RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2014 Hanna Turkki Nro

2 2 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014)

3 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 3 (61) Sisällys 1. VESISTÖTARKKAILUN PERUSTE AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusalue Veden laadun tutkimus KUORMITUS Jätevesikuormitus Kalankasvatus Hajakuormitus SÄÄTIEDOT JA MERIVEDEN KORKEUS Sää Meriveden korkeus VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Lopputalvi ( ) Alkukesä ( ) Keskikesä ( ) Loppukesä ( ) Alkusyksy ( ) Kesäkauden keskiarvot Loppusyksy ( ) KASVIPLANKTONIN BIOMASSA JA LAJISTO TIIVISTELMÄ KIRJALLISUUS... 61

4 4 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) Liitteet Liite 1. UPM-Kymmene Oyj:n ja Metsä Fibre Oy:n jätevesikuormitus v Liite 2. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikat Liite 3. Vesinäytteiden analyysitulokset Jakelu Forchem Oy UPM-Kymmene Oyj/Seija Vatka UPM-Kymmene Oyj/Eerik Ojala Rauman kaupunki/tekninen virasto/rauman vesi Rauman kaupunki/tekninen virasto/ympäristönsuojelu Rauman kaupunki/ympäristölautakunta Raumanmeren kalastusalue/c/o Marjo Aikko Ilmatieteen laitos/jäätutkimus ja -palvelu Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/harri Helminen Sähköpostitse: Forchem Metsä Fibre Metsä Fibre Metsä Fibre Metsä Fibre UPM-Kymmene UPM-Kymmene Rauman Rauman Velhonveden-Ruotsinveden Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Kannen kuva: Janne Sinervo Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 5 (61) 1. VESISTÖTARKKAILUN PERUSTE Rauman edustan merialueella on tehty tarkkailututkimuksia Rauman kaupungin ja UPM-Kymmene Oyj:n (aikaisemmin Oy Rauma-Repola Ab, sitten Yhtyneet Paperitehtaat Oy Rauman Paperi) jätevesien vaikutuksista merialueen tilaan ja käyttökelpoisuuteen jo vuodesta 1969 lähtien. Vuodesta 1996 tarkkailuun on kuulunut myös Oy Metsä-Botnia Ab (nyk. Metsä-Fibre Oy Rauman tehdas). Rauman metsäteollisuuden ja Rauman kaupungin jätevedet käsitellään yhteispuhdistamossa metsäteollisuuden puhdistamolla. Yhdyskuntajätevesien sisältämät ravinteet korvaavat yhteispuhdistuksessa metsäteollisuuden jätevesien puhdistukseen tarvittavia lannoiteravinteita ja kuluvat suureksi osaksi biologisen puhdistusprosessin ylläpitämiseen. Yhteispuhdistuksen avulla pyritään pienentämään etenkin mereen tulevaa typpikuormitusta. Yhteispuhdistus alkoi huhtikuussa Rauman kaupungin Maanpäänniemen puhdistamo sai kesällä 2010 luvan ( , Dnro LSY-2007-Y-199), joka koskee Rauman kaupungin (Kodisjoki mukaan lukien), Eurajoen ja Lapin kuntien alueilta viemäröitävien jätevesien sekä sakokaivolietteiden ja umpisäiliöjätevesien lupamääräysten mukaista käsittelyä ja johtamista Rauman metsäteollisuuden puhdistamolle tai poikkeustilanteissa Rauman kaupungin Maanpäänniemen puhdistamolta suoraan mereen. Lupamääräysten mukaan suoraan mereen johdettavan jäteveden käsittelyn tavoitteena on oltava mahdollisimman hyvä käsittelytulos ja luvassa mainittujen tavoitearvojen saavuttaminen. Mereen johdettava jätevesi ei saa sisältää haitallisessa määrin terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Jätevesien vesistövaikutuksia on tarkkailtava Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (nykyisin Varsinais-Suomen ELY-keskus) hyväksymällä tavalla metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolta johdettujen päästöjen vaikutustarkkailun yhteydessä. Rauman metsäteollisuuden teollisuusjätevedet sisältävät UPM-Kymmene Oyj:n paperitehtaan ja Metsä-Fibre Oy Rauman tehtaan sekä Forchem Oy:n mäntyöljytislaamon jätevedet. Kesäkuussa 2010 tuli voimaan Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antama lupapäätös Dnro LSY-2004-Y-356. Luvan mukaan jätevedet on käsiteltävä hakemuksen mukaisesti laajennetussa ja tehostetussa puhdistamossa tai vähintään vastaavalla, lupamääräysten mukaisen käsittelytuloksen saavuttamiseksi tarvittavalla tavalla eikä mereen johdettava jätevesi saa sisältää haitallisessa määrin terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Tarkkailututkimuksen kustantavat Rauman kaupunki ja UPM-Kymmene Oyj Rauma. Haapasaarenveden veden laadun seurannan kustantaa Rauman kaupunki. Kylmäpihlajalta (435) ja maalis- ja elokuussa myös Rounakarin (395) ja Järviluodon luoteispuolen (385) havaintopaikoilta tehtiin ohjelmaan kuulumattomia määrityksiä (silikaatti, saliniteetti ja TOC), joiden tilaajana ja kustantajana oli Varsinais-Suomen ELY-keskus. Rauman edustan merialueen tarkkailun tavoitteena on fysikaalis-kemiallisin tutkimuksin tarkkailla jätevesien laimenemista ja leviämistä sekä vaikutuksia merialueen happija ravinnetalouteen. Jätevesien hygieenisiä vaikutuksia tarkkaillaan suolistoperäisten ja lämpökestoisten kolimuotoisten sekä enterokokkien kaltaisten bakteerien määrityksin. Jätevesien rehevöittäviä tai muita haitallisia vaikutuksia merialueen luonnontalouteen

6 6 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) selvitetään jokavuotisin kasviplanktontutkimuksin sekä määrävuosin tehtävin pohjaeläintutkimuksin. Tarkkailun tarkoituksena on myös tuottaa tutkimustietoa merialueen ekologisen tilan ja sen muutosten arvioimiseksi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti. Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ohjeistuksella uutta tarkkailuohjelmaluonnosta (Turkki 2013, ). Ohjelmasta ei ole tullut virallista hyväksymispäätöstä ELY-keskukselta. Vuonna 2014 tehtiin veden laadun tutkimusten lisäksi makrofyyttiseuranta, jonka toteutti Varsinais-Suomen Vesistösaneeraus Oy. Makrofyyttiseurannan tulokset on raportoitu erikseen (Vahteri & Savoila 2015). Jätevesien vaikutuksia Rauman edustan merialueen kalastoon ja kalatalouteen tarkkaillaan kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tämä raportti käsittelee vuonna 2014 tehtyjen tarkkailututkimusten tuloksia ja tulosten tulkinnalle tarpeellisia taustatietoja. Niiden perusteella esitetään arvio merialueen tilasta ja käyttökelpoisuudesta sekä näiden kehityksestä viime vuosina. Raportissa verrataan myös vuoden 2014 kesäkauden keskimääräisiä tuloksia pintavesien ekologisen luokituksen luokkarajoihin. Tietoja ja arvioita veden tilasta ja laadusta on esitetty tarkkailun väliraporteissa, joiden tieto on sisällytetty nyt laadittavaan vuosiyhteenvetoon. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Tutkimusalue Rauman edustan merialue on melko avointa sisäsaaristoa, jossa veden keskisyvyys on 5 7 metriä ja suurimmat syvyydet 15 metriä. Saaristovyöhyke on verraten kapea, ja avomeren vaikutus tuntuu sen vuoksi voimakkaana rannikon lähivesiin asti. Meriveden virtauksilla on huomattava merkitys jätevesien leviämiselle ja sekoittumiselle. Rauman edustalla kulkee hidas rannikon suuntainen päävirtaus pohjoiseen keskimäärin nopeudella 2 cm/s. Tämän ohella esiintyy saariston syvimpiä uomia pitkin suuntautuvia paikallisia virtauksia etelään ja pohjoiseen. Veden vaihtuvuus avovesikautena on merialueella verrattain hyvä. Idänpuoleiset tuulet aiheuttavat lisäksi pintakerroksen veden virtauksen avomerelle, jolloin koko merialueen vesimassa vaihtuu lyhyessä ajassa syvän veden kumpuamisen seurauksena. Merialueelle purkautuu makeita vesiä hyvin vähän, joten maa-alueilta luontaisesti tai hajakuormituksena huuhtoutuvat ainemäärät ovat pieniä. Sirppujoen ja Lapinjoen vesistöalueiden väliin jäävä valuma-alue on 577 km 2, sen järvisyys 2,5 % ja peltoprosentti 16. Kukolanlahteen ja Unajanlahteen purkautuu viljelyksiltä ja metsäalueilta vettä tuovia ojia. Ympäristöhallinnon laatiman pintavesien ekologisen tilan luokittelun perusteella Selkämeren rannikkovesistä ja mm. Rauman edustan merialueesta suurin osa on luokiteltu hyvään luokkaan. Rauman edustan sisimmät vesialueet ovat tyydyttävään tilaan kuuluvia vesimuodostumia.

7 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 7 (61) 2.2. Veden laadun tutkimus Merialueen tilaa ja veden laatua tutkittiin 13 havaintopaikassa (kuva 1, liite 2) kuusi kertaa vuoden aikana (maalis-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa). Tarkkailuun on lisätty kesäkuusta 2006 lähtien Rauman kaupungin ympäristönsuojelutoimiston tilaamana Haapasaarenveden havaintopaikka (HAAP), jota tarkkaillaan Rauman merialueen tarkkailujen yhteydessä. Vertailualueina käytettiin havaintopaikkaa 435 (Kylmäpihl. lä) avomerellä ja havaintopaikkaa Pran 310 Truutinpauha Pyhärannan edustalla ( ). Varsinais- Suomen ELY-keskuksen hoitama veden laadun intensiiviseuranta Truutinpauhan havaintopaikassa päättyi vuoden 1999 lopulla ja vuodesta 2001 lähtien havaintopaikka liitettiin osaksi Pyhämaan kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailua. Tutkitut suureet ja niiden tulokset on esitetty liitteessä 3. Tuotantokerroksen patsasnäytteistä havaintopaikoissa 335, 350, 360, 365, 385, 395, 430, 435 ja 440B määritettiin kasviplanktonin biomassa ja lajisto havaintopaikoittain heinä- ja elokuussa. Yhteensä siis 18 näytettä. Toukokuussa 2006 vaihtoi kiintoainemääritysmenetelmän Sartorius 0,65 toiseen eli Nuclepore 0,4 -menetelmään, koska Sartorius-suodattimien maahantuonti päättyi. Menetelmät eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Vuoden 2014 kiintoainepitoisuuksia voi suoraan verrata ainoastaan vuosien kiintoainepitoisuuksiin. Rauman talvitutkimuksen ( ) näytteet otettiin avovedestä veneellä. Uloimmalla merialueella Kylmäpihlajan länsipuolella oli edeltäneen yön kovien tuulien seurauksena suuria maininkeja. Heinäkuun tarkkailukerralla ( ) kenttähavaintojen mukaan aallonmurtajan sisäpuolella (350) vesi oli ruskeaa. Pisteeltä 385 pisteelle 350 vedessä oli havaittavissa pieniä rihmalevälauttoja. Järviluodon luoteispuolella (385) vesi oli rusehtavaa ja Haapasaarenvedellä (HAAP) oli havaittavissa levää (1). Edelleen elokuussa ( ) Haapasaarenvedellä oli kenttähavaintojen mukaan vesimassassa selvästi levää. Tarkkailussa käytetään vesi- ja ympäristöhallinnon hyväksymiä näytteenotto- ja analyysimenetelmiä (SFS-standardit, Kettunen 2008, Mäkelä ym. 1992). Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Kasviplanktonnäytteet analysoi biologi Sanna Autio käänteismikroskoopilla. Näytteistä määritettiin lajitasolla kasviplanktonin biomassat ja yksilömäärät laajan kvantitatiivisen menetelmän (Järvinen ym. 2011) mukaisesti. Tulokset talletettiin ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin.

8 8 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014)

9 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 9 (61) 3. KUORMITUS 3.1. Jätevesikuormitus Rauman kaupungin biologis-kemiallisesti käsitellyt jätevedet johdettiin maaliskuun 2002 loppuun asti Maanpäänniemessä sijaitsevalta puhdistamolta mereen Maanpäänniemen ja Järviluodon välisen aallonmurtajan sisäpuoliselle alueelle. Samalle alueelle Sampaanalanlahden edustalle johdetaan myös metsäteollisuuden (Metsä-Fibre Oy:n selluloosatehdas, UPM-Kymmene Oyj:n paperitehdas sekä Forchem Oy:n mäntyöljytislaamo) biologisesti puhdistetut jätevedet (kuva 1). Huhtikuun alusta 2002 jätevedet on johdettu yhteiskäsittelyyn metsäteollisuuden puhdistamoon. Yhteispuhdistuksen avulla pyritään pienentämään etenkin mereen tulevaa typpikuormitusta. Lupaehtojen mukaan Maanpäänniemen puhdistamolla voidaan edelleen käsitellä kemiallisesti tai vastaavalla tavalla sellaiset virtaamahuiput, joita ei voida saavutettava puhdistustulos huomioon ottaen, käsitellä tarkoituksenmukaisesti metsäteollisuuden puhdistamolla. Raumalla toimivan kemiallisen metsäteollisuuden kuitupitoiset jätevedet on käsitelty vuodesta 1975 alkaen mekaanisesti. Vuodesta 1986 lähtien on puolet jätevesistä ja syyskuusta 1991 lähtien kaikki jätevedet käsitelty myös biologisesti. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n selluloosatehtaan toiminta päättyi vuoden 1991 lopussa, mikä yhdessä puhdistamoinvestoinnin kanssa pienensi selvästi mereen johdettavaa jätekuormaa. Oy Metsä-Rauma Ab:n (vuodesta 2001 Oy Metsä-Botnia Ab, nyk. Metsä-Fibre Oy) selluloosatehdas käynnistyi maaliskuussa 1996, mikä lisäsi mereen tulevaa kuormitusta. Mereen johdettava jätevesikuormitus pieneni kuitenkin uudelleen huhtikuussa 2002, kun Rauman kaupungin asutusjätevesien puhdistus lisättiin osaksi metsäteollisuuden jätevesien puhdistusta. Yhteispuhdistusta kokeiltiin aluksi viiden vuoden koejakson aikana. Metsäteollisuuden jätevesien typestä on arvioitu olevan leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa alle 10 %, Maanpäänniemen puhdistamon jätevesissä on käyttökelpoista typpeä 95 % kokonaistypestä (Jumppanen 1998). Puhdistetussa jätevedessä epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat olleet jopa alle määritysrajan (Vatka 2005). Keväällä 2007 metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolla otettiin käyttöön laajennus, joka mahdollistaa jätevesien tehokkaamman puhdistuksen. Oy Metsä-Botnia Ab:n Rauman tehtaalla siirryttiin kesäkuussa 2007 valmistamaan ECF-(elemental chlorine free) valkaistua sellua. Valkaisumuutos nostaa COD- ja AOX-päästöjä mutta on muuten ympäristövaikutuksiltaan vähemmän haitallinen kuin aiemmin käytetty TCFvalkaisu, jonka käytöstä aiheutuu ECF-valkaisuun verrattuna moninkertaisesti kloorautuneita orgaanisia yhdisteitä. Oy Metsä-Botnia Ab (nyk. Metsä-Fibre Oy) ja UPM- Kymmene Oyj sekä Rauman kaupunki tekivät uuden jätevesien yhteiskäsittelysopimuksen Rauman ja Eurajoen yhdyskuntajätevesien käsittelystä Rauman metsäteollisuuden jätevesien biologisessa puhdistamossa. Sopimuksen tavoitteena on mahdollisimman hyvä kokonaispuhdistustulos. Huhtikuussa 2013 suljettiin yksi UPM:n paperikoneista, jonka jälkeen tehtaaseen kuuluu kolme paperikonetta. Vuonna 2014 Rauman kaupungin jätevedet johdettiin lähes kokonaisuudessaan (n. 100 %) metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolle. Maanpäänniemen puhdistamolta johdettiin mereen kemiallisesti puhdistettua vettä vain 70 m 3. Mereen johdettu kuorma oli poikkeuksellisen alhainen. Talvi oli vähäluminen, joten keväällä ei syntynyt sula-

10 10 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) misvesiä eikä vuoden aikana ollut pitkiä tai rankkoja sadejaksoja, jotka olisivat aiheuttaneet kuormitusta. Samoista syistä ohitukset viemäriverkostossa olivat erittäin vähäisiä. Vesistökuormitus oli em. syistä johtuen selvästi pienempi kuin vuotta aiemmin; BOD, ravinne- ja kiintoainekuormitukset olivat kaikki alle 0,1 kiloa vuorokaudessa (taulukko 1). Fosforille ja kiintoaineelle on asetettu tavoitearvot ja ne saavutettiin. Metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolle johdettiin UPM-Kymmene Oyj:n paperitehtaan, Metsä Fibre Oy:n Rauman tehtaan ja Forchem Oy:n jätevedet sekä pääosa Rauman kaupungin jätevesistä. Ne käsiteltiin biologisesti ja johdettiin Sampaanalanlahden edustalle (kuva 1). Yhteispuhdistamo toimi kesän ajan tauotta, vaikka paperitehtaalla oli reilun viikon mittainen seisokki juhannuksen aikoihin. Puhdistamolla oli elokuussa lyhytaikainen häiriö sähkökatkoksesta johtuen, jonka seurauksena osittain puhdistamatonta jätevettä (etuselkeyttimen kirkaste) meni 22 minuutin ajan mereen. Ympäristövaikutukseltaan päästö oli pieni. Paperitehtaan jouluseisokin aiheuttaman kuormitusvaihtelun johdosta ravinnekuormat olivat joulukuussa normaalia suuremmalla tasolla. Koko vuoden 2014 puhdistustulos oli hyvä ja alitti luparajat. Yhteispuhdistamon koko vuoden kuormitus mereen oli BOD 7 -kuormituksen osalta yli 30 % pienempi mutta fosforin osalta 27 % ja typen osalta 15 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Kiintoainekuormitus oli samalla tasolla kuin vuonna Vuonna 2014 merialueen fosforikuormitus oli 26 % ja typpikuormitus 13 % edellisvuotta suurempi (taulukko 2, kuva 2). BOD 7 - kuormitus oli puolestaan 37 % ja kiintoainekuormitus 6 % vuotta 2013 pienempi. Vuosien keskimääräiseen verrattuna typpikuormitus oli 16 %, kiintoainekuormitus 28 % ja BOD 7 -kuormitus 41 % pienempi. Fosforikuormitus vastasi vuosien keskimääräistä kuormitusta. 90-luvun loppupuoleen ( ) verrattuna, jolloin yhteispuhdistus ei vielä ollut käytössä, vuoden 2014 BOD 7 - ja kiintoainekuormitukset olivat lähes 60 % ja typpikuormitus 37 % pienempi. Fosforikuormitus sen sijaan oli 51 % vuosien keskimääräistä suurempi. TAULUKKO 1. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuonna 2014 (suluissa vuosi 2013). BOD 7 Fosfori Typpi Kiintoaine AOX kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Rauman kaupunki* <0,1(8,6) <0,1(0,34) <0,1(5,4) <0,1(12) - (-) Oy Metsä-Botnia Ab ja UPM-Kymmene Oyj ja Rauman kaupunki 511(770) 36,3(28,5) 326(283) 1500(1550) 190(210) Yhteensä 511(779) 36,3(28,8) 326(288) 1500(1562) 190(210) * Kokonaismäärä 3,992 milj. m 3, josta lähes kaikki (lähes 100 %) johdettiin yhteispuhdistukseen. TAULUKKO 2. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuosina keskimäärin vuorokaudessa. Viisivuotiskausilta keskiarvo ja suluissa keskihajonta BOD 7 t/d 5,5 (7,5) 1,14 (0,52) 1,47 (0,81) 1,4 (0,3) 0,7 0,7 0,7 0,8 0,5 Fosfori kg/d 37 (26) 24 (7) 36 (8) 44 (8) 36 42,5 34,4 28,8 36,3 Typpi kg/d 370 (100) 520 (150) 530 (200) 430 (40) Kiintoaine t/d 2,5 (1,9) 3,5 (1,3) 3,8 (2,0) 3,1 (0,6) 1,7 2,2 1,8 1,6 1,5

11 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 11 (61) BOD 7 kg/d BOD7, kg/d typpi, kg/d typpi ja fosfori kg/d fosfori, kg/d KUVA 2. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuosina keskimäärin vuorokaudessa Kalankasvatus Rauman edustan merialueella on toiminut kaksi kalankasvattamoa. Rauman Lohi Oy on tuottanut kirjolohta merialueen pohjoisosassa Nurmeksen ja Heinäsen saarten välisellä vesialueella sijaitsevassa kasvattamossa. Rauman Lohi Oy:n toiminta päättyi vuoteen Virtasen merikasvattamo on sijainnut merialueen eteläosassa Kukolanlahdessa Pyhärannan kunnan alueella. Virtasen kasvattamo ei tiettävästi ole kasvattanut kalaa vuoden 2000 jälkeen. Kalankasvattamoiden osalta tarkkailututkimukset loppuivat niiden viimeisenä toimintavuotena Hajakuormitus Rauman edustan merialueelle tulee verraten vähän valumavesiä mantereelta eikä hajakuormituksella ole merialueen veden laatuun yleisesti merkittävää vaikutusta. Unajanja Kortelanlahtiin laskevan Unajanjoen ravinnevirtaamia on arvioitu mm. merialueen tarkkailututkimuksen vuoden 1998 vuosiraportissa. Ravinnevirtaamat ja -valumat vaihtelevat suuresti vuosittain sademäärän ja sen ajallisen jakautuman sekä pintavalunnan mukaan. Eurajoen virtaama oli suurimmillaan tammikuussa. Myös maalis- ja marraskuussa virtaamat olivat muihin kuukausiin verrattuna hieman kohonneita. Touko lokakuussa virtaamat olivat erittäin pieniä myös aikaisempiin vuosiin verrattuna. Vuoden 2014 keskivirtaama (5,1 m 3 /s) oli hieman pienempi kuin vuoden 2013 keskivirtaama (6,4 m 3 /s) ja alle puolet vuoden 2012 virtaamasta (12,5 m 3 /s). Vuoden 2014 virtaama oli lähes 40 % pienempi kuin 2000-luvun aiempi ( ) keskimääräinen virtaama (8,3 m 3 /s) tai vuosien keskimääräinen virtaama (8,2 m 3 /s). Eurajoen vedessä

12 12 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) kulkeutui mereen 8,4 tonnia fosforia, 408 tonnia typpeä ja tonnia kiintoainetta. Jokiveden kuljettama ravinnemäärä oli selvästi tavallista pienempi; fosforin osalta kuormitus oli 65 % ja typen osalta 36 % normaalia pienempi. Aikajaksolla Eurajoki kuljetti mereen vuosittain keskimäärin 23,9 tonnia fosforia ja 640 tonnia typpeä (Sarvala ym. 2005). 4. SÄÄTIEDOT JA MERIVEDEN KORKEUS 4.1. Sää Talvi 2013/2014 alkoi Ilmatieteen laitoksen säätietojen mukaan hyvin lauhana. Joulukuu 2013 ja tammikuun 2014 alku olivat hyvin lauhoja ja sateisia, eikä vesistöjen jäätyminen päässyt alkuun. Tammikuun puolivälissä säätyyppi muuttui talvisemmaksi ja tammikuu oli keskimäärin lähes kolme astetta normaalijaksoa ( , taulukko 3) kylmempi. Helmikuu oli puolestaan poikkeuksellisen lämmin; lähes kuusi astetta tavanomaista lämpimämpi. Myös maaliskuu oli useita asteita tavallista lämpimämpi ja kuun alkuun mennessä lumi oli pääosin sulanut. Alkuvuoden sademäärät olivat pieniä. Edelleen huhtikuun sademäärä oli selvästi tavanomaista pienempi mutta keskilämpötila reilun asteen tavallista korkeampi, etenkin kuun lopulla oli päivisin kesäisen lämmintä. Toukokuun alussa sää viileni, mutta kuun puolivälin jälkeen oli helteistä, kunnes kuun lopulla sää muuttui taas koleaksi. Toukokuun keskilämpötila oli reilun asteen tavallista korkeampi ja sademäärä vastasi tavanomaista. Kesäkuun alussa sää oli kesäisen lämmin mutta loppupuolella poikkeuksellisen kolea, sillä päivälämpötilat olivat alhaisia, tuuli navakkaa ja sade tuli ajoittain rakeina. Kesäkuu oli kuitenkin keskimäärin sekä lämpötilaltaan että sademäärältään tavanomainen. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla sää oli edelleen kolea mutta muuttui hyvin nopeasti helteiseksi, ja kuun puolivälissä oli kesäisen lämmintä. Heinäkuu oli tavanomaista niukkasateisempi. Heinäkuun lopusta elokuun puoliväliin oli poikkeuksellisen pitkä hellejakso mutta elokuun puolivälissä sää muuttui hyvin sateiseksi. Heinäkuun keskilämpötila oli noin kolme ja elokuun noin kaksi astetta tavallista korkeampi. Elokuussa keskimääräinen sademäärä oli kuitenkin lähellä tavanomaista. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli vain 1,5 ºC tavanomaista korkeampi, sillä kolea kesäkuu ja heinäkuun alku tasasi poikkeuksellisen pitkän hellejakson vaikutusta. Kesän sademäärä oli hieman (7 %) tavallista pienempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha ja vähäsateinen. Syyskuun loppupuolelle asti ilma oli päivällä jopa kesäisen lämmin. Lokakuussa sää oli syksyinen mutta lauha; ensimmäiset pakkaspäivät tulivat kuun puolivälin jälkeen, mutta kuun lopussa lämpötila nousi poikkeuksellisen korkeaksi. Marraskuun alussa ilma kylmeni mutta lauhtui jälleen pian. Joulukuu oli lauha ja sateinen jouluun saakka. Juuri ennen joulua pakkanen kiristyi, ja vesistöt alkoivat jäätyä. Koko vuoden keskilämpötila oli Porin mittausaseman mukaan vajaa kaksi astetta keskimääräistä korkeampi. Kuukausien keskilämpötilat olivat selvästi tavallista korkeampia tammi- ja kesäkuuta lukuun ottamatta. Vuoden 2014 sademäärä (507 mm) oli hieman (13 %) keskimääräistä (586 mm) pienempi. Eniten satoi joulu- ja elokuussa, kun taas syyskuu oli poikkeuksellisen vähäsateinen.

13 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 13 (61) Pysyvää jääpeitettä ei Ilmatieteen laitoksen jääpalvelun tilastojen mukaan muodostunut lainkaan Rauman edustalle Valkeakariin talvella Rauman satamassa pysyvä jääpeite muodostui vasta ja päättyi Todellisten jääpäivien määrä oli Valkeakarilla 19 ja Rauman satamassa 24, joten jäätalvi oli selvästi pitkäaikaiskeskiarvoa (105 päivää) lyhyempi. TAULUKKO 3. Porin rautatieaseman säätietoja tammi-joulukuulta 2014 ja vertailusäätietoja Porin lentoasemalta normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII Lämpötila ,6 0,5 2,2 4,9 10,6 13,1 20,1 17,1 11,6 6,5 2,3-0,4 6,7* (ºC) ,8-5,4-1,9 3,7 9,5 13,9 16,8 15,3 10,4 5,6 0,4-3,1 5,0* Sademäärä # (mm) # *keskiarvo # sademäärien summa 4.2. Meriveden korkeus Veden korkeuden vaihtelut aiheuttavat vesitilavuuden muutoksia ja meriveden virtauksia sekä veden vaihtumista. Veden korkeuden vaihtelut ovat yleensä lyhytaikaisia, joten osa niistä aiheuttaa vain paikallisia lyhytaikaisia virtauksia eikä niihin liity veden nettovaihtoa. Meriveden korkeus oli Ilmatieteen laitoksen Rauman sataman mittausaseman tietojen mukaan korkeimmillaan loppuvuodesta joulukuussa, jolloin merivesi oli hetkellisesti 30 cm keskiveden yläpuolella. Suurimman osan vuotta merivesi oli keskiveden alapuolella. Alimmillaan veden korkeus oli tammi-helmikuun vaihteessa ja syyskuun loppupuolella, noin 70 cm keskivedenkorkeutta alempana (kuva 3, taulukko 4). Veden korkeuden kuukausikeskiarvot olivat selvästi keskivedenkorkeuden alapuolella koko vuonna. Alimmillaan veden korkeus oli tammikuun viimeisenä päivänä, -70 cm. Lähes kaikilla vuoden 2014 tarkkailukerroilla meriveden korkeus oli selvästi keskivedenkorkeutta alempana. Lopputalven tarkkailun ensimmäisenä päivänä (24.3.) merivesi oli keskiveden tuntumassa. Tarkkailukerroista alimmillaan vesi oli kesäkuussa, yli 40 cm keskivettä alempana. TAULUKKO 4. Veden korkeuden vaihtelut (cm) Raumalla vuonna 2014 (arvot on referoitu vuoden 2014 teoreettiseen keskiveteen, Ilmatieteen laitos). Kuukausi Kuukausi- Kuukauden Suurin arvo Pienin arvo keskiarvo keskihajonta Tammikuu -18,6 26, Helmikuu -39,5 14, Maaliskuu -22,3 14, Huhtikuu -30,6 10, Toukokuu -37,3 9, Kesäkuu -35,0 9, Heinäkuu -31,9 9, Elokuu -17,4 14, Syyskuu -31,8 11, Lokakuu -26,7 11, Marraskuu -34,5 16, Joulukuu -11,4 25,

14 14 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 40 I III V VI IX XI päiväkeskiarvo min 20 max näytepäivä 0 meriveden korkeus, cm KUVA 3. Vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvot, -maksimit ja -minimit Rauman satamassa vuonna 2014 Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan. 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 5.1. Lopputalvi ( ) Lämpötila ja happitalous Tammikuun alku oli lämmin ja merivesi oli ilman jääpeitettä. Kuun puolivälissä sää kylmeni jyrkästi mutta lauhtui hieman loppukuusta. Helmikuu oli selvästi keskimääräistä lauhempi ja sademäärältään keskimääräinen. Helmikuun puolivälissä lyhytkestoiseksi jäänyt lumipeite oli pääosin hävinnyt. Myös maaliskuu jatkui tavanomaista selvästi lauhempana ja lumettomana. Merialueen lämpötilat vaihtelivat välillä 1,1 2,7 ºC. Vesi oli kylmintä Kylmäpihlajan länsipuolella (435) pohjan tuntumassa ja lämpimintä aallonmurtajan sisäpuolella (350) veden pintakerroksessa. Pintavesi oli 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) lämpimämpää. Kaikkialla Rauman lähivesissä ja koko merialueella, mukaan lukien jätevesien purkupaikan lähistö, oli happea riittävästi lohensukuisten kalojen viihtymiseen (11,2 14,6 mg/l, kuva 4). Paikoin esiintyi hapen ylikyllästystä todennäköisesti keväisen piilevätuotannon seurauksena. Merialueen happitilanne vesipatsaan keskiarvona oli ajankohdan tavanomaisella tai hieman tavanomaista paremmalla tasolla (taulukko 5). Talvi oli pääosin jäätön, joten happitilanne pysyi hyvänä ja piilevien kevätkukinta alkoi tavallista aiemmin.

15 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 15 (61) Näkösyvyys, suolaisuus ja sameus Näkösyvyydet vaihtelivat välillä 1,8 6,6 metriä. Selvästi suurin näkösyvyys oli Kylmäpihlajan länsipuolella, muiden havaintopaikkojen osalta näkösyvyysvaihtelu oli 1,8 2,8 metriä (Haapasaarenvedellä 2,9 metriä). Pienimmät näkösyvyydet (<2 metriä) olivat Kortelanlahdella (335) ja aallonmurtajan sisäpuolella. Veden sähkönjohtavuusarvon perusteella lasketut suolapitoisuudet vaihtelivat välillä 5,7 6,4 ; (Haapasaarenvedellä 5,6 5,7). Vesi oli vähäsuolaisinta Kortelanlahden ja aallonmurtajan sisäpuolen pintakerroksissa. Meriveden sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat pääosin pieniä (kuva 4); sameusarvot vaihtelivat välillä 1,0 3,7 FNU ja kiintoainepitoisuudet 1,0 5,1 mg/l. Sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat suurimmat satamalahdessa ja aallonmurtajan sisäpuolella. Vesipatsaan ja merialueen keskiarvona sameusarvot olivat noin 40 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) suurempia. Jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella vesipatsaan keskimääräinen sameus oli noin 10 % tavallista pienempi ja satamalahdessa tavanomaisella tasolla. Haapasaarenvedeltä aikasarja alkaa vasta vuodesta Haapasaarenvedellä keskimääräinen sameus oli yli 80 % ajankohdan aiempaa keskimääräistä suurempi. Talvi oli poikkeuksellisen lauha, jääpeitteinen aika jäi lyhyeksi ja jäät lähtivät tavallista aiemmin, mikä vaikutti kohonneisiin sameusarvoihin Kasviravinteet Veden fosforipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä µg/l (taulukko 6, kuva 4). Haapasaarenvedellä keskimääräinen pitoisuus oli vain 14 µg/l. Suurimmat keskimääräiset pitoisuudet (25 µg/l) olivat aallonmurtajan sisäpuolella ja satamalahdessa, joissa vesi oli luokiteltavissa reheväksi. Muualla merialueella ja Haapasaarenvedellä vesi oli keskimääräisen fosforipitoisuuden perusteella luokiteltavissa lievästi reheväksi. Tausta-alueella Kylmäpihlajalla keskimääräinen pitoisuus oli lievästi rehevän ylärajalla. Keskimääräiset fosforipitoisuudet merialueen keskiarvona olivat 14 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) pienempiä. Jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella ja Syväraumanlahdella keskimääräinen pitoisuus oli yli 30 % ajankohdan tavanomaista pienempi. Haapasaarenveden pitoisuus oli 30 % pienempi vuosien keskimääräiseen verrattuna. Uudenkaupungin merialueella samalla viikolla fosforipitoisuudet merialueen keskiarvona olivat 10 % pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä. Fosfaattifosforin pitoisuudet Rauman merialueella vaihtelivat välillä <2 13 µg/l. Selvästi suurimmat pitoisuudet olivat tausta-alueella Kylmäpihlajan länsipuolella. Rauman merialueen pintakerroksen (1 metri) typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (kuva 4). Pitoisuudet olivat suurimmat (>350 µg/l) satamalahdessa, aallonmurtajan sisäpuolella ja Järviluodon luoteispuolella, joissa pintakerroksen pitoisuus oli selvästi alempia vesikerroksia suurempi. Muualla merialueella syvyyssuuntaiset typpipitoisuuserot olivat pieniä. Merialueen typpipitoisuudet koko vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä µg/l (kuva 4). Merialueen typpipitoisuuserot olivat tavallista pienempiä mutta suurimmat keskimääräiset pitoisuudet olivat aallonmurtajan sisä-

16 16 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) puolella ja satamalahdessa. Typpipitoisuudet vesipatsaan ja merialueen keskiarvona olivat 15 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) pienempiä. Kortelanlahdella, aallonmurtajan sisäpuolella ja Syväraumanlahdella sekä Haapasaarenvedellä pitoisuudet olivat % pitkäaikaiskeskiarvoa pienempiä. Uudenkaupungin merialueella samalla viikolla typpipitoisuudet merialueen keskiarvona olivat 18 % pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä Veden hygieeninen tila Meriveden hygieenistä tilaa on kartoitettu enterokokkien, lämpökestoisten (fekaalisten) kolimuotoisten bakteerien ja E. coli -bakteerien pesäkelukujen perusteella. Uuden tarkkailuohjelman mukaan hygieeninen tila kartoitetaan lopputalvella vain jätevesien purkualueen läheisyydestä havaintopaikoilta 350, 380 ja 385. Laajat bakteerimääritykset tehdään kesän tarkkailujen yhteydessä, kesä-, heinä- ja elokuussa. E. coli -bakteerien määrän perusteella merivesi oli hygieeniseltä laadultaan jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella tyydyttävää (52 kpl/100 ml) ja satamalahdessa ja Järviluodon luoteispuolella laadultaan hyvää (10 ja 20 kpl/100 ml, taulukko 7). E. coli -bakteerien runsas määrä kuvaa ulosteperäistä saastutusta. Enterokokkien kaltaisten bakteerien määrät olivat pieniä (<2 6 kpl/100 ml) ja vesi oli niiden perusteella hygieeniseltä laadultaan luokiteltavissa erinomaiseksi. Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrät olivat myös pieniä, kpl/100 ml. Eniten niitä oli aallonmurtajan sisäpuolella Jätevesien vaikutus Jätevesien vaikutukset näkyivät maaliskuun loppupuolen tarkkailussa lievinä aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa ja Järviluodon luoteispuolella. Vaikutus näkyi lähinnä kohonneina kokonaistyppi- ja fosforipitoisuuksina veden pintakerroksessa. Myös sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat suurimmat satamalahdessa ja aallonmurtajan sisäpuolella. Hygieeniseltä laadultaan vesi oli jätevesien purkualueen läheisyydessä vähintään tyydyttävää. Keskimääräiset fosfori- ja typpipitoisuudet olivat koko merialueella mutta varsinkin sisimmillä alueilla ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa pienempiä ja myös merialueen typpipitoisuuserot olivat tavallista pienempiä. Jäätalvi oli poikkeuksellisen lyhyt ja jäät lähtivät tavallista aikaisemmin, joten Rauman merialueen talvitutkimus tehtiin avovesiolosuhteissa.

17 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 17 (61) TAULUKKO 5. Rauman merialueen pohjan läheisen veden happikyllästys (%) maaliskuussa vuosina Havainto- paikka * /440B HAAP * huhtikuu TAULUKKO 6. Rauman merialueen fosforipitoisuudet (µg/l) talvina vesipatsaan keskiarvoina ja vuosien fosforipitoisuuksien keskiarvo. Hav.paikka /440B HAAP

18 18 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) Happikyllästys (%), pohja -1 m 106 Sameus (FNU), vesipatsaan ka 1,6 Nurmes Nurmes 2,2 2, ,0 2,4 2,0 Kylmä-Pihlava.. Kylmä-Pihlava ,1 3, Rauma ,1 Rauma 3,0 2,5 2,6 Hanhinen 95 Hanhinen 2,5 85 Rihtniemi 2 km Hyvä (80-110) Tyydyttävä (70-79) Välttävä (40-69) Huono (0-39) 2,1 Rihtniemi 2 km Kirkas (<1,5) Lievästi samea (1,5-2,9) Melko samea (3-9,9) Samea (10-20) Erittäin samea (>20) Kok.P (µg/l), vesipatsaan ka 14 Nurmes Kylmä-Pihlava Rihtniemi 2 km Hanhinen 23 Rauma Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 4. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 2014.

19 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 19 (61) Kok.N (µg/l), 1 m 290 Kok.N (µg/l), vesipatsaan ka 300 Nurmes Nurmes Kylmä-Pihlava Kylmä-Pihlava Rauma Rauma Hanhinen 330 Hanhinen Rihtniemi 2 km < < < <1000 > Rihtniemi 2 km < < < <1000 >1000 KUVA 4. jatkuu... TAULUKKO 7. Enterokokkien, kolimuotoisten bakteerien (44 ºC) ja E. colin pesäkeluvut (kpl/100 ml) yhden metrin syvyydessä Rauman merialueella talvella ja kesän keskiarvona vuonna Havainto- talvi (maaliskuu) kesä (kesä-elokuu) paikka Enterokokit Kolimuotoiset E. coli Enterokokit Kolimuotoiset E. coli < B

20 20 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 5.2. Alkukesä ( ) Lämpötila ja happitalous Kesäkuun alkupuolella pintaveden (1 metri) lämpötila oli noin ºC ja pohjan läheisen veden lämpötila 9 16 ºC. Syvemmillä havaintopaikoilla vesi oli selvästi lämpötilakerrostunut. Matalilla havaintopaikoilla (350, 421 ja HAAP) vesi oli lähes tasalämpöistä pohjasta pintaan. Pintavesi oli alkukuun helteisyydestä johtuen 1 2 astetta ajankohdan tavanomaista lämpimämpää. Meriveden happitilanne pohjan lähellä oli hyvä lähes koko merialueella (kuva 5). Heikoin happitilanne oli satamalahdessa (380), jossa tila oli välttävä, tosin aivan välttävän ja tyydyttävän rajalla. Kaskisten edustalla (430) pohjan läheinen happitilanne oli tyydyttävä. Happipitoisuudet riittivät kaikkialla, myös satamalahdessa, lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Merialueen happitilanne oli hieman ajankohdan keskimääräistä heikompi Näkösyvyys ja sameus Veden kuultavuus näkösyvyytenä vaihteli välillä 1,8 8,0 m (Haapasaarenvedellä 1,7 m), joten erot merialueen välillä olivat suuria. Näkösyvyys oli pienin aallonmurtajan sisäpuolella ja Haapasaarenvedellä ja selvästi suurin Kylmäpihlajan luoteispuolella. Rauman merialueen sisimmillä alueilla näkösyvyydet olivat 1,8 2,8 metriä, Hanskloppien-Kaskisten länsipuolen tasalla 3,0 4,7 metriä ja Hanhisten-Ruohokarien tasalla 4,8 6,0 metriä. Näkösyvyydet olivat suurimmalla osalla merialuetta selvästi suurempia kuin vuotta aiemmin. Suurimmalla osalla merialuetta sameusarvot olivat pieniä koko vesipatsaassa ja vesi oli kirkasta tai korkeintaan lievästi sameaa (kuva 5). Vesi oli melko sameaa Haapasaarenvedellä, Kortelan- ja Syväraumanlahdessa. Suurin yksittäinen sameusarvo (4,9 FNU) ja kiintoainepitoisuus (6,9 mg/l) oli Kortenlahden pohjakerroksessa. Sameusarvot vesipatsaan keskiarvona olivat merialueen keskiarvona lähes 30 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) pienempiä Pienen Hylkikarin (360) ja Rounakarin (395) alueita lukuun ottamatta, joissa sameus oli keskimäärin 40 % ajankohdan tavanomaista suurempi. Jätevesien purkualueen tuntumassa aallonmurtajan sisäpuolella ja satamalahdessa keskimääräinen sameusarvo oli yli 40 % tavallista pienempi Kasviravinteet Tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (kuva 5). Pitoisuus oli selvästi suurin aallonmurtajan sisäpuolella, jossa vesi oli rehevyystasoluokituksen mukaan rehevää. Myös Haapasaarenvedellä vesi oli fosforipitoisuuden perusteella luokiteltavissa reheväksi. Muualla merialueella fosforipitoisuudet olivat lievästi rehevällä tasolla. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat keskimäärin 7 % ajankohdan tavanomaista pienemmällä tasolla. Jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella fosforipitoisuus oli tavanomaisella tasolla mutta satamalahdessa noin 30 % tavallista pienemmällä tasolla. Haapasaarenveden fosforipitoisuus oli sen sijaan hieman (13 %) suurempi kuin tutkimusvuosina keskimäärin. Fosforipitoi-

21 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 21 (61) suudet pääosin kasvoivat pinnasta pohjaan päin mentäessä. Aallonmurtajan sisäpuolella pintakerroksen fosforipitoisuus oli selvästi ja Järviluodon luoteispuolella hieman pohjan läheisiä vesikerroksia suurempi. Tuotantokerroksen fosfaattifosforin pitoisuudet vaihtelivat välillä <2 10 µg/l. Eniten fosfaattifosforia oli tuotantokerroksessa aallonmurtajan sisäpuolella ja vertikaalisyvyyksissä satamalahden pohjan läheisessä vesikerroksessa (13 µg/l), kuten vuotta aiemminkin. Tuotantokerroksen veden kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä µg/l, Haapasaarenvedellä 390 µg/l (kuva 5). Selvästi suurin pitoisuus oli aallonmurtajan sisäpuolella, muiden havaintopaikkojen osalta pitoisuusvaihtelu oli µg/l. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat merialueen keskiarvona ajankohdan tavanomaisella tasolla. Jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella pitoisuus oli kuitenkin 24 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) suurempi. Myös taustapitoisuus Kylmäpihlajalla oli yli 20 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Vesipatsaan syvyyssuuntaiset typpipitoisuuserot olivat melko pieniä aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta, jossa pintakerroksen pitoisuudet olivat selvästi suurempia. Tuotantokerroksen ammoniumtypen ja nitriitti/nitraattitypen pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta. Haapasaarenvedellä tuotantokerroksen ammoniumtypen pitoisuus oli selvästi tavallista suurempi (12 µg/l). Satamalahdessa ammoniumtypen pitoisuus oli kohonnut pohjan läheisessä vesikerroksessa Klorofyllimäärät Kasviplanktonin kokonaismäärää kuvaavat klorofyllipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,89 5,1 µg/l, Haapasaarenvedellä 4,1 µg/l (kuva 5). Pitoisuus oli selvästi suurin aallonmurtajan sisäpuolella, missä vesi oli luokiteltavissa reheväksi. Haapasaarenvedellä, Syvärauman-, satama- ja Kortelanlahdessa pitoisuudet olivat lievästi rehevällä tasolla ja muualla merialueella karulla tasolla. Kesäkuiset klorofyllipitoisuudet olivat keskimäärin 15 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) pienempiä. Hansklopeilla, Järviluodon luoteispuolella ja satamalahdessa pitoisuudet olivat yli 30 % tavallista pienempiä. Sen sijaan Haapasaarenvedellä klorofyllipitoisuus oli yli 30 % tutkimusjaksoa suurempi ja myös tutkimusalueen pohjoisosassa Valkeakarin väylällä pitoisuudet olivat hieman (keskimäärin 12 %) pitkäaikaiskeskiarvoja suurempia. Sääolot olivat loppukeväästä ja alkukesästä hyvin vaihtelevat mutta ilmeisesti toukokuun loppupuolen koleus hillitsi kasviplanktontuotannon kasvua suurimmalla osalla merialuetta Veden hygieeninen tila Kesäkuun tutkimuskerralla kaikista havaintopaikoista Kylmäpihlajaa lukuun ottamatta tutkittiin enterokokkien, lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien (Fek.k. 44 ºC) ja Escherichia coli -bakteerien määrää. Ulosteperäinen E. coli -bakteeri kuuluu lämpökestoisiin kolimuotoisiin bakteereihin, ja sen määritystä pidetään tällä hetkellä parhaana veden ulosteperäisen saastutuksen osoittajana. Lämpökestoisiin kolimuotoisiin bakteereihin kuuluu myös muita kuin ulosteperäisiä bakteereita; esimerkiksi Klebsiellabakteeria saattaa esiintyä runsaasti metsäteollisuuden jätevesissä.

22 22 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) Veden hygieeninen laatu oli aallonmurtajan sisäpuolella ja satamalahdessa hyvä ja muualla merialueella erinomainen E. coli -bakteerien määrän perusteella (kuva 5). Enterokokkien kaltaisten bakteerien määrät (0 20 kpl/100 ml) olivat pieniä koko merialueella. Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrät olivat pääosin pieniä tai alle määritysrajan. Eniten (50 60 kpl/100 ml) niitä oli aallonmurtajan sisäpuolella ja satamalahdessa Jätevesien vaikutus Kesäkuun alkupuolella jätevesien vaikutukset näkyivät selvästi vain aallonmurtajan sisäpuolisella alueella, jossa veden kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet sekä klorofyllipitoisuus olivat selvästi muuta merialuetta suuremmalla tasolla. Myös epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat aallonmurtajan sisäpuolella muuta merialuetta suurempia. Aallonmurtajan sisäpuolella ja satamalahdessa lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrät olivat lievästi kohonneita, mikä liittyi todennäköisesti metsäteollisuuden jätevesiin. E. coli- ja enterokokkien kaltaisten bakteerien määrän osalta koko merialueen hygieeninen tila oli kuitenkin erinomainen tai hyvä.

23 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 23 (61) Happikyllästys (%) pohjan lähellä 92 Sameus (FNU), vesipatsaan ka 4,3 Nurmes Nurmes 1,1 1, ,45 1,7 3,0 Kylmä-Pihlava Kylmä-Pihlava ,6 1, Rauma ,9 Rauma 1,7 1,4 1,9 Hanhinen 81 Hanhinen 3,1 103 Rihtniemi 2 km Hyvä (80-110) Tyydyttävä (70-79) Välttävä (40-69) Huono (0-39) 0,95 Rihtniemi 2 km Kirkas (<1,5) Lievästi samea (1,5-2,9) Melko samea (3-9,9) Samea (10-20) Erittäin samea (>20) Kok.typpi (µg/l), koonta 390 Kok.fosfori (µg/l), koonta 26 Nurmes Nurmes Kylmä-Pihlava Kylmä-Pihlava Rauma Rauma Hanhinen 310 Hanhinen Rihtniemi 2 km < < < <1000 > Rihtniemi 2 km Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 5. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia kesäkuussa 2014.

24 24 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) Klorofylli (µg/l), koonta 4,1 Hyg. tila pinnassa (E.coli kpl/100 ml) Nurmes 1,6 1,9 Nurmes 1 0 0,89 1,7 2,2 <10 <10 Kylmä-Pihlava Kylmä-Pihlava 1,5 3, ,2 1,8 Rauma 5,1 1,4 <10 Rauma 10 <10 <10 Hanhinen 2,1 Hanhinen 0 0,94 Rihtniemi 2 km Karu (<2) Lievästi rehevä (2-5) Rehevä (5-25) Erittäin rehevä (>25) 1 Rihtniemi 2 km Erinomainen (<10) Hyvä (10-49) Tyydyttävä (50-99) Välttävä ( ) Huono (>1000) KUVA 5. jatkuu Keskikesä ( ) Lämpötila ja happitalous Kesäkuu oli sääoloiltaan vaihteleva; alkukuu oli helteinen mutta kuun puolivälin jälkeen säätyyppi muuttui poikkeuksellisen koleaksi. Heinäkuu sen sijaan oli useita asteita tavallista lämpimämpi ja hellepäiviä oli poikkeuksellisen paljon. Kuun sademäärä jäi selvästi tavallista niukemmaksi. Meriveden pintalämpötila (1 metri) oli heinäkuun alkupuolella noin ºC, Haapasaarenvedellä noin 20 ºC. Vesi oli kaikilla havaintopaikoilla ainakin lievästi lämpötilakerrostunut. Pintavesi oli kolean kesäkuun jäljiltä useimmilla havaintopaikoilla selvästi (keskimäärin 2 astetta) ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) kylmempää. Happitilanne oli lähes koko merialueella hyvä (kuva 6). Rounakareilla (395) ja satamalahdessa (380) pohjan läheinen happitilanne oli tyydyttävä. Kaikilla havaintopaikoilla happipitoisuus oli optimaalinen lohensukuisten kalojen toimeentulolle Näkösyvyys ja sameus Veden kuultavuus näkösyvyytenä vaihteli välillä 1,4 8,8 metriä. Näkösyvyydet olivat poikkeuksellisen suuria (noin 8-9 metriä) Kylmäpihlajan länsipuolella (435) ja Pienen Hylkikarin (360) alueella. Pienin näkösyvyys oli aallonmurtajan sisäpuolella. Linjalla Tankkarit-Ruohokarit näkösyvyys oli 3,7 7,8 metriä ja Hansklopeilta Kaskisiin 2,8 4,4 metriä. Rauman lähivesissä ja Haapasaarenvedellä näkösyvyydet olivat 1,4 3,9

25 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) 25 (61) metriä. Näkösyvyydet olivat selvästi suurempia kuin vastaavana aikana vuotta aiemmin aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta, jossa näkösyvyys oli sama kuin heinäkuussa Meriveden kiintoainepitoisuuksia tutkittiin vain jätevesien purkualueen lähistöllä ja Haapasaarenvedellä. Merialueen kiintoainepitoisuudet olivat melko pieniä ja vaihtelivat välillä 1,4 3,2 mg/l (Haapasaarenvedellä 3,2 4,9 mg/l). Suurin merialueen kiintoainepitoisuus oli aiempaan tapaan satamalahdessa pohjan läheisessä vesikerroksessa Kasviravinteet Meriveden fosforipitoisuus tuotantokerroksessa oli Kylmäpihlajan länsipuolella ja Pienen Hylkikarin alueella µg/l ja muuten Hanhisten-Valkeakarin tasalla µg/l (kuva 6). Hansklopeilta Kaskisiin pitoisuus vaihteli välillä µg/l ja Rauman lähivesissä µg/l. Selkeästi suurin pitoisuus oli aallonmurtajan sisäpuolella. Haapasaarenvedellä tuotantokerroksen fosforipitoisuus oli 23 µg/l. Merialueen fosforipitoisuudet olivat pääosin lievästi rehevällä tasolla aallonmurtajan sisäpuolta, satamalahtea ja Järviluodon luoteispuolta lukuun ottamatta, joissa pitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Pääosalla merialueesta fosforipitoisuudet olivat hieman nousseet kesäkuusta. Tausta-alueella Kylmäpihlajalla pitoisuus oli sama kuin kesäkuussa ja jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella pitoisuus oli hieman laskenut kesäkuuhun verrattuna. Aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa, Järviluodon luoteispuolella ja Valkeakarin väylällä pintakerroksen fosforipitoisuudet olivat selvästi alempia vesikerroksia suurempia. Rounakareilla pohjan läheiset fosfori- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat lievästi kohonneita ilmeisesti hieman heikentyneen happitilanteen takia. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat merialueen keskiarvona melko tavanomaisella tasolla. Rounakareilla, Valkeakarin väylällä ja Järviluodon luoteispuolella pitoisuudet olivat kuitenkin keskimäärin yli 20 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) suurempia. Sen sijaan satamalahden, Kaskisten ja Syväraumanlahden pitoisuudet olivat keskimäärin yli 20 % ajankohdan tavallista pienempiä. Aallonmurtajan sisäpuolelta puuttuu tuotantokerroksen pitkäaikaistieto mutta vesipatsaan (pinta ja pohja) keskiarvona fosforipitoisuus oli tavanomaisella tasolla. Myös tausta-alueella Kylmäpihlajalla pitoisuus oli tavanomaisella tasolla. Kokonaistypen pitoisuus tuotantokerroksessa vaihteli merialueella välillä µg/l, Haapasaarenvedellä 440 µg/l. Typpipitoisuus oli aallonmurtajan sisäpuolella selvästi muuta merialuetta suurempi. Aallonmurtajan sisäpuolella ja Järviluodon luoteispuolella pintakerroksen (1 metri) typpipitoisuus oli selvästi ja pääosalla muusta merialueesta hieman muita vesikerroksia suurempi. Aiempaan tapaan Rounakareilla, jossa pohjan läheinen happitilanne oli heikentynyt, pohjan läheiset typpipitoisuudet olivat hieman kohonneet. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat merialueen keskiarvona ja Haapasaarenvedellä ajankohdan tavanomaisella tasolla. Järviluodon luoteispuolella, Hansklopeilla ja Valkeakarin väylällä pitoisuudet olivat keskimäärin 15 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) suurempia. Satamalahden pitoisuus oli yli 20 % tavanomaista pienempi ja aallonmurtajan sisäpuolella vesipatsaan keskiarvopitoisuus oli melko tavanomaisella tasolla.

26 26 (61) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014) Tuotantokerroksen epäorgaanisten ravinteiden määrät olivat pääosin pieniä. Suurin ammoniumtypen pitoisuus (15 µg/l) oli aallonmurtajan sisäpuolella ja suurin nitraatti/nitriittitypen pitoisuus (32 µg/l) Järviluodon luoteispuolella. Vertikaalinäytteissä ammoniumtypen pitoisuudet olivat suurimmat Rounakarin pohjan läheisessä vesikerroksessa (39 µg/l) ja aallonmurtajan sisäpuolen pintavedessä (28 µg/l) Klorofyllimäärät Kasviplanktonin kokonaismäärää kuvaavat klorofyllipitoisuudet vaihtelivat välillä 1,0 15 µg/l, Haapasaarenvedellä 5,4 µg/l (kuva 6). Selvästi suurin pitoisuus oli aallonmurtajan sisäpuolella, jossa vesi oli rehevyystasoluokituksen perusteella rehevää. Myös Haapasaarenvedellä vesi oli klorofyllipitoisuuden perusteella luokiteltavissa reheväksi. Satamalahdessa, Kortelanlahdessa, Järviluodon luoteispuolella, Syväraumanlahdessa, Kaskisten edustalla ja Valkeakarin väylän sisemmällä osalla vesi oli klorofyllipitoisuuksien perusteella lievästi rehevää. Uloimmalla merialueella pitoisuudet olivat karulla tasolla. Klorofyllipitoisuudet olivat Rounakaria ja Pientä Hylkikaria lukuun ottamatta kesäkuuta suurempia. Aallonmurtajan sisäpuolella pitoisuus oli lähes kolminkertainen kesäkuuhun verrattuna. Klorofyllipitoisuudet merialueen keskiarvona olivat noin 20 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) pienempiä. Ainoastaan aallonmurtajan sisäpuolella klorofyllipitoisuus oli selvästi (yli kaksinkertainen) tavallista suurempi. Myös Uudenkaupungin merialueella viikkoa myöhemmin klorofyllipitoisuudet olivat yli 20 % pitkäaikaiskeskiarvoa pienempiä. Vaikka heinäkuu oli helteinen, kesäkuussa vallinnut poikkeuksellisen kolea sää todennäköisesti hillitsi kasviplanktontuotantoa Veden hygieeninen tila E. coli -bakteerien määrän perusteella veden hygieeninen tila oli koko merialueella erinomainen tai hyvä. Eniten (20 kpl/100 ml) E. coli -bakteereja oli Riskonpöllän pohjoispuolella (440B). Myös enterokokkien kaltaisten bakteerien määrät olivat pieniä koko merialueella (0 8 kpl/100 ml). Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrä oli todennäköisesti jätevesien vaikutuksesta lievästi kohonnut (74 kpl/100 ml) aallonmurtajan sisäpuolella. Muualla niiden määrät vaihtelivat välillä 0 20 kpl/100 ml) Jätevesien vaikutus Heinäkuun alkupuolella jätevesien vaikutus näkyi selvästi vain aallonmurtajan sisäpuolella, missä veden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet olivat selvästi muuta merialuetta suurempia. Myös lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrät olivat aallonmurtajan sisäpuolella lievästi kohonneet, mutta määrät olivat hygienialuokituksessa silti tyydyttävällä tasolla. E. coli -bakteerien ja enterokokkien kaltaisten bakteerien määrän perusteella koko merialueella hygieeninen tila oli erinomainen tai hyvä.