KESKITALO PIRITA LUOKANOPETTAJIEN KÄSITYKSIÄ SUKUPUOLESTA JA HETERONORMA- TIIVISUUDESTA, SEKÄ NIIDEN TOISINTAMISESTA JA PURKAMISESTA ALAKOULUN

Transkriptio

1 KESKITALO PIRITA LUOKANOPETTAJIEN KÄSITYKSIÄ SUKUPUOLESTA JA HETERONORMA- TIIVISUUDESTA, SEKÄ NIIDEN TOISINTAMISESTA JA PURKAMISESTA ALAKOULUN TOIMINTAKULTTUURISSA Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA Luokanopettajan koulutus 2017

2 Kasvatustieteiden tiedekunta Faculty of Education Luokanopettajankoulutus Työn nimi/title of thesis Tiivistelmä opinnäytetyöstä Thesis abstract Tekijä/Author Keskitalo Pirita Luokanopettajien käsityksiä sukupuolesta ja heteronormatiivisuudesta, sekä niiden toisintamisesta ja purkamisesta alakoulun toimintakulttuurissa Pääaine/Major subject Kasvatustiede Työn laji/type of thesis Maisterintyö Aika/Year 2017 Sivumäärä/No. of pages Tiivistelmä/Abstract Sukupuoli on asia, josta jokaisella on jokin mielipide, käsitys ja kokemus. Suomessa jokaiselle lapselle määritetään juridinen naisen tai miehen sukupuoli heti syntymän yhteydessä. Intersukupuolisten kohdalla määrittely vaikeutuu ja lapsia medikalisoidaan juridisiin sukupuoliin sopiviksi. Transsukupuolisilla juridinen sukupuoli ei vastaa kokemusta omasta sukupuolesta. Jokaisessa koulussa ja luokkahuoneessa on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia oppilaita, ja oppilaita, jotka eivät ilmennä sukupuoltaan sukupuolinormien mukaisesti. Heteronormi on syrjivä normi, jonka mukaan oikeutetaan ja normalisoidaan vain tietynlaiset sukupuolet, kehollisuus ja seksuaalisuus. Heteronormatiivisuudessa nähdään olevan vain naisia ja miehiä. He nähdään omina erillisinä homogeenisinä ryhminä, joissa naisille oikeutetaan feminiinisyys ja miehille maskuliinisuus. Naiset ja miehet nähdään heteroseksuaaleina hierarkkisessa arvojärjestyksessä, jossa mies nähdään arvokkaampana. Heteronormatiivisuus syrjii naisia ja miehiä, jotka eivät ilmaise sukupuoltaan heille ominaisilla feminiinisillä tai maskuliinisilla tavoilla, sukupuolivähemmistöjä ja eiheteroseksuaaleja. Heteronormatiivisuus on esteenä tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen koulun toimintakulttuurin toteutumiselle. Heteronormatiivisuuden toisintamisen taustateoriana olen käyttänyt Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuutta, jossa sukupuolta tehdään useiden toistojen kautta, jonka seurauksena syntyy vaikutelma luonnollisesta sukupuolesta. Koulun toimintakulttuuria tarkastelen Edgar Scheinin kulttuuristen tasojen mallilla, jossa kulttuurin nähdään rakentuvan kolmesta tasosta: näkyvistä artefakteista, kirjatuista arvoista ja tavoitteista, sekä perusoletuksista. Tutkimukseni on laadullista, jota ohjaa fenomenografinen tutkimusote. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millä tavoin luokanopettajat käsittävät sukupuolen ja heteronormatiivisuuden, 2) Millä tavoin heteronormatiivisuutta toisinnetaan koulun toimintakulttuurissa luokanopettajien käsityksissä, ja 3) Millä tavoin heteronormatiivisuutta puretaan koulun toimintakulttuurissa luokanopettajien käsityksissä. Tutkimukseni antaa viitteitä siitä, että luokanopettajat ja alakoulut toisintavat heteronormia alakoulun toimintakulttuurissa enemmän, kuin purkavat sitä. Luokanopettajat toimivat omien perusoletustensa ja yhteiskunnassa vallalla olevan heteronormin mukaan. Opetussuunnitelmaan kirjatut arvot, tavoitteet ja periaatteet eivät näy valtaosin artefakteissa, kuten opettajien käytännöissä tai puhutussa kielessä. Perusoletukset ovat esteenä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiselle, sekä niiden kehittämiselle alakoulun toimintakulttuurissa. Asiasanat/Keywords sukupuoli, heteronormi, alakoulu, toimintakulttuuri, fenomenografia

3 Sisältö 1 Johdanto Sukupuolen ja seksuaalisuuden teoriaa ja sanastoa Näkökulmia biologisen ja sosiaalisen sukupuolen perustelemiseen Sukupuolen performatiivisuus Heteronormin ulkopuolella Hankala sukupuoli-identiteetti Juridisen sukupuolen tuolla puolen Seksuaalisuuden kirjo Sukupuoli ja koulun toimintakulttuuri Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koulun toimintakulttuurissa Opettaja ja opetus osana koulun sukupuolitietoista toimintakulttuuria Koulun toimintakulttuurin kehittäminen sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta Sukupuoli ja heteronormatiivisuus koulun toimintakulttuurissa Opettajien käsityksiä sukupuolten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta koulun toimintakulttuurissa Opettajan sukupuolen ja seksuaalisuuden vaikutus koulun toimintakulttuuriin opettajien käsityksissä Tytöt ja pojat opettajien käsityksissä koulun toimintakulttuurissa Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Tutkimuksen toteutus Laadullinen tutkimus Fenomenografia Kirjoitelmat tutkimusaineistona Aineiston tuottaminen ja kohdejoukko Aineiston analyysi Aineistoon perehtyminen ja alustava teemoittelu Pelkistäminen ja pääluokkien muodostuminen Ryhmittely pääluokan sisällä Aineiston abstrahointi Tutkimuksen tulokset Luokanopettajien käsityksiä sukupuolesta ja heteronormatiivisuudesta Sukupuoli kaksijakoisesti ja moninaisesti määriteltynä Sukupuoliin liitetyt piirteet, ominaisuudet ja käyttäytymisen tavat Luokanopettajien käsityksiä heteronormatiivisuuden toisintamisesta koulun toimintakulttuurissa Luokanopettajan sukupuolen vaikutus koulun toimintakulttuuriin... 54

4 Heteronormatiivisuus luokanopettajien omassa opetuksessa Heteronormatiivisuus koulun muussa toimintakulttuurissa Luokanopettajien käsityksiä heteronormatiivisuuden purkamisesta koulun toimintakulttuurissa Heteronormatiivisuutta purkava toimintakulttuuri luokanopettajienopettajien omassa opetuksessa Heteronormatiivisuutta purkava toiminta koulun muussa toimintakulttuurissa Sukupuolitietoisen toimintakulttuurin kehittäminen Pohdinta Tulosten koonti ja johtopäätökset Tulosten koonti luokanopettajien käsityksistä sukupuolesta ja heteronormatiivisuudesta Tulosten koonti luokanopettajien käsityksistä heteronormatiivisuuden toisintamisesta koulun toimintakulttuurissa Tulosten koonti luokanopettajien käsityksistä heteronormatiivisuuden purkamisesta koulun toimintakulttuurissa Johtopäätökset Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Jatkotutkimus Lähteet Liitteet... 1 LIITE 1 Avoin kirjoituspyyntö luokanopettajille... 1 LIITE 2 Sisällönerittelyä ja pelkistetyt ilmaukset opettajan sukupuolen vaikutuksista koulun toimintakulttuuriin... 2

5 3 1 Johdanto Tutkin tässä pro gradu tutkielmassa luokanopettajien käsityksiä sukupuolesta ja heteronormatiivisuudesta sekä niiden toisintamisesta ja purkamisesta koulun toimintakulttuurissa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, toteutuuko luokanopettajien käsityksissä sukupuolitietoisuus ja millä tavoin se näkyy koulun toimintakulttuurin näkyvissä käytännöissä. Toiseksi, tutkimuksen tarkoitus on tutkia heteronormatiivisuutta ylläpitäviä perusoletuksia ja käytäntöjä koulun toimintakulttuurissa, sekä miten toimintakulttuuria voitaisiin kehittää sukupuolitietoisemmaksi heteronormatiivisuutta purkamalla luokanopettajien käsityksissä. Heteronormi on syrjivä normi ja heteronormatiivisuus on heteronormin mukaista syrjivää toimintaa. Se jättää ulkopuolelle kaikki muut sukupuolten muodot ja ilmentymät, kuin feminiiniset naiset ja maskuliiniset miehet, jotka tuntevat seksuaalista halua vastakkaiseen sukupuoleen (Butler 1990a, 251; Butler 1990b, 151). Heteronormatiivisuuteen sisältyy siis myös sukupuoli- ja seksuaalinormatiivisuus. Opiskelen luokanopettajaksi ja siksi mielenkiintoni kohdistuu alakoulun puolelle. Olen tutkinut kandidaatintutkielmassa heteronormatiivisuuden toisintamista ja purkamista suomalaisessa peruskoulussa. Peruskoulujen sukupuolittunut arki ja heteronormatiivisuus näkyvät kielessä, fyysisissä oppimisympäristöissä ja peruskoulun arjen yleisissä käytänteissä (Keskitalo 2016). Kasvatuksen ammattilaisina luokanopettajat ovat avainasemassa syrjivien normien purkamisessa. Omien kokemukseni perusteella luokanopettajat toisintavat heteronormatiivisuutta huomaamattaan, koska heillä ei ole tarpeeksi tietoa aiheen käsittelyyn. Oletukset tasaarvoisesta peruskoulusta tuottaa ja ylläpitää heteronormatiivisuutta (Ojala, Palmu & Saarinen 2009, 13). Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa on pidetty aina opettajien hyvinä ja vaadittavina ominaisuuksina, mutta se ei näy tai näkyy vain vähän opettajankoulutuksessa. Luokanopettajakoulutus ei sisällä tarpeeksi sukupuoli- ja seksuaalitietoista opetusta, jonka mukaan oletusarvo lienee, että tulevat luokanopettajat saavat tai hankkivat tämän tiedon muualta. Olen aloittanut opintoni vuonna 2012 ja vuosikurssini kohdalla sukupuolitietoista koulutusta on ollut hyvin vähän. Opetushallituksen mukaan opettajankoulutukseen ei välttämättä kuulu sukupuolitietoinen kasvatus, joten opettajien sukupuolitietoisuudessa voi olla eroja (Jääskeläinen, Hautakorpi, Owen-Huma, Niittymäki, Pirttijärvi, Lempinen & Kajander 2015, 19).

6 4 Jokaisen opettajan on kuitenkin noudatettava opetussuunnitelmaa ja Suomen lakeja. Vaikka edellisenkin perusopetuksen opetussuunnitelman (2004) arvopohjana ovat olleet ihmisoikeudet ja tasa-arvo, niin uusi perusopetuksen opetussuunnitelma (2014) antaa aiheelle nyt uudet raamit ja aihetta täytyy osittain katsoa uudesta näkökulmasta. Valtakunnallinen opetussuunnitelma ja yhdenvertaisuuslaki velvoittavat koulut tekemään tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ja seuraamaan niiden toteutumista (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 14; Yhdenvertaisuuslaki 1325/ ). Lisäksi opetuksen tulee olla sukupuolitietoista. Se, millä tavoin sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus nähdään, vaikuttaa tasa-arvo - ja yhdenvertaisuussuunnitelmien sisältöön, koulun toimintakulttuuriin, sekä opettajien ja oppilaiden elämään. Sukupuolten yhdenvertaisuus ja sen huomioiminen opetuksessa ja muissa koulun käytännöissä on tärkeää, koska opetustilanteissa ja luokkahuoneissa on aina läsnä ihmisiä, jotka eivät mahdu sukupuoli- tai heteronormatiiviseen muottiin, tai heidän läheisiään (Saarikoski, Kovero & Wickman 2013, 76). Opetussuunnitelman taustalla vaikuttaa useita Suomen lakeja, jotka eivät ole suosituksia, vain lain turvaamana noudatettavia asioita. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslain mukaan yhdenvertaisuutta tulee edistää ja syrjintää ehkäistä (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014). Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät siis ole mielipideasioita, jossa puolen voisi valita. Tutkielma ei liity vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin vaan kyse on jokaisesta ihmisestä ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Syrjivät normit tuottavat näkymättömyyttä. Jotta ihminen pystyisi olemaan osallinen yhteiskunnassa, hänen on tultava näkyväksi ja nähdyksi. Monissa tutkimuksissa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat kokeneet olonsa näkymättömäksi kaksinapaisessa kulttuurissa (Ks. Esim. Kjaran 2015; Saarikoski ym. 2013; Lehtonen 2003). Kun sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus tunnistetaan ja tehdään näkyväksi, ihmisten osallisuus lisääntyy (Salakka 2015, 9; Saarikoski ym. 2013, 47, 86). Tämä lisää turvallisuuden tunnetta, ja edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koulun toimintakulttuurissa ja sitä kautta oppilaiden ja opettajien elämään. Sukupuolitietoinen opetus ja toimintakulttuuri lisäävät motivaatiota opiskeluun ja mahdollisuuksia jatkokoulutuksen suhteen. Näin se purkaa sukupuolten segregaatiota työelämässä (Segregaation lieventämistyöryhmä 2010, 22, 28 29). Peruskoululla on siis oma vastuunsa tulevaisuuden yhteiskunnassa (Lampela & Lahelma 1996, 225). Sukupuolen moninaisuus, yhdenvertaisuus, turvallisuuden tunne ja tasa-arvo ovat kaikki tärkeitä asioita jotka ovat kirjattu myös valtakunnalliseen perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2014).

7 5 Heteronormatiivisuus läpäisee yhteiskunnan ja koulun vielä monin paikoin (Lehtonen 2010, 90, 101). Vaikka Opetushallitus yrittää viedä yhdenvertaisuutta eteenpäin niin uudessa, vuoden hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on otettu sen suhteen takapakkia. Edellisessä hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa ( ) oli monipuolisesti käsitelty sekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja sen kehittämistä, että otettu huomioon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Uudessa tasa-arvo-ohjelmassa ( ) ei ole yhtäkään mainintaa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöistä. Syytä kuitenkin olisi ollut, koska viime vuonna ilmestyneessä Euroopan perusoikeusviraston julkaisemassa tutkimusraportissa todetaan, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt (lesbot, homot, biseksuaalit, trans-, ja intersukupuoliset) kohtaavat syrjintää edelleen monissa Euroopan maissa kuten Suomessa (FRA- European Union Agency for Fundamental Rights 2016, 3). Sukupuolten välisestä tasa-arvosta hallitusohjelmassa todetaan, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia (Hallituksen tasa-arvo-ohjelma , 7). Heteronormatiivisuuden läpäisevyys näkyy hallitusohjelmassa siten, että naisten ja miesten lisäksi muita sukupuolia ei ole otettu huomioon (Lehtonen 2010, 101). Sukupuolia pidetään arjessa niin itsestään selvinä oletuksina, että niitä harvoin kyseenalaistetaan (Lorber 1994, 13). Sukupuoliin liitetyt heteronormatiiviset oletukset näkyvät usein koulutukseen ja lapsiin liittyvissä uutisissa ja mielipidekirjoituksissa (Ks. Esim. Koivisto 2017; Kujala 2017; Pietiläinen 2017). Lorberin (1994, 13) mukaan kaksijakoinen sukupuoliajattelu on niin kokonaisvaltaista, että yhteiskunnassa oletetaan sukupuolten kasvavan geeneissä. Harva tunnistaa, että sukupuolta vahvistetaan ja toisinnetaan tekemällä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Mt. 1994, 13; Butler 1990a, 235). Tässä tutkimuksessa en ole rajannut sukupuolen tai seksuaalisuuden käsitteitä vastaajille tai kertonut omaa näkökulmaani aiheeseen. Olen kiinnostunut millä tavoin luokanopettajat ymmärtävät nämä käsitteet ja miten he niiden pohjalta kirjoittavat sukupuolista ja heteronormatiivisuudesta alakoulun toimintakulttuurissa. Tutkin, nähdäänkö sukupuoli edelleen binaarisena vai ymmärretäänkö sukupuoli ja seksuaalisuus moninaisina. Sen lisäksi, että tyttöjä tai poikia ei voida ryhmitellä joukoksi sen perusteella, että heitä yhdistäisi jokin tietty piirre tai ominaisuus, on olemassa myös muita sukupuolia. Myös seksuaalisuus on moninainen, eikä rajaudu pelkkään heteroseksuaalisuuteen. Viimeisten vuosikymmenten aikana sukupuolta ja seksuaalisuutta koulukontekstissa on tutkittu paljon, mutta opettajien käsityksiä niistä vähemmän. Uusimmat tutkimukset opetta-

8 6 jien käsityksistä sukupuolesta, liittyvät tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuus opettajankoulutuksessa - hankkeeseen (myöhemmin TASUKO-hanke). Nämä tutkimukset kohdistuvat enimmäkseen opettajankoulutusten laatuun Turun (Jauhiainen, Laiho & Kovalainen 2012) ja Lapin yliopistoissa (Vildén & Naskali 2010). Lampela (1994) on tutkinut tasa-arvon toteutumista koulujen toimintakulttuurissa ja opettajien käsityksiä oppilaiden sukupuolen merkityksestä. Tarmo (1992) puolestaan on tutkinut opettajien käsityksiä sukupuolinäkökulmasta liittyen oppilaiden käytökseen, työtapoihin ja kouluosaamiseen koulun toimintakulttuurissa. Seksuaalisuutta koskevissa tutkimuksissa on tutkittu opettajien käsityksiä sekä seksuaalivähemmistöjen perusoikeuksista, että seksuaalivähemmistöistä koulun toimintakulttuurissa (FRA - European Union Agency for Fundamental Rights 2016; Lehtonen 2012; Puustinen & Tikkanen 2010). Tyypillistä sukupuolta käsittelevissä tutkimuksissa on ollut sukupuolten merkitysten, erojen ja tasa-arvon tutkiminen tyttöjen ja poikien tai naisten ja miesten välillä. Sukupuolen muita mahdollisuuksia ei ole otettu tutkimuksissa huomioon. Seksuaalisen suuntautumisen kirjo ja ohimennen myös sukupuolen moninaisuus näkyvät enemmän seksuaalisuutta koskevissa tutkimuksissa. Kaikki aikaisemmat tutkimukset on tehty tai aineisto tuotettu edellisten perusopetuksen opetussuunnitelmien (2004; 1994) voimassaoloaikana. Käytän tässä tutkimuksessa fenomenografista tutkimusotetta. Tutkin luokanopettajien käsityksiä sukupuolesta ja heteronormatiivisuudesta alakoulun toimintakulttuurissa. Käsityksiin liittyviä asioita opetetaan päivittäin koulun arjessa tiedostaen ja tiedostamatta perusoletusten ja näkyvien käytäntöjen tasolla. Tutkin siis myös, millä tavoin luokanopettajat ymmärtävät käsitteitä joita he opettavat. Ihmisen muodostama käsitys jostain tietystä asiasta on Martonin ja Boothin (1997, 112) mukaan merkittävä osa tietoisuutta. Fenomenografian avulla pyritään kuvailemaan, analysoimaan ja sekä ymmärtämään erilaisia käsityksiä jotka kohdistuvat ilmiöön tai käsitteeseen, että ymmärtämään käsitysten keskinäisiä suhteita. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää millä tavoin todellisuus ja käsitys todellisuudesta eroavat. (Marton 1981, )

9 7 2 Sukupuolen ja seksuaalisuuden teoriaa ja sanastoa Käytän työssäni Judith Butlerin (1990) teoriaa heteroseksuaalisesta matriisista, jossa sukupuoli ja seksuaalisuus nähdään asettuvan yhteiskunnassa, sen määrittämiin heteroseksuaalisiin raameihin. Heteroseksuaalisen matriisin kyllästämässä kulttuurissa luonnollistetaan tietynlainen kehollisuus, sukupuolet ja seksuaalisuus. Keho tulee ymmärrettäväksi ja yhtenäiseksi vain, jos siihen liittyy pysyvä biologinen sukupuoli. Biologista sukupuolta esitetään muuttumattomana sosiaalisena sukupuolena. Maskuliiniset miehet ja feminiiniset naiset nähdään heteroseksuaaleina, vuorovaikutuksessa toisilleen vastakkaisina ja hierarkkisina. (Butler 1990a, 251; Butler 1990b, 151.) Sukupuoli nähdään staattisena ja samana syntymästä kuolemaan. Se nähdään kahtena eri luokkana, joiden välissä tai ulkopuolella ei kukaan voi olla. Suomen kielessä jo sana sukupuoli sisältää kaksijakoisen ajattelumallin sukupuolesta. Se viittaa ensinnäkin siihen, että ihminen on puolikas jostakin ja toiseksi se viittaa suvun jatkamiseen (Sipilä 1998, 21). Yleistä kahden sukupuolen näkökulmaa johdattelee myös historia ja Suomen lait. 2.1 Näkökulmia biologisen ja sosiaalisen sukupuolen perustelemiseen Voimmeko puhua annetusta biologisesta sukupuolesta tai annetusta sosiaalisesta sukupuolesta kysymättä ensin, kuinka biologinen/sosiaalinen sukupuoli annetaan, millä keinoin tämä tapahtuu? Ja mitä biologinen sukupuoli oikein on? (Butler 1990a, 55, suom. Pulkkinen & Rossi) Kaikki ihmiset ovat biologisia ja anatomisesti erilaisia, mutta silti luonnollisia. Kuitenkin usein termiin biologinen sukupuoli sisältyy ajatus kaksijakoisuudesta ja luonnollisuudesta (Lorber 1994, 37 39). Biologia ja luonnollisina pidetyt anatomiset ja fysiologiset erot kehojen välillä ovat historiallisia (Liljeström 1995, 118). Freudin mukaan biologinen miessukupuoli oli kohtalo, kun taas Aristoteleen mukaan tämä kohtalo oli nähtävissä kahtena vastakkaisena sosiaalisena sukupuolena. Vielä 1800-luvulle asti miessukupuoli nähtiin ainoana sukupuolena. Miehen kehon nähtiin olevan yleinen kehon malli, jonka jakoivat sekä miehet että naiset. Naisen kehon katsottiin olevan keskeneräinen tai puutteellinen versio miehen kehosta tai toisinpäin. Yleisimmin ajateltiin kuitenkin, että naisen alhaisemman kehon lämpötilan vuoksi naisen ulkoiset sukuelimet pysyivät kehon sisäpuolella. Samasta syystä myöskään naisen rintoihin muodostunut ylimääräinen rasva ei sulanut. Tästä pu-

10 8 hutaan historiassa yhden sukupuolen mallina. (Salomäki 2011, 13 14; Lorber 1994, 37; Laqueur 1990, 4, 8.) Siitä on edelleen olemassa jäänteitä sosiaalisissa ja symbolisissa diskursseissa (Salomäki 2011, 13 14). Kahden sukupuolen mallissa biologiseen sukupuoleen liittyy ajatus vastakohtaisuuksista ja välttämättömistä sukupuolieroista ja siitä, että sukupuolet täydentävät toisiaan (Salomäki 2011, 15; Lorber 1994, 38 39; Butler 1990a, 251; Butler 1990b, 151). Näin esimerkiksi biologian ja lääketieteen diskursseissa, joissa sukupuoli nähdään luonnollisena asiana, joka määrittelee oikean ja väärän sukupuolen (Aarnipuu 2008, 122; Heinämaa 1996, 125; Liljeström 1995, 118). Luonnollinen nähdään hyvänä, totena ja muuttumattomana, jossa luonnonvastaiset sukupuolet nähdään väärinä (Salomäki 2011, 15; Sipilä 1998, 22). Sukupuolten vastakkaisuudet heijastetaan usein luontoon, jonka ajatellaan kannattavan näitä vastakkaisia sukupuolia (Mt. 2011, 15). Eläinkunnasta löytyy kuitenkin esimerkiksi alkueläimiä jotka lisääntyvät suvuttomasti ja sekä etanat että kotilot ovat kaksineuvoisia ja lisääntymiskykyisiä (Aarnipuu 2008, 130). Eläinkunnasta siis tuskin voidaan hakea tukea ihmisen keksimälle luonnollisena pidetylle biologiselle kahden sukupuolen mallille. Biologiseen muuttumattomaan sukupuoleen liittyy ennakkoon määritelty sukupuoli eli juridinen sukupuoli (Butler 1990a, 56). Suomessa on kaksi laillista, eli juridista sukupuolta: nainen ja mies. Sukupuoli vahvistetaan kuuluvaksi joko naisen tai miehen sukupuoleen heti syntymän jälkeen. Lapsen muiden tietojen ohella, myös tieto sukupuolesta lähetetään väestötietojärjestelmään, josta jokainen saa yksilöllisen henkilötunnuksen joka sisältää tiedon myös sukupuolesta. Yleensä henkilötunnus pysyy muuttumattomana koko elämän ajan, vaikka nimi muuttuisikin. (Maistraatti.) Henkilötunnus voidaan muuttaa myöhemmin ainoastaan, jos henkilö on transsukupuolinen ja täyttää siihen liittyvät lakiin ja asetukseen kirjatut kriteerit (THL 2017a). Oulun yliopistollisen sairaalan lastenkirurgin Mika Venholan (2001, 5) mukaan sukupuolen määrittely ei ole niin itsestään selvä asia, mitä haluttaisiin sen olevan. Hänen mukaansa sukupuolta voidaan määritellä sukurauhasten, ulkoisten ja sisäisten sukuelinten, hormonien, kromosomien, toissijaisten sukupuolen tunnusmerkkien, sukupuoliroolien, sekä sukupuolisen ja seksuaalisen suuntautumisen avulla (Venhola 2001, 3 5). Kuitenkin länsimaisissa lääketieteen diskursseissa sukupuolen määrittelyä on jo pitkään ohjannut ulkoisten sukupuolielinten kaksijakoisuus (Ks. Esim. Salomäki 2011, 233; Heinämaa 1996, 125). Esimerkiksi jos lapsella on mikropenis tai ei penistä ollenkaan, on hänet perinteisesti mää-

11 9 ritelty naissukupuoliseksi (Aarnipuu 2008, 129; Venhola 2001, 21 22; Heinämaa 1996, 125; Lorber 1994, 38). Yhdeksänteen raskausviikkoon asti sikiön sukupuoli on vielä kaksineuvoinen jonka jälkeen molemmat sukupuolet kehittyvät vielä jonkin aikaa kromosomeista huolimatta. Myöhemmissä vaiheissa yleensä toisen sukupuolen kehitys surkastuu ja ihminen voidaan yksiselitteisesti luokitella joko naiseksi tai mieheksi. Kaikkien henkilöiden kohdalla ei kuitenkaan pystytä luokittelua tekemään. (Venhola 2001, 6 7, ) Näin ollen poikkeavat eli epäluonnolliset fyysiset sukuelinten muodot medikalisoidaan siihen totena ja luonnollisena pidettyyn sukupuoleen, jonka nähdään vaikuttavan taustalla (Salomäki 2011, 233). Lasten sukuelimiä medikalisoidaan ja niitä muutetaan kirurgisesti ottamatta huomioon sukupuolen kokonaisvaltaisuutta ja lapsen itsemääräämisoikeutta omaan sukupuoleensa. Biologisen sukupuolen lisäksi sukupuolta perustellaan usein sosiaalisella sukupuolella. Sosiaalinen sukupuoli nähdään kulttuurisesti rakentuneena ja vaihtelevana (Butler 1990a, 54 56). Tätä erottelua puoltaa klassiset feministiset teoriat, joissa biologinen ja sosiaalinen sukupuoli nähdään toisistaan irrallisina (Ks. Esim. Liljeström 1995, ; Rubin 1975). Erottelu on alun perin tuonut jouston varaa siihen, että biologinen sukupuoli olisi pysyvä kohtalo, johon se on hyvä peruste (Mt. 1990a, 54 56). Kuitenkin usein myös sosiaalinen sukupuoli nähdään vain kahtena. Butler (1990a) leikittelee ajatuksella siitä, että jos biologisia sukupuolia olisi vain kaksi, niin miksi myös sosiaalisia sukupuolia olisi saman verran? Oletukset kaksijakoisesta sosiaalisesta sukupuolesta pitää yllä oletuksia siitä, että sosiaalinen sukupuoli on heijastuma biologisesta sukupuolesta. Voidaan nähdä niin, että naisen kehosta rakentuu vain naisia tai, että miehen kehosta rakentuu vain miehiä. Näin ollen kulttuurinen matriisi sulkee ulkopuolelle muut sukupuoli-identiteettien muodot. Jos taas biologinen sukupuoli ja sosiaalinen sukupuoli pidetään täysin toisistaan erillisinä, se tarkoittaisi karkeasti sitä, että feminiininen nainen voisi merkitä yhtä hyvin myös miehen kehoa ja maskuliininen mies naisen kehoa. Butler kyseenalaistaa teoriassaan erot biologisen ja sosiaalisen sukupuolten välillä. Hän ei myöskään hyväksy sukupuolen kategorioita annettuna totuutena. Butler pohtii teoriassaan, onko biologinen sukupuoli yhtä lailla kulttuurisesti rakentunut, kuin sosiaalinen sukupuoli. (Butler 1990a, 54 56, 69.)

12 Sukupuolen performatiivisuus Butlerin teoriassa naiset ja miehet eivät vain ole olemassa vaan sukupuolta ennemminkin tehdään. Sukupuolen kategoria on osaksi kulttuurisesti ylläpidetty valtarakenne ja valtakentästä riippuen, se voidaan ymmärtää eri tavoin. Heteronormin mukaiset eli ymmärrettävät ja luonnolliset sukupuolet toistavat ja siten ylläpitävät yhteenkuuluvia suhteita biologisen - ja sosiaalisen sukupuolen, sekä seksuaalisen halun ja käytännön välillä taaten näiden jatkuvuuden. Kaikki ne mahdottomat ja luonnottomat sukupuolet, jotka estävät jatkuvuuden heteroseksuaalisessa matriisissa kielletään. Ne tuotetaan uudelleen ja pyritään estämään laeilla, joiden pyrkimyksenä on vakiinnuttaa biologisen - ja sosiaalisen sukupuolen heteroseksuaaliset välit ja ilmaisut. (Butler 1999, 25; Butler 1990a, 69, 71.) Butlerin mukaan sukupuolta esitetään ja siten tehdään performatiivisesti sosiaalisissa käytänteissä, sekä puhutussa ja kirjoitetussa kielessä. Sukupuoli ei ole vain yksi teko, vaan siihen liittyy esitykselle tyypilliset useat toistot. Sukupuolta ilmaistaan arjessa kehon eleiden ja puhutun, sekä kirjoitetun kielen avulla tuottaen sukupuolta ja todellisuutta, niin kuin se ymmärretään. Esimerkiksi nainen esitetään istumassa jalat ristissä ja mies puhumassa möreällä äänellään. Naista ei esitetä istumassa jalat ristissä sen takia, että hän on nainen. Se on, miten ymmärrämme naisen ja kuinka naista tulisi esittää. Butlerin mukaan sukupuolta ei voida sanoa substantiiviksi, mutta se ei ole myöskään erilaisten vapaavalintaisten ominaisuuksien lajitelma, koska toistamiseen liittyy yhdenmukaisuutta varjelevat heteronormatiiviset käytännöt. Butler on lainannut osuvasti Simone de Beauvoiria naiseksi ei synnytä, vaan pikemminkin naiseksi tullaan. Kun sukupuolta toistetaan kauan jäykissä, tiettyjen ehtojen sanelemissa raameissa, se alkaa näyttäytyä luonnolliselta olemiselta. Näin oleminen on useiden toistojen aikaansaama efekti eli seuraus. (Butler 1990a 79, 90 91, 235.) Biologisen ja sosiaalisen sukupuolen jaottelussa biologinen sukupuoli nähdään aitona ja totuutena ja sen päälle on ikään kuin kulttuurisesti kirjoitettu sosiaalinen sukupuoli. Butlerin (1990a) teoriassa tämä erottelu on turha, koska nämä molemmat kategoriat nähdään vallan tuottamina, eikä sukupuolta voida supistaa ajatteluun luonnollisesta sukupuolesta. Myös naisen ja miehen kategoriat ovat diskursiivisesti synnytettyjä vallan tuotoksia. Butler pohtii naisen kategoriaa tyypillisen feministisen tutkimussuuntauksen kautta, jossa naiseus nähdään yleisenä kattoterminä tietynlaiselle identiteetille. Butler kyseenalaistaa koko naiseuden kategorian ja olemisen feminismin subjektina. Hän pohtii, miten naisten oikeuksia voidaan saavuttaa, jos koko kategoria jättää ulkopuolelleen ihmisjoukon, jotka eivät täytä

13 11 naiseuden normatiivisia odotuksia. (Butler 1990a, 48 54, 242.) Myös naisilla voi olla möreä ääni ja heillä voi kasvaa parta siinä missä miehilläkin. Nämä piirteet eivät tee naisista kuitenkaan vähempää naisia. Butlerin johdattelemana mietin, millä tavoin yhdenvertaisuus saavutetaan, jos sukupuolen käsite tarkoittaa vain naisia ja miehiä ja nimenomaan tietynlaisia naisia ja miehiä? Suurin osa ihmisistä ei koe epäselvyyttä tai ongelmaa tulla kategorioiduksi naisen tai miehen sukupuolinormatiiviseen lokeroon, mutta kuinka moni oikeasti kokee täyttävänsä nämä tarkat säännöstelyt ja piirteet joita tämä lokero vaatii? Miten on niiden lasten laita, joiden ulkoisia sukuelimiä ei voida syntymähetkellä selkeästi määritellä tytöksi tai pojaksi? Mikä on se identiteetti joka kulloisellakin hetkellä otetaan käyttöön? Heteroseksuaalisessa matriisissa katse on kääntyneenä kahteen eri sukupuoleen, jotka ovat toisilleen vastakkaiset ja hierarkkiset. Ihminen tulee ymmärrettäväksi vain jos hänet voidaan jakaa naisen tai miehen sukupuoleen tiettyjen tunnistettavien normien mukaan. Sukupuoli on valvonnan ja sääntelyiden alaisena normatiivisen seksuaalisuuden turvaamiseksi (Butler 1999, 21 22; Butler 1990a, 68). Usein arjessa sukupuolta pidetään asiana, johon huomio ensimmäisenä kiinnittyy ja jos henkilöä ei voida selkeästi lajitella naisen tai miehen sukupuoleen, se koetaan häiritsevänä. Nämä tietyt säännöt ja normistot vaikuttavat myös sukupuoli-identiteettiin. Butlerin teoriassa sukupuolen performatiivisuuden nähdään tuottavan nämä sukupuoli-identiteetit. Kuitenkin heteroseksuaalisen halun kulttuurissa feminiinisyys nähdään koskevan naisen ominaisuutta ja maskuliinisuus miehen. Silloin muita sukupuoli-identiteetin muotoja ei ole olemassa. Myös biologisesta sukupuolesta johdetut sukupuoli-identiteetit voivat olla pikemminkin normien ihanteita, kuin aitoja kokemuksia. (Butler 1990a, ) Butlerin teoriassa sukupuoli on ajan saatossa mukautuva identiteetti, joka saa alkunsa kehon ulkopuolella tapahtuvista performatiivisista toistoista. Sukupuolen efektit tuotetaan arkisissa tilanteissa kehon ilmaisulla, eleillä ja liikkeillä sekä kielen välityksellä. Lopulta nämä muodostavat illuusion muuttumattomasta sukupuoli-identiteetistä. Se mikä näyttäytyy sukupuolen perusaineksena, esimerkiksi biologinen sukupuoli, onkin rakennettu ja performatiivisesti esitetty sukupuoli-identiteetti, johon uskoo sekä esittäjä että yleisö. Kun sukupuoli-identiteetti nähdään tietyn ajan kestävänä toistona, eikä muuttumattomana niin sukupuolta on mahdollista muuttaa toistamalla sitä väärin. Vallan aikaan saamana sukupuoli on avoin itsekritiikille, säröille ja luonnollisen yliampuville esityksille, jotka tuovat esiin sukupuolen kuvitteellisen perustan. Biologinen sukupuoli, jota on pidetty luonnolli-

14 12 sena asiana, paljastuu poliittisen rakennelman tuotokseksi, mutta juuri siksi se on myös muutettavissa. (Butler 1999, 33; Butler 1990a, , ) Yhdenvertaisuuden saavuttamiseen sukupuolta tulisi toistaa, mutta miettiä millä tavoin sen tekee. Silloin kun sukupuolta toistetaan epäonnistuneesti ja väärin niin sukupuolen kategoriat kyseenalaistuvat. Ahtaat ja luonnollisena pidetyt sukupuolen mallit kriisiytyvät ja huomataan, että todellisuus on muokattavissa. Silloin myös luonnottomat ja mahdottomat sukupuolet tulevat mahdollisiksi ja ymmärrettäviksi. (Butler 1990a, 236, 246.) 2.3 Heteronormin ulkopuolella Heteronormatiivisessa ajattelussa biologinen sukupuoli nähdään aitona ja oikeana, jolloin muut sukupuolen muodot jäävät huomaamattomiksi. Heteronormatiivisuus on syrjivän heteronormin mukaista toimintaa. Jos sukupuoli ymmärretään valtarakenteena, jota lujittaa normatiivinen seksuaalisuus, myös sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ovat helpommin ymmärrettävissä (Butler 1990a). Tässä luvussa tuon näkyviin nämä sukupuolen ja seksuaalisuuden muodot, jotka usein jäävät näkymättömiksi. Kerron muun muassa hlbtiqa -ihmisistä sukupuoli-identiteetin, juridisen sukupuolen ja seksuaalisuuden näkökulmista. Hlbtiqa lyhennettä käytetään, kun halutaan viitata sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Lyhenne pitää sisällään, homot, lesbot, biseksuaalit tai bi-ihmiset, intersukupuoliset, queerit ja aseksuaalit (Seta 2016a). Luku sisältää sanastoa, joita yleisesti käytetään puhuttaessa moninaisista sukupuolen ja seksuaalisuuden muodoista. On tärkeää käyttää asianmukaisia termejä, koska väärien termien käyttö saattaa loukata muita ihmisiä. Usein kuulee puhuttavan esimerkiksi sukupuolen muuttamisesta, vaikka nykytutkimuskirjallisuudessa käytetty termi on sukupuolen korjaaminen. Asiaan perehtymättömän mielestä pienet sanavirheet ovat elämää, mutta asianomaista tämä voi loukata. Olen käyttänyt käsitteistön avaamiseen eri yhdistysten ja organisaatioiden Internet sivuja, koska sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskeva termistö ja käytänteet uudistuvat usein, joten painetut teokset niihin liittyen vanhentuvat nopeasti Hankala sukupuoli-identiteetti Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa kokemusta omasta sukupuolesta. Sukupuoli-identiteettejä voi olla yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Henkilöt jotka kokevat olevansa syntymäsukupuolensa mukaisesti miehiä tai naisia kuuluvat cis-sukupuolisiin (Transtuki-

15 13 piste 2015). Myös cis-ihminen voi ilmaista sukupuoltaan moninaisesti, mutta sukupuolen ilmaisu tulee erottaa sukupuolen kokemuksesta (THL 2017d). Näin karkealla luokittelulla voidaan katsoa, että enemmistö väestöstä kuuluu joko cis-naisiin tai cis-miehiin. Kaikki eivät kuitenkaan koe omaa syntymän yhteydessä määriteltyä sukupuolta omakseen tai Suomen juridiset kaksi sukupuolta eivät riitä sitä kuvailemaan (THL 2017c). Sukupuoliidentiteetin tärkeys korostuu etenkin intersukupuolisten ja transihmisten kohdalla, koska juridisen sukupuolen korjaaminen omaa sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi voi olla hankalaa tai mahdotonta. Henkilö voi kokea olevansa nainen tai mies, jotain näiden kahden väliltä tai olevansa niiden ulkopuolella. Ihminen voi kokea kuuluvansa yhteen - tai moneen sukupuolen ryhmään, tai kokea kuulumatta yhteenkään. Sukupuoli-identiteetit eivät siis rajoitu vain kahteen eri sukupuoleen. Jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan sukupuoliidentiteettiin. Myös siinä tapauksessa, jos sitä ei ole (Ks. Esim. Transtukipiste 2015). Niistä sukupuoli-identiteeteistä, jotka eivät mene selkeästi naisen tai miehen sukupuolikategoriaan, käytetään Suomessa usein termiä muunsukupuolinen, transgender tai gender queer. Muunsukupuolisuus termi on tullut suomen kielessä korvaamaan transgender termiä. Vaikka suomen kieli on saanut uuden sanan, niin transgender -termiä käytetään edelleen muunsukupuoliset termin ohella ja monet kokevatkin identifioituvansa siihen paremmin. Gender queer -termi on poliittisempi, jota käytetään, kun halutaan kuvata normien ja tiukkojen sukupuolisääntöjen rikkomista. Gender queer termi viittaa ei-binääriseen sukupuolikäsitykseen silloin, kun ei haluta määritellä sukupuolta sen tarkemmin. Transgender -termillä viitataan englannin kielessä kattoterminä kaikkiin transihmisiin. Muunsukupuolinen tai transgender voi olla esimerkiksi sukupuolten ulkopuolella oleva, sukupuoleton, monisukupuolinen tai sukupuolirajat ylittävä henkilö. (THL 2017d; Seta 2016a; Transtukipiste 2015.) Muunsukupuolinen henkilö voi olla myös transsukupuolinen. Transsukupuolinen henkilö kokee olevansa ristiriidassa syntymässä määritellyn sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin kanssa. Transsukupuolinen voi kokea voimakasta kehodysforiaa eli kehoristiriitaa, jolloin hänellä on tarve lääketieteellisille sukupuolenkorjausleikkauksille. Kaikki transihmiset eivät kuitenkaan koe tarvitsevansa sukupuolenkorjausleikkauksia. Henkilö kuka ei koe tarvitsevansa sukupuolenkorjausleikkauksia voi silti olla trans- tai muunsukupuolinen. (THL 2017d; Transtukipiste 2015.)

16 14 Intersukupuolisen henkilön sukuelimistä ei voida selkeästi määritellä pojan tai tytön sukupuolta. Intersukupuolisuus todetaan yleensä heti syntymän jälkeen. Jossain tapauksissa asia voi tulla ilmi myös myöhemmin, esimerkiksi jos murrosiässä lapselle - tai lapsen sukupuolelle ominaiset piirteet eivät kehity tavanomaisesti. Intersukupuolisuus määritellään eri tavoin kansainvälisesti. Suomessa intersukupuolisten sukuelimiä muutetaan kirurgisesti vastaamaan joko tytön tai pojan sukuelimiä. (Intersukupuolisten lasten hoito 2016.) Vastasyntyneellä lapsella ei näin ole oikeutta omaan sukupuolensa määrittelyyn, vaan sen tekee yleensä lääkäri. Lapsen oma kokemus sukupuolesta saattaa olla myöhemmin jotain muuta, kuin miksi se on kirurgisesti muutettu ja henkilötunnukseen merkitty. Lääkäri ei voi varmuudella tietää, mikä intersukupuolisen henkilön kokemus omasta sukupuolesta on aikuisena (Venhola 2001, 23). Vaikka epäselvällä sukupuolella ei olisi vaikutusta lapsen terveyteen, niin se normalisoidaan kulttuurissa vallitsevien normien mukaisesti, jotta lapsi voisi elää niiden mukaista normaalia elämää oikeanlaisen tytön tai pojan sukupuolessa. Kirurgisilla toimenpiteillä voi kuitenkin olla peruuttamattomia vaikutuksia, jos intersukupuolisen henkilön kokemus omasta sukupuolesta on eri kuin miksi se on kirurgisesti muutettu (Venhola 2001, 23). Identiteettikategorioita synnyttävät, luonnollistavat ja jähmettävät juridiset valtajärjestelmät (Butler 1990a, 52) Juridisen sukupuolen tuolla puolen Kansainvälisessä standardiluokituksessa sukupuolelle on annettu neljä eri koodia: Nainen, mies, tuntematon - ja määrittämätön sukupuoli (ISO/IEC 5218:2004). Standardiluokitukset ovat suosituksia, joita on tehty esimerkiksi helpottamaan virkamiesten työtä (Ks. Esim. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry). Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ei kuitenkaan ole syntynyt elävänä lapsia, joiden sukupuoli olisi määritelty tuntemattomaksi tai määrittämättömäksi (Tilastokeskus). Sen sijaan Suomessa lapsen sukupuoli vahvistetaan heti syntymän jälkeen kuuluvaksi joko naisen tai miehen sukupuoleen. Intersukupuolisen kohdalla sukupuolen valinta on lain puitteissa huoltajan tehtävä. (Intersukupuolisten lasten hoito 2016; Maistraatti; THL 2017a.) Suomessa translaki ja transasetus koskevat vain transsukupuolisia ja ne säätelevät sukupuolen korjausprosesseja, sekä juridista sukupuolen muutosta. Transsukupuolisuus (F 64) diagnosoidaan Suomessa ICD-10 tautiluokituksen perusteella ja diagnoosi voidaan tehdä vain Tampereen tai Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa. Ehtona juridisen

17 15 sukupuolen muuttamiselle on F 64 -diagnoosin ja kahden eri psykiatrin lausunnon lisäksi, naimattomuus, lisääntymiskyvyttömyys, täysi-ikäisyys ja Suomen kansalaisuus tai pysyvä asuinpaikka Suomessa. Sukupuolenkorjaushoitoihin on mahdollista päästä myös muu sukupuoli-identiteetin häiriö diagnoosilla (F 64.8), mutta kyseisellä diagnoosilla ja tämän hetkisellä translailla sukupuolen juridinen muutos on käytännössä mahdoton. (Laki transsseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta /563; Transasetus 1053/2002; Tautiluokitus ICD , ; Transtukipiste.) Intersukupuolista henkilöä ei voida kehollisten elementtien eli sukuelinten perusteella määritellä selkeästi pojaksi tai tytöksi. Kuitenkaan Suomessa ei voi juridisesti olla muunsukupuolinen tai sukupuoleton. Usein intersukupuolisia medikalisoidaan eli vaikutetaan kirurgisesti ja hormonaalisesti kehon piirteisiin ja päätetään lapsen sukupuoli yleensä lääkärin johdosta (ks. Esim. Venhola 2001; Intersukupuolisten lasten hoito 2016). Näin lapsi voidaan merkitä juridisesti joko tytöksi tai pojaksi. Butlerin (1990a, 48 49) mukaan juridiset valtajärjestelmät vaikuttavat poliittiseen elämään vain negatiivisesti. Valta kieltää, rajoittaa, sääntelee ja suojelee yksilöitä. Tällä hetkellä muutamissa maissa tätä yksilöiden suojelua ja rajoittamista on jo löyhennetty. Esimerkiksi Tanskassa henkilö voi hakea kirjallisella hakemuksella uutta henkilötunnusta, jos kokemus omasta sukupuoli-identiteetistä on toinen kuin alkuperäisessä henkilötunnuksessa (Sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytykset 2015, 20) Seksuaalisuuden kirjo Heteronormatiivisessa kulttuurissa nähdään olevan vain heteroseksuaalisuutta eli siinä tunnetaan emotionaalista tai seksuaalista vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen. Normatiivinen seksuaalisuus pakottaa katseen sukupuoleen, jonka ainoat mahdollisuudet ovat nainen tai mies (Butler 1990a). Silloin nähdään naisten viehättyvän aina miehistä tai miesten naisista. Muista seksuaalisuuden muodoista puhuttaessa, käytetään nimitystä seksuaalivähemmistöt. Seksuaalisuudessa on kyse itsemäärittelyoikeudesta, joka on jokaisella itsellään. Heteroksi itsensä määrittelevällä henkilöllä voi olla seksuaalisia kokemuksia myös samaa sukupuolta olevan kanssa. Aseksuaalit ihmiset eivät tunne seksuaalista vetovoimaa toista ihmistä kohtaan (Seta 2016a). He voivat määritellä itsensä kuuluvaksi seksuaalivähemmistöihin tai heteroseksuaaleiksi ja tuntea emotionaalista vetovoimaa toista ihmistä kohtaan (Seta 2016a; Seta 2016b).

18 16 Homoseksuaalisuudessa mies tuntee seksuaalista tai emotionaalista vetovoimaa toiseen mieheen, mutta esimerkiksi lesbo voi käyttää itsestään myös homo termiä. Lesbo termiä käytetään naisesta, joka tuntee seksuaalista tai emotionaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen. Biseksuaali sen sijaan voi tuntea seksuaalista vetovoimaa joko samaan - tai vastakkaiseen sukupuoleen. Biseksuaalin ja panseksuaalisuuden muodot limittyvät osittain. Panseksuaalisuudessa seksuaalista tai emotionaalista vetovoimaa tunnetaan sukupuolesta huolimatta tai kaikkia sukupuolia kohtaan. Termiä käytettäessä ihastuksen kohdetta ei tarvitse luokitella mihinkään sukupuolen luokkaan. Queer -termiä käytetään, kun omaa seksuaalista suuntautumista ei haluta määrittää. Termi on enemmän poliittinen, jolla halutaan ravistella yhteiskunnan seksuaalisuusnormeja. (Seta 2016a.) Seksuaalisuutta määriteltäessä katse suuntautuu sekä omaan sukupuoleen että viehätyksen kohteena olevan henkilön sukupuoleen. Seksuaali-identiteettiä ei ole aina helppo määrittää, jos oma tai toisen seksuaalisuus on sukupuolinormista poikkeava tai muuttuva. Silloin, kun määrittelyä ei haluta tehdä sukupuolen tai seksuaalisuuden suhteen, on queer -termi toimiva. Myös Lehtosen (2003) käyttämä ei-heteroseksuaalisuus on hyvä suomenkielinen termi, koska se ei ole riippuvainen sukupuolen määrittelystä. Myös lapset ovat seksuaalisia, vaikka siitä vähemmän puhutaan. Seksuaalisuus alkaa syntymästä ja on osa kasvua. Se kestää eliniän. Seksuaalisuus on erilaista lapsuudessa ja aikuisiässä. Lapsuudessa seksuaalisuudessa ei tavoitella kosketusta samalla tavoin, kuin aikuisuudessa. Lapsille seksuaalisuus tarkoittaa oman kehon tutkiskelua ulkoisesti, mutta myös sisäistä ihmettelyä. Se voi olla leikkiä ja hauskanpitoa, sekä huolenpidon ja läheisyyden opettelua. Lapsille seksuaalisuus on sukupuolirajat ylittävää eikä lapsen leikeistä tulisi yrittää päätellä seksuaalista suuntautumisesta. (Cacciatore 2006, ) Kuitenkin myös lapset elävät heteroseksuaalisen matriisin ympäröimässä kulttuurissa ja oppivat hyvin pian minkälaiset suhteet ovat hyväksyttyjä. Lapsen tutkimusmatka omaan seksuaalisuuteen voi häiriintyä, mikäli sukupuolen ja seksuaalisuuden mahdollisuudet rajataan liian kapeiksi (Huuki 2016, 20).

19 17 3 Sukupuoli ja koulun toimintakulttuuri Tässä luvussa määrittelen koulun toimintakulttuurin ja tarkastelen alaluvuissa, miten sukupuolten tasa-arvo on sidoksissa siihen ja minkälainen rooli opettajilla on sukupuolitietoisessa kulttuurissa ja sen kehittämisessä. Koulun toimintakulttuurilla on merkittävä vaikutus oppilaiden hyvinvointiin ja jatkokoulutuksen mahdollisuuksiin (Goodhand & Brown 2016, 1). Koulun toimintakulttuuri on tärkeässä asemassa, kun puhutaan koulussa vallitsevista normeista. Valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa on määritelty opettajille ja muulle kouluhenkilökunnalle yhteiset tavoitteet ja periaatteet siitä minkälainen koulukulttuurin tulisi olla (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 26 29). Toimintakulttuurien käytäntöjen tulee olla yhtenäisiä esikoulusta, aina yläkoulun viimeiselle luokalle asti (Mt. 2014, 26). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Mt. 2014, 26) on määritelty, että koulun kulttuuri rakentuu: - työtä ohjaavien normien ja toiminnan tavoitteiden tulkinnasta - johtamisesta sekä työn organisoinnista, suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista - yhteisön osaamisesta ja kehittämisestä - pedagogiikasta ja ammatillisuudesta - vuorovaikutuksesta, ilmapiiristä, arkikäytännöistä ja oppimisympäristöistä. Toimintakulttuuri vaikuttaa koulussa koko kouluhenkilökuntaan, oppilaisiin ja sen vaikutukset ulottuvat myös koulun ulkopuolelle ja kotiin asti (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 26). Toimintakulttuuria voidaan tarkastella Scheinin (1991) kehittämällä organisaatiokulttuurin tasojen mallilla (Ks. Kuvio 1), jossa tasot ovat vuorovaikutuksessa keskenään (Saloranta 2017, 42 43; Schein 1991, 33).

20 18 KUVIO 1. Scheinin kulttuuristen tasojen malli (Schein 1991, 32). Schein (2010, 24; 1991, 32) määrittelee kulttuurin tasot artefakteihin, arvoihin ja perusoletuksiin. Artefaktit muodostavat ensimmäisen ja näkyvimmän osan kulttuurien tasoista. Artefaktit muodostuvat sosiaalisesta ja fyysisestä ympäristöstä ja objekteista, puhutusta ja kirjoitetusta kielestä, sekä yhteisön näkyvistä tavoista toimia (Saloranta 2017, 42 43; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 26; Hatch 2013, 171; Schein 2010, 24; Schein 1991, 33). Koulussa fyysiset ympäristöt muodostuvat oppimistiloista, wc:stä, pukuhuoneista ja koulurakennuksesta. Ihmisen rakentamat tai tekemät fyysiset objektit muodostuvat opetusmateriaalista, taiteesta, sekä vaatteista ja ulkonäöstä (Mt. 2017, 42 43; Mt. 2013, 171). Puhuttuun kieleen liittyy puheet, lempinimet, nimitykset, tarinat ja myytit (Mt. 2013, 171). Kirjoitettu kieli näkyy oppikirjoissa ja muussa oppimateriaalissa. Näkyvään käyttäytymiseen liittyvät rituaalit, viestintä, perinteet, elekieli, pelit, palkinnot ja rangaistukset (Mt. 2013, 171). Näkyvä käyttäytyminen ei välttämättä ole tiedostettua toimijalle, mutta on ulkopuolisen henkilön havaittavissa (Mt. 1991, 33). Heteronormatiivisuutta toisinnetaan usein tiedostamatta koulun toimintakulttuurissa, kuten vuorovaikutussuhteissa,

21 19 sekä kirjoitetussa ja puhutussa kielessä, opettajan tavoissa puhua ja oppimateriaalien kirjoitetussa kielessä ja kuvituksissa, sekä fyysisissä tiloissa (Goodhand ym. 2016, 2; Pulkkinen & Rossi 2006, 9; Saarikoski ym. 2013, 9, 72, 76; Tainio & Teräs 2010). Toinen taso Scheinin (1991, 32) mallissa muodostuu kirjatuista arvoista, kuten perusopetuksen opetus-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmista. Kirjatut arvot näkyvät parhaimmillaan yhteisön käytännöissä ja artefakteissa, kuten vuorovaikutusmalleissa, sukupuolirooleissa ja asenteissa. Käytännöistä muodostuu yhteisön käytäntöjä ohjaavia hyväksyttyjä normeja. Kirjatut arvot eivät aina näy käytännöissä, vaan opettaja voi esimerkiksi sanoa olevansa sukupuolitietoinen, aivan kuten opetussuunnitelmaan on kirjattu, mutta tämä ei kuitenkaan näy opetuksen käytännöissä. Jotta kirjatut arvot toteutuisivat myös käytännöissä, se vaatii kouluyhteisöltä kollektiivista arvopohdintaa. Toimintakulttuurin kehittämiseen liittyy syrjivien normien tunnistaminen koulun kulttuurista ja niiden vaikutusten pohtiminen, sekä toimintakulttuurin kehittäminen näiden pohjalta. (Saloranta 2017, 42 43; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 26; Schein 1991, ) Perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2014, 26 29) on kirjattu koulun toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavia periaatteita, joita ovat oppiva yhteisö, hyvinvointi ja turvallinen arki, vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely, kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus, osallisuus ja demokraattinen toiminta, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, sekä vastuu ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautuminen. Kolmas taso Scheinin (1991, 32) mallissa muodostuu perusolettamuksista. Silloin, kun koulussa kohdataan haasteita tai ongelmia ja niiden ratkaisemiseen käytetään toistuvasti samoja keinoja, keinoista tulee itsestäänselvyyksiä. Itsestäänselvyydet ovat alitajuisia ja näkymättömissä olevia uskomuksia siitä, että juuri tämä on oikea tapa toimia. Kulttuurin sisällä toimiva henkilö voi toimia joko kirjatun arvon tai perusoletuksen mukaan. Tästä syystä koulun kulttuurin kirjatut arvot eivät aina välity käytäntöihin asti ja ovat siten ristiriidassa keskenään. Perusoletukset ovat pitkän ajan kuluessa muodostuneet niin itsestäänselvyyksiksi, että kulttuurin piirissä toimiva henkilö alkaa pitää niitä todellisuutena. (Saloranta 2017, 42 43; Schein 1991, ) Perusoletus voi olla syrjivä, kuten oletukset tietynlaisesta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Yhteiskunnassa vallalla olevat normit, kuten heteronormi vaikuttaa perusoletuksiin (Saarikoski ym. 2013, 7).

22 Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koulun toimintakulttuurissa Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) arvoperustaan ja toimintakulttuurin periaatteisiin kirjattuja arvoja. Niitä tulee edistää ja vahvistaa kaikessa koulun toiminnassa (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014). Sisäasianministeriön (2013, 8) mukaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ensisijainen tarkoitus on ihmisarvon kunnioittaminen, sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Yhdenvertaisuus ei tarkoita samanlaisuutta ja erojen kieltämistä (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 28; Sisäasiainministeriö 2013, 8). Tarkastelen tässä alaluvussa lakeja, jotka määrittävät peruskoulun tasa-arvoista ja yhdenvertaista toimintakulttuuria. Valtakunnallisen opetussuunnitelman yhdenvertaisuusperiaatteet ja tasa-arvotavoitteet perustuvat Suomen perusopetuslakiin, yhdenvertaisuuslakiin, sekä lakiin naisten ja miesten tasa-arvosta ja kansallisiin ihmisoikeussopimuksiin (Jääskeläinen ym. 2015, 17; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 14; Sisäasiainministeriö 2010, 10). Suomen perusopetuslain toisessa momentissa on määrätty, että opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja (Perusopetuslaki 1998/628 2 ). Suomen perusopetus- ja yhdenvertaisuuslain mukaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tulee turvata kouluissa, niiden toteutumista on valvottava ja tarpeen tullen kehitettävä, jotta tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014; Perusopetuslaki 1998/628 2 ). Sukupuolten tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella tarkoitetaan naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, sekä sukupuolten moninaisuuden ja seksuaalisen kirjon tunnistamista (Sisäasiainministeriö 2013; Opetushallitus). Sukupuolten tasa-arvo on turvattu naisten ja miesten välisessä tasa-arvolaissa: Viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien sekä muiden koulutusta tai opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava siitä, että tytöillä ja pojilla sekä naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä että opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen toteutumista. Tasa-arvoa edistetään koulutuksessa ja opetuksessa lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen. (Laki naisten ja miesten välisestä tasaarvosta 2014/ )