UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA

Transkriptio

1 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA Vuosiraportti 2015 Hanna Turkki Nro

2 2 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015)

3 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 3 (65) Sisällys 1. JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO Merialueen yleiskuvaus SÄÄ JA MERIVEDEN KORKEUS Sääolot Meriveden korkeudet KUORMITUS Jätevesikuormitus Muu kuormitus Kokonaiskuormitus VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Alkutalvi (12.1.) Lopputalvi ( ) Loppukevät (18.5.) Alkukesä ( ) Keskikesä (13.7.) Loppukesä ( ) Alkusyksy (14.9.) Loppusyksy ( ) Avovesikauden keskiarvot KASVIPLANKTONTUOTANTO TIIVISTELMÄ LÄHDEKIRJALLISUUS Liitteet Liite 1. Meriveden korkeustietoja Rauman satamasta v Liite 2. Yara Suomi Oyj:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesilaskelma v Liite 3. Vesinäytteiden tutkimustulokset Liite 4. Kemiallisen tilan luokkarajat (Selkämeren sisemmät ja ulommat rannikkovedet)

4 4 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) Jakelu Uudenkaupungin kaupunki/vakka-suomen veden johtokunta Uudenkaupungin kaupunki/ympäristö- ja lupalautakunta Yara Suomi Oy/Uusikaupunki Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Sähköpostitse Yara Suomi Yara Suomi Yara Suomi Yara Suomi Yara Suomi Uudenkaupungin Uudenkaupungin Vesi/Vakka-Suomen Rauman Velhonveden-Ruotsinveden Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Kannen kuva: Janne Sinervo Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 5 (65) 1. JOHDANTO (ent. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry) on tehnyt vuodesta 1969 alkaen yhtäjaksoisesti tarkkailututkimuksia Uudenkaupungin merialueella Yara Suomi Oy:n (ent. Kemira GrowHow Oyj) Uudenkaupungin tehtaiden ja Uudenkaupungin kaupungin toimeksiannosta ja kustantamana. Uudenkaupungin Häpönniemen jätevedenpuhdistamo sai Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä ympäristöluvan. Lisäksi Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi (päätös nro 25/2007/1) Uudenkaupungin kaupungille luvan Laitilan kaupungin yhdyskuntajätevesien vastaanotolle ja käsittelylle Häpönniemen puhdistamossa. Vaasan hallinto-oikeus vahvisti päätökset (päätös nro 08/0027/3) tietyin muutoksin. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi annetulla päätöksellä nro 186/2012/1 (ESAVI/15/04.08/2010) ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan hakemuksen ja sen täydennysten mukaiselle jätevedenpuhdistamon toiminnalle ja samalla tarkisti puhdistamon toiminnalle annetun ympäristöluvan määräykset. Vaasan hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston päätöksen purkupaikan siirtämisen osalta ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Luvan hakijan tulee mennessä toimittaa päivitetty ja ajantasainen tieto purkupaikan muuttamisen vaikutuksista sekä nykyisellä että mahdollisella uudella purkupaikalla. Länsi-Suomen ympäristövirasto myönsi Yaran Uudenkaupungin tehtaille uuden ympäristöluvan (Dnro LSY-2007-Y-382), joka tuli valitusten jälkeen lainvoimaiseksi tammikuussa Kipsikasan pesulupahakemus lähetettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Yhteisneuvottelujen tuloksena lupa kuitenkin rauetettiin ja saatetaan uudelleen vireille täydennetyin tiedoin maaliskuussa uudisti ja Lounais-Suomen ympäristökeskus hyväksyi ( , Dnro 0200Y ) merialueen tarkkailuohjelman vuonna Päivitetty tarkkailuohjelma on päivätty Tarkoituksena on seurata jätevesien ja poistevesien vaikutuksia vastaanottavan merialueen veden laatuun, tilaan ja vesiluontoon. Uudenkaupungin merialueen kalataloudellisia vaikutuksia seurataan erillisen tarkkailuohjelman (Haikonen 2009) mukaisesti. Varsinais-Suomen TE-keskus hyväksyi tarkkailuohjelman (Dnro 1184/5723/2009). Tämä raportti käsittelee vuoden 2015 vesistötarkkailun tuloksia ja viime vuosina tapahtuneita merialueen tilan muutoksia. Vuonna 2015 otettiin myös määrävuosin tehtävät pohjaeläinnäytteet, joiden tulokset raportoidaan myöhemmin erikseen. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimukset tehtiin kahdeksan kertaa vuoden aikana tammi-, maalis-, touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa yhteensä 19 havaintopaikassa (kuva 1). Taulukossa 1 on pääpiirteittäin esitetty tarkkailuohjelmaan kuuluvat määritykset. Tarkemmin määritykset on ajankohdittain esitetty Uudenkaupungin merialueen tarkkailuohjelmassa (Kirkkala 2004).

6 6 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) Havaintopaikoilta 110, 125, 150, 170, 185, 215, 220, 245 ja 246 otetaan kasviplanktonnäytteet koontanäytteestä heinä- ja elokuussa. Kunkin havaintopaikan näytteet analysoidaan erikseen (kaksi näytettä/havaintopaikka/kesä). Näytteistä määritetään lajitasolla kasviplanktonin biomassat ja yksilömäärät laajan kvantitatiivisen menetelmän (Järvinen ym. 2011) mukaisesti. Kasviplanktontulokset tallennettiin ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin. Varsinaisen merialueen tarkkailun lisäksi Yara Suomi Oy:n kipsikasan edustaa tarkkaillaan omalla tarkkailuohjelmallaan. Kesällä 2012 alkoi Yaran uuden eristeseinärakenteen rakentaminen, joka valmistui syyskuussa Toukokuusta 2012 lähtien tarkkailua on tehty Yaran uuden eristeseinärakenteen aikaisen YARARAK-nimisen tarkkailuohjelman avulla. Näiden tarkkailujen tulokset raportoidaan aineistojen laajuuden vuoksi erikseen. Tarkkailussa käytetään vesi- ja ympäristöhallinnon hyväksymiä näytteenotto- ja analyysimenetelmiä (Kettunen ym. 2008, Mäkelä 1992, SFS-standardit). Tutkimukset tehdään soveltuvin, vesi- ja ympäristöviranomaisen hyväksymin SFS-standardimenetelmin. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Kasviplanktonin lajiston ja biomassan määritti alihankintana FM Sanna Kankainen käänteismikroskoopilla. Tammikuun tarkkailun aikana (12.1.) vesistöjen sisimmät osat olivat ohuehkon jään peitossa mutta ulompi merialue oli auki. Tarkkailu tehtiin avovedestä veneellä. Osalle sisimmistä havaintopaikoista (112, 115, 232, 246 ja 248) ei päästy, koska jää ei ollut vielä kantavaa mutta oli liian paksu veneellä rikottavaksi. Kahdelle kauimmaiselle (Lyökki 265 ja Hylkimysten ulkopuoli 105) havaintopaikalle ei menty hitaan venekaluston ja valoisan ajan lyhyyden takia. Yhteensä siis 7 havaintopaikalta ei saatu näytteitä. Myös lopputalven tarkkailu maaliskuussa ( ) tehtiin avovedestä veneellä. Lautvesi (115) oli tutkimuksen aikoihin suurimmaksi osaksi jäässä, joten jäätä jouduttiin murtamaan tarkkailussa käytetyllä rautaveneellä. Lautveden jään paksuuden johdosta näyte otettiin noin 300 metriä varsinaiselta pisteeltä luoteeseen. Havaintopaikoissa 170 ja 185 tehtiin ohjelmaan kuulumattomia määrityksiä (saliniteetti, silikaatti ja TOC), joiden kustannuksista vastaa Varsinais-Suomen ELY-keskus. Kesäkuun tarkkailussa ( ) havaintopaikalta 105 (Iso-Hylkimys) ei saatu näytteitä kovan tuulen vuoksi. Heinäkuussa (13.7.) kenttähavaintojen mukaan pohjanläheinen vesi oli usealla havaintopaikalla (145, 150, 170, 220, 230, 235 ja 245) selvästi sameaa. Hankosaaren itäpuolella (215) ja Janhualla (246) pohjanläheinen vesi oli hieman sameaa ja Janhuan havaintopaikalla pohjanläheisessä vedessä tuntui lisäksi lievä rikkivedyn haju. Elokuussa ( ) usealla havaintopaikalla oli kenttähavaintojen perusteella havaittavissa levää ainakin veden pintakerroksessa. Janhuan havaintopaikalla pohjan läheinen näyte haisi lievästi rikkivedyltä. Merivesi oli alhaalla tutkimusajankohtana.

7 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 7 (65)

8 8 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) TAULUKKO 1. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimukseen kuuluvat määritykset pääpiirteittäin. Tarkemmat tiedot löytyvät Uudenkaupungin merialueen tarkkailuohjelmasta. määritys yksikkö tammi maalis touko kesä heinä elo syys loka Lämpötila o C X X X X X X X X Kokonaisfosfori µg/l X X X X* (2 X* (6 X X X Fosfaattifosfori µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Kokonaistyppi µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Ammoniumtyppi µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Nitraatti- ja nitriittitypen summa µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Kiintoaine (1 mg/l X X X X X Sähkönjohtavuus (suolaisuus) ms/m ( o / oo ) X X X* (5 X X X X* X Happipitoisuus mg/l X X X X X (7 X ph X X* X X* X X* X Sameus FNU X X X X X X Hygieeninen tila (3 (1 metri) kpl/100 ml X X X X Klorofylli-a µg/l X* X* X* X* X* Kasviplankton (4 X X * koontanäytteestä (1 Pisteet 110,125,150,170,185, 215, 220, 223, 245 ja 246 (2 Pisteiltä 110,125,150,170,185, 215, 220, 223, 245 ja 246 myös vertikaalinäytteitä (heinäkuussa ei pisteeltä 223) (3 Pisteiltä 150,170, 215, 223, 230, 232, 245, 246 ja 248 (4 Pisteiltä 110,125,150,170,185, 215, 220, 245 ja 246 (5 Pisteiltä 125,150,170, 220, 223 ja 245 myös pohjan läheltä vertikaalisesti (6 Myös vertikaalisesti pohjan läheltä (7 Pisteiltä 170, 220, 245,105,112,115,125,150 ja Merialueen yleiskuvaus Jätevesien ja muiden ravinnepäästöjen vaikutusalue käsittää Uudenkaupungin sisäsaariston vedet Kuliluotoon, Putsaaren aukolle ja Lyökkiin asti. Koko tämän merialueen pinta-ala on noin 81 km 2, josta sisäsaaristoa noin 35 km 2. Uudenkaupungin edustan merialue on melko tyypillistä harvaan asuttua sisä- ja välisaaristoa vaihtelevan kokoisine saarineen ja niiden välisine salmineen. Veden keskisyvyys merialueella on noin 7 metriä ja suurimmat syvyydet vaihtelevat välillä metriä. Kaupungin pohjoispuolelle Sirppujoen suulle padottu 37 km 2 :n laajuinen makeavesiallas on muuttanut veden virtausoloja ja vaikuttaa siten merkitsevästi Uudenkaupungin edustan veden laatuun. Uudenkaupungin makeavesialtaaseen laskeva Sirppujoki (valuma-alue 449 km 2 keskivirtaama v ,98 m 3 /s) on alueen ainoa merkittävä joki. Sateisina kausina Sirppujoesta virtaa altaaseen happamia vesiä, joissa on liuenneena Sirppujoen valumaalueen alunamailta huuhtoutuneita typpi-, mangaani- ja alumiiniyhdisteitä. Sirppujoen kuljettamasta fosforista saostuu pääosa veden happamuuden johdosta altaan pohjalle, joten fosforin hajakuormituksella on vähäinen merkitys Uudenkaupungin merialueen kuormittajana. Makeavesialtaasta mereen virtaava vesi sisältää sen sijaan poikkeuksel-

9 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 9 (65) lisen paljon epäorgaanisia typpiyhdisteitä, jotka lisäävät ajoittain huomattavastikin Uudenkaupungin lähivesien typpipitoisuuksia. Vuonna 2013 valmistuneen ekologisen tilan luokittelun mukaan Uudenkaupungin merialue Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella sekä linjalta Hankosaari- Nuhja sisäsaaristoon päin sekä Lautveden alue sinne johtavine salmineen luokiteltiin välttäviksi. Linjalta Hankosaari-Nuhja linjalle Lepäinen-Kirsta-Hylkimys-Kuliluoto luokiteltiin ekologisessa luokituksessa laadultaan tyydyttäväksi ja em. linjalta ulospäin hyväksi. Uudenkaupungin makeavesiallas on ekologiselta tilaltaan luokiteltu tyydyttäväksi, mikä on korkein saavutettava luokka voimakkaasti muutetulle vesialueelle. Biologiselta ja fysikaalis-kemialliselta tilaltaan Uudenkaupungin makeavesiallas on kuitenkin hyvässä tilassa. 3. SÄÄ JA MERIVEDEN KORKEUS 3.1. Sääolot Talvi 2014/2015 alkoi Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2014 oli lauha ja sateinen. Tammikuussa 2015 lämpötila vaihteli lauhasta kylmään, ja keskilämpötila oli selvästi korkeampi kuin normaalijaksolla (vuodet , taulukko 2). Sateet tulivat lumena, vetenä tai räntänä, ja lumitilanne vaihteli paljon; ajoittain maa oli lähes paljas, ja eniten lunta oli kuun puolivälissä. Myös helmi- ja maaliskuussa oli poikkeuksellisen lauhaa. Lämpötila vaihteli nollan tuntumassa, eikä ajoittainen pakkanen painunut alle -10 ºC. Sademäärä oli keskimääräistä suurempi, mutta lunta tuli vähän, ja jo helmi-maaliskuun vaihteessa lumipeite hupeni. Huhtikuussakin oli keskimääräistä lämpimämpää ja sademäärä tavallista suurempi. Toukokuu oli hieman keskimääräistä viileämpi mutta sademäärä kaksinkertainen, sillä ennen kuun puoliväliä oli hyvin sateinen päivä. Kesä- ja heinäkuussa sää oli viileää ja epävakaista. Ajoittain oli myös kesäisen lämpimiä jaksoja, mutta etenkin kesäkuussa kova tuuli sai ilman tuntumaan kolealta. Sekä kesä- että heinäkuu olivat lämpötiloiltaan keskimääräistä viileämpiä. Sademäärä oli kesäkuussa lähellä keskimääräistä, mutta heinäkuu oli sateinen ja sademäärä tavanomaista suurempi. Elokuun alkupuolella säätyyppi vaihtui, jolloin ilma lämpeni ja poutaantui. Lämmin jakso kesti elokuun lopulle saakka, ja kuun puolivälin jälkeen oli useita hellepäiviä. Elokuu oli ajankohdan keskiarvoa hieman lämpimämpi ja selvästi vähäsateisempi. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli lounaissaaristossa keskimääräinen, kun muualla keskilämpötila oli hieman tavallista alempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Syyskuussa sademäärä oli lähellä keskimääräistä, ja esim. Turussa suuri osa sademäärästä kertyi kahtena sateisena päivänä. Lokakuussa oli ensimmäiset yöpakkaset ennen kuun puoliväliä, ja lämpötilan vuorokausivaihtelut olivat suuria, mutta kuun puolivälissä sää lauhtui uudelleen. Sademäärä oli poikkeuksellisen pieni. Marraskuu alkoi poikkeuksellisen lämpimänä, ja Kemiönsaaressa mitattiin Suomen mittaushistorian korkein marraskuun lämpötila (14,3 ºC). Myös loppukuu oli lauha, ja keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Useimpina päivinä satoi, ja sadetta tuli keskimääräistä enemmän. Joulukuussa sää jatkui poikkeuksellisen lauhana, ja mittaushistorian korkein lämpötila rikottiin kahdes-

10 10 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) ti. Pakkaspäiviä oli vain muutama, ja kuun keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta sateet tulivat vetenä, ja maa oli lumeton vielä joulukuun lopussa. Koko vuoden keskilämpötila oli Turun mittausaseman mukaan kaksi astetta keskimääräistä korkeampi alku- ja loppuvuoden lauhuudesta johtuen. Vuoden 2015 sademäärä (715 mm) vastasi pitkäaikaiskeskiarvoa (723 mm). Eniten satoi heinäkuussa, kun taas lokakuu oli poikkeuksellisen vähäsateinen. Ilmatieteen laitoksen Uudenkaupungin Nervanderinpuiston mittausaseman mukaan vuoden 2015 sademäärä oli 788 mm. Ilmatieteen laitoksen mukaan jäätalvi oli mittaushistorian toiseksi lauhin. Uudenkaupungin välisaaristoon Kirstan tasalle ei muodostunut pysyvää jääpeitettä lainkaan. Todellisten jääpäivien luku oli Kirstan tasalla 2 (vuotta aiemmin 43), joten jäätalvi oli tilastojen valossa huomattavasti keskimääräistä lyhyempi (pitkäaikainen keskiarvo päivää). TAULUKKO 2. Turun säätietoja vuodelta 2015 ja normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila ,4 0,7 2,2 5,2 9,3 13,3 16,3 17,2 12,7 5,5 4,9 3,2 (ºC) ,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 Sademäärä * (mm) * * Sademäärien summa Meriveden korkeudet Veden korkeuden vaihtelut aiheuttavat vesitilavuuden muutoksia ja meriveden virtauksia sekä veden vaihtumista. Veden korkeuden vaihtelut ovat yleensä lyhytaikaisia, joten osa niistä aiheuttaa vain paikallisia lyhytaikaisia virtauksia eikä niihin liity veden nettovaihtoa. Meriveden korkeus oli Ilmatieteen laitoksen Rauman sataman mittausaseman tietojen mukaan korkeimmillaan alkuvuodesta tammikuussa ja loppuvuodesta joulukuussa, jolloin merivesi oli hetkellisesti noin 80 cm keskiveden yläpuolella. Suurimman osan vuotta merivesi oli keskiveden alapuolella. Alimmillaan veden korkeus oli helmimaaliskuussa ja lokakuussa, noin 60 cm keskivedenkorkeutta alempana (kuva 2, taulukko 3, liite 1). Veden korkeuden kuukausikeskiarvot olivat keskivedenkorkeuden alapuolella tammi- ja joulukuuta lukuun ottamatta. Marraskuussa kuukausikeskiarvo oli keskiveden tuntumassa. Tammikuun tarkkailukerralla meriveden korkeus oli 25 cm keskivettä ylempänä ja maaliskuun toisena tarkkailupäivänä merivesi oli keskiveden tuntumassa. Muilla vuoden 2015 tarkkailukerroilla meriveden korkeus oli keskivedenkorkeutta alempana. Tarkkailukerroista alimmillaan vesi oli lokakuussa, noin 50 cm keskivettä alempana.

11 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 11 (65) TAULUKKO 3. Veden korkeuden vaihtelut (cm) Raumalla vuonna 2015 (arvot on referoitu vuoden 2015 teoreettiseen keskiveteen, Ilmatieteen laitos). Kuukausi Kuukausi- Kuukauden Suurin arvo Pienin arvo keskiarvo keskihajonta Tammikuu 23,0 16, Helmikuu -5,2 11, Maaliskuu -23,8 15, Huhtikuu -16,3 6, Toukokuu -12,4 7, Kesäkuu -6,6 5, Heinäkuu -7,0 6, Elokuu -27,8 16, Syyskuu -29,0 6, Lokakuu -38,1 12, Marraskuu -0,0 21, Joulukuu 32,3 12, I III V VII IX XI päiväkeskiarvo min max näytepäivä 40 meriveden korkeus, cm KUVA 2. Vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvot, -maksimit ja -minimit Rauman satamassa vuonna 2015 Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan. Kuvaan on merkitty merialueen tarkkailun näytepäivät.

12 12 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 4. KUORMITUS 4.1. Jätevesikuormitus Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesissä Hankosaarelta mereen johdettiin vuonna 2015 keskimäärin 0,4 kiloa fosforia ja 137 kiloa typpeä vuorokaudessa (taulukko 4). Kuormitus ilmoitetaan nettokuormituksena, josta on vähennetty jäähdytysveden pitoisuus. Fosforikuormitus oli kaksinkertainen ja typpikuormitus lähes 70 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Kuormitus oli kuitenkin fosforin osalta 11 % ja typen osalta 26 % pienempi kuin vuosien keskimääräinen kuormitus. Keskimääräistä pitkäaikaisfosforikuormitusta nostaa vuoden 2008 tavanomaista selvästi suurempi kuormitus. Uudenkaupungin jätevesissä johdettiin Häpönniemen keskuspuhdistamolta Seikonmaan saaren lähistölle mereen vuonna 2015 keskimäärin 4,1 kiloa fosforia ja 270 kiloa typpeä vuorokaudessa (taulukko 5). Kuormitus oli fosforin osalta yli 80 % ja typen osalta 12 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Fosforikuormitus oli 95 %, kokonaistyppikuormitus 66 % ja ammoniumtyppikuormitus 91 % suurempi 2000-luvun aiempaan keskimääräiseen verrattuna. Kolmena viime vuotena typpikuormitus ja vuonna 2015 myös fosforikuormitus on ollut selvästi aiempaa suurempaa. Viime vuosina tulokuormitus on kasvanut niin paljon, että biologiseen suodatinlaitokseen menee mitoituskuormitusta enemmän kuormitusta. Tämä on heikentänyt nitrifikaatiota ja vaikuttaa myös kokonaistypen puhdistustehoon. Myös kiintoaine- ja BOD kuormitus ovat selvästi kasvaneet. Vuoden 2015 BOD 7 kuormitus oli yli 80 % suurempi kuin viitenä edellisenä vuonna ( ) keskimäärin. Uudenkaupungin keskuspuhdistamo saneerattiin vuonna 2004 biologis-kemialliseksi typpeä poistavaksi biosuodatinlaitokseksi. Puhdistamoa tehostettiin vuonna 2008 ottamalla käyttöön kaksi uutta denitrifikaatiosolua. Puhdistamolle johdetaan Uudenkaupungin keskusta-alueen lisäksi Kalannin, Raulion ja Pyhämaan taajamien sekä Pyhärannan Rohdaisten taajaman jätevedet. Maaliskuusta 2012 lähtien Kustavi-Lokalahti- Uusikaupunki siirtoviemärin käyttöönoton myötä myös Lokalahden jätevedenpuhdistamon ja Kustavin kunnan Kärtyn puhdistamon viemäröintialueen jätevedet on johdettu Häpöniemen puhdistamolle. Vuoden 2009 helmikuusta myös Laitilan kaupungin viemäröintialueen jätevedet on johdettu siirtoviemärillä Uudenkaupungin viemäriverkostoon ja edelleen Häpönniemen puhdistamolle. Puhdistamolle johdetaan myös Uudessakaupungissa sijaitsevien Valmet Automotive Oy:n, Vihannes-Laitila Oy:n ja Vakka-Suomen Panimo Oy:n jätevedet sekä Munaistenmetsän kaatopaikan suotovedet ja Yara Suomi Oy:n saniteettijätevedet. Laitilan kaupungin alueelta puhdistamolle johdetaan Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy:n, Vexve Oy:n (ent. Naval Oy), Amitec Oy:n, Veme Oy:n ja Laitila Coating:n jätevedet. Kustavin kunnan alueelta johdetaan puhdistamolle Apetit Kala Oy:n Kustavin kalankäsittelylaitoksen jätevedet. Jätevedenpuhdistamolle otetaan lisäksi vastaan saostus- ja umpikaivolietteitä (Leino 2015). Kokonaistypen puhdistustehovaatimusta ei saavutettu vuosikeskiarvona laskettuna.

13 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 13 (65) Varsinaisissa jätevesissä tuli Uudenkaupungin merialueelle siten keskimäärin 4,5 kiloa fosforia ja 407 kiloa typpeä vuorokaudessa. Keskimääräinen jätevesissä tullut ravinnekuormitus oli fosforin osalta 87 % ja typen osalta 26 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Typen osalta kaupungin selvästi kasvanutta typpikuormitusta kompensoi Yaran jätevesien kautta tullut viime vuosien selvästi laskenut typpikuorma. Ravinteiden kokonaispäästöt Yara Suomi Oy:n teollisuusalueelta Hankosaaresta ovat todennäköisesti selvästi suurempia, mutta niitä ei voida jätevesitutkimusten perusteella luotettavasti arvioida. TAULUKKO 4. Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesien ravinnepäästöt (vuosikeskiarvo) mereen (kg/d) vuosina Taulukko on uudistettu ja kuormitus ilmoitetaan nyt nettokuormituksena, josta on vähennetty jäähdytysvesien osuus. Kuormituksessa on mukana jätevesiputkesta ja satama-säkittämön ylivuotoputkesta mereen laskettu kuormitus Fosfori kg/d 0,2 0,6 0,4 0,7 1,5 0,2 0,26 0,30 0,27 0,3 0,2 0,4 Typpi kg/d TAULUKKO 5. Uudenkaupungin keskuspuhdistamon jätevesikuormitus mereen v (kg/d). Vuodesta 2007 jätevesikuormitus on laskettu neljännesvuosikeskiarvoja käyttäen BOD 7 kg/d Fosfori kg/d 2,9 2,5 1,8 2,1 1,2 1,8 2,2 3,1 2,2 4,1 Typpi kg/d Ammoniumtyppi kg/d Muu kuormitus Uudenkaupungin merialueelle tulee ravinteita jätevesien ohella myös Uudenkaupungin makeavesialtaasta virtaavassa vedessä sekä laskeumina ilmasta suoraan mereen. Uudenkaupungin makeavesialtaasta mereen virtaava ravinnemäärä arvioitiin vesitaseen (tulovirtaama + sademäärä = haihdunta + vedenotto + ulosvirtaus) ja Ruotsinveden veden laadun perusteella. Makeavesialtaan vesitase oli vuonna 2015 (haihdunta- ja virtaamatiedot Suomen ympäristökeskus, sademäärä Ilmatieteen laitos 2015): Tulovirtaama 5,3 m 3 /s eli 167,1 milj.m 3 /a. Tulovirtaama oli yli kaksinkertainen vuoden 2014 tulovirtaamaan ja yli 40 % suurempi kuin viitenä edellisenä vuonna keskimäärin (3,7 m 3 /s). Sademäärä vesipintaan 715 mm eli 26,45 milj. m 3 /a. Haihdunta vesipinnasta 600 mm eli 22,2 milj. m 3 /a (Olsson & al 2015, Hyvärinen 1995). (Huom. Haihdunta-arvona käytetty aiemmin 460 mm, mikä nykytiedolla tiettävästi liian vähän) Uudenkaupungin vedenotto 3,13 milj.m 3 /a. Makeavesialtaasta virtasi mereen keskimäärin 168,2 milj. m 3 vettä vuonna Määrä oli yli kaksinkertainen vuoteen 2014 verrattuna (73,4 milj. m 3 ) mutta noin 40 % pienempi vuoden 2008 suureen ulosvirtaamaan (281,85 milj. m 3 ) verrattuna. Vuosien keskiarvona ulosvirtaama oli 102 milj. m 3 (huom. päivitetty haihdunta-

14 14 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) arvo hieman heikentää vertailtavuutta). Vuoden 2015 vesimäärässä on tullut mereen Ruotsinvedellä tehtyjen tarkkailututkimusten pitoisuushavaintojen (1 ja 10 m keskiarvot; kok.n µg/l, epäorgaaninen typpi µg N/l ja kok.p 9 µg/l) mukaan: 430,6 tonnia kokonaistyppeä vuodessa 351,6 tonnia epäorgaanista typpeä vuodessa 1,51 tonnia kokonaisfosforia vuodessa Makeavesialtaasta mereen tullut ravinnekuormitus oli sekä typen että fosforin osalta yli kolminkertainen vuoteen 2014 verrattuna. Kuormitus oli fosforin osalta noin 25 % ja typen osalta yli 40 % suurempi vuosien keskimääräiseen kuormitukseen (fosfori 1,2 tonnia ja typpi 302,8 tonnia) verrattuna. Ruotsinveden typpipitoisuus vuoden keskiarvona (1 ja 10 m) oli 9 % suurempi ja fosforipitoisuus 12 % pienempi edellisen kymmenen vuoden ( ) keskimääräiseen verrattuna. Sadeveden ravinnelaskeumat vuosina Tvärminnessä, Jokioisissa ja Peipohjassa olivat Suomen ympäristökeskuksen tekemien mittausten mukaan: ammonium- ja nitraattityppi 433 kg/km 2 kokonaistyppi 534 kg/km 2 kokonaisfosfori 10 kg/km 2 Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvioihin verrattuna. Vuosien laskeuma-arvio Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli kokonaistypen osalta 637 kg/km 2. a ja fosforin osalta 15 kg/km 2. a. Nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 1980-luvun loppupuolella 830 kg/km 2. a. Sadevesien ravinnelaskeumat vaihtelevat huomattavasti vuosittain. Lannoitetehtaiden päästöt ilmaan voivat lisätä ravinnelaskeumia Hankosaaren lähivesiin. Uudenkaupungin merialueella toimi vuonna 2015 vain yksi kalankasvattamo, josta tulee paikallista ravinnekuormitusta. Kasvattamo sijaitsee alueen eteläosassa Iso- Hylkimyksen saaren lähellä ja talvivarastointiin tarkoitettu laitos Lokalahden Varanpään edustalla. Näitä laitoksia tarkkaillaan erillisellä tarkkailuohjelmalla. Em. laitosten yhteenlaskettu ravinnekuormitus vuonna 2015 oli fosforin osalta 512 kiloa ja typen osalta kiloa vuodessa. Putsaaren koillispuolella sijainnut kalankasvattamo lopetti toimintansa vuoden 2004 aikana. Pyhämaan merialueella toimii yhteensä 9 kalankasvatuslaitosta, joista yksi toimii talvivarastona. Pyhämaan kalankasvatuslaitosten yhteenlaskettu kuormitus oli vuonna 2015 fosforin osalta kiloa ja typen osalta kiloa vuodessa. Lokalahden jätevedenpuhdistamon purkuvesistön vesistötarkkailu aloitettiin vuonna Ohjelman mukaisesti veden laatua tarkkailtiin sekä Raumanojassa että Raumanojan edustan merialueella. Puhdistamon toiminta päättyi , josta lähtien jätevedet on johdettu siirtoviemärillä Uudenkaupungin kaupungin Häpöniemen puhdistamolle. Purkuvesistön tarkkailu päättyi AVI:n antaman päätöksen mukaisesti vuoden 2012 lopussa.

15 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 15 (65) 4.3. Kokonaiskuormitus Uudenkaupungin merialueelle eri lähteistä tullut ravinnemäärä arvioitiin 4,27 tonniksi fosforia ja 615 tonniksi typpeä (taulukko 6). Siihen eivät sisälly jätekipsialueen fosforipäästöt eivätkä taajama-alueen hulevedet. Jätevesien osuus tunnetusta fosforin kokonaiskuormituksesta oli 40 % ja typpikuormituksesta 24 %. Taulukkoon on lisätty myös kalankasvatuksen kuormitustiedot varsinaiselta Uudenkaupungin merialueelta (Mannerlohi Oy:n Hylkimyksen ja Humalkarin laitokset) mutta ei Pyhämaan kalankasvatuksen ravinnekuormitustietoja. Tunnetusta fosforikuormituksesta kalankasvatuksen osuus oli 12 %, makeavesialtaan kautta tuleva osuus 35 % ja ilmalaskeuman osuus 13 %. Typpikuormituksesta 70 % oli makeavesialtaan kautta tulevaa kuormitusta, noin 1 % kalankasvatuksesta ja 5 % ilmalaskeuman kautta tulevaa kuormitusta. Makeavesialtaan kautta tullut kuormitus oli vuonna 2015 tavallista suurempi ja vastasi typen osalta vuoden 2012 tilannetta. Jätevesien osuus kokonaisfosforikuormituksesta on varsinkin kolmena viime vuotena ollut tavallista suurempi Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamon kuormituksen kasvusta johtuen. Kokonaiskuormitus Uudenkaupungin merialueelle oli sekä fosforin että typen osalta selvästi suurempi kuin vuotta aiemmin. Fosforin osalta kokonaiskuormitus vastasi vuosien 2012 ja 2013 kuormitusta ja typen osalta vuoden 2012 kuormitusta. Jätekipsikasan aiheuttamaksi kuormitukseksi on virtaus- ja vedenlaatumallien perusteella arvioitu kg/vrk eli 4 7 tonnia vuodessa. Korkeimmillaan kuormitus oli vuosien aikana, jolloin kuormitus oli kg/vrk (Sarvala & Sarvala 2005). Yara Suomi Oy rakennutti vuosien aikana kipsikasan alueelle uuden eristeseinärakenteen, jonka avulla on tarkoitus oleellisesti vähentää jätekipsialueelta tulevaa fosforikuormitusta. Eristeseinän rakentaminen alkoi syksyllä 2012 ja se valmistui syyskuussa Alustavien laskelmien mukaan eristeseinärakenne on toimiva ja kipsikasan aiheuttama fosforikuormitus on laskenut huomattavasti. Uusia laskelmia kipsialueen aiheuttamaksi nykyiseksi kuormitukseksi ei vielä ole saatavilla. TAULUKKO 6. Uudenkaupungin merialueen ravinnekuormitus v (tonnia/a). Lukuihin eivät sisälly jätekipsialueen fosforipäästöt. Fosforia Typpeä Typpi-fosforisuhde Yara Suomi Oy:n jätevedet 0, Uudenkaupungin jätevedet 1, Makeavesialtaasta 1, Kalankasvatus 2) 0, , Laskeuma ilmasta merialueelle 1) 0, , ) 534 kg N ja 10 kg P/km 2. a. Merialueen vesipinta-alana käytetty arviota 57 km 2 (Jumppanen 2002). 2) Kalankasvatuksen kuormitustietoihin eivät sisälly Pyhämaan merialueen laitokset

16 16 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 5.1. Alkutalvi (12.1.) Lämpötila, suolaisuus ja sameus Veden lämpötilat vaihtelivat välillä -0,1 1,2 ºC, joten lämpötilaerot olivat pieniä. Vesi oli kuitenkin lämpimintä uloimmalla Putsaaren aukon havaintopaikalla (185) kaikissa vesikerroksissa. Vesi oli vesipatsaan keskiarvona keskimäärin noin puoli astetta ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) kylmempää. Suolaisuus vaihteli välillä 4,7 6,1 promillea. Vesi oli selvästi vähiten suolaista Vähä-Seikomaan pintakerroksessa (1 metri). Myös muualla sisemmillä alueilla pintavesi oli hieman alempia vesikerroksia vähäsuolaisempaa. Näkösyvyys vaihteli välillä 2,5 3,2 metriä, joten näkösyvyyserot olivat pieniä. Pienimmät näkösyvyydet olivat Madonmaalla (223) ja Putsaaren aukolla. Putsaaren aukon näkösyvyys oli yli 30 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi mahdollisesti alueelle tehtyjen läjitysten seurauksena. Kasviravinteet Merialueen fosforipitoisuudet veden pintakerroksessa (1 metri) vaihtelivat välillä µg/l ja pohjan läheisyydessä välillä µg/l (kuva 3). Merialueen eri osien fosforipitoisuuserot olivat tavallista pienempiä ilmeisesti jääpeitteen puuttumisen ja tuulisten jaksojen seurauksena. Edeltänyt syksy oli myös hyvin vähäsateinen, joten valumat merialueelle olivat jääneet tavallista pienemmiksi. Pinta- ja pohjakerroksen fosforipitoisuudet olivat pääosin samaa luokkaa. Vähä-Seikomaalla pintakerroksen pitoisuus oli selvästi alempia vesikerroksia pienempi. Hankosaaren lähivesissä (215 ja 230) keskimääräinen pinnan fosforipitoisuus vastasi mm. Humalaisten ja Sundinkarin pitoisuutta. Hankosaaren itäpuolella pitoisuus oli aiempaan tapaan hieman (8 %) em. havaintopaikkojen keskimääräistä suurempi mutta Hankosaaren länsipuolella todennäköisesti makeavesialtaalta tulevien niukkafosforisten vesien vaikutuksesta pitoisuus oli hieman (11 %) Humalaisten ja Sundinkarin keskimääräistä pintapitoisuutta pienempi. Fosforipitoisuus vesipatsaan ja merialueen keskiarvona oli 5 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) suurempi. Madonmaalla pitoisuus oli vähäisten valumien seurauksena 8 % tavallista pienempi mutta Vähä-Seikomaalla 19 % pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Vähä-Seikomaan hieman tavallista suurempi pitoisuus saattoi olla sinne johdettavien jätevesien vaikutusta mutta toisaalta Hankosaaren ja makeavesialtaan yleinen pitoisuustaso jäi selvittämättä, koska muille alueen havaintopaikoille ei päästy.

17 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 17 (65) Kokonaisfosfori (µg/l), 1 m Kokonaisfosfori (µg/l), pohja - 1 m Korsaari Korsaari UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 30 Hanko Hanko Vehanen Vaakua Vehanen Vaakua km Kuliluoto 2 km Kuliluoto Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 3. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia tammikuussa Lopputalvi ( ) Lämpötila ja happitalous Merialueen lämpötilat vaihtelivat välillä 0,9 2,0 C, joten vesipatsaan vertikaaliset ja havaintopaikkojen väliset lämpötilaerot olivat melko pieniä. Kylmintä vesi oli Lautvedellä pintavesikerroksessa, josta näyte otettiin jäälauttojen välistä. Pintaveden suolaisuus oli Lautvedellä erittäin pieni ja ph hieman alentunut, mikä johtui todennäköisesti jääpeitteen sulamisesta, sillä muu merialue oli jo pääosin jäätön. Merialueen pintavesi (1 metri) oli avovesiolosuhteista johtuen noin 1 2 astetta pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) lämpimämpää. Happitilanne pohjan läheisyydessä oli hyvä koko merialueella (taulukko 7, kuva 4). Happitilanne vesipatsaan keskiarvona oli ulommalla merialueella ajankohdan tavanomaisella tasolla ja sisimmillä alueilla (112, 115, 215, 223, 245, 246, 232 ja 248) keskimäärin 25 % pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) parempi. Veden ph oli hieman keskimääräistä suurempi todennäköisesti alkaneen kasviplanktontuotannon vuoksi.

18 18 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) TAULUKKO 7. Uudenkaupungin merialueen pohjan läheisen veden happikyllästys (%) helmi-maaliskuussa vuosina Hav.paikka E E E E E E E E E E E E E E E E E = määritys epäonnistui/ei näytteitä Sameus ja kiintoaine Veden sameusarvot vaihtelivat välillä 0,8 14 FNU ja vesipatsaan keskiarvona välillä 0,9 8,2 FNU (kuva 4). Selvästi suurin sameusarvo oli Lautvedellä veden pintakerroksessa. Lautveden alueella jäätä jouduttiin murtamaan ja näyte otettiin jäiden seasta, mikä vaikutti todennäköisesti kohonneeseen sameusarvoon. Myös Iso-Haiduksen pohjoispuolisella alueella (220) veden sameus ja kiintoainepitoisuus pohjan läheisessä vesikerroksessa oli selvästi muuta merialuetta suurempi, mikä oli todennäköisesti alueella edellisenä syksynä tehtyjen ruoppaustoimien seurausta. Sameusarvot vesipatsaan keskiarvona olivat merialueen keskiarvona yli 50 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) suurempia, sillä lopputalven sameusarvot ovat yleensä olleet pieniä. Lautvedellä sameusarvo oli yli viisinkertainen pitkäaikaiskeskiarvoon verrattuna. Sen sijaan tausta-alueella Putsaaren aukolla vesipatsaan sameusarvo oli lähes 30 % ajankohdan tavallista pienempi. Kiintoainepitoisuuksia tutkittiin vain osalla havaintopaikoista. Pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,9 12 mg/l. Selvästi suurin pitoisuus oli Iso-Haiduksen pohjoispuolella pohjan läheisessä vesikerroksessa, jossa myös sameusarvo oli selvästi kohonnut.

19 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 19 (65) Happikyllästys (%), pohja -1 m Sameus (FNU), vesipatsaan ka 94 Korsaari ,7 Korsaari 2,1 1,9 1, ,6 4,1 2,6 2,2 2,3 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 98 Hanko 110 0,92 Hanko 3, Vehanen Vaakua ,8 1,3 Vehanen Vaakua 2,7 2, ,2 8,2 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto ,8 1,8 Hyvä (80-110) Tyydyttävä (70-79) Välttävä (40-69) Huono (<40) Melko kirkasta (<1,4) Lievästi sameaa (1,5-9,9) Melko sameaa (10-14) Sameaa (15-19) Erittäin sameaa (>20) Kok.fosfori (µg/l), 1 m Kok.fosfori (µg/l), pohja -1 m 23 Korsaari Korsaari UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 24 Hanko Hanko Vehanen Vaakua Vehanen Vaakua km Kuliluoto 2 km Kuliluoto Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 4. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 2015.

20 20 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) Kasviravinteet Meriveden fosforipitoisuudet koko vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä µg/l (taulukko 8). Suurin keskimääräinen pitoisuus oli aiempaan tapaan Madonmaalla mutta keskimääräinen pitoisuus Iso-Haiduksen pohjoispuolella oli lähes yhtä suuri. Pitoisuudet merialueen keskiarvona vastasivat ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) Lautvettä lukuun ottamatta, jossa keskimääräinen pitoisuus oli 45 % tavallista suurempi. Pintakerroksen (1 metri) fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l ja pohjan läheiset pitoisuudet välillä µg/l (kuva 5, taulukko 8). Pitoisuudet olivat selvästi pienimmät lähinnä makeavesiallasta Mustaluodon edustalla. Selvästi suurin pintaveden fosforipitoisuus oli Humalaisten edustalla, jossa myös typpipitoisuus oli selvästi kohonnut. Veden suolaisuuden perusteella kohonneet pitoisuudet olivat sulamis- ja valumavesien vaikutusta. Myös Lautvedellä ja Madonmaalla pintaveden fosforipitoisuudet olivat selvästi muuta merialuetta suurempia. Pohjan läheiset pitoisuudet olivat hieman muuta merialuetta suurempia Madonmaalla ja Iso-Haiduksen pohjoispuolella. Hankosaaren lähivesien (havaintopaikat 215 ja 230) keskimääräinen fosforipitoisuus oli 27 µg/l, mikä oli sama kuin lähihavaintopaikkojen 150 ja 170 keskimääräinen pitoisuus. Humalaisten (150) pintavesikerroksen fosforipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli Hankosaaren lähivesissä vesipatsaan keskiarvona 54 % ja Putsaaren aukolla 81 %. Makeavesialtaan vaikutus näkyi selvästi Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella pintakerroksen suurina typpipitoisuuksina ja alhaisina suolaisuuksina. Em. aluetta voimakkaammin valumavesien vaikutus näkyi Lautvedellä, jossa pintakerroksen typpipitoisuus (2300 µg/l) oli poikkeuksellisen suuri ja suolaisuus alhainen. Lievemmin typpipitoisuus oli noussut Hankosaaren lähialueilla, Madonmaalla, Humalaisten edustalla, Vaakuan luoteispuolella, Sundinkarien alueella ja Iso-Haiduksen pohjoispuolella (kuva 5). Pintaveden typen taustapitoisuus Putsaaren aukolla oli 330 µg/l. Lähes koko merialueella ulointa merialuetta lukuun ottamatta pintakerroksen typpipitoisuudet olivat selvästi alempia vesikerroksia suurempia. Pintakerroksen typpipitoisuudet olivat keskimäärin 12 % ja vesipatsaan keskiarvona keskimäärin 16 % suurempia kuin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvot ( ) Lautveden aluetta lukuun ottamatta. Lautvedellä pinnan typpipitoisuus oli yli kolminkertainen ja koko vesipatsaan pitoisuus yli kaksinkertainen ajankohdan tavanomaiseen verrattuna. Ammoniumtypen pitoisuudet vaihtelivat välillä <3 130 µg/l. Ulommalla merialueella pitoisuudet olivat pieniä. Selvästi suurimmat pitoisuudet (>100 µg/l) olivat jätevesien purkualueen läheisyydessä Vähä-Seikomaalla ja Janhualla. Putsaaren aukolla ammoniumtypen osuus kokonaistypestä vesipatsaassa oli <1 % ja jätevesien purkualueella Vähä-Seikomaalla ja Janhualla 9 %.

21 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 21 (65) Hygieeninen tila Hygieeninen tila fekaalisten kolimuotoisten bakteerien perusteella oli Vähä- Seikomaalla välttävä ((150 kpl/100 ml) ja muualla tutkitulla merialueella hyvä tai erinomaine (kuva 5). Kokonaistyppi (µg/l), 1 m Fek.koli.bakt. (kpl 100 ml) 390 Korsaari Korsaari UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 330 Hanko 860 Hanko Vehanen Vaakua Vehanen Vaakua km Kuliluoto 2 km Kuliluoto <300 Erinomainen (<10) 300-<500 Hyvä (10-49) 500-<800 Tyydyttävä (50-99) 800-<1000 Välttävä ( ) >1000 Huono (>1000) KUVA 5. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 2015.

22 22 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) TAULUKKO 8. Uudenkaupungin merialueen veden fosforipitoisuudet (µg/l = mg/m 3 ) pohjan lähellä ja koko vesipatsaan keskiarvona helmi-maaliskuussa vuosina Hav.paikka/syvyys /pohja E E /koko vesipatsas E E /pohja /koko vesipatsas /pohja E /koko vesipatsas E /pohja E /koko vesipatsas E /pohja /koko vesipatsas /pohja /koko vesipatsas /pohja /koko vesipatsas /pohja /koko vesipatsas /pohja E E /koko vesipatsas E E /pohja E /koko vesipatsas E /pohja /koko vesipatsas /pohja /koko vesipatsas /pohja /koko vesipatsas /pohja E /koko vesipatsas E /pohja E /koko vesipatsas E /pohja /koko vesipatsas /pohja /koko vesipatsas /pohja /koko vesipatsas /pohja E E E /koko vesipatsas E E E E = määritys epäonnistui/ei näytteitä

23 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 23 (65) 5.3. Loppukevät (18.5.) Lämpötila, kerrostuneisuus ja näkösyvyys Meriveden lämpötila 1 metrin syvyydellä oli noin 8 11 ºC ja pohjan tuntumassa noin 7 10 ºC, joten suuria syvyyssuuntaisia lämpötilaeroja ei ollut. Pintavesi (1 metri) oli tutkituilla paikoilla noin asteen ajankohdan tavanomaista viileämpää. Näkösyvyydet vaihtelivat välillä 1,3 3,5 metriä. Suurimmat (>3 metriä) näkösyvyydet olivat uloimmilla Putsaaren aukon (185) ja Hylkimysten (105 ja 110) havaintopaikoilla. Näkösyvyydet olivat koko merialueella mutta varsinkin ulommilla alueilla selvästi pienempiä kuin vuotta aiemmin. Kasviravinteet Tuotantokerroksen veden fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (kuva 6). Hylkimysten alueella pitoisuudet olivat karulla tasolla ja suurimmalla osalla muuta merialuetta lievästi rehevällä tasolla. Suurimmat tuotantokerroksen pitoisuudet olivat Madonmaalla (223) ja Lautvedellä (115), jossa pitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Rehevimpiä alueita lukuun ottamatta pohjan läheiset pitoisuudet olivat pääosin hieman pintakerrosta suurempia (kuva 6). Pohjan läheinen fosforipitoisuus oli selvästi suurin Madonmalla. Tuotantokerroksen fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan (<2 5 µg/l) koko merialueella. Hankosaaren lähivesillä (havaintopaikat 230 ja 215) tuotantokerroksen fosforipitoisuudet (16 ja 20 µg/l) olivat keskimäärin noin 50 % suurempia Hylkimysten, Putsaaren aukon ja Lyökin tausta-arvoihin (11 12 µg/l) verrattuna ja keskimäärin noin 12 % suurempia Humalaisten edustan (150) ja Sundinkarin alueen arvoihin (14 ja 17 µg/l) verrattuna. Noin Iso-Vehasen tasalta länteen fosforipitoisuudet alenivat tausta-arvojen tasalle. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat merialueen keskiarvona ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) vastaavalla tasolla. Madonmaalla fosforipitoisuus oli kuitenkin lähes 40 % ajankohdan tavanomaista suurempi. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (kuva 6). Selvästi suurin pitoisuus oli Vähä-Seikomaalla jätevesien purkualueen tuntumassa. Myös muualla Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella ja Hankosaaren länsipuolella tuotantokerroksen kokonaistypen ja nitraatti/nitriittitypen pitoisuudet olivat makeavesialtaan vaikutuksesta selvästi muuta merialuetta suurempia. Vaikutus näkyi lievempänä myös Sundinkarin alueella. Pienimmät tuotantokerroksen typpipitoisuudet (<300 µg/l) olivat uloimmalla merialueella Putsaaren aukolla, Hylkimysten alueella, Aaholmin ja Lyökin edustalla sekä myös Vaakuan eteläpuolella. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat pääosalla merialuetta pieniä tai alle määritysrajan. Selvästi suurimmat pitoisuudet ( µg/l) olivat Humalaisten edustalla, Vähä-Seikomaalla ja Hankosaaren länsipuolella. Tuotantokerroksen typpipitoisuus oli merialueen keskiarvona 20 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Vähä-Seikomaalla typpipitoisuus oli yli 60 %, Hankosaaren länsipuolella yli 80 % ja Sundinkarin alueella 50 % tavallista suurempi. Myös Lautveden typpipitoisuus oli noin 50 % ajankohdan tavallista suurempi. Huhti- ja var-

24 24 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) sinkin toukokuussa oli selvästi tavallista sateisempaa, joten makeavesialtaan kautta virtasi merialueelle tavallista enemmän typpipitoista vettä. Vähä-Seikomaalla ja Hankosaaren länsipuolella näkyi todennäköisesti myös jätevesien vaikutus. Klorofylli Veden klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksessa vaihtelivat välillä 0,97 7,1 µg/l (kuva 6). Pitoisuudet olivat uloimmalla merialueella Hylkimyksillä, Putsaaren aukolla ja Lyökin edustalla sekä myös Vaakuan eteläpuolella karulla tasolla. Välisaariston alueella sekä suurimmalla osalla Hankosaaren ja makeavesialtaan välistä aluetta pitoisuudet olivat pääosin lievästi rehevällä tasolla. Lautvedellä, Madonmaalla, Hankosaaren itäpuolella, Humalaisten edustalla, ja Kaitun länsipuolella klorofyllipitoisuus oli rehevällä tasolla. Suurin pitoisuus oli Lautvedellä. Merialueen keskiarvona klorofyllipitoisuus oli 20 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa ( ) suurempi. Ulommalla merialueella (mm. tausta-alueella Putsaaren aukolla) klorofyllipitoisuudet olivat hieman pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä. Sen sijaan Lautvedellä, Vaakuan luoteispuolella, Humalaisten edustalla, Hankosaaren itäpuolella ja Madonmaalla klorofyllipitoisuus oli % tavallista suurempi. Huhtikuu oli tavanomaista lämpimämpi ja huhtikuun loppu ja toukokuun alkupuoli olivat sateisia, jolloin ravinteita valui merialueelle, mikä todennäköisesti edesauttoi kasviplanktontuotannon kasvua sisemmällä merialueella.

25 UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 25 (65) Kokonaisfosfori (µg/l), pohja Kokonaisfosfori (µg/l), koonta 13 Korsaari Korsaari UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 14 Hanko Hanko Vehanen Vaakua Vehanen Vaakua km Kuliluoto 2 km Kuliluoto Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Kokonaistyppi (µg/l), koonta Klorofylli (µg/l), koonta 250 Korsaari ,6 Korsaari 5,5 2,9 4, ,0 3,1 4,2 4,9 3,8 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 250 Hanko 440 1,3 Hanko 6, Vehanen Vaakua ,4 1,5 Vehanen Vaakua 6,2 5, ,97 7,1 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto ,9 1,7 < < < <1000 >1000 Karu (<2) Lievästi rehevä (2-<5) Rehevä (5-<25) Erittäin rehevä (>25) KUVA 6. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia toukokuussa 2015.

26 26 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 5.4. Alkukesä ( ) Lämpötila ja happitalous Toukokuu oli erittäin sateinen mutta lämpötilaltaan melko keskimääräinen. Myös kesäkuu jatkui matalapainevoittoisena ja tuulisena. Kesäkuu oli noin asteen tavallista viileämpi ja noin kolmanneksen tavanomaista sateisempi. Hellepäiviä ei ollut lainkaan touko-kesäkuun aikana. Kesäkuun puolivälissä pintavesi (1 metri) oli asteista ja 1-2 astetta ajankohdan tavanomaista kylmempää. Vesi ei ollut selkeästi lämpötilakerrostunut yhdelläkään havaintopaikoista. Pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli korkeimmillaan 2,5 astetta Janhuan (246) havaintopaikalla. Happitilanne oli heikentynyt Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella, Hankosaaren itäpuolella ja Vaakuan luoteispuolella (kuva 7). Heikoin happitilanne oli Janhualla, jossa pohjan läheisen veden happikyllästys oli 50 %. Happitilanne vesipatsaan ja merialueen keskiarvona oli ajankohdan tavanomaisella tasolla. Humalaisten (150) havaintopaikalla 10 metrin syvyydessä happitilanne oli selvästi heikentynyt mutta oli kuitenkin hyvä pohjan tuntumassa. Sameus ja hygieeninen tila Veden kuultavuus näkösyvyytenä mitattuna oli suurin (3,8 metriä) Putsaaren aukolla. Kova tuuli haittasi näkösyvyyshavaintoja varsinkin ulommilla havaintopaikoilla. Näkösyvyydet olivat välisaariston alueella keskimäärin noin kaksi metriä ja sisäsaariston alueella 1 1,5 metriä. Pienimmät näkösyvyydet (0,9 metriä) olivat Madonmaalla ja Lautvedellä. Merialueen kiintoainepitoisuudet tutkituilla havaintopaikoilla vaihtelivat välillä 1,4 14 mg/l ja sameusarvot välillä 1,2 13 FNU. Suurimmat sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat Hankosaaren itäpuolella pohjan läheisessä vesikerroksessa sekä Madonmaalla. Vesipatsaan keskiarvona suurin sameusarvo oli Madonmaalla (223), jossa vesi oli melko sameaa (kuva 7). Sameusarvot vesipatsaan ja merialueen keskiarvona olivat hieman (6 %) ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja ( ) suurempia. Aaholman edustalla (235) sameus oli yli kaksinkertainen tavalliseen verrattuna ja myös Madonmaalla, Kaitun länsipuolella (232) ja Mustaluodon eteläpuolella (248) keskimääräinen sameus oli selvästi (40 50 %) tavallista suurempi. Tausta-alueella Putsaaren aukolla sameus oli 7 % ajankohdan tavanomaista suurempi. Veden hygieenistä tilaa tutkittiin kesäkuussa yhdeksältä eri havaintopaikalta (150, 170, 215, 223, 230, 232, 245, 246 ja 248). Fekaalisten kolimuotoisten bakteerien perusteella hygieeninen tila oli jätevesien purkualueella Vähä-Seikomaalla hyvä ja muualla merialueella erinomainen. Kasviravinteet Tuotantokerroksen (koonta) fosforipitoisuudet (kuva 7) vaihtelivat välillä µg/l, joten merialueen pitoisuuserot olivat taas suuria. Pienimmät pitoisuudet (<20 µg/l) olivat tausta-alueella Putsaaren aukolla ja Lyökin edustalla. Välisaaristossa pitoisuusvaihtelu oli µg/l ja sisäsaaristossa µg/l. Hankosaaren lähivesissä pitoisuudet olivat 28 ja 34 µg/l, keskimäärin 3 % suuremmat kuin lähihavaintopaikkojen 150