OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2013 Hanna Turkki Nro

2 2 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013)

3 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 3 (57) Sisällys 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT Merialueen tarkkailu Fysikaalis-kemiallinen tutkimus Rehevyystaso ja kasviplankton Pohjaeläimistö SÄÄOLOT JA VIRTAAMAT MERIALUEEN KUORMITUS Ravinne- ja lämpökuormitus Ydinvoimalaitoksen käyttöaste tarkkailujen aikana VEDEN FYSIKAALIS-KEMIALLISET JA REHEVYYSTASON TUTKIMUKSET Helmikuun fysikaalis-kemiallinen tarkkailututkimus Huhtikuun rehevyystasotutkimus Toukokuun rehevyystaso- ja fysikaalis-kemiallinen tutkimus Kesäkuun rehevyystasotutkimus Heinäkuun rehevyystasotutkimus Elokuun rehevyystaso- ja fysikaalis-kemiallinen tutkimus Syyskuun rehevyystasotutkimus Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja Marraskuun fysikaalis-kemiallinen tutkimus KASVIPLANKTON POHJAELÄIMISTÖ TIIVISTELMÄ OLKILUODON LÄHIVESIEN VEDEN LAADUSTA JA BIOLOGISESTA TUOTANNOSTA V KIRJALLISUUTTA Liitteet Liite 1. Ydinvoimalaitosyksiköiden käyttötiedot Liite 2. Vesinäytteiden analyysitulokset Liite 3. Kasviplanktonin laskentatulokset Liite 4. Pohjaeläintutkimuksen tulokset Liite 5. Pohjaeläinten lajilista

4 4 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) Jakelu Teollisuuden Voima Oyj/Olkiluoto/Keskusarkisto Eurajoen kunta/ympäristönsuojelulautakunta Rauman kaupunki/ympäristölautakunta Rauman kansanterveystyön kuntayhtymä Säteilyturvakeskus/Tutkimusosasto/Kari Huusela Maa- ja metsätalousministeriö/kala- ja riistaosasto Ympäristöministeriö Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/harri Helminen Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/satakunnan toimipiste/perttula Sähköisesti Teollisuuden Voima Posiva Rauman Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Kannen kuva: Janne Sinervo Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 5 (57) 1. JOHDANTO Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ja vuodesta 2000 alkaen sen tytäryhtiö Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy ovat tehneet Teollisuuden Voima Oyj:n toimeksiannosta Olkiluodon lähivesien fysikaaliskemiallisia ja biologisia tarkkailututkimuksia vuodesta 1979 alkaen. Tutkimusten tarkoituksena on selvittää Teollisuuden Voima Oyj:n Olkiluodon voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutuksia ympäröivän merialueen veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen sekä biologiseen tuotantoon. Tarkkailuvelvoite sisältyy Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksiin (nro 13/1995/4 ja nro 55/1997/4) Olkiluodon voimalaitoksen kahden ydinvoimalayksikön jäähdytysvesien ja muiden jätevesien johtamisesta mereen. Länsi-Suomen ympäristövirasto myönsi TVO:n Olkiluodon ydinvoimalaitokselle (yksiköt OL1, OL2 ja OL3) toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan (11/2006/2 ja 12/2006/2). Vaasan hallinto-oikeus antoi ympäristölupa-asiassa päätöksen (nro 08/0273/1) Ympäristölupa tuli lainvoimaiseksi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (2246) myötä. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen tavanomaisten päästöjen tarkkailuohjelma on laadittu ympäristölupahakemuksen yhteydessä; Olkiluodon ydinvoimalaitoksen ympäristötarkkailuohjelma, tavanomaiset päästöt ( ). Ohjelmaan voidaan tehdä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hyväksymiä muutoksia. Tässä tutkimusraportissa esitetään katsaus vuoden 2013 tarkkailututkimuksen tuloksiin ja tulosten tulkinnalle tarpeellisiin taustatietoihin. Ydinvoimalaitosyksiköiden jäähdytysvesien vaikutuksia merialueen veden laatuun ja biologiseen tuotantoon sekä näissä tapahtuneita ajallisia muutoksia on arvioitu koko olemassa olevan aineiston perusteella viimeksi Posiva Oy:lle tehdyssä raportissa (Haapanen ym. 2009). Posiva Oy:n toimintaan liittyvästä Olkiluodon saaren ympäristön monitorointiohjelmasta on tehty yhteenvetoraportteja vuodesta 2005 lähtien. Ohjelma tuottaa tietoa pitkän ajan turvallisuusanalyysien vaatimaan mallinnukseen sekä ympäristön tilan seurantaan ONKALO:n rakennusja käyttöaikana (Haapanen 2011). Rakentamislupahakemuksen tueksi laadittiin Olkiluodon biosfäärin kuvaus 2012 (Ikonen ym. 2013), mikä on pohjana turvallisuusperusteluun sisältyvässä biosfääriarvioinnissa, joka käsittelee maanpintaympäristöä loppusijoitustilojen sulkemisen jälkeen. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusalue käsittää Olkiluotoa ympäröivän merialueen ja ulottuu 5 6 kilometrin päähän ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien purkupaikasta. Olkiluodon merialue on verraten avointa ja matalaa vesialuetta, jonka suurimmat syvyydet ovat noin 15 metriä ja keskisyvyys alle 10 metriä. Meriveden sekoittumis- ja vaihtumisolot avomeren reunassa ovat vesien käytölle ja suojelulle hyvin edulliset. Tuulten vaikutus virtausoloihin Olkiluodon edustalla on saariston puuttumisen vuoksi epätavallisen voimakas. Alueella on 7 havaintopaikkaa (kuva 1) Merialueen tarkkailu Fysikaalis-kemiallinen tutkimus Vesinäytteet seitsemästä havaintopisteestä on otettu helmi-marraskuussa vertikaalisarjoina 5 metrin välein yhteensä neljänä eri ajankohtana (helmikuu, toukokuu, elokuu ja marraskuu). Sekä näytteenotossa että näytteiden analysoinnissa on käytetty vesi- ja ympäristöhallituksen hyväksymiä yhtenäismenetelmiä (Kettunen ym. 2008, Mäkelä ym. 1992). Vesinäytteistä on määritetty: happi ph sähkönjohtavuus ja siitä laskemalla suolaisuus väri sameus lämpötila kokonaistyppi ammoniumtyppi nitraatti/nitriittityppi kokonaisfosfori fosfaattifosfori (Np-suodatettu) kiintoaine Lämpötilat mitattiin lopputalvella ja loppukesällä 1 metrin mittausvälein.

6 6 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013)

7 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 7 (57) Eurajoensalmen havaintopaikalta 480 tehtiin ohjelmaan kuulumattomia määrityksiä (1 metrin TOC ja saliniteetti, pohjan läheinen Fe), joiden kustannuksista vastasi Varsinais- Suomen ELY-keskus (MaatMet-hanke). Lounais-Suomen vesi ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internetsivuilta: kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. Edellä luetellut menetelmät on akkreditoitu. Helmikuun lopun (25. ja ) tarkkailukerralla merialueella oli kelirikko, minkä vuoksi näytteet jäivät saamatta yhteensä kolmelta havaintopaikalta; Eurajoensalmen suulta (480), Pyrekarien koillispuolelta (530) ja Susikarien itäpuolelta (525). Lisäksi Puskkarien pohjoispuolisen havaintopaikan (515) näyte jouduttiin ottamaan 160 metriä varsinaiselta pisteeltä pohjoiseen koska jään raja tuli vastaan. Havaintopaikkojen 510, 505 ja 515 näytteet haettiin avovedestä veneellä ja havaintopaikan 500 jalan. Havaintopaikan 480 tilalla voidaan osittain hyödyntää Eurajoensalmen sisäosan tutkimukseen kuuluvan havaintopaikan EUSA 490 (Marskink pohj) tuloksia, sillä näytteet otettiin samana ajankohtana ( ). Normaalisti huhtikuussa tehtävä fysikaaliskemiallinen tarkkailututkimus siirrettiin toukokuulle myöhäisen kevään (jääolosuhteet) takia. Toukokuussa ( ) vesi oli kenttähavaintojen mukaan selvästi ruskeaa Eurajoensalmen suulla (480). Toisena näytteenottopäivänä tuuli haittasi näkösyvyyshavaintoja Susikarien itäpuolisella (525) ja Kaalonperän edustan (510) havaintopaikoilla. Heinäkuussa (24.7.) Olkiluodonveden havaintopaikalla (500) oli kenttähavaintojen mukaan havaittavissa kohtalaisia määriä tikkumaista levää. Marraskuussa (5.11.) tuuli haittasi näkösyvyyden mittaamista havaintopaikalla Rehevyystaso ja kasviplankton Rehevyystasotutkimusten yhteydessä määritettiin tuotantokerroksen patsasnäytteistä kuusi kertaa kasvukauden aikana (huhti-, touko-, kesä-, heinä-, elo- ja syyskuu) kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, typpiyhdisteet, klorofylli a, alkaliniteetti, ph, sähkönjohtavuus ja TOC (orgaaninen kokonaishiili). Lisäksi patsasnäytteistä kestävöitiin osalta havaintopaikoilta kasviplanktonnäytteet. Havaintopaikoilta 480 ja 530 tuotantokerroksen määritykset tehtiin ohjelman mukaisesti vain touko- ja elokuun tarkkailukerroilla. Uuden tarkkailuohjelman ( ) käyttöönoton myötä kasviplanktonin perustuotantokyky ja kasviplanktonin perustuotanto in situ -määritykset poistuivat ohjelmasta. Niiden tilalla tehdään kasviplanktonmäärityksiä laajalla kvantitatiivisella menetelmällä (Järvinen ym. 2011) neljältä havaintopaikalta (505, 510, 515 ja 525) ajankohdittain erikseen kuudesti kasvukauden aikana (huhtisyyskuu). Näytteet analysoi alihankintana Tmi Sanna Kankainen. Kasviplanktonnäytteiden tulokset siirtyvät raportin julkaisun aikoihin ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin Pohjaeläimistö Vuosittaiset pohjaeläinnäytteet otettiin ja yhteensä kuudelta pohjaeläinasemalta. Pyrekarin (530) alueelta ei saa pohjaeläinnäytteitä pohjan kivisyyden takia. Asemalla 515C pohja oli näytteenoton kannalta hankala (sorainen) ja kaikki näytteet vuosivat. Näytteet otettiin Ekman-tyyppisellä pohjanoutimella, jonka pinta-ala oli 300 cm 2. Kultakin havaintopaikalta otettiin kolme nostoa, jotka käsiteltiin erillisinä. Nostot seulottiin 0,5 mm:n sankoseulalla, ja seulos säilöttiin noin 70 %:n denaturoituun etanoliin näytteenottopaikalla. Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin Suomen standardisoimisliiton (1989) standardia ja vesi- ja ympäristöhallinnon (Kettunen ym. 2008, Mäkelä ym. 1992) ohjeita. Laboratoriossa näytteet säilytettiin kylmiössä ennen lajittelua. Seulos huuhdottiin vesijoh-

8 8 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) tovedellä ja seulottiin uudelleen 0,5 mm:n seulalla. Pieni määrä seulosta kerrallaan laitettiin petri-maljaan. Preparointimikroskooppia käyttäen eläimet poimittiin petri-maljoilta pinseteillä. Eläimet määritettiin pääosin lajin tarkkuudella, laskettiin ja punnittiin valutettuina analyysivaa'alla. Simpukat punnittiin kuorta avaamatta. Harvasukamatojen (Oligochaeta) lajinmääritys tehtiin punnitsemisen jälkeen valmistetuista preparaateista. Surviaissääsken (Chironomidae) toukat jaettiin vain alaheimoihin ja ryhmiin. Lieju- eli itämerensimpukoista (Macoma balthica) tutkittiin lisäksi kokojakauma mittaamalla kuoren pituus 1 mm:n tarkkuudella. Näytteet tutki FM Annette Lindell-Jokinen. Tulokset laskettiin yksilömäärinä ja märkämassoina neliömetriä kohden. Asemittain laskettiin yksilömäärille ja massoille kolmen noston keskiarvo (x) ja keskihajonta (s.d.). Laskenta tehtiin Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä 1990-luvun alussa laaditulla ohjelmalla. Pohjan tilan luokittelussa sovellettiin Leppäkosken (1975) esittämää jaottelua. Pohjaeläinten yksilömäärien vertailua aikaisempiin vuosiin vaikeuttaa raakkuäyriäisten (Ostracoda) laskentatavan muutos; aikaisemmin raakkuäyriäiset merkittiin vain runsausluokan (+, ++ tai +++) mukaan, kun nykysuositusten mukaan ne lasketaan muiden pohjaeläinten tapaan yksilömääriksi ja biomassoiksi. Biomassoihin niillä ei ole juuri vaikutusta. 3. SÄÄOLOT JA VIRTAAMAT Talvi 2012/2013 alkoi varhain, sillä joulukuun alussa vuonna 2012 oli hyvin kylmää. Vuodenvaihteessa lämpötilat nousivat nollan yläpuolelle ja lumi alkoi huveta. Tammikuun alkupäivinä sää kylmeni uudelleen, mutta kuukauden aikana pakkaslukemat vaihtelivat suuresti. Tammikuun keskilämpötila oli lähellä normaalijaksoa ( , taulukko 1) ja sademäärä oli normaalia pienempi, vaikka lunta satoi useana päivänä. Tammi-helmikuun vaihteessa sää lauhtui jälleen. Helmikuussa lämpötila vaihteli nollan tuntumassa, ja keskilämpötila oli tavanomaista korkeampi. Maaliskuun alussa sää kylmeni, ja kuukausi oli loppupuolelle saakka keskimääräistä kylmempi, sillä etenkin yöt olivat kylmiä. Aurinkoisina tuulisina päivinä lumipeite hupeni mutta säilyi lumisateiden johdosta. Talvinen sää jatkui pitkään, sillä myös huhtikuu oli keskimääräistä kylmempi, ja kuun puolivälissä lunta oli selvästi keskimääräistä enemmän. Yöpakkasten väistyttyä lumi alkoi hävitä nopeasti. Toukokuun alkupuoli oli viileä, mutta loppukuu oli poikkeuksellisen lämmin ja helteinen. Kuun keskilämpötila oli Porissa yli neljä astetta tavallista korkeampi. Sademäärä oli tavallista suurempi. Myös kesäkuu oli selvästi tavallista lämpimämpi ja runsassateinen. Heinäkuu oli selvästi tavallista niukkasateisempi mutta lämpötilaltaan melko tavanomainen. Elokuussa sää oli kesäisen lämmin koko kuukauden. Kesän eli kesäelokuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi, etenkin kesäkuu oli selvästi tavallista lämpimämpi. Hellepäiviä oli tavanomaista enemmän. Sademäärässä oli suuria alueellisia eroja, mutta vähiten satoi maan lounaisosassa. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Kuun keskilämpötilat olivat tavallista korkeampia, etenkin marraskuu oli useita asteita tavallista lämpimämpi. Lokakuun puolivälissä oli pakkasöitä, mutta ennen kuun loppua sää lämpeni. Marraskuussa oli etenkin loppupuolella yöpakkasta mutta päivälämpötilat olivat yli 0 ºC, joten talvi sai odottaa. Sademäärä oli syyskuussa noin kolmannes tavanomaisesta ja lokakuussa keskimääräinen. Marras-joulukuussa satoi taas selvästi tavanomaista enemmän. Joulukuun alussa lämpötila painui pakkasen puolelle muutamaksi päiväksi. Loppukuu oli kuitenkin lauha ja sateinen; ohut lumi- ja jääkerros suli nopeasti pois, eikä vesistöjen jäätyminen päässyt alkuun. Kuun keskilämpötila oli yli neljä astetta tavallista lämpimämpi. Kovat tuulet ja etenkin Seija-myrsky kuun puolivälissä aiheutti laajalti tuhoa ja sähkökatkoksia.

9 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 9 (57) TAULUKKO 1. Porin rautatieaseman säätietoja tammi-joulukuulta 2013 ja vertailusäätietoja Porin lentoasemalta normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII Lämpötila ,4-1,9-5,8 2,9 13,7 16,2 16,7 16,1 11,8 6,3 3,7 1,6 6,8 # (ºC) ,8-5,4-1,9 3,7 9,5 13,9 16,8 15,3 10,4 5,6 0,4-3,1 5,5 # Sademäärä * (mm) * # keskiarvo, * sademäärien summa Koko vuoden keskilämpötila oli Porin mittausaseman mukaan yli asteen keskimääräistä korkeampi. Joulu- ja toukokuu olivat selvästi tavallista lämpimämpiä, kun taas maaliskuussa oli selvästi tavallista kylmempää. Vuoden 2013 sademäärä (549 mm) oli vain hieman (6 %) keskimääräistä (586 mm) pienempi. Eniten satoi kesä- ja marraskuussa, kun taas syyskuussa satoi vain kolmannes tavanomaisesta. Eurajoen salmeen laskeva Eurajoki ja Olkiluodon lähivesiin purkautuva Lapinjoki tuovat mereen sameita ravinnepitoisia jokivesiä, joilla on merkitystä Olkiluodon lähivesien ravinnetaloudessa ja perustuotannossa. Eurajoen virtaama oli selvästi suurimmillaan huhtikuussa (taulukko 2), jolloin tosin osa virtaamatiedoista puuttui. Heinä lokakuussa virtaamat olivat erittäin pieniä myös aikaisempiin vuosiin verrattuna. Vuoden 2013 keskivirtaama (6,4 m 3 /s) oli noin puolet vuoden 2012 virtaamasta (12,5 m 3 /s), joka oli poikkeuksellisen suuri lokakuun erittäin runsaista sateista johtuen. Vuoden 2013 virtaama oli yli 20 % pienempi kuin 2000-luvun aiempi ( ) keskimääräinen virtaama (8,4 m 3 /s) ja myös yli 20 % pienempi kuin vuosien keskimääräinen virtaama (8,2 m 3 /s). Eurajoen vedessä kulkeutui vuonna 2013 (taulukko 3) mereen 13 tonnia fosforia (vuonna tn), 402 tonnia typpeä (829 tn) ja tonnia kiintoainetta (6 580 tn). Määrä olivat noin puolet pienempiä kuin vuotta aiemmin. Eurajoen fosforivirtaamasta tuli yli puolet ja kiintoainevirtaamasta % huhtikuun aikana. Typpivirtaama jakautui vuodelle tasaisemmin mutta suurin osuus (33 %) tuli huhtikuun aikana (taulukko 4). Jokiveden kuljettama ravinnemäärä oli vuonna 2013 selvästi tavallista pienempi; fosforin osalta kuormitus oli 45 % ja typen osalta 37 % normaalia pienempi. Aikajaksolla Eurajoki kuljetti mereen vuosittain keskimäärin 23,9 tonnia fosforia ja 640 tonnia typpeä (Sarvala ym. 2005). Lapinjoen ainevirtaamia ei ole arvioitu, koska riittävää aineistoa sen laskemiseksi ei ole käytössä.

10 10 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) TAULUKKO 2. Eurajoen Suutelankosken ja Pappilankosken ( ) virtaamat mereen (m 3 /s). I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII MQ Eurajoki ,7 7,1 8,4 20,0 14,4 5,6 3,9 4,8 5,7 8,9 9, ,0 8,7 18,1 15,7 6,8 5,6 7,3 9, ,7 13,5 16,0 17,6 12,5 7,0 3,4 5,0 7,3 8,3 10,0 7,2 10, ,7 4,3 8,1 16,9 10,4 4,1 2,7 1,5 1,7 7,7 15,3 13,4 7, ,5 11,3 19, ,3 1,9 1,9 1,9 3,6 5,8 14,2 19,2 10, ,9 10,8 8,1 10,6 5,2 1,9 1,8 5,1 3,3 8,3 3,5 8,3 6, ,2 8,4 10, ,0 7,1 1,84 1,49 2,6 8,6 9,2 11,1 9, ,5 18, ,8 17,6 4,5 2,3 2,4 4,8 5,1 3,3 11, ,2 1,7 1,7 13,4 15,6 4,3 4,2 1,9 1,4 1,6 12,2 10,3 5, ,8 9,5 18,1 14,5 12,5 2,7 1,85 1,44 3,5 5,4 8,5 8,2 7, ,2 15,7 11,8 14,8 13,5 10,4 11,8 11,0 8,9 10,2 8,7 7,0 11, ,2 11, ,8 7,6 0,77 0,12 0,06 4,3 2,7 10,9 8, ,5 12,2 15, ,0 4,5 5,1 7,0 6,9 4,2 16,4 20,2 12, ,4 7,2 6,2 18,9 10,9 3,6 1,0 0,4 7,7 8,6 13,5 7,3 8, ,2 17,3 15,7 14,9 9,1 2,4 5,4 3,5 0,7 0,6 0,7 0,6 6, ,7 1,1 3,0 3,0 9,9 4,1 1,5 1,1 1,0 1,4 3,0 4,8 2, ,1 3,9 6,9 9,1 3,1 2,0 3,0 1,4 3,1 7,3 8,6 16,4 5, ,3 18,2 14,6 13,7 5,2 3,2 1,5 4,6 2,3 2,0 11,5 8,9 9, ,6 3,1 2,2 19,0 13,5 6,5 0,5 0,3 0,7 8,1 20,6 29,4 9, , ,5 12,4 6,2 2,4 1,4 2,1 2,4 5,6 11,5 16,7 9, ,4 21,1 19,5 19,2 6,7 2,8 2,3 5,6 10,6 14,6 23,3 17,0 13, ,6 9,3 7,2 13,1 6,3 3,4 2,3 1,6 1,3 2,7 3,5 4,4 5, ,3 1,7 2,7 20,2 13,0 10,1 2,6 1,0 3,7 4,3 10,0 4,0 6, ,0 3,0 3,2 20,5 6,8 4,9 3,5 1,8 9,3 12,6 9,2 23,6 8, ,7 7,5 17,8 18,8 12,3 7,7 3,5 1,6 5,1 26,1 22,6 9,9 12, ,2 7,3 4,9 17,8* 10,5 5,0 1,5 0,7 0,6 1,0 7,6 11,5 6,4 * Osa kuukauden virtaamatiedoista puuttuu. TAULUKKO 3. Eurajoen ravinteiden (tn) ja kiintoaineen (tn) tuonti mereen vuonna Jakso I III IV V IX X XII I XII Kok. fosfori tonnia 2,1 7,0 2,2 1,4 13 Kok. typpi tonnia Kiintoaine 1) tonnia Kiintoaine 2) tonnia ) Kiintoainepitoisuus on määritetty käyttämällä GF/C suodatinta, n=6 2) Kiintoainepitoisuus on määritetty käyttämällä 0,4 suodatinta, n=18 TAULUKKO 4. Eurajoen ravinteiden ja kiintoaineen (%) tuonti mereen vuonna Jakso I III IV V IX X XII I XII Kok. fosfori % Kok. typpi % Kiintoaine 1) % Kiintoaine 2) % ) Kiintoainepitoisuus on määritetty käyttämällä GF/C suodatinta, n=6 2) Kiintoainepitoisuus on määritetty käyttämällä 0,4 suodatinta, n=22

11 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 11 (57) 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Ravinne- ja lämpökuormitus Olkiluodon ydinvoimaloiden jäähdytysvesien purkualueelle johdetaan Teollisuuden Voima Oyj:n saniteettivesiä biologis-kemiallisesti käsiteltyinä. Alueella toimi myös Olkiluodon Lohilaitos vuosina , jonka kuormitus oli suurimmillaan 220 kg P/a (vuonna 1994) ja kg N/a (vuonna 1993, Jumppanen 2002). Teollisuuden Voima Oyj:n saniteettivesistä aiheutuva kuormitus mereen pienentyi oleellisesti v. 1996, kun kemiallinen puhdistamo korvattiin bioroottorilaitoksella. Saniteettivesistä aiheutuva ravinne-, kiintoaine- ja BOD - kuormitus on Olkiluodon 3. ydinvoimalaitosyksikön rakentamisen aikana 2000-luvun puolivälin jälkeen ollut selvästi suurempi kuin 2000-luvun alussa (taulukko 5). Varsinkin typpikuormitus on ollut moninkertainen 90-luvun keskimääräiseen ja 2000-luvun alkupuoleen verrattuna. Vuonna 2013 kuormitus oli kuitenkin selvästi pienempi kuin viitenä aikaisempana vuonna. Typpikuormitus oli lähes 40 % ja fosforikuormitus yli 60 % pienempi kuin vuosina keskimäärin. Olkiluodon 3. ydinvoimalaitosyksikön rakennustyömaa on työllistänyt parhaimmillaan useita tuhansia henkilöitä. Kun laitosalueen työntekijämäärät ovat moninkertaistuneet rakennustyömaan vuoksi, on myös puhdistamolle johdettava vesimäärä sekä puhdistamolta mereen lähtevä kuormitus kasvanut. Vuoden 2013 aikana rakennustyömaan henkilömäärä laski kuitenkin selvästi, mikä näkyi myös jätevesikuormituksessa. Teollisuuden Voima Oyj:n kaksi ydinvoimalaitosyksikköä ottavat jäähdytysvetensä Olkiluodonvedestä ja purkavat ne Kaalonperän edustalle (kuva 1). Voimalat käyttivät vuosien vuosihuoltoihin asti jäähdytysvettä yhteensä 60 m 3 /s eli 5,18 milj. m 3 /d, mikä vastaa kuusinkertaista Eurajoen keskivirtaamaa (Sarvala ym. 2005). Vuosina toteutettiin molemmilla laitosyksiköillä laajat modernisoinnit, mm. laitosten matalapaineturbiinit ja päämerivesipumput uusittiin. Tämän seurauksena laitosyksikön hyötysuhde parani noin yhdellä prosenttiyksiköllä kasvattaen sähkötehoa noin 20 MW nykyisellä polttoainemäärällä. Uudistusten myötä myös jäähdytysveden käyttömäärä on kasvanut ollen nykyisellään noin 75 m³/s. Jäähdytysveden lämpötila kohosi jäähdytysjärjestelmissä 11,5 C vuoteen 1996 asti. Tehonkorotusten jälkeen kesästä 1998 alkaen jäähdytysvesi lämpeni noin 13 astetta. Vuosien modernisointien jälkeen jäähdytysvesi lämpenee noin 10 astetta jäähdytysvesijärjestelmissä. Laitosyksiköiden käyttökertoimet vuonna 2013 olivat: OL1 97,1 % ja OL2 93,1 %. Laitosyksiköllä OL1 oli toukokuussa vuosihuolto ja laitosyksikön OL2 vuosihuolto oli touko-kesäkuun vaihteessa (liite 1). Laitosyksiköllä OL2 oli syyskuussa käyttökatkos generaattorin vikaantumisen seurauksena. Jäähdytykseen käytettiin vettä yhteensä 2,32 miljardia kuutiometriä ja jäähdytysvesissä johdettiin mereen lämpöä yhteensä 97,5 PJ. Mereen johdettu lämpömäärä oli suurempi kuin vuotta aiemmin. Viime vuosina ( ) keskimääräinen lämpömäärä on ollut 2000-luvun aiempaa keskimääräistä pienempi johtuen vuosien laitosuudistuksista. Vuosina mereen johdettu lämpömäärä on vaihdellut välillä 96,8 99,8 PJ. Viimeisen viiden vuoden keskiarvona (97,2 PJ) mereen jäähdytysvesissä johdettu lämpömäärä on kasvanut 2 % 5-vuotiskauden keskimääräiseen (94,96 PJ) verrattuna mutta on 3 % pienempi vuosien keskimääräiseen (100,3 PJ) verrattuna. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen sijainti avomeren äärellä on edullinen jäähdytysvesien sekoittumiselle meressä. Jäähdytysvesissä mereen johdettu lämpömäärä laimenee nopeasti suuriin vesimassoihin ja osa lämmöstä siirtyy samalla ilmaan. Meriveden lämpötilan nousu jää siten tarkkailututkimusten mukaan paikalliseksi. Talvella jäähdytysvedet sekoittuvat merialueen pintakerrokseen ja niiden aiheuttama lämpötilan paikallinen nousu havaitaan 3 5 kilometrin etäisyydellä rannikosta. Jäähdytysvesien purkualueen pintakerroksen lämpötila kohoaa yleensä 5 7 astetta, ulompana 0,5 2 astetta taustasta. Avovesi-

12 12 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) kaudella meriveden lämpötilan nousu jää paikalliseksi (Sarvala ym. 2005). Myös Ilus (2009) on väitöskirjassaan tutkinut ydinvoimaloiden lämminvesipäästöjen ympäristövaikutuksia pohjoisen Itämeren murtovesiolosuhteissa. Lämminvesipäästöjen vaikutukset ovat olleet merkittävämpiä erityisesti jäähdytysvesien purkualueella, tosin suhteellisen rajoitetulla alueella. Jäähdytysveden purkualueen vedenvaihdolla ja ravinnepitoisuuksilla on tutkimuksen mukaan ratkaiseva merkitys ympäristövaikutusten kannalta. Teollisuuden Voima Oyj käynnisti keväällä 1998 ympäristövaikutusten arviointimenettelyn Olkiluotoon rakennettavan kolmannen ydinvoimalaitosyksikön ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kuvattu lämpökuormituksen vaikutuksia meriveden lämpötilaoloihin matemaattisella leviämismallilla (Teollisuuden Voima Oy 1999). Esimerkkitilanteessa heikohkon lounaistuulen (nopeus 2,4 m/s) vallitessa 1 2 metrin paksuisen pintakerroksen lämpötila kohoaisi nykyisin jäähdytysvesien vaikutuksesta yli 1 ºC yhteensä 23 km 2 :n alueella ja yli 2 ºC noin 8 km 2 :n alueella. Yli 3 ºC lämpiävän pintavesialueen keskimääräiseksi kooksi on laskettu nykytilanteessa 2,5 km Ydinvoimalaitoksen käyttöaste tarkkailujen aikana Koska ydinvoimalaitoksen käyttöteho ja mereen johdetun jäähdytysveden ja lämmön määrä vaikuttavat meriveden eräisiin ominaisuuksiin, on taulukossa 6 esitetty ydinvoimalaitosyksiköiden käyttökertoimet näytteenottopäivinä. Pääosalla tarkkailukerroista laitosyksiköt toimivat lähes täydellä teholla. Toukokuun tarkkailun aikana ( ) laitosyksikkö OL1 ja kesäkuun tarkkailun aikana (10.6.) laitosyksikkö OL2 oli vuosihuollossa, jolloin käyttökerroin oli 0. Olkiluodon voimalaitoksen ydinvoimalayksiköiden käyttötiedot esitetään liitteessä VEDEN FYSIKAALIS-KEMIALLISET JA REHEVYYSTASON TUTKIMUKSET 5.1. Helmikuun fysikaalis-kemiallinen tarkkailututkimus Meriveden lämpötila oli helmikuun lopussa Kaalonperän edustan (510) pintakerroksessa (1 metri) 10,9 ºC ja kahdella lähimmällä tutkitulla havaintopaikalla (505 ja 515) pintakerroksessa 0,9 ja 1,5 ºC (kuva 2). Kaalonperän edustalla vesi oli kaikissa vesikerroksissa lämpimämpää kuin kahdella lähimmällä havaintopaikalla; 1 metrissä lämpötilaero oli 9,4 10 astetta, 2 metrissä 8,6 8,9 astetta, kolmessa metrissä 5,7 6 astetta, neljässä metrissä 3,4 3,7 astetta, viidessä metrissä 2,4 2,7 astetta ja sitä syvemmällä noin 1 2 astetta. Jäähdytysvesien vaikutus näkyi selkeästi ainakin Kaalonperän edustalla, mutta todennäköisesti idänpuoleisten tuulien vallitessa lievänä myös Puskkarien pohjoispuolen pintakerroksissa. Eurajoen sisäosan havaintopaikalla (490) Marskinkarin pohjoispuolella pintaveden lämpötila oli 1,0 ºC. Eurajoen sisäosassa näkyi selvästi Eurajoen vaikutus, sillä pintavesi oli vähäsuolaisempaa, sameampaa ja ravinteikkaampaa kuin alempi vesikerros. Kaalonperän edustalla ja Kuusisen lounaispuolella lämpötila vesipatsaan keskiarvona oli 0,5 astetta pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) lämpimämpää. Olkiluodonvedellä keskimääräinen lämpötila vastasi pitkäaikaiskeskiarvoa mutta Puskkarien pohjoispuolella vesipatsaan lämpötila oli yli asteen tavallista alhaisempi. TAULUKKO 5. Teollisuuden Voima Oyj:n saniteettivesistä aiheutuva kuormitus mereen vuosina (suluissa keskihajonta). Tiedot: TVO:n saniteettivesien jätevedenpuhdistamon vuosiraportit, viimeisin Ilmanen BOD 7ATU kg/a (95) Kok. fosfori kg/a 25 10(1,3) Kok. typpi kg/a (360) Ammoniumtyppi kg/a (380) Kiintoaine kg/a (65)

13 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 13 (57) Happitilanne oli hyvä kaikilla neljällä tutkitulla havaintopaikalla kaikissa vesikerroksissa. Kaalonperän edustalla oli veden pintakerroksessa selvää (120 %) hapen ylikyllästystä. Happitilanne vesipatsaan keskiarvona oli kaikilla tutkituilla havaintopaikoilla ajankohdan tavanomaisella tasolla. Veden sameusarvot (0,5 0,8 FNU) ja kiintoainepitoisuudet (<1 1,1 mg/l) olivat pieniä kaikilla tutkituilla havaintopaikoilla. Veden sameusarvot vesipatsaan keskiarvona olivat keskimäärin 60 % pienempiä kuin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvot ( ). Helmikuu oli melko vähäsateinen ja hieman tavallista lauhempi mutta tammikuussa oli ajoittain kireitä pakkasia. Valumat vesistöihin olivat tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun tavallista pienempiä. Meriveden fosforipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona (taulukko 8) vastasivat tutkituilla havaintopaikoilla melko hyvin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja; Puskkarien pohjoispuolella keskimääräinen pitoisuus oli 15 % tavallista pienempi. Typpipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona (taulukko 7) olivat sen sijaan keskimäärin 10 % ajankohdan tavanomaista suurempia. Nitraatti/nitriittitypen pitoisuus vaihteli välillä µg/l, ammoniumtypen pitoisuus <3 10 µg/l ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuus välillä µg/l. Pitoisuuserot havaintopaikkojen välillä oli melko pientä. Olkiluodon lähivesien talvikauden fosforipitoisuudet kasvoivat merkittävästi jaksolla (kuva 3). Pitoisuudet laskivat selvästi vuonna 2003, mutta nousivat siitä tasaisesti vuoteen Vuonna 2007 pitoisuudet olivat pienemmät kuin aiemmin luvulla ja vastasivat 80-luvun tasoa, mutta vuonna 2008 leudon ja sateisen talven seurauksena pitoisuudet olivat kohonneet suuremmiksi kuin kertaakaan tarkkailukauden aikana. Vuosina talvikauden pitoisuustaso on taas laskenut, tosin vuonna 2009 talvinäyte saatiin vain yhdeltä kuvassa esitetyistä havaintopaikoista ja vuonna 2012 näytteitä ei saatu yhdeltäkään ko. havaintopaikoista Huhtikuun rehevyystasotutkimus Meriveden lämpötila oli huhtikuun loppupuolella Kaalonperän edustan (510) pintakerroksessa (1 metri) 11,9 ºC (kuva 4). Lähimmän kolmen havaintopaikan (505, 515 ja 525) pintalämpötilat vaihtelivat välillä 2,8 4,7 ºC. Vesi oli Kaalonperän edustalla 1 metrissä 7,2 9,1 ºC ja 2 metrissä 3,7 5,6 ºC astetta lämpimämpää kuin kolmen lähihavaintopaikan vesi. Viidestä metristä alaspäin vesi oli lämpimintä Susikarien itäpuolella (525) ja lämpötilaerot olivat tasoittuneet. Vesi oli kaikissa vesikerroksissa kylmintä uloimmalla Puskkarien pohjoispuolisella alueella (515). Jäähdytysvesien vaikutus näkyi länsituulten vallitessa selvästi vain Kaalonperän edustan pintakerroksissa (1 2 metriä). Susikarien itäpuolella veden lämpötilaan vaikutti todennäköisesti Eurajoensalmen kautta tuleva vesi. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l, fosforipitoisuudet µg/l, klorofyllipitoisuudet 5,1 7,5 µg/l ja TOCpitoisuudet 4,6 5,1 mg/l (kuva 5). Vesi oli poikkeuksellisesti selvästi rehevintä Puskkarien pohjoispuolisella alueella. Muiden havaintopaikkojen väliset rehevyyserot olivat melko pieniä, pienin typpipitoisuus oli Olkiluodonvedellä. Tuotantokerroksen epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat pieniä ja pääosin alle määritysrajan kaikilla havaintopaikoilla. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat tavanomaisella tai sitä hieman suuremmalla tasolla Puskkarien pohjoispuolta lukuun ottamatta, jossa typpipitoisuus oli yli 60 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) suurempi. Myös fosforipitoisuudet olivat melko tavanomaisella tasolla Kuusisen lounaispuolta (505) ja varsinkin Puskkarien pohjoispuolta lukuun ottamatta, joissa pitoisuudet olivat % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja suurempia. Klorofyllipitoisuus oli Kaalonperän edustalla lähes 20 % ajankohdan tavanomaista pienempi mutta vastaavasti Puskkarien pohjoispuolella yli 40 % tavanomaista suurempi. TOCpitoisuudet olivat vuosiin verrattuna melko tavanomaisella tasolla Puskkarien pohjoispuolta lukuun ottamatta, jossa pitoisuus oli hieman (11 %) tavallista suurempi. Alueella vielä edellisellä viikolla liikkuneet jäälautat ja kova tuuli vaikuttivat todennäköisesti epätyypilliseen rehevyystilanteeseen.

14 14 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) TAULUKKO 6. TVO:n ydinvoimalaitosyksiköiden käyttökertoimet (%) Olkiluodon merialueen tarkkailututkimusten ajankohtina vuonna Ydinvoimalaitosyksiköiden 100 %:n käyttökerroin vastaa 2500 MW:n reaktoritehoa OL1 OL fysikaalis-kemiallinen tarkkailu 100,9 101, fysikaalis-kemiallinen tarkkailu 100,8 101, rehevyystasotutkimus 100,6 101, fysikaalis-kemiallinen tarkkailu ja rehevyystasotutkimus 0* 100, fysikaalis-kemiallinen tarkkailu ja rehevyystasotutkimus 0* 100, rehevyystasotutkimus 98,8 0* rehevyystasotutkimus 97,4 97, fysikaalis-kemiallinen tarkkailu ja rehevyystasotutkimus 96,9 97, fysikaalis-kemiallinen tarkkailu ja rehevyystasotutkimus 97,0 97, fysikaalis-kemiallinen tarkkailu ja rehevyystasotutkimus 97,2 97, rehevyystasotutkimus 99,0 99, fysikaalis-kemiallinen tarkkailu 100,6 100, fysikaalis-kemiallinen tarkkailu 100,6 100,9 * vuosihuolto TAULUKKO 7. Veden kokonaistypen ja ammoniumtypen pitoisuudet (µg/l) lopputalvella 2013 Olkiluodon merialueella vesipatsaan keskiarvona (suluissa keskihajonta). Hav.paikka Talvi Kok.N NH 4 -N 480 ei näytteitä ei näytteitä (10) 9,0(1,4) (10) 2,5(1,2) (30) 5,3(1,5) (0) 4,0(0) 525 ei näytteitä ei näytteitä 530 ei näytteitä ei näytteitä TAULUKKO 8. Veden kokonaisfosforin ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet (µg/l) lopputalvella 2013 Olkiluodon merialueella vesipatsaan keskiarvona (suluissa keskihajonta). Hav.paikka Talvi Kok.P PO 4 -P liuk. 480 ei näytteitä ei näytteitä (0) 15(0) (1) 14(0) (0,6) 13(0,6) (1,2) 13(0,6) 525 ei näytteitä ei näytteitä 530 ei näytteitä ei näytteitä

15 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 15 (57)

16 . 16 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) kok.p, µg/l KUVA 3. Olkiluodon lähivesien fosforipitoisuus (µg/l, 0 10 m) talvina havaintopaikkojen 505, 515 ja 525 keskiarvona.

17 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 17 (57)

18 18 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013)

19 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 19 (57) 5.3. Toukokuun rehevyystaso- ja fysikaalis-kemiallinen tutkimus Meriveden lämpötila oli toukokuun puolivälissä Kaalonperän edustan (510) pintakerroksessa (1 metri) 11,7 ºC (kuva 6). Lähimmän kolmen havaintopaikan (505, 515 ja 525) pintalämpötilat vaihtelivat välillä 8,9 10,9 ºC. Lämpövaikutus näkyi etelätuulten vallitessa vain Kaalonperän edustalla veden pintakerroksessa, sillä Susikarien itäpuolella veden lämpötilan nousu saattoi johtua myös Eurajoensalmesta tulevien lämpimämpien vesien vaikutuksesta (kuva 6). Laitosyksiköllä 1 oli vuosihuolto, joten sen osalta käyttökerroin oli 0. Kaalonperän edustan ja kolmen lähimmän havaintopaikan lämpötilaero oli 1 metrissä 0,8 2,8 ºC. Viidessä metrissä lämpötilaerot olivat korkeintaan noin asteen ja lämpimintä vesi oli Susikarien itäpuolella. Pohjan tuntumassa vesi oli lämpimintä Puskkarien pohjoispuolisella havaintopaikalla (515) ja kylmintä syvimmillä Kuusisen lounaispuolen (505) ja Susikarien itäpuolen havaintopaikoilla. Merialueen happitilanne oli hyvä kaikilla havaintopaikoilla. Useimmilla havaintopaikoilla esiintyi lievää hapen ylikyllästystä levätuotannon seurauksena, eniten ylikyllästystä oli Kaalonperän edustan ja Susikarien itäpuolen havaintopaikoilla 5 metrin syvyydessä. Merialueen sameus ja kiintoainepitoisuudet olivat pieniä Eurajoensalmen pintakerrosta lukuun ottamatta, jossa näkyi Eurajoen vaikutus. Sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat ajankohdan tavallista pienempiä. Eurajoensalmen suulla ravinnepitoisuudet olivat selvästi suurimmat veden pintakerroksessa Eurajoesta tulleen pintavalunnan seurauksena. Muilla havaintopaikolla vesikerrosten väliset ravinnepitoisuuserot eivät olleet suuria lukuun ottamatta Kuusisen lounaispuolta, jossa pitoisuudet olivat selvästi suurimmat pohjan tuntumassa. Epäorgaanisen typen ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pieniä ja pääosin alle määritysrajan Eurajoensalmen suualuetta lukuun ottamatta, jossa epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat suuria veden pintakerroksessa. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l, fosforipitoisuudet µg/l, klorofyllipitoisuudet 1,3 4,5 µg/l ja TOC-pitoisuudet 4,4 5,7 mg/l (kuva 7). Vesi oli selvästi rehevintä varsinkin typpi- ja klorofyllipitoisuuksien osalta Eurajoensalmen suulla (480). Tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat tiiviimpään näytteenottoohjelmaan kuuluvilla havaintopaikoilla (500, 505, 510, 515 ja 525) keskimäärin 30 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) pienemmällä tasolla. Eurajoensalmen suulla tuotantokerroksen typpipitoisuus oli tavanomaisella ja Pyrekareilla 7 % tavanomaista suuremmalla tasolla. Fosforipitoisuudet vastasivat ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja Puskkarien pohjoispuolta (515) lukuun ottamatta, jossa pitoisuus oli yli 20 % ajankohdan tavallista suurempi. Myös huhtikuun tarkkailututkimuksessa Puskkarien pohjoispuolella veden rehevyys oli selvästi tavanomaista suurempi. Klorofyllipitoisuudet olivat koko merialueella ajankohdan tavanomaisella tai sitä hieman pienemmällä tasolla. Myös TOC -pitoisuudet olivat vuosien keskimääräiseen verrattuna melko tavanomaisella tasolla. Kevät oli myöhässä mutta kesä alkoi toukokuussa kuitenkin tavanomaista aiemmin; kulunut toukokuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi. Lämmin toukokuu ei näkynyt vielä klorofyllipitoisuuksissa, sillä ilmeisesti piilevien myöhästynyt kevätkukinta oli kuluttanut kasviplanktonille käyttökelpoiset ravinteet loppuun.

20 20 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013)

21 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 21 (57)

22 22 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 5.4. Kesäkuun rehevyystasotutkimus Meriveden lämpötila oli kesäkuun alkupuolella Kaalonperän edustan (510) pintakerroksessa (1 metri) 14,7 ºC (kuva 8). Lähimmän kolmen havaintopaikan (505, 515 ja 525) pintalämpötilat vaihtelivat välillä 13,6 18,1 ºC. Tuuli oli luoteessa, joten se todennäköisesti puhalsi jäähdytysvesiä kaakkoon päin ennen kuin ne ehtivät Kaalonperän edustalle. Jäähdytysvesien vaikutus näkyi Kuusisen lounaispuolisella alueella (505), jossa pintavesi oli 3,2 4,5 astetta lämpimämpää kuin pohjoisemmilla havaintopaikoilla ja noin 4 astetta ajankohdan tavanomaista lämpimämpää. Jäähdytysvesien vaikutus saattoi Kuusisen lounaispuolen lisäksi näkyä myös Olkiluodonvedellä (500), jossa toisaalta vesi on luontaisestikin lämpimämpää suojaisemman sijainnin vuoksi. Myös näytteenottoaika oli myöhäisempi, jolloin pintavesi oli hieman saattanut lämmetä. Laitosyksikön 2 käyttökerroin oli vuosihuollon vuoksi näytteenottohetkellä 0 %, mikä heikensi jäähdytysvesien vaikutusta. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l, fosforipitoisuudet µg/l, klorofyllipitoisuudet 1,0 2,3 µg/l ja TOCpitoisuudet 4,1 5,2 mg/l (kuva 9). Vesi oli tuotantokerroksen fosforipitoisuuksien perusteella lievästi rehevää kaikilla havaintopaikoilla. Klorofyllipitoisuuksien perusteella vesi oli karua kaikilla muilla paitsi Olkiluodonveden havaintopaikalla, jossa vesi oli lievästi rehevää. Vesi oli rehevintä Olkiluodonvedellä, tosin TOCpitoisuus oli suurin Kaalonperän edustalla. Epäorgaanisten ravinteiden määrät tuotantokerroksessa olivat pieniä tai alle määritysrajan kaikilla havaintopaikoilla. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat ajankohdan tavanomaisella tasolla. Myös fosforipitoisuudet vastasivat ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) Olkiluodonvettä lukuun ottamatta, jossa pitoisuus oli 17 % tavallista suurempi. Olkiluodonvedellä ja Susikarien itäpuolella myös klorofyllipitoisuus oli selvästi (21 27 % %) ajankohdan tavanomaista suurempi, kun taas Puskkarien pohjoispuolella pitoisuus oli yli 30 % tavallista pienempi. Kaalonperän edustalla ja Kuusisen lounaispuolella klorofyllipitoisuudet olivat tavanomaisella tasolla. Touko- ja kesäkuu olivat keskimääräistä selvästi lämpimämpiä, mikä loi hyvät olosuhteet kasviplanktontuotannolle alueilla, joissa oli riittävästi ravinteita saatavilla Heinäkuun rehevyystasotutkimus Meriveden lämpötila oli heinäkuun loppupuolella Kaalonperän edustan (510) pintakerroksessa (1 metri) 16,3 ºC (kuva 10). Lähimmän kolmen havaintopaikan (505, 515 ja 525) pintalämpötilat vaihtelivat välillä 14,7 21,2 ºC. Jäähdytysvesien vaikutus näkyi luoteistuulten vallitessa lievänä Kaalonperän edustalla ja selvänä Kuusisen lounaispuolisella alueella (505), jossa vesi oli noin 4 astetta ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) lämpimämpää. Lämpötilavaikutus saattoi ulottua myös Olkiluodonvedelle (500, 18,9 ºC), jossa vesi on kuitenkin luontaisestikin alueen suojaisuuden ja mataluuden vuoksi yleensä lämpimämpää. Vesi oli loivasti lämpötilakerrostunut lukuun ottamatta Kaalonperän ja Olkiluodonveden havaintopaikkoja. Kuusisen lounaispuolisella alueella lämpötilaero havaintopaikkojen 510, 515 ja 525 välillä oli 1 metrissä 4,9 6,5 ºC ja kahdessa metrissä 3,9 6,0 ºC. Kolmessa metrissä Kuusisen lounaispuolella ja Kaalonperän edustalla lämpötila oli 1 2 astetta lämpimämpää kuin havaintopaikoilla 515 ja 525. Neljästä metristä alaspäin vesi oli lämpimintä Kaalonperän edustalla, 0,5 6 astetta lämpimämpää kuin vastaavissa syvyyksissä kolmeen lähimpään havaintopaikkaan verrattuna. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l, fosforipitoisuudet µg/l, klorofyllipitoisuudet 1,6 4,2 µg/l ja TOCpitoisuudet 4,2 4,8 mg/l (kuva 11). Vesi oli selvästi rehevintä Olkiluodonvedellä ja karuinta Puskkarien pohjoispuolisella alueella. Kaalonperän edustalla rehevyys vastasi Kuusisen lounaispuolisen ja Susikarien itäpuolisen alueen rehevyyttä. Tuotantokerroksen epäorgaanisten ravinteiden määrät olivat pieniä kaikilla tutkituilla havaintopaikoilla. Heinäkuiset tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat keskimäärin 10 % ja fosforipitoisuudet keskimäärin 20 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) suurempia. Klorofyllipitoisuudet olivat lämpimästä alkukesästä johtuen keskimäärin 30 % ajankohdan tavanomaista suurempia. Olkiluodonvedellä klorofyllipitoisuus oli yli 60 % mutta Kaalonperän edustalla 10 % tavallista suuremmalla tasolla.

23 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 23 (57)

24 24 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013)

25 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 25 (57)

26 26 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013)

27 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 27 (57) 5.6. Elokuun rehevyystaso- ja fysikaalis-kemiallinen tutkimus Meriveden lämpötila oli elokuun lopussa Kaalonperän edustan (510) pintakerroksessa (1 metri) 24,4 ºC (kuva 12). Lähimmän kolmen havaintopaikan (505, 515 ja 525) pintalämpötilat vaihtelivat välillä 19,0 20,2 ºC. Jäähdytysvesien vaikutus näkyi lounaistuulten vallitessa selvästi Kaalonperän edustalla ja todennäköisesti lisäksi hyvin lievänä Puskkarien pohjoispuolisella alueella (515). Vaikutus näkyi veden pintakerroksissa (1 3 metriä). Kaalonperän edustan lämpötilaero kolmen lähimmän havaintopaikan välillä oli 1 metrissä 4,2 5,4 ºC ja kahdessa metrissä 3,4 4,5 ºC. Kolmessa metrissä Kaalonperän edustalla ja Puskkarin pohjoispuolella lämpötila oli sama, 1,2 1,7 astetta lämpimämpää kuin kahdella muulla havaintopaikalla. Neljästä metristä alaspäin lämpötilaerot olivat korkeintaan asteen. Pintalämpötilat (1 metri) vastasivat pitkäaikaiskeskiarvoja. Happitilanne pohjan läheisessä vedessä oli Kuusisen lounaispuolella (505) heikko (happikyllästys 38 %) ja Eurajoensalmen suulla (480) tyydyttävä (67 %). Muilla havaintopaikoilla happitilanne oli pinnasta pohjaan hyvä. Kuten vuotta aiemminkin, Kuusisen lounaispuolella ja Kaalonperän edustalla ravinteita hieman karkasi sedimentistä pohjan läheiseen veteen. Sameusarvot (0,7 2,0 FNU) ja kiintoainepitoisuudet (1,0 2,4 mg/l) olivat pieniä. Suurimmat sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat Kuusisen lounaispuolella ja Kaalonperän edustalla pohjan läheisessä vesikerroksessa. Sameusarvot vesipatsaan keskiarvona olivat keskimäärin 34 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) pienempiä. Tämä johtui todennäköisesti kuivasta keski- ja loppukesästä, jolloin valumat ja virtaamat merialueelle olivat selvästi tavanomaista pienempiä. Näkösyvyydet vaihtelivat välillä 2,4 4,5 metriä. Suurin näkösyvyys oli Pyrekarin koillispuolella (530) ja pienin näkösyvyys aiempaan tapaan Eurajoensalmen suulla (480). Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l, fosforipitoisuudet µg/l, klorofyllipitoisuudet 1,6 2,2 µg/l ja TOC-pitoisuudet 4,0 4,7 mg/l (kuva 13). Fosforipitoisuus oli pienin Susikarien itäpuolella ja suurin Kaalonperän edustalla. Klorofylli- ja TOC-pitoisuudet olivat Olkiluodonvedellä hieman muita havaintopaikkoja suurempia. Havaintopaikkojen väliset typpipitoisuuserot olivat pieniä. Tuotantokerroksen fosforipitoisuuksien perusteella vesi oli kaikilla havaintopaikoilla luokiteltavissa lievästi reheväksi. Klorofyllipitoisuudet olivat havaintopaikoilla 500, 505 ja 510 lievästi rehevällä ja havaintopaikoilla 515, 525, 480 ja 530 karulla tasolla. Tuotantokerroksen epäorgaanisten ravinteiden määrät olivat pieniä tai alle määritysrajan. Tuotantokerroksen typpi- ja fosforipitoisuudet olivat pääosin ajankohdan tavanomaisella tasolla. Olkiluodonvedellä, Eurajoensalmen suulla ja Susikarien itäpuolella ravinnepitoisuudet olivat hieman tavanomaista pienempiä. Lämpimästä kesästä huolimatta klorofyllipitoisuudet olivat keskimäärin 26 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä. Vähäisistä valumista johtuen ravinteiden niukkuus ilmeisesti hillitsi kasviplanktontuotantoa, joka vielä heinäkuussa oli tavallista suuremmalla tasolla Syyskuun rehevyystasotutkimus Meriveden lämpötila oli syyskuun lopussa Kaalonperän edustan (510) pintakerroksessa (1 metri) 19,0 ºC (kuva 14). Lähimmän kolmen havaintopaikan (505, 515 ja 525) pintalämpötilat vaihtelivat välillä 13,1 15,6 ºC. Kaalonperän edustan lämpötilaero kolmen lähimmän havaintopaikan välillä oli 1 metrissä 3,4 5,9 ºC. Kahdesta metristä alaspäin vesi oli selvästi lämpimintä Kuusisen lounaispuolisella alueella. Jäähdytysvesien vaikutus näkyi pohjoistuulten vallitessa selkeästi Kaalonperän edustalla veden pintakerroksessa ja Kuusien lounaispuolisella alueella (505) koko vesipatsaassa. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l, fosforipitoisuudet µg/l, klorofyllipitoisuudet 2,2 3,5 µg/l ja TOC-pitoisuudet 4,1 4,4 mg/l (kuva 15). Veden typpi- ja fosforipitoisuudet olivat suurimmat Kuusisen lounaispuolisella alueella ja klorofyllipitoisuus suojaisemmalla Olki-

28 28 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) luodonveden alueella (500). Muiden havaintopaikkojen väliset klorofyllipitoisuuserot olivat pieniä. Fosforipitoisuus oli pienin Kaalonperän edustalla ja typpipitoisuus Susikarien itäpuolisella alueella. Tuotantokerroksen fosfaattifosforin määrät olivat pieniä ja vaihtelivat välillä 4 6 µg/l. Ammoniumtypen määrät olivat <3 11 µg/l ja nitraatti/nitriittitypen määrät <5 9 µg/l. Epäorgaanisten typpiravinteiden pitoisuudet olivat suurimmat Kuusisen lounaispuolisella alueella. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat keskimäärin 10 % ja fosforipitoisuudet keskimäärin 5 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) pienempiä. Syyskuu oli niukkasateinen ja tavallista hieman lämpimämpi, jolloin valumat ja virtaamat merialueelle olivat tavallista pienempiä. Klorofyllipitoisuudet olivat melko tavanomaisella tasolla Olkiluodonvettä lukuun ottamatta, jossa klorofyllipitoisuus oli noin 15 % pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi.

29 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 29 (57)

30 30 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013)

31 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 31 (57)

32 32 (57) OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013)

33 OLKILUODON LÄHIVESIEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN JA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS (2013) 33 (57) 5.8. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja Jäähdytysvesistä johtuva veden lämpötilan nousu näkyi kesäkuuta lukuun ottamatta kaikilla tarkkailukerroilla Kaalonperän edustalla (510). Vaikutus näkyi useimmiten selvänä ainakin veden pintakerroksessa mutta heinäkuussa vain lievänä. Elokuussa lämpövaikutus näkyi lievänä myös Puskkarien pohjoispuolisella alueella (515) veden pintakerroksissa. Kesäkuussa lämpövaikutus näkyi selvästi Kuusisen lounaispuolisella alueella (505) mutta ei Kaalonperän edustalla. Tuuli oli luoteessa, joten se todennäköisesti puhalsi jäähdytysvesiä kaakkoon päin ennen kuin ne ehtivät Kaalonperän edustalle. Jäähdytysvesien vaikutus saattoi huhtikuussa Kuusisen lounaispuolen lisäksi näkyä myös Olkiluodonvedellä (500), jossa toisaalta vesi on luontaisestikin lämpimämpää suojaisemman sijainnin vuoksi. Lämpövaikutus näkyi mahdollisesti Olkiluodonvedellä myös heinäkuussa, jolloin selkein lämpövaikutus näkyi kesäkuun tapaan Kuusisen lounaispuolella. Syyskuussa lämpövaikutus näkyi selvästi sekä Kaalonperän edustan pintakerroksessa että Kuusisen lounaispuolella koko vesipatsaassa. Lämpövaikutus vaihteli huomattavasti vuoden 2013 aikana. Touko-, elo- ja syyskuussa pintavesi oli Kaalonperän edustalla 1 6 astetta lämpimämpää kuin lähimmällä kolmella havaintopaikalla. Huhtikuussa Kaalonperän edustan pintavesi oli 7 9 astetta ja 2 metrissäkin vielä 4 6 astetta lämpimämpää kuin kolmen lähihavaintopaikan vastaavan syvyinen vesi. Kesä- ja heinäkuussa, jolloin lämpövaikutus näkyi selkeimmin Kuusisen lounaispuolisella alueella, pintavesi oli 3 6 astetta muita lähihavaintopaikkoja lämpimämpää. Veden kuultavuus näkösyvyytenä mitattuna vaihteli avovesikauden keskiarvona välillä 2,3 5,2 metriä (taulukko 9). Keskimääräinen näkösyvyys oli aiempaan tapaan pienin Eurajoensalmen suulla (480). Suurin keskimääräinen näkösyvyys oli Pyrekarien (530) alueella. Muiden havaintopaikkojen väliset erot keskimääräisissä näkösyvyyksissä (3,1 3,7 metriä) olivat melko pieniä. Eurajoensalmen suualueella (480) ja Pyrekareilla (530) näytteenotto on ohjelman mukaisesti harvempaa kuin muilla havaintopaikoilla, joten tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Näkösyvyydet olivat suurempia tai samaa luokkaa kuin vuotta aiemmin. Näkösyvyydet avovesikauden keskiarvona vastasivat edellisen kymmenen vuoden ( ) keskimääräisiä näkösyvyyksiä Pyrekareja lukuun ottamatta, jossa vuoden 2013 keskimääräinen näkösyvyys oli selvästi tavallista suurempi. Pyrekarin alueella tuloksia heikentää havaintojen pieni määrä ja näytteenottokertojen vaihtelu vuosien välillä. Avovesikauden (huhti-marraskuu) ja vesipatsaan keskiarvona sameusarvot olivat pieniä ja vaihtelivat välillä 0,8 1,8 FNU (taulukko 10). Sameusarvot olivat keskimäärin lähes 50 % avovesikauden pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä. Avovesikauden keskiarvona myös kiintoainepitoisuudet olivat pieniä ja vaihtelivat välillä 1,1 2,5 mg/l (taulukko 10). Kiintoainepitoisuuksista ei voi tehdä pitkäaikaisvertailuja, koska määritysmenetelmä vaihtui vuonna 2007 (Sartorius 0,65 µg -> Nuclepore 0,4), eivätkä menetelmät ole keskenään vertailukelpoisia. Avovesikauden keskiarvona sekä sameus että kiintoainepitoisuus oli suurin Eurajoensalmen suulla ja pienin Puskkarien pohjoispuolella ja Pyrekareilla. Veden typpipitoisuus fysikaalis-kemiallisten tarkkailujen ja vesipatsaan keskiarvona vaihteli välillä µg/l ja ammoniumtypen pitoisuus välillä 4 10 µg/l (taulukko 11). Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli Eurajoensalmen suulla. Muiden havaintopaikkojen väliset keskimääräiset typpipitoisuuserot olivat pieniä. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat pieniä. Suurimmat pitoisuudet ja vaihtelut olivat Kuusisen lounaispuolella ja Kaalonperän edustalla. Veden fosforipitoisuus fysikaalis-kemiallisten tarkkailujen ja vesipatsaan keskiarvona vaihteli välillä µg/l ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuus välillä 3 7 µg/l. (taulukko 12). Keskimääräiset fosforipitoisuuserot olivat pieniä, pienin pitoisuus oli Pyrekareilla. Fysikaalis-kemiallisten tarkkailujen avovesikauden ja vesipatsaan keskiarvoina fosforipi-