UPM KYMMENE OYJ JUANKOSKEN KAUPUNKI NUOTTINIEMEN RANTA-ASEMAKAAVA LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Luonnonympäristö

Transkriptio

1 UPM KYMMENE OYJ JUANKOSKEN KAUPUNKI NUOTTINIEMEN RANTA-ASEMAKAAVA LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Luonnonympäristö Ranta-asemakaava-alueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynneillä 26.5., ja Inventoinnin teki biologi, FM Minna Eskelinen. Alueelta selvitettiin kasvillisuuden ja maiseman yleiskuva sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Työ sisältää liito-oravaselvityksen. Luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia kohteita ovat liitooravan elinalueet ja pienialaiset lehtokohteet. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista selvitysalueella elää liito-orava, joka on lisäksi valtakunnallisesti uhanalainen, vaarantunut (VU) laji. Lintudirektiivilajeista alueen linnustoon kuuluvat kuikka, kalatiira, palokärki ja teeri, joka on myös valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) laji. Paikallista maisemallista arvoa on pienillä luodoilla ja saarilla sekä kalliorannoilla. Maisema Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaan, Pohjois-Savon järviseutuun. Selvitysalueeseen kuuluu Juankosken kaupungin pohjoispuolelta Nuottiniemi-Irvinlahti alue sekä useita Vuotjärven eteläosan saaria ja luotoja. Suurimmat ovat Julkusensaari, Satulasaari ja Irvinsaari. Nuottiniemi-Irvinlahti välinen alue on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa, loivasti kumpuilevaa metsämaata. Itäosissa tyypillisiä ovat kuusimetsät. Äskettäin on tehty laajoja avohakkuita. Nuottiniemen kärki ja länsiranta on suhteellisen jyrkkää ja paikoin kallioista. Niemestä avautuu näkymiä Vuotjärven Etuselän vesimaisemaan. Länsirannalla, keskiosissa ja Nuottiniemen kallioisilla alueilla vallitsevat mäntymetsät. Alueella on metsäautoteitä, polkuja ja ulkoilureittejä. Irvinlahdessa sijaitsee venevalkama ja uimaranta. Nuottiniemen pohjoisosan hiekkarannalla on nuotiopaikka. Selvitysalueella on tuoreita avohakkuualoja.

2 Saarilla on maisemallista merkitystä vesimaiseman solmukohtina. Saaret ovat rakentamattomat. Hiilisaaren kasvillisuudessa on merkkejä vanhasta maankäytöstä hiilivarastona. Julkusensaari-Varissaari-Satulasaari-Irvinsaari muodostavat saariketjun, joiden maisemallista vaihtelua lisäävät salmet, niemet, lahdenpohjukat, kallio- ja hiekkarannat sekä pienet luodot. Saaret ovat vaihtelevasti mänty- ja kuusivaltaisia. Maisemallista merkitystä on Lokkiluodoilla. Saarilla on merkitystä virkistysalueina, sillä kallio- ja hiekkarannoilla sekä lahdenpohjukoissa on useita nuotiopaikkoja. Irvinsaaren länsirannalla on silokalliorantoja. Vesiluonto Selvitysalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueita. 1 Selvitysalueen vesistöt kuuluvat valtakunnallisen vesistöaluejaon mukaan Vuoksen vesistöalueen (04) Nilsiän reitin vesistöalueen (04.6) Vuotjärven alueen (04.62) Vuotjärven lähialueeseen (04.621). Vesistöjä ja vesistöalueita koskevia tietoja on saatu ympäristöhallinnon kotisivuilta sekä Hertta-ympäristötieto-järjestelmästä 2. Nuottiniemi sijaitsee Vuotjärven (5650 ha, keskisyvyys 4,9 m, suurin syvyys 32,5 m) rannalla, järven eteläosassa. Vuotjärvi on ruskeavetinen, suuri humusjärvi. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järvi on laadultaan hyvä. Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi-Suomen kasvimaantieteellisellä alueella. Metsät ovat suhteellisen reheviä. Käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisia kuusi- ja mäntykankaita on etenkin Irvinlahti-Luokkiaho välillä sekä Nuottiniemen alueella. Niemessä on myös järeäpuustoisia kuusikankaita sekä koivua, haapaa, kuusta ja mäntyä kasvavia sekametsäkuvioita. Rantakalliot ovat poronjäkäläpeitteiset. Irvinlahti-Luokkiaho 1 Hertta-ympäristötietojärjestelmä 2 Hertta-ympäristötietojärjestelmä

3 välillä vallitsevat kuusikankaat ja laajahkot hakatut alueet. Laajalahden pohjukassa on nuoria, soistuneita koivikoita sekä tuoretta ja lehtomaista, puustoltaan nuorta mäntykangasta. Muualla alueella vaihtelevat kumpareiden mustikkatyypin (MT) tuoreet ja puolukkatyypin (VT) kuivahkot mäntykankaat, tuoreet rinnekuusikot ja rehevät kuusivaltaiset rinteenalusmetsät. Lehdot ovat kuusivaltaisia, ja useimmat käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoreet lehdot ovat tasaikäistä ja rakenteista talousmetsää. Nuottiniemessä kuusivaltaiset tuoreet lehdot vaihettuvat mäntyvaltaisiksi puolilehdoiksi, jossa vallitsevat käenkaali ja metsäkastikka. Saniaistyypin (FT) kosteat lehdot sijaitsevat rinteiden juurella, perattujen purojen varsilla sekä kosteiden painanteiden lehtolaikkuina. Kenttäkerroksen valtalajina on soreahiirenporras. Tyypillisiä lehtojen lajeja ovat mm. käenkaali, metsämansikka, rönsyleinikki, lillukka, vadelma, ojakellukka, metsäimarre, metsäalvejuuri ja punaherukka. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat sudenmarja ja lehto-orvokki. Nuottiniemen kärjessä on mustikkatyypin tuoretta mäntykangasta. Niemestä avautuu näkymiä Vuotjärven Etuselän vesimaisemaan. Irvinlahti-Luokkiaho välillä on kuusimetsiä, joissa risteilee polkuja.

4 Saarten metsät ovat pääosin keskinkertaisia ja karuhkoja kangasmetsiä. Julkusensaaressa vallitsevat puustoltaan varttuneet, tuoreet mäntykankaat. Kuivahkoa kangasta on saaren pohjoisosan louhikkoisella alueella, joiden reunamilla on paikoin saniaistyypin kostean lehdon kasvillisuutta. Länsirannalla on hiekkarantaa. Saaren eteläosassa on alavia, koivuvaltaisia rantametsiä. Ukonsaari on nuorta mäntykangasta. Satulasaari on pääosin tuoretta, varttunutta mäntykangasta. Saaren lounaispäässä on nuorta kuusikangasta, rantaluhtaa ja karuja kalliorantoja, jossa kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta. Lahdenpohjukassa on järviruokovaltaista hiekkarantaa. Etelärannan luhtainen ranta on ruoho-saraluhtaa, jossa kasvaa kastikkaa, pullosaraa, kurjenjalkaa, ranta-alpia, luhtamataraa ja pohjanpajua. Irvinsaaressa vallitsevat nuoret kuusikankaat. Kasvillisuus on pääosin tuoretta ja lehtomaista kangasta. Saaren länsirannalla on kallioisia mäntyniemiä, joiden väliin jää kuusipainanteita. Kalliorannat ovat kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta ja jäkälätyypin (ClT) karukkokangasta (mm. Satulasaaren rantakalliot). Etelärannan pieni lampi on syntynyt mudanoton seurauksena. Sitä ympäröivät luhtarannat ovat pajuluhtaa. Kalliorannoilla tyypillisiä ovat jäkälätyypin karukkokankaat. Hiilisaari on tasaikäistä kuusikangasta. Saaren länsiosassa on tuoretta kangasta, itäosa on rehevää lehtomaista kangasta ja kulttuurivaikutteista kuusilehtoa. Saaressa on varastoitu aikoinaan hiiltä, mikä näkyy kasvillisuuden rehevyytenä. Kulttuurivaikutteisuutta ilmentävät etenkin terttuseljan, vadelman ja nokkosen runsaus. Vaateliaampaan lehtolajistoon kuuluu terttuselja.

5 Hiilisaaren pensaskerroksessa vallitsee terttuselja. Rannat ovat pääosin karuja kivikko- ja moreenirantoja. Hiekkarantaa on Nuottiniemessä sekä Julkusensaaren ja Satulasaaren länsirannalla. Kalliorantoja on Satulasaaressa, Irvinsaaressa ja Nuottiniemessä. Rantakasvillisuutta on niukasti. Tyypillisiä lajeja ovat kastikat, jouhivihvilä, viiltosara, järvikorte, kurjenjalka, rentukka, rantakukka ja luhtavuohennokka. Järviruokavaltaisia lahdenpohjukoita on mm. Julkusensaaressa ja Satulasaaressa. Niissä kasvaa lisäksi järvikortetta, viiltosaraa, kurjenjalkaa, luhtamataraa ja pohjanpajua. Kelluslehtisistä harvakseltaan kasvaa ulpukkaa, uistinvitaa ja pitkälehtivitaa. Rantapuuston ja pensaston muodostavat koivu, harmaaleppä, korpipaatsama ja pajut. Julkusensaaren länsirannalla on hiekkarantaa. Eläimistö Eläimistötiedot perustuvat pääosin maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Selvitysalueen nisäkäslajistoon kuuluvat mm. orava ja liito-orava, josta tehtiin havaintoja alueen kaakkoisosasta Irvinlahden alueelta.

6 Alueen linnusto on tavanomaista metsälinnustoa. Maastotöiden yhteydessä havaittiin mm. peippo, pajulintu, sinitiainen, sirittäjä, punatulkku, räkättirastas, punakylkirastas, sepelkyyhky ja varis sekä lehtipuusekametsissä viihtyvä lehtokurppa (mm. Julkusensaari). Huomionarvoisia lajeja ovat selvitysalueen eteläosassa havaittu palokärki sekä metsäkanalinnuista teeri. Vesilinnuston tyypillisiä lajeja ovat kalatiira, kalalokki ja harmaalokki, jotka pesivät Lokkiluodoilla. Ukonsaaren itäpuolen kivikoilla oli ruokailevaa kalalokkiyksilöä. Lisäksi selvitysalueella havaittiin ruokailevia naurulokkeja. Kuikkapari havaittiin Irvinsaaren lounaispäässä. Myöhemmin kesällä tehtiin havainto kuikasta poikasineen Hiilisaaresta länteen. Rantakivikoilla tyypillinen kahlaaja on rantasipi. Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista Nuottiniemen eläimistöön kuuluu liito-orava, joka on valtakunnallisesti uhanalainen, vaarantunut laji. Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja, leppää ja koivua. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Liitooravan elinympäristövaatimuksia ovat sopiva pesäkolo, muutama pesää suojaava kuusi sekä lähellä kasvavat lehtipuut. Lisääntymisalueet ovat usein kallioiden alla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Liito-oravat pystyvät käyttämään nuoria metsiä, siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita ruokailuun ja liikkumiseen kuusimetsiköstä toiseen. Aikuiset liito-oravat elävät samassa metsässä vuosia. Naaraalla vakituinen asuinpaikka on vähintään 3,5 ha kokoinen, koirailla alue on suurempi. Selvitysalueen kaakkoisosasta löytyi liito-oravan elinalueita, jotka on rajattu kartalle papanalöydösten ja puustollisten ominaisuuksien perusteella. Elinalueet sijaitsevat kuusimetsissä, joiden lähiympäristössä on lehtipuuvaltaisia ruokailualueita. Maastokäynnin jälkeen alueella on tehty hakkuita, minkä seurauksena osa liito-oravan elinalueesta on hävinnyt. Liito-oravalle soveliaita alueita on myös selvitysalueen ulkopuolella, joihin hakkuissa säästyneet metsät liittyvät. Lajille soveliaita varttuneita, kuusivaltaisia metsiä on lisäksi Nuottiniemen kärjessä, mutta lajista ei tehty havaintoja.

7 Liito-oravan elinalueet ja lehtipuuvaltaiset ruokailualueet. Lintudirektiivilajeista alueen eteläosassa havaittiin palokärki ja eri puolilla selvitysaluetta teeri. Irvinsaaren edustalla havaittiin kuikka (1 p). Lajin pesinnästä ei saatu varmuutta. Heinäkuussa kuikkaemo poikasineen havaittiin Hiilisaaren länsipuolen selkävedellä. Lisäksi kalatiira kuuluu alueelle tyypilliseen pesimälinnustoon. Arvokkaat luontokohteet Selvitysalueelle tai sen läheisyyteen ei sijoitu Natura-alueita, luonnonsuojelualueita eikä valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet ovat liito-oravan elinalueita, jotka luokitellaan kansallisesti arvokkaiksi. Liito-orava on valtakunnallisesti EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LsL 49 3 ). Liito-oravasta tehtiin havaintoja selvitysalueen kaakkoisosasta, Irvinlahden alueelta. Elinalueiden pinta-alat koskevat esiintymän ydinaluetta, joiden läheisyyteen tulisi jättää ruokailualueiksi soveltuvia lehtipuuvaltaisia metsiä. Latvusyhteyksiä eri elinalueiden välillä ja ruokailualueille muodostuu ranta- ja tienvarsimetsien sekä selvitysalueen ulkopuolisten metsien kautta. Alueen maankäytön suunnittelussa tulisi huomioida, että liito-orava tarvitsee lisääntyäkseen noin 3-4 ha suuruisen yhtenäisen metsäalueen 4. Ainoastaan pienten lisääntymisalueiden säästäminen ei turvaa lajin olemassaoloa. Liito-oravan elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Lajille on osoitettava kaavassa myös liikkumiseen sopivia kulkuväyliä, latvusyhteyksiä, joita pitkin liito-orava pystyy liikkumaan alueelta toiselle ravinnonhaussa ja lisääntymisaikana. Liito-oravan kulkuväyliksi soveltuvat 3 Luonnonsuojelulaki ( /1096); Luonnonsuojeluasetus ( /160) 4 Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö

8 esimerkiksi pellonreunus- ja tienvarsimetsät. Liito-orava-alueille tulisi jättää liikkumiseen ja suojautumiseen soveltuvia puita sekä ravintoa tarjoavia lehtipuita. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ovat lisäksi lehtokohteet, jotka ovat pienialaisia, paikallisesti arvokkaita metsälain (MetsäL 10 5 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Nämä kohteet lähiympäristöineen suositetaan jätettäväksi rakentamisen ulkopuolelle. Saarten luhtaiset rannat eivät täytä metsälain kriteereitä. Selvitysalueelta ei löydetty eikä ole tiedossa luonnonsuojelulain (LSL 29 6 ) tai vesilain (VL 1 luku 15a ja 17a 7 ) suojeltuja luontotyyppejä. Maisemallista merkitystä on kalliorannoilla sekä pienten saarien, saariryhmien, niemien ja luotojen muodostamilla maisemakokonaisuuksilla. Arvokkaita maisemakokonaisuuksia muodostavat Lokkiluodot, Satulasaari-Varissaari ja Irvinsaaren rantakalliot. Selvitysalueen luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kohteet sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit. 5 Metsälaki ( /1093); Metsäasetus ( /1200) 6 Luonnonsuojelulaki 1096/1996; Luonnonsuojeluasetus 160/ Vesilaki 1961/264

9 1. Liito-oravan elinalueet I-III Pinta-ala: 4,4 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU) Eläimistö- ja kasvillisuuskohde. Kolmiosainen elinalue sijaitsee Irvinlahti-Luokkiaho välisellä alueella (osa-alue I 2,5 ha; osa-alue II 1,3 ha; osa-alue III 0,6 ha). Metsät ovat pääosin uudistuskypsää kuusikangasta. Elinalueilla I ja III on myös pienialaisia kuusilehtokohteita. Vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi ja koivu, alikasvoksen kuusi ja koivu. Tyypillisiä ovat yksittäiset järeät kuuset. Kaikkien osa-alueiden läheisyydessä on nuoria lehtipuuvaltaisia metsiä, joilla on merkitystä liito-oravan ruokailualueina. Pääpuulajina on vaihtelevasti koivu ja harmaaleppä. Alueelta todettiin kaikkiaan 22 liito-oravan merkitsemää puuta, joista neljä todennäköisiä pesäpuita. Kartalle elinaluerajaus tehtiin puustollisten ominaisuuksien perusteella. Maastokäynnin jälkeen alueella on tehty hakkuita, minkä seurauksena osa liito-oravan elinalueesta on hävinnyt. Liito-oravalle soveliaita alueita on myös selvitysalueen ulkopuolella, joihin hakkuissa säästyneet metsät liittyvät. Liito-oravan elinalueen osa-alue I sijaitsee Irvinlahden venerannassa. Lehtipuukuvioilla on merkitystä liito-oravan ruokailualueina.

10 Liito-oravan elinalueen osa-alue II on järeäpuustoista kuusimetsää, joka rajoittuu nuoreen lehtipuumetsään. 2. Irvinlahden lehto Pinta-ala: 0,6 ha Uhanalaiset luontotyypit: tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Kasvillisuuskohde. Kostea rinteenaluspainanne on kuusilehtoa. Aluetta on ojitettu. Keskiosassa vallitsee saniaistyypin (FT) kostean lehdon, reunoilla käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) tuoreen lehdon kasvillisuus. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostaa kuusi, alikasvoksen pihlaja ja kuusi. Pensaskerroksessa kasvaa punaherukkaa ja terttuseljaa. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat soreahiirenporras, metsäimarre, metsäalvejuuri, metsäkorte, käenkaali, ojakellukka, lillukka, metsämansikka, rönsyleinikki, vadelma ja metsäkastikka. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat sudenmarja ja lehto-orvokki. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Hiirenporrasvaltainen saniaislehto. 3. Luokkiahon lehto Pinta-ala: 0,3 ha Uhanalaiset luontotyypit: saniaiskorvet (VU), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Kasvillisuuskohde. Tien eteläpuolella sijaitseva kosteikko on ojitettua lehtoa ja rehevää korpea. Kasvillisuus vaihtelee saniaistyypin (FT) kosteasta lehdosta rahkasammaleiseen saniaiskorpeen (SaK). Kenttäkerroksen valtalaji on soreahiirenporras. Muuta lajistoa mm. metsäimarre, vehka, käenkaali ja metsäkorte. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. 4. Nuottiniemen lehto 1 Pinta-ala: 0,8 ha Uhanalaiset luontotyypit: tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Kasvillisuuskohde. Länsirannassa on käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoretta kuusilehtoa. Puusto on paikoin järeää. Pääosin varttuneen puuston vallitsevan

11 latvuskerroksen muodostavat kuusi ja haapa, alikasvoksen koivu, haapa, kuusi, pihlaja, tuomi ja harmaaleppä. Seassa kasvaa ylispuumäntyjä. Puusto nuorentuu niemen keskiosaan päin. Pensaskerroksessa kasvaa punaherukkaa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat käenkaali ja metsäkastikka. Muuta lajistoa mm. lillukka, metsämansikka, nuokkuhelmikkä, kielo, aho-orvokki, oravanmarja, metsäalvejuuri ja metsäimarre. Vaateliaampaan lehtolajistoon kuuluvat lehto-orvokki ja sudenmarja. Kohteeseen kuuluu myös mäntyvaltaista puolilehtoa, jossa kenttäkerroksen valtalajeja ovat käenkaali ja metsäkastikka. Muuta lajistoa mm. lillukka, metsämansikka, metsäimarre, nuokkuhlemikkä, kultapiisku ja metsäalvejuuri. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Nuottiniemen länsirannalla on tuoreita kuusilehtoja. 5. Nuottiniemen lehto 2 Pinta-ala: 0,2 ha Uhanalaiset luontotyypit: kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Kasvillisuuskohde. Pienialainen lehtolaikku on saniaistyypin (FT) kosteaa lehtoa. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen sekä alikasvoksen muodostavat kuusi, koivu ja haapa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat soreahiirenporras, korpi-imarre, metsäimarre ja käenkaali. Muuta lajistoa mm. oravanmarja, nuokkuhelmikkä, metsäkastikka ja vadelma. Vaateliaampaan lehtolajistoon kuuluu sudenmarja. Kohdetta ympäröivät lehtomaiset kankaat. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. 6. Lokkiluodot Pinta-ala: 0,2 ha Linnusto- ja maisemakohde. Pienet, kallioiset, koivua ja mäntyä kasvavat luodot erottuvat vesimaisemaan. Luodoilla pesii useita kalalokkipareja sekä yksittäisiä harmaalokkeja ja kalatiiroja.

12 Lokkiluodot.