Fone+ikka & fonologia. Ohala (1997:674) Ohala (1997:676) KÄSITTEIDEN ANALYYSIA SVKS110 (syksy 2013) Tommi Jantunen

Transkriptio

1 Fone+ikka & fonologia SVKS110 (syksy 2013) Tommi Jantunen Osa 1 KÄSITTEIDEN ANALYYSIA Ohala (1997:674) Ohala (1997:676) The ques+on what is the rela+on between phone+c and phonology, like any ques+on with historical and philosophical implica+ons, cannot be answered objec+vely. Whenever an answer to this ques+on is given it is inevitably subjec+ve, grounded in the experience, beliefs, and prejudices of the answerer. Phone2cs Concerned with discovering and describing the vocal sounds u+lizable by humans, and studying ar+cula+on, acous+cs, and percep+on. Deals with concrete, physical manifesta+ons of speech sounds. Uses the methods of natural sciences. Phonology Concerned with how the sounds used in language pazern or func+on, how they are represented and used in the mental grammar of speakers. Deals with abstract, psychological manifesta+ons. Uses the methods of social sciences and humani+es. 1

2 Ohala (1997) Sommerstein (1977:1) Historically, phone+cs and phonology have not necessarily existed as separately recognized disciplines. In fact, it was only a]er the rise of the Prague School in that the two began to be treated as separate. However, there is substan+al overlap between phonological, phone+c, and psychological studies in speech even today, and, in fact, all of the current phonological work incorporate some phone+cs (at least Taxonomic Phone+cs, and o]en Scien+fic Phone+cs too) It is evident that phonology also benefits from phone+cs (e.g. in defining basic no+ons). Phone2cs Not a branch of linguis+cs. Deals with the capabili+es of the human ar+culatory and auditory systems with respect to the sounds and prosodic features available for use in language, and with the acous+c characteris+cs of these sounds and features themselves. Phonology Branch of linguis+cs. Begins where phone+cs leaves off. Is concerned with the ways in which the sounds and prosodic features defined by phone+cs are actually used in natural languages. Anderson (1981) Ojutkangas et al. (2009:83) Phone+cs Language Psychology Ethology Socio- Cultural Factors Etc. Kieli+eteessä äänteisiin liizyvien seikkojen selvizely jakautuu kahteen alueeseen: fone+ikkaan ja fonologiaan. Fone2ikalla tarkoitetaan äänteiden ja ääntämisen tutkimusta, jossa kiinnostuksen kohteena ovat puheen tuozamiseen, puheen akus+seen välizymiseen ja puheen havaitsemiseen liizyvät ominaisuudet. Konkreejses+ fone+ikassa tarkastellaan esimerkiksi ihmisen ääntöelimistön toimintaa erilaisia äänteitä tuotezaessa tai selvitellään ihmisen kielelliseen käyzöön tuozamien äänteiden vastaanozamista. Fone+ikka on lähellä luonnon+eteitä käyzämiensä kokeellisten tutkimusmenetelmien puolesta. Cited from Ohala (1997:684) 2

3 jatkuu Karlsson (1994: 38, 56) Äännejärjestelmiä tutkivassa fonologiassa puolestaan halutaan selvizää, mitkä kielen äänteet ja äännepiirteet erozelevat merkityksiä eli mitkä ovat kielen foneemit ja kuinka ne voivat yhdistyä isommiksi rakenneyksiköiksi kuten tavuiksi ja sanoiksi. Sekä fone+ikassa ezä fonologiassa tutkitaan lisäksi prosodisia seikkoja, kuten sana- ja lausepainoa ja intonaa+ota (prosodia tarkoizaa sellaisia foneejsia tai fonologisia ilmiöitä, jotka koskevat useampaa kuin yhtä äännezä). Fone2ikka KäsiZelee puheen tuozamista ja tunnistamista sekä analysoi puheen akus+sta rakenneza. Keskeisenä tehtävänä on sellaisen järjestelmän luominen, jonka avulla maailman kielten äänteellisiä resursseja voidaan kuvata ja luokitella. Fonologia Tutkimuskohteena ovat kielten äännejärjestelmät. Keskeinen tarkastelukulma on foneejsten äänne- erojen tehtävien analyysi, tarkoituksena määrizää kielen rakenteen kannalta dis+nk+iviset äänne- erot. Karlsson (1994:56) Fone+ikkaa ja fonologiaa ei voi erozaa toisistaan. Fone+ikka ilman fonologista näkökulmaa saazaa hukkua yksityiskoh+in puheen jatkumoluonteen ja vaihtelun takia, fonologia ilman foneejsta näkökulmaa käy liian abtrak+ksi. Fone2ikka [jasit:e] /ja sit.ten/ Fonologia x x Si /T/en Signaali IPA Klassinen fonologia Autosegmentaalinen fonologia 3

4 Crasborn (2012:4-5) Osa 2 VIITTOMAKIELEN NÄKÖKULMA Phone+c studies on sign languages typically focus on the ar+cula+on of signs. Despite the large importance that is o]en (intui+vely) azributed to the phone+c difference between sign and speech, rela+vely lizle research within the field of sign language studies has focused on the area of sign language phone+cs, especially in comparison to the phonological analysis of sign languages. Crasborn (2012:7; emphasis added) The phone2c study of sign languages includes the low- level produc2on and percep2on of manual and non- manual signals. It is much less evident how such phone2c analysis of language relates to the phonological structure. [We] have a good understanding of the phonological characteris+cs of several sign languages and of sign languages in general. However, one cannot directly observe the categorical proper+es and structures in sign language phonology: they have to be inferred from the gradient phone+c form. Perhaps the impression that we can see the ar2culators in sign languages has made it self- evident what the phonological form looks like, and in that way reduced the need for an accurate phone2c descrip2on. Crasborn (2012:8) What we consider to be phone+c and phonological descrip+ons and how these two interact depends on our model of these different components of language form. 4

5 Brentari (1998:1-2; emphasis added) Phonology is the level of gramma+cal analysis where primi+ve structural units without meaning are recursively combined to create an infinite number of meaningful uzerances. It is the level of grammar that has a direct link with the ar2culatory and perceptual phone2c systems, either a visual/gestural pair or an auditory/vocal pair of peripheral systems. Johnson (2000) Phonology Phone+cs (descrip+on of the signal) Phonotac+cs (descrip+on of permissible co- occurrences among signals and among parts of signals) Phonological Processes (descrip+on of phone+c effect of one word on another within strings of words) Johnson & Liddell (2010: ) [P]hone+c transcrip+on symbols are symbols for abstract categories of sounds, but the categories are not as abstract as phonemic categories. The primary difference between phone+c and phonemic categories is that phonemic categories are abstrac+ons across (abstract) phone+c categories. con+nued Ideally, a phone+c representa+on system for signs should accomplish the same goals as one for speech. It should provide a wrizen, categorical representa+on of what a signer actually produces. Such representa+ons could provide a basis for the analysis of various types of phonological processes, including assimila+on, persevera+on, and so on. 5

6 Fone2ikka Fonologia Signaali Johnson & Liddell (2011) Stokoe (1960) Brentari (1998) YHTEENVETOA JA SUUNTAVIIVOJA Osa 3 Täydellisessä maailmassa Foneejnen tutkimus olisi mahdollisimman empiiristä ja tuozaisi kielellistä signaalia ja sen osasia koskevia (lingvis+ses+) alhaisen abstrak+otason faktoja. Fonologia perustuisi foneejsille faktoille tai olisi ainakin läpinäkyväs+ kytkezävissä niihin eli tuozaisi kielellistä signaalia koskevia (lingvis+ses+) korkeamman abstrak+otason faktoja. Peruskysymyksiä 1. Miten pääsemme käsiksi viizomakieliseen signaaliin, eli millaisille menetelmille foneejsen tutkimuksen tulisi perustua? 2. Ovatko nykykäsityksemme fonologisista yksiköistä ja kategorioista foneejses+ valideja eli palautezavissa foneejsiin faktoihin? 6

7 Kirjallisuus Anderson, S. R. (1981). Why phonology isn t natural. Linguis*c Inquiry, 12: Brantari, D. (1998). A prosodic model of sign language phonology. Cambridge, MA.: The MIT Press. Crasborn, O. (2012). Phone+cs. Teoksessa R. Pfau, M. Steinbach & B. Woll (toim.), Sign language: An interna*onal handbook, Berlin: Mouton De Gruyter. Johnson, R. E. (2000). American Sign Language phonology. Luentomateriaali, , Jyväskylän yliopisto. Johnson, R. E. & Liddell, S. K. (2010). Toward a Phone+c Representa+on of Signs: Sequen+ality and Contrast. Sign Language Studies 11: Johnson, R. E. & Liddell, S. K. (2011). A segmental framework for represen+ng signs phone+cally. Sign Language Studies 11: Karlsson, F. (1994). Yleinen kieli*ede. Helsinki: Yliopistopaino. Ohala, J. (1997). The rela+on between phone+cs and phonology. Teoksessa W. Hardcastle & J. Laver, (toim.), The Handbook of Phone*c Sciences, Oxford: Blackwell Publishing. Ojutkangas, K., Larjavaara, M., Miestamo, M. & Ylikoski, J. (2009). Johdatus kieli*eteeseen. Helsinki: WSOY. Sommerstein, A. H. (1977). Modern phonology. Bal+more: University Park Press. Stokoe, W. C. (1960). Sign Language Structure: An Outline of the Visual Communica*on System of the American Deaf. Studies in Linguis+cs occasional papers, no. 8, Buffalo: Department of Anthropology and Linguis+cs, University of Buffalo. 7