NUORISOTYÖN TYÖALAJOHTAJUUTTA SELVITELLEEN TOIMIKUNNAN LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 Kirkkoneuvoston asettaman NUORIOTYÖN TYÖALAJOHTAJUUTTA ELVITELLEEN TOIMIKUNNAN LOPPURAPORTTI TOIMIKUNNAN AETTAMINEN JA TEHTÄVÄ Yhteinen kirkkoneuvosto asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli esittää vaihtoehdot ja toimenpiteet diakonia ja nuorisotyössä toimivien vastaavien/johtavien viranhaltijoiden tehtävien, aseman ja palkkauksen selkiyttämiseksi. Työryhmä antoi esityksensä diakoniatyöntekijöiden osalta Nuorisotyöntekijöiden osalta työryhmä totesi: Tähänastinen seurakunnan työalajohtajuutta käsittävä kokeilutoiminta, kehittäminen ja keskustelu on koskenut melkeinpä pelkästään diakoniatyötä. Tällä hetkellä seurakuntayhtymässä on yksi nimetty vastuulisää saava nuorisotyönohjaaja. Tom Brobergin, Arno Heinosen ja Hannu Hurmeen kuulemisen perusteella työryhmä toteaa seuraavaa: nuorisotyönohjaajien kesken ei ole vielä käyty asian eteen päin viemiseen välttämättä liittyvää sisäistä keskustelua nuorisotyön sisällä ei tällä hetkellä ole selkeää käsitystä siitä olisiko johtava/ vastaava työntekijä nuorisotyönohjaaja vai pappi nuorisotyön kohdalla kysymys on monimutkaisempi kuin diakoniatyön kohdalla johtuen nuorisotyön sektoroitumisesta nuoriso, varhaisnuoriso, erityisnuorisoja rippikoulutyöhön nuorisotyön kehittämisen, organisoinnin ja yhteisten painopisteiden asettamisen kannalta työalajohtajuus on myös nuorisotyössä tavoiteltava asia. Työryhmä esittää, että kasvatusasiain keskuksen toimesta nuorisotyössä käynnistetään nuorisotyön työalajohtajuutta koskeva keskustelu. Edellä mainitun työryhmän esityksen pohjalta yhteinen kirkkovaltuusto päätti 7/ perustaa Tuomiokirkkoseurakuntaan, Mikaelinseurakuntaan, Martinseurakuntaan, Katariinanseurakuntaan, Maarian seurakuntaan, Henrikinseurakuntaan, Kaarinan seurakuntaan ja Ruotsalaiseen seurakuntaan kuhunkin alkaen yksi johtava diakonian

2 viranhaltijan virka. amalla se päätti antaa kasvatusasiain keskuksen tehtäväksi käynnistää nuorisotyön työalajohtajuutta koskeva keskustelu ja tehdä tämän perusteella kirkkoneuvostolle mahdollisesti tehtävät ehdotukset. Kasvatusasiain johtokunta käsitteli asiaa 55/ ja päätti esittää yhteiselle kirkkoneuvostolle mahdollisimman laajapohjaisen toimikunnan perustamista asiaa valmistelemaan. Kirkkoneuvosto päättikin 182/ toimikunnan perustamisesta. Toimikuntaan nimettiin Henrikinseurakunnan kirkkoherra Heikki Mäntylä (pj), Mikaelinseurakunnan nuorisotyönohjaaja Arno Heinonen, Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisopappi Jussi Laine, yhtymän lakimies Mia Fager ja kasvatustoimen johtaja Hannu Hurme (siht). Tehtävänsä toimikunnan oli määrä saada valmiiksi viimeistään TOIMIKUNNAN TYÖN KEKEIET ONGELMAKOHDAT Toimikunnan työn keskeiset ongelmakohdat ja samalla suurimmat haasteet oli kirjattu jo edellä mainitun, diakoniatyön osalta esityksensä tehneen työryhmän, raporttiin. Toimikunnan tuli selvittää onko voimakkaasti sektoroituneen nuorisotyön sisällä tarpeellista ja mahdollista luoda diakoniaa vastaava työalajohtajuus. Toimikunnan tuli ottaa kantaa siihen, kuuluuko mahdollinen työalajohtajuus nuorisopapille vai nuorisotyönohjaajalle. Toimikunnan tuli edelleen pohtia sitä, missä määrin nuorisotyössä on tarvetta ja mahdollisuuksia yhtymätason suunnitteluun ja jos on niin miten tämä on liitettävissä mahdollisen työalajohtajan työnkuvaan. Edellä mainittujen tehtävien lisäksi nousi toimikunnan työn aikana voimakkaasti esiin kysymys tulevaisuuden työvoiman rekrytoinnista ja työntekijöiden sitouttamisesta työhön. Melkoinen paradoksi koettiin siinä, että vaikka nuorisotyö juhlapuheissa nähdään kirkon tulevaisuuden kannalta avaintehtävänä sen tärkeys ei kuitenkaan konkretisoidu työn palkkauksessa. iinä missä nuorisotyöntekijät vielä toistaiseksi hakeutuvat nuorisotyöhön, on nuorten pappien kohtalona nuorisotyöhön joutuminen ja tavoitteena päästä sieltä mahdollisimman pian pois. itä seurakunnallisen nuorisotyön arkitodellisuutta, jonka keskellä toimikunta työtään teki, kuvaa pappisliiton puheenjohtaja Juha Kauppinen oivallisesti Crux lehdessä 1/2005 *) : Aivan ilmeisesti viime vuosikymmenen aikana papin asema nuorisotyössä on entisestään heikentynyt. Nuorisotyössä ovat kokonaisvastuun ottaneet yhä enemmän nuorisotyönohjaajat. Käytännön toimintaan heillä onkin pappeja paljon parempi koulutus ja pidempi kokemus. Nuorisotyönohjaajien koulutuksessa ja usein työkokemuksessakin teologinen tietotaito on kuitenkin niin ohut, että kirkon nuorisotyö ei voi olla yksin heidän harteillaan. Nuorisotyöhön tarvitaan myös hyviä, sitoutuneita pappeja. Miksi nuorisopapin paikka menettää asemiaan eikä houkuta? Ilmeisesti liian monessa seurakunnassa yhä

3 nuorisopapiksi joutuu nuorin, kokemattomin ja taitamattomin. e nähdään tietynlaisena uran aloituspaikkana, välttämättömänä pahana, josta mahdollisimman pian tulee kunniallisesti päästä parempiin töihin. Tällainen ajattelu on paitsi valitettavaa, myös kirkon kannalta erittäin vahingollista. Nuorisopapiksi ei pitäisi joutua vaan päästä. Nuorisopapin paikka ei yleensä ole myöskään oikeassa suhteessa palkkaan. Hyvin hoidettuna nuorisopapin tehtävän vaativuustaso on verrattavissa eräisiin muihin pappien erityistehtäviin, kuten sairaalasielunhoitajiin ja perheneuvojiin. Unelmoin muutoksesta, joka johtaa nuorisopapin tehtävän arvostuksen nousuun. Unelmoin nuorisopapeista, jotka pysyvät tehtävässään pitkään haikailematta parempaan. Unelmoin naisista ja miehistä, jotka vievät vahvan teologisen ja hengellisen panoksen kirkkomme nuorisotyöhön. *) Crux 1/2005 s 16. Juha Kauppinen: Nuorisopapin paikka TOIMIKUNNAN TYÖKENTELY Toimikunta kokoontui seitsemän (7) kertaa. Pykäliä muistioihin kertyi kaikkiaan 38. Työnsä aikana toimikunta selvitti laajasti nuorisotyön työalajohtajuuden malleja muualla uomessa. Toimikunnalla hankki käyttöönsä suurten yhtymien (Helsinki, Lahti, Oulu, Tampere, Turku) nuorisojohtajien asiaa koskevaa pohdintaa, yksityiskohtaista materiaalia Helsingistä, Järvenpäästä, Lahdesta, Oulusta, Raisiosta ja Tampereelta sekä oman yhtymän alueelta Henrikin ja Mikaelinseurakunnasta sekä kasvatusasiain keskuksesta. Toimikunta vertaili aineistoa Turun ja Kaarinan tilanteeseen ja totesi, ettei malleista mikään sellaisenaan ole tänne sovellettavissa. Toimikunta päätyi räätälöimään erityisen Turun ja Kaarinan olosuhteisiin soveltuvan mallin, johon kuului johtosääntömalli toisaalta siinä tapauksessa että seurakuntaan on nimetty johtava nuorisopappi ja toisaalta siinä tapauksessa, että seurakuntaan on nimetty johtava nuorisotyönohjaaja sekä organisaatiomalli yhtymätason työskentelyyn. Lisäksi toimikunta päätyi korostamaan nuorisopapin viran tärkeyttä jokaisessa paikallisseurakunnassa ja teki esityksen nuorisopapin ja nuorisotyöstä vastaavan työntekijän palkkauksen perusteista. Työalajohtajuuden tarpeellisuus Toimikunnan käsityksen mukaan nuorisotyön työalajohtajuus on tarpeellinen sekä yksittäisen seurakunnan nuorisotyön että koko kirkon tulevaisuuden kannalta. Työalajohtajuuden avulla voidaan nyt varsin hajanainen ja voimakkaasti sektoroitunut nuorisotyö koostaa selkeäksi kokonaisuudeksi, jossa osat liittyvät toisiinsa, tukevat toisiaan ja pitävät nuorison kirkon yhteydessä tarjoamalla selvän jatkumon aina vauvamuskariajasta nuoreen aikuisuuteen saakka. Työalajohtajuus tarjoaa työntekijöille myös työmotivaation ja työssä jaksamisen kannalta tarpeellisen mahdollisuuden urakiertoon.

4 Johtava nuorisopappi vai johtava nuorisotyönohjaaja Toimikunnan saamien selvitysten perusteella johtavana viranhaltijana on valtakunnallisella tasolla toiminut joko pappi tai nuorisotyönohjaaja. Tällä hetkellä vastaavana toimii useimmiten nuorisotyönohjaaja. Toimikunnan käsityksen mukaan myös Turussa ja Kaarinassa tämä ratkaisu saattaa olla toimivin, mutta ovi nuorisopappivaihtoehdolle on silti syytä pitää avoimena. Nuorisotyön kannalta ei niinkään ole oleellista, onko johtavana työntekijänä nuorisopappi vai nuorisotyönohjaaja, vaan se, että johtavaksi työtekijäksi saadaan ammattitaidoltaan, työnäyltään ja motivaatioltaan paras mahdollinen henkilö. Toimikunta korostaa, että johtavan viranhaltijan valinnassa ei ole kyse ammattiyhdistyspolitiikasta vaan seurakunnan nuorisotyön kokonaisvaltaisen suunnittelun ja johtamisen käynnistämisestä. Toimikunta kantoi erityistä huolta siitä, että jokaiseen seurakuntaan voitaisiin palkata oma nuorisopappinsa nuorisopappiprojektin ja sitä seuranneen virkojen perustamisen hengen mukaisesti. Vaikka päätöksessä asiaa ei suoraan mainitakaan, oli syynä kirkkovaltuuston vuoden 2005 virkapaketissa perustamien papin virkojen perustamiseen vuosina toimineen nuorisopappiprojektin jatkaminen vakinaisena työmuotona. Toimikunta totesi, että nuorisopapin kohdalla ongelmaksi saattaa muodostua kahden herran palvelu, kun pappina pitäisi pystyä olemaan mukana myös papillisissa töissä. Toimikunnan näkemyksen mukaan nuorisopapin työpanos nuorisotyössä saattaa olla mahdollista hyödyntää tehokkaimmin muutenkin kuin antamalla hänen tehtäväkseen nuorisotyön kokonaisvastuu. Toimikunta korostaa sitä, että nuorisopappi on ennen muuta nuorisotyön teologinen asiantuntija ja tämän mukaisesti hänen vastuulleen tulee väistämättä muun muassa vastuu seurakunnan rippikoulutyön sisällöstä. Toimikunta totesi, että seurakunnan tarpeen ja resurssien mukaan johtavaksi viranhaltijaksi voidaan valita joko nuorisopappi tai nuorisotyönohjaaja ja laati malliohjesäännön kumpaakin vaihtoehtoa varten. Liitteet 1 ja 2 Yhtymätason yhteistyö Toimikunta katsoi, että varsinaisen nuorisotyön toteuttaminen kuuluu paikallisseurakuntien työalaan. Näin voidaan parhaalla mahdollisella tavalla ottaa huomioon sekä kunkin paikallisseurakunnan erityispiirteet että sen työntekijöiden erityisosaaminen. amalla toimikunta kiinnitti huomiota yhtymätason yhteistyön terävöittämiseen. Toimikunnan näkemyksen mukaan yhtymätason yhteistyön avulla on mahdollista koordinoida

5 työn rutiineja ja yhteistä toimintaa suunnitellen hyödyntää käytettävissä olevia resursseja nykyistä tehokkaammin. Toimikunta päättikin esittää Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän nuorisotyön johtoryhmän (NUJO) perustamista ja nykyisen nuorisotyössä mukana olevien neuvottelukokouksen (ZOO) aseman vahvistamista. Toimikunta esittää, että nuorisotyön johtoryhmään osallistuminen kuuluu nuorisotyöstä vastaavien työntekijöiden ja Zoohon osallistuminen kaikkien nuorisotyössä mukana olevien työntekijöiden virkatehtäviin. Nuorisotyön johtoryhmän ja Zoon kokoonpano ja tehtävät on tarkemmin esitetty muistion liitteessä 3. Liite 3 Palkkauskysymys ja tulevaisuuden työvoiman rekrytointi Toimikunta pohti laajasti mahdollisuuksia nuorisotyön työvoiman rekrytointiin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä nuorisopapin virat eivät teologeja kiinnosta. Myöskään hakeutuminen kirkon nuorisotyönohjaajan työhön ei ole kovinkaan muodikasta. Oman uhkakuvansa kirkon nuorisotyölle tuo vuosi vuodelta voimistuvan kirkosta eroamisen väistämättömänä seurauksena kiristyvä kirkon taloudellinen tilanne. Jos toimintoja joudutaan supistamaan, saatetaan samalla koko nuorisotyön laajuus ja painopisteet joutua arvioimaan uudelleen. Toimikunnan käsityksen mukaan rekrytoinnin kehittäminen edellyttää koko nuorisotyön arvostuksen nostoa. Tämä on mahdollista vain nykyistä paremmilla työehdoilla ja työn sisältöjen uudelleenarvioinnilla. Jotta papit hakeutuisivat nuorisotyöhön, tulisi nuorisopapin virasta selkeästi tehdä eräs kirkon erityistehtävistä ja nostaa sen palkka vastaamaan sen erityisluonnetta. Toimikunnan näkemyksen mukaan nuorisopapin erityisviran eräänä keskeisenä edellytyksenä on erityisen valtakunnallisen nuorisopappikoulutuksen käynnistäminen kokonaiskirkon toimesta. ekä nuorisopappien että nuorisotyönohjaajien osalta pidettiin tärkeänä työtehtävien selkeyttä ja mahdollisuutta uralla etenemiseen. Vastaavien virkojen perustaminen saattaisi urakierron kannalta oli hyvinkin merkittävä uudistus. Palkkauskysymystä pohtiessaan toimikunta päätyi esittämään mahdollisimman hyvää palkkausta, koska nuorisopapin ja nuorisotyönohjaajan työkin on, muun muassa seuraavien tosiasioiden vuoksi, erityisen vaativaa: ikäryhmä on vaativa työ nuorten parissa koetaan muuta työtä työläämpänä

6 merkittävä osa työstä on leirityötä siihen liittyvine erityisosaamisineen ja lisävastuineen työhön kuuluu muuta työtä enemmän ilta ja viikonlopputyötä hyvin hoidettu nuorisotyö on kirkon kohtalonkysymys ajassa, jossa kirkosta eroaminen erityisesti nuorten aikuisten piirissä on viime vuosien aikana kasvanut räjähdyksenomaisesti. Nuorisotyön haasteita maallistuvassa maailmassa kuvaa Juha Hintikka Partiojohtajalehdessä 1/2005 **) seuraavasti: Kirkkoon kuuluvien määrä on ollut jo vuosia laskusuunnassa, ja vuonna 2003 evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä pieneni yhdellä prosentilla. Isoilla paikkakunnilla muutos on suurinta: esimerkiksi Helsingissä kirkkoon kuuluvien osuus pudonnee tänä vuonna alle 70 prosentin. Pastori Juha Pettersson Helsingin seurakuntayhtymästä on selvittänyt kirkosta eroamista. Valtaosa eroajista on nuoria aikuisia, jotka eivät koe syystä tai toisesta kirkkoon kuulumista tarpeelliseksi. Uskonnollisuus sinänsä ei ole vähentynyt, mutta institutionaalinen usko on, Pettersson muotoilee. Kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan ei ole kadonnut, mutta evankelisluterilaista kirkkoa ei koeta yhdistäväksi tekijäksi. uurin osa nuorista tippuu rippikoulun jälkeen kirkon piiristä pois, Pettersson kertoo. Prosentteina pudotus on valtava: 90 % ikäluokasta käy rippikoulun, mutta seurakunnan nuorisotyöhön osallistuu vain 8 % vuotiaista. Tärkeää on, että ollaan oikeasti kiinnostuneita seurakuntalaisten tarpeista. **) Partiojohtaja 1/2005 s. 14 Juha Hintikka : Kirkon jäsenmäärä vähenee uskonollisuus ei Toimikunta päätyi esittämään työn vaativuuden huomioimista siten, että nuorisopapille tulisi maksaa vähintään kappalaisen palkka H37 ja mahdollisesta työalajohtajuudesta vielä yksi palkkaluokka lisää. Johtavan nuorisotyönohjaajan minimipalkka tulisi toimikunnan käsityksen mukaan olla H30. TOIMIKUNNAN EITYKET Toimikunta katsoo sille annetun tehtävän nyt tulleen suoritetuksi, jättää raporttinsa yhteiselle kirkkoneuvostolle ja esittää, että: 1. Paikallisseurakuntiin perustetaan nuorisotyön työalavastaavan virat. 2. Työalavastaavien mallijohtosäännöiksi vahvistetaan liitteiden 1 ja 2 mukaiset säännöt. 3. eurakuntayhtymään perustetaan yhtymätason nuorisotyön johtoryhmä ja sen johtosäännöksi vahvistetaan liitteen 3 mukainen johtosääntö. 4. Nuorisotyön johtoryhmään (NUJO) ja nuorisotyössä mukana olevien neuvottelukokoukseen (ZOO) osallistuminen määritellään virkatehtäviksi.

7 5. Nuorisotyön työalavastaava voi seurakunnan valinnan mukaan olla joko nuorisopappi tai nuorisotyönohjaaja. 6. Nuorisopapin minimipalkkaukseksi suositellaan H37. Mikäli nuorisopappi toimii myös työalavastaavana korotetaan hänen palkkaansa yhdellä palkkaluokalla. 7. Nuorisotyönohjaajan minimipalkkaukseksi suositellaan hänen toimiessaan työalavastaavana H30. Turussa Heikki Mäntylä (pj) Mia Fager Jussi Laine Arno Heinonen Hannu Hurme (siht)