PUUMALAN LOHI OY:N KALANKASVATUSLAITOKSEN VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVE- TO VUODELTA 2014 SEKÄ PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA

Transkriptio

1

2 2(11) PUUMALAN LOHI OY:N KALANKASVATUSLAITOKSEN VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVE- TO VUODELTA 2014 SEKÄ PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA Yleistä Puumalan Lohi Oy:n kalankasvattamo sijaitsee noin kaksi kilometriä Puumalan kirkonkylästä koilliseen Puumalanniemen itärannalla ja Saimaan Osmonaskeleenselän länsirannalla niin, että laitoksen kasvatusaltaiden rakenteet ovat rannan ja Vehkotaipaleensaarten rajaamalla alueella. Vesialue Osmonaskeleenselällä kuuluu Katosselkä-Tolvanselkä Natura 2000-alueeseen. Laitoksen ohi virtaavan Vuoksen vesistön keskivirtaama on Puumalan salmessa 596 m 3 /s. Vesi on suuresta virtauksesta johtuen myös lämpimän veden aikana tasalämpöistä pinnalta pohjaan. Vesi hapettuu siten koko ajan eikä happipitoisuuden alentumista ole päässyt syntymään. Laitos kasvattaa vuosittain noin kg kirjolohta. Ruokintaan on käytetty vuosittain kg kuivarehua. Kalat perataan laitosalueella olevassa perkaamossa, jonka jätevedet käsitellään omassa jätevedenpuhdistamossa, joka käsittelee myös kasvatusaltaiden pohjasta imuroitavan lietteen. Puhdistamo on käytössä touko-lokakuun ajan. Muuna aikana kertyvä jätevesi varastoidaan. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Puumalan Lohi Oy:lle ympäristöluvan ((Dnro ISY-2004-Y-60) Puumalan kirkonkylässä sijaitsevan kalankasvatuslaitoksen toimintaan. Lupapäätöksen mukainen vuotuinen rehun sisältämän fosforin enimmäismäärä (990 kg vuodessa) mahdollistaa noin kalakilon kasvatuksen, kun käytetään 0,9 % fosforia sisältävää rehua ja rehukerroin on 1. Mikäli laitoksen käyttämän rehun fosforipitoisuus on esitettyä alhaisempi ja rehukerroin parempi, se mahdollistaa suuremman lisäkasvun. Vastaavasti pienempi rehukerroin ja rehun suurempi fosforipitoisuus aiheuttavat kasvatusmäärän pienentämisen. Vesistöön joutuva ominaiskuormitus saa olla enintään 6 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua kalakiloa kohti laskettuna vuodesta 2006 alkaen. Puumalan Lohi Oy:n velvoitetarkkailuun kuuluu fysikaalis-kemiallinen tarkkailu kolmelta näytepisteeltä kolme kertaa vuodessa sekä perifytonseuranta joka toinen vuosi. Perifytonseurantaa tehdään kolmena kolmen viikon jaksona viideltä seurantapisteeltä, joista yksi on kalankasvatuslaitoksen yläpuolella ja neljä laitoksen alapuolella. 2 Vuoden 2014 sää- ja hydrologiset olosuhteet Vuoden 2014 tammikuu oli vuosien keskiarvoon verrattuna kylmempi ja vähäsateisempi (taulukko 1). Jakso helmi-huhtikuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja vähäsateisempi. Helmikuu oli poikkeuksellisen lämmin. Touko- ja kesäkuun keskilämpötilat olivat lähellä pidemmän aikavälin keskiarvoa ja kuukausien sademäärät olivat huomattavasti normaalia korkeampia. Heinäkuu oli keskiarvoa lämpimämpi ja vähäsateisempi. Elokuu oli keskiarvoa hieman lämpimämpi ja runsassateisempi. Syys- ja lokakuun lämpötilat olivat lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Marraskuu oli keskiar-

3 3(11) voa lämpimämpi ja huomattavasti vähäsateisempi. Joulukuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja hieman vähäsateisempi. Vuosi 2014 oli keskimääräistä hieman lämpimämpi ja vähäsateisempi. Taulukko 1. Punkaharjun havaintoaseman tammi-syyskuun ilmanlämpötilat ja sademäärät vuonna 2014 sekä vuosien keskiarvot (lähde: Ilmatieteen laitoksen ilmastokatsaukset 2012) Keskilämpötila ( C) Sademäärä (mm) Tammikuu -10,0-8, Helmikuu -1,2-8, Maaliskuu 0,7-3, Huhtikuu 3,8 2, Toukokuu 10,0 9, Kesäkuu 13,4 14, Heinäkuu 19,3 17, Elokuu 16,8 15, Syyskuu 11,2 10, Lokakuu 3,3 4, Marraskuu 0,4-1, Joulukuu -3,2-6, Keskiarvo 5,4 3, Vuoden 2014 tammikuu oli vähäluminen ja vettä virtasi vesistöissä lauhan vuodenvaihteen myötä ajankohtaan nähden runsaasti. Tammikuun puolivälissä lauha alkutalvi muuttui koviin pakkasiin, jonka seurauksena muodostui routaa ja teräsjäätä. Kuun lopussa jäät olivat kuitenkin keskiarvoa ohuempia. Helmikuun alussa lunta satoi lisää, mutta loppukuun erittäin lauha sää sulatti lumet. Maaliskuu oli poikkeuksellisen vähäluminen. Jäät sulivat etelän järvistä huhtikuun alkupuolella ja maan keskiosasta kuun puolivälin jälkeen, noin 2-4 viikkoa tavallista aiemmin. Huhtikuussa maan etelä- ja keskiosissa routa oli sulanut pinnasta, mutta sitä esiintyi syvemmällä. Toukokuussa Itä-Suomen runsaat sateet nostivat alueen vedenkorkeuksia ja virtaamia. Pintavesien lämpötilat kävivät kuun puolivälissä ajankohtaan nähden korkeissa lukemissa, mutta sään äkillisen viilenemisen ja tuulten myötä vedet jäähtyivät lähelle ajankohdan keskiarvoa. Kesäkuu alkoi lämpimänä, mutta sää viileni kuun puolivälissä ja vedet olivat ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmiä. Heinäkuun helteet alensivat vesistöjen ja pohjaveden pinnankorkeuksia sekä nostivat vesistöjen pintalämpötiloja kesälle tavanomaiseen tapaan. Elokuun alkupuolella vedet olivat ajankohtaan nähden harvinaisen lämpimiä, mutta kuun puolivälissä alkanut sadejakso jäähdytti pintavesiä yleisesti 6-9 asteella lähelle ajankohdan keskimääräistä lämpötilaa. Järvivesien jäähtyminen pysähtyi syyskuun alkupuolella, mutta kuun lopulla viilentynyt sää jäähdytti vesiä taas huomattavasti. Sateiden vähäisyyden vuoksi vedenkorkeudet olivat syyskuussa pääasiassa laskussa. Kuukauden lopussa vedenpinnat kääntyivät kuitenkin monella järvellä nousuun erityisesti Itä-Suomessa, mutta lokakuu oli jälleen vähäsateinen. Marraskuussa lunta oli keskimää-

4 4(11) räistä vähemmän. Järvet olivat vielä pääosin avoimina ja veden lämpötila vaihteli nollan ja neljän asteen välillä. Esitetyt säätiedot perustuvat Ilmatieteen laitoksen Punkaharjun havaintoaseman tietoihin sekä Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin ja vesitilannekatsauksiin. 3 Vesistötarkkailu vuonna 2014 (SVYT) haki ja analysoi vesistötarkkailunäytteet kolmelta näytepisteeltä kolme kertaa vuonna 2014: kesä-elokuussa. Näytteet otettiin Saimaan Kukkeistenselältä: kalankasvattamon yläpuolelta (1), heti kalankasvattamon alapuolelta (2) sekä kalankasvattamon alapuolelta (alin piste 3) (taulukko 2 ja kartta liitteenä). Näytteet otettiin kolmesta eri syvyydestä (1, 5 ja 10 m). Kokonaistyppi ja fosfori analysoitiin vain 1 ja 10 m näytteistä. Lisäksi otettiin pintavedestä kokoomanäyte (0-2 m), josta analysoidaan levämäärää ilmaiseva a-klorofylli. Analyysitulokset ovat liitteenä 1. Taulukko 2. Vesistötarkkailun havaintopaikat ja koordinaatit (KKJ) Tunnus Havaintopaikka Koordinaatit 1 Kalankasvattamon yläpuoli, Kukkeistenselkä Kalankasvattamon alapuoli, Kukkeistenselkä Kalankasvattamon alapuoli, Kukkeistenselkä Vesistötarkkailutulokset vuonna 2014 Puumalan salmessa vesi on virtaavaa ja käytännössä tasalämpöistä pinnalta pohjaan saakka kesähelteelläkin. Tämän vuoksi vesi hapettuu koko ajan, eikä minkäänlaista happivajetta ole päässyt syntymään. Pyörivä vesimassa aiheuttaa lisäksi sen, että eri näytesyvyyksien veden laadulla ei juuri ole ollut eroja. Vuoden 2014 vesistötarkkailunäytteet otettiin 24.6., ja otettiin myös vesistötarkkailunäytteet perifytontarkkailun yhteydessä, näitä ns. ylimääräisiä näytteitä ei ole huomioitu tässä vuosiyhteenvedossa. Tarkkailutuloksista laskettujen vesipatsaan vuosikeskiarvojen perusteella kalalaitoksen yläpuolella (1) vedessä oli lievä humusleima (taulukko 3). Vesi oli kokonaisfosforipitoisuuden perusteella karua. Veden kokonaistyppipitoisuus ja levämäärää ilmaisevan a- klorofyllipitoisuus olivat lievästi rehevälle vedelle ominaisella tasolla. Vesi oli tutkituilta osin hygieeniseltä laadultaan hyvää. Kalalaitoksen yläpuolisen näytepisteen (1) veden happitilanne oli vuonna 2014 keskimäärin erinomainen. Heti kalankasvattamon alapuolella (2) kokonaistyppi-, ammoniumtyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet sekä veden väriluku olivat hieman korkeampia kuin kasvattamon yläpuolella (1). Kalankasvattamon alapuolisen näytepisteen (2) veden happitilanne oli keskimäärin erinomainen vuonna Alimmalla näytepisteellä (3) veden bakteerien määrä ja kokonaistyppipitoisuus olivat hieman alhaisempia kuin kalankasvattamon yläpuolisella näytepisteellä (1). Alimman näytepisteen (3) veden happitilanne oli vuonna 2014 keskimäärin erinomainen. Vedessä oli lievä humusleima. Vesi oli typpi-, fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella karua. Veden hygieeninen laatu oli tutkituilta osin hyvä.

5 5(11) Taulukko 3. Puumalan Lohi Oy:n kalankasvattamon vesistötarkkailun havaintopaikkojen vedenlaatumuuttujien vuosikeskiarvot vuodelta 2014 havaintopisteittäin Näytekerta kpl/100ml O 2 mg/l 9,3 9,4 9,4 O 2 % % ph 7,1 7,1 7,1 Väri mg/l Pt COD Mn mg /l 8,6 8,6 8,3 Kok.N µg/l Kok-P µg/l 7,8 8,5 8,3 NH 4 -N µg/l 7,3 11 8,8 a-chl µg/l 3,2 3,5 3,0 Enter.al kpl/100ml 2,2 1,7 0, Kalankasvatuslaitoksen vaikutus veden laatuun vuosina Puumalan edustan keskimääräinen veden laatu kalanlaitoksen yläpuolella, veden laatumuutos välittömästi kalalaitoksen jälkeen sekä kauempana laitoksen alapuolella vuosina ilmenee taulukosta 4. Taulukoiden 3 ja 4 tulosten perusteella vuonna 2014 laitoksen yläpuolella veden laatu oli samanlainen kuin vuosina keskimäärin. Vuosina laitoksen alapuolella bakteerien määrä on ollut keskimäärin korkeampi kuin laitoksen yläpuolella. Taulukko 4. Kalalaitoksen yläpuolisen näytepisteen (1) keskimääräinen veden laatu sekä kalankasvatuksen vaikutus veden laatuun keskimäärin vuosina O 2 mg/l Kok.P µg/l Kok.N µg/l NH 4 -N µg/l COD Mn mg/l a-chl µg/l Enterokokit kpl/100 ml 1 9,6 6, ,6 2, ,6 +1, , ,6 +0, ,9-0,1-0,1 +1 Kokonaisuutena tulosten perusteella kalalaitoksen vaikutukset veden fysikaalis-kemialliseen veden laatuun ovat olleet vähäiset. Puumalan Lohen kalalaitoksen vähäiseen veden fysikaaliskemialliseen laatuun vaikuttavat ennen kaikkea erittäin hyvät laimenemisolosuhteet. 4 Perifytontutkimus Kalankasvatuslaitoksen aiheuttamien vesistövaikutuksien tutkiminen ei aina onnistu perinteisten fysikaalis-kemiallisten mittausten avulla. Etenkin alueilla, jossa kuormitus laimenee nopeasti suureen vesimäärään, ei esimerkiksi ravinneanalyyseillä kuormituksen vaikutusta mahdollisesti havaita ollenkaan. Kuitenkin lähiseutujen ihmiset saattavat valittaa pyydysten ja rantojen limoittumisesta, jota he eivät ennen kalankasvatusta ole havainneet. Tämän vuoksi kalankasvatuslaitosten kuormituksen tarkkailuun on alettu käyttää muitakin kuin perinteisiä fysikaalis-kemiallisia menetelmiä.

6 6(11) Käsite perifyton tarkoittaa erilaisille vedenalaisille alustoille, kuten makrofyytit, kivet, poijut, kehittyviä eliöyhteisöjä. Suomessa perifytonin synonyymina on käytetty päällyslevästöä ja päällyskasvustoa. Useimmat näistä eliöyhteisöistä ovat mikroskooppisia rihmamaisia leviä, suurimmat tosin paljaalla silmälläkin nähtäviä. Perifytonyhdyskunta koostuu usein muutamasta dominoivasta lajista sekä lukuisista harvakseltaan yhdyskunnassa esiintyvistä lajeista. Yleensä lajistossa on mukana varsinaisesti pinnoilla kasvavia kiinnittyviä leviä tai kiinnittyviä leviä, jotka ajoittain irtaantuvat kasvualustastaan esim. olosuhteiden huonontuessa, kulkeutuvat veden virtausten mukana planktisina ja kiinnittyvät sopivan kasvualustan osuessa kohdalle. Perifytonyhdyskunnassa saattaa olla paljon myös planktisia leviä, jotka ovat usein rihmamaisia. Perifyton on erittäin herkkä indikaattori veden laadulle ja vedessä tapahtuville muutoksille. Pienetkin ravinnelisäykset, joita ei normaalein fysikaalis-kemiallisten tarkkailumenetelmien avulla voi havaita, vaikuttavat perifytonin kasvuun. Perifytonin kasvua edistävät lisäksi myös normaalin tarkkailun ulkopuolella olevat mikroravinteet ja muut kasvua edistävät aineet, joita kalankasvatus saattaa tuottaa. Lisäksi kuormituksen tuottama kiintoaine ja lima ovat sopivia juurtumisalustoja mikroskooppisille leville. Perifytonia tutkitaan keinotekoisten kasvualustojen eli perifytonlevyjen avulla, jotka ankkuroidaan tutkittavalle alueelle inkuboitavaksi. Tässä tutkimuksessa perifytonlevyjä (pleksimuovi 10 * 15 cm, paksuus 2 mm) oli kussakin pisteessä neljä kappaletta ja ne oli laitettu kasvatustelineisiin rinnakkain. Telineet olivat yhden metrin syvyydessä välikohon avulla ja ankkuroituna. Inkubointiaika oli noin kolme viikkoa. Inkuboinnin jälkeen levyt laitettiin pakastepusseihin ja kuljetettiin valolta suojattuna pakastimeen säilytykseen. Määrityksessä perifyton irrotettiin alustastaan muovilastalla, laimennettiin tislattuun veteen ja määritettiin kiintoaine- sekä klorofylli a-pitoisuus normaalien vesianalyysien mukaan. Perifytonmenetelmän varjopuolia ovat tulosten suuri hajonta ja suurempi sattumanvaraisuus, virtausten ennalta arvaamaton vaikutus sekä telineiden katoaminen vilkkailla venereiteillä. teki perifytontutkimuksen viideltä näytepisteeltä (Liite 1) kolmena ajankohtana vuonna 2014: , ja Näytteet otettiin Kukkeistenselältä kolmelta vesistötarkkailun näytepisteeltä (kalalaitoksen yläpuoli 1 sekä laitoksen alapuoliset 2 ja 3) ja Osmonaskeleenselältä kahdelta vesistötarkkailun näytepisteeltä (laitoksen alapuoliset 4 ja 5, Taulukko 1). Taulukko 5. Perifytontutkimuksen havaintopaikat ja koodinaatit (kartta liitteenä) Tunnus havaintopaikka Koordinaatit m kalalaitoksen yläpuolella (tausta) m kalalaitoksen alapuolella m kalalaitoksen alapuolella m kalalaitoksen alapuolella m kalalaitoksen alapuolella

7 7(11) 4.1 Perifytontulokset Vuoden 2014 inkubointiajat olivat: , ja Kesän 2014 keskimääräiset tulokset havaintopaikoittain ovat kuvassa 1. Kesän ensimmäisellä inkubointijaksolla ( ) alhaisimmat a-klorofylli- ja kiintoainemäärät (g/m 2 /3 vk) olivat Osmonaskeleenselällä 1600 m (5) laitoksen alapuolella. Havaintopaikalta 4 ei saatu näytteitä. Ensimmäisen jakson selvästi korkeimmat a-klorofylli- ja kiintoainemäärät olivat Kukkeistenselällä 400 m (2) laitoksen alapuolella. Kesän toisella inkubointijaksolla ( ) alhaisimmat a-klorofylli- ja kiintoainemäärät olivat Kukkeistenselällä 400 m (2) ja 750 m (3) laitoksen alapuolella. Toisen jakson korkeimmat a- klorofylli- ja kiintoainemäärät olivat Kukkeistenselällä 500 m kalalaitoksen yläpuolella (1) sekä Osmonaskeleenselällä 1600 m (5) laitoksen alapuolella. Kolmannella inkubointijaksolla ( ) alhaisimmat a-klorofylli- ja kiintoainemäärät olivat Osmonaskeleenselällä 1600 m (4 ja 5) laitoksen alapuolella. Kolmannen jakson selvästi korkeimmat a-klorofylli- ja kiintoainemäärät olivat Kukkeistenselällä 400 m (2) laitoksen alapuolella. Kolmannen jakson näytteitä säilytettiin pakkasessa ohjeaikoja pidempään, joten tuloksissa on pientä epävarmuutta. Inkubointijaksojen välillä oli suuria vaihteluja tuloksissa, mikä on tyypillistä perifytontutkimuksille. Kesän 2014 keskimääräisten tulosten perusteella levyjen perifytonkasvu oli voimakasta 400 m laitoksen alapuolella (2), jossa perifytonlevyjen a-klorofyllimäärä oli yli kymmenenkertainen ja kiintoainemäärä nelinkertainen laitoksen yläpuoliseen havaintopaikkaan (1) verrattuna (Kuva 1). Muutoin a-klorofylli- ja kiintoainemäärät olivat suunnilleen taustan tasolla tai pienempiä. Kuva 1. Keskimääräiset perifytontulokset havaintopaikoittain (a-chl = a-klorofylli ja ka = kiintoaine)

8 8(11) 5 Veden laadun kehitys Saimaan Kukkeistenselän näytepisteillä vuosina Puumalan Lohi Oy:n Saimaan Kukkeistenselällä sijaitsevien vesistötarkkailupisteiden keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet (kok.p) ovat olleet vuosina alhaisia, karulle vesialueelle ominaisella tasolla (kuva 2). Keskimäärin korkein kokonaisfosforipitoisuus on ollut vuosina heti kalankasvattamon alapuolella, näytepisteellä 2. Tarkastelujakson korkein fosforipitoisuus oli heti kalankasvattamon alapuolella vuonna Kalankasvattamon yläpuolisen näytepisteen (1) fosforipitoisuus on kasvanut tarkastelujakson aikana. Kuva 2. Puumalan Lohi Oy:n kalankasvattamon näytepisteiden kokonaisfosforipitoisuus vuosina Tarkkailutulosten perusteella Kukkeistenselän kokonaistyppipitoisuudet (kok.n) eivät ole juurikaan vaihdellut näytepisteiden välillä vuosina (kuva 3). Typpipitoisuudet ovat lievästi kohonneet tarkastelujakson aikana.

9 9(11) Kuva 3. Puumalan Lohi Oy:n kalankasvattamon näytepisteiden kokonaistyppipitoisuus vuosina Myöskään veden väriluku ja COD Mn -pitoisuus (humuspitoisuus) eivät ole juurikaan vaihdelleet näytepisteiden välillä vuosina (kuvat 4 ja 5). Vesi oli keskimäärin lievästi humuspitoista koko tarkkailualueella. Keskimäärin väriluvut ovat kohonneet tarkastelujakson aikana. Vuoden 2009 jälkeen veden väriluvut kääntyivät laskuun, mutta kääntyneet parina viime vuotena nousuun. Veden humuspitoisuus (COD Mn ) oli myös kasvanut tarkastelujakson aikana, mutta kasvu ei ole ollut yhtä voimakasta kuin väriluvulla. Samanlainen ilmiö on havaittu monissa muissakin vesistöissä ja se lienee ilmaston lämpenemisen aikaansaannosta. Valuma-alueen vaikutus veden laatuun kasvaa routa-ajan lyhennyttyä ja talvivalumien lisäännyttyä. Tarkastelujakson korkeimmat väriluvut olivat vuonna Kuva 4. Puumalan Lohi Oy:n kalankasvattamon näytepisteiden väriluku vuosina

10 10(11) Kuva 5. Puumalan Lohi Oy:n kalankasvattamon näytepisteiden kemiallisen hapen kulutuksen (COD Mn ) pitoisuus vuosina A-klorofyllipitoisuus mitataan pintaveden kokoomanäytteestä (0-2 m) ja tulos ilmoittaa vedessä olevan levämäärän. Vuosien keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet alhaisia, karulle vesialueelle ominaisella tasolla (kuva 6). Näytepisteiden klorofyllipitoisuudet ovat hieman kasvaneet tarkastelujakson aikana. Näytepisteiden välillä klorofyllipitoisuuksissa ei ollut merkittävää eroa. Tarkastelujakson korkein klorofyllipitoisuus oli heti kalankasvattamon alapuolella (2) vuonna Kuva 6. Puumalan Lohi Oy:n kalankasvattamon näytepisteiden a-klorofyllipitoisuus vuosina

11 11(11) 6 Yhteenveto (ent. Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry) on ottanut vuodesta 1999 lähtien Puumalan Lohi Oy:n kalankasvattamon vesistötarkkailunäytteet kolme kertaa vuodessa Saimaan Kukkeistenselältä kolmelta havaintopaikalta niin, että yksi havaintopaikka on kalankasvattamon yläpuolella ja kaksi kasvattamon alapuolella. Vuoden 2014 tarkkailutulosten perusteella heti kalankasvattamon alapuolella kokonaistyppi-, ammoniumtyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin kasvattamon yläpuolella. Alimman näytepisteen veden happitilanne oli keskimäärin erinomainen. Vedessä oli lievä humusleima. Vesi oli typpi-, fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella karua. Veden hygieeninen laatu oli tutkituilta osin hyvä. Vuosina laitoksen alapuolella bakteerien määrä on ollut keskimäärin korkeampi kuin laitoksen yläpuolella. Kokonaisuutena tulosten perusteella kalalaitoksen vaikutukset veden fysikaalis-kemialliseen veden laatuun ovat olleet vähäiset. Puumalan Lohen kalalaitoksen vähäiseen veden fysikaalis-kemialliseen laatuun vaikuttavat ennen kaikkea erittäin hyvät laimenemisolosuhteet. Kukkeistenselällä sijaitsevien vesistötarkkailupisteiden keskimääräiset kokonaisfosfori- ja a- klorofyllipitoisuudet ovat olleet vuosina karulle vesialueelle ominaisella tasolla. Keskimäärin korkein fosforipitoisuus on ollut tarkastelujakson aikana heti kalankasvattamon alapuolella. Näytepisteiden a-klorofyllipitoisuudet ovat hieman kasvaneet tarkastelujakson aikana. Typpipitoisuudet ovat lievästi kohonneet tarkastelujakson aikana. Väriluvut ja humuspitoisuudet (COD Mn ) ovat kohonneet tarkastelujakson aikana. teki perifytontutkimuksen viideltä näytepisteeltä kolme kertaa kesällä Keskimääräisten tulosten perusteella levyjen limoittuminen oli voimakasta 400 m laitoksen alapuolella, jossa perifytonlevyjen a-klorofyllimäärä oli 10-kertainen ja kiintoainemäärä 4-kertainen laitoksen yläpuoliseen havaintopaikkaan verrattuna. Pienetkin ravinnelisäykset, joita ei normaalein fysikaalis-kemiallisten tarkkailumenetelmien avulla voi havaita, vaikuttavat perifytonin kasvuun. Kukkeistenselällä, jossa kalankasvattamon kuormitus laimenee nopeasti suureen vesimäärään, perifytontutkimuksella kuormituksen vaikutus havaitaan selvemmin kuin ravinneanalyyseillä. LIITTEET Vedenlaatutulokset vuodelta /2 Perifytontulokset vuodelta /2 Havaintopaikkakartat JAKELU Puumalan Lohi Oy TIEDOKSI Puumalan kunta, ympäristönsuojelulautakunta Etelä-Savon ELY-keskus

12

13