ohella helikopterin käytt8 kartoituksen apuna (vrt. Sutinen & Pollari, 1979).

Transkriptio

1

2 YLEISTA Vuonna 1983 Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosaston toimesta kartoitettiin mm. 1: mittakaavaiset maaperäkarttalehdet , ja Kartoitusalue sijoittuu Kittilän, Muonion ja Enontekiön kuntien alueille (kuva 1). Kartoittajina toimivat työnjohtajat E. Magga, S. Sieppi, tutkimusavustaja V. Musta, tutkimusapumies M. Hetta sekä kausiapulaisina LuK E. Vasunta, fil. yo. T. Koivu ja fil. yo. J. Kaija. Lisäksi Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosaston Etelä- ja Väli-Suomen vastuualueilta tutkimusavustajat R. Pollari, S. Putkinen, T. Ruohomäki ja A. Kiiskinen työskentelivät viikon ajan kl alueella. Mainittakoon, että kl kartoitettiin fil. yo. A. Sandbergin toimesta jo vuonna Karttalehtien ja 12 osalta maastotyöskentelyä jatketaan vielä vuonna Aluejako on esitetty kuvassa 2. Kartoituksesta vastaavana geologina toimi R. Sutinen. Kartoitus pohjautui ilmakuvatulkintaan. Käytetyt kuvatyypit oli- vat 1: ja 1: mittakaavaisia mustavalkokuvia, jois- ta jälkimmäiset olivat maastopohjina käyttökelpoisempia ja ku- vausteknisesti tarkempia. Kuvantulkintaa käytettiin koko kar- toituksen ajan. Maastoinformaatio siirrettiin kuvilta saman- mittakaavaisille karttapohjille, joista puolestaan puhtaaksipiir- to tapahtui. 1: karttapohjat saatiin topografikunnalta, joka suoritti alueella topografikarttojen uudistuskartoitusta. Topografikunnan kanssa tehty yhteistyö osoittautui merkityksel- liseksi, varsinkin kalliopaljastumien ja -alueiden hakemisessa ja rajaamisessa. Kallioalueiden alallinen lisäys yleiskartta- kuvaukseen (Penttilä & Kujansuu, 1963) nähden oli alueesta riippuen %. Tähän vaikutti ratkaisevasti lisääntyneen maastotyöskentelyn ohella helikopterin käytt8 kartoituksen apuna (vrt. Sutinen & Pollari, 1979).

3 Maastotyöskentely jakaantui viiteen vaiheeseen. Ennakoiva maastokartoitus ja kuvantulkinta-avainten haku suoritettiin alueen tiestöä hyväksi käyttäen syksyllä Kuvantulkinnan pohjalta suunnitellut näytteenottokairaukset tehtiin keväällä Maastokartoituksia tehtiin koko sulanmaan ajan. Helikopterilennot sijoitettiin loppukesään, jolloin lennettiin 11 tuntia. Mainittakoon, että jo 1982 ulotettiin osa lennoista vuoden 1983 kartoitusalueella. Kaivinkonemontutus tehtiin elo- syyskuussa, jolloin tehtiin 50 monttua. Puljutunturin pohjoispuolelle tehtiin 1982 muutama monttu. Tutkimuskaivantojen paikat on esitetty kuvassa 3. Tarkentavaa näytteenottokairausta tehtiin syystalvella. Näytteenotto tapahtui tärykairalla ja näytepistemäärä o1.i 220. Myös GTL:n geokemian osaston näytepistetietoja kl alueelta käytettiin kartoituksessa apuna. Kallioalueet ja rakat Kalliopaljastumat sekä ohuen maapeitteen ( < 1 ml alueet valtaosaltaan keskittyvät Pallas- Ounastunturien ja niiden lähitunturien alueella. Paljastumat voidaan jakaa kahteen tyyppiin: glasiaalieroosio- ja glasifluviaalieroosiotyyppeihin. Myös rantavoimien aikaan saamia huuhtoumapaljastumia esiintyy paikoin mm. Kurkkion alueella kl sekä kl alueella. Eroosiopaljastumat sijoittuvat yleisesti tunturialueille tunturien proksimaaliosiin S - N -suuntaisen jään virtauksen suhteen. Näitä lähes säännön mukaan ympäröivät kalliorakat tai lyhemmin rakat, jotka ovat fysikaalisen rapautumisen tuloksena syntyneitä lohkareikkoja ja kivikkoja. Näissä tapahtuu kaiken aikaa massaliikuntoja, jotka maastossa esiintyvät lohkareviertoina ja valumakielekkeina. Rakkojen kiviaines on paikallista alkuperää. Glasifluviaalisia eroosiopaljastumia esiintyy mm. harjujen yh- teydessä. Laajimmat yntenäiset paljastuma-alueet sijoittuvat

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15 Kuva 4. Subglasiaalisia eroosiokanaaleja kl

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33