RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2010 Hanna Turkki Nro

2 2 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010)

3 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 3 (49) Sisällys 1. VESISTÖTARKKAILUN PERUSTE.5 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusalue Veden laadun tutkimus.6 3. KUORMITUS Jätevesikuormitus Kalankasvatus Hajakuormitus SÄÄTIEDOT JA MERIVEDEN KORKEUS Sää Meriveden korkeus VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Lopputalvi ( ) Alkukesä ( ) Keskikesä ( ) Loppukesä ( ) Alkusyksy ( ) Kesäkauden keskiarvot Loppusyksy ( )41 6. KASVIPLANKTONIN BIOMASSA JA LAJISTO TIIVISTELMÄ KIRJALLISUUS.49

4 4 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) Liitteet Liite 1. UPM-Kymmene Oyj:n ja Oy Metsä-Botnia Ab:n jätevesikuormitus v Liite 2. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikat Liite 3. Vesinäytteiden analyysitulokset Liite 4. Planktonlaskentatulokset Jakelu Forchem Oy Oy Metsä-Botnia Ab/Joutsenon tehdas/sanna Hämäläinen Oy Metsä-Botnia Ab/Rauman tehdas/leena Salminen Oy Metsä-Botnia Ab/Rauman tehdas/teuvo Mäkitalo UPM-Kymmene Oyj/Seija Vatka Rauman kaupunki/tekninen virasto/rauman vesi Rauman kaupunki/tekninen virasto/ympäristönsuojelu Rauman kaupunki/ympäristölautakunta Rauman kansanterveystyön kuntayhtymä Raumanmeren kalastusalue/isänn. Juha Hyvärinen/Rauman kaupunki/tekninen virasto Ilmatieteen laitos/jäätutkimus ja -palvelu Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/janne Suomela Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/harri Helminen Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/kirjastonhoitaja Tapio Saario Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/satakunnan toimipiste/perttula Sähköpostitse: Forchem Oy Metsä-Botnia UPM-Kymmene Rauman Rauman Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Kannen kuva: Janne Sinervo Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 5 (49) 1. VESISTÖTARKKAILUN PERUSTE Rauman edustan merialueella on tehty tarkkailututkimuksia Rauman kaupungin ja UPM-Kymmene Oyj:n (aikaisemmin Oy Rauma-Repola Ab, sitten Yhtyneet Paperitehtaat Oy Rauman Paperi) jätevesien vaikutuksista merialueen tilaan ja käyttökelpoisuuteen jo vuodesta 1969 lähtien. Vuodesta 1996 tarkkailuun on kuulunut myös Oy Metsä- Botnia Ab. Rauman metsäteollisuuden ja Rauman kaupungin jätevedet käsitellään yhteispuhdistamossa metsäteollisuuden puhdistamolla. Yhdyskuntajätevesien sisältämät ravinteet korvaavat yhteispuhdistuksessa metsäteollisuuden jätevesien puhdistukseen tarvittavia lannoiteravinteita ja kuluvat suureksi osaksi biologisen puhdistusprosessin ylläpitämiseen. Yhteispuhdistuksen avulla pyritään pienentämään etenkin mereen tulevaa typpikuormitusta. Yhteispuhdistus alkoi huhtikuussa Rauman kaupungin Maanpäänniemen puhdistamon alkuvuonna 2010 voimassa ollut tarkkailuvelvoite perustui Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämään ympäristölupaan nro 53/2000/4, jossa Länsi-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 82/1990/4 lupamääräyksiä tarkistettiin. Lupa koski Rauman kaupungin ja Eurajoen jätevesien lisäksi Hevossuon kaatopaikan ja Rauman metsäteollisuuden Suiklansuon kaatopaikan jätevesiä. Kesällä 2010 tuli voimaan uusi lupapäätös ( , Dnro LSY-2007-Y-199), joka koskee Rauman kaupungin (Kodisjoki mukaan lukien), Eurajoen ja Lapin kuntien alueilta viemäröitävien jätevesien sekä sakokaivolietteiden ja umpisäiliöjätevesien lupamääräysten mukaista käsittelyä ja johtamista Rauman metsäteollisuuden puhdistamolle tai poikkeustilanteissa Rauman kaupungin Maanpäänniemen puhdistamolta suoraan mereen. Lupamääräysten mukaan suoraan mereen johdettavan jäteveden käsittelyn tavoitteena on oltava mahdollisimman hyvä käsittelytulos ja luvassa mainittujen tavoitearvojen saavuttaminen. Mereen johdettava jätevesi ei saa sisältää haitallisessa määrin terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Jätevesien vesistövaikutuksia on tarkkailtava Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (nykyisin Varsinais-Suomen ELY-keskus) hyväksymällä tavalla metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolta johdettujen päästöjen vaikutustarkkailun yhteydessä. Alkuvuonna 2010 Rauman metsäteollisuus (Oy Metsä-Botnia Ab:n ja UPM-Kymmene Oyj) toimi vielä vanhalla luvalla, jonka tarkkailuvelvoite perustui Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antamaan päätökseen nro 54/2000/4 koskien Rauman metsäteollisuuslaitosten ja Rauman kaupungin viemärilaitoksen jätevesien johtamista mereen metsäteollisuuden puhdistamolta. Teollisuusjätevedet sisältävät UPM-Kymmene Oyj:n paperitehtaan ja Oy Metsä-Botnia Ab:n selluloosatehtaan sekä Forchem Oy:n mäntyöljytislaamon jätevedet. Kesäkuussa 2010 tuli voimaan Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antama lupapäätös Dnro LSY-2004-Y Luvan mukaan jätevedet on käsiteltävä hakemuksen mukaisesti laajennetussa ja tehostetussa puhdistamossa tai vähintään vastaavalla, lupamääräysten mukaisen käsittelytuloksen saavuttamiseksi tarvittavalla tavalla eikä mereen johdettava jätevesi saa sisältää haitallisessa määrin terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Tarkkailututkimuksen kustantavat Rauman kaupunki, Oy Metsä-Botnia Ab ja UPM- Kymmene Oyj Rauma. Haapasaarenveden veden laadun seurannan kustantaa Rauman kaupunki. Rauman edustan merialueen tarkkailun tavoitteena on fysikaalis-kemiallisin tutkimuksin tarkkailla jätevesien laimenemista ja leviämistä sekä vaikutuksia merialueen happija ravinnetalouteen. Jätevesien hygieenisiä vaikutuksia tarkkaillaan suolistoperäisten ja lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrityksin. Jätevesien rehevöittäviä tai muita haitallisia vaikutuksia merialueen luonnontalouteen selvitetään jokavuotisin kasviplanktontutkimuksin sekä määrävuosin tehtävin päällyslevä- ja pohjaeläintutkimuksin. Tarkkailun tarkoituksena on myös tuottaa tutkimustietoa merialueen ekologisen tilan ja sen

6 6 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) muutosten arvioimiseksi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti. Tällä hetkellä käytössä oleva tarkkailuohjelma on laadittu (Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry) ja Lounais-Suomen ympäristökeskus hyväksyi sen kirjeellään (0296Y ). Tarkkailua on viimeksi muutettu kesällä 2010 (VARSE- LY:n kirje Dnro Varely/370/07.00/2010). Tuolloin luovuttiin kasviplanktonin perustuotantokykymäärityksistä ja kasviplanktonin ns. kesäkauden yhdistelmänäytteistä. Niiden tilalle otettiin kasviplanktonin lajiston ja biomassan määrityksiä yhteensä 9 havaintopaikalta kahdesti kesän aikana. Jätevesien vaikutuksia Rauman edustan merialueen kalastoon ja kalatalouteen tarkkaillaan kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Rauman metsäteollisuuden ja kaupungin jätevesien yhteispuhdistuksen vesistövaikutusten selvittämiseksi merialueen tilaa tarkkailtiin velvoitetarkkailua intensiivisemmin vuosina Tehostetun seurannan tulokset on raportoitu erikseen (Kirkkala 2006). Tämä raportti käsittelee vuonna 2010 tehtyjen tarkkailututkimusten tuloksia ja tulosten tulkinnalle tarpeellisia taustatietoja. Niiden perusteella esitetään arvio merialueen tilasta ja käyttökelpoisuudesta sekä näiden kehityksestä viime vuosina. Tietoja ja arvioita veden tilasta ja laadusta on esitetty tarkkailun väliraporteissa, joiden tieto on sisällytetty nyt laadittavaan vuosiyhteenvetoon. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Tutkimusalue Rauman edustan merialue on melko avointa sisäsaaristoa, jossa veden keskisyvyys on 5 7 metriä ja suurimmat syvyydet 15 metriä. Saaristovyöhyke on verraten kapea, ja avomeren vaikutus tuntuu sen vuoksi voimakkaana rannikon lähivesiin asti. Meriveden virtauksilla on huomattava merkitys jätevesien leviämiselle ja sekoittumiselle. Rauman edustalla kulkee hidas rannikon suuntainen päävirtaus pohjoiseen keskimäärin nopeudella 2 cm/s. Tämän ohella esiintyy saariston syvimpiä uomia pitkin suuntautuvia paikallisia virtauksia etelään ja pohjoiseen. Veden vaihtuvuus avovesikautena on merialueella verrattain hyvä. Idänpuoleiset tuulet aiheuttavat lisäksi pintakerroksen veden virtauksen avomerelle, jolloin koko merialueen vesimassa vaihtuu lyhyessä ajassa syvän veden kumpuamisen seurauksena. Merialueelle purkautuu makeita vesiä hyvin vähän, joten maa-alueilta luontaisesti tai hajakuormituksena huuhtoutuvat ainemäärät ovat pieniä. Sirppujoen ja Lapinjoen vesistöalueiden väliin jäävä valuma-alue on 577 km 2, sen järvisyys 2,5 % ja peltoprosentti 16. Kukolanlahteen ja Unajanlahteen purkautuu viljelyksiltä ja metsäalueilta vettä tuovia ojia. Ympäristöhallinnon laatiman pintavesien ekologisen tilan luokittelun perusteella Selkämeren rannikkovesistä ja mm. Rauman edustan merialueesta suurin osa on luokiteltu hyvään luokkaan. Rauman edustan sisimmät vesialueet ja myös Haapasaarenvesi ovat tyydyttävään tilaan kuuluvia vesimuodostumia Veden laadun tutkimus Merialueen tilaa ja veden laatua tutkittiin vuonna 2010 Rauman edustan merialueen tarkkailuohjelman mukaisesti 15 havaintopaikassa (kuva 1, liite 2) kuusi kertaa vuoden aikana (maalis-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa). Lopputalven (maaliskuu) tarkkailuun kuuluu lisäksi myös eteläinen Kai-

7 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 7 (49) jankarin havaintopaikka (322), josta ei haeta näytteitä muina vuodenaikoina. Tarkkailuun on lisätty kesäkuusta 2006 lähtien Rauman kaupungin ympäristönsuojelutoimiston tilaamana Haapasaarenveden havaintopaikka (HAAP), jota tarkkaillaan Rauman merialueen tarkkailujen yhteydessä. Vertailualueina käytettiin havaintopaikkaa 435 (Kylmäpihl. lä) avomerellä ja havaintopaikkaa Pran 310 Truutinpauha Pyhärannan edustalla ( ). Ympäristökeskuksen hoitama veden laadun intensiiviseuranta Truutinpauhan havaintopaikassa päättyi vuoden 1999 lopulla ja vuodesta 2001 lähtien havaintopaikka liitettiin osaksi Pyhämaan kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailua. Kylmäpihlajan (435) osalta tulosliitteissä on mukana myös Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (nyk. Varsinais-Suomen ELYkeskus) tilaamia ja maksamia ohjelmaan kuulumattomia analyysejä. Tutkitut suureet ja niiden tulokset on esitetty liitteessä 3. Tuotantokerroksen patsasnäytteistä havaintopaikoissa 335, 350, 360, 365, 385, 395, 430, 435 ja 440 määritettiin kasviplanktonin biomassa ja lajisto havaintopaikoittain heinä- ja elokuussa (liite 4). Yhteensä siis 18 näytettä. Talvitutkimuksen näytteet otettiin maaliskuussa moottorikelkalla ja avovedestä hinaajalla. Jään paksuus vaihteli välillä cm. Näytteitä ei saatu heikkojen jääolosuhteiden takia Pieneltä Hylkikarilta (360), Kompinlahdesta (405), Valkearin koillispuolelta (441) eikä Kylmäpihlajan länsipuolelta (435). Aallonmurtajan sisäpuolinen (350) näyte otettiin noin 300 metriä varsinaiselta pisteeltä länteen hinaajan syväyksen vuoksi. Vesi oli kenttähavaintojen perusteella aallonmurtajan sisäpuolella ruskeaa ja roskaista (puujätettä). Maaliskuun tarkkailu tehtiin ennen kuin paperitehtaiden seisokki ahtaajalakon vaikutuksesta alkoi viikon 9 puolivälissä. Kesäkuussa (14.6.) kova sade haittasi näkösyvyyshavaintoa ainakin Valkeakarin havaintopaikalla (441) ja heinäkuussa (12.7.) kova tuuli haittasi näkösyvyyshavaintoa Rounakarin havaintopaikalla 395. Lokakuun tarkkailukerralla havaintopaikoilla 335, 385, 430 ja 441 oli kenttähavaintojen perusteella silmin havaittavaa kiintoainesta pohjan läheisissä vesikerroksissa. Kylmäpihlajan havaintopaikalta (435) ei saatu näytettä kovan tuulen vuoksi. Tarkkailussa käytetään vesi- ja ympäristöhallinnon hyväksymiä näytteenotto- ja analyysimenetelmiä (SFS-standardit, Mäkelä ym. 1992). Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internet-sivuilta: kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Kasviplanktonnäytteet analysoi biologi Sanna Autio käänteismikroskoopilla. Näytteistä määritettiin lajitasolla kasviplanktonin biomassat ja yksilömäärät laajan kvantitatiivisen menetelmän (Lepistö ym. 2006) mukaisesti.

8 8 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010)

9 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 9 (49) 3. KUORMITUS 3.1. Jätevesikuormitus Rauman kaupungin biologis-kemiallisesti käsitellyt jätevedet johdettiin maaliskuun 2002 loppuun asti Maanpäänniemessä sijaitsevalta puhdistamolta mereen Maanpäänniemen ja Järviluodon välisen aallonmurtajan sisäpuoliselle alueelle. Samalle alueelle Sampaanlahden edustalle johdetaan myös metsäteollisuuden (Oy Metsä-Botnia Ab:n selluloosatehdas, UPM-Kymmene Oyj:n paperitehdas sekä Forchem Oy:n mäntyöljytislaamo) biologisesti puhdistetut jätevedet (kuva 1). Huhtikuun alusta 2002 jätevedet on johdettu yhteiskäsittelyyn metsäteollisuuden puhdistamoon. Yhteispuhdistuksen avulla pyritään pienentämään etenkin mereen tulevaa typpikuormitusta. Lupaehtojen mukaan Maanpäänniemen jätevedenpuhdistamolla voidaan edelleen käsitellä kemiallisesti tai vastaavalla tavalla sellaiset virtaamahuiput, joita ei voida saavutettava puhdistustulos huomioon ottaen, käsitellä tarkoituksenmukaisesti metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolla. Raumalla toimivan kemiallisen metsäteollisuuden kuitupitoiset jätevedet on käsitelty vuodesta 1975 alkaen mekaanisesti. Vuodesta 1986 lähtien on puolet jätevesistä ja syyskuusta 1991 lähtien kaikki jätevedet käsitelty myös biologisesti. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n selluloosatehtaan toiminta päättyi vuoden 1991 lopussa, mikä yhdessä puhdistamoinvestoinnin kanssa pienensi selvästi mereen johdettavaa jätekuormaa. Oy Metsä- Rauma Ab:n (vuodesta 2001 Oy Metsä- Botnia Ab) selluloosatehdas käynnistyi maaliskuussa 1996, mikä lisäsi mereen tulevaa kuormitusta. Mereen johdettava jätevesikuormitus pieneni kuitenkin uudelleen huhtikuussa 2002, kun Rauman kaupungin asutusjätevesien puhdistus lisättiin osaksi metsäteollisuuden jätevesien puhdistusta. Yhteispuhdistusta kokeiltiin aluksi viiden vuoden koejakson aikana. Metsäteollisuuden jätevesien typestä on arvioitu olevan leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa alle 10 %, Maanpäänniemen puhdistamon jätevesissä on käyttökelpoista typpeä 95 % kokonaistypestä (Jumppanen 1998). Puhdistetussa jätevedessä epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat olleet jopa alle määritysrajan (Vatka 2005). Oy Metsä-Botnia Ab ja UPM-Kymmene Oyj sekä Rauman kaupunki tekivät uuden jätevesien yhteiskäsittelysopimuksen Rauman ja Eurajoen yhdyskuntajätevesien käsittelystä Rauman metsäteollisuuden jätevesien biologisessa puhdistamossa. Sopimuksen tavoitteena on mahdollisimman hyvä kokonaispuhdistustulos ja ympäristösuojelun kannalta paras lopputulos. Vuonna 2010 Rauman kaupungin jätevedet johdettiin pääosin (yli 98 %) metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolle. Maanpäänniemen puhdistamolta johdettiin mereen kemiallisesti puhdistettua vettä yhteensä m 3. Kaksi ohitusjaksoa johtui huhtikuun runsaista sateista ja sulamisvesistä sekä syyskuun hetkellisestä ohituksesta runsaiden sateiden vuoksi. Vesistökuormitus laski BOD 7 :n ja typen osalta selvästi ja fosforin osalta hieman edelliseen vuoteen verrattuna (taulukko 1). Fosforille ja kiintoaineelle on asetettu tavoitearvot ja ne saavutettiin. Metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolle johdettiin UPM-Kymmene Oyj:n paperitehtaan, Oy Metsä-Botnia Ab Rauman selluloosatehtaan ja Forchem Oy:n jätevedet sekä pääosa Rauman kaupungin jätevesistä. Ne käsiteltiin biologisesti ja johdettiin Sampaanlahden edustalle (kuva 1). Keväällä 2007 metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolla otettiin käyttöön laajennus, joka mahdollistaa jätevesien tehokkaamman puhdistuksen. Oy Metsä-Botnia Ab:n Rauman tehtaalla siirryttiin kesäkuussa 2007 valmistamaan ECF-(elemental chlorine free) valkaistua sellua. Valkaisumuutos nostaa COD- ja AOX-päästöjä mutta on muuten ympäristövaikutuksiltaan vähemmän haitallinen kuin aiemmin käytetty TCF-valkaisu, jonka käytöstä aiheutuu ECF-valkaisuun verrattuna moninkertaisesti kloorautuneita orgaanisia yhdisteitä. Vuosi 2005 oli yhteispuhdistuksen kannalta poikkeuksellinen. Paperiteollisuuden työnseisausten vuoksi metsäteollisuuden kuormitus ei ollut normaalilla

10 10 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) tasolla ja työtaistelujen jälkeen metsäteollisuuden tuotannot käynnistyivät heinäkuun alussa vaiheittain. Kuormitus oli aiempaa suurempi, mikä näkyi myös merialueen typpipitoisuuksissa. Maaliskuussa 2010 paperintuotanto oli pysähdyksissä ahtaajalakon seurauksena, jolloin puhdistamolle tuleva orgaaninen kuormitus jäi tavanomaista pienemmäksi. Juhannuksen aikoihin paperitehtaalla oli noin viikon seisokki, jonka yhteydessä korjattiin selkeyttimien reunojen lämmityskaapeleita. Sellutehtaan ja kaupungin jätevedet puhdistettiin normaalisti. Elokuussa paperitehtaan kiintoainepäästöt puhdistamolle olivat poikkeuksellisen korkeita. Jouluna paperitehtaalla oli tuotantoseisokki. Jätevesikuormitus oli vuonna 2010 edellisvuotta pienempi (taulukko 2, kuva 2). BOD 7 - ja kiintoainekuormitus olivat % pienempiä kuin edellisenä viitenä vuotena ( ) keskimäärin. Fosforikuormitus oli lähes 20 % ja typpikuormitus 6 % pienempi kuin vuosina keskimäärin. 90-luvun loppupuoleen ( ) verrattuna, jolloin yhteispuhdistus ei vielä ollut käytössä, vuoden 2010 BOD 7 ja kiintoainekuormitus olivat noin % pienempiä. Typpikuormitus oli yli 20 % pienempi mutta fosforikuormitus 50 % suurempi 90- luvun loppupuolen keskimääräiseen kuormitukseen verrattuna Kalankasvatus Rauman edustan merialueella on toiminut kaksi kalankasvattamoa. Rauman Lohi Oy on tuottanut kirjolohta merialueen pohjoisosassa Nurmeksen ja Heinäsen saarten välisellä vesialueella sijaitsevassa kasvattamossa. Rauman Lohi Oy:n toiminta päättyi vuoteen Virtasen merikasvattamo on sijainnut merialueen eteläosassa Kukolanlahdessa Pyhärannan kunnan alueella. Virtasen kasvattamo ei tiettävästi ole kasvattanut kalaa vuoden 2000 jälkeen. Kalankasvattamoiden osalta tarkkailututkimukset loppuivat niiden viimeisenä toimintavuotena Hajakuormitus Rauman edustan merialueelle tulee verraten vähän valumavesiä mantereelta eikä hajakuormituksella ole merialueen veden laatuun yleisesti merkittävää vaikutusta. Unajan- ja Kortelanlahtiin laskevan Unajanjoen ravinnevirtaamia on arvioitu mm. merialueen tarkkailututkimuksen vuoden 1998 vuosiraportissa. Ravinnevirtaamat ja -valumat vaihtelevat suuresti vuosittain sademäärän ja sen ajallisen jakautuman sekä pintavalunnan mukaan. Vuonna 2010 Eurajoen virtaama oli selvästi suurimmillaan huhtikuussa, jolloin virtaama oli poikkeuksellisen suuri. Alkuvuodesta tammi-maaliskuussa sekä loppukesällä ja alkusyksyllä virtaamat olivat varsin pieniä. Vuoden 2010 keskivirtaama oli 23 % pienempi kuin vuosien keskimääräinen virtaama (8,2 m 3 /s). Jokiveden kuljettama ravinnemäärä oli sekä fosforin että typen osalta noin 50 % normaalia pienempi.

11 . RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 11 (49) TAULUKKO 1. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuonna 2010 (suluissa vuosi 2009). Rauman kaupunki (jätevesimäärä 0,072 milj. m 3 /vuosi)* Oy Metsä-Botnia Ab ja UPM-Kymmene Oyj ja Rauman kaupunki (365 vrk, jätevesimäärä 28,191 milj.m 3 /vuosi, kirkasvesivirtaama 2,575 milj. m 3 /vuosi) BOD 7 Fosfori Typpi Kiintoaine AOX kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 9,0 (20) 0,38 (0,56) 3,8 (12) 13 (15) - (-) 650 (1050) 35,6 (37,9) 403 (405) 1680 (2170) 209 (199) Yhteensä 659 (1070) 36 (38,5) 407 (417) 1693 (2185) 209 (199) * Kokonaismäärä 4,280 milj. m 3, josta 4,208 milj. m 3 johdettiin yhteispuhdistukseen. TAULUKKO 2. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuosina keskimäärin vuorokaudessa. Viisivuotiskausilta keskiarvo ja suluissa keskihajonta BOD 7 t/d 5,5 (7,5) 1,14 (0,52) 1,47 (0,81) 1,4 1,7 1,2 1,8 1,1 0,7 Fosfori kg/d 37 (26) 24 (7) 36 (8) 52,8 51,9 35,6 41,2 38,5 36 Typpi kg/d 370 (100) 521 (150) 530 (200) Kiintoaine t/d 2,5 (1,9) 3,5 (1,3) 3,8 (2,0) 3,70 3,7 2,8 3,0 2,2 1,7 BOD 7 kg/d BOD7, kg/d typpi, kg/d typpi ja fosfori kg/d fosfori, kg/d KUVA 2. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuosina keskimäärin vuorokaudessa.

12 12 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 4. SÄÄTIEDOT JA MERIVEDEN KOR- KEUS 4.1. Sää Joulukuu 2009 oli Porin lentoaseman säätietojen mukaan yli kaksi astetta tavanomaista kylmempi ja sademäärältään keskimääräinen. Vuonna 2010 tammi- ja helmikuussa sää oli edelleen hyvin talvista ja useita asteita pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) kylmempää (taulukko 3). Varsinkin tammikuu oli poikkeuksellisen kylmä. Lunta oli tavallista enemmän. Talvella lämpötila pysytteli nollan alapuolella harvinaisen pitkään ja pakkastalvi päättyi vasta helmikuun viimeisinä päivinä. Maaliskuun alku oli lauha mutta yöpakkaset muuttivat sään nopeasti taas talviseksi. Maaliskuu oli neljäs peräkkäinen kuukausi, joka oli tavanomaista kylmempi. Lunta oli edelleen selvästi tavanomaista enemmän. Maaliskuun viimeisellä viikolla sää alkoi muuttua keväisemmäksi. Huhtikuun alkupäivinä lumi suli sään lauhtumisen myötä. Kuun keskilämpötila oli asteen tavanomaista lämpimämpi ja sademäärä jäi hieman tavanomaista pienemmäksi. Toukokuun puolivälissä oli poikkeuksellisen pitkä hellejakso ja mm. Porissa mitattiin kuun 15. päivänä +29,6 ºC. Muuten oli viileää mutta hellejakson seurauksena myös kuun keskilämpötila oli tavallista korkeampi. Helteisiin liittyi ukkoskuuroja, ja kuukauden sademäärä olikin noin kaksinkertainen pitkän ajan keskiarvoon verrattuna. Kesäkuussa oli etenkin keskivaiheilla tavanomaista viileämpää. Kuun lopulla sää lämpeni, mutta keskilämpötila oli yli asteen tavallista alempi. Sademäärä oli selvästi tavanomaista pienempi. Heinäkuussa sää oli poikkeuksellisen helteinen, ja keskilämpötila olikin lähes neljä astetta tavallista korkeampi. Kuukauden sademäärä jäi noin puoleen keskimääräisestä. Poikkeuksellisen lämpimät helteet jatkuivat elokuun puoliväliin asti, jonka jälkeen säätyyppi viileni. Elokuu oli lähes kaksi astetta lämpimämpi ja sademäärä lähes kaksinkertainen pitkäaikaiskeskiarvoon verrattuna. Sademäärissä oli suuria paikallisia vaihteluita. Helteiden seurauksena meriveden lämpötilat olivat heinäkuun alusta elokuun puoliväliin useita asteita keskimääräistä korkeampia. Kesä eli kesä-elokuu oli paikoin yksi mittaushistorian lämpimimmistä. Hellejaksoihin liittyi myös poikkeuksellisen voimakkaita rajuilmoja. Syyskuun alussa sää viileni, mutta ajoittain oli vielä kesäistä. Keskilämpötila ja sademäärä olivat melko lähellä tavanomaisia lukemia. Sateet painottuivat kuun puoliväliin. Lokakuun alussa sää oli lämmin ja myös yölämpötilat olivat korkeita. Kuun puolivälissä sää viileni ja muuttui sateiseksi. Keskilämpötila oli hyvin lähellä vertailuarvoa, mutta sademäärä oli vain puolet tavanomaisesta. Marraskuun loppu oli hyvin kylmä, mikä laski kuun keskilämpötilan lähes kolme astetta tavanomaista kylmemmäksi. Sademäärä oli melko tavanomainen. Sateet tulivat kuun puolivälin jälkeen lumena. Joulukuu jatkui poikkeuksellisen kylmänä ja lumisena. Joulukuun keskilämpötila oli lähes kahdeksan astetta pitkäaikaiskeskiarvoa alhaisempi. Koko vuoden keskilämpötila oli Porin mittaustietojen mukaan reilun asteen pitkäaikaiskeskiarvoa alhaisempi ja vuoden sademäärä (568 mm) melko keskimääräinen (580 mm). Heinäkuussa oli poikkeuksellisen helteistä kun taas joulu- ja tammikuussa tavallista selvästi kylmempää. TAULUKKO 3. Porin lentoaseman säätietoja vuodelta 2010 ja normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaus. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Lämpötila ,3-8,5-2,7 4,0 11,0 13,0 20,2 16,5 10,7 5,0-3,0-11,0 (ºC) ,0-5,6-2,0 3,0 9,4 14,1 16,3 14,8 9,8 5,2 0,3-3,2 Sademäärä (mm)

13 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 13 (49) Pysyvä jääpeite muodostui Rauman edustan Valkeakarille ja päättyi Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan jää katosi lopullisesti Todellisten jääpäivien lukumäärä oli Valkeakarilla 118 (Rauman satamassa 125), joten jäätalvi oli keskimääräistä (105 päivää) pidempi Meriveden korkeus Veden korkeuden vaihtelut aiheuttavat vesitilavuuden muutoksia ja meriveden virtauksia sekä veden vaihtumista. Veden korkeuden vaihtelut ovat yleensä lyhytaikaisia, joten osa niistä aiheuttaa vain paikallisia lyhytaikaisia virtauksia eikä niihin liity veden nettovaihtoa. Meriveden korkeus oli Ilmatieteen laitoksen Rauman sataman mittausaseman tietojen mukaan vuonna 2010 lähes kaikkina mittausajankohtina keskivedenkorkeuden alapuolella ja kaikkina kuukausina kuukausikeskiarvot olivat keskivedenkorkeuden alapuolella (taulukko 4). Korkeimmillaan merivesi oli lokamarraskuun vaihteessa, jolloin vedenkorkeus oli hetkellisesti 40 cm keskivedenkorkeuden yläpuolella. Alimmillaan vedenkorkeus oli lokakuun alkupuolella ja tammikuun lopussa, jolloin vesi oli noin 80 cm keskivedenkorkeutta alempana (kuva 3). Vuoden 2010 kaikilla tarkkailukerroilla merivesi oli keskivedenkorkeuden alapuolella (kuva 3). Alimmillaan merivesi oli loka- ja maaliskuun tarkkailuissa, noin cm 0- linjan alapuolella. TAULUKKO 4. Veden korkeuden vaihtelut (cm) Raumalla vuonna 2010 (arvot on referoitu vuoden 2010 teoreettiseen keskiveteen, Ilmatieteen laitos). Kuukausi Kuukausikeskiarvo Kuukauden keskihajonta Suurin arvo Pienin arvo Tammikuu -53,2 13, Helmikuu -49,1 6, Maaliskuu -26,0 9, Huhtikuu -30,2 8, Toukokuu -24,7 7, Kesäkuu -21,3 6, Heinäkuu -21,8 6, Elokuu -16,6 7, Syyskuu -20,0 14, Lokakuu -27,1 17, Marraskuu -10,0 18, Joulukuu -32,8 12,

14 14 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) I III V VII IX XI päiväkeskiarvo min max näytepäivä meriveden korkeus, cm KUVA 3. Vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvot, -maksimit ja -minimit Rauman satamassa vuonna 2010 Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan.

15 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 15 (49) 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 5.1. Lopputalvi ( ) Lämpötila ja happitalous Tammikuu oli useita asteita keskimääräistä kylmempi ja sademäärät jäivät selvästi tavanomaista alhaisemmiksi. Myös helmikuu jatkui poikkeuksellisen kylmänä mutta sademäärät olivat tavanomaisella tasolla. Lunta oli harvinaisen runsaasti. Merialueen lämpötilaerot eri vesikerroksissa olivat melko vähäisiä; lämpötilavaihtelu oli -0,3 2,4 ºC. Lämpimintä vesi oli aallonmurtajan sisäpuolen (350) pintavedessä. Kaikkialla Rauman lähivesissä ja koko merialueella, mukaan lukien jätevesien purkupaikan lähistö, oli happea riittävästi lohensukuisten kalojen viihtymiseen (8,9 13,4 mg/l). Heikoin happitilanne oli Haapasaarenveden pohjan läheisessä vesikerroksessa (7,7 mg/l, 57 %, kuva 4). Pitkään jatkuneesta jääpeitteisyydestä johtuen merialueen happitilanne oli hieman (noin 10 %) heikompi kuin edellisenä kymmenenä vuotena ( ) vastaavana aikana keskimäärin (taulukko 5) Näkösyvyys, suolaisuus ja sameus Veden näkösyvyys oli pienimmillään aallonmurtajan sisäpuolella (0,7 m) ja satamalahdessa (1,5 m). Sisemmillä merialueilla näkösyvyydet vaihtelivat välillä 0,7 2,7 m ja ulompana 2,5 3,5 m. Haapasaarenveden näkösyvyys oli 3,0 m. Veden sähkönjohtavuusarvon perusteella lasketut suolapitoisuudet vaihtelivat välillä 5,1 6,1 ; vesi oli vähäsuolaisinta aallonmurtajan sisäpuolen pintavedessä. Pääosalla havaintopaikoista suolaisuuserot vesikerrosten välillä olivat pieniä. Meriveden sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat pääosalla merialueesta pieniä. Suurimmat sameusarvot (3,8 ja 7,2 FNU) ja kiintoainepitoisuudet (4,2 ja 16 mg/l) olivat aallonmurtajan sisäpuolella (350) etenkin pohjan tuntumassa. Aallonmurtajan sisäpuolta ja satamalahtea (380) lukuun ottamatta kiintoainepitoisuudet olivat alle määritysrajan. Koko vesipatsaan sameuden keskiarvona vesi oli kirkasta suurimmalla osalla merialueesta, lievästi sameaa satamalahdessa ja melko sameaa aallonmurtajan sisäpuolella (kuva 4). Kylmän talven ja vähäisten valumien vuoksi sameusarvot olivat aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta keskimäärin 50 % pienempiä kuin kymmenenä edellisenä talvena ( ) keskimäärin. Aallonmurtajan sisäpuolella sen sijaan sameus oli lähes 70 % ajankohdan keskimääräistä suurempi. Myös kenttähavaintojen perusteella vesi oli aallonmurtajan sisäpuolisella alueella ruskeaa ja roskaista Kasviravinteet Tutkimusajankohtana Rauman merialueella veden fosforipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä µg/l (kuva 4). Haapasaarenvedellä keskimääräinen pitoisuus oli vain 19 µg/l. Vesi oli aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa, Kortelanlahdessa (335) ja Syväraumanlahdessa (421) fosforin keskipitoisuuden perusteella rehevää ja muilla alueilla lievästi rehevää. Pitoisuus oli selvästi suurin aallonmurtajan sisäpuolella ja myös satamalahden pitoisuus oli muuta sisäsaaristoa korkeampi. Pääosalla havaintopaikoista fosforipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona olivat samaa luokkaa tai hieman pienempiä kuin vuosien talvina keskimäärin (taulukko 6). Jätevesien purkualueen tuntumassa aallonmurtajan sisäpuolella keskimääräinen pitoisuus oli kuitenkin yli 60 % suurempi ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoon verrattuna. Fosfaattifosforin pitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l. Pitoisuudet olivat selvästi suurimmat jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella ja pienimmät Haapasaarenvedellä ja Rounakareilla (395). Maaliskuussa ( ) Uudenkaupungin edustan tausta-alueiden pintavedessä fosforia oli µg/l. Rauman tausta-alueelle Kylmäpihlajalle ei päästy mutta uloimpien tutkittujen havaintopaikkojen (340, 395 ja 440) pintaveden fosforipitoisuus oli keskimäärin 19 µg/l eli selvästi Uudenkaupungin taustapitoisuutta pienempi.

16 16 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) Rauman merialueen pintakerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (kuva 4). Pitoisuus oli selvästi suurin aallonmurtajan sisäpuolisella alueella. Myös satamalahdessa, Kortelanlahdessa ja myös Kaijankareilla (322) pitoisuudet olivat muuta merialuetta suurempia, kuten vuotta aiemminkin. Monin paikoin varsinkin sisemmillä alueilla pintakerroksen typpipitoisuudet olivat alempia vesikerroksia suurempia. Haapasaarenvedellä pohjan läheinen typpipitoisuus oli selvästi pintakerrosta suurempi. Merialueen typpipitoisuudet koko vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä µg/l (kuva 4). Pitoisuus oli selvästi suurin aallonmurtajan sisäpuolella mutta myös satamalahdella, Kortelanlahdella ja Kaijankareilla pitoisuudet olivat selvästi muuta merialuetta suurempia. Typpipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona olivat aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta hieman pienempiä tai samalla tasolla kuin kymmenen edellistalven keskiarvopitoisuudet. Aallonmurtajan sisäpuolella keskimääräinen typpipitoisuus oli 14 % ajankohdan keskimääräistä suurempi Veden hygieeninen tila Meriveden hygieenistä tilaa on kartoitettu enterokokkien, fekaalisten kolimuotoisten bakteerien ja E. coli -bakteerien pesäkelukujen perusteella. E. coli -bakteerien määrän perusteella merivesi oli koko tutkimusalueella hygieeniseltä laadultaan erinomaista (taulukko 7, kuva 4), sillä E.coli -bakteerien määrät olivat pieniä (<10 kpl/100 ml). E. coli -bakteerien runsas määrä kuvaa ulosteperäistä saastutusta. Myös enterokokkien kaltaisten bakteerien määrät olivat pieniä (0 16 kpl/100 ml) ja vesi oli niiden perusteella hygieeniseltä laadultaan luokiteltavissa erinomaiseksi tai hyväksi. Jätevesien purkupaikan läheisyydessä ja satamalahdessa havaitut kolimuotoisten bakteerien suuret määrät ( kpl/100 ml) johtuivat mahdollisesti osittain metsäteollisuuden biologisesti puhdistetuissa jätevesissä runsaana esiintyvästä Klebsiella-bakteerista, jota ei standardialustalla kasvatettuna voida erottaa kolibakteerien pesäkkeistä Jätevesien vaikutus Jätevesien vaikutukset näkyivät selvänä aallonmurtajan sisäpuolella ja lievempänä satamalahden alueella. Aallonmurtajan sisäpuolella vesi oli selvästi samentunut myös kenttähavaintojen perusteella ja kiintoainepitoisuudet olivat suuria verrattuna muuhun merialueeseen. Aallonmurtajan sisäpuolella sameus oli tavanomaista selvästi suurempi, kun taas muualla merialueella sameusarvot olivat pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä. Fosfori- ja typpipitoisuudet olivat selvästi suurimmat aallonmurtajan sisäpuolisella alueella, jossa ne olivat myös ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja suurempia. Ravinnepitoisuudet olivat kohonneita myös satamalahden alueella, jossa pitoisuudet olivat kuitenkin muun merialueen tavoin tavanomaista pienemmällä tasolla. E. coli -bakteerien määrän perusteella jätevesien vaikutusta ei ollut havaittavissa; vesi oli hygieeniseltä laadultaan erinomaista koko tutkimusalueella. Myöskään happitilanne ei ollut heikentynyt jätevesien vaikutuksesta. Sen sijaan pitkään jatkuneesta jääpeitteisyydestä johtuen merialueen happitilanne oli hieman ajankohdan tavanomaista heikompi.

17 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 17 (49) TAULUKKO 5. Rauman merialueen pohjan läheisen veden happikyllästys (%) maaliskuussa vuosina Havaintopaikka * * * * * HAAP * huhtikuu TAULUKKO 6. Rauman merialueen fosforipitoisuudet (µg/l) talvina vesipatsaan keskiarvoina ja vuosien fosforipitoisuuksien keskiarvo. Hav.paikka HAAP

18 18 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 57 0,55 Happikyllästys (%), pohja Sameus (FNU), vesipatsaan ka Nurmes Nurmes 0,70 0,90 0,75 Kylmä-Pihlava Kylmä-Pihlava ,60 2, Rauma 0,77 1,3 5,5 Rauma 1,4 Hanhinen 77 Hanhinen 0,72 84 Rihtniemi 76 Hyvä (80-110) Tyydyttävä (70-79) Välttävä (40-69) Huono (0-39) 0,70 Rihtniemi 0,90 Kirkas (<1,5) Lievästi samea (1,5-2,9) Melko samea (3-9,9) Samea (10-20) Erittäin samea (>20) 19 Kok.fosfori (µg/l), vesipatsaan ka E.coli (kpl/100 ml) Nurmes Nurmes Kylmä-Pihlava Kylmä-Pihlava Rauma 2 < Rauma Hanhinen 26 Hanhinen 3 23 Rihtniemi 22 Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) 0 Rihtniemi Erinomainen (<10) Hyvä (10-49) Tyydyttävä (50-99) Välttävä ( ) Huono (>1000) KUVA 4. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 2010.

19 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 19 (49) Kok.typpi (µg/l), pinta Kok.typpi (µg/l), vesipatsaan ka Nurmes Nurmes Kylmä-Pihlava Kylmä-Pihlava Rauma Rauma 320 Hanhinen 440 Hanhinen Rihtniemi 430 < < < <1000 > Rihtniemi 400 < < < <1000 >1000 KUVA 4. jatkuu. TAULUKKO 7. Enterokokkien, kolimuotoisten bakteerien (44 ºC) ja E. colin pesäkeluvut (kpl/100 ml) yhden metrin syvyydessä Rauman merialueella talvella ja kesän keskiarvona vuonna Havainto- talvi (maaliskuu) kesä (kesä-elokuu) paikka Enterokokit Kolimuotoiset E. coli Enterokokit Kolimuotoiset E. coli 322 < <10 <

20 20 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 5.2. Alkukesä ( ) Lämpötila ja happitalous Toukokuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja selvästi tavanomaista sateisempi. Sateet esiintyivät usein toukokuun hellepäiviä seuranneiden ukkoskuurojen yhteydessä. Kesäkuu puolestaan oli hieman tavanomaista viileämpi ja sademäärältään keskimääräinen. Kesäkuun tarkkailukerralla pintaveden (1 metri) lämpötila oli noin 9 15 ºC ja pohjan läheisen veden lämpötila 6 14 ºC. Vesi ei ollut selkeästi kerrostunut lämpötilaerojen suhteen. Vesi oli ajankohtaan nähden vesipatsaan keskiarvona 1 3 astetta tavanomaista kylmempää. Meriveden happitilanne pohjan lähellä oli hyvä koko merialueella ja vastasi taustaoloja (kuva 5). Happipitoisuudet riittivät kaikkialla, myös jätevesien purkupaikalla, lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Happitilanne oli samaa luokkaa kuin kymmenenä edellisenä vuotena vastaavana aikana keskimäärin Näkösyvyys ja sameus Veden kuultavuus näkösyvyytenä vaihteli välillä 1,3 4,8 m. Näkösyvyys oli pienin (1,3 metriä) jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella ja suurin Kylmäpihlajan luoteispuolella. Rauman merialueen sisimmillä alueilla näkösyvyydet olivat 1,3 3,0 metriä, Hanskloppien-Kaskisten länsipuolen tasalla 3 4 metriä ja Hanhisten ja Kuuskajaskarin tasalla 3,5 4,0 metriä. Haapasaarenvedellä näkösyvyys oli 2,7 metriä. Suurimmalla osalla merialuetta sameusarvot olivat pieniä koko vesipatsaassa ja vesi oli kirkasta tai korkeintaan lievästi sameaa (kuva 5). Suurimmat sameusarvot (4,0 5,5 FNU) olivat Kompinlahden (405) ja Syväraumanlahden (421) pohjan läheisissä vesikerroksissa sekä Haapasaarenvedellä. Sameusarvot vesipatsaan keskiarvona olivat keskimäärin noin 30 % ajankohdan tavanomaista pienempiä. Tausta-alueella Kylmäpihlajalla sameus oli tavanomaisella tasolla Kasviravinteet Tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (kuva 5). Selvästi suurin pitoisuus oli aallonmurtajan sisäpuolella jätevesien purkualueella. Rehevyystasoluokituksen mukaan merivesi oli pääosalla tutkimusalueesta lievästi rehevää. Aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa ja Syväraumanlahdessa vesi oli fosforipitoisuuden perusteella luokiteltavissa reheväksi. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat tavanomaisella tai hieman tavanomaista pienemmällä tasolla. Satamalahden (380) ja Järviluodon luoteispuolen (385) alueella fosforipitoisuus oli noin % ajankohdan tavanomaista pienempi. Aallonmurtajan sisäpuolella pintaveden fosforipitoisuus oli selvästi pohjan läheistä pitoisuutta suurempi, mutta muilla havaintopaikoilla fosforipitoisuuserot vesipatsaassa olivat melko pieniä. Pitoisuus yleensä kasvoi hieman pohjaa kohti. Tuotantokerroksen veden kokonaistyppipitoisuus oli välillä µg/l (kuva 5). Selvästi suurin pitoisuus oli jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella ja pienin pitoisuus oli tausta-alueella Kylmäpihlajalla. Aallonmurtajan sisäpuolen lisäksi myös satamalahdessa, Syväraumanlahdessa ja Haapasaarenvedellä typpipitoisuus oli selvästi taustaa suurempi. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat pääosalla merialuetta tavanomaisella tasolla. Järviluodon luoteispuolella ja satamalahdessa pitoisuudet olivat % tavanomaista pienempiä, kun taas aallonmurtajan sisäpuolella pitoisuus oli 13 % tavallista suurempi. Näytteenottoajankohtina vallinneet lännen ja luoteen puoleiset tuulet todennäköisesti estivät jätevesiä leviämästä muualle merialueelle. Pintaveden typpipitoisuus oli aallonmurtajan sisäpuolella selvästi suurempi kuin pohjan läheisessä vesikerroksessa. Suurimmalla osalla tutkituista havaintopaikoista ammoniumtypen ja nitriitti/nitraattitypen pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan. Eniten epäorgaanisia typpiyhdisteitä (yhteensä 29 µg/l) oli satamalahden havaintopaikalla. Myös fosfaattifosforin pitoisuudet

21 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 21 (49) olivat pääosin pieniä ja vaihtelivat välillä <2 10 µg/l. Pitoisuus oli suurin aallonmurtajan sisäpuolella Klorofyllimäärät Kasviplanktonin kokonaismäärää kuvaavat klorofyllipitoisuudet vaihtelivat välillä 1,7 6,7 µg/l (kuva 5). Klorofyllipitoisuus oli selvästi suurin aallonmurtajan sisäpuolella jätevesien purkualueella, jossa vesi oli klorofyllipitoisuuden perusteella luokiteltavissa reheväksi. Suurimmalla osalla muuta merialuetta vesi oli klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi rehevää. Tutkimusalueen eteläisimmässä osassa Kiuvaskarien ja Hanhisten alueella pitoisuudet olivat karulla tasolla. Suurimmalla osalla merialuetta kesäkuiset klorofyllipitoisuudet olivat selvästi (keskimäärin noin 50 %) ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) suurempia. Satamalahdessa, Järviluodon luoteispuolella ja Kompinlahdella klorofyllipitoisuudet olivat ajankohdan tavanomaista pienempiä ja aallonmurtajan sisäpuolella pitoisuus oli tavanomaisella tasolla. Tavanomaista suuremmat klorofyllipitoisuudet olivat todennäköisesti seurausta tavanomaista lämpimämmästä ja jopa helteisestä toukokuusta. Kasviplanktonin perustuotantokykymääritys poistettiin Rauman merialueen tarkkailuohjelmasta keväällä 2010 (Varsinais-Suomen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen kirje Dnro Varely/370/07.00/2010). Sen tilalle lisättiin kasviplanktonmäärityksiä mikroskooppitarkasteluilla ajankohdittain erikseen tehtynä. Kasviplanktonin määritystulokset esitetään vuosiyhteenvedon yhteydessä Veden hygieeninen tila Kesäkuun tutkimuskerralla lähes kaikista havaintopaikoista tutkittiin enterokokkien, lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien (Fek.k. 44 ºC) ja Escherichia coli -bakteerien määrää. Ulosteperäinen E. coli -bakteeri kuuluu lämpökestoisiin kolimuotoisiin bakteereihin, ja sen määritystä pidetään tällä hetkellä parhaana veden ulosteperäisen saastutuksen osoittajana. Lämpökestoisiin kolimuotoisiin bakteereihin kuuluu myös muita kuin ulosteperäisiä bakteereita; esimerkiksi Klebsiella-bakteeria saattaa esiintyä runsaasti metsäteollisuuden jätevesissä. Veden hygieeninen laatu oli suurimmalla osalla merialuetta E. coli -bakteerien määrän perusteella erinomainen (kuva 5). Satamalahdessa, aallonmurtajan sisäpuolella ja Hanskloppien alueella hygieeninen tila oli E. coli - bakteerien määrän perusteella hyvä. Em. alueilla havaittiin muuta merialuetta enemmän myös lämpökestoisia kolimuotoisia bakteereita Jätevesien vaikutus Kesäkuun tutkimuskerralla jätevesien vaikutukset rajoittuivat melko pienelle alueelle jätevesien purkupaikan ympäristöön aallonmurtajan sisäpuolelle. Lännen ja luoteen puoleiset tuulet saattoivat jopa korostaa jätevesien vaikutusta alueella ja estää niiden sekoittumista muuhun merialueeseen. Jätevesien vaikutukset aallonmurtajan sisäpuolella näkyivät selvästi muuta merialuetta suurempina ravinne- ja klorofyllipitoisuuksina.

22 22 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) Happikyllästys (%) pohjan lähellä 93 Sameus (FNU), vesipatsaan ka 3,7 Nurmes Nurmes 1,4 1, ,0 1,6 3,2 Kylmä-Pihlava 81 Kylmä-Pihlava 3, Rauma 95 1,3 1,1 0,97 1,9 2,0 2,7 1,8 Rauma Hanhinen 94 Hanhinen 1,8 100 Rihtniemi Hyvä (80-110) Tyydyttävä (70-79) Välttävä (40-69) Huono (0-39) 1,2 Rihtniemi Kirkas (<1,5) Lievästi samea (1,5-2,9) Melko samea (3-9,9) Samea (10-20) Erittäin samea (>20) Kok.typpi (µg/l), koonta Kok.fosfori (µg/l), koonta 250 Nurmes Nurmes Kylmä-Pihlava 300 Kylmä-Pihlava Rauma Rauma Hanhinen 300 Hanhinen Rihtniemi < < < <1000 > Rihtniemi Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 5. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia kesäkuussa 2010.

23 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) 23 (49) 2,5 Klorofylli (µg/l), koonta Hygieeninen tila pinnassa (E.coli kpl/100 ml) Nurmes 2,6 2,3 2,7 Nurmes ,6 3,5 4 Kylmä-Pihlava 2,8 Kylmä-Pihlava 0 2,8 3, ,0 1,7 6,7 2,8 2,7 Rauma <2 Rauma Hanhinen 2,9 Hanhinen 4 1,9 Rihtniemi Karu (<2) Lievästi rehevä (2-5) Rehevä (5-25) Erittäin rehevä (>25) 4 Rihtniemi Erinomainen (<10) Hyvä (10-49) Tyydyttävä (50-99) Välttävä ( ) Huono (>1000) KUVA 5. jatkuu Keskikesä ( ) Lämpötila ja happitalous Kesäkuu oli keskimäärin noin asteen tavanomaista viileämpi ja Porin havaintoaseman mukaan sademäärältään noin puolet keskimääräisestä. Heinäkuu sen sijaan oli poikkeuksellisen lämmin; useita asteita ajankohdan keskimääräistä lämpimämpi ja vähäsateinen. Meriveden pintalämpötilat (1 metri) olivat heinäkuun puolivälissä noin ºC (Haapasaarenvedellä noin 24 ºC) ja pohjan läheisessä vesikerroksessa välillä ºC (Haapasaarenvedellä 23 ºC). Vesi oli useimmilla havaintopaikoilla selvästi lämpötilakerrostunut ja pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli useimmiten 4 6 ºC. Suurimmillaan pinnan ja pohjan läheisen veden lämpötilaero oli Valkeakarin (441), Kylmäpihlajan (435) ja Rounakarin (395) havaintopaikoilla, 7 7,6 ºC. Haapasaarenvedellä lämpötilakerrostuneisuutta ei havaittu ja vesi oli selvästi muuta merialuetta lämpimämpää. Happitilanne pohjan läheisessä vedessä oli heikentynyt suurimmalla osalla merialueesta (kuva 6). Heikoimmillaan happitilanne oli Rounakarin, Kompinlahden ja Valkeakarin havaintopaikoilla, joissa happikyllästys pohjan lähellä oli %. Kaikilla havaintopaikoilla oli pintakerroksessa hapen ylikyllästystä vilkkaan levätuotannon seurauksena. Useimmilla havaintopaikoilla pohjan läheisen veden happipitoisuus ei ollut enää optimaalinen lohensukuisten kalojen toimeentulolle. Merialueen happitilanne oli selvästi ajankohdan tavanomaista heikompi Näkösyvyys ja sameus Veden kuultavuus näkösyvyytenä vaihteli välillä 1,4 5,5 m. Näkösyvyys oli suurimmillaan Kylmäpihlajan länsipuolella (5,5 m) ja Hanhisten länsi- ja luoteispuolella (4,5 4,8 m). Rounakareilta Valkeakarille näkösyvyydet olivat 3,5 metriä ja Rauman lähivesissä 1,4 2,8 metriä. Pienin näkösyvyys oli Haapasaarenvedellä (1,1 metriä) ja Syväraumanlahdessa (1,4 metriä). Meriveden kiintoainepitoisuuksia ja sameusarvoja tutkittiin vain osalla havaintopaikoista. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä <2 7,7 mg/l. Suurimmat pitoisuudet olivat Haapasaarenvedellä ja Järviluodon luoteispuolel-

24 24 (49) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2010) la pohjan läheisessä ja satamalahden pintakerroksessa Kasviravinteet Meriveden fosforipitoisuus tuotantokerroksessa oli Kylmäpihlajan länsipuolella 11 µg/l ja Hanhisten-Valkeakarin tasalla µg/l (kuva 6). Hansklopeilla ja Kortelanlahdella pitoisuudet olivat µg/l mutta muualla Rauman lähivesillä µg/l. Suurimmat pitoisuudet olivat satamalahdessa. Kylmäpihlajan alueella fosforipitoisuudet olivat rehevyystasoluokituksessa karulla tasolla. Hanhisten ja Valkeakarin välisellä alueella, Hanskloppien alueella ja Kortelanlahdessa pitoisuudet olivat lievästi rehevällä tasolla. Muualla Rauman lähivesillä ja Haapasaarenvedellä pitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Merialueen uloimmilla alueilla tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin kesäkuun tutkimuskerralla mutta Rauman lähivesissä aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta ja Haapasaarenvedellä pitoisuudet olivat selvästi kasvaneet. Suurimmalla osalla havaintopaikoista fosforipitoisuudet kasvoivat pohjaa kohti mentäessä mutta satamalahdessa ja Järviluodon luoteispuolella pitoisuudet olivat todennäköisesti jätevesien vaikutuksesta selvästi suurempia veden pintakerroksissa. Suurin pohjan läheinen fosforipitoisuus (64 µg/l) oli Rounakareilla, jossa pohjan happitilanne oli huono. Suurimmalla osalla merialueesta tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvot ( ). Satamalahdessa ja Järviluodon luoteispuolella pitoisuudet olivat kuitenkin noin % ajankohdan tavanomaista suurempia. Myös Syväraumanlahdessa ja Kaskisissa pitoisuudet olivat % tavanomaista suurempia. Kokonaistypen taustapitoisuus tuotantokerroksessa vaihteli merialueella välillä µg/l ja oli Haapasaarenvedellä 540 µg/l. Typpipitoisuudet olivat selvästi taustasta kohonneita ainakin satamalahdessa, Syväraumanlahdessa, aallonmurtajan sisäpuolella ja Järviluodon edustalla. Kesäkuuhun verrattuna pitoisuudet olivat aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta selvästi nousseet Rauman lähivesissä. Selvästi suurin tuotantokerroksen typpipitoisuus oli satamalahdessa, jossa myös pintakerroksen (1 metri) pitoisuus oli selvästi merialueen suurin. Jätevesien vaikutusalueella aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa ja Järviluodon luoteispuolella pintakerrosten typpipitoisuudet olivat alempia vesikerroksia suurempia. Myös Syväraumanlahdessa, Kaskisissa ja Haapasaarenvedellä pintakerrosten typpipitoisuudet olivat hieman pohjan läheistä vesikerrosta suurempia. Suurimmalla osalla merialuetta tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat ajankohdan tavanomaisella tasolla. Satamalahdessa ja Järviluodon luoteispuolella, sekä myös Syväraumanlahdessa ja Kaskisissa pitoisuudet olivat % pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) suurempia. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksia tutkittiin osalla havaintopaikoista. Pitoisuudet olivat pääosin pieniä tai alle määritysrajan. Fosfaattifosforin määrä oli suurin (32 µg/l) Rounakarin pohjan läheisessä vesikerroksessa, jossa happitilanne oli huono. Ammoniumtyppeä oli eniten (20 µg/l) Haapasaarenvedellä tuotantokerroksessa Klorofyllimäärät Kasviplanktonin kokonaismäärää kuvaavat klorofyllipitoisuudet vaihtelivat välillä 1,4 9,1 µg/l, Haapasaarenvedellä 10 µg/l (kuva 6). Suurimmat pitoisuudet (>5 µg/l) olivat Haapasaarenveden lisäksi satamalahdessa, Järviluodon luoteispuolella, aallonmurtajan sisäpuolella ja Kaskisissa, joissa vesi oli rehevyystasoluokituksen perusteella rehevää. Valkeakarin väylällä, Rounakareilla, Hansklopeilla ja Kortelanlahdella vesi oli klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi rehevää ja Kylmäpihlajan länsipuolella ja Hanhisten länsi- ja luoteispuolella karua. Pitoisuudet olivat Rauman lähivesissä pääosin suurempia mutta ulommalla alueella samalla tasolla kuin kesäkuussa. Merialueen klorofyllipitoisuudet olivat aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta keskimäärin yli 50 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja suurempia. Varsinkin Hanskloppien, Järviluodon luoteisosan ja Kaskisten edustan klorofyllipitoi-