Excursio TURUN MAAKUNTA-ARKISTOON, jonka johtajana toimii Toini Vartiainen, maanantaina Pikakirjoitti Meri Tila.

Transkriptio

1 Excursio TURUN MAAKUNTA-ARKISTOON, jonka johtajana toimii Toini Vartiainen, maanantaina Pikakirjoitti Meri Tila. Marjo Hypp6nen piti esitelmdn lddnintileistd kertoen mm,3 Sukututkijan lehdeaineistona ovat ensinnd kirkonkirjat, sitten tulevat henkikirjat. Turussa ovat lis6ksi kdytetthvissd osa lddnintilien suurta sarjaa. L6dnintilit kokonaisuudessaan, uudempi tilikirjasarja viilillii l ovat Valtionarkistossa taydellisend kokoelmana. Turussa on loput mite on jdljellii kaksoiskappaleista, joita Valtionarkistoon ei ole tarvittu. 5e on erittdin laaja sarja, jota kaikkea sukututkija ei tarvitse: veroluetteloita, tulotositteita ja menotositteita. Lfifinintilisysteerni korvasi aikaisemman voudintilien sarjan, joka on vanhempi tilisarja. voudit olivat suofaan tilitysvelvollisia Tukholmaan kuninkaalle, mutta matkustaminen vei aikaa ja sattui vddrinkdsityksid luvun alusta sovellettiin uutta systeemid lddninhallinnon muuton yhteydesss. Tilitykset tulivat leenikohtaisiksi. Se ei end6 ollut yksityisen voudin vaan koko tddnin tilitys, joka tapahtui kdskynhaltijan tai myiihernmin maaheman kautta. Voudit suorittivat aikaisemmin kdytdnndn toirnenpiteet, nyt ne eivet enee tilittaneet niitd, Oli suuri helpotus kun.kidnintileistd kokonaisvaltaisesti ndhtiin valtakunnan taloudellinen tila. systeerni vakiintui v. 1635, josta lshtien neiden tilien asiakirjoja on aina vuoteen Runkoaineksena ovar MAAKIRJAT (jordebok), (laanin) paakirja + TILI- ToslrrEET eli verifikaattikirjat eli tilitositekirjar. Maakirjojen oheila tilitositteisiin liittyvdt luettelot ovat eniten sukututkijain k6yttdrnid asiakirjoja. Ne sisdllavet erityyppisie luetteloita, jotka on j6rjestetty kihlakunnittain ja pitiijittdin. NdissH verifikaattikirjoissa on sisdllysluettelot, jotka on tehty joko synryvaiheessa tai jdrjestdmisvaiheessa tdmdn vuosisadan alussa, vaikka kirjojen kayttaj ndyttaii vaikealta, se ei sitd todellisuudessa ole, koska sivunumeroinnin perusteella haluttu paikka liiytyy helposti. Lddnintilien sarjat on vield j6rjestetty siten, ettd alussa on sarja yleisis asiakirjoja (valaisee koko maan oloja, mith erilaisimpia seikkoja), sitten niiden jdlkeen tilit jatkuvat lddneittdin jdrjestyksessd. Muutarlia hankaluuksia saattaa tulla eteen, koska lddnien rajat ovat muuttu-

2 4B neet sind aikana minke sarja kattaa. Uusia lhdnejh on perustettu, vanhoja yhdistelty tai kokonaan lakkautettu. Ndistd on kylls selvitykset, rnihin lsdniin kukin pitiijii on aikanaan kuulunut. Suuremmal paikkakunnat ovat aivan vakaita, muutoksia on tapalltunut ldhinna ra.ia-alueilla. Maakirjat koskevat maaveroa, se on vanhin vero, joka periytyy keskiajalta ja on kannettu vuotuisverona. Maakirjoja on myiiskin vanhemrnissa voudintilien asiakirjoissa. Maakirjoja on alettu pitdd vuodesta 1540, mutta verotussysteemin rnuututtua jatkuvat lddnintilien sarjassa. Maakirjojen pitsrniseste annettiin luvun alussa tarkempia mdiirdyksid. Kirjanpitdj6n velvollisuutena oli oikean ja vaefentemattdmf,n maakirjan laatiminen kylistd ja maatiloista. Niistd pitiid nakye, miten maatilst on saatu, olivatko ne lahjoitettuja, miten tulivat perinniillisiksi ja millfi ehdoilla tai rniten myyty tai lddnitetty? Mitkd olivat kantatiloja ja mitkd autiona eli kaikki maatiloihin ja niiden omistussuhteisiin liityvdt seikat. Tarkoitus oli, ette maakirjoissa huornioidaan kaikki ornistukset, jotka tuottivat valtiolle veroja, Tilojen lisdksi selvitettiin myllyt, kalasl.amot, ulkoniityt, kaikki mistd veroa kannettiin. Mytis muutokset, omistussuhteissa tapahtuneet vaihdokset, omistajien ja haltijain seke isdntien muutokset tuli ilmete maakirjoissa, Sukututkijan kannalta maakirjat ovat aika vaikeaa matefiaalia, koska niisss on kiinnitetty pddhuomio veron kantamiseen ja mainittu tilan veron miihrdt, ihnriset eli henkiliit jdtivdt vdhemmiille, koska verottajalle ei ole ollut tdrkeiitd, kuka veton maksaa vaan, ettd se tulee maksetuksi. Maakirjoissa saattaa olla vanhentuneita tietoja. Isdntii, joka on kuollut saattaa esiintyd maakirjoissa. Koska tilan veroperusteet eivdt ole muuttuneet, niin kirjoja ei ole kirjoitettu uudelleen. On lisdksi erikoismaakirjoja: sotilas-, rslssi-, lddnitys- ja reduktiomaakirjat. Niiitii l6ytyy joka lddnin kohdalta sekd Uudenmaan tilikirjoissa 'yleisifi asiakirjoja' osassa etta Turussa lddnikohtaisesti. Ldhdekirjana esittelijd kiiytti VALTION- ARKISTON YLEISLLJETTELOA I, joka sisdltdd luettelot voudintileists, lddnintileistd, henkikirjoista ja tuomioistuinten arkistoista. Sarjojen kohdalla pieni johdanto, josta kdy selville, mitd mikin sarja sisdltdd, Tampereen kaupunginkirjastossa liiytyy my6s tdllainen luettelo, josta voi ottaa valokopion. MitS tulee maakirjan ja Finnen asutuksen yleislutteloon, niin maakirja on yksi ldhde, josta asutuksen yleisluettelo on tehty. Se on yhteenveto maallisista verolue t t elo is ta.

3 49 Ferifikaatit on luetteloitu vuosittain ja kihlakunnittain lahetet.ty lssneihin, jossa ne on sidottu yhdeksi kirjaksi koko lsdni yhteen. Suurin verifikaattikirja on Turussa 40 cm paksu. Luetteloista selvidd aina, mite veroluetteloita on ja mitd asiakirjoja siihen kuuluu, joten selaamiseen ei voi l5hte5. Tilitositeaineiston syntymiseen ovat vaikultaneet erilaiset seikat ja toimenpiteet eri aikoina. Verot vaihtelivat eri aikoina, vakinaisen veron lisbksi tuli uusia apuveroja ja toisaalta toisia lopetettiin kantarnasta. Aineisto on kirjavaa siins suhteessa ja vaihtelee myd's paikallisesti eri liidnien kohdalla.ja eri kihlakuntien kohdalla, joten koko maata ajatellen verot eivet ole yhtendisid. On erilaisten virkatalojen luetteloila, sotilastorppien luetleloita, posti- ja majatalo- sekd luotsiluetteloita, autiotilaluetteloita Autiotila-termi veronmaksuky vytiin. jne. on harhaaniohtava. Tila ei suinkaan tarvinnut olla autio vaan Sukututkijan tdrkein ja kdytetyin kirja on henkikirjasarja, joka liitty tilitositteisiin vuodesta 1615 vuoteen 1750 (verifikaattien yhteydessd). Sen jdtkeen oma henk ikirjasarj ansa. Henkirahan kantamisesta annettiin mddrdys v. I6J3. Se suunniteltiin ulkomaisten esikuvien mukaan jokaista kansalaista koskevaksi leivdnkulutusveroksi" 5e mddrettiin kannettavaksi kaikesta myllyissd jauhetusta viljast.a (myllyvero). Tfitd ksytdntii5 jouduttiin kuitenkin muuttamaan, koska se oli hankala noudattaa. Kaikkea viljaa ei viety myllyyn jauhettavaksi vaan jauhettiin kotona, jolloin ei tarvinnut maksaa veroa. Sen jdlkeen vero jouduttiin kohdistamaan suoraan henkiliiihin ja leivhn kulutukseen kohdistunut vero muutettiin henkirahaksi. Henkirahaveroja on kannettu v ldhtien, site aikaisemmalta ajalta myllyveroja (myllylulleja). Kysymys samasta sarjasta. Tilitositteista henkikirjojen kohdalla teytyy huomata, ettd kaikki henkiliit eivdt maksa henkirahaa eli veroa. Eri aikoina on vapautettu eriniiinen madrd ihmisid, ensinn5kin alle }6-vuotiaat eivet maksa, eivetke yli 60-vuotiaat. Ndmd Aerirajat vaihlelevat jonkin verran. Aluksi alle l2-vuotiaat eiv6t joutuneet maksamaan, sen jdlkeen alle I5-vuotiaat, sitten alle l5-vuotiaat ja 64-vuotiaat yldpddsss. Jos kirkonkirjoista siirtyy henkikirjoihin, niin tdytyy laskea henkiliin ikii, onko suurin piirtein sen ikiiinen, etta on henkirahaa maksanut. Heti ei tietoa sieltd lilydy.

4 50 Myiiskin henkikirjan tiedot ovat puutteellisempia kun siirryt6dn veroluetteloihin, tarkkoja tietoja ei ole. Henkikirjat ja maakirjat toimival samalla Iavalla, ne merkittiin kihlakuntien sisall:i pitejittdin ja talottain. Henkikirjojen kohdalla mainitaan kaikki taloon kuuluva vdki, joka maksaa henkirahaa. Niist6 selviijii myds tilojen eri vaiheet, l6ytyy maininta p5et6ksesta, lainhuudosta tai kiinnekir-.iasta, johon tilan omistusoikeus perustuu. Henkikirjasa selvisfi henkil6n lis5ksi, mihin tilan omistusoikeus perustuu, tulee eteen maaherran pditiis tai [ainhuuto, Vuodesta 1751 eteenpiiin n. vuoteen 1880 on oma henkil<irjasarjansa ltisninhallitusten arkistojen yhteydessd l66nintileihin kuuluvana osana. Tdmdn jdlkeen perustettiin kihlakunnan henkikirjoittajia eli siis IB80 jhlkeen omat sarjat henkikirjoittajille kihlakunnittain. Henkikirjoittajat ovat valtion viranomaisia ja luovuttavat arkistonsa valtion- ja maakunta-arkistoille, joissa niitii on vuosilta I9tO-I940 ja 1950 eli kymmenvuotiskausittain, siis melko tuoreita tietoja sul<ututkijanndkiikulmasta. Henkikirjoista on tehty kahdet kappaleet, Valtionarkistossa tdydellinen sarja. Valtion viranomaiset ovat velvollisia siirt?imd?in vuotta 1940 vanhemmat asiakirjat maakunta-arkistoihin. Verifikaatteihin sis5ltyy myiis kymmenysluetteloita siltb osin kuin ne on aikanaan peruutettu kruunulle. Kirkkoreduktio peruutti 2lJ osaa kruunulle. Ndm2i kymrnenysluettelot eivet viilttem6ttd sukututkijan tyiitd helpota, mutta saattavat olla kiinnostavia. Kymmenysvero saattoi esinr. olla kun neljd tynn6rid kylvettiin viljaa niin yksi tynndri maksettiin veroja. Erilaisia suostuntaveroja on t6nd aikakautena ollut hyvinkin paljon, Niitd vaadittiin milloin mihinkin erikoisuarpeeseen, usein erilaisia sotaveroja, mutta myiiskin ihan tavallisia nykyaikanakin edelleen kannettavia. Kruunu sai huomattavia tuloja esim. paloviinaverosta. Sita kannettiin koko 1700-luvun aikana, vaikka viinanpoltto usein lukuisiksi vuosiksi oli kokonaan kielletty. Ylellisyysveroja maksettiin mydskin esim. ikkunoista, kiesien kdytiistii, peruukeista, puuterista, nuusl<asta, tupakasta sekd erilaisten vaatekappaleiden kayt6sta, esim. sotamiehen vaimo, joka kiiytti silkkileninkiii,.ioutui maksamaan siitii vefoa, Suostuntaverojen lisdksi oli viele erilaisia tilapdisveroja. Mm. haltijahuoneen, kuningashuoneessa saltuneen taphtuman yhteydessd perittiin hautajais-, kruunajais-, ha5- ym.veroa.

5 51- Edell5mainitut olivat erityisesti maaseudun viiestiitin kohdistettuja veroja. Kaupunkilaiset joutuivat samalla tavalla maksamaan sekd suostunta- ettd ylimadrdisi6 veroja, mutta lisdksi erityisiii valmisteveroja, tupakka-, juoma-, myynti?aktiiseja? sekb leivinuuniveroa niille, jotka omistivat leivinuunin, Vihatuin vero oli pikkutulli-niminen vero, joka jouduttiin suorittamaan kaikesta kaupunkiin tuotettavasta ruoka- ja kulutustavarasta. Kaupunki ympdrtiitiin sivuaidoilla, jossa oli tullit. Ulkomaan tulli on edelleen kdvtiiss5. VdhemmSn tunnettu tilitositteisiin liittyvii asiakirjasarja, joka on t?irked silloin kun sukututkija tutkii pitdjdd, jonka kohdalla kirkonkirjat ovat tuhoutuneet, on se, kun 1770 luvulla alettiin kantaa leimaveroa avioliittokuulutuksista, josta syntyvet tilitykset sis6ltyivdt jonkin aikaa liitinintileihin" Jos on kyseessd seurakunta, jonka kirl<onkirjat ovat tuhoutuneet, saattaa thmd olla yksi keino peitt66 t6md aukko. Sakkoluettelot ovat sellaisia, joita kannattanee tutkia, kun valtiolle maksettiin tilityksistd ndkyvd oma osuus. Maakirjat on pidetty vuosittain samalla tavalla kuin henkikirjat. Koko lddni sidottu yhteen. Niitd ei ole tehty joka vuosi vaan kopioitu vanhat tiedot uuteen kirjaan. Tiedot saattavat olla vanhentuneita" Maantarkastuskirjat eivdt kuulu tilitositteisiin. Niitti kyllii suoritetliin joka vuosi, mutta esittelijhlle ei ollut tietoa, milrin sarjaan ne kuuluvat" Sekd maakirjat ettd henkikirjat on mikrofilmattu. Ldenintilej:i ja voudintilejd ei ole lutteloitu. Kirjoista PAIKALI-ISHISTORIALLISTUTKIMUKSEN OPAS esittd6, mitii tilisarjoja on ja mitd niihin kuuluu, esitetty myiis muut arkistot ja erikoiskokoelmat. VARSINAIS-SUOMEN HISTORIA (Eero Matinolli); samaan sarjaan kuuluu useampia kirjoja. Selostetaan yksityiskohtaisesti veromddrid ja kantamisia.