turvaamaan erikielisen palvelun saatavuuden muun muassa asettamalla yksikkökohtaisia kielivaatimuksia alueellisten yksiköiden henkilöstöille.

Transkriptio

1 YHTEENVETO Tämä selvitys on tehty osana Hallintoratkaisujen kielelliset seuraukset (Förvaltningslösningars språkliga konsekvenser (SpråKon)) -projektia, ja siinä kerrotaan paikallisten hallintoyksiköiden kielellisestä järjestäytymisestä. Tiedot on kerätty kvalitatiivisella kyselylomaketutkimuksella vuoden 2008 aikana. Analyysi on rajattu kaksikielisiin viranomaisiin tai viranomaisiin, jotka toimivat kaksikielisillä alueilla: Uudellamaalla, Turunmaalla ja Pohjanmaalla. Tutkimukseen osallistuneet viranomaiset ovat läänien hallitukset, poliisin lääninjohto, työ- ja elinkeinokeskukset, ympäristökeskukset, maakuntaliitot, hätäkeskukset sekä Kansaneläkelaitoksen piirikeskukset. Lisäksi huomioon on otettu yhteispalvelut ja kielelliset aspektit aluehallinnon uudistusprojektin valmistelussa (ALKU). Tuloksista ilmenee, että tutkimukseen osallistuneiden alueellisten viranomaisten tavat järjestää ruotsinkielinen palvelu vaihtelevat suuresti. Ruotsinkielinen palvelu on järjestetty esimerkiksi seuraavilla tavoilla: ruotsinkielinen palvelu on osa järjestön normaalia toimintaa, järjestössä on muodollinen ruotsinkielinen organisaatio tai epämuodolliset verkostot, henkilökunta on sijoitettu strategisesti organisaatiossa, tai järjestössä on olemassa päätökset, jotka koskevat ruotsinkielisen palvelun strategioita ja kirjallisia ohjeita. Yhteinen piirre sekä kaksikielisillä että suomenkielisillä viranomaisilla on se, että ruotsinkielistä palvelua on saatavilla nykyisin yhä enenevässä määrin ainoastaan asiakkaan pyynnöstä. Ei ole itsestään selvää, että ruotsinkielistä aineistoa ja neuvontaa olisi saatavilla ainoastaan siitä syystä, että viranomainen on luokiteltu kaksikieliseksi. Toinen nähtävissä oleva kehityssuuntaus on ruotsinkielisen palvelun keskittäminen organisaatioissa yksittäisille kielitaitoisille virkamiehille, jaostoille, osastoille, vakuutuspiireille, palveluyksiköille ja puhelinpalveluille. Kaikista mukana olleista viranomaisista ainoastaan kahta organisaatiota voidaan luonnehtia kaksikielisiksi työympäristöiksi. Ne ovat Pohjanmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto. Kaksikielisiksi luokiteltavissa TE-keskuksissa kaksikielisiä työympäristöjä on erityisesti maaseutuosastoilla sekä kaikilla Pohjanmaan TE-keskuksien osastoilla. Lisäksi lääninhallitusten sivistysosastoilla toimivat ruotsinkieliset yksiköt. Kun ajatellaan henkilökunnan kielellistä jakautumista yleensä, ruotsin näkyvyys on suurempi Pohjanmaalla toimivien kaksikielisten viranomaisten parissa kuin Turunmaalla ja Uudellamaalla toimivien kaksikielisten viranomaisten parissa. 1

2 Tulokset vahvistavat sen olettamuksen, että kaksikieliset viranomaiset ovat tietoisia velvollisuudestaan toimia omasta aloitteestaan täyttääkseen kielilaissa määrätyt vaatimukset. Samalla he ovat tietoisia myös siitä, ettei laki edellyttää, että kaikilla virkamiehillä tulisi olla hyvät tai yhtä laajat ruotsin kielen taidot. Siitä johtuu muun muassa ruotsinkielisten verkostojen ja vastuuhenkilöiden sekä henkilöstön strategisen sijoittelun lisääntyminen ja niiden hyödyntäminen. Tarve henkilöstön kielellisten resurssien jatkuvaan seurantaan on olemassa yksittäisten työntekijöiden ja esimiesten käymien vuosittaisten kehityskeskustelujen yhteydessä. Pienemmillä työpaikoilla työnantajan on helpompi saada yleiskuva kielellisestä jakautumisesta, koska hän on henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa työntekijöidensä kanssa. Lisäksi viranomaisten arviot eri asiakasryhmien tyytyväisyydestä ruotsinkieliseen palveluun ovat olemattomat, ja arvioita tuleekin lisätä, jotta viranomaisten kielellistä organisaatiota voidaan ylläpitää ja kehittää. Etelä-Suomen lääninhallituksessa ruotsinkielinen palvelu on järjestetty siten, että käytetään ruotsinkielistä palveluverkostoa ja osastokohtaisesti valittuja ruotsinkielisiä asiantuntijoita. Palveluverkostolle ei ole myönnetty lisäresursseja, vaan jäsenet hoitavat tehtävät omien virkojensa ohessa. Länsi-Suomen lääninhallituksessa kaksikieliset virkamiehet on sijoitettu strategisesti joko Turkuun tai Vaasaan, toki siten, että kullakin osastolla on käytössään kaksikielistä henkilöstöä. Lääninhallitusten työkieli on suomi, poikkeuksena ruotsinkieliset yksiköt sivistysosastoilla. Lääninhallitusten johdossa ruotsinkielisten etuja valvotaan siten, että ruotsinkielisten osastojen johtajat osallistuvat johtoryhmien tehtäviin. Länsi-Suomessa saatavilla on kaksikielinen tiedottaja, kun taas Etelä-Suomen tiedottajat tarjoavat ruotsinkielistä suullista palvelua pyydettäessä. Molemmilla lääninhallituksilla on toki käytössään omat ruotsin kääntäjät. Länsi-Suomen lääninhallituksessa kartoitetaan vuosittain ruotsinkielisen palvelun organisaatio jokaisella osastolla. Yhteispalveluiden osalta lääninhallitusten tehtävä on koordinoida toimintaa, kehittää työkaluja yhteispalvelupisteissä toimivalle henkilöstölle sekä ylläpitää kaksikielisiä nettisivuja. Yhteispalvelupisteissä ruotsinkielisen palvelun saatavuus riippuu paikallisten palvelusihteerien tai muun henkilöstön kielitaidosta. Poliisin lääninjohdon työympäristöt sekä Etelä-Suomessa että Länsi-Suomessa ovat suomenkielisiä. Etelä-Suomen läänissä kuusi poliisilaitosta on kaksikielisiä, joissa suomi on enemmistökielenä, ja yksi, jossa ruotsi on enemmistökielenä. Länsi-Suomen läänissä neljä poliisilaitosta on enemmistökieleltään suomenkielisiä ja neljä ruotsinkielisiä. Käynnissä oleva poliisin paikallisorganisaation uudistus tulee vuoden 2009 aikana tuomaan muutoksia, jotka koskevat useiden poliisilaitosten erikielistä palvelutarjontaa. Poliisilaitokset ovat sisäisesti pyrkineet 2

3 turvaamaan erikielisen palvelun saatavuuden muun muassa asettamalla yksikkökohtaisia kielivaatimuksia alueellisten yksiköiden henkilöstöille. Lääninjohtojen työympäristöt ovat molemmissa lääneissä suomenkieliset, mutta toiminnassa seurataan poliisin valtakunnanlaajuisia, ruotsinkielistä viestintää koskevia tiedotusohjeita. Poliisilaitosten tiedottajat ovat yhteistyössä paikallisten poliisilaitosten tiedostusvastaavien kanssa niin suomen- kuin ruotsinkielistä palvelua koskevissa asioissa. Länsi-Suomen tiedottaja on kaksikielinen, kun taas Etelä-Suomen tiedottaja on suomenkielinen, jolla on tyydyttävä ruotsin kielen taito. Suuremmissa käännöstöissä käytetään lääninhallitusten kääntäjiä. Hätäkeskuslaitoksella on yleinen vastuu siitä, että ruotsinkielinen palvelu on asianmukaisesti järjestetty sen organisaatiossa, lisäksi kuusi kaksikielistä hätäkeskusta vastaa kielellisten palveluiden järjestämisestä omissa yksiköissään. Kaksikielisissä hätäkeskuksissa pyritään tarjoamaan ruotsinkielistä palvelua siten, että jokaisessa työvuorossa on riittävä määrä ruotsin- tai kaksikielisiä hätäkeskuspäivystäjiä. Mahdollista on myös välittää hätäpuhelut erityisiin puhelujonoihin kielen mukaan (vaihtoehtoina suomi/ruotsi ja suomi). Pohjanmaan hätäkeskuksissa on luotu henkilöstömatriisi, jossa henkilöstön kielitaito on määritelty eri tasojen mukaan. Eniten ruotsinkielisiä hätäpuheluita vastaanotetaan Helsingin, Itä-, Keski- ja Länsi-Uudenmaan sekä Pohjanmaan hätäkeskuksissa. Tiedotusaineiston tuottaminen ja hätäkeskusten nettisivujen ylläpito on keskitetty Hätäkeskuslaitoksen tiedotusosastolle. Yksittäisissä hätäkeskuksissa valituilla hätäkeskuspäivystäjillä on tiedotusvastuu varsinaisten työtehtäviensä ohella. Mahdolliset tekstiaineistojen käännökset hoidetaan sisäisesti henkilöstön toimesta tai ostopalveluilla. KELAlla tiedotus- ja käännöstyöt on keskitetty keskushallinnolle, jolla on käytössään sekä ruotsinkielisiä tiedottajia että kääntäjiä. Lisäksi kansallinen puhelinpalvelu on keskitetty yksittäisistä toimistoista kansalliseen yhteyskeskukseen, jonka Pietarsaaren henkilöstö huolehtii maan ruotsinkielisistä asiakkaista. KELAn viidestä vakuutuspiiristä toimii maan kaksikielisillä alueilla kolme: Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomen piirikeskukset. Kussakin piirissä lähtökohtana on palvella asiakasta hänen omalla äidinkielellään, ja jokaisessa piirissä on myös kaksikielisiä toimistoja. Länsi-Suomen piiri profiloituu edelleen kansallisesta perspektiivistä katsottuna, sillä ruotsinkielisten asiakkaiden asiat ja heidän neuvontansa keskittyy yhä enenevässä määrin kaksikielisiin toimistoihin Pohjanmaalla. Lisäksi piirikeskukset vaikuttavat henkilöstön ruotsin 3

4 kielen lisäkoulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kansaneläkelaitos lisää jatkuvasti sähköisten palveluidensa määrää verrattuna henkilökohtaisiin asiakaskontakteihin. Eräillä paikkakunnilla tullaan lisäksi palvelutoimistoja muuttamaan yhteispalvelupisteiksi, jotta palvelutarjonta voidaan säilyttää lähellä asiakasta ja taata erikieliset palvelut. Kaksikielisistä maakuntaliitoista Pohjanmaata ja Itä-Uuttamaata luonnehditaan kaksikielisiksi työympäristöiksi, kun taas muita pidetään suomenkielisinä ympäristöinä, joissa on eri määrä ruotsinkielistä vaikutusta. Ruotsinkielisen palvelun järjestäminen Keski-Pohjanmaan, Kymenlaakson ja Varsinais-Suomen liitoissa on kielilain vaatimuksia ajatellen minimitasolla. Pohjanmaan liitto on ainoa liitto, jossa sekä maakuntahallituksen että -valtuutettujen parissa ruotsinkieliset ovat enemmistönä. Pohjanmaan liitto on myös ainoa liitto, jolla on käytössään ruotsinkielinen tiedottaja. Länsi-Uudellamaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa tiedotusvastuu on virkamiehillä, jotka hoitavat tehtävää omien toimiensa ohessa. Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan liitoissa on vain suomenkieliset tiedottajat. Ruotsin kääntäjiä on käytettävissä Pohjanmaan, Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan liitoissa, muut liitot käyttävät ostopalveluita. Ruotsinkielisestä organisaatiorakenteesta vastaa Varsinais-Suomessa perusasetuksen mukaisesti kaksikielinen saaristoasiamies. Uudenmaan liitossa toimii puolestaan Länsi-Uudenmaan kaksikielinen aluejohto. Etelä-Pohjanmaan liitto on huomauttanut, että ALKU-prosessi saattaa tuoda muutoksia heidän kielellisiin palveluihinsa, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytä, ennen kuin lopulliset päätökset yhteistyöalueista on tehty. Kaikissa muissa kaksikielisissä TE-keskuksissa käytetään työkielenä suomea, paitsi Pohjanmaan TE-keskuksessa, jonka henkilöstö pääasiassa käyttää työssään omaa äidinkieltään. Työvoima- ja elinkeinokeskuksia koskevassa säädöksessä (1997/93) tulee myös ruotsinkielisten edut ottaa huomioon kaksikielisten TE-keskusten johtoryhmissä. Ruotsinkielisen palvelun kehittämiseksi on näihin keskuksiin perustettu yhteinen verkosto, jota kutsutaan ruotsinkieliseksi työryhmäksi. Ryhmässä toimii sekä TE-keskusten edustajia että vastuullisten ministeriöiden edustajia. TEkeskusten edustajat toimivat lisäksi ruotsinkielisinä vastuuhenkilöinä omien keskustensa omilla osastoilla. Yleisesti ottaen suurin määrä kaksi- tai ruotsinkielisiä virkamiehiä on kaikkien keskusten maaseutuosastoilla. Kaksikielisillä TE-keskuksilla on lisäksi käytössään yhteinen ruotsin kielen kääntäjä, joka on sijoitettu Vaasan Pohjanmaan TE-keskukseen. Pohjanmaan TE-keskuksessa toimii tiedotusryhmä, jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä virkamiehiä, kun taas muista TEkeskuksista puuttuu ruotsinkielinen tiedottaja. Uudenmaan TE-keskuksessa kaksikielisyyttä on vahvistettu lisäksi jaoston sisäisellä ruotsinkielisellä osastolla sekä kaksikielisellä 4

5 viljelyasiamiehellä. Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksessa ei tällä hetkellä ole tarvetta muuttaa kielellistä organisaatiota huolimatta aluehallinnossa meneillään olevasta uudistuksesta. Kaksikielisten ympäristökeskusten työympäristö on suomenkielinen. Suurin osa kaksikielisistä virkamiehistä on Länsi- ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksissa, kun taas kaksikielisten virkamiesten osuus Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksissa on vähäinen. Länsi- ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksissa on jokaisella osastolla kaksi- tai ruotsinkielisiä virkamiehiä. Länsi-Suomen ympäristökeskus on sijoittanut kaksikielisen henkilöstönsä strategisesti Vaasaan ja Kokkolaan tyydyttääkseen kaksikielisten asiakkaidensa palvelutarpeet. Ruotsinkieliset ovat edustettuina vastaavien ympäristökeskusten johtoryhmissä, poikkeuksena Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, jonka kaikki jäsenet ovat suomenkielisiä ja joiden ruotsinkielen taidot ovat tyydyttävät. Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa tiedotusvastuu on keskitetty kaksikieliselle tiedotusryhmälle, ja ympäristökeskuksella on käytössään myös kaksi ruotsin kääntäjää. Muilla ympäristökeskuksilla ei ole ruotsinkielisiä tiedottajia eikä kääntäjiä. Nämä organisaatiot hoitavat käännöstyönsä ostopalveluina, yksittäisissä tapauksissa Länsi-Suomen ympäristökeskus on auttanut käännöstöissä. Tutkimukseen osallistuneet viranomaiset ovat kaikki huolestuneita siitä, miten saada lisää kaksikielisiä, ammattitaitoisia hakijoita ja resursseja, joilla pystyttäisiin ylläpitämään henkilöstön kielitaitoa sekä teettämään käännöstöitä. Lisäksi paikalliset viranomaiset kaipaavat parempaa yhteistyötä vastuullisten ministeriöiden kanssa ruotsinkielisten aineistojen saatavuuden parantamiseksi. Tässä raportissa esiin tulleita tietoja käytetään pohjana valittaessa paikallisyksiköitä, kun tehdään syvällisempää analyysia viranomaisten kielellisestä organisaatiosta. Työntekijöiden haastatteluissa tullaan käsittelemään muun muassa seuraavia asioita: työympäristö, rekrytointi, henkilöstön kielitaidon ylläpito, johdon rooli, tiedotus ja kääntäminen. Kartoitus päättyy yhteenvedonomaiseen analyysiin alueellisen tason organisaatiomuodoista ja niiden kielellisistä vaikutuksista. 5