Fonologiset mallit SVKS110 (syksy 2013) Tommi Jantunen

Transkriptio

1 Fonologiset mallit SVKS110 (syksy 2013) Tommi Jantunen Osa 1 TIETEENFILOSOFINEN JOHDATUS TEORIOIHIN JA MALLEIHIN (ETENKIN GENERATIIVISEN FONOLOGIAN NÄKÖKULMASTA) Theoria eli 'katseleminen' (Haaparanta & Niiniluoto 1986: 25 [Johdatusta *eteelliseen aja0eluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3. Helsinki.]) Älyllisten toimintojen avulla saavutetut yleiset käsitykset (esim. musiikin teoria) Jokin kokonainen tutkimusala (esim. peliteoria tai systeemiteoria) Tieteenalan sisällä kehiteoy systemaapnen Qetojärjestelmä (esim. suhteellisuusteoria) Teoria (Haaparanta & Niiniluoto 1986: 25) " sisältää teoree*sia termejä, jotka viioaavat teoreepsiin enqteeoeihin eli olioihin, jotka eivät ole välioömäsq havaioavissa, esimerkiksi alkeishiukkaset, geenit, sosiaalinen paine, kollekqivinen piilotajunta ja superego." " kertoo, millaisia olioita maailmassa on ja miten nämä oliot säännönmukaisesk liilyvät toisiinsa." 1

2 On adequacy (Chomsky, N Aspects of the theory of syntax. Cambridge, MA.: The M.I.T. Press.) LinguisQc theory should fulfill the criteria of ObservaQonal adequacy DescripQonal adequacy Explanatory adequacy Fonologian teoriasuuntauksia Klassinen strukturalisqnen fonologia Klassinen generaqivinen fonologia Luonnollinen fonologia Autosegmentaalinen fonologia Prosodinen fonologia OpQmaalisuusteoria Teoria ~ malli (Haaparanta & Niiniluoto 1986: 27 [Johdatusta *eteelliseen aja0eluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3. Helsinki.]) Mallit (Haaparanta & Niiniluoto 1986: 27) Sisältämiensä käsioeiden ja niistä yhdistävien lakien avulla teoria pyrkii sekä selioämään ja ymmärtämään ilmiöitä eoä ennustamaan ja manipuloimaan niitä. Pyrkiessään jäsentämään ja ymmärtämään havaintoaineistoaan ja tehdessään ennustuksia tutkijat sanovat usein rakentavansa ja käyoävänsä teorioiden sijasta malleja. voivat olla esiläviä: P 2 on P 1 :n malli jos P 2 :llä on sama tai samanlainen rakenne kuin P 1 :llä (esim. pienoismallit, kartat; myös esim. Bohrin atomimalli, joka nojaa suoraan QeOyyn teoriaan). tai teoreeqsia: P:tä koskevien oletusten eli hypoteesien joukko; muistuoaa teoriaa, muoa ei pyri olemaan yhtä tarkka (esim. matemaapnen malli, joka on matemaapsten yhtälöiden kokoelma). 2

3 Types of data Data on various levels of abstracqon (F. Karlsson): teoreqcally analyzed data perhaps numerically collapsed data data analyzed in classes interpreted data raw data ('reality') Occam s razor En**a non sunt mul*plicanda praeter necessitatem. EnQQes should not be mulqplied unnecessarily. Chomsky (1965:45) It is clear [- - ] that choice of notaqons and other convenqons is not an arbitrary or merely technical maoer, if length is to be taken as the measure of valuaqon for a grammar. [- - ] When a parqcular notaqonal devices are incorporated into a linguisqc theory [- - ], a certain empirical claim is made, implicitly, concerning natural language. Osa 2 STOKOELAINEN KEREEMIMALLI 3

4 Stokoe (1960: 41) A tab is that aspect of the unanalyzed visual complex called the sign which by proximity to a part of the signer's body, by posiqon in space, or by configuraqon of the non- moving hand signals posiqon as contrasted with dez and sig. A dez is the configuraqon of the hand or hands which make a sig in a tab. A sig is the movement or change in configuraqon of the dez in an otherwise signalled tab. Stokoen notaaqosysteemi (DASL 1965: xii- xiii) Structural simultaneity The sign- morpheme, however, unlike the word, is seen to be not sequenqally but simultaneously produced. Analysis of the sign cannot be segmented in Qme order but must be aspectual. (Stokoe 1960: ) [T]he organizaqon of signs is primarily simultaneous rather than sequenqal (Klima & Bellugi 1979: 39). [T]he word is organized sequenqally - as a linear sequence of sound segments; the sign is organized as a combinaqon of simultaneously occurring components taken from several spaqal dimensions (Klima & Bellugi 1979: 41). Käsimuodot 1 (Rissanen 1985) 4

5 Käsimuodot 2 (Rissanen 1985) Paikat keholla (Rissanen 1985) Paikat neutraaliqlassa (Rissanen 1985) Liikkeet (Rissanen 1985) 5

6 Esimerkkejä 1 (Jantunen 2003) Esimerkkejä 2 (Jantunen 2003) Liikkeen kompleksisuudesta (Jantunen 2006) Movement type n % Simple Complex Supercomplex 19 8 Hypercomplex 1 - Σ Osa 3 SEGMENTTIMALLIT 6

7 Structural sequenqality Signs have sequenqal internal segments, rather than being simultaneous bundles of features (Liddell 1984: 377). [A]n adequate descripqon of many phenomena in ASL requires the recogniqon of sequences of primes, and demonstrates that such sequences are capable of signaling contrast among signs (Liddell & Johnson 1989: 245). TranskripQon periaaoeet (Johnson 2000) EsiteOävä signaalin kaikki lingvisqsesq merkitsevät piirteet (vrt. Stokoen systeemi ei kuvaa riioävän hyvin viioomien sekvenqaalista rakenneoa, ja myös neutraaliqla kuvataan systeemissä liian karkeasq) LingvisQsesQ merkitykseoömät yksityiskohdat on kyeoävä sulkemaan pois (vrt. [alkuperäinen] Stokoen systeemi erooelee oikean ja vasemman) Viitotun kielen segmenoejä Perusjako staapsiin ja dynaamisiin segmenoeihin: H- ja M- segmenqt (Liddell & Johnson 1989) L- ja M- segmenqt; HC- autosegmenp (Sandler 1989) P- ja M- segmenqt (PerlmuOer 1992) Rakenneyksiköiden esioämisestä Rakenneyksiköitä (mm. käsimuoto, paikka jne.) koskeva informaaqo esitetään segmenpmalleissa segmenoeihin (autosegmentaaliteorian konvenqoin) liioyvillä piirteillä, jotka voivat kasaantua joko kimpuiksi (piirrekimput, esim. HM- malli) tai järjestyä jollain tapaa geometrisesq (piirregeometria, esim. HT- malli). 7

8 HM- malli (Brentari 1998: 84) HT- malli (Brentari 1998: 87) Mora- malli (Brentari 1998: 89) Osa 4 PROSODINEN MALLI 8

9 PoD The goal of the Prosodic Model is to integrate into one model the insights about systemacity in paradigmaqc structure and syntagmaqc structure in sign (Brentari 1998:22). Perusrakenne ViiOomissa on sekä staapsia eoä dynaamisia ominaisuuksia. StaaPset ominaisuudet kuvataan inherenteillä piirteillä, dynaamiset ominaisuudet prosodisilla piirteillä. InherenQt piirteet toteutuvat simultaanisesq, prosodiset piirteet sekvenqaalisesq. DefiniQons Inherent Features (IF): Inherent features are those properqes of signs in the core lexicon that are specified once per lexeme and do not change during the lexeme's producqon (e.g., selected fingers, major body place). (Brentari 1998:22) Prosodic Features (PF): Prosodic features are those properqes of signs in the core lexicon that can change or are realized as dynamic properqes of the signal (e.g., aperture, sepng). (ibidem) Piirteiden järjestyminen InherenQt ja prosodiset piirteet esitetään omissa rakennehaaroissaan, joissa ne järjestyvät Qetyn hierarkian (piirregeometrian) mukaisesq; piirteiden hierarkiaa kuvataan kahtaalle haarovalla (binaarisella) piirrepuulla. 9

10 Liikkeen esioäminen (1) ArQkulatorinen luokitus: olkanivel, kyynärnivel, rannenivel ja sormien nivelet Fonologinen luokitus: sepng Δ, path, orientaqon Δ ja aperture Δ. Lisäksi PF- noodissa kuvataan liikkeen abstrakq hahmo (suora, kaari, ympyrä). PF- haaran rakenne sonorisuushierarkiana? 10

11 Liikkeen esioäminen (2) Brentari (1998) classifies movements as either simple or complex. Simple movements: movements involving a single local or path movement (e.g. MUSTA 'black') Complex movements: movements involving more than one co- occurring local or path movement (e.g. KULTTUURI 'culture') (id., 237). In other words, in Brentari (1998), complexity is understood to be a property of a movement which correlates with the number of joints used in the movement's producqon. SyntagmaaPsen rakenteen esioäminen ViiOomien syntagmaapsta rakenneoa kuvataan x- segmenpen eli abstrakqen aikapisteiden avulla. X- segmenqt generoituvat prosodisista piirteistä: PF- ja path- noodeihin liioyvät piirteet generoivat kaksi x- segmenpä (paitsi arqkulatorisesq vapaa piirre [TM], joka näihin noodeihin liioyessään generoi vain yhden segmenqn); muut piirteet generoivat kukin vain yhden segmenqn. SegmenQt ovat liikkeiden abstrakteja alku- ja loppukohqa. Tyypillisimmät viioomat ovat kaksisegmenpsiä eli niissä on yksi sekvenqaalinen liike (esim. viiooma MUSTA), muoa segmenpen lukumäärä voi vaihdella yhdestä (esim. viiooma MONTAKO, jossa on pelkkä väristelyliike) neljään (esim. viiooma SUOMI, jossa on kahden idenpsen sekvenqaalisen liikkeen jono), tai jopa kuuteen (esim. viiooma KERROKSET, jossa on kolmen idenpsen sekvenqaalisen liikkeen jono). Crasborn (2001: 93) A large part of sign phonology literature has centered around the representaqon of movement. Teoria- ja malliriippuvaisia tulkintoja viitotun kielen rakenteesta 1 LIIKKEEN SYVIN OLEMUS 11

12 Liike? SegmenP vs. suprasegmenp? 1. Dynaaminen segmenp (esim. Liddell & Johnson 1989, Sandler 1989, PerlmuOer 1992) 2. ViiOoman sisäiset (fonologiset) dynaamiset ominaisuudet (esim. Brentari 1998; myös Liddell & Johnson 1989, Sandler 1989, PerlmuOer 1992) 3. Viitotun signaalin (foneepset) dynaamiset ominaisuudet (esim. Johnson 2000; myös esim. Liddell & Johnson 1989) 4. Epäitsenäinen seuraus siitä, eoä arqkulaaoori siirtyy paikasta a paikkaan b (Stack 1988) Brentari (1998: 24) In the Prosodic Model, movement is claimed to behave in ways strikingly similar to the way that tones behave in Venda. Mandariinikiinan kontrasqivinen tooni (Karlssonin 1994: 52 mukaan) SANA TOONI MERKITYS zū tasainen porsas zú nouseva bambu z ŭ laskevanouseva hyvä luoja zù laskeva asua 12

13 Abstract segment 1. The minimum concatenaqve unit referred to by the grammar (Brentari 1998: 178) or a Qming unit (ibid.; also Brentari 2002: 52). Teoria- ja malliriippuvaisia tulkintoja viitotun kielen rakenteesta 2 ABSTRAKTIN SEGMENTIN TAPAUS X- slots in PM [In the Prosodic Model,] x- slots are defined as minimal, concatenaqve units of Qming, which are systemically constructed at the terminal nodes of the prosodic branch of structure based on prosodic features present in the input of a sign (Brentari 1998: 183). Is an abstract segment needed? Brentari (2002): Segments are needed in order to account for several lengthening effects in ASL. Two of them are the result of morphophonemic operaqons: intensive affixaqon [- - - ] and delayed- compleqve aspect affixaqon [- - - ]. A third is a purely phonological operaqon: phrase final lengthening. (id., 52.) [This] is evidence that it [i.e. the segment, as defined in the previous slide] is a necessary unit in the phonology of sign languages (id., 54). 13

14 Example (Brentari 2002: 52) Intensive affixaqon: Ø x i / stem [x i Prose: Copy the le{most segment of a stem to generate a form with intensive affixaqon. More on the need of an abstract segment Brentari (1998: 179): [Segments defined as] Qming units are indispensable to explaining the co- temporal coordinaqon of movements within signs [cf. the fact that sign internal handshape changes are conqnuous ans gradual] and the lack of such coordinaqon in the transiqonal movements between signs [cf. the fact that handshape changes between signs happen either at the beginning or at the end of a transiqonal movement]. Wilbur & Petersen (1997: 86) [ObservaQons] from backwards signing provide further support [- - - ] for the claim that signed syllables have only iniqal and final feature specificaqons [cf. Brentari's x- slots!] without addiqonal internal segmentaqon. Brentari (2006: 166) [One] modality difference between signed and spoken languages is the relaqve importance of segments [- - - ]. With respect to the prominence of phonological units in a features geometry, the posiqon of the segment - understood here as Qming unit - is fundamentally different in signed and spoken languages. The difference can be stated as follows: In a spoken language hierarchy of units, segments are autonomous from features, dominate features, and can create minimal contrast [- - - ]. In a sign language hierarchy of phonological units, feature informaqon predicts and dominates segmental units [- - - ]. This can be seen in the use (or lack of use) of segmental orders to create new words, and in the unit upon which minimal pairs are based. 14

15 Havainnollistus... Kirjallisuus (1) PuhuLu kieli ViitoLu kieli ajoitusyksikkö1...2 root [aa] root piirteet piirteet ajoitusyksikkö1...2 MUSTA Brennan, M. Colville, M. D. & Lawson, L. K. (1984). Words in hand. A structural analysis of the signs of British Sign Language. Brentari, D. (1998). A prosodic model of sign language phonology. Cambridge, Mass.: A Bradford Book. Brentari, D. (2002). Modality differences in sign language phonology and morphophonemics. In R. P. Meier, K. Cormier & D. Quinto-Pozos (Eds.) Modality and structure in signed and spoken languages. Cambridge: Cambridge University Press, Brentari, D. (2006). Effects of language modality on word segmentation: An experimental study of phonological factors in a sign language. In L. Goldstein, D. Whalen, and C. Best (Eds.) Papers in Laboratory Phonology VIII. Berlin: Mouton de Gruyter, Crasborn, O. (2001). Phonetic implementation of phonological categories in Sign Language of the Netherlands. Utrecht, The Netherlands: LOT. DASL = Stokoe, W.C., Casterline, D.C. & Croneberg, C.G. (1965). Dictionary of American Sign Language. Washington, D.C: Gallaudet College Press. Johnson, R. E. (2000). American Sign Language phonology. Jyväskylän yliopistossa pidetyn viittomakielten fonologiaa käsitelleen kurssin materiaali. Jantunen, T. (2006). The Complexity of Lexical Movements in FinSL. In M. Suominen, A. Arppe, A. Airola, O. Heinämäki, M. Miestamo, U. Määttä, J. Niemi, K. K. Pitkänen & K. Sinnemäki (Eds.), A Man of Measure: Festschrift in Honour of Fred Karlsson on His 60th Birthday, pp Special Supplement to SKY Journal of Linguistics, Volume 19 (2006). Turku: The Linguistic Association of Finland. Jantunen, T. (2003). Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki: Finn Lectura. Kirjallisuus (2) Jantunen, T. (2008). Tavu ja lause. Tutkimuksia kahden sekventiaalisen perusyksikön olemuksesta suomalaisessa viittomakielessä. Jyväskylän yliopisto, kielten laitos. Suomalaisen viittomakielen tohtorinväitöskirja. Karlsson, F. (1994). Yleinen kielitiede. Helsinki: Yliopistopaino. Klima, E. & Bellugi, U. (1979). The Signs of Language. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Liddell, S. K. (1984). THINK and BELIEVE: sequentiality in American Sign Language. Language 60: Liddell, S. K. & Johnson, R. E. (1989). American Sign Language: the phonological base. Sign Language Studies 64: Perlmutter, D. M. (1992). Sonority and syllable structure in American Sign Language. Linguistic Inquiry 23: Rissanen, T. (1985). Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12. Sandler, W. (1989). Phonological representation of the sign: linearity and nonlinearity in ASL. Dordrecht: Foris. Stack, K. M. (1988). Tiers and syllable structure in American Sign Language: evidence from phonotactics. MA Thesis, UCLA. Stokoe, W.C. (1960). Sign Language Structure. An Outline of the Visual Communication Systems of the American Deaf. Studies in Linguistics, Occasional Papers 8, University of Buffalo. New York. Wilbur, R. B. & Allen, G. D. (1991). Perceptual evidence against internal syllable structure in American Sign Language syllables. Language and Speech 34: Wilbur, R. B. & Petersen, L. (1997). Backwards signing and ASL syllable structure. Language and Speech 40: