TAAJAMAYLEISKAAVAN LIITO-ORAVASELVITYS

Transkriptio

1 FCG Finnish Consulting Group Oy Sulkavan Palvelut Oy TAAJAMAYLEISKAAVAN LIITO-ORAVASELVITYS Liito-oravaselvitys

2 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO MENETELMÄT, EPÄVARMUUDET JA AIKAISEMMAT HAVAINNOT Menetelmät ja epävarmuudet Aikaisemmat havainnot Käsitteet LIITO-ORAVA (Pteromys volans) Lajin biologiaa Tulokset Nälänkosken liito-oravametsä Kainuunahon liito-oravametsä KANGASVUOKKO (Pulsatilla vernalis) Lajin biologiaa Kasvupaikat MUSTA-APILA (Trifolium spadiceum) Lajin biologiaa Tiiterolahti... 8 LÄHTEET...11

3 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 1 (11) SULKAVAN PALVELUT OY TAAJAMAYLEISKAAVAN LIITO-ORAVASELVITYS 1 JOHDANTO Tämä työ on Sulkavan taajamayleiskaavoitukseen liittyvä liito-oravaselvitys. Kaava-alueen rajaus ilmenee kuvasta 1. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Suomessa liitoorava on valtakunnallisesti uhanalainen, vaarantunut laji. Työssä selvitettiin liito-oravan lisääntymis-, levähdys- ja ruokailualueet, papana-, pesä- ja kolopuut sekä yhteydet muille alueille. Erillisiä suosituksia ei esitetä, sillä uudet liito-oravahavainnot pystytään huomioimaan suoraan kaavoituksessa. Liito-oravaselvityksen teki FM biologi Minna Eskelinen FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta. 2 MENETELMÄT, EPÄVARMUUDET JA AIKAISEMMAT HAVAINNOT 2.1 Menetelmät ja epävarmuudet 2.2 Aikaisemmat havainnot Maastokartoitukset suoritettiin Ennen maastokäyntiä tarkastettavat kohteet, mahdolliset liito-oravan esiintymisalueet, valittiin olemassa olevien tietojen ja alueelta tehdyn luontoselvityksen 1 sekä ilma- ja satelliiittikuvien 2 perusteella. Kohteiksi valittiin varttuneet ja vanhat kuusimetsät sekä järeää haapaa kasvavat lehtipuuvaltaiset metsät. Todennäköisiä liito-oravan elinalueita ovat puulajisuhteiltaan vaihtelevat, eri-ikäisrakenteiset varttuneet kuusikot, joissa kasvaa lehtipuita, etenkin haapaa. Tällaisia metsiä ovat etenkin kalliojyrkänteiden alusmetsät sekä puronvarsi- ja rantametsät. Liito-oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtuu papanoiden perusteella. Papanoiden tuoreus ja määrä arvioitiin silmämääräisesti. Papanapuun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Lisäksi arvioitiin lajille soveltuvan metsäalueen laajuus. Liito-oravan elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Lisääntymisalueiksi tulkittiin toisistaan selvästi erilliset alueet, joilla on reviiripuita. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lisääntymisalueet rajattiin pääosin puustollisten ominaisuuksien perusteella. Taajamayleiskaava-alueelta tehdyn ympäristöselvityksen maastoinventoinneissa (v. 2010) liito-oravasta ei tehty havaintoja 3. Selvityksen tekijä arvioi liito-oravalle soveliaaksi kohteeksi Nälänkosken rantametsän. 1 Henttonen Henttonen 2011

4 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 2 (11) 2.3 Käsitteet Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmässä ei ollut tiedossa olevia liitooravahavaintoja kaava-alueelta 4. Lähin liito-oravatieto on selvitysalueesta luoteeseen, Hasulan alueelta. Esiintymän tarkempi sijainti tai nykytila ei ole tiedossa. Puut, joiden alta löydettiin liito-oravan papanoita, on luokiteltu joko papanapuiksi tai reviiripuiksi. Papanapuiden alta on löydetty liito-oravan papanoita alle 50 kappaletta. Reviiripuiden alla papanoita on yli 50 kappaletta. Liito-oravan elinpiirit/elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Liito-oravan lisääntymispaikka /-alue on alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Lisääntymispaikaksi on tulkittu toisistaan selvästi erilliset alueet, joilta on löydetty reviiripuita. Lisääntymispaikat on rajattu pääosin puustollisten ominaisuuksien perusteella. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu, jossa on risupesä. Jokaisella liito-oravalla on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja. 3 LIITO-ORAVA (Pteromys volans) 3.1 Lajin biologiaa Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Haapa on tärkeä pesä- ja ravintopuuna. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös rauhalliset suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat, mikäli kolopuita on tarjolla. Liito-oravat pystyvät käyttämään nuoria metsiä, siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita ruokailuun ja liikkumiseen kuusimetsiköstä toiseen. Liito-orava pesii useimmiten käpytikan tai muiden tikkojen tekemässä kolossa (useimmiten haavassa) sekä vanhoissa oravan tai rastaan tekemissä risupesissä kuusessa. Vaihtopesiä on käytössä useita, yleensä 3-8 kappaletta. Vuodessa syntyy 1-2 poikuetta. Ensimmäinen poikue syntyy huhti-toukokuun vaihteessa. Loppukesällä poikaset ovat jo emonsa näköisiä ja lähes samankokoisia. Toinen poikue syntyy kesäkuulla. Yleensä pesueessa on kaksi tai kolme poikasta, harvoin neljä tai vain yksi. Liito-orava elää noin vuotiaaksi. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia ja elävät samassa metsässä vuosia. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 ha, keskimäärin 8 ha. Naaras liikkuu säännöllisesti pesä- ja ruokailupaikkojen välillä ja voi oleskella suppealla alueella, jopa samassa pesäkolossa, useita vuosia. Koiraan elinpiiri on useita kymmeniä hehtaareja, keskimäärin noin 60 ha. Koiraat liikkuvat melko vapaasti naaraan valtaamalla alueella sekä eri naaraiden elinpiirien välillä. Syksyllä ja talvella nuoret liito-oravat etsivät itselleen uuden sopivan elinalueen, joka voi sijaita jopa useiden kilometrien päässä synnyinpaikasta. Liito-orava liikkuu liitämällä puista toiseen. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Maassa se liikkuu kömpelösti ja yleensä vain muutamia metrejä, jos liito jää lyhyeksi. 4 Marika Koskinen, Etelä-Savon ELY-keskus ( )

5 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 3 (11) 3.2 Tulokset Pääravintona (noin %) liito-oravalla ovat talvisin lepän ja koivun norkot, joita se kerää ja varastoi talveksi koloihin, pönttöihin ja isoille kuusen oksille. Norkkojen puutteessa se syö myös silmuja. Kesäisin ravintona ovat lepän ja haavan lehdet sekä kukat ja marjat. Sille kelpaavat myös koivun kypsyvät siemenet ja vihreät kuusenkävyt, männyn silmut ja kukinnot. Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49.1 ) 5. Suomessa liito-orava on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi 6. Kuvassa 1 on esitetty vuoden 2011 inventoinneissa tehtyjen liito-havaintojen sekä tiedossa olleiden aiempien havaintojen sijoittuminen taajamayleiskaavaalueella. Tarkempi elinalueen rajaus sekä reviiri- ja papanapuiden sijainnit ilmenevät karttaotteesta (kuva 3), joka on esitetty kohdekuvauksen yhteydessä. Kaava-alueelta löydettiin ainoastaan yksi liito-oravan elinalue. Kaavaalueen metsät ovat valtaosin mäntykankaita. Kuusimetsäkuviot ovat pienialaisia ja ikärakenteeltaan nuoria, joten liito-oravalle soveliaita alueita on vain vähän ja ne ovat kaukana toisistaan. Lisäksi ilmakuvatulkinnan perusteella lajille soveliaaksi arvioituja metsäkuvioita oli hakattu tai ne olivat kaatuneet kesän 2010 myrskyssä. Kuva 1. Liito-oravan esiintyminen (punainen neliö) Sulkavan taajamayleiskaava-alueella ja lähiympäristössä. 5 LSL:n (luonnonsuojelulaki /1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. ( /553). LsA:n (luonnonsuojeluasetus /160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit. 6 Rassi ym. 2010

6 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 4 (11) 3.3 Nälänkosken liito-oravametsä Pinta-ala: 2,0 ha Liito-oravan elinalue sijaitsee Uitonvirran pohjoisrannalla Nälänkosken kohdalla. Jyrkähkö rantaan viettävä rinnemetsä on itäosasta puustoltaan uudistuskypsää kuusikangasta, paikoin kuusilehtoa. Vallitsevan latvuskerroksen pääpuulaji on kuusi, seassa kasvaa koivua ja kilpikaarnaisia ylispuumäntyjä. Alikasvoksen muodostavat kuusi, tuomi ja pihlaja. Elinalueen länsiosaan puusto nuorentuu ja männyn osuus lisääntyy. Kuva 2. Liito-oravan elinalue on järeäpuustoista kuusimetsää (puu nro 1). Elinalueen ydinalue on todennäköisesti kohteen länsiosassa, lomarakennuksen ympäristössä, jossa kasvaa kuusta ja haapaa. Alueella on kolopuita. Elinalueen pohjoisreunassa, teiden rajaamassa kulmauksessa, sekä elinalueesta länteen on harmaaleppälehtoja, joilla on merkitystä liito-oravan ruokailualueina. Lehtipuuvaltaiset pellonreunusmetsät ovat myös ruokailuun soveltuvia. Lisäksi ne muodostavat rantametsien lisäksi kulkuyhteyksiä elinalueiden välillä. Alueelta todettiin yksi reviiripuu, joka on kolohaapa, sekä kaksi papanapuuta. Taulukko 1. Nälänkosken liito-oravametsän reviiri- ja papanapuut. Läpimitta on puun rinnankorkeusläpimitta. Nro Puulaji Papanamäärä (kpl) Läpimitta (cm) x y Huom. 1 Kuusi alle risupesä 2 Kuusi alle Haapa kolopuu

7 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 5 (11) Kuva 3. Nälänkosken liito-oravametsän rajaus (vihreä rasteri), ruokailualue (oranssi rasteri), reviiripuut (punainen neliö), papanapuut (sininen ympyrä). Kuva 4. Loma-asunnon pihapiirin lähellä kasvaa järeitä haapoja. Kuvassa keskellä liito-oravan pesäpuu (puu nro 3).

8 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 6 (11) Elinalueen pohjoiskulman harmaaleppälehto on liito-oravan ruokai- Kuva 5. lualuetta. 3.4 Kainuunahon liito-oravametsä Muita kohteen luontoarvoja ovat harmaaleppälehdot pohjoisosassa teiden rajaamassa kulmauksessa sekä mökkitien länsipuolella. Pääosin lehdot ovat saniaistyypin (FT) kosteita lehtipuulehtoja. Elinalueen itäosassa on käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) tuoretta kuusilehtoa. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa 7 tuoreet keskiravinteiset lehdot on luokitettu vaarantuneeksi (VU) ja keskiravinteiset kosteat lehdot silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi. Pinta-ala: 0,9 ha Liito-oravan elinalue sijaitsee selvitysalueen ulkopuolella noin 300 metriä kaava-alueen rajasta. Elinalue on puustoltaan varttunutta sekametsää, jossa vallitsevan latvuskerroksen pääpuulajit ovat kuusi ja koivu, seassa kasvaa haapaa ja mäntyä. Elinalue rajoittuu Kainuunahontiehen ja nuoriin metsiin. Kohdetta ei tutkittu tarkemmin. 7 Raunio ym. 2008

9 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 7 (11) Kuva 6. Kainuunahon liito-oravametsä sijaitsee selvitysalueen ulkopuolella. Elinn rajaus (vihreä rasteri), papanapuut (sininen ympyrä) sekä selvitysalueen rajaus (sininen viiva). 4 KANGASVUOKKO (Pulsatilla vernalis) 4.1 Lajin biologiaa 4.2 Kasvupaikat Kangasvuokko on leinikkikasvien heimoon kuuluva monivuotinen kasvi, joka kukkii toukokuussa. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kuivat, valoisat harjunrinnemänniköt sekä hiekkaiset kanerva- ja puolukkakankaat. Usein se kasvaa myös teiden hiekkaisilla pientareilla sekä polkujen reunoilla, joissa sammalkerros on rikkoutunut. Kangasvuokko on endeeminen eli kotoperäinen laji Euroopan alueella. Kangasvuokon levinneisyysalue keskittyy Kaakkois-Suomeen Salpausselkien ja Etelä-Savon alueelle. Yksittäisiä esiintymiä on Uudenmaan pohjoisosista Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eteläosiin. Kangasvuokko on valtakunnallisesti uhanalainen, vaarantunut (VU) laji. Erityisesti laji on taantunut levinneisyysalueensa reuna-alueilla. Laji on Suomessa rauhoitettu. Taajamayleiskaava-alueella on kuusi tiedossa olevaa kangasvuokon kasvupaikkaa 8, joiden likimääräiset sijainnit ilmenevät kuvasta 7. - Hopeasaari (2007) - Kaunola (2010) - Myllykangas A (2006) - Myllykangas B (2006) - Pieksuu (2006) - Vilkaharju 2 (2006) 8 Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä

10 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 8 (11) Kangasvuokon kasvupaikat (vihreä neliö) taajamayleiskaava- Kuva 7. alueella. 5 MUSTA-APILA (Trifolium spadiceum) 5.1 Lajin biologiaa 5.2 Tiiterolahti Musta-apilan kasvupaikkoja ovat tuoreet niityt, laidunmaat, rantalaitumet, pientareet ja pensaikot. Lajin saattaa tavata myös joutomailta ja muilta epävakailta paikoilta. Levinneisyydeltään musta-apila on itäinen laji ja ns. arkeofyytti eli ihmisen mukanaan tuoma laji, joka on tullut Suomeen jo ennen 1600-lukua. Laji on harvinaistunut heinäpeltojen ja niittyjen umpeuduttua. Musta-apila on harvinaistunut, valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) laji. Musta-apilan kasvupaikka löydettiin Saimaan Alanteen pohjoisrannalta, Tiiterolahden pohjukan hiekkarannalta. Laji kasvoi lähes 15 m 2 alalla. Seuralaislajeja ovat mm. rantaleinikki, rantalemmikki, luhtamatara, peltohanhikki, ahosuolaheinä, luhtavuohennokka, rantakukka, ranta-alpi, kangasmaitikka, viiltosara ja hietakastikka. Ranta-alueen linnustoon kuuluu rantasipi, joka on valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) laji.

11 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 9 (11) Musta-apilan kasvupaikka (punainen neliö) on Tiiterolahden ran- Kuva 8. nalla. Kuva 9. Musta-apilaa kasvaa lahden pohjukan hiekkarannalla

12 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 10 (11) Kuva 10. Musta-apila. FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Timo Leskinen aluetoimiston päällikkö, DI Laatinut: Minna Eskelinen biologi, FM

13 FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 11 (11) LÄHTEET Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö, Helsinki. Henttonen, S. 2011: Sulkavan keskustan osayleiskaava. Ympäristöselvitys. - T:mi Ympäristösuunnittelu Henttonen. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liitooravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20. Pirkanmaan ympäristökeskus. Marttila, V., Heikkilä, H., Hellas, K., Liukko, U-M., Malmberg, O., Merisaari, H., Salminen, P. & Laanikari, J. 2002: Liito-oravatyöryhmän 2002 raportti. - Työryhmämuistio MMM 2002:21. Maaja metsätalousministeriö, Helsinki. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava. Kirjapaino Stencca, Vaasa. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.