Herttoniemenranta öljyvarastosta kukoistavaksi kaupunginosaksi

Transkriptio

1 Herttoniemenranta öljyvarastosta kukoistavaksi kaupunginosaksi Herttoniemenranta muuttui 15 vuoden sisällä ankeasta teollisuusalueesta kantakaupunkimaiseksi ja merelliseksi kaupunginosaksi. Alueen puhdistus entisestä öljysatamakäytöstä maksoi alueen vuokraajille, Shellille ja Teboilille, lähes 100 miljoonaa markkaa. Asemakaavoitus käynnistyi vuoden 1989 lopulla ja rakentaminen alueella alkoi syksyllä 1993 ja päättyi 000-luvun alussa. Alueen talot muodostavat suojaavan muurin Linnanrakentajantien varrella ja mataloituvat kohti rantaa. Komeat kalliot luovat vaihtelevuutta maisemaan. Alueen julkisivut ovat pääosin paikalla muurattuja ja rapattuja. Julkisivujen väreinä on käytetty perinteisiä kantakaupungin julkisivuvärejä. Puistot on sijoiteltu taiten kaupunkirakenteeseen ja ne ovat luonteeltaan vaihtelevia ja edustavat 1990-luvun puistoajattelua. Harvinaisiakin kasveja on uskallettu käyttää. Alueen nimistössä on muistumia historiasta. Herttoniemenrannassa asuu noin asukasta.

2 Sorsavuorenpuisto Pinta-ala,78 ha Suunnittelija rakennusvirasto, Jussi Luomanen, 000 Sorsavuorenpuisto koostuu kahdesta eri osasta. Puiston länsipuoli on luonnonmukaista aluetta ja itäpuoli taas perinteisempää puistoa. Sorsavuorenpuistoon liittyy itäpuolella saumattomasti Laivalahden puistotien osuus, joka valmistui vuonna 003. Laivalahden puistotien puistosuunnitelman on tehnyt Outi Tahvonen. Länsipuolen luonnonmukaista aluetta hallitsevat isot, jyrkät silokalliot. Kalliolla on pieni lampi, jonka yli menee silta. Lammen vesi valuu edelleen kalliota pitkin alas. Kallion alla on pysäköintiluolia. Pysäköintiluolien kahdeni sisäänmenoaukon katto vahvistettiin betonilla. Betonikansi tuli näkyviin kallionpintaan, ja tämä somistettiin taiteilija Rebekka Szalain mosaiikkityöllä Aallot, joka on tehty betonikivestä. Kallion päältä löytyy myös todellinen muinaismuisto, pronssikaudelta peräisin oleva röykkiöhauta eli hiidenkiuas, joka on rauhoitettu. Sen vieressä on Museoviraston opastaulu. Länsipuolella on lisäksi vanha graniittinen kivijalka. Tämä on jäänne alueen huvilahistoriasta. Paikalla on aikanaan ollut alppimajatyylinen kesähuvila, josta on ollut hulppeat näköalat. Aiemmin nämä kalliot olivat rantakallioita ja rantaviiva ulottui kallion reunaan asti. Nykyiset Sorsavuorenpuiston eteläpuolen talot on rakennettu täytemaalle. Puiston itäpuoli on puistomaisempi ja siellä on paljon kasvillisuutta, esimerkiksi jalavia, douglaskuusia sekä paljon kukkivia pensaita kuten syreenejä ja pieniä, kukkivia puita kuten koristeomenia ja helmiorapihlajia. Oleskelupaikaksi puistoon on rakennettu pergola, jota pitkin kiipeävät erilaiset kärhöt. Toinen oleskelupaikka on betonisen kaaren suojassa. Alun perin se on ollut öljysäiliön suojavaippa, tämäkin muistuma alueen aiemmasta käytöstä. Lisäksi puistossa on monivuotisia kukkivia kasveja eli perennoja ja köynnöksiä. Perennaryhmissä on ajatuksena värit: betonikaaren lähellä on valkoinen ryhmä, pergolaryhmän luona keltainen ryhmä ja Sorsavuorenraitin lähellä olevat ryhmät ovat sini-, puna- ja violetinsävyisiä. Puiston kasviharvinaisuuksia ovat erikoiset lepät, jotka näyttävät suomalaisilta lepiltä, mutta ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta. Niiden kävyt ovat suuremmat, kuin meikäläisellä lepällä. Toinen kasviharvinaisuus on Pohjois-Amerikan intiaanien ravintokasvina käyttämä puhvelinmarja, joka muistuttaa tyrniä, sekä vanhoissa puistoissa yleinen kiiltoheisi. Puistossa on pienten lasten leikkipaikka, joka on tarkoitettu lähinnä 3 7-vuotiaille. Puistosta löytyy myös hauskoja rakennusviraston Käsityöpajan tekemiä betonijäniksiä, jotka ikään kuin syöksyvät ylärinnettä kohden syömään läheisiä pensaita. Silloin ei tiedetty, että kaneista tulisi todellinen ongelma puistoissa!

3 Tuorinniemenpuisto Pinta-ala 5,5 ha Suunnittelija Terttu Hilli, 1999 Tämän puiston kohokohta on etelään suuntautuva hiekkaranta. Alueella on pyritty tekemään luonneeroja eri osa-alueiden välille. Avoin hiekkaranta ja auringonottonurmikot sopivat kaikille ikäryhmille. Matalat istutukset luovat rauhallisia tiloja ja säilyttävät näkymät merelle. Istutusten massoittelu rytmittää tilaa ja antaa puistolle omaleimaisen ilmeen. Jyrkällä kallioselänteellä on jännittäviä seikkailu- ja oleskelupaikkoja. Sieltä lirisee alas myös pieni puro, joka houkuttelee leikkeihin. Kallioalueelle rakennettiin tanssilava ja grillipaikka, mutta valitettavasti molemmat ovat tuhoutuneet vandaalien käsittelyssä. Tanssilava poltettiin vuonna 008. Tuorinniemen leikkipuistossa on huomioitu kaikenikäiset lapset sekä erilaiset urheiluleikit. Pienessä tilassa on paljon käyttäjiä ja kulutus on kovaa. Kevyenliikenteen väylät ovat paikoin puutteellisia, nurmelle on jo syntynyt oikopolkuja. Vaikka Herttoniemenrannan uudella asuinalueella tuntuu olevan laajoja viheralueita, niin alueen tehokkuuteen nähden puistot ovat pieniä ja viheralueita asukasta kohden on vähän. Leikkipuisto Tuorinniemi on alueen lasten, äitien ja pienten koululaisten kokoontumispaikka. Samassa rakennuksessa leikkipuiston kanssa on myös päiväkoti ja sivukoulu.

4 Kerttulinpuisto Pinta-ala m Suunnittelija rakennusvirasto, Kaisu Ilonen, 1997 Kerttulinpuisto sijaitsee Herttoniemenrannassa Rouvienpolun varrella sijaitsevien pienten puistojen ketjussa. Kerttulinpuisto on toiminnallisin Rouvienpolun varren pikku puistoista. Kerttulinpuiston rakentamisessa olivat kovat tehokkuustavoitteet. Asuinalueella oli vähän tilaa ja pakollisia, tonteille kuuluvia toimintoja jouduttiin sijoittamaan korttelipuistoon. Uudella asuntoalueella on paljon lapsia, mutta korttelipihoilla ei ole tilaa pallopeleille ja liikuntaleikeille. Puistoon on rakennettu kenttä tällaista toimintaa varten. Kerttulinpuisto toimii päivisin naapurikorttelin päiväkodin pihana, minkä vuoksi leikkialue on rajattu korkealla teräsaidalla. Puistossa on keinut, pieni monitoimileikkiväline liukumäkineen, hiekkaleikkipaikka, jousikeinuja ja leppäkerttuhahmoja sekä penkkejä ja pöytäpenkkiyhdistelmä. Asuinkortteleiden laidoille on istutettu monikerroksinen kasvillisuusvyöhyke, jolla kasvaa rehevää puu- ja pensaskasvustoa. Myös Rouvienpolun laitaa kiertää osin katualueelle sijoittuva puu- ja pensasistutus, joka kehystää loivasti länteen viettävää oleskelunurmikkoa.

5 Margareetanpuisto Pinta-ala m Suunnittelija rakennusvirasto / Kaisu Ilonen, 1997 Margareetanpuisto on puolittain torimainen oleskelupuisto. Puiston itälaidalla on katuraittiin liittyvä betonikiveyksellä päällystetty tori. Raitin ja torin saumaan sijoittuu puurivi, valaisimia ja penkkejä. Puuistutus jatkuu kivetyn torin ympäri ja sitä täydentää osalla matkaa pensasistutus. Torin vieressä on pieni kivituhkapintainen aukio, joka soveltuu petankin ja muiden puistopelien käyttöön. Torin ympäristön puut ovat ruotsinpihlajia. Puiston laidoille on istutettu muita kukkivia pikkupuita sekä muutama hevoskastanja. Pensasistutuksissa on useampaa lajia pensasruusuja. Pensasryhmät koostuvat muun muassa erilaisista uusista ja vanhoista pensasruusulajikkeista. Puistossa kukkii esimerkiksi perinteisiä suomalaisia ruusuja, kuten mökinruusu, mustialanruusu, suviruusu ja valamonruusu. Ulkolaisia kestäviä pensasruusuja edustavat norjanruusu Hurdal ja kanadalaiset John Cabot ja William Baffin. Lisäksi kukkivat muun muassa kurtturuusu Rudolf sekä tuoksuvakukkainen neidonruusu Rosa alba Maiden s Blush. Pensasistutusalueiden lomaan on sijoitettu reheviä perennaryhmiä.

6 Sisselenpuisto Pinta-ala 615 m Suunnittelija rakennusvirasto, Kaisu Ilonen, 1996 Sisselen puisto Sissele Bengtson oli yksi Herttoniemen kartanon monista rouvista on luonteeltaan vehreä oleskelupaikka. Aluetta kehystävät matalat vallit, joilla kasvaa rehevää puu- ja pensaskasvustoa. Puiston keskiosassa on loivasti viettävä oleskelunurmikko. Käytävät on kivetty betonikiveyksellä ja niiden varrelle on sijoitettu puistonpenkkejä. Etelälaidan pienelle sorakentälle on sijoitettu varhaisnuorisolle suunniteltuja puistokalusteita. Kentällä on tilaa myös pienimuotoisille puistopeleille.

7 Petter Wetterin puisto Pinta-ala m Suunnittelija rakennusvirasto, Birgitta Rossing, 1998 Petter Wetterin puisto kuuluu kevyen liikenteen reitin yhdistämän pienten puistikoiden ketjuun. Petter Wetterin polun betonikiveys jatkuu puiston lävitse. Puistosta on kulkuyhteys sen vieressä oleviin vanhusten palvelutaloon sekä asuintaloon. Puistoon on muodostettu viisi selkeästi graniittikivin toisistaan rajattua aluekokonaisuutta. Kivetty alue ja pieni aukio muodostavat puistikon keskiosan. Aukiolle on luotu mahdollisuus shakinpeluuseen. Petter Wetterin polkuun rajoittuva istutusalue on puiston väriläiskä, jossa kasvaa sekä heiniä että perennoja. Puiston itäinen lohko on yhtenäinen nurmialue, jonka halki on rakennettu liuskekivikäytävä palvelutaloon. Puiston etelälaidalla, joka rajoittuu asuintalon tontilla olevaan muuriin, on pensasistutusvyöhyke. Pensasistutusten ja betonikiveyksen välinen alue on someropintaa, jolla voi esim. pelata petankkia. Aukion ympärillä olevat puut ovat metsä- ja hurmevaahteroita. Petter Wetter (n ) oli Helsingin meritullintarkastaja. Wetter tarjosi lainoja velkaantuneille aatelisille. Velanmaksuksi hän takavarikoi aatelisten kartanoita Herttoniemen alueella ja yhdisti ne Herttoniemen kartanoksi vaikka lain mukaan vain aateli sai omistaa rälssitiloja. Wetter omisti Helsingin ensimmäisen kivitalon, Burgmanin talon, joka oli aikansa loistokkain koti Helsingissä.