Perunasta ja maidosta etsitään terveyttä

Transkriptio

1 Liite 1/2009 n Perunasta ja maidosta etsitään terveyttä Lupiinista tulossa uusi viljelykasvi Maidossa ja perunassa piilee mahdollisuuksia yhä uusiin terveysvaikutuksiin. Kumpaakin tutkitaan tiiviisti Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa MTT:ssä. Perunassa kyse on ennestäänkin hyvien ainesosien lisäksi tähän asti haitallisina pidetyistä ainesosista, joiden toivotaan osoittautuvan tautien kukistajiksi. Hylkiöistä hyötykäyttöön, MTT:n erikoistutkija Veli-Matti Rokka kuvaa tutkimushankettaan. Tavoitteena on etsiä ja löytää hyötykäyttöä glykoalkaloideille. Ne ovat perunan vihreissä osissa mukaan lukien vihertyneet mukulat ja idut olevaa myrkyllistä ainetta, jolla peruna suojaa itseään. Glykoalkaloideja on monia erilaisia, ja joistakin toivotaan saatavan vastamyrkky jopa syövälle. Maidossa puolestaan rasvakeskustelu on jäänyt sivuun. Maitorasvaa ei pidetä yhtä pahana kuin ennen, ja lisäksi on huomattu maidolla ja sen ainesosilla olevan paljon ominaisuuksia, jotka voivat edistää paitsi vasikan, myös ihmisen terveyttä. Kiinnostus kohdistuu nyt ennen muuta valkuaiseen ja siitä vapautuviin peptideihin. Terveysvaikutuksia on myös sinilupiinilla, josta Helsingin yliopiston kasvinviljelytieteen lehtori Fred Stoddard toivoo Suomeen uutta viljelykasvia mahdollisesti jo vuoden päästä. Sivut 8 9 Fred Stoddard Helsingin yliopistosta toivoo, että sinilupiinista saadaan uusi viljelykasvi. Markku Vuorikari Terveyttä ja hyvinvointia maatilalta Tero Sivula/Rodeo.fi KarjaKompassi neuvoo ruokinnassa Yrjö Tuunanen/MTT:n arkisto Suomessa on noin kolme sataa hoivapalveluita tarjoavaa maatilaa. Ne hyödyntävät toiminnassaan maaseutuympäristöä. Tiennäyttäjinä ovat olleet ratsastus- ja puutarhaterapiaa tarjoavat yritykset. Sivu 2 ProAgrian kehittelemä KarjaKompassi helpottaa maitotilojen toimintojen suunnittelua ja seurantaa. Tämän vuonna 2010 valmistuvan verkkopalvelun avulla tilat pystyvät hallitsemaan taloudellisen ja tehokkaan tuotannon peruselementit. Sivu 16 Ratsastusterapiasta voi olla apua esimerkiksi vaikeavammaisten tai autistien hoidossa. Karjakompassi neuvoo muun muassa lypsylehmien ruokinnan suunnittelussa. Uusia kasvilajikkeita Kasvilajikeluetteloon hyväksyttiin tänä vuonna 25 uutta lajiketta. Mukana on monta vilja- ja öljykasvilajiketta, jotka ovat selvästi satoisampia kuin nykylajikkeet. Sivu 3 Tuomikirvat vähissä Kotimainen tuomikirvakanta on hyvin vähissä ensi kasvukaudella. Viime kesä oli varsin kolea ja sateinen, mikä vähensi kirvojen lisääntymistä ja talvimuninnan onnistumista. Sivu 11 Tehoisa lämpösumma Kasvuaika on ajanjakso kylvöstä tuleentumiseen. Sitä voidaan mitata myös tehoisana lämpösummana. Eri kasvit vaativat kasvaakseen erisuuruisia tehoisia lämpösummia. Sivu 14 Lajikkeiden sopeutuminen Suomalaisten lajikkeiden jalostuksessa on huomioitu kasvien sopeutuminen oloihimme. Kasvuolosuhteet vaihtelevat myös vuosittain. Muualta tuotaville lajikkeille olosuhteemme voivat olla melko stressaavia. Sivu 15 Tärkkelysperunaa viljelyyn Sivu 4 Satoisia ohria Sivu 6 Kauroissa korrenlujuutta Sivu 6 Lisää öljykasveja Sivu 7 Talvenkestävät syysvehnät Sivu 12 Rehuviljojen taudinkestävyys Sivu 13

2 2 Uudet kasvilajikkeet ja huomisen kasvintuotanto Maaseudun Tieteen kevätnumero on jo käsillä, vaikka lumipeite vain paksunee. Perinteikäs kevätnumero kokoaa tietopaketin uusista kasvilajikkeista ja lajiketestauksesta. Siis erittäin käytännönläheistä tietoa sille, joka miettii, mitä pellolla pitäisi huomenna kasvattaa. Virallisen lajikekoetoiminnan tehtävänä on selvittää uusien lajikkeiden viljelyarvo Suomen olosuhteissa. Lajikkeet, jotka tuovat parannusta olemassa olevaan lajikevalikoimaan, voidaan hyväksyä Kasvilajikelautakunnan lajikeluetteloon. MTT vastaa virallisesta peltokasvien viljelyarvon selvittämisestä Suomessa. Lajikekokeiden viljelyarvo mitataan kentällä tapahtuvin kokein, joissa uusia lajikkeita verrataan viljelyssä oleviin mittarilajikkeisiin. Nurmikkolajikkeiden käyttöarvon selvittäminen tapahtuu yhteispohjoismaisissa kokeissa. Peltokasvituotanto edellyttää muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa uusia lajikkeita. Niiden haasteita ovat sateisuudessa ja veden tarpeessa tapahtuvat muutokset sekä syysmuotoisten viljelykasvien talvehtiminen. Viljelykasveilla sademäärän lisääntyminen kasvattaa biomassan tuotantoa. Toisaalta ilmastonmuutokseen myös liittyvä kevätkuivuus on haastava, ja voi edellyttää jopa peltokasvien kastelun järjestämistä. MTT tutkii Muuttuva ilmasto ja maatalous -tutkimusohjelmassaan muun muassa huomisen kasvintuotantoa. Siis esimerkiksi sitä, miten syysmuotoisten kasvien viljelyn laajentamisella voidaan saavuttaa paitsi parempi satoisuus myös muita tärkeitä etuja. Sellaisia ovat esimerkiksi kevätkuivuuden välttäminen, viljelytoimien parempi ajoittuminen ja kasvilajiston monipuolistuminen. MTT:ssä tutkittua n Lue tiedotteet kokonaan: page/portal/www/ajankohtaista/tiedotteet1 MTT edistää biokaasuteknologian käyttöä Pohjois-Savossa MTT kehittää Maaningan toimipaikastaan vahvaa ja monipuolista maidontuotannon ja maatilojen biokaasutuotannon tutkimusympäristöä. Navettainvestoinnista vastaa Maaningan kunta ja biokaasulaitoksesta MTT. Kyseessä on merkittävä panostus Pohjois-Savon maatalous- ja ympäristötutkimukselle, joka kansainvälisen ja kansallisen tutkimusyhteistyön ohella vahvistaa alueellista kehittämistoimintaa keskeisellä maidontuotantoalueella. Maatalouden fosforiylijäämät haitasta hyödyksi Maatalouden fosforiylijäämiä pidetään suurena vesistöjen kuormittajana ja rehevöittäjänä. Maatalouden fosforikiertoa tarkastellut laaja MTT:n tutkimus osoittaa, että fosforilannoituksen kokonaismäärää voidaan vähentää huomattavasti koko Suomessa ja etenkin kotieläintuotannon keskittymisalueilla. Lue lisää: met138.pdf Onko peltobiomassoista globaaliin energiakäyttöön? Peltokasvien sivutuotteet, kuten olki ja juurikasvien naatit sekä pelkästään bioenergiatarkoituksiin viljeltävät kasvit, ovat potentiaalisia energian raaka-aineita. Tämän resurssin käyttöönottamiseen vaikuttavat maapallon eri alueiden ilmastolliset olosuhteet, väestönkehitys sekä arviot peltomaan kestävästä käytöstä. MTT:n selvityksen mukaan bioenergiakasvien tehokas tuotanto olisi mahdollista Australiassa, Kanadassa, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Itä-Euroopassa, osassa Pohjois- Eurooppaa, entisen Neuvostoliiton Kasvinviljelyssä on tärkeä nähdä välittömien haasteiden yli hieman kauemmas huomiseen. Suomalainen kasvintuotanto voi lähtökohtaisesti hyötyä ilmastonmuutoksesta, kun kasvukausien alku aikaistuu. Esimerkiksi ohrantuotannossa Suomi voi nousta merkittäväksi eurooppalaiseksi tuottajaksi. Satoisuus muuttuvissa olosuhteissa, kasvitautien ja tuholaisten kestävyys sekä kaikkinainen tuotantovarmuus ovatkin merkittävimpiä tulevaisuuden kasvilajikkeita luonnehtivia ominaisuuksia. Paitsi kasvintuotantoa, lehdessä on tänään juttuja myös tutkimustiedon hyödyntämisestä maidontuotannon kehittämisessä. Ismo Strandénin ja Esa Mäntysaaren jutussa kerrotaan genomivalinnasta lypsykarjan jalostuksessa. Marketta Rinteen ja työryhmän jutussa puolestaan kerrotaan uudesta työkalusta maidontuotannon kannattavuuden parantamisessa. Tämä työkalu on nimeltään KarjaKompassi, jota tutkimus, neuvonta ja yritykset ovat yhdessä lähteneet rakentamaan. KarjaKompassi-ohjelmisto tarjoaa käytännön apua tuotannon suunnitteluun ja kustannusten hallintaan maitotiloilla. Työkalut, joilla uusinta tutkimustietoa kootaan käytännön työn tueksi, ovat keskeinen keino tiedonsiirrossa. Toimivia työkaluja kehittämällä voidaan varmistaa, että tutkimuksella on vaikutusta. Upeilla keväthangilla kannattaa sekä hiihdellä että suunnata mieli kohti kesää ja kasvun aikaa. Huomiseen! Mari Walls tutkimusjohtaja, MTT mari.walls.@mtt.fi puh. (03) tero sivula/rodeo.fi Varsinais-Suomessa ja Keski- Pohjanmaalla pelkkä lantafosfori riittäisi fosforilannoitteeksi seuraavien 20 vuoden aikana, jos lannoitus säädettäisiin kasvien tarpeen mukaiseksi. Samalla vesistöjen fosforikuormitus vähenisi. alueella ja USA:ssa. Lue lisää: Yhteistyö ja yrittäjäasenne auttavat maaseutuyrityksiä menestymään Maatilayritykset keräävät tulonsa aiempaa useammasta lähteestä. Ne tekevät myös tilayhteistyötä ja ulkoistavat töitään enemmän. Suomalaisen maaseudun rakennekehitys on ollut viime vuosina nopeaa ja maaseudun yritykset ovat sopeutuneet muutoksiin monipuolistumalla. Lue lisää: pdf/mtts169.pdf Juha Kantasesta pohjoismainen geenipankkiiri Erikoistutkija, FT Juha Kantanen MTT:stä on valittu Pohjoismaisen geenivarakeskuksen (NordGen) eläinsektorin uudeksi johtajaksi. Hän aloittaa nelivuotiskautensa maaliskuun alusta. Kantanen on ensimmäinen NordGenin johtoon valittu suomalainen. Hyvinvointia voidaan tuottaa sekä maaseutuympäristön aktiivisen että passiivisen hyödyntämisen kautta. Green Care terveyttä ja hyvinvointia maatilalta n MTT:n ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen hankkeessa selvitettiin , millaisia liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulla on tuottaa hoiva-, hyvinvointi- ja kasvatuspalveluja, joissa maatilojen ja maaseudun resursseja hyödynnetään uudella tavalla ja mitkä yhteiskunnalliset reunaehdot yhtäältä rajaavat ja toisaalta tukevat toimialan kehitystä. Euroopassa yleistyneessä Green Care -toiminnassa on mukana monia toimialoja. Niille on yhteistä maatalouden ja maaseudun resurssien hyödyntäminen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämiseksi. Kysymys on sosiaalisesta innovaatiosta, joka yhteiskunnan muutosten myötä on syntymässä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä maatalouden rajavyöhykkeelle. Ratsastus- ja puutarhaterapia näyttävät tietä Suomessakin on noin 300 hoivapalveluita päätoimisesti tarjoavaa maatilaa. Maaseudun tuottamia lisäarvoja ei kuitenkaan vielä osata riittävästi hyödyntää hoivayrityksissä. Poikkeuksina ovat ratsastus- ja puutarhaterapia, jotka ovat yleistyneet selkeimmin. Hankkeessa haastateltiin kahdeksaa yrittäjää, jotka edustivat erilaisia maaseudun hoivayrittäjyyden toimialoja. Lisäksi haastateltiin viranomaisten ja muiden keskeisten sidosryhmien edustajia. Haastattelujen tavoitteena oli selvittää tämän hetkistä tilannetta niin palvelujen tarjoajien kuin niiden käyttäjienkin näkökulmista. Hoivayrittämisen haasteet Yksityinen hoivayrittäjyys on haastavaa. Se edellyttää vahvaa ammattitaitoa ja henkilökohtaista sitoutumista. Samalla tarvitaan myös hyvää liiketoimintaosaamista. Useilla yrittäjillä on monivuotinen työkokemus alalta, ja sen myötä on muodostunut tärkeitä verkostoja. Yritysten haasteena ovat hoivapalveluiden tarjonnan vaatimat Juha Tuomi/Rodeo.fi Eläimet alentavat ihmisen stressiä. Esimerkiksi koiran silittäminen vaikuttaa myönteisesti sekä ihmisen että koiran hormonitasoihin. suuret työvoimakustannukset. Hoivayrittäjät kaipaavatkin usein tukea tuottavuuden parantamiseen, asiakkaille tarjottavien palvelujen kehittämiseen, kilpailutukseen ja hinnoitteluun. Maaseudun hoivapalvelujen mahdollisuudet Green Care -palveluilla voidaan kehittää ja täydentää suomalaista sosiaalijärjestelmää. Maatilayritysten hoivapalvelut voivat helpottaa esimerkiksi asiakkaan siirtymistä laitos- ja sairaalahoidosta omaan kotiin tai tukiasuntoon. Omillaan toimeen tulemiseen tarvitaan tukea ja turvallisuutta, jota voidaan tarjota esimerkiksi maatiloilla järjestetyllä päivätoiminnalla. Maaseutuluonto ja maataloustyö voisivat osana toimintaterapiaa ja sosiaalista kuntoutusta auttaa paluussa normaalielämään. Hoivapalvelujen kehittyminen Suomessa vaatii tuotteistamista ja oikeat kohderyhmät tavoittavaa markkinointia. Jatkossa tarvitaan myös lisää tietoa maaseutuluonnon, eläinten ja kasvien merkityksestä ja vaikuttavuudesta kuntoutuksessa. Lue lisää: pdf/met141.pdf Tilaukset: julkaisut@mtt.fi Anja Yli-Viikari, MTT anja.yli-viikari@mtt.fi puh. (03)

3 Uudet kasvilajikkeet tuovat pelloille satoisuutta ja laatua n Kasvilajikeluetteloon hyväksyttiin tänä vuonna 25 uutta lajiketta. Mukana on monta vilja- ja öljykasvilajiketta, jotka ovat selvästi satoisampia kuin nykylajikkeet. Myös lajikkeiden korrenlujuus ja laatu ovat parantuneet. 3 kuvat: Tero Sivula/Rodeo.fi Uusien kasvilajikkeiden viljelyarvo selvitetään virallisissa lajikekokeissa. MTT vastaa lajikekokeiden toteuttamisesta. Kokeissa menestyneet uudet lajikkeet voidaan hyväksyä Kasvilajikelautakunnan lajikeluetteloon. Viljelyarvon selvittämiseksi uusia lajikkeita verrataan kenttäkokeissa viljelyssä oleviin mittarilajikkeisiin. Kenttäkokeita on eri puolella Suomea MTT:n toimipisteissä, Perunantutkimuslaitoksessa, ProAgria Nylands Svenska Lantbrukssällskapetissa, Boreal Kasvinjalostus Oy:ssä ja K-ryhmän koetilalla. Virallisissa lajikekokeissa selvitetään lajikkeiden satoisuutta, viljelyominaisuuksia, laatua, talvehtimista ja tautien kestävyyttä. Kokeissa oli viime vuonna 154 viljalajiketta. Öljykasvilajikkeita oli 44, nurmikasvilajikkeita 53 ja perunoita seitsemän. Uusia lajikkeita kasvilajikeluetteloon hyväksyttiin 25. Kasvilajikeluettelossa on tänä vuonna 25 uutta lajiketta. Nämä vilja- ja öljykasviuutuudet ovat selvästi satoisampia kuin nykylajikkeet. Syysrukiit Reetta ja Evolo Reetta on kaikille viljelyalueille sopiva melko satoisa syysruis. Kokeissa se on ollut 11 % Elviä satoisampi. Reetta on talvenkestävä ja aikainen. Lisäksi se on kotimaisista lajikkeista lyhin ja lujakortisin. Evolo on erittäin satoisa hybridiruis kaikille viljelyalueille. Sen korsi on verrattain lyhyt. Evolo on myöhäinen lajike, mutta sen sakoluku on korkea ja kestävä. Kevätrukiit Arantes ja Rogo Arantes on kevätruislajikkeista satoisin, mutta myös myöhäisin. Se on hieman lyhyt- ja lujakortisempi kuin muut viljelyssä olevat lajikkeet. Arantesilla esiintyy jonkin verran enemmän härmää kuin muilla lajikkeilla. Rogo on vanha ruotsalainen kevätruislajike 1960-luvulta. Lajikkeen satotaso on Juuson luokkaa, mutta kasvuaika on pari vuorokautta sitä myöhäisempi. Rogon sakoluku alhaisempi kuin Juuson. Neljä uutta kevätvehnää Wanamo on aikainen kevätvehnälajike, joka on päivän aikaisempi kuin Kruunu. Satotasoltaan Wanamo on Lue lisää: Virallisten lajikekokeiden tulokset MTT:n selvityksiä 167. Hinta 25. Luettavissa internetissä: pdf. Lajikkeet löytyvät julkaisusta joko lajike- tai linjanimen perusteella. Tilaukset: julkaisut@mtt.fi lähellä Kruunua. Lajikkeen sakoluku on korjuussa korkea, mutta laskee Kruunua nopeammin. Wanamon valkuaispitoisuus on melko korkea ja leivontalaatu hyvä. Wellamo on satoisa lajike, joka on kasvuajaltaan kaksi päivää myöhäisempi kuin Kruunu. Hehtolitrapaino on korkea ja valkuaispitoisuus vähän korkeampi kuin Kruunulla. Sakoluku ja sen kestävyys ovat alemmat kuin Kruunulla. Demonstrant on satoisa lajike, joka on kasvuajaltaan kaksi päivää myöhäisempi kuin Kruunu. Lajikkeen hehtolitrapaino on korkea. Sakoluku on korjuussa melko korkea, mutta se laskee nopeammin kuin Kruunulla. Puntari on myöhäinen ja satoisa lajike. Sen kasvuaika on neljä päivää myöhäisempi kuin Kruunun. Puntarin korsi on luja. Sakoluku ja valkuaispitoisuudet ovat alhaisia. Puntari soveltuu lähinnä rehuvehnäksi, vaikka se on menestynyt hyvin myös leivontakokeissa. Kasvilajikeluetteloon vuonna hyväksytyt uudet uudet lajikkeet. lajikkeet. Lajike Linjanumero Hakija (Asiamies) Syysruis Evolo LHP 71 KWS Lochow (Boreal Kasvinjalostus) Reetta Bor Boreal Kasvinjalostus Kevätruis Arantes LP S 02 KWS Lochow (Hankkija-Maatalous) Rogo.. Svalöf Weibull (Maatalouskesko) Kevätvehnä Wellamo Bor Boreal Kasvinjalostus Demonstrant NK Graminor (Maatalouskesko) Wanamo Bor Boreal Kasvinjalostus Puntari SW Svalöf Weibull (Maatalouskesko) Ohra Amber SW Svalöf Weibull (Maatalouskesko) Conchita LP KWS Lochow (Intergreen) Eerik Bor Boreal Kasvinjalostus Eliseta SE 313/01 SG Saatzucht LFS Edelhof (S.G.Nieminen) Fairytale SJ Sejet Plant Breeding (Boreal Kasvinjalostus) Harbinger Bor Boreal Kasvinjalostus JB Maltasia BR 7789 b6 Saatzucht Josef Breun (S.G.Nieminen) Streif STRG 678/04 Saatzucht Streng GmbH (Plantanova) Rambler Bor Boreal Kasvinjalostus Kaura Akseli Bor Boreal Kasvinjalostus Sofiina Bor Boreal Kasvinjalostus Steinar Bor Boreal Kasvinjalostus Kevätrypsi Cordelia Bor Boreal Kasvinjalostus Kevätrapsi Campino NPZ SR 11/03 Norddeutsche Pflanzenzucht Hans-Georg Lembke KG (Boreal Kasvinjalostus) Trapper NPZ SR0707 Norddeutsche Pflanzenzucht Hans-Georg Lembke KG (Boreal Kasvinjalostus) Timotei Tryggve SWN TT9304 Svalöf Weibull (Maatalouskesko) Puna-apila SW Torun SW RK94117 Svalöf Weibull (Maatalouskesko) Uusissa ohrissa valinnan varaa Amber on satoisa ruotsalainen kaksitahoinen ohralajike, joka on yhtä aikainen kuin Barke. Myös tuhannen jyvän paino ja hehtolitrapaino ovat samat kuin Barkella. Amber ei ole erityisen altis taudeille. Conchita on saksalainen kaksitahoinen ohra. Lajike on melko lyhyt ja satoisa. Myös tämä ohra on yhtä aikainen kuin Barke. Conchita lakoutuu Barken tapaan ja sen tuhannen jyvän paino on melko suuri. Lajike kestää hyvin tauteja. Eerik on monitahoinen ohra, joka on päivän Kunnaria aikaisempi ja hieman sitä satoisampi. Lajike on erittäin lujakortinen ja se on monitahoisista ohrista suurijyväisin. Eerik on jonkin verran altis rengaslaikulle. Eliseta on itävaltalainen kaksitahoinen ohra, joka on melko satoisa. Lajike on päivän myöhäisempi kuin Scarlett. Elisetan tuhannen jyvän paino on melko suuri ja hehtolitrapaino ohrien korkein. Lajikkeessa esiintyy jonkin verran fysiologisia laikkuja. Fairytale on tanskalainen kaksitahoinen ohra, joka on yhtä aikainen kuin Barke. Lajike on erittäin satoisa. Sadon valkuaispitoisuus on alhainen. Fairytale lakoutuu hieman vähemmän kuin Barke. Lajikkeen tuhannen jyvän paino on pieni ja taudinkesto hyvä. Harbinger on kaksitahoinen satoisa ohra. Lajikkeen tuhannen jyvän paino ja hehtolitrapaino ovat samat kuin Barken. Harbinger on myös yhtä aikainen kuin Barke. Lajike on melko lyhyt ja erittäin lujakortinen. Se kestää hyvin tauteja. JB Maltasia on saksalainen kaksitahoinen ohra. Se on yhtä aikainen kuin Annabell. Lajike on satoisimmillaan kahdella eteläisimmällä vyöhykkeellä. JB Maltasia on lyhytkortinen eikä se ole erityisen taudinaltis. Streif on saksalainen kaksitahoinen ohra. Lajike on Annabellin aikaisuusluokkaa. Streif on erittäin satoisa, lyhyt ja lujakortinen eikä sillä ole erityistä taudinalttiutta. Rambler on satoisa kotimainen kaksitahoinen ohra. Lajike on lyhytkortinen ja kaksi päivää myöhäisempi kuin Scarlett. Ramblerin korsi on lyhyt ja tuhannen jyvän paino melko suuri. Lajike on suhteellisen altis rengaslaikulle. Kaurat Akseli, Sofiina ja Steinar Akseli on hyvin satoisa kaura. Lajike on aikaisuudeltaan Velin luokkaa. Akselin kuori on suhteellisen ohut. Lajike on lujakortinen ja pienijyväinen. Lehtilaikkutauteja Akselilla on hyvin vähän. Sofiina on yhtä aikainen kaura kuin Aslak, mutta kuitenkin sitä satoisampi ja lujakortisempi. Lajike on ohutkuorinen ja melko hyvin lehtilaikkutauteja kestävä. Steinar on erittäin satoisa ja lujakortinen kauralajike, jonka kasvuaika on kaksi päivää pidempi kuin Roopen. Kuorta sillä on keskimääräisesti, mutta hehtolitrapaino on pieni. Lehtilaikkutauteja Steinarilla ei esiinny juuri lainkaan. Kevätrypsit ja kevätrapsit Cordelia on satoisa kevätrypsi, jonka valkuais- ja öljysato ovat korkeat. Trapper on melko aikainen ja satoisa kevätrapsi, jonka valkuais- ja öljysato ovat korkeat. Lajikkeen lehtivihreäpitoisuus on alhainen. Campino on satoisa kevätrapsi, joka öljysato on korkea. Sadon lehtivihreäpitoisuus on korkea. Timotei Tryggve Tryggve on ruotsalainen timotei, jonka kevätsato on keskimääräistä suurempi. Lajike talvehtii hyvin pohjoisinta Suomea myöten. Sadon sulavuus on kohtuullisen hyvä molemmissa niitoissa. Puna-apila SW Torun SW Torun on puna-apila, jonka jälkikasvukyky on Bettyä parempi. Lajike on ollut kolmannella ja neljännellä vyöhykkeellä Bettyä satoisampi, vaikkei sen talvenkestävyys olekaan aivan Bettyn veroinen. Martti Vuorinen, Yrjö Salo, Antti Laine, Markku Niskanen ja Arjo Kangas, MTT arjo.kangas@mtt.fi puh. (06)

4 4 n Jo pitkään viljellystä Posmo-lajikkeesta on tullut tärkkelysperunan valtalajike. Posmo hyötyy pitkistä ja lämpimistä kasvukausista, jollaisia 2000-luvun kesät ovat pääsääntöisesti olleet. Tärkkelysperunaa viljeltiin vuonna 2008 noin hehtaarilla. Posmo, Saturna ja Hankkijan Tanu kattavat kolme neljännestä viljelyalasta. Saturna oli pitkään valtalajike. Vielä vuosikymmenen alussa sillä oli puolet viljelyalasta, nyt enää vajaa neljännes. Posmosta tuli tärkein tärkkelysperunalajike Posmo viljellyin lajike Posmon viljelyala on kasvanut tällä vuosikymmenellä parista kymmenestä prosentista lähes neljäänkymmeneen. Satakunnassa puolet tärkkelysperua-alasta on Posmoa, Pohjanmaalla neljäsosa. Posmo ei ole mikään uutuuslajike. Kokeet sillä aloitettiin Suomessa jo vuonna 1975 ja lajikeluetteloon se tuli Mikä siis on siivittänyt Posmon viljelyalan kasvuun vasta tällä vuosikymmenellä? Eräs syy lienee, että tällä vuosikymmenellä kasvukaudet ovat olleet yleensä aiempaa lämpimämpiä. Tulokset koekentiltä osoittavat, että kasvukauden tehoisan lämpösumman lisääntyminen kasvattaa Posmon tärkkelyspitoisuutta ja tärkkelyssatoa enemmän kuin Saturnan. Siksi Posmo on menestynyt tällä vuosikymmenellä aiempaa paremmin. Posmon tärkkelyspitoisuus on viljelyssä olevista lajikkeista korkein. Tero Sivula/Rodeo.fi Tärkkelysperunalajikkeiden koetulokset Lajike Kokeita kpl Tärkkelyssato kg/ha ja suhdelukuna Häme, Satakunta Tärkkelys on korkea Posmon tapaan. Myös myöhäisyydeltään se on Posmon luokkaa. Canastan ruvenkestävyys on erinomainen. Myös Van Goghia käytetään jonkin verran tärkkelystuotannossa. Myöhäisyys 1) Terveet mukulat Pohjanmaa % 1 9 % Hjan T anu ,8 4,7 45 Tomppa ,3 4,4 55 Satur na ,5 4,3 53 Posmo = =100 20,7 3,5 42 Canasta ,9 3,4 52 Kar dal ,0 2,9 45 Myöhäisyys on arvioitu 1 9, jossa 9 on aikaisin, 1 myöhäisin. Tärkkelysperunaa viljeltiin viime vuonna noin hehtaarilla. Posmo, Saturna ja Hankkijan Tanu kattavat kolme neljännestä viljelyalasta. Tanu Pohjanmaalla, Kardal Satakunnassa Aikaista Hankkijan Tanua viljellään pääasiassa Pohjanmaalla. Toinen aikaisin tärkkelyssatoa tuottava lajike on Tomppa. Satakunnassa myöhäinen Kardal on puolestaan merkittävä lajike. Kardalin viljelyssä kasvukauden riittävä pituus on vieläkin tärkeämpi tekijä. Kardal on selvästi Saturnaa ja Posmoa myöhäisempi. Kardal ja Tanu ovat ruvenarkoja lajikkeita. Posmo ja Saturna ovat niitä kestävämpiä. Aikaiset lajikkeet Tomppa ja Tanu ovat kokeissa olleet arimpia mukularutolle. Kuras, Canasta ja Van Gogh Myöhäinen, satoisa Kuras on viljelyssä lähinnä Satakunnassa. Kuras on kokeiden mukaan Kardalia satoisampi, mutta myös myöhäisempi. Kuraksen tärkkelyspitoisuus on Kardalin luokkaa. Viime vuosina kokeissa on ollut Canasta, jonka tärkkelyspitoisuus Arjo Kangas, MTT ja Katja Anttila, Perunantutkimuslaitos arjo.kangas@mtt.fi puh. (06) n Viime vuonna ruista viljeltiin noin hehtaarin alalla. Tästä noin hehtaaria oli kevätruista. Viljellyin lajike oli yhä Juuso. Satoisin oli puolestaan Arantes. Kevätruis on yleensä ollut paikallisista maatiaiskannoista muodostuneita populaatioita, joilla on pitkä ja heikko korsi. Vuonna 2008 virallisissa lajikekokeissa Juuso-lajikkeen korrenpituudet olivat senttimetriä ja lako prosenttia. KWS Lochow n Arantes-lajikkeen korrenpituus oli senttimetriä Juusoa lyhyempi. Jalostajansa mukaan se on Saksassa keskiaikainen ja lyhytkortinen lajike. Sen lakoutuminen on keskimääräistä hieman voimakkaampaa, joten kasvunsääteiden käyttö on suositeltavaa. Juuso on yhä eniten viljelty kevätruis Kevätruislajikkeet lajikekokeissa vuosina Lako riesana Menneellä kasvukaudella täysin lakoutuneet kevätruiskasvustot tuottivat murheita viljelijöille. Luonnonmukaisessa viljelyssä laon välttäminen on vieläkin vaikeampaa kuin tavanomaisessa viljelyssä. Aikainen lako ennen pölytystä aiheuttaa lovitähkäisyyttä ja torajyviä. Puinnissa murtuneiden torajyvien palasten erottaminen on mahdotonta, mikä voi estää viljaerän ravintokäytön. Suurin sallittu torajyväpitoisuus jauhamatonta viljaa sisältävässä rehussa on mg/kg. Lajike Sato eri viljelyvyöhykkeillä Kasvuaika I I I III pv Lako- % Pituus cm Tjp g Hlp kg Valkuais- % Sakoluku Härmä Rukiin ruskearuoste Lehtilaikkutaudit yhteensä Juuso 2446= = = ,2 70, ,5 0,2 4,8 Rogo ,3 70,3 12, ,5 0,3 5,1 Arantes ,1 69,4 11, ,2 0,5 6,8 Arantes satoisin Virallisissa lajikekokeissa Arantes on ollut kaikilla vyöhykkeillä satoisin kevätruislajike. Se on ollut myös myöhäisin lajike, keskimäärin neljä vuorokautta Juusoa myöhäisempi. II- ja III-vyöhykkeillä Arantesin kasvuaikaero Juusoon nähden venähti viime vuonna 6 10 vuorokauteen. Kasvuaika oli 138 vuorokautta, mikä voi epävakaissa sääoloissa huonontaa jyvän laatua. Vuonna 2008 puitujen kevätrukiiden sakoluvut olivat lähes poikkeuksetta kokonaan menetetty puintiaikaan mennessä. Arantesin lako ja korrenpituus olivat pienemmät kuin Juuson. Arantesin tuhannen jyvän paino on suurempi kuin Juuson. Sen hehtolitrapaino on vastaavasti jäänyt pienemmäksi, samoin valkuaispitoisuus. Myös sakoluku on ollut pienempi kuin Juusolla. Kasvustoissa on ollut härmää kaksi kertaa enemmän kuin Juusolla. Samoin rukiin ruskearuostetta ja lehtilaikkutauteja on ollut jonkin verran enemmän kuin muissa kokeiden lajikkeissa. Viljely kivennäismailla Kevätruis viihtyy parhaiten karkeilla kivennäismailla. Siellä sen sato on ollut yli 40 prosenttia suurempi kuin savimailla. Arantesin sato on kivennäismailla ollut kahdeksan prosenttia ja savimailla kuusi prosenttia suurempi kuin Juuson. Savimaalla kasvustot ovat saattaneet jäädä myös harvoiksi. Kevätruista suositellaan kylvettäväksi kpl/m 2, koska viljellyt lajikkeet eivät yleensä ole muodostaneet sivuversoja. Tiheässä kasvustossa sivuversojen muodostuminen on joka tapauksessa vähäisempää. Antti Laine, MTT antti.laine@mtt.fi puh. (02) n Englanninraiheinän viljelyä rajoittaa Suomessa huono talvenkestävyys. Siemenen heikon saatavuuden vuoksi myös koiranheinän viljely on meillä vähäistä. Englanninraiheinää ja koiranheinää viljellään vähän Suomessa englanninraiheinää kannattaa viljellä vain Etelä-Suomessa, koska talvituhot ovat %:n luokkaa jopa kahdella eteläisimmällä vyöhykkeellä. Sadot kolmannella viljelyvyöhykkeellä ovat melko suuria, mutta talvituhot lyhentävät nurmen käyttöikää. Englanninraiheinän jälkikasvukyky on erinomainen ja kokonaissato suuri, mutta yleensä vain ensimmäisenä satovuonna. Puhdaskasvustoissa sato on toisena nurmivuonna vain % ja kolmantena vuonna % ensimmäisen vuoden sadosta. Parhaiten laji sopii laitumiin ja kolmen niiton säilörehunurmiin Lajia käytetään toisinaan nurmiseoksissa lisäämään ensimmäisen vuoden satoa. Aggressiivisena lajina se voittaa helposti timotein ja talvituhojen ollessa suuret nurmi jää aukkoiseksi. Englanninraiheinästä tarjolla kolme lajiketta Lajikelistalla on kolme englanninraiheinälajiketta. Erot niiden talvenkestävyydessä eivät ole suuria I- ja II-viljelyvyöhykkeellä, mutta III-viljelyvyöhykkeellä Riikka talvehtii parhaiten. Svean jälkikasvukyky on lajikkeista paras ja se on satoisin lajike kahdella eteläisimmällä viljelyvyöhykkeellä. Norlea on lajikkeista selvästi heikkosatoisin. Listalla olevista lajikkeista on kaudella sertifioitu vain Svean ja Riikan siementä. Lisäksi maahan on tuotu sellaisten lajikkeiden siementä, joita ei ole testattu Suomessa. Näillä lajikkeilla on huomattava talvehtimisriski. Koiranheinän lajikkeet ennallaan Koiranheinä sopii säilörehunurmiin kolmen eteläisimmän viljelyvyöhykkeen poutiville lohkoille. Muita lajeja aikaisemman kehitysrytminsä ja voimakkaan kilpailukykynsä vuoksi se ei sovellu seoksiin. Koiranheinän siementä ei ole tuotettu Suomessa viime vuosina lainkaan. Myös siemenen tuonti on ollut hyvin rajoitettua. Siemenen heikko saatavuus rajoittaa lajin viljelyä. Koiranheinälajikkeita ei ole testattu lajikekokeissa viime vuosina. Lajikeluettelon kolmesta lajikkeesta kotimainen Haka on satoisin. Talvenkestävyydeltään Haka ja norjalainen Apeslvoll ovat samanarvoisia. Toinen kotimainen lajike, Tatu, on talvehtinut niitä heikommin. Markku Niskanen ja Perttu Virkajärvi, MTT markku.niskanen@mtt.fi puh. (06)

5 Kruunu, Zebra ja Anniina ovat yleisimmät kevätvehnät n Satoisuus, kasvuaika, korrenlujuus, sakoluku ja valkuaispitoisuus ovat tärkeitä kevätvehnälajikkeiden ominaisuuksia. Lajikkeita on paljon ja uusia tulee jatkuvasti lajikelistalle. Virallisten lajikekokeiden tulokset kertovat lajikkeiden ominaisuuksista. Viljelijä voi valita eri alueille ja eri käyttötarkoituksiin sopivan lajikkeen. Yleisimmät kevätvehnälajikkeet olivat vuonna 2008 maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken mukaan Kruunu (23 %), Zebra (22 %) ja Anniina (18 %). Muita lajikkeita olivat Amaretto (11 %), Tjalve (6 %), Mahti (5 %), Epos (3 %) ja Vinjett (2 %). Kevätvehnän viljelyala oli hehtaaria. Myöhäiset lajikkeet satoisia Sadoltaan paras kevätvehnälajike virallisissa lajikekokeissa on ollut myöhäinen Amaretto. Ainoastaan toisella viljelyvyöhykkeellä vielä myöhäisempi Epos on ollut Amareton kanssa samaa satotasoa. Pienimmän sadon on tuottanut aikainen Anniina. Myöhäiset lajikkeet eivät ehdi tuleentua korjuukypsiksi huonona vuonna. Ne ovat kuitenkin satoisampia kuin aikaiset lajikkeet. Viljelijän on valittava riittävän aikainen lajike, ettei sadonkorjuu vaarannu. Lajikelistan aikaisimmat lajikkeet ovat Anniina ja Aino, kasvuaika 101 päivää. Myöhäisin on Epos, kasvuaika 108 päivää. Kasvuaika lasketaan kylvöstä keltatuleentumiseen, josta kuluu vielä aikaa leikkuupuintiin. Korrenlujuus on ollut paras myöhäisellä Epos-lajikkeella ja aikaisilla lajikkeilla Bjarne, Anniina ja Aino. Aikaisen Aino-kevätvehnän kasvusto vaalenee, kun myöhäinen Amaretto on vielä vihreä. Näiden lajikkeiden kasvuajassa on viiden päivän ero. Kevätvehnän lajikekoekenttä Piikkiön Tuorlassa Kevätvehnälajikkeiden sakoluku sakoluku korjuussa korjuussa ja myöhemmin. ja myöhemmin. Myllyvehnän Myllyvehnän sakoluvun on sakoluvun oltava vähintään on oltava 180. vähintään Lajikkeet paremmuusjärjestyksessä paremmuusjärjestyksessä myöhemmin korjatun sakoluvun myöhemmin mukaan. Viralliset korjatun lajikeko Lajikkeet sakoluvun keet vuosilta mukaan Viralliset lajikekokeet vuosilta Kruunu Quarna Mahti Zebra Marble Epos Picolo Amaretto Tjalve Bjarne Aino Anniina Bombona Sakoluku ja valkuaispitoisuus tärkeitä Sakoluku on tärkeä sadon korjuussa ja korjuun viivästyessä. Myllyvehnän sakoluvun on oltava yli 180. Sakolukuun vaikuttavat lajike ja korjuuolot. Sakoluku on ollut korjuuvaiheessa korkein Bjarnella, Quarnalla, Kruunulla ja Epoksella. Korjuun myöhästyessä sakoluku on säilynyt parhaiten Kruunulla ja Quarnalla. Nopeimmin se on Korjuussa Sakoluku Myöhemmin laskenut myöhäisellä Bombonalla ja aikaisilla Anniinalla ja Ainolla. Leipävehnän sadossa on oltava runsaasti valkuaista. Valkuaispitoisuus on ollut paras Anniinalla ja Quarnalla. Pienin valkuaispitoisuus on ollut satoisalla Amarettolajikkeella. Koeleivonta kertoo leivontaominaisuuksista Koeleivonnassa jauhosaanto on ollut hyvä Amaretolla ja Zebralla, vaatimaton puolestaan Anniinalla. Sitkoa on ollut paljon Anniinalla ja vähän Amaretolla. Leivontalaatua kuvaava Zelenyluku on ollut hyvä Bjarnella, Bombonalla ja Anniinalla, alhainen Amaretolla. Jauhojen vedensidonta on ollut hyvä Quarnalla, Picololla ja Anniinalla, alhainen Amaretolla ja Vinjetillä. Taikinan valmistamisesta kertova valorimertiluku on ollut hyvä Quarna- ja Bjarne-lajikkeilla, alhainen Picolo- ja Amaretto-lajikkeilla. Taikinan venytysvastusta kuvaava ekstensogrammi on ollut korkea Quarnalla, matala ja pitkä Anniinalla. Leipätilavuus on ollut hyvä Zebra-, Vinjett- ja Anniina-lajikkeilla, alhainen Picololla ja Amaretolla. Leivän kokonaisarvostelusta kertova arvoluku on ollut hyvä Anniinalla ja Bjarnella, alhainen Epos- ja Quana-lajikkeilla. 5 Yrjö Salo Uusia lajikkeita lajikelistalle Demonstrant on ollut kokeissa linjanumerolla NK Se on norjalaisen Graminorin jaloste, jota Kesko on kokeiluttanut Suomessa. Tämä on satoisa ja myöhäinen lajike, jonka hehtolitrapaino on korkea. Puntari on ruotsalaisen Svalöf Weibullin jaloste, jota Kesko on kokeiluttanut Suomessa linjanumerolla SW Se on satoisa ja myöhäinen jaloste, joka sopii lähinnä rehuvehnäksi. Kasvuaika on neljä päivää Kruunua myöhäisempi. Lajikkeen valkuaispitoisuus on alhainen. Wanamo on ollut kokeissa linjanumerolla Bor Se on Borealin jaloste, joka on aikainen ja leivontalaadultaan hyvä kevätvehnälajike. Wellamo on ollut kokeissa linjanumerolla Bor Myös se on Borealin jaloste, joka on satoisa ja kasvuajaltaan myöhäinen. Yrjö Salo, MTT ja Patrik Erlund, ProAgria yrjo.salo@mtt.fi puh. (02) n Mallasohran laatutekijöistä tärkeimmät ovat jyväkoon tasaisuus ja isojyväisyys, sopiva valkuaispitoisuus sekä riittävä itävyys. Suurin osa mallasohrista on kaksitahoisia, mutta Polartop-lajike edustaa monitahoista entsyymimallasohraa. Viime vuonna mallasohraa viljeltiin runsaan hehtaarin alalla. Tästä Barke-lajikkeen osuus oli 28 %, Scarlettin 25 %, Saanan 13 %, Annabellin 11 %, Braemarin 8 %, Prestigen 4 % ja Polartopin 1 %. Myös lähinnä Etelä-Suomeen soveltuvan uuden mallasohralajikkeen NFC Tipplen viljelyosuus oli jo huomattava eli 8 %. NFC Tipple etelässä satoisa Mallasohralajikkeista satoisin kahdella eteläisimmällä viljelyvyöhykkeellä on NFC Tipple. Se on ottanut kärkitilan tähän saakka sitä pitäneeltä Annabellilta. Kolmannella viljelyvyöhykkeellä Barke ohittaa sen satoisuudessa. Mallasohran viljely on lisääntynyt Kaksitahoisten mallasohralajikkeiden sadot ilman sadot tautitorjuntaa ilman tautitorjuntaa virallisissa lajikekokeissa virallisissa lajikekokeissa NFC Tipple Annabell Scarlett Braemar Barke Prestige Saana NFC Tipple Annabell Braemar Scarlett Prestige Barke Saana Barke NFC Tipple Annabell Scarlett Saana Prestige Braemar Vyöhyke I Vyöhyke II Vyöhyke III NFC Tipple on hyvin satoisa kaikilla kivennäismailla. Happamella maalla Saana menestyy hieman monitahoista Polartopiakin paremmin. kg/ha Kasvuajaltaan Saana on aikaisin kaksitahoinen ohramme. Se tuleentuu vajaan kolme päivää Polartopin jälkeen. Scarlett tuleentuu pari päivää Saanan jälkeen. Braemar on näistä päivän sekä Prestige ja Barke kaksi päivää myöhäisempiä. Annabell on Saanaa viisi päivää myöhäisempi ja NFC Tipple tasan viikon myöhäisempi. Kokeissa on saatu uusimman mallaslajikkeen NFC Tipplen lakoprosentiksi 16. Prestige ja Saana lakoutuvat vain hiukan sitä enemmän. Myös Annabellissa on lakoa vain 20 %. Polartopin ohella entsyymimaltaiden valmistukseen on hyväksytty 1980-luvun alussa Hankkijan Pokko, mutta siitä ei kuitenkaan enää ole nykylajikkeisiin verrattavia tuloksia. Valkuaisessa vuosivaihteluja Viralliset lajikekokeet lannoitetaan samoin kuin rehuviljat. Tällöin lajikkeiden välinen järjestys saadaan kuitenkin selville. Lajikkeiden järjestys pienimmästä suurimpaan valkuaispitoisuuteen lueteltuna on: NFC Tipple, Annabell, Barke, Braemar, Prestige, Scarlett, Saana ja Polartop. Vuosi- ja paikkakuntakohtainen vaihtelu on kuitenkin valkuaispitoisuuksissa suurta. Tästä esimerkkinä ovat vuoden 2008 virallisten lajikekokeiden Scarlett-lajike Piikkiössä ja Mikkelissä. Edellisessä koepaikassa kolmen kokeen valkuaispitoisuuden keskiarvo oli 14,1 % ja jälkimmäisen koepaikan kokeessa vastaava prosentti oli 9,6. Nykyisistä lajikkeista suurin tuhannen jyvän paino, 53 g, on NFC Tipplellä. Tätä 3,5 g kevyempi on Prestige. Sen jälkeen tulevat Braemar ja Barke. Hehtolitrapainolla mitattuna mallasohrien kaksitahoisista lajikkeista Scarlettin sato on painavinta, 69 kg, ja Saanan kevyintä, 66 kg. Mallastuksessa Annabellia käytetään lähinnä seoslajikkeena. Tautiruiskutuksista ovat hyötyneet kokeissa eniten, noin 350 kg/ ha, Braemar ja Barke. Noin 250 kg/ha hyötyivät Scarlett ja Prestige sekä vain 50 kg/ha NFC Tipple. Martti Vuorinen ja Arjo Kangas, MTT martti.vuorinen@mtt.fi puh. (02)

6 6 Kaurauutuuksista löytyy korrenlujuutta Tero Sivula/Rodeo.fi) Kauraa oli vuonna 2008 viljelyssä yli hehtaaria. Viljellyimpiä lajikkeita olivat Fiia, Belinda, Veli, Aslak ja Roope. n Vuonna 2009 lajikelistalle on pyrkimässä kolme kaurauutuutta, joiden kaikkien lakoisuus on alle 21 %. Runsas lakoutuminen on kauroilla paha ongelma, sillä noin puolet lajikelistalla olevista kauroista lakoutuu yli 30 %. Nyt lujakortisimmat kaurat ovat erittäin aikainen Eemeli ja keskimyöhäinen Julius. Vuonna 2008 kauppaan tullut Ringsaker on Roopen aikaisuusluokkaa. Viviana on Roopea kaksi päivää myöhäisempi. Kuorellisista kauroista Belinda on edelleen myöhäisin kauralajikkeemme. Kauraa viljeltiin vuonna 2008 yli hehtaarin alalla. Viljellyimpien lajikkeiden suhteellinen osuus oli seuraava: Fiia 20 %, Belinda 16 %, Veli 15 %, Aslak 9 % ja Roope 5 %. Kaurojen kokonais- kokonais- ja kuoreton ja kuoreton sato ilman sato tautitorjuntaa ilman tautitorjuntaa virallisissa lajikekokeissa virallisissa lajikekokeissa Belinda Viviana Ingeborg Revisor Ringsaker Bessin Roope Freja Effektiv Julius Ivory Suomi Marika Kolbu Fiia Vaasa Venla Peppi Aslak Svala Eemeli Aarre Salo Veli Leila Avenuda Ydinsato Kuoren osuus Belinda vielä satoisin Kaikki lajikekoetulokset yhteen laskien Belinda on edelleen satoisin kauramme. Se on satoisin myös ykkösvyöhykkeellä. Sen jälkeen etelässä tulevat lajikkeet Viviana, Ingeborg ja Revisor. Toisella viljelyvyöhykkeellä huippusadot ovat lähes yhtä suuria kuin ensimmäisellä vyöhykkeellä. Siellä neljän kärkilajikkeen järjestys on: Revisor, Belinda, Bessin ja Ingeborg. Myös kolmosvyöhyke on hyvää kauranviljelyaluetta. Siellä neljä kärkilajiketta ovat: Viviana, Ringsaker, Roope ja Ingeborg. Myös Siikajoen ja Sotkamon kokeissa aikaiset kaurat ovat menestyneet hyvin. Satoisimmat lajikkeet ovat olleet Ringsaker, Roope ja Marika. Liejusavilla suuria satoja Parhaat satotulokset kokeissa on saatu liejusavella kasvaneesta Viviana-lajikkeesta. Myös multamailla kyseinen uutuus on antanut parhaan sadon. Savimailla se tulee toisena heti Belindan jälkeen. Kuorettoman sadon mukaan luokiteltuna viisi satoisinta kauraa ovat: Belinda, Ringsaker, Viviana, Ingeborg ja Roope. Roopen, samoin kuin Bessinin ja Effektivin, kuori on keltainen. Sen johdosta ne eivät sovellu vientikauraksi. Vuosina lajikekokeissa on ollut kolme kauralajiketta, jotka lakoutuvat alle 20 %. Kohtuullisesti, eli %, lakoutuvia kauroja on yhdeksän, prosenttisesti lakoutuvia kahdeksan ja tätä enemmän lakoutuvia lajikkeita on kuusi. Svalan ja Revisorin kasvustosta jopa puolet saattaa olla laossa. Pisimmät kaurat, Aarre, Roope ja Veli, ovat olleet kokeissa keskimäärin yli metrin mittaisia. Lyhimmät kaurat, Julius, Peppi, Salo ja Eemeli, ovat puolestaan olleet keskimäärin 85 cm:n mittaisia. Jyvässä kuorta runsas viidennes Kuorellisista kauroista vähiten, noin 21 %, kuorta on lajikkeissa Aarre, Roope ja Salo. Toisessa ääripäässä kuorta on noin 24 %. Tähän ryhmään kuuluvat lajikkeet Viviana, Svala ja Leila. Avenuda kuuluu kuorettomiin kauroihin. Siinä on puinnin jälkeen ollut vain 1 % kuorta. Kuorettomuudesta johtuen Avenudassa on paljon valkuaista. Avenudan valkuaisprosentti 17 on kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin kuorellisten kärkilajikkeiden Venlan ja Aslakin. Revisorissa valkuaista on alle 12 % ja lajikkeissa Belinda, Ingeborg ja Viviana noin 12 %. Muissa lajikkeissa valkuaista on %. Suurin osa kaurojen tuhannen jyvän painoista on kokeissa ollut g. Suurijyväisimpiä ovat lajikkeet Ingeborg (43 g) ja Ivory (48 g). Hehtolitrapainot vaihtelevat kuorellisilla lajikkeilla runsaat 3 kg. Pepin hehtolitrapaino on suurin, lähes 56 kg, pienimmät painot löytyvät lajikkeilta Roope ja Kolbu. Martti Vuorinen ja Harri Huhta, MTT Lisätiettoja: martti.vuorinen@mtt.fi puh. (02) n Tämän vuoden kymmenen satoisimman ohralajikkeen listalle näyttää tulevan ensimmäiselle viljelyvyöhykkeelle neljä ja toiselle viljelyvyöhykkeelle viisi uutuutta. Tällä hetkellä satoisimmat lajikkeet ovat Quench, Tocada ja Justina. Lähes yhtä satoisa kuin nämä kaksitahoiset lajikkeet on monitahoinen Edvin. Satoisia ohria lisää etelään Rehuohraa viljeltiin vuonna 2008 yli hehtaarin alalla. Rehuohrista Saanan ja Voiton viljelyala oli 12 %. Mallasohrat mukaan lukien Saanan viljelyala oli koko ohraalasta 13 %. Kärkikaksikon jälkeen viljellyimmät rehuohrat olivat Jyvä, Edel, Kunnari, Rolfi ja Erkki. Tärkkelysohrista Edel, Kunnari ja Vilde ovat satoisimpia. Muita monitahoisia vaihtoehtoja ovat Olavi, Jyvä, Erkki ja aikainen Voitto. Kaksitahoiset lajikkeet sopivat myös tärkkelysohran tuotantoon erityisesti Etelä-Suomessa. Sopimuslajikkeita ovat Saanan lisäksi Maaren, Tofta ja Tolar. Vastaanotossa maksetaan yli 60 %:n tärkkelyspitoisuudesta lisähintaa. Satoisat lajikkeet menestyvät hyvin kaikilla kivennäismailla. Multamaiden kokeissa parhaan sadon ovat antaneet vuonna 2008 kauppaan tulleet Edvin ja Einar. Happamia kasvuoloja huonosti kalkitulla maalla sietävät parhaiten monitahoiset Tiril ja Einar sekä kaksitahoisista Saana. Uutuudet yleensä lujakortisia Monitahoisista ohrista Vilde on lakoontunut kokeissa 6 %, Edel ja Einar 13 %. Kaksitahoisista lujakortisin on Optima, jolla lako on Edelin luokkaa. Seuraavaksi lujakortisimpia kaksitahoisista ovat NFC Tipple ja Xanadu. Näillä lakoa on ollut 16 %. Seitsemän lajiketta on kokeissa lakoontunut keskimäärin yli 30 %. Lujakortisin kaksitahoinen ohra on myös lyhin ohralajikkeemme, jolla on pituutta noin 60 cm. Tätä noin 20 cm pidempi on entsyymimallasohra Polartop. Muut ohralajikkeet sijoittuvat näiden väliin. Pohjoiseen päin mentäessä ohran korsi yleensä venyy. Pitkä korsi ei nykylajikkeiden osalta välttämättä tarkoita suurta lakoa. Satoisimmat ohralajikkeet vyöhykkeittäin vyöhykkeittäin ilman ilman tautitorjuntaa tautitorjuntaa virallisissa lajikekokeissa virallisissa lajikekokeissa Quench Publican NFC Tipple Beatrix Justina Edvin Einar Quench Justina Tocada Tocada Justina Beatrix Vilde Edvin Einar Edvin Vilde Kunnari Tiril Hehtolitrapainoa lisää Yhden mahdollisen uuden lajikkeen myötä lajikekohtaiset hehtolitrapainot ylittävät 70 kg. Monitahoisista lajikkeista Jyvän Vyöhyke I Kunnarin sato 4760 kg/ha Vyöhyke II Kunnarin sato 5640 kg/ha Vyöhyke III Kunnarin sato 5310 kg/ha Vyöhyke IV Kunnarin sato 5700 kg/ha Sato % Kunnarin sadosta hehtolitrapaino, 66 kg, on suurin. Tällä hetkellä seitsemän kaksitahoisen lajikkeen hehtolitrapaino on yli 68 kg ja neljän monitahoisen lajikkeen hehtolitrapaino yli 65 kg. Kevyimmät kaksitahoiset ohrat ovat hehtolitrapainoltaan 66 kg ja monitahoiset 62 kg. Kaikki kaksitahoiset ohrat ovat tuhannen jyvän painoltaan suurempia kuin monitahoiset ohrat. Suurijyväisimmillä NFC Tipplella ja Tocadalla tuhannen jyvän paino on 53 g. Näitä 10 g kevyempiä ovat painavimmat monitahoiset ohrat Polartop ja Olavi. Tuhannen jyvän paino on kevyimmällä kaksitahoisella ohralla 43 g ja kevyimmällä monitahoisella ohralla 35 g. Valkuaispitoisimmat lajikkeet ovat kokeissa olleet Pilvi, Artturi, Tiril, Polartop ja Rolfi. Kaikilla näillä on valkuaista ollut 13 % tai hieman enemmän. Sadon valkuaisen määrällä mitaten parhaat lajikkeet ovat olleet Tiril ja Vilde. Myös muutama runsassatoinen kaksitahoinen uusi lajike yltää hyvin lähelle näitä. Neljä lajiketta on kokeissa sisältänyt valkuaista keskimäärin 11,5 % tai sen alle. Martti Vuorinen, Arjo Kangas ja Timo Keränen, MTT martti.vuorinen@mtt.fi puh. (02)

7 n Karita on pitänyt vakaasti pintansa viljellyimpänä hernelajikkeena. Sen viljelyosuus oli viime vuonna 58 %. Viljellyimmät hernelajikkeet ovat viljelyvarmuudeltaan ja sadon laadultaan hyviä. Herneen kylvösiemenkustannukset ovat korkeita. Siksi viljellyimpien hernelajikkeiden lista muuttuu hitaasti. Toisaalta voi olla turha vaihtaa lajiketta, jonka viljelyn hallitsee tai jonka sadolle on markkinointisopimus. Karitan jälkeen viljellyimpiä hernelajikkeita olivat: Stok (13 % viljelyalasta) ja Hulda (9 %). Kaikkiaan hernettä viljeltiin hehtaarin alalla. Herneen viljely ja käyttö on pysynyt vuosikaudet vähäisenä. Viljelyala on myös pienentynyt vuosikymmenen alun hehtaarista. Hernettä siemeneksi ja rehuksi Herneen viljelyalasta vajaa kolmannes on käytetty tiloilla rehuksi. Perinteisillä herneenviljelyalueilla Etelä-Suomessa karjanpito on kuitenkin vähentynyt. Niinpä peltohernettä viljellään nykyään ruoka- ja siemenherneeksi. Kolmannella viljelyvyöhykkeellä on mahdollista lisätä rehuherneen viljelyä kotovaraiseksi valkuaisen lähteeksi. Näin herneen viljelyala voi jälleen kasvaa. Niin herne kuin härkäpapukin soveltuvat erinomaisesti kotimaisiksi valkuaisrehulähteiksi korvaamaan tuontivalkuaista. Luja korsi valttia Aiemmin herneet olivat pitkävartisia ja lakoutuvia. Viljely vaati onnistuakseen aina tukikasvin. Tukikasviksi valittiin useimmin kaura, sillä se sopi seoksessa hyvin karjan ruokintaan. Karita-herne pitää pintansa Kaupasta ostetuista kuivatuista herneistä voi valmistaa vaikka hernekeiton. Tukikasvin käyttö pienentää herneen osuutta korjatussa siemensadossa enemmän kuin, mikä on herneen osuus siemenseoksessa. Jo kg/ha lujakortista kauraa riittää antamaan kohtuullisesti Hernelajikkeet virallisissa lajikekokeissa Lajike Sato eri viljelyvyöhykkeillä Kasvuaika Antti Laine Lako- Pituus Tsp Valkuais- Kukinnan Keitto Virheetön I II III pv % cm g % kesto 60 min, herne, % kg/ha kg/ha kg/ha Stok 3 888= = = , Rokka , Karita , Perttu , Hulda , Zekon Nitouche , Brutus , lisää tukea ja pienentää vain vähän herneen satoa. Nykyisin viljellyissä, etenkin ruotsalaisen Svalöf Weibullin, lajikkeissa korrenlujuus on muita lajikkeita huomattavasti parempi. Näin puhdaskasvustojen viljely onnistuu. Kokeissa pari vuotta ollut Borealin 0008-linja on erittäin pienisiemeninen lajike. Sen tuhannen siemenen paino on 100 g pienempi kuin suurisiemenisimpien lajikkeiden. Pienikokoiset siemenet laskevat herneen viljelyn siemenkustannuksia. Tarvittava siemenmäärä voi olla lähes 40 % pienempi kuin suurisiemenisellä lajikkeella. Hernelajikkeita viljelyyn Rokka on kasvuajaltaan aikainen lajike. Sen varsi on lajikkeiden lyhin ja lakoa kestävin. Rokan siemen on iso ja sen valkuaispitoisuus on suuri. Myös keitossa pehmenneiden herneiden osuus on suuri Karita on aikainen ja satoisa lajike, jonka suosio johtuu hyvästä laon kestävyydestä. Sen Karita on periyttänyt myös Rokalle Perttu on satoisa, mutta erittäin laonarka lajike, joka sopii rehuherneeksi Stok on satoisa keskiaikainen lajike, jonka varren lujuus on keskimääräinen. Keitossa pehmenneiden herneiden osuus on suuri Hulda on keskiaikainen, suhteellisen hyvin pystyssä pysyvä lajike pitkästä varresta huolimatta. Valkuaispitoisuus on korkea ja keitto-ominaisuudet hyvät Zekon on myöhäinen lajike, jonka varren lujuus on hieman keskimääräistä heikompi. Sen valkuaispitoisuus on matala Nitouche on erittäin satoisa, myöhäinen lajike, joka on suhteellisen laonkestävä. Sen siemen on suuri ja keitossa pehmenneiden herneiden osuus on suuri Brutus on suurisatoinen ja lajikelistan myöhäisin lajike. Se on melko laonkestävä. Brutuksen siemen on suurikokoinen ja keitossa hyvin pehmenevä. Antti Laine, MTT antti.laine@mtt.fi puh. (02) n Viljelyyn on saatu uusia öljykasvilajikkeita. Niiden tärkeimmät ominaisuudet ovat satoisuus, öljypitoisuus, lehtivihreäpitoisuus ja kevätrapsilla kasvuaika. Kevätrypsiä voidaan viljellä aina III-viljelyvyöhykkeelle asti. Myöhäisen kevätrapsin viljelyalue on I-vyöhyke ja II-vyöhykkeen edullisimmat alueet. Öljykasvien viljelyalaa voidaan lisätä. Kevätrypsin ja -rapsin viljelyala supistui vuonna 2008 ja oli yhteensä noin hehtaaria. Kevätrapsin ala säilyi noin hehtaarissa, mutta kevätrypsin ala oli vain hehtaaria. Näin sen viljelyala pieneni edellisestä vuodesta peräti hehtaaria. Viljelytekniikkaan tulee kiinnittää huomiota, jotta satotaso saataisiin nousuun. Myös uudet lajikkeet kannattaa ottaa viljelyyn. Yleisimmät lajikkeet vuonna 2008 olivat maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken mukaan kevätrypsit Apollo (32 %), SW Petita (26 %), Hohto (10 %), Valo (10 %) sekä kevätrapsit Marie (9 %) ja Sheik (4 %) ilmoitettuna koko kevätrypsi- ja -rapsialasta. Kevätrypsin ja -rapsin viljelyä voidaan lisätä Kevätrypsi- ja kevätrapsilajikkeiden sadon lehtivihreäpitoisuus virallisissa lajikekokeissa vuosina Kevätrypsi- ja kevätrapsilajikkeiden sadon lehtivihreäpitoisuus virallisissa lajikekokeissa vuosina Apollo Valo SW Petita SW Rebus Eos Hohto Highlight Ilves Marie Sheik Merryl Wildcat Sposnsor Suuri sato tavoitteena Virallisissa lajikekokeissa satoisimmat kevätrypsilajikkeet ovat olleet Eos, Apollo ja SW Petita. Kevätrapseista taas satoisimmat ovat olleet Sheik ja Ilves. Kevätrapsista on mahdollista saada Etelä-Suomen edullisilla viljelyalueilla parempia satoja kuin kevätrypsistä. Kevätrapsilajikkeiden kasvuaika vaihtelee Higlightin 112 päivästä Sponsorin 117 päivään. Sponsor on jo niin myöhäinen, ettei se aina ehdi tuleentua, vaan satoon jää runsaasti lehtivihreää. Lehtivihreä ppm Kevätrypsi- ja rapsilajikkeiden ja sadon sadon öljyprosentti öljyprosentti virallisissa virallisissa lajikekokeissa vuosina lajikekokeissa vuosina Sw petita Eos Apollo Hohto Valo Sw rebus Merryl Ilves Highlight Marie Sheik Wildcat Sponsor Vähän lehtivihreää ja paljon öljyjä Sadon lehtivihreä- eli klorofyllipitoisuus tulee saada mahdollisimman pieneksi. Tämä onnistuu, kun kasvustojen annetaan tuleentua hyvin ennen korjuuta. Kevätrypsin lehtivihreäpitoisuudet ovat yleensä pieniä, mutta myöhäisessä rapsissa lehtivihreää voi olla paljon. Apollo-kevätrypsin sekä Higlight- ja Ilves-kevätrapsien lehtivihreäpitoisuudet ovat olleet pieniä. Sponsor-kevätrapsin lehtivihreäpitoisuus on ollut suuri. Sadon suuri öljypitoisuus on viljelyn tavoite. Suurimmat öljypitoisuudet ovat olleet SW Petita -kevätrypsillä ja Merryl-kevätrapsilla. Vähiten öljyä on ollut SW Rebus -kevätrypsissä ja Sponsor-kevätrapsissa. Uutuuksia lajikelistalle Kevätrypsi Cordelia on ollut virallisissa lajikekokeissa linjanumerolla Bor Tämä Borealin jaloste on satoisa ja sen valkuais- ja öljysato ovat suuret. Kevätrapsi Campino on linjanumeroltaan NPZ SR 11/03. Saksalainen Norddeutsche Pflanzenzucht Hans-Georg Lembke KG on lajikkeen jalostaja. Suomessa lajikkeen edustajana toimii Boreal. Tämä on Öljyprosentti satoisa lajike, jonka öljypitoisuus on suuri. Lajikkeen kasvuaika on pidempi kuin Marien ja lehtivihreäpitoisuus on suuri. Kevätrapsi Trapper on linjanumeroltaan NPZ SR0707. Saksalainen Norddeutsche Pflanzenzucht Hans-Georg Lembke KG on lajikkeen jalostaja. Suomessa edustajana toimii Boreal. Trapper on melko aikainen ja kuitenkin satoisa lajike, myös sen öljysato on suuri. Yrjö Salo, MTT ja Patrik Erlund, ProAgria yrjo.salo@mtt.fi puh. (02)