AJANKOHTAISTA TIETOA TUOTETURVALLISUUDESTA 2 / 2007

Transkriptio

1 Helsinki KUV/3415/52/2007 AJANKOHTAISTA TIETOA TUOTETURVALLISUUDESTA 2 / 2007 Kohderyhmä: - kuntien terveysvalvonnan johtajat ( erityisesti kohdat 3 5, 16 ) - terveystarkastajat - lääninhallitukset. 1. Tivolit ja huvipuistot -valvontaprojektin tilanne Kesäinen ja ajankohtainen tivolit ja huvipuistot valvontaprojekti on käynnissä! Tuoteturvallisuusvalvonnan ekstranetistä löytyy tietoa projektista, ja tärkeimpinä siellä ovat projektin tarkastuslista ja sovitut tarkastusajankohdat taulukko. Taulukossa on oma osionsa kiertäville tivoleille sekä huvi-, perhe- ja teemapuistoille, ja kohteiden kohdalla on viikkokalenteri, johon on merkattu tarkastajien nimiä siltä osin, kuin tarkastuksia on sovittu ja ilmoitettu Kaarina Kärnälle Kuluttajavirastoon. Tarkastajien nimitietoja kannattaa hyödyttää myös siten, että otetaan yhteyttä ennen kohteen tarkastamista siinä aikaisemmin käyneeseen tarkastajaan, jotta voidaan varmistaa, onko mahdollisiin epäkohtiin saatu aikaan parannus. Jotta projekti onnistuisi mahdollisimman hyvin, paljon tarkastuksia tarvitaan vielä! On tärkeää, että kaikissa kiertävissä tivoleissa tehdään kesän aikana 2-3 tarkastusta, ja kaikissa huvi-, perhe- ja teemapuistoissa tehdään yksi perusteellinen projektitarkastus sekä mahdollinen jälkitarkastus. Projektitarkastuksia voidaan tehdä elokuun puoleen väliin saakka. 2. Pomppulinnoille on ilmestynyt oma turvallisuusstandardi Ilmalla täytettäville leikkivälineille eli ns. pomppulinnoille on ilmestynyt uusi eurooppalainen turvallisuusstandardi SFS-EN 14960:en Inflatable play equipment. Safety requirements and test methods. Standardi tullaan kääntämään suomeksi, ja sitä voi ostaa Suomen Standardisoimisliitosta Standardia sovelletaan ilmalla täytettäviin leikkivälineisiin, jotka on tarkoitettu alle 14-vuotiaiden lasten käytettäviksi sekä yksin että yhdessä, ja joiden ensisijainen käyttötarkoitus on hyppiminen ja liukuminen. Markkinoilla on erilaisia ilmatäytteisiä välineitä, mm. patjoja (neljä avointa sivua), linnoja (kolme seinää ja yksi avoin sivu), A-kattoisia linnoja sadesuojalla varustettuna ja ilman sekä seikkailulinnoja, esteratoja, liukumäkiä ja majoja. 1

2 Uusi standardi on merkittävä turvallisuutta tarkastaville viranomaisille, mutta tietoa on hyvä viedä erityisesti myös toiminnanharjoittajien suuntaan, jotta nämä osaisivat hankkia turvallisuusstandardin vaatimukset täyttäviä pomppulinnoja. Pomppulinnoista lisätietoja Kuluttajavirastossa antaa tuoteturvallisuusinsinööri Tuija Lukkari, puh. (09) Hyvä on tutustua myös tuoteturvallisuusvalvonnan ekstranetistä Projektit 2006 sivulta löytyvään Itä-Suomen lääninhallituksen pomppulinnojen valvontaprojektin loppuraporttiin. 3. Monivuotiset valvontasuunnitelmat ja lautakuntakäsittely Tänä vuonna valvontayksiköiden tulee ensimmäistä kertaa laatia yhteinen valvontasuunnitelma kaikille ympäristöterveydenhuollon valvonnoille. Osa valvontayksiköistä onkin toiminut niin jo aiemminkin. Valvontasuunnitelmia laaditaan sekä yksi- että monivuotisina. Silloin kun valvontasuunnitelma laaditaan monivuotisena, tulee valvontayksikön ottaa huomioon, että valtioneuvoston kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta antaman asetuksen (665/2006) mukaisesti valvontayksikkö toimittaa vuosittain hyväksymänsä valvontasuunnitelman lääninhallituksille suunnittelukauden alkua edeltävän vuoden loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa, että monivuotinenkin valvontasuunnitelma tarkistetaan / päivitetään joka vuosi. Kuluttajavirasto suosittelee, että myös tämä tarkistettu / päivitetty valvontasuunnitelma hyväksytään vuosittain lautakunnassa, jotta myös lautakunta pysyy ajantasaisesti tietoisena tuoteturvallisuusvalvontaan liittyvistä tehtävistä ja projekteista. Toteutumisen arviointi tehdään valvontasuunnitelmalle joka vuosi. 4. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpano ympäristöterveydenhuollossa Sosiaali- ja terveysministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö sekä maaja metsätalousministeriö ovat lähettäneet kunnille päivätyn kirjeen koskien ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden suunnittelussa huomioon otettavia asioita. Aiemmin ympäristöterveydenhuollon seutuyhteistyötä ohjannut valtioneuvoston periaatepäätös on muutettu kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanoa säätelevän puitelain linjausten mukaiseksi. Tavoitteena on edelleen, että Suomessa ympäristöterveydenhuoltoa hoidetaan vuoden 2012 loppuun mennessä seudullisen yhteistoiminta-alueen voimin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että terveystarkastajien erikoistuminen tuoteturvallisuusvalvontaan on mahdollista entistä useammassa valvontayksikössä. Keskusvirastot ja lääninhallitukset pyrkivät toiminnallaan edistämään yhteistoiminta-alueiden muodostamista. 5. Kohdetietojärjestelmän käyttöönottoon valmistautuminen kunnissa Eviran, Kuluttajaviraston (KUV) ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (STTV) keskitetyn valvontakohderekisterin yhteishankkeen toteutus valmistunee vuodenvaihteessa 2007/2008 (KUTI- ja YHTI-projektit). Toteutuksen oleellisin osuus kuntien kannalta on rajapintatoteutus, joka määrittelee valvontakohdetietojen tiedonsiirtotavan kuntajärjestelmistä keskitettyyn valvontakohdetietojärjestelmään. Kuntia, jotka ovat hankkimassa / uusimassa valvontajärjestelmiään, pyyde- 2

3 tään varmistamaan että valittu toimittaja takaa edustamansa järjestelmän yhteensopivuuden käyttöönotettavaan keskitettyyn valvontakohdetietorekisteriin erityisesti rajapintatoteutuksen osalta. 6. Kosmetiikkaprojektin näytteitä tutkitaan parhaillaan Tullilaboratoriossa Kuluttajaviraston koordinoimassa Kosmetiikan paikallinen valvonta valvontaprojektissa (aiheesta myös ajankohtaiskirjeissä 4/06 ja 1/07) on mukana yksitoista valvontayksikköä. Valvontayksiköiden toimittamat 28 näytettä ovat jo tutkittavina Tullilaboratoriossa. Projektissa on mukana erityyppisiä tuotteita, mm. turve-, hunaja-, terva-, koivuvaseliini- ja mehiläisvahatuotteita, mutta myös ihan tavallisia shampoita, suihkusaippuoita ja vartalovoiteita. Kuluttajavirasto toimittaa tuotteiden testausselosteet kuntiin heti, kun ne ovat saatavilla (todennäköisesti heinäkuun lopussa), jotta kunnissa voidaan aloittaa mahdollisesti tarvittavat valvontatoimenpiteet. Kuluttajavirasto laatii projektin tuloksista ja kunnissa tehdyistä toimenpiteistä yhteenvedon. Lisätietoja antaa lakimies Riikka Innanen, puh. (09) Tuoteturvallisuusvalvonnan projektit vuonna 2008 Kuluttajaviraston ja lääninhallitusten neuvottelupäivässä sovittiin vuoden 2008 valtakunnalliseksi valvontaprojektin aiheeksi uimarantojen turvallisuus. Projekti toteutetaan kesän aikana. Tämän lisäksi lääninhallitukset järjestävät alueellisia valvontaprojekteja. Vuodelle 2008 suunniteltujen valvontaprojektien aiheet tulevat tuoteturvallisuusvalvonnan ekstranettiin kesän kuluessa. Asiasta tiedotetaan myös sähköpostilla. Lisätietoja antavat lääninhallitukset ja Kuluttajavirastossa ylitarkastaja Kaarina Kärnä, puh Uimarantojen tuoteturvallisuustarkastukset kesällä 2007 Kuluttajavirasto on laatinut uimarantojen tuoteturvallisuustarkastuksia varten tarkastuslistan, ja se löytyy Kuluttajaviraston tuoteturvallisuusvalvonnan ekstranetistä kohdasta tarkastuslistat sekä suomeksi että ruotsiksi. Uimarannat ovat yksi valvonnan painopistealueista, ja ne kuuluu tarkastaa valvontakriteeristön mukaisestikin kerran kesässä. Tällä kaudella sekä Etelä-Suomen että Oulun lääninhallituksilla on alueellinen uimarantojen turvallisuuteen keskittyvä valvontaprojekti. Projektien kokemuksista ja tuloksista kuullaan myöhemmin. Tuoteturvallisuustarkastuksia uimarannoille tehdään tänä kesänä laajemmin ensimmäistä kertaa. Tästä syystä Kuluttajavirasto suosittelee, että tarkastuksia ei nyt alkuvaiheessa yhdistettäisi muihin ympäristöterveydenhuollon tarkastuksiin. Kaikki tarkastuksessa läpikäytävät asiat eivät välttämättä ole ennestään tuttuja, joten nyt on hyvä keskittyä rauhassa tekemään perusteellista ja laadukasta uimarannan tuoteturvallisuusvalvontaa. 3

4 Koska tarkastettavia kohteita on paljon, tarkastuskohteet tulee valita riskinarvioinnin perusteella. Kohteiden valinnassa voi perusteena käyttää esimerkiksi rannan kävijämäärää (aloittaa vilkkaimmista rannoista), rannalla olevien palveluiden monipuolisuutta (laiturit, hyppytornit, leikkikentät, vuokraustoiminta, ravintolat) ja rannan laatua ja laajuutta (jyrkkäpohjainen, upottava, kivinen tai kallioinen, virtaavan veden läheisyys). Tuoteturvallisuusvalvonnassa ei ole merkitystä sillä, onko ranta virallinen, EU-uimaranta tai uimapaikka, vaan luokituksista piittaamatta tarkastuksia tehdään riskinarviointipohjalta. Riskit määrittelevät myös tarvittavat valvontatoimenpiteet. Ennen tarkastukselle lähtöä on hyvä tutustua uimarantojen ylläpitäjille lähetettyyn kirjeeseen (Dnro 2006/59/4278), joka löytyy Kuluttajaviraston internet-sivuilta. Lisätietoja uimarannoista saa myös Opetusministeriön Uimarantaoppaasta (liikuntapaikkajulkaisu nro 90). Oppaaseen tutustuttaessa on kuitenkin tärkeä pitää mielessä, että tuoteturvallisuusvalvonnassa ei ole merkitystä sillä, onko ranta ns. vähimmäisvarustettu uimaranta tai hyvin varustettu uimaranta, vaan arvioinnin tulee aina perustua riskeihin. Keskeiseksi kysymykseksi uimarannoilla noussee rantavalvonnan tarpeen määrittely. Tämäkin arviointi perustuu riskeihin, joihin vaikuttavat mm. rannan kävijämäärä ja rannan olosuhteet. Tuhansien järvien maassa suurin osa uimarannoista on kuitenkin niitä, joilta rantavalvontaa ei tarvitse edellyttää. Uimarantojen ylläpitäjille on tarjolla tarvittaessa riskinarvioinnin neuvontapalvelua Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton toimesta. SUH kehittää uimarantojen riskinarvioinnin neuvontaan valtakunnallista verkostoa ja tarjoaa ylläpitäjille turvallisuusriskien arviointia korvausta vastaan. Lisätietoa tästä palvelusta saa SUH:sta seuraavalta henkilöltä: Ilpo Johansson puh: (09) Lisäksi SUH tarjoaa rantapelastajakoulutusta, joka pätevöittää rantavalvontatehtäviin. Tarkastuskäynneillä on hyvä levittää tietoa näistä SUH:n palveluista. Kuluttajavirastossa uimarantoja koskeviin kysymyksiin vastaa tuoteturvallisuusinsinööri Tuija Lukkari, puh Trampoliinien turvallisuus puhuttaa tänäkin kesänä Trampoliinit ovat aiheuttaneet onnettomuuksia erityisesti lapsille useana kesänä. Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan valtaosa trampoliineilla aiheutuneista tapaturmista voitaisiin kuitenkin estää käyttämällä turvaverkkoa trampoliinin ympärillä ja noudattamalla turvallisuusohjeita. Kuluttajavirasto katsoo, että trampoliinien maahantuojien ja myyjien tulisi jatkossa tuoda maahan ja myydä vain sellaisia trampoliineja, joissa turvaverkko sisältyy myyntipakkaukseen. Jos tämä ei jostain syystä ole mahdollista, myyntipaikassa tulee olla saatavissa ostotilanteessa tram- 4

5 poliiniin yhteensopiva turvaverkko ja myyjän tulee suositella ostajalle sellaisen hankkimista. Kuluttajansuojalaki (38/1978) edellyttää, että trampoliinien markkinoinnissa ei saa myöskään käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Kuluttajille on annettava markkinoinnissa oikea kuva siitä, mitä trampoliinin turvallinen käyttäminen edellyttää. Tämä tarkoittaa trampoliinien mainoskuvituksen osalta sitä, että trampoliinilla voidaan esittää vain yksi lapsi kerrallaan. Lisäksi kuvassa tulee olla asennettuna turvaverkko, jos se myydään tuotteen yhteydessä. Muussa tapauksessa turvaverkon ostamista on syytä suositella mainoksessa. Suuri osa tapaturmista voitaisiin estää noudattamalla turvallisuusohjeita. Trampoliinin mukana tulee olla tuoteturvallisuuslainsäädännön edellyttämät suomen- ja ruotsinkieliset kokoamis- ja käyttöohjeet. Vaikka trampoliinin myyjä vastaa siitä, että itse tuote on turvallinen, keskeinen toimija puhuttaessa trampoliinien turvallisuudesta on myös ostaja itse. On tärkeää, että trampoliiniin hankitaan turvaverkko ja, että trampoliinien kokoamis- ja käyttöohjeet käydään huolellisesti läpi ennen kuin trampoliinia ryhdytään käyttämään. Vanhempien tulee valvoa lasten hyppimistä trampoliinilla ja opastaa lapsia käyttämään trampoliinia oikein (trampoliinilla saa hyppiä vain yksi henkilö kerrallaan). Päivitetyt ohjeet trampoliinien käyttäjille ja myyjille löytyvät Kuluttajaviraston internet-sivuilta. Kuluttajaviraston internetsivuilla on myös luettavissa tutkimus, joka on julkaistu Suomen Lääkärilehdessä 20-21/2007: Yli puolet trampoliinivammoista voitaisiin todennäköisesti välttää turvaverkolla ja turvallisuusohjeilla. Lisätietoja antaa tuoteturvallisuusinsinööri Tuija Lukkari, p. (09) Päiväkotien leikkipaikkojen aitaaminen Kuluttajavirasto on katsonut tarpeelliseksi tiukentaa kantaansa päiväkotien leikkipaikkojen aitaamiseen liittyen. Asia on kirjattu Kuluttajaviraston internetsivuilla kohdassa Yritykselle => Tuotteiden ja palveluiden turvallisuus => Eri tavara- ja palveluryhmien turvallisuusvaatimuksia => Leikkikentät, olevaan tietopakettiin. Tapahtuneiden onnettomuuksien ja vaaratilanteiden takia on tarpeen, että päiväkotien ym. vastaavien kohteiden pihat sekä leikkikentät, joita päiväkodit käyttävät, on aidattu ja varustettu asianmukaisella portilla. Esimerkiksi Helsingin kaupungin ympäristökeskus edellyttää tätä tuoteturvallisuusvalvonnassaan. Vastaavaa käytäntöä tulisi uusien, käyttöön otettavien päiväkotien ja leikkikenttien osalta noudattaa kaikkialla maassa välittömästi. Myös jo käytössä olevat leikkikentät ja päiväkotien pihat on syytä aidata; tämä voidaan toteuttaa riskinarviointiin perustuvassa kiireellisyysjärjestyksessä. Aidan tulee olla riittävän korkea, suosituksen mukaan 120 cm. Aidan tulee myös olla riittävän tiivis ja rakenteeltaan sellainen, ettei se houkuttele kiipeämään. Aidan sisäpuolella ei esimerkiksi saa olla askelmiksi soveltuvia tukiosia. Aidan alareunan tulisi olla noin 10 cm:n korkeudella maasta sen estämiseksi, etteivät lapset pääse ryömimään aidan ali. On 5

6 tärkeää, että portin avausmekanismi on sellainen, että lapsi ei saa porttia auki. Kuntia pyydetään viemään tietoa asiasta päiväkotien leikkipaikkojen ja leikkikenttien rakentamisesta ja ylläpidosta vastaaville tahoille sekä myös kunnan päivähoitotoimeen. Valvontaviranomaisten tulee riskinarviointiin perustuen ottaa asia huomioon myös tuoteturvallisuusvalvonnassa. Lisäksi samalla internetsivulla on tietoa leikkikentälle näkyvään paikkaan sijoitettavasta tunnistetaulusta, josta ilmenevät leikkikentän sijainti ja ylläpitäjän yhteystiedot. Näin esimerkiksi avunhälyttämistilanteessa on saatavissa vaivatta leikkikentän tarkka osoite. Toisaalta lasten vanhemmat voivat helposti ilmoittaa ilmenevistä turvallisuuspuutteista tai ilkivallasta, jolloin vaaranpaikat saadaan poistettua nopeasti. Taulussa on hyvä olla myös leikkikentän nimi, tarkka osoite ja sijaintikunta sekä yleinen hätänumero (112) avun hälyttämistilanteita varten sekä lisäksi ylläpitäjän yhteystiedot. Vastaavanlainen tunnistetaulu on suositeltavaa asentaa muihinkin palvelukohteisiin, joissa ei ole turvallisuudesta ja ylläpidosta vastaavaa henkilöstöä aina paikalla, esim. ulkoliikuntapaikoille, uimarannoille ja talviuintipaikoille. Lisätietoja antavat tuoteturvallisuusinsinööri Tuija Lukkari, puh. (09) ja lakimies Laura Holkko (09) Ulkomaille suuntautuvien matkojen ja ohjelmapalveluiden turvallisuus Kuluttajille tarjotaan myös sellaisia kuluttajapalveluita, jotka suuntautuvat ulkomaille. Tällaisia ovat ulkomaille suuntautuvien matkojen lisäksi esimerkiksi Suomen rajat ylittävät vaellusretket ja muut ohjelmapalvelut. Koska Suomen lainsäädäntöä ei sovelleta ulkomailla, suomalainen tuoteturvallisuussääntely ei myöskään koske sellaisia palveluja, jotka toteutetaan Suomen rajojen ulkopuolella. Sen sijaan silloin, kun palvelu myydään asiakkaalle Suomessa, sovellettavaksi tulee esim. Suomen tuoteturvallisuuslainsäädännön mukainen, tietojen antamista koskeva sääntely. Näin ollen kuluttajalle tulee antaa riittävästi tietoa tarjotusta palvelusta, jotta hän voi arvioida mm. siihen liittyvät riskit ja sen, haluaako hän osallistua palveluun ja kykeneekö hän suoriutumaan siitä. Tällaista tietoa voisi olla esimerkiksi tieto siitä, että palveluun kuuluu jokin rankka fyysinen suoritus kuten pitkä tai muuten haastava kävelymatka. Voidaan myös katsoa, että esim. Suomessa toimivalla ohjelmapalveluyrityksellä, joka järjestää Suomen puolelta lähteviä ja toisen maahan puolelle meneviä vaelluksia, tulee kuitenkin olla mm. suomalaisen tuoteturvallisuuslainsäädännön mukainen turvallisuusasiakirja ja mahdolliset turvallisuussuunnitelmat. Varsinaiseen palvelun toteuttamiseen ulkomailla soveltuu kuitenkin paikallinen lainsäädäntö, jonka sisältö voi Euroopassakin vaihdella huomattavasti eri maiden välillä. Tämä johtuu mm. siitä, ettei EU:ssa ole yleistä kuluttajapalveluksien turvallisuutta koskevaa sääntelyä. Koska suomalaiset kuluttajat usein kuitenkin odottavat suomalaista turvallisuustasoa, erityisesti ostaessaan palvelun Suomesta tai suomalaiselta taholta, asiakkaalle onkin tarpeen mukaan syytä kertoa, ettei palvelun 6

7 toteuttamiseen ulkomailla sovelleta suomalaisia tuoteturvallisuussäännöksiä. Siltä osin kuin tällaisiin palveluihin sovelletaan Suomen tuoteturvallisuuslainsäädäntöä, tulee huomioida, että Suomen tuoteturvallisuusvalvontaviranomaisilla, kuten muillakaan Suomen viranomaisilla, ei ole toimivaltaa suorittaa toimenpiteitä (kuten tehdä tarkastusta) muiden valtioiden alueella. Näin ollen tällaisten palveluiden valvonta saattaa käytännössä rajoittua esim. asiakirjojen tarkastamiseen Suomessa vaikkapa toiminnanharjoittajan toimistolla. Tällainen ulkomaille suuntautuva toiminta ei myöskään kuulune valvonnan painopistealueisiin. Lisätietoja antaa lakimies Laura Holkko, puh. (09) Vastuuvapaussopimukset palveluita tarjotessa On tullut esiin, että joissakin kuluttajapalveluissa (erityisesti kilpailuissa ja ohjelmapalveluissa) palvelun tarjoajat pyytävät tai jopa edellyttävät, että osallistujat allekirjoittavat ns. vastuuvapaus-paperin / -sopimuksen. Tällaiseen vastuuvapauspaperiin on usein kirjattu, että palvelun tarjoaja eli tapahtuman järjestäjä vapautuu (lähes kaikesta) vastuusta, ja että osallistuja tietää palveluun kuuluvista riskeistä ja kantaa itse vastuun esim. palveluun osallistumisesta mahdollisesti seuraavista vammoista. Tällainen menettely (vastuuvapauspaperi tai sen allekirjoittaminen) ei kuitenkaan vaikuta palvelun tarjoajan tuoteturvallisuuslainsäädännön mukaiseen vastuuseen. Vaikka ns. vastuuvapauspapereissa ei useinkaan yksilöidä, mistä vastuusta on kyse (esim. rikosoikeudellinen vastuu, sopimusoikeudellinen vastuu, vahingonkorvausvastuu, tuoteturvallisuuslainsäädännön mukainen vastuu), on selvää, etteivät kaikki vastuun lajit ole sellaisia, että kuluttaja voisi määrätä, kuka oikein on vastuussa. Tuoteturvallisuuslainsäädännön osalta voidaan todeta, että kuluttaja ei voi (esim. allekirjoituksellaan) muuttaa sitä, että KuTu-laki asettaa elinkeinonharjoittajalle huolellisuusvelvoitteen siitä, että palvelu on turvallinen. Tuoteturvallisuusmielessä se, että osallistuja ohjataan allekirjoittamaan jotakin, toimii lähinnä sen varmistamisessa, että hän on lukenut ja sisäistänyt esim. annetut turvaohjeet. Kirjallisesti annettuihin ohjeisiin ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota, ja saattaakin olla, että osallistuja lukee tarkemmin sellaiset ohjeet, joiden yhteydessä häntä pyydetään allekirjoituksellaan varmentamaan ohjeiden lukeminen ja ymmärtäminen. Ns. vastuuvapauspaperin voidaan siis katsoa olevan osa kuluttajille tarkoitettua tietojen antamista, josta on säädetty KuTu-laissa (5 ) ja ns. tietojenantoasetuksessa (10 ja 11 ). Palvelun turvallisuudesta vastaa kuitenkin edelleen palvelun tarjoaja. Tämä on syytä selventää esim. tarkastustoiminnan yhteydessä toiminnanharjoittajille mm. väärien uskomusten välttämiseksi. Joissakin (suhteellisten harvinaisissa) tilanteissa saattaa olla tuoteturvallisuusmielessä hyväksyttävää, että kuluttajille tarjotaan palvelua, johon luonnostaan sisältyy erityisiä vaaratekijöitä ja joissa kuluttaja voi altistua tavanomaista huomattavasti suuremmille onnettomuusriskeille. Tällaisten palveluiden käyttäjät ovat yleensä melko valikoituneita henkilöitä, jotka tuntevat palveluun liittyvät erityiset vaaratekijät. Tällaisissa ti- 7

8 lanteissa on tärkeää, että palvelun tarjoaja varmistuu kuluttajien tietotasosta ja siitä, että palvelun käyttäjällä on tosiasialliset edellytykset selviytyä palveluksesta vaarantamatta itseään enemmän kuin on kyseisessä palveluksessa tavallista. Tällaisessakaan tilanteessa ei kuitenkaan edempänä mainitulla ns. vastuuvapauspaperilla ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko palvelun tarjoaja täyttänyt lainsäädännön edellyttämän huolellisuusvelvoitteensa, vaan tämä arvioidaan sen perusteella, voidaanko mm. palvelu ja siihen osallistujat huomioon ottaen (valvonnallisesti) hyväksyä tavanomaista suurempia riskejä. Tällaiset palvelut eivät ole tuoteturvallisuusvalvonnan painopistealueita. Jos palvelussa kuitenkin altistutaan esim. ilmeiseen hengenvaaraan (ääriesimerkkinä voisi olla venäläisen ruletin tarjoaminen kuluttajille), asiaan on luonnollisesti syytä puuttua. Lisätietoja antaa lakimies Laura Holkko, puh. (09) Työharjoittelijoiden käyttäminen palvelun tarjoamisessa Kuluttajaviraston ns. ohjelmapalveluohjeen mukaan työharjoittelussa olevia opiskelijoita tulee käyttää kuluttajapalvelusten henkilökuntana päänsääntöisesti vain varsinaisen henkilökunnan ohjauksessa ja apuna (ohjeen kohta 8.1.). Opiskelijoita ei siis lähtökohtaisesti tule käyttää esim. ohjelmapalveluaktiviteetteja toteutettaessa ilman varsinaisen henkilökunnan paikallaoloa. Mikäli valvonnassa tulee esiin, että esim. ohjelmapalveluyrityksissä käytetään työharjoittelijoita tehtävissä, joissa tulisi olla kokenutta ja osaavaa henkilökuntaa, asiaan tulee kuluttajille aiheutuvan vaaran torjumiseksi puuttua. Valvonnassa tulee kuitenkin muistaa, että vaara palvelun tuottamisessa ei aiheudu työharjoittelijoiden tai muiden henkilöiden opiskelijastatuksesta sinänsä, vaan siitä, että opiskelijoilla ei oletettavasti ole vielä riittävää osaamista ja kokemusta voidakseen toimia vastaavissa tehtävissä kuin työtä pidempään tehneet ja toteuttaa aktiviteettia turvallisesti. Ohjelmapalvelualalla on sellaisiakin opiskelijoita (tutkintoa suorittavia henkilöitä), joilla voi olla esim. työn tai harrastusten kautta hankittu kovakin kokemus alalta (esim. yrittäjänä tai työntekijänä). Tutkinnon suorittaminen voi olla näille henkilöille muodollisuus tai saattaa olla, että he opiskelevat, koska haluavat kehittyä jollakin osa-alueella. Näin ollen ei voida yksinkertaistetusti sanoa, että opiskelija yksinään palvelua toteuttamassa aiheuttaisi vaaraa, vaan tarkastuksilla tulee selvittää palvelun suorittajien tosiasiallinen osaaminen (eikä vain se, onko hän opiskelija). Lisätietoja antaa lakimies Laura Holkko, puh. (09) Alihankkijoiden käyttäminen kuluttajapalveluksissa Kuluttajalle tarjottavan palvelun tuottamiseen voi osallistua useampi taho: esimerkiksi matkanjärjestäjä, jolta asiakas ostaa matkapaketin ja ohjelmapalveluyritys, jolta matkanjärjestäjä tilaa asiakkaille ohjelmaa. KuTu-laki ei ota kantaa vastuun jakautumiseen näiden eri tahojen kesken. Laki ei siis yksilöi sitä, mikä taho tällaisessa palveluketjussa on (ensisijainen) vastuutaho, joten kaikki toiminnanharjoittajat ovat osaltaan vastuussa palvelun (esim. asiakkaille tarjottavan ohjelmapalvelun) turvallisuudesta. 8

9 Tuoteturvallisuusvalvontaa kohdistetaan ketjun eri osiin sen mukaisesti, miten mahdolliset vaaratekijät saadaan tehokkaimmin tai tarkoituksenmukaisimmin poistettua. Valvonnassa siis vaikutetaan esim. joko palvelun kuluttajalle varsinaisesti tarjoavaan elinkeinonharjoittajaan kuten matkanjärjestäjään tai yksittäisen toiminnon toteuttajaan (alihankkijaan) kuten ohjelmapalveluyritykseen. Ainoastaan sillä elinkeinonharjoittajalla, jolta kuluttaja hankkii palvelun (esim. matkanjärjestäjä, joka myy paketin kuluttajalle), on yleensä mahdollisuus varmistua koko palvelutuotteen turvallisuudesta. Esim. alihankkijoita käyttäessään hänen tuleekin olla huolellinen ja käyttää vain sellaisia alihankkijoita, jotka täyttävät tuoteturvallisuuslainsäädännön heille asettamat velvoitteet. Tämän tahon tulee myös huolehtia mm. siitä, että kaikessa toiminnassa ja kaikissa ketjun osissa on huolehdittu asianmukaisesta turvallisuussuunnittelusta. Haasteena on tällöin mm. eri toimijoiden turvallisuussuunnittelujen (asiakirjojen) yhteensovittaminen ja sen varmistaminen, ettei turvallisuussuunnitteluun jää aukkokohtia. Tämä tulee ottaa huomioon myös valvonnassa. Itsestään selvää on, että kunkin osapalvelun suorittaja on paras osaaja omalla sektorillaan ja hänen tulee huolehtia asiakasturvallisuudesta lain edellyttämällä tavalla ja parhaansa mukaan. Lisätietoja antaa lakimies Laura Holkko, puh. (09) KuTu-lain soveltuminen kilpailutoimintaan Erilaiset kilpailut, joihin osallistuu kuluttajia, kuuluvat kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain soveltamisalaan. Näin on siitä huolimatta, että ne on lähtökohtaisesti rajattu pois Kuluttajaviraston ns. ohjelmapalveluohjeen soveltamisalasta. Ohjeen soveltamisalaa koskevassa rajauksessa on otettu huomioon, että kilpailuista on usein olemassa lajikohtaisia sääntöjä, järjestämisohjeita tms. laajemmin käytössä olevia ohjeita, jotka voidaan ottaa valvonnassa huomioon. Ku- Tu-lain ja ohjelmapalveluohjeen soveltamisalojen välillä on siis eroa. Kilpailuihin sovelletaan samoja osallistujien turvallisuutta koskevia vaatimuksia kuin muihinkin kuluttajapalveluksiin. Niiden tulee olla turvallisia, ja palvelun tarjoajalla tulee mm. olla riittävät tiedot tarjoamastaan palvelusta ja siihen liittyvistä vaaroista. Kilpailutyyppisen kuluttajapalvelun turvallisuutta arvioitaessa yksi tärkeä tekijä on tietojen antaminen kuluttajille. Tietoja voi olla tarpeen antaa esim. siltä osin, mitä taitoja kilpailuun osallistuminen henkilöltä edellyttää, jotta se voidaan toteuttaa turvallisesti. Tulee kuitenkin muistaa, että kilpailutoimintaan mahdollisesti kohdistettavan valvonnan tulee aina perustua tapauskohtaiseen riskinarviointiin. Koska KuTu-lakia sovelletaan myös kilpailuihin, myös niiden osalta voi tulla kyseeseen lain 1 3 mom. mukainen poikkeussäännös, jonka mukaan lakia ei sovelleta yleishyödylliseen yhdistyksen jäsenilleen muussa kuin elinkeinotoiminnassa tarjoamaan toimintaan. Jos kilpailu on sen sijaan esim. avoin muillekin kuin yhdistyksen jäsenille, kyseessä on Ku- 9

10 Tu-lain mukainen toiminta. Lisätietoja antaa lakimies Laura Holkko, puh. (09) Kesän erityistilannevalmius valvontayksiköissä Näin kesäaikaan tarjolla on paljon erilaisia vapaa-ajan viettoon ja lomailuun liittyviä kuluttajapalveluita. Valvontayksiköitä kehotetaan varmistamaan kesän aikana valvonnan toimintavalmius sijais- yms. järjestelyillä esim. onnettomuustapausten tai pikaisia toimia vaativien ilmoitusten käsittelyn takia. Kuluttajavirastossa on myös päivystys koko kesän ajan, puh. (09) Tuoteturvallisuusvalvontaryhmän kesäharjoittelija Tuoteturvallisuusvalvontaryhmässä on aloittanut 1.6. kesäharjoittelijana oikeustieteen yo Aino Pennanen. Kesän aikana Aino käsittelee ilmoituksia, avustaa valvontaprojekteissa ja sijaistaa assistentti Eija Pullista hänen kesälomansa aikana. Ainon sähköpostiosoite on ja hänet tavoittaa puhelinnumerosta Johtaja Tomi Lounema Ylitarkastaja Kaarina Kärnä 10