VESIKATON HUOLTO- JA KORJAUSKARTOITUSRAPORTTI

Transkriptio

1 VESIKATON HUOLTO- JA KORJAUSKARTOITUSRAPORTTI Raahen Yhdyspankin entinen toimitalo Kirkkokatu RAAHE KOUVOLA Kauppamiehenkatu Ly-tunnus ALV REK

2 2(43) SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEYSTIEDOT VESIKATON PERUSTIEDOT HAVAINNOT JA KOMMENTIT TOIMENPIDE-EHDOTUKSET KUVASIVUT... 15

3 3(43) 1. YHTEYSTIEDOT Tilaaja Yhteyshenkilö Miika Kurkela Sairaalanrinne 4i A OULU kirkkokatu.20@luukku.com Miika Kurkela Toimittaja Yhteyshenkilö KATTOTUTKA OY Eero Lahtinen Kartoituksen suorittajat Risto Inkeroinen Eero Lahtinen Kartoitustapa Kartoitus perustuu pääosin aistinvaraisiin tutkimuksiin ja havaintoihin Rajaukset kohteessa Kartoitusajankohta Sääolosuhteet Lämpötila + 1 C, sw 7, melkein pilvinen poutasää

4 4(43) 2. VESIKATON PERUSTIEDOT Tarkastettu rakennus on suorakaiteen muotoinen (pohja noin 20 x 15 m) entinen pankkirakennus. Kyseessä on kulttuurihistoriallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas rakennus. Sen on suunnitellut arkkitehti Valter Thomé Rakennus on maakuntakaavan suojelukohde, mainittu Pohjois-Pohjanmaan liiton inventointiraportissa ja sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla ruutukaava-alueella. Asukaskyselyn 2001 mukaan se on yksi Raahen kauneimpia vanhoja rakennuksia. Räystäskorkeudet ovat noin 10 metriä, rakenteissa on ulkonevat räystäät. Ulkonemista huolimatta räystäsrakenteet ovat sellaisia, että mahdolliset kouruvuodot voivat kastella seiniä. Räystäiden pituudet ovat pitkillä sivuilla noin 21 metriä ja lyhyillä sivuilla noin 16 metriä. Kattorakenteena on lähinnä aumatyyppinen mansardikatto, vesikatteet ovat alkuperäisiä. Loivassa yläkatossa, jonka lappeiden kaltevuudet ovat noin 6,5 eli 1:9:ään on saumattu rivipeltikate, noin 75 m². Jyrkemmillä lappeilla kaltevuudet ovat noin 42,5 eli 1:1:een ja vesikatteena on poimulevy- eli nk. aaltopeltikate. Levyjen yhtenäispituus lappeilla on noin 6,1 metriä, pinta-ala noin 335 m². Katto läpivienteineen on pinnoitettu punaisella maalipinnoitteella vuonna Katolle on järjestetty kulkutie kiviseinärakenteisiin upotetuilta talotikasaskelmilta ja sisäkautta. Katon turvavarusteiksi on asennettu lapetikkaita ja kahdelle sivulle lumiesteet. Sadevesijärjestelmänä ovat kaksinkertaiset, tilavuuksiltaan suurikokoiset riippuvesikourut (yhteensä noin 74 jm) ja ulkoseinärakenteisiin kiinnitetyt syöksytorvet. Kahden pyöreä-muotoisen ulokkeen vedenohjaajina ovat pystykourut eli jalkarännit joista vesi johdetaan lotokoiden eli vesiuomien kautta suppiloilla varustettuihin syöksytorviin. Torvet ovat kadun puoleisilla seinillä kulmikkaat (4 kpl 125x150 mm) ja pihan puoleisilla seinillä pyöreät (5 kpl 135 mm) Läpiviennit: Piiput ja hormistot Tuuletusputket Antenni Kattoluukku 8 kpl 3 kpl 1 kpl 1 kpl

5 5(43) Lähtötiedot: Rakennuksesta ja vesikatosta on erittäin runsaasti nettiin kerättyä ja käytettävissä olevaa tietoa, mukana esimerkiksi päivätty kiinteistön kuntoarvio, jossa käsitellään myös yläpohja- ja vesikattorakenteita. Yläpohjan puurakenteet on kiinteistön omistajan toimesta tarkoin kartoitettu ja numeroitu. Vuotokohdat tai muulla tavoin kostuneet paikat puurakenteissa on merkitty kohtiin niitatuilla merkkilapuilla. Tarkastushetkellä katto oli lähes kauttaaltaan lumeton, vesikourut olivat jään ja lumen peittämiä. Raportin teksteissä on paikoin lainauksia Miika Kurkelan tekemistä havainnoista ja tutkimustuloksista. Lupa niiden käyttämiseen on saatu.

6 6(43) 3. HAVAINNOT JA KOMMENTIT VESIKATTO Yläkatto: Saumatun katteen rivileveys on noin 540 mm. Kuva 1. Peltirivien pystysaumat on tehty riittävin saumavaroin kaksinkertaisesti saumattuina. Avatussa saumassa oli vähäisiä määriä kuivaneita tiivisteaineita. Katepelti on hyvälaatuista, se kesti hyvin ja murtumatta sauman avaamisesta ja sulkemisesta aiheutuneen taivuttelun. Kuva 2. Asia on olennaisen tärkeä mahdollisia katteen korjaustöitä silmällä pitäen. Peltirivit eivät ulotu katkeamattomina aumakaton räystäille, räystäsalueille on saumattu riveihin nähden poikittainen pellitys. Kuva 3. Jyrkän lappeen yläpuoliselle räystäälle on tehty kattoa kiertävä rivi koristeellisia sakaroita joiden välisistä vesiuomista kattovesi valuu jyrkille lappeille. Kuva 4. Sakaroiden pellityksissä on paikoin havaittavissa syöpymiä, läpireikiä niissä ei havaittu. Kuva 5. Aumakulmasta poistetun piipun? reikä on korjattu virheellisesti. Korjauspelti on asetettu katteen päälle limisaumaan ja kiinnitetty niittaamalla. Vesitiiviys on saumaan asennetun tiivistekitin varassa. Kuva 6. Saumatulla katolla hyväksyttävä työtapa vaatii saumaustekniikan hallitsemista ja käyttämistä. Kaikki saumaukset katon lappeilla tulee tehdä kaksinkertaisin saumoin, joihin ennen sulkemista asennetaan tarpeelliset tiivisteaineet. Peltirivissä on pohjoisella lappeella reikä. Kuva 7.

7 7(43) Pyöreäseinäisten ulkonemien räystäillä vesikatteen (saumattu rivipeltikate) mitoitus on hyvin niukka. Sen ulkoreuna ulottuu paikoin vain parikymmentä milliä betonirakenteen yli. Sateella, varsinkin tuulisella sateella, katteen päältä valuva vesi kastelee betoniräystästä. Kuva 8. Räystäspellityksen pituutta voidaan jatkaa leikkaamalla nykyinen pellitys poikki ja saumaamalla uusi pidemmälle ulottuvaksi. Työ vaatii ammattikattopeltiseppää. Rivipeltikatteen kiinnitys on kokonaisuutena tyydyttävässä kunnossa. Jyrkät lappeet: Rinnakkaisten poimulevyjen limitys on vain yhden aallon mittainen. Alkuperäiseen asennukseen on näyttänyt kuuluneen levyjen liitoskohtien väliin asennettava saumatiiviste. Kyseinen tiiviste on vuosien mittaan monin paikoin irronnut paikoiltaan. Kuva 9. Tuulen paine voi työntää vettä puutteellisesti tiivistettyjen saumojen kautta sisään. Uusien tiivisteiden asentaminen levyjen väliin vaatisi niiden irrottamista, toimenpiteenä se vaikuttaisi olevan mittava ja vaikeasti toteutettava; vaatisihan se osittain myös lammereiden irrottamista ruodelaudoista. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että minkäänlainen katteen päälle tai sauman huullokselle tehtävä tiivistäminen ei tule kysymykseen. Niistä saadut kokemukset ovat kehnoja ja lyhytikäisiä. Katelevyjen alapäissä olevat aallonharjat on tiivistetty kovettuvalla betonin kaltaisella massalla. Massa on monin paikoin irronnut tai hävinnyt murentumalla, jolloin aukot ovat jääneet avoimiksi. Kuvat Tulisella sateella on todennäköistä, että vesi nousee avoimia aukkoja myöten katteen alle. Poimulevyt on kiinnitetty ruodelautoihin kiinnitysliuskoilla eli lammereilla. Sinkityt peltiliuskat on puolestaan kiinnitetty niittaamalla pellin alapintaan aallon harjalle, eli korkeimpaan kohtaan. Kuva 12. Silmämääräisen tarkastuksen perusteella voi todeta, että liuskoilla tehty kiinnitys on ollut toimiva ratkaisu.

8 8(43) Levyjen kiinnityksissä voi havaita ulkopuolelta tarkasteltuna paikoin löystymistä. Katetta on paikoin lisäkiinnitetty nauloilla katteen läpi. Läpi lyödyt kiinnitysnaulat ovat paikoin löystyneet. Kuva Pellin lämpöliikkeet löystyttävät kiinnitysnauloja. Tiivisteellinen kateruuvi on nykyisin käytössä oleva poimu- ja muotolevykatteille hyväksyttävä kiinnitystarvike. Ruuvikiinnitys toimisi myös tässä tapauksessa, mutta ei tietystikään vastaa silloisen rakennussuunnittelijan ajattelemaa kiinnitystapaa. Kuitenkin, naulan poistamisen jälkeen tiivisteellinen ruuvi tukkisi reiän ja takaisi katelevyn kiinnipysymisen. Katepeltien sinkitys on kokonaisuutena näkyviltä osiltaan hyväkuntoista. Mitattu sinkityksen paksuus sileässä katepellissä on keskimäärin 30,6 µm:n ja aaltopellissä 54,5 µm:n vahvuinen. Vertailun vuoksi: Nykyisen kattolaatuisen pellin sinkityksen vahvuus on 25 µm pellin molemmin puolin. Määrä tulee normista, jonka mukaan sinkkiä käytetään 350 g/m². Katon yleisvaikutelma on maalipinnoitteen osalta kauempaa katseltuna tyydyttävä, lähitarkastelussa se paljastuu paikoin hieman nuhruiseksi. Maalipinnoitteen paksuus vaihtelee katon eri puolilla suuresti, kalvovahvuus sinkitys mukaan luettuna vaihtelee µm:n välillä. Kuva 15. Peltien ruostuminen on, käyttöikä huomioiden, hämmästyttävän vähäistä. Eniten ruostumista voi havaita joidenkin poimulevyjen alapäissä. Niiden kohdilta levyt ovat paikoin syöpyneet puhki. Syöpymät levyissä sijoittuvat lappeen suunnassa levyn alareunasta muutamasta sentistä noin kymmenen senttimetrin korkeudelle. Kaikkiaan syöpyneitä reikiä on vain muutamassa levyssä. Kuvat Talotikkaiden yläpään kohdalla räystäspellityksen mitoitus ja rakenne on sellainen, että se valuttaa vettä seinälle. Kuva 18. Jyrkälle lappeelle asennetut mainostaulun teräksiset kiinnitysosat ovat ruostumisesta johtuen huonokuntoisia. Kiinnityskohtien pultit ovat monin paikoin löystyneet. Kuvat

9 9(43) LÄPIVIENNIT Piippujen juuripellitysten ja katepellin yhtymäkohdissa on rivipeltikaton osalta huomautettavaa. Katepellin nostokorkeus piipulle on paikoin alle 100 millimetriä ja liitos on toteutettu vastakarvaan eli siten, että valuva vesi pääsee pellityksen alle. Kuvat Nykyisin vähimmäis-nostokorkeutena pidetään 300 millimetriä ja liitoskohtaan olisi tehtävä vähintäänkin yksinkertainen hakasauma. Piipun pellitystä on korjattu, korjauspeltinä on käytetty maalipinnoitettua peltiä, joka on kiinnitetty kateruuveilla. Kuvat Tuuletusputkien tyvikartiot ovat liitoskohdistaan paikoin huonossa kunnossa. Tyvikartiot ovat myös paikoin matalia. Putkia ei ole lämpöeristetty, eristykset puuttuvat osittain myös yläpohjatiloissa. Kuva 25. Tyvikartion minimikorkeutena pidetään nykyisin 300 mm. Lämpöeristäminen vähentää huurtumista ja tukkoon jäätymisvaaraa. Antennin läpivienti on tehty virheellisesti, tarpeettomana sen voisi kokonaan poistaa. Kuva 26. Kattoluukun pellitys on tyydyttävässä kunnossa, kehyskorkeus on suhteellisen matala. Luukusta puuttuu putoamisen estävä ketju ja myrskysalpa. Kuva 27. Jyrkällä lappeella olevan kaarevarakenteisen kattoikkunan kulmia on korjattu bitumikermikaistaleilla. Kattoikkunarakenteiden alapuolisissa puurakenteissa on vuotojälkiä. Kuvat SUOJAPELLITYKSET Piippuihin ei ole asennettu hormistoja suojaavia sadekatoksia. Kahden piipun kansipellitykset ovat ruosteen syövyttämiä ja hormeissa on havaittavissa rapautumia. Kuvat

10 10(43) Osa piippujen kansipellityksistä on uusittu. Kuva 33. Ulkoseinärakenteessa olevien ulokkeiden ja hammassillan-, sekä etenkin yläpuolisten ikkunoiden vesipeltien mitoitukset ovat hieman niukkoja ja paikoin niiden kallistukset ovat puutteelliset tai väärään suuntaan kaatavat. Kuvat TURVAVARUSTEET Talotikkaiden (seinään upotettujen tikas-askelmien) nousukorkeus on noin 10 metriä. Nykymääräysten mukaan nousukorkeuden ylittäessä kahdeksan metriä, on tikkaat varustettava nousukiskolla tai muulla hyväksytyllä turvajärjestelmällä. Tikkaiden turvavarusteena yleisesti käytetty nousukisko ei kuitenkaan ulkonäöllisesti sovi kyseisen rakennuksen ilmeeseen. Olisikin syytä pohtia mahdollisuutta estää tikkaiden käyttäminen nousutienä. Oleva kattoluukku mahdollistaa turvallisen pääsyn katolle. Talotikkaiden ylimpien puolien etäisyys seinärakenteesta on liian pieni, varvasväli on puutteellinen. Kuva 36. Tikkaan tai sen puolan lähimmän etäisyyden räystäs- tai muusta rakenteesta tulisi olla vähintään 200 mm. Talotikkailta siirtyminen katon lapetikkaille tai päinvastoin ei ole pitkän sivusiirtymäetäisyyden vuoksi turvallista. Se vaatisi vähintään katon lappeelle käsikaiteen. Kuva 37. Nykymääräysten mukaan turvavarusteelta toiselle siirryttäessä etäisyys ei saa ylittää 400 mm:iä. Edellä mainittujen virheiden vuoksi tikkaiden suunniteltu käyttäminen turvallisena hätäpoistumistienä ei ole mahdollista. Kaupunkioloissa palokunnan saapuminen paikalle tapahtuu muutamassa minuutissa. Olisiko sen nostokalusto riittävä poistumismahdollisuus palo- tai muussa hätätilanteessa? Teräsrakenteiset lapetikkaat ovat materiaalisesti tyydyttävässä kunnossa, toisen tikkaan runko-osien terävät alakulmat lepäävät katetta vasten. Kuvat Lumiesteenä käytetty yksiputkinen kulmikas profiiliputki kiinnitysosineen on paikoin pintaruosteessa. Pistokokein tehdyn tarkastuksen perusteella esteiden kiinnitys on kunnossa. Kuvat

11 11(43) YLÄPOHJA Aluskatetta ei ole asennettu. Kuva 42. Rivipeltikattoa ajatellen rakenne on tavanomainen, oikealla tavalla toteutettu saumattu rivipeltikate ei nykyisinkään tarvitse aluskatetta. Sen sijaan levykatteen lopullinen vedenpitävyys varmistetaan aluskatteella. Sen asentaminen jälkikäteen ei käytännössä ole mahdollista. On suurelta osin katon jyrkkyyden ansiota, etteivät vesivuodot ole muodostuneet ajan mittaan ylivoimaisiksi ongelmiksi. Vuosikymmenien käyttöiän ja olevan rakenteen huomioiden yläpohjan vuotoongelmat ovat kokonaisuutena yllättävän vähäisiä. Ruodelaudoituksena on osittain umpilaudoitus, lappeilla lautojen väliset etäisyydet ovat noin 100 mm:in luokkaa. Kuvat Lautojen väliset raot ovat nykymittapuun mukaan suurehkot. Kondensoivaa kylmää peltipintaa on näkyvissä runsaasti. Nykyisten rakennusohjeiden mukaan aluskatteettoman rivipeltikatteen alapuolisen laudoituksen välit voivat vaihdella mm:iin katon kaltevuudesta riippuen. Ruodelaudoituksessa ja muissa katon kannatusrakenteissa on monin paikoin vuotojälkiä. Kuva 45. Piipun juurella olevan sähkökaapelin läpivientireikä vuotaa, vuotojälkiä on paikoin myös piippujen juuripellitysten alapuolella. Kuva 46. Pahimmin kastuneilta kohdilta puurakenteiden kosteus oli tarkastushetkellä yli 40 %. Kuva 47. Kosteusjäljet vaikuttavat olevan peräisin osittain levyjen alapintaan kondensoituneesta kosteudesta, osittain levyjen löystyneistä ja puutteellisesti tiivistetyistä saumoista ja eritasoisista läpivientien kulmien ja juurien vuodoista. Katepeltien reikien kautta tapahtuvat vuodot näyttävät olevan selvänä vähemmistönä. Räystäsalueella puurakenteissa on paikoin havaittavissa pitkälle edennyttä lahoamista. Kuva 48. Alaräystäiden lahovikoihin osasyyllisenä vaikuttavat olevan paikoin vuotavat vesikourut.

12 12(43) Katon tukirakenteet ovat pääosiltaan käyttöikäänsä nähden hyväkuntoisia. Kuivilta osiltaan mitattu kosteus oli keskimäärin 15 %:in luokkaa. Kuva 49. Tulokset perustuvat vertailevaan mittaustapaan. Mitatessa tarkastellaan puun vesipitoisuutta painoprosentteina. Kostean raja-arvo on noin 17 paino%. Ullakkotilaan rakennetun lämpöeristetyn huoneen kattoeristeiden ja vesikaton välissä ei kaikilta osin ole vaadittavaa noin 100 mm suuruista ilmarakoa. Keskemmällä kattoa rakenne on kuitenkin avoin ja tuulettuva. Kuva 50. Yläpohjan ilmatila on kokonaisuutena suhteellisen suuri. Aistinvaraisesti arvioituna siinä ei ollut tunnettavissa ummehtuneisuutta tai epämääräisiä hajuja. Yläpohjatilojen tuulettuvuutta olisi hyvä lisätä. Lähtökohtana voisi pitää ajatusta, jonka mukaan tuuletusaukkojen yhteenlasketun pinta-alan tulisi olla vähintään puoli prosenttia yläpohjan pinta-alasta. Lisäksi asialle olisi eduksi, että korvaus- ja poistoaukot olisivat eri korkeudella. Syntyvän paine-eron ansiosta tuuletus on toimivampi. Harjalle olisi helppo asentaa alipainetuulettimia, joiden teho valmistajan (Peltitarvike oy) mukaan on noin 50 % yli pyyhkivän tuulen dynaamisesta paineesta. Osan korvausilmasta voisi ottaa kadunpuoleiseen ikkunaan avatun, verkolla suojatun aukon kautta. SADEVESIJÄRJESTELMÄ Vesikouruina ovat tilavuuksiltaan suurikokoiset kaksinkertaiset räystäskourut. Kuvat Vuotavia sisäkouruja on korjattu liimaamalla niiden sisään bitumikermikaistaa. Paikoin kermiliimaukset eivät ole tarttuneet tai pysyneet luotettavasti kiinni kourupellissä. Kuva 53. Näiltä osin vesi pääsee kermin ja sisäkourun väliin. Kermipinnoitteen käyttämisestä vesikourujen vedeneristyksenä ei ole kertynyt hyviä kokemuksia. Pihan puoleisella sivulla kouru on hieman taipunut. Taipumalla ei ole vaikutusta kourun toimintaan. Kuva 54.

13 13(43) Pyöreiden ulokkeiden vedenohjaajina olevat pystykourut ovat tyydyttävässä kunnossa. Kuva 55. Kadun puoleisissa kulmikkaissa syöksytorvissa on yläpäiden mutkaosissa paikoin syöpymisestä aiheutuneita virheitä. Pahin virheistä on jo aiemmin väliaikaisesti korjattu. Kuvat Pyöreissä torvissa on joitakin kolhuja. Kokonaisuutena syöksytorvet ovat maalipinnoitteen virheitä lukuun ottamatta nykyisellään tyydyttävässä toimintakunnossa. Kuva 58. Torvet on asennettu hyvin lähelle seinärakenteita siten, että saumat jäävät takapuolelle; torven ja seinän väliin. Mahdolliset saumavuodot voivat kastella seiniä. Sadevesijärjestelmään ei ole asennettu sulatuskaapelointia. Syöksytorvien jäätyminen on yleinen, etenkin korkeita rakennuksia vaivaava keväinen ongelma. Auringon lämmittäessä kattolumet ja vesikouruissa oleva lumi ja jää alkavat sulaa ja vesi alkaa virrata syöksytorviin. Varjoon jäävien syöksytorvien osalta lämpötila voi niiden alapäissä olla useita asteita pakkasen puolella. Jäätyminen laajentaa torvia, jolloin saumat helposti avautuvat. Mikäli näitä ongelmia todetaan, voidaan ilmiöön varautua asentamalla sadevesijärjestelmään sulatuskaapelointi. Se on mitoitettava ulottumaan syöksytorvissa katutasoon saakka. Sulatus voidaan tarvittaessa kytkeä päälle manuaalisesti tai ohjata termostaattikytkimellä. HUOLTO Katolla ei ole varsinaisia huoltokohteita, lukuun ottamatta piipun päälle asennettua iv-konetta. Turvavarusteiden tarve on vähäinen. Kourujen puhdistusta ei ole mahdollista suorittaa katolta käsin, siksi lapetikkaiden lisääminen tai kattopollareiden asennus ei ole tarpeen. Katon seuranta ja silmälläpito on mahdollista suorittaa kattoluukun kautta ja katutasolta. Tarkempi tutkimus ja puhdistushuolto vaativat nostokaluston käyttämistä.

14 14(43) 4. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Katon saattaminen nykyrakenteilla kaikissa olosuhteissa täysin vedenpitäväksi korjaustoimin ei käytännössä ole mahdollista. Katossa on toki lukuisia kohtia sekä saumatussa rivipeltikatteessa, että poimulevykatteessa joiden pitävyys voidaan korjausten jälkeen taata tai sitä merkittävästi parantaa. Ensiarvoisen tärkeänä onkin pidettävä räystäsalueiden saattamista vedenpitäviksi, sekä yläpohjatilojen tuulettuvuutta ja sen tehostamista. Kondensoituva kosteus ja pienet vuodot imeytyvät lähinnä ruodelaudoitukseen, josta tehokas ja toimiva tuuletus hoitaa sen pois. Näinhän rakenne on tyydyttävästi toiminut tähänkin saakka. Mikäli tuuletus olisi täysin toimimaton, olisivat lähes satavuotiaat kattorakenteet nykyisellään lahoamisesta johtuen romahtamispisteessä. Ensisijaiset toimenpiteet: - löystyneiden kiinnitysnaulojen poisto ja reikien korjaus tinaamalla - virheellisen peltikorjauksen poisto ja korjaaminen saumaamalla - pyöreiden ulokkeiden räystäspellityksen jatkaminen - räystäsalueen pellityksen korjaaminen talotikkaiden yläpään kohdalta - katepeltien aaltokuvion tiivistäminen räystäillä - kateruuveilla kiinnitetyn piipun pellityksen uusiminen - piippujen ruostuneiden kansipellitysten uusiminen - sadekatosten asentaminen piippuihin - piippujen juuripellitysten tiivistäminen - tuuletusputkien tyvikartioiden uusiminen - antennin läpiviennin poistaminen - kattoluukun ketjun kiinnittäminen - kattoikkunapellitysten tiiviyden korjaaminen - yläpohjan tuulettuvuuden parantaminen alipainetuulettimilla - mainoskyltin kiinnitysosien poisto katon lappeelta - vesikourujen luotettava saneeraus sisäkourujen osalta Esitetyt toimenpiteet yhteensä noin Hinta-arvio ei sisällä arvonlisäveroa ja nostokuluja Korjausten jälkeen katon puhdistus ja maalauspinnoitus. Pohjustukseen tulisi käyttää tehokkaita ruosteenestoaineita sisältävää maalia KATTOTUTKA OY Risto Inkeroinen Eero Lahtinen

15 15(43) 5. KUVASIVUT Kuva 1 Yleiskuva saumatulta aumakatolta. Kuva 2 Avattu kaksinkertainen rivisauma.

16 16(43) Kuva 3 Lapepellitys. Kuva 4 Aumakaton räystäsalue.

17 17(43) Kuva 5 Koristesakarat räystäällä. Kuva 6 Virheellinen korjaus.

18 18(43) Kuva 7 Reikä. Kuva 8 Pellityksen mitoitus räystäällä.

19 19(43) Kuva 9 Limitys. Kuva 10 Aaltokuvio räystäällä.

20 20(43) Kuva 11 Puutteellinen tiivistys. Kuva 12 Poimulevyn kiinnitysliuskat.

21 21(43) Kuva 13 Katelevyn löystynyt kiinnitys. Kuva 14 Löystynyt kiinnitysnaula.

22 22(43) Kuva 15 Maalipinnoite. Kuva 16 Syöpymiä räystäällä.

23 23(43) Kuva 17 Syöpymiä räystäsalueella. Kuva 18 Räystäspellitys tikkaiden kohdalla.

24 24(43) Kuva 19 Mainostaulun kiinnitysjalat. Kuva 20 Kiinnityspiste katossa.

25 25(43) Kuva 21 Piipun juuripellitys. Kuva 22 Nostokorkeus piipun juurella.

26 26(43) Kuva 23 Alkuperäinen piipun pellitys. Kuva 24 Korjattu piipun pellitys.

27 27(43) Kuva 25 Tuuletusputki. Kuva 26 Antenni.

28 28(43) Kuva 27 Kattoluukku. Kuva 28 Kattoikkuna.

29 29(43) Kuva 29 Kattoikkunan kulma. Kuva 30 Kattoikkunan alapuoliset puurakenteet.

30 30(43) Kuva 31 Lappeella olevan piipun kansipellitys. Kuva 32 Katon kulmassa olevan piipun kansipellitys.

31 31(43) Kuva 33 Uusittu kansipellitys. Kuva 34 Seinällä oleva suojapellitys.

32 32(43) Kuva 35 Ikkunoiden vesipellit. Kuva 36 Talotikkaiden ylimmät puolat.

33 33(43) Kuva 37 Siirtymä tikkaiden yläpäässä. Kuva 38 Lapetikkaat.

34 34(43) Kuva 39 Lapetikkaiden alapäät. Kuva 40 Lumieste.

35 35(43) Kuva 41 Ruostetta. Kuva 42 Alusrakenne.

36 36(43) Kuva 43 Ruodelautojen välit poimulevykatteen alla. Kuva 44 Ruodelaudat rivipeltikatteen alla.

37 37(43) Kuva 45 Vuoto- tai kosteusjälkiä ruodelaudoissa. Kuva 46 Piipun juuri ja kaapelin läpivienti vuotaa.

38 38(43) Kuva 47 Kostuneita rakenteita. Kuva 48 Lahovaurioita räystäällä.

39 39(43) Kuva 49 Tukirakenteita. Kuva 50 Puutteellinen ilmarako katteen ja eristeen välissä.

40 40(43) Kuva 51 Vesikouru, ilmanottoaukko kourupellityksessä. Kuva 52 Vesikourun kulma.

41 41(43) Kuva 53 Bitumikermi irtoaa sisäkourupellityksestä. Kuva 54 Taipuma vesikourussa.

42 42(43) Kuva 55 Pystykouru ja lotokka. Kuva 56 Kulmikas syöksytorvi.

43 43(43) Kuva 57 Syöksytorven ylämutka. Kuva 58 Kolhuja syöksytorven yläpäässä.