UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA

Transkriptio

1 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA Vuosiraportti 2016 Hanna Turkki Nro Lounais-Suomen <SSS> CSffl^Q vesi- ja ympäristötutkimus Oy

2 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 59 (64) 7. TIIVISTELMÄ Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tarkoituksena on selvittää Vara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden ja Uudenkaupungin kaupungin jätevesien ja muiden mereen tapahtuvien päästöjen vaikutuksia merialueen tilaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Merialueen tarkkailu täyttää Yara Suomi Oy:lle ja Uudenkaupungin kaupungille lupapäätöksissä asetetut velvoitteet vesistötarkkailun osalta. Merialueen tilaan vaikuttavat tekijät Uudenkaupungin merialueelle eri lähteistä tuli kokonaiskuormituksena arviolta 2, 8 tonnia fosforia ja 322 tonnia typpeä vuoden 2016 aikana. Arvioihin eivät sisälly taajama-alueen hulevedet. Kokonaiskuormitus oli sekä fosforin että typen osalta selvästi pienempi kuin vuotta aiemmin. Jätevesien osuus tunnetusta fosforin kokonaiskuormituksesta oli 25 % ja typpikuormituksesta 39 %. Tunnetusta fosforikuormituksesta makeavesialtaan kautta tuleva osuus oli 32 %, Hylkimyksen alueen kalankasvatuksen osuus 14 %, kipsialueelta suotautuva osuus 9% ja ilmalaskeuman osuus 20 %. Typpikuormituksesta 50 % oli makeavesialtaan kautta tulevää kuormitusta, noin 2 % kalankasvatuksesta ja 9 % ilmalaskeuman kautta tulevaa kuormitusta. Makeavesialtaan kautta tullut kuormitus oli vuonna 2016 tavallista pienempi. Yara Suomi Oy:n fosforikuormitus oli 20 % ja typpikuormitus 40 % pienempi kuin vuotta aiemmin. Kuormitus oli fosforin osalta yli 30 % ja typen osalta yli 50 % pienempi kuin vuosinä keskimäärin. Syksyllä 2013 valmistui kipsikasan eristeseinärakenne, jonka tarkoituksena on estää fosforivuotoa merialueelle. Jätekipsialueen aiheuttamaksi kuormitukseksi on viimeisimpien laskelmien mukaan arvioitu 0,25 tonnia vuodessa. Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamolta tullut kuormitus oli fosforin osalta yli 60 % ja typen osalta 4 % pienempi kuin vuotta aiemmin. Kokonaistyppikuormitus oli lähes 50 % ja ammoniumtyppikuormitus yli 60 % suurempi 2000-luvun aiempaan keskimääräiseen verrattuna. Fosforikuormitus oli kuitenkin 30 % 2000-luvun aiempaa keskimääräistä pienempi. Viimeisen viiden vuoden aikana typpikuormitus ja vuonna 2015 myös fosforikuormitus on ollut selvästi aiempää suurempaa. Tulokuormitus on kasvanut niin paljon, että biologiseen suodatinlaitokseen menee mitoituskuormitusta enemmän kuormitusta. Tämä on heikentänyt nitrifikaatiota ja kokonaistypen puhdistustehoa. Myös kiintoaine-ja BOD -kuormitus ovat selvästi kasvaneet. Jäätalvi oli jälleen huomattavasti keskimääräistä lyhyempi. Koko vuoden keskilämpötila oli asteen tavallista korkeampi. Helmi-, touko- ja joulukuussa oli selvästi tavanomaista lämpimämpää, kun taas tammikuu oli poikkeuksellisen kylmä. Vuoden 2016 sademäärä oli yli 30 % keskimääräistä pienempi. Eniten satoi elo-ja helmikuussa, kun taas maaliskuu ja loppuvuosi syyskuusta joulukuuhun oli poikkeuksellisen vähäsateinen. Sirppujoen keskivirtaama oli lähes puolet pienempi kuin vuonna 2015 ja noin 30 % pienempi kuin viitenä edellisenä vuonna keskimäärin. Varsinkin loppuvuoden virtaamat olivat pieniä. Merivesi oli suurimman osan vuotta keskiveden alapuolella. Alimmillaan vesi oli loka-marraskuussa, yli 70 cm keskivettä alempana. Veden tila ja laatu Tammikuun lopussa pintakerroksen fosforipitoisuudet olivat poikkeuksellisesti suurimmat Madonmaan lisäksi myös tausta-alueella Putsaaren aukolla. Hankosaaren lähivesissä pintakerroksen fosforipitoisuudet vastasivat läheisten havaintopaikkojen pitoisuutta. Jätevesien purkualueen läheisyydessä Vähä-Seikomaalla ja Janhualla fosforipitoisuudet eivät olleet koholla muuhun merialueeseen verrattuna. Fosforipitoisuus vesipatsaan ja merialueen keskiarvona oli Lounais-Suomen vesi-ja ympäristötutkimus Oy

3 60 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 19 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi. Myös tausta-alueella Putsaaren aukolla keskimääräinen fosforipitoisuus oli yli 20 % tavallista pienempi vaikka pintapitoisuus olikin kohonnut. Jäätalvi oli poikkeuksellinen ja havaintopaikoista noin puolesta ei saatu näytteitä. Lopputalvella maaliskuussa pohjan läheinen happitilanne oli pääosin hyvä ja ajankohdan tavanomaisella tasolla. Ainoastaan Hankosaaren itäpuolella happitilanne oli hieman heikentynyt. Vesi oli pääosin melko kirkasta. Suurimmat kiintoainepitoisuudet olivat Hankosaaren itäpuolella ja Madonmaalla, joissa myös sameusarvot olivat kohonneita. Fosforipitoisuudet olivat suurimmat Madonmaalla, Hankosaaren itäpuolella ja Janhualla. Pitoisuudet olivat hieman ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä. Hankosaaren lähivesien keskimääräinen fosforipitoisuus oli noin 16 % suurempi kuin lähihavaintopaikkojen 150 ja 170 keskimääräinen pitoisuus. Makeavesialtaan vaikutus näkyi selvästi Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella pintakerroksen kohonneina typpipitoisuuksina ja alentuneena suolaisuutena. Lievemmin typpipitoisuus oli noussut Hankosaaren lähialueilla, Madonmaalla, Humalaisten edustalla, Vaakuan luoteispuolella, Sundinkarien alueella ja Iso-Haiduksen pohjoispuolella. Pintakerroksen typpipitoisuudet olivat keskimäärin 10 % ja vesipatsaan keskiarvona keskimäärin 5 % ajankohdan tavallista pienempiä. Pääosalla merialuetta ammoniumtypen pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan. Merialueen hygieeninen tila oli Mustaluodon edustalla hyvä ja muualla tutkitulla merialueella, myös jätevesien purkualueen lähistöllä erinomainen. Avovesikautena vesi oli selkeimmin lämpötilakerrostunut heinäkuussa mutta kerrostuneisuus oli pääosin purkautunut jo elokuussa. Kesäkuussa happitilanne oli heikentynyt Vähä- Seikomaalla, Janhualla, Hankosaaren itäpuolella ja Vaakuan luoteispuolella. Heinäkuussa happitilanne oli selvästi heikentynyt kesäkuusta ja em. paikkojen lisäksi pohjanläheinen happitilanne oli huono myös Aaholmin edustalla. Hankosaaren itäpuolella heikon happitilanteen seurauksena pohjan läheiset ravinnepitoisuudet olivat erittäin suuria. Elokuussa happitilanne kohentui ja oli heikko vain syvimmällä Putsaaren aukon havaintopaikalla, jossa vesi oli edelleen kerrostunut ja Vaakuan luoteispuolella. Loppukesän happitilanne oli melko tavanomainen Vähä-Seikomaata ja Janhuaa lukuun ottamatta, jossa happitilanne oli selvästi tavallista parempi. Syys-lokakuussa happitilanne oli hyvä koko merialueella. Pääosalla havaintopaikoista keskimääräiset avovesikauden näkösyvyydet ovat kahtena viime vuotena olleet aiempaa pienemmällä tasolla. Varsinkin osalla sisimmistä alueista (112, 215, 223, 150) näkösyvyydet olivat selvästi pitkäaikaiskeskiarvqja pienempiä. Kiintoainepitoisuudet kesäkauden ja havaintopaikkojen keskiarvona olivat keskimäärin noin 30 % tavallista suurempia. Varsinkin Humalaisten ja Vaakuan luoteispuolen alueilla pitoisuudet olivat selvästi (60-70 %) pitkäaikaiskeskiarvoja suurempia. Myös tausta-alueella Putsaaren aukolla kesäkauden keskimääräiset kiintoainepitoisuudet ovat kolmena viime vuotena olleet aiempaa suurempia. Hankosaaren itäpuolella (215) keskimääräinen kiintoainepitoisuus vastasi tavanomaista. Merialueen fosforipitoisuudet olivat suurimmillaan pääosin elo-syyskuussa ja pienimmillään toukokuussa. Tausta-alueella Putsaarenaukolla kesäkauden pitoisuus oli noin 5 % pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Avovesikauden keskiarvona suurimmat pitoisuudet olivat Madonmaalla, Hankosaaren itä-ja länsipuolella, Janhuallaja Mustaluodon edustalla. Rehevyystasoluokituksessa avovesikauden fosforipitoisuudet tuotantokerroksessa olivat Vehasten tasalta länteen ja Vehasten ja Vaakuan välisellä alueella lievästi rehevällä tasolla. Sisemmällä merialueella pitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Merialueen keskiarvona tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat avovesikaudella 11 % pitkäaikaiskeskiarvoa suurempia. Hankosaaren lähivesissä avovesikauden keskiarvopitoisuus oli 15 % ja jätevesien purkualueella Vähä-Seikomaalla myös 15 % pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Lounais-Suomen vesi- ja ymparistötulkimus Oy

4 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 61 (64) Avovesikauden typpipitoisuudet olivat kohonneet makeavesialtaasta purkautuvan veden, jätevesien ja valumavesien vaikutuksesta selvästi Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella, Hankosaaren länsipuolella ja Madonmaalla. Lievempää typpitason nousua oli Hankosaaren itäpuolella, Lauh'edelläja Humalaisten edustalla. Selvästi suurin avovesikauden typpipitoisuus oli lähinnä allasta Mustaluodon edustalla. Merialueen typpipitoisuudet vastasivat keskimäärin pitkäaikaiskeskiarvoja. Makeavesialtaan kautta tuli vuonna 2016 tavallista vähemmän kuormitusta. Typpipitoisuus on vaihdellut eniten jätevesien purkupaikan tuntumassa jätevesien ja makeavesialtaan vaikutusalueella. Viitenä viime vuotena pitoisuustaso on Vähä- Seikomaalla selvästi noussut. Suurimmillaan 2000-luvulla pitoisuus oli vuonna Monin paikoin pitoisuus oli vuonna 2016 pienempi kuin kahtena edellisenä vuonna. Klorofyllipitoisuudet olivat pääosalla tutkimusaluetta selvästi suurimmillaan vasta syyskuussa, kuten usein aiemminkin. Suurimmat pitoisuudet avovesikauden keskiarvona olivat Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella sekä Madonmaalla. Pitoisuuksien keskiarvojen mukaan sisäsaariston alue ja osa välisaariston alueesta oli luokiteltavissa reheväksi ja muu merialue lievästi reheväksi. Vaihtelut ovat olleet suurimmat sisimmillä alueilla ja kuormituslähteiden läheisyydessä Vähä-Seikomaalla ja Hankosaaren itäpuolella. Tausta-aluetta lukuun ottamatta 2000-luvun pitoisuustrendi on nouseva, tosin vuoden 2016 pitoisuustaso oli sisimpia alueita lukuun ottamatta monin paikoin muutamaa aiempaa vuotta pienempi. Klorofyllipitoisuudet avovesikauden ja havaintopaikkojen keskiarvona olivat noin 20 % pitkäaikaiskeskiarvoja suurempia. Mustaluodon edustalla ja Janhualla pitoisuudet olivat selvästi pitkäaikaiskeskiarvoja suurempia. Pitkään lämpimänä jatkunut sää huhti-toukokuussa edesauttoi kasviplanktontuotannon käynnistymistä varsinkin, kun fosforiravinteita oli tavallista enemman saatavilla. Myös heinäkuun lopun lämmin ja kuiva sääjakso edesauttoi tuotannon kasvua varsinkin suojaisilla alueilla, joissa fosforiravinteita oli hyvin saatavilla. Erityisesti Mustaluodon edustalla klorofyllipitoisuudet olivat poikkeuksellisen suuria kaikkina kesäkuukausina. Lokakuussa Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella sameusarvot olivat yli kaksinkertaisia ja fosforipitoisuudet noin 65 % pitkäaikaiskeskiarvqja suurempia, mikä johtui todennäköisesti altaan kautta tulevasta tavallista selvästi niukemmasta vesimäärästä pitkän kuivan kauden seurauksena sekä hitaammasta veden vaihtumisesta. Altaan kautta tuleva vesi on yleensä kirkastaja niukkafosforista vastaanottavaan vesistöön verrattuna. Kasviplankton Heinä-elokuun keskiarvona selvästi pienin kasviplanktonin biomassa oli tausta-alueella, kun taas selvästi suurimmat keskimääräiset biomassat olivat Hankosaarenja makeavesialtaan välisellä alueella. Havaintopaikkojen keskiarvona keskimääräinen biomassa oli 12 % pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi. Varsinkin tausta-alueella Putsaaren aukolla biomassa oli selvästi tavallista pienempi. Sen sijaan Janhuallaja Vähä-Seikomaalla kesän biomassa oli selvästi tavallista suurempi. Kaikilla paikoilla biomassat olivat heinäkuussa elokuuta suurempia. Heinäkuisessa kasviplanktonissa vallitsivat pääosin sinilevät. Jätevesien purkualueella Vähä- Seikomaallaja Janhualla sinilevien osuus oli vähäinen ja valtalajeina olivat heterotrofiset flagellaatit. Sinilevien määrä oli suurin Hankosaaren itäpuolella. Selkeänä valtalajina kaikilla paikoilla oli Aphanizomenon sp., mikä esiintyy merialueella tiettävästi myrkyttömänä. Isokokoista ja runsaana esiintyessään lähes aina myrkyllistä Nodulariu sp. -sinilevää esiintyi vain Hylkimysten alueella mutta määrä oli pieni. Elokuussa sinilevät muodostivat edelleen suurimman osuuden kasviplanktonista ja valtalajina oli Aphanizomenon sp. Sinileviä oli selvästi eniten Janhualla ja Vähä-Seikomaalla, joissa esiintyi varsinkin pienikokoisia koloniaalisia lajeja. Nodularia sp. -sinilevää esiintyi kaikilla paikoilla mutta määrät olivat pieniä. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy

5 62 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) Yleinen käyttökelpoisuus ja vertailu ekologisen tilan luokkarajoihin Ympäristöhallinnon soveltaman vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Uudenkaupungin merialueen käyttökelpoisuus oli tuotantokerroksen fosfori-ja klorofyllipitoisuuksien avovesikauden keskiarvon perusteella Hylkimysten alueella ja Putsaaren aukolla hyvä. Madonmaalla, Vähä-Seikomaalla, Janhualla ja Mustaluodon edustalla käyttökelpoisuus oli välttävä ja muualla merialueella tyydyttävä (kuva 18). Käyttökelpoisuus oli heikompi kuin vuotta aiemmin, jolloin välttävään alueeseen kuului vain Madonmaa, kun vuonna 2016 siihen kuului lisäksi suurin osa Hankosaaren ja makeavesialtaan välisestä alueesta. Avovesikauden klorofyllipitoisuudet olivat Aaholmin ja Lyökin edustalla hyvällä tasolla mutta fosforipitoisuus jäi tyydyttävälle tasolla. Avovesikauden aikana hygieeninen tila oli koko merialueella vähintään hyvä. Myös lopputalven tarkkailussa hygieeninen tila oli vähintään hyvä koko merialueella. Lokakuussa hygieeninen tila oli Madonmaalla tyydyttävä mutta muualla merialueella hyvä tai erinomainen. Ekologisen luokituksen veden laadun luokkarajoihin verrattuna Mustaluodon edusta, Janhuan alue ja Madonmaa sijoittuivat kaikkien suureiden osalta huonoon luokkaan. Myös Vähä- Seikomaalla ja Hankosaaren itäpuolella osa suureista oli huonossa luokassa. Keskimääräinen näkösyvyys oli suurimmalla osalla havaintopaikoista huonossa luokassa ja fosforipitoisuus välttävässä luokassa. Tausta-alueella Putsaaren aukolla klorofyllipitoisuus sijoittui erinomaiseen ja fosfori- ja typpipitoisuudet hyvään luokkaan. Myös Hylkimysten sisäpuolella ravinnepitoisuudet olivat hyvässä luokassa. Pääosin merialue sijoittui välttävään tai huonoon luokkaan. Hylkimysten ulkopuolinen alue sijoittui lähinnä tyydyttävään luokkaan. Luokitus hieman heikkeni vuoteen 2015 verrattuna. Varsinkin näkösyvyydet olivat monin paikoin heikompia kuin vuotta aiemmin. Sen sijaan typpipitoisuudet olivat pääosin pienempiä ja luokitus niiden osalta parempi kuin vuotta aiemmin. Janhualla, Mustaluodonja Lyökin edustalla luokitus heikkeni useamman suureen osalta. Sen sijaan Vähä-Hylkimyksen alueella ja Vaakuan luoteispuolella tila oli selvästi vuotta 2015 parempi. Vertailua tehdessä on huomioitava, että varsinaista luokitusta tehtäessä käytetään yleensä useamman vuoden keskiarvoja. Turussa 29. toukokuuta 2017 Hanna Turkki biologi JM/^I Lounais-Suomen vesi-ja ympäristötutkimus Oy

6 ^. ^. IT MANNERLOHI OY:N HYLKIMYSTEN JA VARANPÄÄN EDUSTAN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2016 Hanna Turkki Nro Lounais-Suomen Effi^. vesi-ja ympäristötutkimus Oy

7 12(13) MANNERLOHI OY:N HYLKIMYSTEN JA VARANPAAN EDUSTAN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKtMUS (2016) 6. TIIVISTELMÄ Iso-Hylkimyksen koillispuolella toimii Mannerlohi Oy:n Hylkimyksen laitos. Varanpään edustalla oleva Mannerlohi Oy:n Humalkarin laitos toimii talvivarastona. Laitosten vuonna 2016 tuottama kalamäärä oli yhteensä kiloa ja kuormitus 411 kiloa fosforia ja 4487 kiloa typpeä. Fosforikuormitus oli yli 30 % ja typpikuormitus 17 % pienempi kuin aiemmin 2000-luvulla keskimäärin. Varsinais- Suomen ELY -keskuksen tietojen mukaan laitokset toimivat lupaehtojen puitteissa. Vuonna 2016 ohjelmaan kuului veden laadun tarkkailu kahdesti kesän aikana yhteensä kolmelta havaintopaikalta. Humalkarin talvivarastointilaitoksen tarkkailuun ei kuulu vesitutkimusta. Sekä heinä- että elokuussa vesipatsaan lämpötilaerot olivat pieniä eikä lämpökerrostuneisuutta ollut. Happitilanne oli hyvä kaikilla havaintopaikoilla ja riittävä lohensukuisten kalojen toimeentulolle sekä heinä- että elokuussa. Heinäkuussa vesi oli fosforipitoisuuden perusteella rehevintä laitoksen pohjoispuolella. Typpi- ja klorofyllipitoisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja laitoksen lähialueiden ja vertailualueen välillä. Kalankasvatuslaitoksen rehevöittävä vaikutus näkyi laitoksen pohjoispuolella lievästi kohonneena fosforipitoisuutena. Tutkimusalueella vesi oli rehevämpää kuin Uudenkaupungin merialueen tutkimuksen Hylkimyksen havaintopaikoilla mutta vähemmän rehevää kuin Vaakuan eteläpuolella. Elokuun alkupuolella vesi oli fosforipitoisuuden perusteella rehevintä laitoksen kaakkoispuolella. Typpi- ja klorofyllipitoisuudet olivat selvästi suurimmat vertailualueella. Tutkimusalueella veden fosforipitoisuudet olivat hieman suurempia kuin Iso-Hylkimyksen pohjoispuolella mutta selvästi pienempiä kuin Vaakuan eteläpuolella. Laitoksen lähialueella typpi- ja klorofyllipitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin lähimmillä Uudenkaupungin merialueen havaintopaikoilla. Kalankasvatuslaitoksen rehevöittävä vaikutus näkyi todennäköisesti laitoksen lähialueilla lievästi kohonneena fosforipitoisuutena. Havaintopaikkojen keskiarvona tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat 11 %, typpipitoisuudet 7 % ja klorofyllipitoisuudet 21 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä. Tuotantokerroksen fosfori- ja klorofyllipitoisuudet olivat kesän keskiarvona lievästi rehevällä tasolla. Ekologisen luokituksen luokkarajoihin verrattuna tuotantokerroksen fosfori- ja klorofyllipitoisuudet olivat kaikilla kolmella havaintopaikalla tyydyttävällä ja näkösyvyydet välttävällä tasolla. Typpipitoisuus oli laitoksen kaakkoispuolella hyvällä ja laitoksen pohjoispuolella ja vertailualueella tyydyttävällä tasolla. Turussa 23. toukokuuta 2017 Hanna Turkki biologi ^/^imi Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy

8 Lounais-Suomen sy vesi-ja ympäristötutkimus Oy LÄNSI-RANNIKON KALA OY:N VELVOITETUTKIMUKSET ROUHUNAUKOLLA TOUKOKUUSSA 2017 Väliraportti nro Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy teki Länsi-Rannikon Kala Oy:n toimeksiannosta kalankäsittelylaitoksen lupaehtoihin kuuluvan velvoitetarkkailututkimuksen Rouhunaukolla. Vesitutkimus tehtiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hyväksymän ( , VARELY/1102/2014) ohjelman mukaan viidessä paikassa (liite l). Näytteenotosta vastasi Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n sertifioitu ympäristönäytteenottaja (SYKE, ympäristönäytteenottajien henkilösertifiointi). Havaintopaikkqjen paikannus tehtiin GPS-navigaattorilla aiemmin tallennettujen sijaintitietojen mukaan. Vesinäytteet otettiin Limnos- tai putkinoutimella. Määritykset tehtiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio Tl 01, joka täyttää standardin 1SO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointi-palvelun intemet-sivuilta: fi kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. Veden lämpötila oli pinnassa noin 7 C ja pohjan lähellä 5,4-6,2 C (liite 2), joten lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä oli hyvin pieni. Happitilanne oli kauttaaltaan hyvä. Sähkönjohtavuudesta laskettu suolaisuus oli pinnassa 5,3-5,5 %o ja pohjan lähellä 5, 8-6,0 %n, joten jokivesien vaikutus tuntui pinnassa. Myös sameusarvoissa oli eroa pinnan ja pohjan välillä, sillä pinnassa sameus oli 8, 8-12 FNU ja pohjan lähellä 2, 7-6, 1 FNU. Paikoitellen sameusarvo oli pinnassa tavanomaista korkeampi ja vastaavasti paikoitel- Ien pohjan tuntumassa tavanomaista pienempi. Kokonaistyppipitoisuus oli ig/lja kokonaisfosforipitoisuus j^g/1. Nitraatti-ja nitriittitypen yhteispitoisuus sekä ammoniumtyppipitoisuus oli alle määritysrajan tai pieni; pohjan lähellä as a C ammoniumtyppipitoisuus oli hieman korkeampi kuin muualla. Kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteessä a-klorofyllipitoisuus oli 6,5-7,0 j^g/1. Tulosten perusteella Rouhunaukolla pinnassa alueelliset erot veden laadussa olivat hyvin pieniä. Jokiveden vaikutus tuntui heikoimmin eteläisimmällä asemalla 374. Laitoksen edustalla pohjan lähellä ravinnepitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin muissa paikoissa, mutta jätevesien vaikutusta ei ollut havaittavissa. Turussa 26. toukokuuta 2017 ^_^_ Lt)^^^ Anne Lehmijoki biologi Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos. FfNAS-akkreditoitu testaustaboratorio T101 Osoite Puh. Telekopio/S-posti ALV rek. Lounais-Suomen Telekatu 16 (02) Y vesi-ja ympäristötutkimus Oy TURKU '(02) enimi. snimi@lsvsy. fi Krnro

9 Lounais-Suomen ^L>S^i> vesi-ja ympäristötutkimus Oy a b. 5'. 11- UUDENKAUPUNGIN MUNAISTENMETSÄN KAATOPAIKAN SUOTO- JA VALUMAVESIEN TARKKAILU HUHTIKUUSSA 2017 Väliraportti nro Ohessa tulokset Uudenkaupungin Munaistenmetsän kaatopaikan suoto- ja valumavesien sekä pohjavesikai vojen tarkkailututkimuksesta, joka tehtiin (liite l). Tarkkailu tehtiin laaditun (FCG) ohjelman mukaan, jonka Varsinais- Suomen ELY-keskus hyväksyi päätöksellään (VARELY/414/07. 00/2010) Tarkkailuohjelma sisältää sekä kaatopaikan uuden loppusijoitusalueen tarkkailun että vanhan kaatopaikan jälkitarkkailun. Mourunojan pisteet 2 ja 3 soveltuvat sekä vanhan että uuden puolen tarkkailuun. Ohjelman mukaisesti uudella puolella tehdään laajempi tarkkailu joka 3. vuoden ja vanhalla kaatopaikka-alueella joka 6. vuoden tarkkailukerroilla. Vuonna 2017 tarkkailu on normaalin ohjelman mukainen. VANHAN KAATOPAIKAN JÄLKITARKKAILU Kaatopaikkavesi Kaatopaikkavesi johdetaan Uudenkaupungin keskuspuhdistamolle käsiteltäväksi. Kaatopaikkaveden laatua tarkkaillaan kaatopaikan pohjoisreunalla (piste 4 eli ohjelman KAI) ja eteläreunalla (KA4V) sijaitsevista suotovesikaivoista. Vanhan kaatopaikan pohjoispuolisen suotovesikaivon (piste 4) BOD7ATU- ja CODcr-arvot, kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet sekä kloridipitoisuusja sähkönjohtavuusarvo olivat noin 3-4 -kertaisia keskimääräiseen puhdistamattomaan yhdyskuntajäteveteen verrattuna. Vedessä oli runsaasti kiintoainetta, vesi oli hyvin ruskeaa ja rautapitoista. Sinkkipitoisuus alitti esim. Helcomin suositusarvot (23/11, 2002) viemäriverkostoon johdettaville jätevesille. BOD7ATU- ja CODcr-arvot olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrä ei ollut kovin suuri. Vanhan kaatopaikan eteläpuolisen (KA4V) suotovesikaivon kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet sekä sähkönjohtavuusarvo olivat noin 6-kertaisiaja CODfr-arvo 1,5-kertainen keskimääräiseen puhdistamattomaan yhdyskuntajäteveteen verrattuna. Sinkkipitoisuus alitti Helcomin suositusarvot viemäriverkostoon johdeuaville jätevesille. Vesi oli hyvin ruskeaa ja sisälsi runsaasti kiintoainetta. BOD7ATu-at"vo ja kloridipitoisuus olivat pieniä ja selvästi esim. pistettä 4 alhaisempia. Tutkimuskerralla typpi- ja kiintoainepitoisuudet sekä sähkönjohtavuusarvo olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Pintavesi Kaatopaikan alapuolisesta ojasta (piste l) ei saatu näyneitä, koska oja oli kuivana. Louhosalueelta virtaava oja (piste 5) oli niin ikään kuivana, joten näytteitä ei saatu. Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos, FINAS-akkreditoitu tes t a us tab oratorio T101 Osoite Puh. Telekopio/S-posti ALV rek. Lounais-Suomen Telekatu 16 (02) Y vesi- ja ympäristötutkimus Oy TURKU *(02) enimi.snimi@lsvsy.fi Krnro

10 UUDEN LOPPUSUOITUSALUEEN TARKKAILU Kaatopaikkavesi Uuden loppusijoitusalueen suotovesikaivosta (KA4U) ei tullut vettä, joten näytteitä ei saatu. Pintavesi Puhtaiden vesien pumppaaman (PVP1) veden sähkönjohtavuusarvo oli noin 2- kertainen ja kloridipitoisuus noin 5-kertainen puhdistamattomaan yhdyskuntajäteveteen verrattuna. Kokonais-ja ammoniumtyppipitoisuudet sekä BOD7ATLrarvo olivat suuria mutta pienempiä kuin yhdyskuntajätevesissä yleensä. Kloridipitoisuus oli suurempi kuin tutkituissa suotovesikaivoissa ja edelliskeväinä keskimäärin. Myös BOD7ATLi-arvo oli ajankohdan keskimääräistä suurempi. Veden hygieeninen tila oli moitteeton. Mourunojan kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet kasvoivat melko selvästi kaatopaikan yläpuolisen (2) ja alapuolisen havaintopaikan (3) välillä; vesi muuttui lievästi likaantuneesta voimakkaasti likaantuneeksi. Myös BOD7A'ru-arvo ja fosforipitoisuus kasvoivat jonkin verran paikkojen välillä. BOD7ATu-arvot ilmensivät lievää likaantuneisuutta. Kloridipitoisuuksissa ja sähkönjohtavuusarvoissa ei ollut eroja paikkojen välillä. Mourunojan hygieeninen tila oli hyvä. POHJAVESI Kaivon l (kaatopaikan koillispuolella) vesi täytti yksittäisen lalousvesikaivon laatuvaatimukset ja -suositukset lukuun ottamatta veden väriarvoa. Veden väriarvo oli noin kolminkertainen suositukseen verrattuna. Veden väri johtuu usein raudasta, mangaanista tai savesta, eikä sillä sinänsä ole mitään terveydellisiä haittavaikutuksiä. Kaivon kloridipitoisuus ja sähkönjohtavuusarvo olivat suuria, ja kloridipitoisuus ylitti pohjaveden ympäristönlaatunormin. Ammoniumtyppeä havaittiin vain vähän. Kaivossa havaitut epäkohdat eivät välttämättä viinaa kaatopaikan vaikutukseen. Rannikkoalueen porakaivoissa kloridipitoisuudet ja sähkönjohtavuusarvot voivat olla myös luonnostaan kohonneita. Kaivon 2 (kaatopaikan kaakkoispuolella) vesi täytti yksittäisen talousvesikaivon laatuvaatimukset ja -suositukset lukuun ottamatta sameus-, väri- ja CODun-arvoja sekä rauta-ja mangaanipitoisuutta. Veden sameusarvo oli 43-kertainen, väriarvo 22- kertainen, CODMn-arvo 3-kertainen. rautapitoisuus l l -kertainen ja mangaanipitoisuus 2-kertainen suositusarvoihin verrattuna. Ammoniumtypen ja kloridin pitoisuudet olivat pieniä, mutta vedessä oli runsaasti sinkkiä, jonka pitoisuus ylitti pohjaveden ympäristönlaatunormin (60 ^g/i). Veden sameus johtuu usein raudasta tai savesta, eikä sameudella sinänsä ole mitään terveydellisiä haittavaikutuksia. Rautaa ja mangaania esiintyy yleisesti pinta- ja pohjavesissä. Rautaa voi myös liueta vesijohtqjen materiaaleista. Talousveden rauta ja mangaani eivät aiheuta terveyshaittoja. CODun-arvo kuvaa veden orgaanisen eloperäisen aineen, lähinnä humuksen, määrää. Veden humus ei sellaisenaan ole terveydelle vaarallista, mutta se aiheuttaa ve-

11 teen väriä ja mutamaista makua sekä keitettäessä saostumia. Kaivovedessä havaitut epäkohdat eivät viittaa kaatopaikan vaikutukseen. Kaivon 3 (kaatopaikan etelä-kaakkoispuolella) vesi täytti yksittäisen talousvesikaivon laatuvaatimukset ja -suositukset lukuun ottamatta sameus-, väri- ja CODMnarvoja sekä rautapitoisuutta. Veden sameusarvo oli 5-kertainen, väriarvo 7- kertainen, CODMn-arvo 1, 5-kertainen ja rautapitoisuus 3-kertainen suositusarvoihin verrattuna. Vedessä oli erittäin runsaasti sinkkiä; pitoisuus ylitti pohjaveden ympäristönlaatunormin ja oli moninkertainen aikaisempiin tuloksiin verrattuna. Ammoniumtyppi-ja kloridipitoisuudet olivat pieniä. Turussa 24. toukokuuta 2017 ^ Sari Koivunen biologi Lähteet: FCG Finnish Consulting Group Oy Munaistenmetsän kaatopaikka. Kaatopaikan suoto-ja valumavesien sekä kaatopaikkakaasun tarkkailuohjelma P Jakelu: Lassila & Tikanoja Oy/niina.makinen@lassi]a-tikanoja. fi Lassila & Tikanoja Oyj/jari. saarinen@lassila-tikanoja. f1 Uudenkaupungin kaupunki/tekninen lautakunta Uudenkaupungin kaupunki/ympäristö-ja lupalautakunta Uudenkaupungin kaupunki/uudenkaupungin Vesi/Vesihuoltopäällikkö Kim Weslerholm Uudenkaupungin kaupunki/uudenkaupungin Vesi/kim. westerholm@uusikaupunki. f1 Varsinais-Suomen ELY-keskus/kirjaamo. varsinais-suomi@ely-keskus. fi Uudenkaupungin kaupunki/seija. niskala@uusikaupunki. fi Kivinen Jarnoja Siivonen Tanja Mar)oluoto Antti 1 uominen Urpo