRJA 999 7

3 Ja-Roos ( 996) koko kosteikkoalueen kattanut viiden käyntiken-an kartoituslaskenta vuonna 996. Lukuja vertailtaessa kannattaa huomioida, että laskentamenetelmätja -tarkkuus ovat vaihdelleet eri vuosina, eikä tutkittu alue ole ollut kaikissa tapauksissa sama. Silti muutosten suunta ja ajoittuminen on taulukosta hyvin havaittavissa. Vesilinnusto on kärsinyt kaupungin laajentumisesta.,. :!:. "' ~ <( "iö' :S "' "iji.l9 C: ä: 6 - D Ruo'Äkko / Reed stand 4 ; lliil Rantaniitty / Shore meadow Lampare / Small pond r Vesilinnustossa on tapahtunut viimeisten 55 vuoden aikana suuria muutoksia. Mustakurkku-uikku on hävinnyt kokonaan lahden pesimälajistosta ja vesilintujen kokonaisparimäärä on laskenut kolmannekseen vuoden 94 tasosta. Erityisesti ovat taantuneet sotkat, mustakurkku-uikku ja nokikana. Tämä johtuu pääasiallisesti näiden lajien ravintonaan käyttämien pohjaeläinten ja uposlehtisten vesikasvien katoamisesta lahdelta veden laadun heikkenemisen myötä. Vanhankaupunginlahdella vähentyneiden lajien kantojen romahdus osuu aikaan, jolloin lahtea alettiin käyttää jätevesien purkupaikkana. Veden likaantuminen kiihtyi aina 97-luvulle,ja etenkin vuosina huomattava osa jätevesistä päästettiin puhdistamattomina vesistöön (taulukko ). Jätevesikuormituksen nopea kasvu aiheutti ylirehevöitymistä, jota seurasi ruoikon kasvun kiihtyminen ja pohjalietteen pelkistyminen. Lyhyessä ajassa pohjaeläimistö sekä upos- että kelluslehtinen kasvillisuus katosivat lahdelta (Hirvonen & Mikkola 987, Oesch ). Niitä ravintonaan käyttävien vesilintulajien kannat seurasivat perässä (taulukko ). Vaikka jätevesien suora lasku Vanhankaupunginlahteen lopetettiin vuoden 987 alussa, on lahti edelleen erittäin rehevä. Aikaisemmin hyvin voimakkaan kummi Year Kuva. Ruoikoiden, rantaniittyjen ja lampareiden kokonaispinta-alat hehtaareina Vanhankaupunginlahdella vuosina Rantaniittyjen osalta vuosien 95 ja 96 luvut ovat vähimmäismääriä ja todennäköisesti liian pieniä. llmakuvista ei näiltä vuosilta voinut luotettavasti tunnistaa rantaniittyjä (Oesch ). Fig.. Total area (hectars) of reedbeds, meadows and water pools at Vanahankaupunginlahti during years Meadows are porbaly underestimated 95 and 96, because it was not possibly to identify meadows surely at aerial fotographs (Oesch ). Taulukko. Jätevesimäärien ja puhdistuskapasiteetin suhde Kyläsaaren ja Viikin puhdistamoilla vuosina Table. The ratio of waste waters and purification capacity at Kyläsaari and Viikki purifi- cation plants during years Year Jätevesimäärä (milj. m 3 /vuosi) Waste waters (milj. m 3 /year) Kapasiteetti (milj. m 3 /vuosi) Purification capacity (milj. m 3 /year) Erotus (milj. m 3 /vuosi) Difference (milj. m 3 /year) 3,5 35,7 39,8 43,9 6, 6, 6, 6, 4,5 9,7 33,8 37,9 tuksen johdosta pohjasedimenttiin varastoutuneita ravinteita mobilisoituu edelleen planktontuotannon käyttöön. Lisäksi Vantaanjoen ravinnepitoisuus on suhteellisesta puhdistumisesta huolimatta edelleen melko korkea (Pesonen & Viljamaa ). Linnuston kannalta lahden vesikasvillisuus ja pohjaeläimistö ovat edelleen liian yksipuolisia ja niukkoja. Ruovikkoalueen umpeenkasvu on osaltaan vähentänyt sotkille ja nokikanalle soveliaita pesimäpaikkoja ja poikueiden ruokailualueita. Sama syy yhdistettynä niittyalueiden vähenemiseen on aiheuttanut lapasorsan vähenemisen viidennekseen vuoden 94 huippulukemasta. Vastaavana jaksona on Vanhankaupunginlahden ruovikkoalueen lampareiden pinta-ala vähentynyt puoleen ja niittyjen pinta-ala neljännekseen (kuva ). Niittylajisto on korvautunut ruoikkolajeilla Niittyjen häviämisestä ovat lapasorsan lisäksi kärsineet kahlaajat, joista isokuovi on kadonnut kokonaan lahden pesimälajistosta. Myös niittyjen varpuslinnut, niittykirvinen ja keltavästäräkki ovat selvästi taantuneet. Ruskosuohaukka yritti pesiä Vanhankaupunginlahdella viimeksi vuonna 993. Tällöin pesintä epäonnistui tuntemattomasta syystä. Ruskosuohaukan onnistunut pesintä edellyttää riittäviä saalistusalueita lähietäisyydellä (Lammi & Väänänen 997). Taka-Viikin peltojen rakentaminen vähentää merkittävästi ruskosuohaukan saalistusaluetta. Menetykset kyetään ehkä korvaamaan laidunnusalueiden laajennuksilla varsinaisella kosteikkoalueella. Perusedellytys ruskosuohaukan pesinnälle on Etu-Viikin peltojen säilyminen laidunnuksessa. Jos laidunnus loppuu ja pellot otetaan viljelyyn tai muuhun käyttöön ruskosuohaukka ei kykene enää pesimään Vanhankaupunginlahdella, koska sopivat saalistusalueet ovat liian kaukana. Vanhankaupunginlahden umpeenkasvusta ja ruovikoitumisesta ovat puolestaan 8 LINNUT-VUOSIKIRJA 999

4 hyötyneet luhtakana, ruokokerttunen, rytikerttunen, viiksitimali ja pajusirkku. Näiden kaikkien lajien kannat ovat kasvaneet myös muualla Suomessa viimeisen 5 vuoden aikana lähinnä vesien rehevöitymisen ansiosta. Pajusirkkua lukuunottamatta näiden lajien runsastuminen on jatkunut vielä luvuilla. Tuona ajanjaksona luhtakana ja viiksitimali runsastuivat Suomessa yli 5 % ja ruokokerttunen sekä rytikerttunen -5 %. Pajusirkku sen sijaan taantui kolmanneksella 98-luvun loppuun mennessä (Väisänen ym. 998, Koskimies 999). Ainoa kosteikkoalueelta kokonaan hävinnyt varpuslintu on kirjokerttu. Se vakiintui lahden pesimälajistoon 97-luvun alkuvuosina samaan aikaan, kun sen kanta runsastui koko etelärannikon alueella (Tringa /976, Laine 988). ttainen lahden ympäristössä oli -3 kirjokerttureviiriä aina 98-luvun lopulle. Vuoden 986 kartoituksissa löydettiin kolme pesivää paria ja vielä vuonna 99 lahdella havaittiin laulava koiras. en 993 ja 996 kartoituksissa kirjokerttuja ei kuitenkaan enää löytynyt. Tringan havaintoarkiston viimeinenkirjokerttuhavainto Vanhankaupunginlahdelta on vuodelta 995, jolloin yksinäinen lintu nähtiin kesäkuun alussa Kyläsaaressa. Kirjokertun elinympäristön perusvaatimuksia ovat matalahko ja tiheähkö pensaskasvillisuus sekä maaston avoimuus. Vanhankaupunginlahdella kirjokertulle sopivat puoliavoimet pensaikot ovat kuitenkin kasvaneet umpeen niin Hakalanniemessä, Pornaistenniemessä kuin Fastholmassakin. Pesimäpaikkojen katoamiseen viittaa myös pikkulepinkäisten katoaminen samoilta alueilta. Vuonna 993 kosteikkoalueella ja sen välittömässä ympäristössä pesi viisi pikkulepinkäisparia ja vuonna 993 enää yksi pari. Nämä kaksi lajia ovat pesäpaikkavaatimuksiltaan hyvin samankaltaisia ja yhteisellä levinneisyysalueella kirjokerttu hakeutuu poikkeuksetta pikkulepinkäisen seuraan pesimään (Laine 983). Muualla etelärannikolla kijokerttu sen sijaan runsastui ja levittäytyi uusille alueille vielä 98-luvulla (Väisänen ym. 998). Punavarpunen on yksi Suomen nopeimmin runsastuneista lintulajeista. Sen kanta on monikymmenkertaistunut 9- luvulla niin Vanhankaupunginlahdella kuin muuallakin Suomessa. Räjähdysmäisen kasvun pääsyitä ovat sopivien elinympäristöjen yleistyminen ja lajin siirtyminen lehdoista, hakamailta ja puutarhoista Naurulokki on hävinnyt Vanhankaupunginlahden pesimälinnustosta. Veli-Pekka Viklund The Black-headed Gu/. pensaikkoihin, joissa sen poikastuotto on kaksinkertainen metsäisempiin ympäristöihin verrattuna (Stjernberg 979, Väisänen ym. 998). Vanhankaupunginlahdella punavarpusmäärä lähes kaksinkertaistui vuosina samalla, kun laji on siirtynyt pesimään järviruoikkoon (Mikkola-Roos 998). Uusi pesimäympäristö on mahdollistanut parimäärän kasvun, sillä monilla alueilla Etelä-Suomessa punavarpusmäärät ovat pysyneet ennallaan viimeiset vuosikymmenet sopivien elinympäristöjen ollessa "täynnä" (Väisänen ym. 998). Ruoikkopesintöjä on todettu myös muilla etelärannikon merenlahdilla ( esim. Koskimies 999b ). Naurulokin nousu ja tuho Suomen ensimmäisen naurulokin pesälöydön teki A.C. Aschan Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Tästä alkoi leviämishistoria ja runsastuminen, joka etsii vertaistaan linnustomme parissa. Vanhankaupunginlahdella naurulokin kukoistuskausi osui 93-luvulle,jolloin lahdella arvioitiin pesivän - naurulokkiparia. 94-luvulla alkanut kannan hidas taantuminen jyrkkeni 97-luvulla ja johti pesimäkannan lähes täydelliseen romahtamiseen 98-luvulla. Vuonna 978 lahdella pesi vielä 3 9 paria 4:ssä eri yhdyskunnassa, mutta vuonna985 parimäärä oli pudonnut alle viidensadan ja yhdyskuntien määrä oli laskenut kuuteen (Lehtonen 988, 998). na naurulokki pesi Vanhankaupunginlahdella neljässä eri paikassa. Arabianrannan täyttöalueella naurulokitpesivätvuoteen 99,jonkajälkeen ne hävisivät sieltä alueen tasauksen takia. Säynäslahden lamparealueella naurulokkeja pesi vuosina kahdessa - kolmessa yhdyskunnassa 5-4 paria vuosittain (Hirvonen & Mikkola 987, Hirvonen ym. 99, Mikkola 993). Vuonna 994 naurulokki hävisi Vanhankaupunginlahden pesimälinnustosta. Pesimäkauden alussa Säynäslahden lamparealueen pesimäpaikalla oli runsaasti lintuja, mutta koko toukokuun ajan merivesi oli niin matalalla, että lintujen käyttämä pesimäsaareke oli jatkuvasti kuivilla, eivätkä linnut yrittäneetkään pesintää. Meriveden ollessa matalalla supikoirien on helppo päästä naurulokkien pesimäsaarekkeeseen. Niiden aiheuttama häirintä saattoikin olla pääsyynä viimeisten parien katoamiseen Vanhankaupunginlahdelta (Mikko Ja-Roos & Y j ö lä 994). Naurulokin taantumiseen ja häviämiseen Vanhankaupunginlahden pesimälinnustosta ovat vaikuttaneet useat eri tekijät. Tärkeimpinä ovat olleet elinympäristöjen muutokset, peto nisäkkäiden saalistus ja ih- LINNUT-VUOSIKIRJA 999 9

5 Taulukko 3. Vanhankaupunginlahden pesivä vesi linnusto vuosina , lajit ja parimäärät (selitykset, ks. taulukko ). Table 3. Breeding bird species of Vanhankaupunginlahti during , species and pairs (for explanations see table ). LajiNuosi Species/Year 986* 987* x Muutos Change Silkkiuikku Podiceps cristatus 59 Kyhmyjoutsen Cygnus olor Haapana Anas penelope Tavi A. crecca Sinisorsa A. platyrhynchos 5 Heinätavi A. querquedu/a Lapasorsa A. clypeata 9 Punasotka Aythya ferina Tukkasotka A. fu/igu/a 3 Telkkä Bucephala c/angula Tukkakoskelo Mergus serrator lsokoskelo M. merganser Nokikana Fulica atra Naurulokki Larus ridibundus 36 Kalalokki L. canus 5 Kalatiira Sterna hirundo Lapintiira S. e_aradisaea Yht. pareja Total of pairs 36 Yht. Lajeja Total of species , +/- 3,6 +/ ,4 +/- 7 3, , 4,4 +/ ,7,6 +/ , +/ ,6 +,8 +/ ,8 +/-,9 +/- 3, ,6 +/-,4 +!-, +! , +/ , +/- misen aiheuttama häirintä ( esim. Lehtonen 988). Naurulokki on kuitenkin taantunut viime vuosikymmeninä nopeasti niin Ruotsissa kuin Suomessa (Saurola 983, Koskimies 993, Källander 996, Väisänen ym. 998). Samalla monet suuret yhdyskunnat ovat hävinneet kokonaan. Taantuman syiksi on esitetty pesiä ja poikasia saalistavien minkkien, supikoirien ja harmaalokkien runsastumista sekä ravinnonsaannin heikentymistä muun muassa kaatopaikkojen tehostuneen hoidon ja teho- maatalouden takia (Väisänen ym. 998). Ruotsissa pääsyyksi on osoitettu pesivien parien huono poikastuotto (Källander 996). Yksittäisten kolonioiden häviämisen kohdalla minkin, supikoiran, harmaalokin ja variksen saalistus ovat olleet ratkaisevassa asemassa. Esimerkiksi vuonna 985 Leo Lehtonen havaitsi kahden minkin tuhonneen päivässä 65 naurulokin poikasta ja munaa Vanhankaupunginlahdella (Lehtonen 998). Alueen minkki- ja supikoira- Taulukko 4. Rantakanojen ja kahlaajien parimäärät Helsingin Vanhankaupunginlahdella vuosina 986 ja Arabianranta ei ole mukana vertailussa. Tilastollinen testi merkitsevyyden {lineaarinen regressio log-muunnetulla aineistolla) koskee vuosien aineistoa. Table 4. Number of breeding pairs of rails and waders at Vanhanakaupunginlahti during years 986 and The Arabian ranta area is not included in figurs. The statistical difference has been tested only from years , with /inear regression and logarithmic modification. Laji/vuosi SpeciesNear Muutos Change Luhtakana Rallus aquaticus !- Luhtahuitti Porzana porzana /- Liejukana Gallinula chloropus +/- Pikkutylli Charadrius dubius !- Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus /- Taivaanvuohi Gallinago gallinago /- Lehtokurppa Scolopax rusticola +!- Punajalkaviklo Tringa totanus +/- Rantasipi Actitis hypoleucos /- kannat ovat edelleen, aktiivisesta pyynnistä huolimatta, erittäin vahvat. Tämä näkyy muun muassa vesilintujen heikossa poikastuotossa, joka on selvästi alhaisempi kuin muualla Suomessa keskimäärin. Lehtosen (988) esittämän naurulokkien Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen aiheuttaman myrkytysteorian tueksi ei ole esitetty mitään kunnollista näyttöä. Siirryttyään kerran pois Vanhankaupunginlahdelta naurulokeilla ei ole ollut tarvetta palata pesimään riskialttiiseen ympäristöön. Sen sijaan ne ovat siirtyneet pesimään Kulosaaren kupeessa sijaitsevalle, rauhoitetulle Norppa-nimiselle luodolle. Tämä kolonia muodostui samaan aikaan kun naurulokit hävisivät Vanhankaupunginlahdelta ja se on kasvanut jatkuvasti. Vuonna 997 Norpan koloniassa oli paria (Luostarinen 998). Kolonian linnut käyvät edelleen ruokailemassa Viikin pelloilla, etenkin poikasaikaan emojen liikenne peltojen ja Norpan välillä on jatkuvaa. Naurulokin väheneminen on valitettavaa, koska monet vesilinnut hakeutuvat naurulokkiyhdyskuntiin pesimään. Naurulokin hävittyä näiden vesilintujen määrä useimmiten vähenee. Näin on käynyt myös Vanhankaupunginlahdella, missä naurulokin tyypilliset seuralaiset silkkiuikku, punasotka, tukkasotka ja nokikana ovat taantmeet. LINNUT-VUOSIKIRJA 999

6 Alueellisia Iinnustotutkimuksia Haapana Ana pen Tavi Ana cre -D- Sinisorsa Ana pla -.t.- Lapasorsa Ana cly - CD r-- ro, N C' CD r-- ro, ro ro ro ro, ai,, "", "',,,,, ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ Year Kuva 3. Puolisukeltajasorsien kannanmuutoksia Käyrät on piirretty niin, että jokaisen lajin aineisto on standardoitu siten, että keskiarvo on Oja hajonta. Eri lajien kantojen muutokset seuraavat toisiaan, huippu oli 99-luvun alussa, sen jälkeen kannat laskivat. Fig. 3. Population changes of Mallard, Tea/, Wigeon and Shoveler during Curves are calculated from standardized populations, with O mean and standard deviation of. Population changes are quite similar, peak was in the beginning of 99s' and since that populations have decreased. Viimeaikaiset kannanmuutokset Vanhankaupunginlahden kosteikkolintujen muutokset tunnetaan erittäin hyvin 98-luvun puolivälistä lähtien vuosittaisten, tarkkojen laskentojen ansiosta (taulukot 3 & 4). Kun tuloksia vertaillaan lähialueiden ja maamme kokonaiskantojen muutoksiin voidaan arvioida paikallisten olosuhteiden merkitystä. Mikäli kehitys laajemmalla levinneisyysalueella ja Van o- Tukkasotka Ayt ful -D-Telkkä Buc cla -+-- lsokoskelo Mer mer -.t.- Nokikana Ful atr hankaupunginlahdella on mennyt eri suuntaan, syynä lienevät paikalliset tekijät, jotka ovat kehittyneet kyseiselle lajille parempaan tai huonompaan suuntaan kuin Suomessa keskimäärin. Vesilintujen lajimäärä Vanhankaupunginlahdelle on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana, kun lahdelle on kotiutunut kolme uutta vesilintulajia: kyhmyjoutsen, telkkä ja isokoskelo. Kyhmyjoutsenen asettuminen lahdelle liittyy lajin voimakkaaseen levittäytymiseen Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana (Hilden & Hario 993, Väisänen ym. 998). Telkkä ja isokoskelo ovat sen sijaan vakiintuneet alueelle vedenlaadun paranemisen ja runsaan pönttömäärän ansiosta. Telkkä onkin ainoa vesilintulaji, joka on runsastunut merkittävästi 99-luvulla. Pesimäpaikkoinaan se suosii lahden saariin ripustettuja pönttöjä ( esim. Haapanen 997). Lopille asetettiin neljä telkälle ja isokoskelolle sopivaa pönttöä jo vuonna 977, mutta niissä ei pesinyt kumpikaan laji, ennen kuin jätevesien lasku lahteen lopetettiin vuonna 987. Kuten taulukkojakuvat3 ja4 osoittavat, ei vesilintujen kannanmuutosten arviointiin riitä muutaman vuoden aineisto. Vanhankaupunginlahden aineisto osoittaa selvästi, että vesilintukantojen muutokset lyhyellä aikavälillä saattavat olla hyvinkin jyrkkiä, mutta pidemmän aikajakson muutos voi olla vähäinen. Esimerkiksi puolisukeltajasorsilla 99-luku on ollut voimakkaan taantumisen aikaa, mutta silti kannat ovat nyt suhteessa samanlaiset kuin 98-luvullaja muutos siihen ajankohtaan verrattuna ei ole tilastollisesti merkitsevä. Pidemmän aikavälin kannanmuutosten ennustaminen muutaman vuoden aineistoista saattaa siis olla hyvinkin harhaanjohtavaa. Vesilintujen kokonaiskantojen muutokset ovat noudattaneet varsin hyvin valtakunnallisessa vesilintukantojen seuranta-aineistossa (Pöysä ym. 999) havaittuja muutoksia, mutta vaihtelu on ollut Vanhakaupunginlahdella selvästi jyrkempää kuin koko maan aineistossa (kuva 4). Kokonaisparimäärä oli korkeimmillaan 99-luvun alussa, minkä jälkeen kannat taantuivat jyrkästi ja ovat jääneet selvästi pitkäaikaiskeskiarvon alapuolelle. Häirintä ja pedot vesilintujen riesana - J CD r-- ro, ro ro ro ro, ai ~ ~ ~ ~ ~ ~ "" "' N C' CD r-- ro,,,,,,,,, ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ Year Kuva 4. Sukeltajasorsien ja nokikanan kannanmuutoksia Kaikkien kannat ovat 99-/uvulla olleet korkeammalla tasolla kuin 98-/uvun lopulla. Fig. 4. Population changes of Coot, Tufted duck, Goosander and Goldeneye during Populations have increased since late 98s'. Silkkiuikun kannankehitys on ollut vaihtelevaa. Lajin pesimäkannat heilahtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen, usein talvehtimisolosuhteista riippuen. Silkkiuikkujen määrä pysyi 98-luvulla Suomessa ennallaan, mutta 99-luvulla monet populaatiot ovat kääntyneet selvään laskuun (Väisänen. ym. 998). Vanhankaupunginlahdella silkkiuikun poikastuotto on ollut koko tutkimusjakson ajan huono. Heinäkuun lopussa elossa olevien poikasten määrät ovat vaihdelleet 4-6:sta vuosittain. Tämä on vähän, kun sitä veitataan pesintänsä aloittaneiden parien määrään. Valtaosa pesätuhoista aiheutuu vedenkorkeuden LINNUT-VUOSIKIRJA 999

7 vaihteluista (Lehtonen 998). Esimerkiksi vuosina 99 lähes kaikki silkkiuikkujen pesät jäivät meriveden pinnan laskun takia kuiville useiksi päiviksi. Tällöin uikkuemot eivät päässeet pesilleen ja ne hylkäsivät ne parin päivän odottelun jälkeen (Mikkola 99). Toukokuussa 995 puolestaan vedenpinnan voimakas nousu tuhosi kymmenien silkkiuikkuparien pesät kahteen otteeseen (Mikkola-Roos 995). Silkkiuikut kärsivät myös ihmisten ja petojen aiheuttamasta häirinnästä. Etenkin luonnonsuojelualueen ulkopuolella Saunalahdella ja Kivinokan edustalla on kalastajien aiheuttama häirintä yhdessä varisten ja suurten lokkien munan ryöstelyn kanssa aiheuttanut suurta haittaa pesinnöille kahden viime vuosikymmenen aikana. Haapanan, tavin, sinisorsan ja lapasorsan kannat ovat heilahdelleet melko voimakkaasti vuodesta toiseen. Pitkällä aikavälillä niiden kannan kehityksissä ei ole selvää suuntausta, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana näiden kaikkien lajien kannat ovat haapanaa lukuun ottamatta merkittävästi taantuneet. Haapana pesimäkanta kasvoi Suomessa vuosina , mutta on sen jälkeen kääntynyt laskuun. Espoon Laajalahdella haapanamäärä kolminkertaistui kymmenessä vuodessa 98-luvun puolivälistä lähtien. Syynä oli sen ravintonaan käyttämien uposkasvien palautuminen lahdelle jätevesien laskun loputtua (Hirvonen 994). Vanhankaupunginlahdella ei ole tapahtunut vastaavaa muutosta vesikasvillisuuden määrissä. Ruokokerttunen. Jukka Mikkola The Sedge Warbler. Taulukko 5. Kahlaajien (kaikki lajit), avomaan varpuslintujen (kiuru, niittykirvinen, keltavästäräkki ja pensastasku) ja ruoikkolintujen (ruokokerttunen, rytikerttunen, viiksitimali ja pajusirkku) parimäärien vertailu Ruohokarin hoitoniityn ja Purolahden tulvaniityn välillä vuosina 993 ja 998. Ruohokarin niityn kunnostus ja hoito aloitettiin syksyllä 993. Niittyjen välisten parimäärien tilastollinen merkitsevyys on testattu x-testillä. Table 5. Test of changes in breeding numbers of waders, apen land passerine birds (Skylark, Meadow pipit, Yellow wagtail and whinchat) and reedbed breeders (Sedge warbler, Reed warbler, Bearded tit and Reed bunting) at two meadow areas (Hoitoniitty and Tulvaniitty) between years Statistical differences have been tested with xtest. Kahlaajat Waders Avomaan varpuslinnut Open land passerines Ruovikkolinnut Reedbed paserines Hoitoniitty Tulvaniitty Hoitoniitty Tulvaniitty Hoitoniitty Tulvaniitty Punasotka on ainoa vesilintulaji, jota uhkaa häviäminen Vanhankaupunginlahdelta lähi vuosina. Se on ollut vähälukuinen koko tutkimusjakson ajan, mutta viiden viimeisen vuoden aikana se ei ole pesinyt lahdella lainkaan. Punasotka taantui Suomessa 97 ja 98 luvulla -5 %, mutta kääntyi kasvuun 99-luvulla (Väisänen ym. 998). Etelärannikon merenlahdilla punasotkan väheneminen on sen sijaan jatkunut Lupinlahtea lukuun ottamatta myös 99-luvulla (Grönlund & Hokkanen 994, Koskimies 998, 999, Lammi & Virolainen 998, Hirvonen 994, Hirvonen & Rintala 995, Rusanen 996). Vesilintujen poikuemäärät ovat olleet Vanhankaupunginlahdella alhaisia koko 99-luvun ajan (Hirvonen ym. 988, Mikkola 99, 993, Mikkola-Roos & Oesch 998, Mikkola-Roos 998, 999). Jos arvioidaan, että noin puolet poikueista havaitaan laskennoissa alueen sokkeloisuuden ja kasvillisuuden katveiden takia, ei yhdenkään lajin poikuemäärät kohoa kuin kolmannekseen aloitettujen pesintöjen määrästä. Pääsyy suureen pesätuhomäärään on häirintä. Valtaosa puolisukeltajista pesii kosteikkoaluetta ympäröivissä rantametsissä,joita ei ole rahoitettu. Koirat ja ulkoilijat säikyttävät hautovat emot pesiltään,jolloin munat ovat helppoja saaliita alueen runsaalle variskannalle. Supikoira, minkki, kettu ja suuret lokit aiheuttavat myös pesätuhoja itse suojelualueella ( esim. Haapanen 997, Lehtonen 986). Luhtakanoilla hurja huippuvuosi Rantakanojen ja kahlaajien parimäärät ovat pysyneet Vanhankaupunginlahdella melko vakaina 99-luvulla luhtakanaa p 7.67 ns 3 3.* ** 6 3 lukuun ottamatta (taulukko 4). Sen poikkeuksellisen suureen parimäärään vuonna 996 saattoi vaikuttaa puhdistettujen jätevesien lasku lahdelle. Säynäslahden pohjoisosaan valui runsaasti käsiteltyä jätevettä loka-marraskuussa 995. Lisäksi niitä johdettiin koko talven ajan Viikin puhdistamon purkukanavaa pitkin Vantaajoen suuhun. Sulana pysyneellä alueella talvehti vähintään kaksi luhtakanaa. Talvi oli normaalia ankarampi ja Suomen koko merialue jäätyi helmikuussa. Vanhankaupunginlahden perukka oli etelärannikon ainoa merkittävä sulan veden alue huhtikuun loppupuolelle asti. Poikkeuksellisenjäätilanteen takia Vanhankaupunginlahti keräsi normaalia enemmän muutolla!epäileviä vesilintuja ja haikaroita. Vaikka sulana pysyneet alueet jäätyivätkin osittain jätevesienlaskun päätyttyä, ne aukenivat nopeasti sään lämmettyä. Nämä sula-alueet saattoivat houkutella myös muutolla olleita luhtakanoja jäämään Vanhankaupunginlahdelle. Vuoden 996 reviireistä sijaitsi Säynäslahdella alueella, jonne valui runsaasti käsiteltyä jätevettä. Vastaavaa luhtakanakannan kasvua ei havaittu muilla etelärannikon merenlahdilla eikä Siikalahdella (Koskimies 999a). Laitilan Otajärvellä sen sijaan oli samana vuonna luhtakanaparia, kun niitä aikaisemmin oli ollut 3-5 paria (Aalto 997). Tarkentuneet laskentamenetelmät ovat myös saattaneet vaikuttaa tulokseen (Mikkola-Roos 998). Kahlaajien pesimäkannoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 99-luvulla. Aktiivinen niittypinta-alan raivaaminen on lisännyt töyhtöhyyppien parimäärää, mutta koko lahden osalta muutos on vain tilastollisesti suuntaa antava. Rantasipin kohdalla muutos on ollut päinvastainen, vaikka vä- LINNUT-VUOSIKIRJA 999

8 Koko Alueellisia linnustotutkirnuksia heneminen ei vielä olekaan tilastollisesti merkitsevä (taulukko 4). Muualla Suomessa rantasipikanta on pysynyt viime vuosikymmeninä ennallaan (Väisänen ym. 998). Niittyjenhoito kannattaa Niiton ja laidunnuksen lähes loputtua 95-luvun jälkeen rantaniittyjen kasvilajiston vallitsevana elementtinä on laajoilla alueilla järviruoko, järvillä myös muut ilmaversoiset. Ruoikon lisääntymiseen on maatalouden muutosten lisäksi vaikuttaneet myös vesistöjen yleinen rehevöityminen. Niitonja laidunnuksen päätyttyä matalakasvuiset niityt ovat umpeutuneet ja samalla ovat hävinneet kmjan tallauksessa muodostuvat mutakuljut, jotka sopivat kahlaajien ruokailupaikoiksi. Linnustossa muutokset ovat näkyneet avomaiden lajiston korvautumisella ruoikkolajistolla (Salo 984, Hirvonen & Mikkola 987, Siira & Pessa 99, Lehikoinen & Aalto 996, Väisänen 996). Vanhankaupunginlahdella varsinaisia avoimia rantaniittyjä oli jäljellä enää hehtaaria, kun Lammassaaren pohjoispuolella sijaitsevan rantaniittyjen hoito aloitettiin syksyllä 993. Ensimmäisenä vuonna kunnostettiin noin 5 ha alue niittämällä ruoikko maataloustraktorilla, jonka niittokone samalla silppusi maahan. Toisena vuonna niitettävää aluetta laajennettiin noin 9 hehtaariin. Toiseen kertaan niitetty osa jyrsittiin niiton jälkeen. Rantaviivan ruoikko niitettiin veneestä käsin. Vuodesta 995 alkaen rantaniittyä on hoidettu laiduntamalla. Rantaniitty aidattiin ja kesäkuun alussa laitumelle vietiin kymmenpäinen nautakarja. Myöhemmin rantaviivan ruoikkoa on niitetty veneeseen kiinnitettävän niittolaitteen avulla. Tammikuussa 998 aloitettiin rantaniityn laajentaminen 9 ha:sta noin 4 ha:iin. Ensin purettiin vanhoja aitoja ja sen jälkeen aidattiin uusi noin 5 ha:n ruoikkoalue. Nyt rantaniitty ulottuu aivan Lammassaaren lintutomin juurelta ensimmäiselle suuremmalle ojalle, joka laskee mereen. Vuonna 998 kesällä voitiin niitylle ottaa jo -päinen nautakarja niittämään ruoikkoa. Laidunnuksen ja niiton ansiosta hoitoalueen niittylajisto on runsastunutja monipuolistunut merkittävästi (taulukko 5). Hoitoniitylle on asettunut pesimään neljä kahlaajalajia, joista ainoastaan taivaanvuohi pesi siellä satunnaisesti ennen hoidon aloitusta. Samalla kahlaa j ien parimäärä on kasvanut nollasta seitsemään ja tulvaniityllä r-----~=====,----, 8 f Koko maal S"lkk" "kk V ''kk', IUI U - 6 ~.-- Pod eri ~ 4 r /. 'g t -~ ----> ,-,.--,_ ijl 8 r 6 ~ o:: 4 ~ ~t ~ ~~~~~~~~~~~~~ r ;======;i ]l., 'g 5 'iii ::, i)l r,,,.., C: ce 5 maal --Viikki ,, ;:::::==== Lapasorsa " Koko maa ]! Ana cly --Viikki., 'g 5 'iii ::, ill C: ::, o:: r :=======;; 8 Haapana Koko maali ]l 6 Ana pen --Viikki,,., -g 4 I -~ ~ ~ '-'llt-<.::::-:-'l i~---->p'-\-- & 8 6 ~ 4 ' ~~~~~~~~~~~~~~ r Sinisorsa ]l 6 ~ Ana pla ] 4[,, ~ Koko maail --Viikki ij " ~ -f-o-\--t----~«-xc & ~~~~~~~-L~~~~~~ r---==------;======;i 8 Vesilinnut yht.!.. Koko maa ]l 6 WaterfowZllt.otal {l 4 C: ~ /\ ".. '--Viikki ~6 r.y \~~--:-:-~ i:e8 y -V Kuva 5. Silkkiuikun, haapanan, tavin, sinisorsan, lapasorsan ja vesilintujen (kaikki lajit yhteensä) pesimäkannan muutokset Vanhankaupunginlahdella ja Suomessa vuosina (Pöysä ym. 999). Indeksi ilmoittaa muutoksen prosentteina edelliseen vuoteen verrattuna. Fig. 5. Population changes of Great Crested Grebe, Wigeon, Tea/, Mallard, Shoveler and ali waterfowl species together at Vanhankaupunginlahti and other parts of Finland during years (Pöysä ym. 999). Index shows degrees of change from year to another. kahdesta kolmeen. Muutos on tilastollisesti suuntaa-antava, mutta ei merkitsevä, koska kahlaajien parimäärät niityllä ovat pienet. Valtaosa Vanhankaupunginlahden kahlaajista pesiikin nykyään hoitoniityllä. Avomaan varpuslinnut ovat runsastuneet hoitoniityllä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin vertailualueena toimineella tulvaniityllä. Keltavästäräkkien määrä on kolminkertaistunut ja kiuru sekä niittykirvinen ovat vakiintuneet alueen pesimälajistoon. Kuten odottaa saattaakin, ovat ruoikkolajien parimäärät romahtaneet niille sopivan pesimäympäristön muututtua niityksi. Viiksitimali on kuitenkin ainoa kokonaan alueelta hävinnyt laji. Laidunnus on parantanut nimenomaan niittylinnuston ruokailumahdollisuuksia. Kahlaajat käyttävät ravinnokseen hyönteisiä, hämähäkkejä, kotiloita, harvasukas-ja monisukasmatoja, joita ne etsivät pääasiassa vesirajasta ja pienten lampareiden reunoista. Vesilinnut ja hanhet puolestaan syövät niittyjen kasveja tai niiden siemeniä. Pesivät kahlaajat ja niittyjen varpuslinnut taas edellyttävät pesimäpaikaltaan avoimuutta. Iloinen yllätys niityn hoidon suhteen koettiin kesällä 999, kun edellisvuonna raivatulle uudelle niittyalueelle asettui pesimään Suomen kolmas sitruunavästäräkkipari. Pari onnistui kasvattamaan niityllä kolme lentopoikasta,jotka siirtyivät lentokykyisiksi selvittyään Kyläsaaren ranta-alueelle. Sitruunavästäräkki on itäinen laji, jonka pesimäympäristöä ovat kosteat niityt jokien ja järvien rannoilla sekä pensastundra. Sen levinneisyyden pääalue on Euroopan ulkopuolella Venäjällä. Viimeisen vuosikymmenen aikana se on kuitenkin levittäytynyt voimakkaasti länteen. Venäjän ulkopuoliseksi Euroopan pesimäkannaksi arvioitiin 99-luvun puolivälissä 4 paria (Hagemeijer & Blair 997). LINNUT-VUOSIKIRJA 999 3

9 Niitty on myös tärkeä muuttavien vesilintujen ja kahlaajien levähdyspaikka. Alueen rauhallisuuden takia siellä viihtyvät myös arat joutsenet ja hanhet. Niityllä oleskeli Suomen ensimmamen pitkäjalka ja toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 999 niityllä levähti peräti jänkäsirriäistä. Määrä on suurin mitä Suomenlahden rannikolla on koskaan nähty. Kiitokset Vanhankaupunginlahden pesimälinnustolaskentoihin ovat vuosien aikana osallistuneet kirjoittajien lisäksi seuraavat ornitologit: Markku Heinonen, Heikki Hirvonen, Matti Koivula, Jari Korhonen, Pekka J. Nikander, Jukka Rintala, Pekka Rautasuo, Pekka Rusanen ja Jan Södersved. Timo Pakkala ja Risto A. Väisänen luovuttivat käyttöömme julkaisematonta tutkimusaineistoa. Summary: The major changes in breeding bird populations of Vanhankaupunginlahti Bay Vanhankaupunginlahti Bay is one of the most valuable bird-rich sites of the South coast of Finland. Together with Laajalahti Bay in Espoo it is classified by BirdLife International as one of the 96 internationally important bird areas (IBAs) in Finland. The area has been selected as one of the sites designated by Finland for inclusion in the European Union's Natura conservation network, and funding for its restoration and management has been received from the EU Life Fund. The birds of Vanhankaupunginlahti have been under scientific observation for decades. In the 98s more efficient monitoring was begun and the breeding birds counted regularly. Presented here is the research on the wetland avifauna of the site carried out during the past 6 years. Research has clearly shown the importance of long term monitoring, especially when a site is situated close to densely populated areas, as is the case for Vanhankaupunginlahti. Monitoring has revealed the population changes that have occurred, and in some cases it has been possible to show which were caused by human, which probably by more "natural" causes. There have been great changes in the wetland ecosystem of Vanhankaupunginlahti Bay in the past 5 years. Eutrophication caused by wastewater effluents has been the factor most significantly affecting species in the bay. The disappearance ofbenthic fauna and submerged water plants has resulted in the decline of particularly Slavonian Grebe Podiceps cwritus, PochardAythyaferina, Tufted DuckAythyaji- lig/a, and Coot Fulica atra. Species suffering from the disappearance of meadows include Shoveller Anas clypeata, Meadow Pipit Antlws pratensis, Y ellow Wagtail Motacillajlava, and waders (Table ).!n contrast, the expansion of reedbeds (see Fig. l) caused by eutrophication has benefited a number of other species so that the overall number of ali pairs nesting at Vanhankaupunginlahti has multiplied during the lasi fifty years. Increases have been recorded for such species as Sedge Warbler Acrocepha/us Sinisorsakoiras. Jukka Mikkola The Mallard. schoenobaenus, Reed Warbler Acrocepha/s sci7jaceus, Bearded Tit Panurus biarmicus, and Reed Bunting Emberiza schoeic/s. The Black-headed Gull Larus ridibdus provides an excellent example of the major and dramatic changes that have taken place. As a nesting species the Black-headed gull became common at Vanhankaupunginlahti bay in the early I 9s, reaching a maximum of several thousand pairs (Table ). However, the population later went into rapid decline, and after l 99 no nesting has been recorded (Table 3). The reason forthe loss ofthis species is not fully understood. During the last decade 7- waterfowl species have nested annually at Vanhankaupunginlahti bay, the number of pairs varying between l 49 and 355. The most common species are omnivores inhabiting a broad range of habitats. such as Mallard Anas platyrhynchos, Great Crested Grebe Podiceps cristatus, and Wigeon Anas penelope. More selective species such as Garganey Anas querqed/a, Shoveller, and species favouring fresh water such as Pochard and Coot, are few in number and only occasionally nest in the area (Table 3). Population changes of different waterfowl species during the last decade show two distinctive trends: the populations of Mallard, Teal, Shoveller, and Wigeon have ali decreased since the beginning of 99s, while Tufted duck, Goosander Mergus merganser, Coot, and Goldeneye Bcephala c/angu/a have increased steadily. One might assume that better water quality is at!east partly responsible for the latter, but the reasons for the decrease in populations of the first group are more difficult to find. Changes at wintering quarters or increased predation during the breeding season may be implicated. (Fig. -4) Waterfowl reproduction at Vanhankaupunginlahti has been low for quite some time, primarily because nests are destroyed by crows Corvus corone comix, raccoons Nyctereutes procyonoides, and minks Mustela vision. The impact of the small predatmy mam- 4 LINNUT-VUOSIKIRJA 999

10 mals increases outside the actual conservation area, where many of the dabbling ducks build their nests. Additionally, the great number of visitors and theiruncontrolled dogs cause high losses of young birds. Water Rail Rallus aquaticus, Common Sandpiper Actitis hypoleucos, Lapwing Vcmellus vcmellus and Little Ringed Plover Charadrius dubius have ali increased during the last decades. Today there are over calling Water Rail males around Vanhankaupunginlahti Bay every spring. Many waders such as Lapwing have increased steadily, but others like the Curlew Numenius arquata have decreased dramatically. The drop in Curlews has been caused by changes in agricultural practices; today the agricultural landscape is too homogenous and sterile for these birds, which has decreased ali over southern Finland due to the current lack ofmeadows and field margins (Table ). Meadow management has been successful at Vanhankaupunginlahti (Table 5). During the 99s reedbeds were cleared from one part of an old meadow, after which cattle have been grazed there during summer. Waders such as Lapwing and Common Snipe Gallinago gal/inago have returned to breed more numerously, and yellow wagtails have also increased in the grazed area.!n 999 a pair of Citrine Wagtails Motacilla citreola also bred at the meadow. Kirjallisuus Aalto, T. 997: Ota järven vesi- ja rantalinnuston kehitys ja nykytila. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, no s. Eriksson, K. 96: Pääkaupungin tuhoutuva lintuparatiisi. - Suomen luonto : Eriksson, K. 966: Gammelstadsviken och dess fågelfauna under den senaste tiden. - Nordenskijöld-samfundets tidskrift 6:7-39. Grönlund, S. & Hokkanen,T. 994: Lupinlahden linnustoselvitys Kymen vesi- ja ympäristöpiiri, moniste 78 s. Haapanen, E. 997: Kuusiluodon pesimälinnusto 997. Julkaisematon raportti, 8 s. Hagemeijer, E.J.M. & Blair, M.J. (eds.) 997: The EBCC Atlas of European Breeding Birds: Their Distribution and Abundance. - T & A D Poyser, London. Hilden,. & Hario, M. 993: Muuttuva saaristolinnusto. - Omakustanne, Forssa. 37 s. Hirvonen, H. 994: Laajalahden pesivän vesi- ja rantalinnuston muutokset vuosina Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A:7. 36 s. Hirvonen, H. & Mikkola, M. 987: Helsingin lintuvesien linnusto ja suojelu, osa. Helsingin kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu /987. Hirvonen, H., Mikkola, M. & Tanskanen, A. 988: Helsingin lintuvesien linnusto ja suojelu, osa III. - Helsingin kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 6/988. Hirvonen, H., Mikkola, M. & Tanskanen, A. 989: Helsingin lintuvesien linnusto ja suojelu, osa JV.-Helsingin kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 9/989. Hirvonen, H., Mikkola, M. & Tanskanen, A. 99: Vanhankaupunginlahden vesi- ja lokkilinnuston tutkimus Helsingin kaupunginkanslia. Y mpäristönsuojelutoimiston monistesarja 7 /99. Hirvonen, H., Mikkola, M. & Tanskanen, A. 99: Vanhankaupunginlahden vesi- ja lokkilinnuston tutkimus 99. Helsingin kaupunki, ympäristökeskus, ympäristönsuojeluyksikkö, Helsinki. Hirvonen, H. & Rintala, J. 995: Moottoriliikennetien vaikutukset Pernajanlahden linnustoon. - Tielaitoksen tutkimuksia / s. Jätevesikomitea 97: Jätcvesikomitean mietintö. - Helsingin kaupunginvaltuuston asiakirjat, Kaupunginhallituksen mietinnöt N:o -97. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet.. uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. 993: Suomessa pesii 5 miljoonaa lintuparia. - Linnut 8():6-5. Koskimies, P. 994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. - Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja, sarja B. Koskimies, P. 999a: Siikalahden linnusto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A:98, 37 s. Koskimies, P. 999b: Porvoon Ruskiksen-Stensbölefjärdenin linnusto. - Uudenmaan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut s. Kuusela, S. & Leinonen, A. 976: Selvitys Vanhankaupunginlahdenja sen ympäristön linnustosta vuosilta Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto, yleiskaavaosasto. Julkaisu YB: 5/76, 4 s. Källander, H. 996: Skratmåsens Larus ridibundus populationsutveckling i Sverige under senaste 5 åren. - Ornis Svecica 6:5-6. Laine, L. J. 983: Kirjokerttu. - Teoksessa: Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J.(toim.) Suomen lintuatlas, s Lintutieto Oy, Helsinki. 5 s. Laine, L. J. 988: Kirjokertun leviämishistoriasta, levinneisyydestä ja pesimisestä Uudellamaalla. - Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksen kirjasto. 57 s. Lammi, E. & Virolainen, E. 998: Moottoritien vaikutus Salmilahden linnustoon. Tielaitoksen selvityksiä 36/ s. Lammi, E. & Väänänen, V-M. 997: Ruskosuohaukka - lintuvesien menestyvä tulokas. - Linnut 3(3):3-36. Lehikoinen, E. & Aalto T. 996: Mynämäenlahdenja sen linnuston kehitys, nykytila ja merkitys. - Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; s. Lehtonen, L. 945: Lintuparatiisi pääkaupungin liepeillä. Vanhankaupunginlahti ja sen linnusto. -WSOY, Porvoo. 79 s. Lehtonen, L. 986: MKJ :n pienpetokisa: Hyvä aloite minkkivaaran torjumiseksi. - Metsästäjä 35(5): Lehtonen, L. 988: Naurulokki Helsingin Vanhankaupunginlahdella Lintumies 3:98-5. Lehtonen, L. 998: Helsingin lintuparatiisi. Vanhankaupunginlahti-Viikki. -Omakustanne. 96 s. Luostarinen, M. 998: Meidän poikamme merillä. - Linnut 33():6-3. Leivo, M. 998: Suomen kansainvälisesti tärkeimmät lintualueet. - Tiira / 998:9 Leivo, M. : Finland. Teoksessa Heath, M.F & Evans, M.I. (eds.): Important Bird Areas in Europe: Priority sites för conservation. : Northern Europe. Cambridge, UK: BirdLife International (BirdlLife Conservation Series No. 8). Mikkola, M., Routasuo, P. & Y rjölä, R. 99: Helsingin Viikin peltolinnusto. Helsingin kaupunkisuunnittelun yleiskaavaosaston selvityksiä Y, 7 s. Mikkola, M. 99: Vanhankaupunginlahden vesi- ja lokkilinnuston tutkimus Helsingin kaupunki, ympäristökeskus, ympäristönsuojeluyksikkö, Helsinki. Mikkola, M. 993: Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustotutkimus Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Tutkimusraportti. Mikkola-Roos, M.& Yrjölä, R. 994: Viikin - Vanhankaupunginlahden linnustotutkimus 994. Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri, Helsingin kaupungin ympäristökeskus & Helsingin kaupunginkanslia. Tutkimusraportti. Mikkola-Roos, M. 995: Helsingin Vanhankaupunginlahden pesivä kosteikkolinnusto Uudenmaan ympäristökeskus ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Tutkimusraportti Mikkola-Roos, M. 996: Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustotutkimukset Helsingin kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus. Tutkimusraportti. 38 s. Mikkola-Roos, M. 998: Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustotutkimukset Helsingin kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus. Tutkimusraportti. 6 s. Mikkola-Roos, M. & Oesch, T. 998: Viikki-Vanhankaupunginlahti. Ekologinen tila, kunnostus- ja hoitosuunnitelma. - Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/ s. Mikkola-Roos, M. 999: Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustotutkimukset 999. Helsingin kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus. Väliraportti. 6 s. Mikkola-Roos, M. & Yrjölä, R. (toim.) : Viikki, Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa. Tammi, Helsinki. 64 s. Oesch, T. : Kasvillisuuden muutokset ilmakuvien perusteella. - Teoksessa Mikkola-Roos, M. & Yrjölä, R. (toim.), Viikki, Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa, s Tammi, Helsinki. Pesonen, L. & Viljamaa, H. : Vanhankaupunginlahti on matala ja samea. - Teoksessa Mikkola-Roos, M. & Yrjölä, R. (toim.), Viikki, Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa, Tammi, Helsinki. Pöysä, H., Wikman, M., Lammi, E. & Väisänen, R. 999: Vesilintukannat keskimääräistä heikommat, mutta sinisorsalla hyvä poikastuotto kesällä Riistantutkimuksen tiedote 59:-6. Salo, J. 984: Rantaniityt, linnut ja laidunnus: miten Porin niittylintuyhteisöt ovat muuttuneet - Teoksessa Soikkeli, M. (toim.): Satakunnan linnusto, s Porin Lintutieteellinen Yhdistys. Pori. Saurola., P. 983: Naurulokki. - Teoksessa Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J., Suomen lintuatlas, s. -3. Lintutieto Oy, Helsinki. Siira, J. & Pessa, J. 99: Liminganlahden ranta-alueiden nykytila sekä suojelun ja hoidon tarve. - Perämeren tutkimusaseman monisteita. Oulun yliopisto. 6 s liites. Stjernberg, T. 979: Breeding biology and population dynamics of Scarlet Rosefinch Carpodacus erythrinus. -Acta Zoo!. Fennica 57:-88. Väisänen, R.A. 996: Pesimälinnusto suurten mullistusten ilmentäjänä. - Luonnon Tutkija (5): Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 998: Muuttuva pesimälinnusto. - Otava, Keuruu 567 s. Kirjoittajien osoitteet/ Authors' addresses MM-R: Suomen ympäristökeskus PL 4 FIN-5 Helsinki RY: Ympäristötutkimus Yrjölä Oy Pisanniitty 4 E 45 FIN-8 Espoo Saapunut/ Received 4.4. LINNUT-VUOSIKIRJA 999 5