Nuoret uraanirikastumat: esitutkimuksen näytteenotto

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/2732/-87/1/60 Kittilä Oravaisenvuoma Kari Yli-Kyyny Koskee: Nuoret uraanirikastumat: esitutkimuksen näytteenotto

2 Geologian tutkimuskeskus Turun yliopisto Malmiosasto Geol. ja min. osasto KAY Sisällysluettelo Johdanto 3 Tutkimuskohteet Kittilä, Oravaisenvuoma Kittilä, Ahvenvuoma Keitele, Lemmetty Sotkamo, Hepolehto Rovaniemen mlk., Mustaselkä ja Musta-aapa Kuusamo, Reposuo Kuusamo, Palosuo Kuusamo, Harjasuo 17 Jatkotutkimukset 21 Kommentteja 21 Kirjallisuusluettelo Liitteet Liite 1. Esitutkimuksen suunnitelma Liite 2. Tutkimuskohteiden säteilyarvot ja näytepisteittäin Liite 3. Turpeen uraanipitoisuus suonlaidenäytteenotossa Keiteleen Lemmetyn alueella (3312)

3 3 Johdanto Tutkimuksen kohteena ovat ns. "nuoret U-esiintymät" turpeessa ja muissa orgaanisissa maaaineksissa. Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä uraanin (ja muiden geokemiallisesti samankaltaisesti käyttäytyvien metallien) rikastumismekanismiin ja kulkeutumiseen erilaisissa olosuhteissa. Samalla pyritään hankkimaan kokemusta näytteenottomenetelmistä ja kerätyn tutkimusaineiston jatkokäsittelystä. Tutkimuskohteiksi on valittu erityyppisiä suoalueita, joissa tiedetään esiintyvän radioaktiivisuutta. Mukana on myös sellaisia soita, joiden läheisyydessä on uraanipitoisia alueita tai radioaktiivisia lähteitä (kuva l; liite 1). Työn suunnitteluun osallistui geologi O. Äikäs ja näytteenottoon teknikko P. Toivanen tutkimuskeskuksen Väli-Suomen aluetoimistosta. Näytteet kerättiin ( ) pääosin tavallisella hillerikairalla. Jatkossa lienee tarkoituksenmukaista testata myös mäntäkairan käyttöä. Jatkotutkimusvaiheessa turvenäytteet on kerättävä ns. tilavuustarkalla mäntäkairalla. Näytteenotossa kokeiltiin myös ns. venäläistyyppistä turvekairaa. Kussakin kohteessa näytteenottoalueet valittiin maastossa spektrometrilla (EDA GRS-500) suoritetun mittauksen (tl/t2, U, Th, K) jälkeen. Mittaus suoritettiin noin 50 cm korkeudelta suon pinnasta. Tutkimuskohteissa tehtiin myös ns. taustasäteilymittaus suon ulkopuolella mineraalimaalla. Tällainen taustasäteilyn mittaus on vain suuntaa-antava, mutta se osoitti esimerkiksi Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vaikutuksen näkyvän korkeampana taustasäteilynä mm. Keiteleen ja Sotkamon alueilla. Näytteet kerättiin soiden radioaktiivisista osista ja niiden lähiympäristöstä, jotta saataisiin tietoa uraanin kulkeutumismekanismista. Uraanin ja sen tytäralkuaineiden erilaisten geokemiallisten ominaisuuksien perusteella on ilmeistä, että uraani kulkeutuu pohja- ja pintavesissä kauemmaksi lähdealueeltaan kuin tytäralkuaineet. Näytteet otettiin profiilinäytteinä eli samasta pisteestä otettiin useita näytteitä eri syvyyksiltä. Näyteväli oli tällöin tavallisesti 50 cm. Syvillä soilla näytevälinä käytettiin myös yhtä metriä. Profiilinäytteillä pyrittiin selvittämään, millä syvyydellä uraani esiintyy turpeessa. Samalla

4 Kuva 1. Tutkimuskohteiden sijainti. 4

5 5 saatiin tietoa turpeen laadusta ja turvekerroksen paksuudesta. Näytepisteiden määrä jäi joissakin kohteissa selvästi liian pieneksi. Tutkimuskohteita valittaessa etsittiin mahdollisimman erityyppisiä uraanin rikastumisolosuhteita. Siksi tutkittiin myös sellaisia soita, jotka kokonsa puolesta eivät voi olla taloudellisesti hyödynnettäviä. Näytteenotossa määritettiin turpeen maatuneisuus (H1-10) ja turvetyyppi. Samalla tehtiin myös lyhyt kuvaus suosta ja sitä ympäröivästä maastosta. Tutkimuskohteet Tutkimuskohteet valittiin Geologian tutkimuskeskuksen ja Outokumpu Oy:n uraanitutkimuksissa kertyneiden havaintojen perusteella. Kohteisiin liittyvää tutkimusaineistoa saatiin Väli-Suomen alueelta geologi M. Tenholalta ja Pohjois-Suomen alueelta geologi E. Vanhaselta ja tutk.ass. M. Kvistiltä. Tutkimuksessa tehdyt säteily- ja suohavainnot on koottu näytepisteittäin liitteeseen Kittilä, Oravaisenvuoma Näytteenottoalue sijaitsee Totovaaran karttalehden ( ) itäreunassa noin 1,5 km Oravaisenvuomasta etelään (kuva 2). GTK löysi sieltä aeroradiometristen gamma-anomalioiden maastotarkistuksissa noin 20x100 m 2 suuruisen radioaktiivisen turvealueen. Suo on loivasti viettävä rinnesuo. Turvekerros on koko alueella melko ohut. Maksimisäteilyn (n cps) kohdalla (x= , y=527.00) se on vain 50 cm. Turve on melko kosteata, vaikka suo on ojitettu. Turve (SC) on keskinkertaisesti (H3-6) maatunutta. Puustoa (kuusi, mänty, vaivaiskoivu) on paikoin melko paljon. Etelämpänä turvekerroksen paksuus kasvaa hieman, mutta parhaimmillaankaan se ei ylitä 1,5 m. Näytteenottoalueen ympäristössä virtaavien purojen reunoilla on useita pieniä anomaalisesti säteileviä alueita. Säteilevät kohdat ovat muodostuneet purojen meanderoinnissa syntyneisiin vanhoihin uomapaikkoihin. Näitä heikosti säteileviä pesäkkeitä löytyy myös pohjoisempaa alueelta pois virtaavan puron varrelta.

6 6 Kuva 2. Kittilän Oravaisenvuoman näytteenottoalueet ( ) ja näytepisteet (M ).

7 7 Näytepisteet M ovat suon radioaktiivisimmasta osasta. Turvekerros on ohut (50 cm) ja alla on moreeni. Säteily on korkea (>500 cps) vain muutaman neliömetrin alueella, mutta on silti selvästi anomaalinen noin 10-40x100 m 2 vyöhykkeessä. Radioaktiivisen alueen reunasta, suon syvemmästä osasta sekä puronvarsiypäristöstä on myös näytteitä (M ). Radioaktiivisen turpeen kannalta Oravaisenvuoman alueella ei ole taloudellista merkitystä, koska turvekerroksen paksuus on koko alueella hyvin pieni. Turpeen radioaktiivisuus on kesällä 1987 tehtyjen maastomittausten perusteella ainakin keskimääräistä korkeampi myös näytteenottoalueiden ympärillä olevissa soissa Kittilä, Ahvenvuoma Näytteenottoalue on Kittilän karttalehden ( ) kaakkoisosassa, Ahvenvuoma nimisen suon pohjoisosassa (kuva 3). Näytteenottoalueeksi suo valittiin siksi, että se sijaitsee keskimääräistä radioaktiivisemman graniittialueen sisällä. Lisäksi suo sijaitsee kahden mäen välissä (hyvät valumaolosuhteet) ja turvekerroksen voitiin olettaa olevan melko paksu. Suo on muodostunut kookkaaseen altaaseen, joka on muodoltaan erittäin sopiva uraanin rikastumiseksi. Ahvenvuoma on hyvin kostea rimpineva. Turpeen (SC) maatuneisuus kasvaa tasaisesti syvemmälle mentäessä (HS-7). Säteilytaso suolla on hyvin alhainen (liite 2). Näytteitä (M ) kerättiin kolmesta paikasta (kuva 3). Niitä olisi pitänyt kerätä myös etelämpää Ahvenjärven länsipuolelta, missä turvekerros on ilmeisesti paksumpi Keitele, Lemmetty Lemmetyn alue sijaitsee Kinturin ruhjevyöhykkeessä ( , kuva 4). Siellä tunnetaan useita radioaktiivisia pegmatiitteja, jotka esiintyvät kapeina, ruhjeen suuntaisina juonina ja linsseinä. Pääosa kallioperästä on rikkonaista kvartsimaasälpäliusketta ja biotiittiplagioklaasigneissiä (Yli- Kyyny 1986).

8 Kuva 3. Kittilän Ahvenvuoman näytteenottoalue ( ) ja näytepisteet (M ). 8

9 Kuva 4. Keiteleen Lemmetyn näytteenottoalueet ( ) ja näytepisteet (M ). Kinturin ruhje on merkitty katkoviivalla. 9

10 10 Kesällä 1982 Lemmetystä ja sen ympäristöstä kerättiin n. 300 suonlaideturvenäytettä yhteistyössä GTK:n geokemian osaston kanssa (Geologi M. Tenhola; liite 3). Nyt suoritetun lisänäytteenoton tarkoituksena oli tutkia soiden keski- ja pohjaosien turpeiden radioaktiivisuuksia. Näytteitä kerättiin kahdesta eri paikasta (kuva 4). Näytteet M otettiin radioaktiivisen pegmatiittipaljastuman läheltä. Alueella on myös selvä U-anomalia moreenissa (Yli-Kyyny 1986). Turvekerros (CS) osoittautui oletettua ohuemmaksi (liite 2). Tyypiltään suo on kuiva mäntyä kasvava korpi. Ympärillä oleva mineraalimaa on topografialtaan melko loivaa. Toinen näytteenottopaikka sijaitsi Kinturin ruhjeen kohdalle muodostuneessa kapeassa ja suossa (kuva 4). Suolle virtaa pohja- ja pintavesiä selvästi suuremmalta alueelta kuin edellisessä kohteessa. Näytteenottoalueen läheisyydessä ei tunneta radioaktiivisia kallioita. Suo on pintaa lukuunottamatta hyvin kostea. Ojituksen vaikutuksesta etenkin reunaosissa on hieman puustoa (mänty, koivu ja kataja). Turve (C) on melko hyvin maatunutta (H3-7). Tutkimuskohteen tekee mielenkiintoiseksi sen sijainti Kinturin ruhjeen kohdalla. Ruhjevyöhykkeen rikkonainen kallioperä mahdollistaa pohjaveden kulkeutumisen pitkiä matkoja. Lisäksi uraanimineraalien hajoaminen ja muuttuminen tällaisessa ympäristössä on nopeata, mikä lisää pohjavesien uraanipitoisuuksia Sotkamo, Hepolehto Sotkamossa Jormasjärven kaakkoispuolella ( ) noin kilometri pohjoiseen Hepolehdon talosta sijaitsee radioaktiivinen suo, jonka Outokumpu Oy löysi ja tutki (kuva 5). Suo on muodostunut kvartsiitin ja kiillegneissin kontaktissa olevaan notkoon. Suo on ojituksen vaikutuksesta muuttunut lähes kokonaan. Alue on täysin metsittynyt muutamaa kosteata paikkaa lukuunottamatta. Näytteenottopaikalla turvekerroksen paksuus on parhaimmillaan noin kaksi metriä. Turpeen (SC) maatuneisuusaste on korkea (H5-7). Säteilytaso etenkin näyt teenottoalueen kohdalla on selvästi anomaalinen (liite 2).

11 Kuva 5. Sotkamon Hepolehdon näytteenottoalue Näytteenottoalue on merkitty mustana pisteenä Norovaaran länsipuolelle. 11

12 Kuva 6. Näytepisteiden (M ) sijainti Sotkamon Hepolehdossa. 12

13 13 Pienempiä ja heikompia pistemäisiä säteilyn nousuja esiintyy myös näytteenottoalueen ulkopuolella. Voimakkaasti radioaktiivisten paikkojen kohdalla turvekerroksen yläosassa on hieman limoniittia. Turvepatjan alaosan näytteissä on melko selvä, mahdollisesti sulfidien aiheuttama mädäntynyt tuoksu. Säteilyn maksimialue on pohjaveden purkauspaikka. Paikalla ei ole selvää lähdettä, mutta säteilevä alue on hieman ympäristöstään koholla ja sen turve on hyvin vesipitoista. Näytteet (M ) kerättiin suppealta alueelta Noronvaaran länsipuolelta (kuvat 5 ja 6). Tästä etelään ja pohjoiseen suoritettiin joitakin gammamittauksia spektrometrilla. säteilytaso oli tavallisesti selvästi alhaisempi kuin näytteenottoalueella. Mikäli tutkimuksia jatketaan, näytteenotto kannattaisi ulottaa myös sellaisille osille suota, joissa säteily on alhaista. Hepolehto tarjoaa hyvän paikan uraanin kulkeutumismekanismin tarkempaan tutkimiseen, vaikka turvetta on vähän (taloudelliselta kannalta). Turvekerroksen alla olevan liejun uraanipitoisuus tulisi myös tutkia. Mukana olleella kalustolla liejusta ei saatu kunnon näytettä Rovaniemen mlk., Mustaselkä ja Musta-aapa Mustaselkä ja Musta-aapa sijaitsevat Rovaniemen maalaiskunnassa karttalehden koillisnurkassa (kuva 7). Aeroradiometristen mittausten maastotarkistuksissa alueelta on aikaisemmin löydetty radioaktiivisia lähteitä ja radioaktiivista turvetta. GTK on suorittanut alueella myös moreeninäytteenottoa (Pekkala 1986). Mustaselän kallioperä on graniittia, jonka säteilytaso on hieman anomaalinen. Näytteitä kerättiin kolmesta paikasta. Mustaselän alueelta kerätyt näytteet ovat soistuneesta lähteestä (M ) ja pienestä rinnesuosta (M ). Turpeen koostumus ja maatuneisuus vaihtelevat alueella paljon. Turvekerroksen paksuus on tavallisesti < 1 m. Kolmas näytteenottoalue on Mustaselän itäpuolella Musta-aavan länsireunassa. Turvekerroksen paksuus on m. Suo on ilmeisesti vielä syvempi keskiosistaan. Koko suo on saravaltaista turvetta (H2-6). Puustoa on vain suon reunaosissa ja siihen virtaavien purojen varsilla. Kaikki Mustaselän näytteet otettiin radioaktiivisista turpeista. M on säteilyn maksimipaikan vierestä, missä turvekerroksen paksuus on vain 50 cm. Parhaimmillaan säteily on näytteenottopaikan M viereen kaivetussa kuopassa turvekerroksen ja mineraalimaan rajalla ( cps). Tästä itään säteilytaso on noin 5-10x50 m 2 vyöhykkeessä tavallisesti yli 1000 cps.

14 Kuva 7. Rovaniemen maalaiskunnan Mustaselän ja Musta-aavan näytteenottoalueet ( ) ja näytepisteet (M ). 14

15 15 Se laskee kuitenkin nopeasti alueen ulkopuolella, mutta on kuitenkin anomaalinen lähes koko suolla. Näytteet M ovat Musta-aavan länsireunalta. Niistä kaksi viimeistä on otettu Mustaselän alueelta virtaavan puron suistoalueelta. Nykyisin suon poikki kulkee syvä oja, mutta aikaisemmin puron vedet ovat virranneet suon päälle muodostaen hieman ympäristöstään koholla olevan suiston. Musta-aapa on yksi mielenkiintoisimmista tutkimuskohteista. Onko uraani kulkeutunut Mustaselän voimakkaasti radioaktiivisilta alueilta yli kilometrin päässä olevan Musta-aavan länsireunaan vai onko se rikastunut lähtöalueelleen? Lisäksi Musta-aapa saa runsaasti valumavesiä pohjoispuolen graniittialueelta Kuusamo, Reposuo Reposuo sijaitsee Kuusamossa Rukajärven karttalehdellä ( ). Suon kohdalla on aeroradiometrinen gamma-anomalia (kuva 8). GTK:n suorittamissa maastotarkistuksissa anomalian aiheuttajaksi todettiin radioaktiivisuus turpeessa. Reposuo ympäristöineen on hyvin loivasti viettävä soistunut rinne. Turvekerros (SC) on ohut ja puusto paikoin melko runsas. Maatuneisuus on pintaa lukuun ottamatta melko suuri (H4-7). Suon pohjaosissa on turpeen seassa hieman mineraalimaata. Näyte M on noin 70 m Vesilammesta luoteeseen. Orgaaninen aines on pääosin liejua. Näyte lienee viereisen Vesilammen pohjaliejua. Liejun seassa on runsaasti viereisen puron tulviessa kulkeutunutta mineraalimaata. Spektrometrilla mitattu taustasäteily on tässä kohdassa melko alhainen. Näytteet M ovat suon säteilevistä osista (liite 2). Radioaktiivisuutta esiintyy eniten kosteissa lähdepaikoissa, jotka erottuvat ympäristöstään selvästi säteilytason nousuina.

16 Kuva 8. Kuusamon Reposuon näytteenottoalue ( ) ja näytepisteet (M ). Kuvaan on merkitty myös aeroradiometrinen gamma-anomalia. 16

17 Kuusamo, Palosuo Näytteenottoalue sijaitsee Antinvaaran ja Antinperäjärven (Rukajärvi ) välissä, jossa on myös aeroradiometrinen gamma-anomalia (kuva 9). Osa anomaliasta on kokonaan suolla ja osa suon ja mineraalimaan rajalla. Aikaisemmissa maastotarkistuksissa GTK on tavannut Antinvaaran kallioperästä muutamia anomaalisia säteilypaikkoja. Myös Antinvaaran länsirinteen lähteissä on todettu lievää säteilyn nousua. Tässä tutkimuksessa ei havaittu säteilyn nousua gamma-anomalian lähteissä eikä kallioperässä, joka on rikkonaista serisiittiliusketta. Säteilevät kohdat Antinvaaran alueella ovat joko nyt tutkitun alueen ulkopuolella tai niin pieniä, että ne jäivät löytämättä. Antinperäjärven ympärillä oleva Palosuo on hyvin kostea letto. Puusto puuttuu kokonaan. Suon pinnassa on cm:n sarakasvusto. Sen alapuolella on liejua, jonka vesipitoisuus on hyvin suuri. Liejukerroksen paksuus vaihtelee m (liejukerros voi olla vieläkin paksumpi järven lähellä). Suo on ilmeisesti syntynyt Antinperäjärven umpeenkasvun seurauksena. Säteilytaso suolla oli alhainen eikä siinä havaittu merkittäviä vaihteluita (liite 2). Näyte M on aeroradiometrisen gamma-anomalian itäisen maksimin läheltä ja M on saman anomalian läntisestä maksimista. Palosuo on tutkimuskohteena mielenkiintoinen, koska suon reunassa on runsaasti lähteitä ja alueen kallioperä on hiertynyttä ja rikkonaista. Näytepisteitä olisi saanut olla enemmän, mutta toisaalta olosuhteet suon eri osissa ovat melko samanlaiset. Mikäli näistä kahdesta pisteestä kerätyissä näytteissä ei millään syvyydellä esiinny uraania, niin tuskin sitä on muissakaan suon osissa suuria määriä Kuusamo, Harjasuo Harjasuo sijaitsee Kuusamossa karttalehden itäreunassa Harjalammen pohjoispuolella (kuva 10). Suon kohdalla on selvä aeroradiometrinen gamma-anomalia. GTK:n suorittamissa maastotarkistuksissa turve todettiin radioaktiiviseksi. GTK on tehnyt Harjasuolla gammasäteilymittauksia ja moreeninäytteenottoa 1985 (kuva 11).

18 Kuva 9. Kuusamon Palosuon näytteenottoalue ( ) ja näytepisteet (M ). Kuvaan on merkitty myös aeroradiometriset gamma-anomaliat. 18

19 Kuva 10. Kuusamon Harjasuon näytteenottoalue ( ). 19

20

21 21 Harjasuo on alueelle tyypillinen pieni ja matala (turvepatjan paksuus on m) rinnesuo, jota reunustavat moreenikummut. Kalliopaljastumia ei alueella esiinny. Turve (SC) on aivan pintaosaa lukuunottamatta melko hyvin maatunutta (H45). Säteilytaso on koko suolla lievästi anomaalista, mutta voimakkaasti säteilevät kohdat ovat hyvin pistemäisiä ja selvästi rajattavissa (kuva 11). Muutamassa radioaktiivisesta paikasta otetussa turvenäytteessä oli runsaasti limoniittia. Radioaktiivisuutta esiintyi lähes poikkeuksetta rinnesuon kosteimmissa osissa tai lähteiden alapuolella. Näytteitä (M ) kerättiin sekä voimakkaasti että heikosti säteilevistä osista suota. Näytteenottoa painotettiin kuitenkin suon säteileviin osiin (kuva 11). Harjasuon alueella säteilytaso on huomattavan korkea. Turpeen vähäisyyden johdosta enempään näytteenottoon tuskin on aihetta. Allaolevan kallioperän jatkotutkimuksia sen sijaan kannattaisi harkita. Jatkotutkimukset Elokuussa 86 kerätyt näytteet toimitettiin preparointia ja analysointia varten tutkimuskeskuksen laboratorioihin Kuopiossa. Tulosten valmistuttua esitutkimuksista laaditaan raportti johtopäätöksineen. Kommentteja Näytteenottoaikataulun tiukkuudesta johtuen näytepisteiden määrä jäi monessa paikassa liian pieneksi. Näytemäärä taas kasvoi paikoin liian suureksi, koska jokaisesta näytepisteestä otettiin profiilinäytteet. Näytteenottoa hidasti huomattavasti myös se, että jokaiseen yksittäiseen näytteeseen yhdistettiin kolme samalta syvyydeltä otettua näytettä. Näin varmistettiin, että kutakin näytettä saatiin riittävästi. Tutkimuskohteiksi valittiin myös sellaisia soita, joiden tutkiminen ei välttämättä olisi ollut tarpeen. Nyt hankitun kokemuksen perusteella on kuitenkin huomattavasti helpompi jatkossa arvioida tutkittavia kohteita ennakolta pelkästään karttamateriaalin perusteella. Spektrometrilla mitatut säteilyarvot olivat monissa kohteissa yllättävän korkeat. On kuitenkin muistettava, että työssä käytetyllä laitteistolla (EDA GRS-500) ei voida havaita turpeessa olevaa ns. nuorta uraania (=alfasäteilijä).

22 22 Vastaisuudessa nuorten uraanirikastumien tutkimuksen suunnitteluun ja kohteiden valintaan on kiinnitettävä enemmän huomiota; seuraavia seikkoja tulisi painottaa: 1) Tutkittavaan kohteeseen liittyy viite uraanipitoisuudesta (esim. aeroradiometrinen gammaanomalia, uraania kalliossa, uraania moreenissa, uraania puro- tai järvisedimenteissä, uraania lähteissä). 2) Uraanilla on oltava hyvät rikastumisolosuhteet: Suo on muodostunut mahdollisimman syvään, suureen ja suljettuun altaaseen (esim. Kittilän Ahvenvuoma). Suolle kerääntyy vesiä laajalta valuma-alueelta. Suota ympäröivän valuma-alueen topografia on jyrkkä. 3) Uraanilla on oltava hyvät kulkeutumisolosuhteet (ruhjeet, rikkonainen ja rapautunut kallio, sopivat pohjavesiolosuhteet jne.). Nuorten uraaniesiintymien etsimiseksi tarvitaan tehokasta yhteistyötä GTK:n eri osastojen kesken. Muistettakoon, että samalla voidaan tutkia myös muiden metallisten alkuaineiden kulkeutumista ja rikastumista. Kirjallisuusluettelo Pekkala, Y. (toim.), Kertomus malmiosaston toiminnasta vuonna Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/-85/1, 123 s. Yli-Kyyny, K., Keiteleen Lemmetyn geologia ja radioaktiiviset pegmatiitit. Pro gradu - tutkielma, Turun yliopisto, Geologian laitos, 112 s.

23 NUORET URAANIRIKASTUMAT: ESITUTKIMUS 1986 Liite 1 Suunnitelma Tavoite Esitutkimuksessa kootaan kokemuksia, ajatuksia ja ehdotuksia ekonomisten uraanirikastumien etsimiseksi maamme nuorista orgaanisista kerrostumista. Tarkoituksena on 1) perehtyä uraanin (ja sen seuralaismetallien) kiertokulkuun ja rikastumismekanismeihin näissä kerrostumissa, 2) tutkia mittauslaitteiden, näytteenottimien ja analyysimenetelmien soveltuvuutta ja 3) suunnitella ekonomisten uraanirikastumien etsintä esitutkimuksessa saatujen kokemusten ja tulosten perusteella. Kohteet GTK:n malmiosaston uraanitutkimuksiin perehtyneiden geologien opastuksella valitaan esitutkimuksen kohteiksi 6-10 uraania sisältävää tai radioaktiiviseksi tiedettyä rikastumaa eri puolilta Suomea. Resurssien vähyyden vuoksi ei näytteenotossa pystytä esiintymien inventointiin; jos tutkittavista kohteista joku osoittautuu erittäin merkittäväksi, esitutkimusta on laajennettava lisänäytteenotolla. Esitutkimuksen kohteiksi on alustavasti suunniteltu Etelä-Suomesta Nummi-Pusula, Palmottu: uraanimalmin päällä sijaitseva suo Mäntsälä, Junninsuo: I.Yliruokasen tutkimuksessa esitetty uraanirikastuma Väli-Suomesta Keitele, Lemmetty: GTK:n U-tutkimuksissa löytyneet suonlaideanomaliat; Kinturin ruhjeessa sijaitseva suo Nilsiä, Tahkomäki (Ruokosalmi): radioaktiivinen suopelto kvartsiittimäen juurella ("kansanlöytö", J. Myöhänen) Vieremä, Karankamäki: GTK:n U-tutkimuksissa (purosedim.) löytyneet uraanirikastumat lähteissä suon reunassa

24 Sotkamo, Jormas (Hepolehto): Outokumpu Oy:n löytämä radioaktiivinen suo Vuokatin kvartsiittijakson länsikontaktissa Kuhmo, Hepovaara: GTK:n U-tutkimuksissa löydetyt radioaktiiviset lähteet suon reunassa Kontiolahti, Matari: lisänäytteiden otto uraani rikastumasta Pohjois-Suomesta Kuusamo: useita Outokumpu Oy:n ja GTK:n löytämiä radioaktiivisia rinnesoita, yksi tai kaksi esimerkkiä esitutkimukseen Rovaniemen mlk, Mustaselkä: uraania hetteessä ja siltinsekaisessa moreenissa, GTK:n löytö Kittilä, Sietkuoja (?): matalalentomittauksen gamma-anomaliasta löydetty radioaktiivinen suo Resurssit FK Kari Yli-Kyyny voi osallistua maastotutkimuksiin saakka siten, että Turun yliopisto maksaa hänen palkkansa ja muista kuluista (matkustus, päivärahat, majoitus) vastaa GTK:n malmiosasto (Va , Pr 925-0). GTK vastaa myös maastotutkimuksiin tarvittavasta aputyövoimasta, varusteista, laitteista, näytteiden käsittelystä ja analysoinnista sekä tulosten automaattisesta käsittelystä. Teknikko P. Toivanen osallistuu maastotutkimuksiin. Geologi 0. Äikäs vastaa suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä FK Yli-Kyynyn kanssa. Maastotyöt pyritään tekemään mennessä; jos näytteenottoa tarvitaan myöhemmin syksyllä, FK Yli-Kyynylle koituvien kulujen korvaamisesta on päätettävä kulloinkin erikseen (sama koskee Yli-Kyynyn matkoja Turusta Otaniemeen, missä hänen tulee itse analysoida näytteet osaston gammaspektrometrilla). Aikataulu Esitutkimukseen valittujen kohteiden maastotutkimukset tulisi saada valmiiksi syyskuun aikana. Pohjois-Suomen kohteet ja suurin osa Väli- Suomen kohteista tutkitaan elokuun ensimmäisellä puoliskolla Näytteiden laboratoriokäsittely ja analyysit saattavat viedä useita kuukausia, minkä takia esitutkimuksen voidaan odottaa valmistuvan vuoden 1986 lopussa tai alkuvuodesta Yhteistyö

25 Resurssien jaon takia esitutkimus on yhteistyötä GTK:n malmiosaston ja Turun yliopiston välillä; GTK:n sisällä tarvittaneen vähintäänkin keskusteluja geokemistien, turvetutkijoiden ja pohjavesitutkijoiden kanssa. Kokemusten vaihtoon on pyrittävä kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa. Suomessa on lisäksi luotava yhteyksiä turvesoiden radioaktiivisuutta tutkiviin laitoksiin sekä rikastusasiantuntijoihin. Tulokset Esitutkimuksesta laaditaan raportti, joka - tuloksista riippuen - pyritään julkaisemaan esim. GTK:n tutkimusraporttina, kuitenkin malmiosaston osastonjohtajan määräämällä tavalla. Jos tulokset osoittautuvat riittäviksi, FK Yli-Kyyny voi käyttää niitä mahdollisessa opinnäytetyössään Turun yliopistossa. Raporttiin tulee liittyä myös ehdotus ekonomisten nuorten uraanirikastumien etsintää varten.

26 WAARA T1lT2 K U Th TIIT2 di EU eih [P) LAJI KittilU Ahvenwaa Keitele1 LES3zet.t~ Sotkamo/ Hepolehto Korpi 0,5 BC 64/36 2, " 0,5 BC 8151,O 9 0 " 1 BC 1Olii räme 0,5 BC 21/14 3,2 12,4 2,2 (1) 314 1,7 i,6 1,7 rimpineva 2,5 BC 215 0,6 Oli 0 " 3 BC " 0,5 BC 15/12 ilo 9 0 (*) ,8 3,i 3,s r8me 1 C 23/22 2,8 3,1 3,5 " 0,5 CC 23/20 1,7 i,b i,7 " 1 CC ,O 9,4 0 neva 2 CC ,7 1,b 1,7 " )4 C 23/22.1,7 1,6 i,7 " >4 C 53/31 2,9 15,8 i0,2 (t) l,l 8,b 17,7 lehtokorpi 2 CC lähdepaikka loiva rinne ojan varsi hyvin kostea kuiva, ojitettu kostea Rovaniewn ilk.1 nistddk3 ja nistd-aapa lähde rinnesuo kostea Kuusariol Repsuo ffiuwo1 Palosuo KuuSam1 Harjasuo 97/ ,O 9,4 0 rlme ,7 1,b 1,7 " ,6 0,l 0 " ,O 9,C 0 (t) 64/ ,7 i,6 1,7 neva ,7 1,6 1,7 ", i ,6 9,4 0 (*) mukana mineraalimaata loiva rinne hyvin kostea rinne, paljon 1ähte1tA' (t) Taustaslteily mittausalueella. S=Cphagnum, C-Care~, B=Bryales

27 Liite 3. Lemmetyn alueen soilta kerättyjen turvenäytteiden uraanipitoisuudet ja näytteenottopaikat. Kuvassa on myös tärkeimpien radioaktiivisten paljastumien ja lohkareiden sijainti sekä suurimmat aeroradiometriset gamma-anomaliat (Yli-Kyyny 1986; kuva ja työn suunnittelu geologi M. Tenhola GTK).