LAUMAELÄIMESTÄ HEIMON JÄSENEKSI

Transkriptio

1 LAUMAELÄIMESTÄ HEIMON JÄSENEKSI Luolamiehestä maailmankansalaiseksi ihmisen eettisen sosiaalistumisen lyhyt historia 1. luento Helsingin työväenopisto FM Jussi Tuovinen

2 YLEISKATSAUS LUENNON TEEMOIHIN 1. Kognitiivinen evoluutiosemioottinen näkökulma 2. Ihminen semioottisena eläimenä 3. Biologinen ja kulttuurinen evoluutio 4. Kielen kehitys 5. Etiikan ja moraalin synty 6. Yksilö ja yhteisö 7. Myytit ja uskonnot

3 KOGNITIIVINEN EVOLUUTIOSEMIOTIIKKA 1. Kognitio/kognitiivinen 2. Evoluutio/evolutiivinen 3. Semiotiikka/semioottinen

4 KOGNITIO Kattaa kaikki mieleen liittyvät toiminnot ja ilmiöt kuten havaitsemisen, oppimisen, muistin, ajattelun, kielen, käsitteet ja näiden taustalla olevat tiedonkäsittelyn mekanismit Kognitiivisia ilmiöitä tutkii kognitiotiede, joka on luonteeltaan monitieteistä ja yhdistää filosofian, kielitieteen, psykologian, tietojenkäsittelytieteen ja neurotieteen mieltä ja sen toimintaa käsitteleviä kysymyksenasetteluita Kognitiiviset ilmiöt ovat luonteeltaan subjektiivisia, materiaalisia ja biologisia (vai ovatko?) Ovatko koneäly ja konetunne mahdollista?

5 EVOLUUTIO Biologiassa evoluutio tarkoittaa muutosta populaation geenivarastossa sukupolvien myötä Evoluutio-käsitettä on sittemmin alettu käyttää myös muissa yhteyksissä kuvaamaan erilaisten monimutkaisten epälineaaristen järjestelmien dynaamista muuttumista ajan myötä Evoluutiossa keskeistä on muutos, muutoksia tuottavat mekanismit ja muutoksien säilymiseen, leviämiseen tai katoamiseen vaikuttavat valintapaineet

6 SEMIOTIIKKA JA SEMIOOSI Semiotiikka eli merkkioppi on tieteenala, joka tutkii merkkejä, merkityksiä ja merkkijärjestelmien toimintaa Merkit ja merkitykset muodostuvat semioosissa Semioosi on prosessi, jossa: 1. Objektiivisen reaalimaailman (Karl Popper: Maailma 1) kohteet ja ilmiöt muuttuvat 2. Kunkin yksilön yksilöllisten ja lajityypillisten kykyjen ja ominaisuuksien määräämissä puitteissa ja erikseen kunkin yksilön mielessä (Maailma 2) 3. Subjektiiviseksi merkitykselliseksi maailmaksi (Maailma 3) ja päinvastoin

7 MERKKI Semioosi koostuu merkeistä ja niiden vaikutuksista eli merkityksistä Merkki on periaatteessa mikä tahansa, mikä edustaa, esittää tai tuo mieleen jotain muuta kuin itsensä (lat. aliquid stat pro aliquo, joku jonkin puolesta ) Mikä tahansa asia tai olio voi olla merkki, mutta sen ei tarvitse olla (potentiaalisuus / aktuaalisuus) Merkkejä ovat mm. ajatukset, eleet, ilmeet, kielelliset ilmaukset, sosiaaliset viestit, kulttuuriset artefaktit jne

8 CHARLES SANDERS PEIRCE ( ) Amerikkalainen filosofi, loogikko ja tiedemies Pragmatistisen filosofian ja loogisen semiotiikan isä Pyrki filosofiassaan kaiken kattavaan systemaattisuuteen käyttäen perustana fenomenologista teoriaa kolmesta peruskategoriasta

9 PEIRCEN KOLME KATEGORIAA Lähtökohtana olemisen kolme kategoriaa: 1. Ensiys = oleminen sellaisenaan ilman suhdetta mihinkään muuhun 2. Toiseus = kahden elementin suhde toisiinsa 3. Kolmannuus = kahden elementin suhde toisiinsa suhteessa johonkin kolmanteen Kategorioiden nimet kuvaavat niiden loogista järjestystä Ensiys ei vaadi muita, mutta toiseus vaatii ensiyttä ja kolmannuus sekä ensiyttä että toiseutta

10 PEIRCEN TRIADINEN MERKKIKÄSITYS Merkkinä oleminen eli merkkiys on dynaaminen ja välittävä suhde kolmen position välillä Merkki koostuu kolmesta osasta: 1. Objekti eli kohde = käsite, johon merkki viittaa 2. Merkki(väline) eli representamen = itse merkin näkyvä osuus 3. Interpretantti eli tulkinnos tai tulkinta = merkitys, joka merkistä syntyy

11 MERKKIEN LUOKKIA Peircen useista semioottisista kategorioista tunnetuin ja merkittävin on merkin ja sen objektin suhdetta kuvaava kolmijako ikoniin, indeksiin ja symboliin: 1. Ikoni (kuva) muistuttaa kohdettaan. Esimerkiksi maalaus muistuttaa maalauksen kohdetta ja viittaa täten sisältönsä puolesta siihen 2. Indeksi (osoitin) on merkki, jolla on selkeä kausaalinen yhteys kohteeseensa. Esimerkiksi savu toimii tulen merkkinä, koska ihmiset käsittävät savun syyksi tulen 3. Symboli (tunnus) on konventionaalinen merkki, jonka viittaus kohteeseensa perustuu sopimukseen. Esim. sanat ovat pääosin sopimuksenvaraisia

12 MERKKIHIERARKIA Merkkiaspektit eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan ne asettuvat Peircen kategoriamallia (ensiys, toiseus, kolmannuus) vastaavaan hierarkiaan: 1. Vain ikonius voi esiintyä puhtaana riippumatta toisista 2. Indeksiydessä on aina mukana myös ikonisuutta 3. Symboliudessa on aina mukana sekä ikonisuutta että indeksisyyttä Alempi taso toimii ylemmän rakennuspalikoina

13 MERKIT JA IHMISEN EVOLUUTIO Amerikkalainen antropologi Terrence W. Deacon on pohtinut ihmisen evoluutiota erityisesti kielen ja symbolisen ajattelun kehittymisen kautta teoksessaan The Symbolic Species The Co-evolution of Language and the Brain (1997) Seuraava esitys seuraa pääosin Deaconin ko. teoksessa esittämiä näkemyksiä

14 POTENTIAALISET JA AKTUAALISET MERKIT Ikonius on ensimmäinen kolmesta merkkiluokasta, mutta se ei ole pelkkää ensiyttä, sillä jo siinä verrataan kahta asiaa, merkkiä ja objektia, toisiinsa (toiseus), jonkin tekijän tai näkökulman (kolmannuus) suhteen Kaikissa aktualisoituneissa merkkisuhteissa on jo kaikki kolme kategoriaa läsnä Merkkisuhde voi olla myös piilevä tai potentiaalinen, jolloin potentiaalisilla kohteella ja sen merkillä voi olla samanlaisuutta (ikonius) tai jokin kausaalinen suhde (indeksiys), muttei ketään tulkitsijaa tai tulkintakontekstia, jolloin ei ole myöskään aktualisoitunutta merkkirelaatiota

15 IKONIUS JA ERO Ikonius on siis kahden tai useamman eri asian samanlaisuutta jonkin tekijän suhteen Täydellinen identiteetti eli samuus ei ole tarkkaan ottaen ikoniutta, sillä siinä ei ole kahden eri asian välistä suhdetta. Se on lähinnä vain ensiyttä ilman semioottista merkkisuhdetta Kaikki samanlaisuus ei automaattisesti ole ikoniutta, vaan ainoastaan sellainen, jolla on merkitystä jollekin tarkkailijalle tai toimijalle Samanlaisuus voi olla potentiaalista ikoniutta, joka aktualisoituu jonkun tarkkailijan tai toimijan tulkinnan ja/tai toiminnan kautta

16 IKONIUS JA TUNNISTAMINEN Ikonius havaitaan jonkin tai joidenkin aistien kautta ja arkikielellä se on keskeisesti samaa kuin tunnistaminen (re-kognitio = uudelleen tietäminen) Tunnistaminen on ratkaisevassa asemassa kaikille valintoja (= tulkintoja) tekeville eläimille. Ratkaisevia erotteluja (esimerkkejä): Syötävä ei-syötävä Vaarallinen turvallinen Saalistaja saalistettu Parittelukumppani ei-parittelukumppani Oma jälkeläinen ei-jälkeläinen

17 TUNNISTUSMARKKERIT MERKITSEVÄ ERO Tunnistustilanteissa tietyt ikoniset piirteet ovat merkitsevämpiä kuin toiset Myös käänteinen ikonius eli samanlaisuuden puute voi jossain tilanteessa olla merkitsevää, esim. puunrungolla oleva suojavärittynyt perhonen, jota lintu etsii saaliikseen: Niin kauan kuin perhonen on paikoillaan, lintu ei välttämättä tunnista sitä, mutta jos se liikahtaa eli tuottaa eron itsensä ja puunrungon samanlaisuudelle, lintu voi havaita sen ja napata ruuakseen Merkitsevä tekijä niin perhoselle kuin linnullekin

18 IKONISTA INDEKSIIN Edellisessä esimerkissä ikoniuden lisäksi on myös indeksiyttä eli kahden asian kausaalisuhde varsinkin linnun näkökulmasta. Sen pitää tietää tai muistaa, että toisin kuin pala puunkuorta perhonen on syötävää ja se tyydyttää sen ruokahalua Lintu ei varmaan ole tietoinen ruuansulatusprosessinsa yksityiskohdista, mutta sillä on nälän tunne, joka johtaa syötävän etsimiseen ja kokemuksen kautta se oppii mitkä asiat ovat syötäviä ja mitkä eivät Tämän se oppii yhdistämällä kaksi ikonista suhdetta toisiinsa kolmannella muodostaen näin uudentyyppisen indeksisen suhteen

19 INDEKSIYS JA OPPIMINEN Deaconin mukaan indeksiys koostuu siis kolmesta ikoniuden muodosta: 1. Havaittavien kohteiden eli merkkien tunnistaminen toisistaan (1. asteen) ikonisten suhteiden perusteella 2. Syötäväksi kelpaavien asioiden tunnistaminen toisistaan (2. asteen) ikonisten suhteiden perusteella 3. Kahden em. ryhmän edustajien kytkeminen toisiinsa opittujen (3. asteen) ikonisten suhteiden perusteella Kaikissa kolmessa tarvitaan muistia ja oppimista, mutta näin erityisesti 3. kohdassa, sillä kyseessä on eri kategorioihin kuuluvien asioiden kokemusperäinen yhdistäminen toisiinsa

20 INDEKSIYS JA TULKITSIJA Indeksiys on siis käytännössä ennen kaikkea oppimista, erilaisten asioiden yhdistämistä toisiinsa ja syy-/seuraussuhteiden (kausaaliteetti) oivaltamista Indeksiys on semioottinen eli tulkintasidonnainen suhde tulkitsijan näkökulmasta Se voi faktuaalisessa tai tieteellisessä mielessä olla joko oikea tai väärä; esim. auringon kiertäminen maan ympäri, mikä on tulkitsijan näkökulmasta aivan validi päätelmä, vaikka nyt tiedämmekin, ettei se tosiasiassa pidä paikkaansa

21 SYMBOLI JA KONVENTIONAALISUUS Symboli on asia, joka edustaa jotakin toista asiaa siten, että niiden välillä on vain sopimuksenvarainen eli konventionaalinen yhteys. Esimerkiksi lippu voi edustaa tiettyä valtiota Sana tulee kreikan kielen sanasta symbolon (sopimus, tunnus; sanaosat syn adverbi: yhteen ja ballein verbi: heittää, liittää) ja tarkoittaa merkkiä, tunnusmerkkiä, tunnuskuvaa tai vertauskuvaa Sopimus ei tässä tarkoita välttämättä tietoista sopimista, vaan konventio voi ja usein syntyykin enemmän tai vähemmän hyviksi osoittautuneiden tapojen ja käytäntöjen kautta

22 INDEKSISTÄ SYMBOLIIN Deaconin mukaan vastaavasti kuten indeksiys koostuu kolmesta ikoniuden muodosta, niin vastaavasti symbolius muodostuu kolmesta indeksiyden muodosta tai paremminkin vaiheesta: 1. Tulkitsija oppii ja painaa mieleensä erilaisia (1. asteen) indeksisiä suhteita 2. Tulkitsija oppii yhdistämään tiettyjä indeksisuhteita toisiinsa jonkin systematiikan tai logiikan perusteella muodostaen näin uusia (2. asteen) indeksisiä suhteita 3. Kun toisen asteen indeksien muodostama systeemi alkaa toimia riittävän luotettavasti, ei alkuperäisiä indeksisuhteita tarvitse välttämättä enää pitää mielessä, vaan ne voidaan ohittaa uusilla (3. asteen) indeksisillä suhteilla

23 SYMBOLI JA SYSTEMATIIKKA Symbolin etu indeksiin nähden on se, että toisin kuin indeksin tapauksessa suhteen ei tarvitse olla läsnä eikä sitä tarvitse erikseen joka kerta palauttaa mieleen uudestaan, vaan symboli on valmiina mielessä muistuttamassa ko. suhteesta Symboli on siis ennen kaikkea muistin apu ja aivokapasiteetin säästäjä => evolutiivinen etu Kehittynyt todennäköisesti toistuvien ja merkityksellisten (ruoka, vaara, parittelu, jälkeläisten hoivaaminen) tapahtumien merkitsijäksi eli markkeriksi, esim. tietyntyyppiset eläinten varoitushuudot ym. Kehittynyt myös tästä sopeumasta eli adaptaatiosta oheissopeuman eli preadaptaation kautta käsitteellisen ajattelun mahdollistajaksi

24 ADAPTAATIO Adaptaatio eli sopeuma/sopeutuminen: 1. Piirre, joka on kehittynyt luonnonvalinnan tuloksena koska se edesauttaa kantajansa elossa säilyvyyttä tai jälkeläistuottoa 2. Prosessi, jonka kautta sopeutuminen tapahtuu 3. Jotta piirre olisi adaptaatio, sen on oltava johdettu piirre, joka on kehittynyt vasteena spesifeihin valintatekijöihin

25 PREADAPTAATIO Preadaptaatio eli oheissopeuma /- sopeutuminen: 1. Piirre, joka ei ole kehittynyt nykyiseen tehtäväänsä, mutta on menestyksekkäästi otettu uuteen käyttöön, esim. suun ja nielun elinten kehittyminen hengityksen ja syömisen mahdollistajista myös äänteiden ja edelleen puheen tuottamiseen 2. Prosessi, jonka kautta oheissopeutuminen tapahtuu

26 SYMBOLI JA KÄSITTEELLINEN AJATTELU Symboli mahdollistaa abstraktin ajattelun ja siten esim. tulevaisuuden ja menneisyyden käsittelyn Se laajentaa olemisen tulemiseksi ja staattisuuden dynaamiseksi Symboli laajentaa ja tehostaa niiden vasteiden määrää, joilla yksilö voi sopeutua ympäristöönsä, erityisesti yhteisönä, yhteistyötä tekevänä yksilöiden kokonaisuutena Symbolin syntyminen on ilmeisesti ollut laukaiseva tekijä tieteen, taiteen ja teknologian syntyyn

27 SYMBOLI JA KIELI Kieli on tyypillinen symbolisuuteen perustuva merkkijärjestelmä, mutta symbolisia järjestelmiä on monia muitakin sekä sanattomiin konventioihin perustuvia (eleet, ilmeet, sosiaaliset tavat) että eksplisiittiseen sopimukseen perustuvia (nuotit, heraldiikka, liikennemerkit, rituaalit) Varsinkin jälkimmäiset edellyttävät yhteistä kieltä, jolla asioista voidaan sopia Kieli on tiettävästi ainoa universaali ja yleinen merkkijärjestelmä, jolla ei ole rajoja ja jolla voidaan käsitellä mitä tahansa ja luoda tarvittaessa uusia sekundaarisia merkkijärjestelmiä

28 SEMIOOTTINEN KOMPETENSSI Mieli ja kieli liittyvät läheisesti yhteen Kieli ja käsitteellinen ajattelu edellyttävät semioottista kompetenssia sen kaikkien tasojen suhteen eli ennen kaikkea mukaan lukien myös symbolien käytön Evoluution periaatteiden mukaan valintapaineet vaikuttavat adaptaatioiden ja preadaptaatioiden kautta niin fysiologisten piirteiden kuin funktionaalisten kykyjen ja toimintojen kehitykseen Erityisesti Deaconin mukaan semioottiset suhteet ja ennen kaikkea kieli ovat vaikuttaneet myös aivojen fysiologiseen kehitykseen, ei pelkästään päinvastoin

29 SEMIOOTTINEN ETÄISYYS Edettäessä ikonista indeksin kautta symboliin kasvaa myös semioottinen etäisyys merkin ja sen kohteen välillä: 1. Ikoniudessa yhdistävät tekijät ovat ilmeisiä ja havaittavia, eivätkä välttämättä vaadi (vaikka usein niihin liittyy) opettelua ja oppimista 2. Indeksiydessä yhdistävät tekijät pitää oppia tai löytää joko kokemuksen, sattuman tai tietoisen oppimisen kautta 3. Symboliudessa yhdistävät tekijät pitää sopia tai omaksua jonkin sovitun järjestelmän perusteella

30 KOMBINAATIO JA REKOMBINAATIO Kaikissa tapauksissa merkkisuhde säilyy ja uusintuu toistojen ja uudelleenkytkentöjen kautta, mutta näissä on aste-eroja: Ikoniudessa voidaan löytää uusia vastaavuuksia ja samanlaisuuksia, mutta kuitenkin näiden rajoissa ja puitteissa Indeksiydessä voidaan löytää uusia syy- ja vuorovaikutussuhteita, mutta kuitenkin näiden rajoissa ja puitteissa Symboliudessa ei käytännössä ole rajaa, miten merkkejä voidaan kytkeä uusiin kohteisiin => käsitteellinen vapaus ja mielikuvitus

31 IHMINEN SYMBOLINEN ELÄIN Ihmisen ja muiden eläinten välinen keskeinen ero on symboliuden hallinnassa, mikä on sitten mahdollistanut kielen, käsitteellisen ajattelun ja sitä kautta kaikkinaiset kulttuurin muodot Muillakin eläimillä on havaittu tiettyjä orastavia merkkejä symboliuden hallinnasta, mutta jostain vielä osin tuntemattomista syistä ne eivät ole kehittyneet samanlaisiksi kuin ihmisellä tai ainakaan tällaiseen ei ole ollut riittävän voimakasta valintapainetta Ihminen on korostetusti symbolikynnyksen ylittänyt ja siten symbolinen eläin eli Deaconin kirjan otsikon mukaisesti symbolinen laji (Symbolic Species)

32 IHMINEN HOMO SEMIOTICUS Toisaalta koska symbolisuuskin vain osa semiotiikkaa ja koska siinä kulkee mukana myös niin ikonisuutta kuin indeksisyyttä, niin myös nimitys semioottinen ihminen eli homo semioticus on myös perusteltu Symbolista kynnystä voimakkaammin se korostaa semioottisen kompetenssin merkitystä evoluutiossa ja lajinkehityksessä yleisemminkin Välimuotoja ihmisen ja muiden eläinten väliltä ei tällä hetkellä ole tiedossa, mutta epäilemättä tulevaisuus tuo tähän lisävalaistusta mm. aivotutkimuksen ja tekoälyn kehittelyn suunnilta, mahdollisesti myös geeniteknologian, mikäli esim. neanderthalin ihmisiä aletaan joskus kloonaamaan

33 AIVOT, MIELI JA TIETOISUUS Ihmisen aivot ovat tehokkaammat kuin minkään muun nykyisen tai edesmenneen lajin Ihmiset ovat tiettävästi myös ainoa laji, jota voidaan kutsua tieteellisesti todella älykkääksi Ihminen on yksi seitsemästä lajista, joka läpäisee peilitestin, tosin yleensä alle 2 v. ihmislapset eivät läpäise sitä. Testattavan pitää tunnistaa oma itsensä peilistä Muut lajit, jotka läpäisevät testin, ovat simpanssi, norsu, bonobo, oranki, delfiini ja kyyhkynen Yleensä muiden eläinlajien edustajat reagoivat omaan peilikuvaansa samalla tavalla kuin lajikumppaniinsa

34 ÄLY JA MUUT AVUT Evoluutiossa ihmisen keinoja selvitä muita lajeja paremmin on ollut keskeisesti älykkyys, ihmisen aivot. Muita vastaavia keinoja, osin aivoihin perustuen, ovat olleet esimerkiksi: 1. kommunikaatiotekniikka, kieli 2. muu teknologia 3. tieto ja ymmärrys 4. organisaatiotaito, joukon voima ja sen mahdollistama erikoistuminen. 5. pitkälle kehittyneet kädet, jotka mahdollistavat työkalujen käytön

35 LAUMAELÄIMESTÄ HEIMON JÄSENEKSI Laumaeläimet ovat eläimiä, jotka elävät laumassa muiden samaan lajiin kuuluvien eläinten kanssa Esimerkiksi sudet saalistavat laumassa. Ketut taas ovat yksineläjiä, jotka eivät viihdy laumassa, täten kettu ei ole laumaeläin Ihminenkin on laumaeläin läheisten sukulaistensa apinoiden tavoin. Ihmisapinoille heimojen muodostuminen oli elintärkeää noin neljä miljoonaa vuotta sitten

36 HEIMO Heimo on muutaman sadan tai muutaman tuhannen ihmisen yhteisö, jolla on löyhä yhteinen identiteetti, mutta ei poliittista hierarkiaa tai keskitettyä valtajärjestelmää Identiteetti syntyy usein oletetusta yhteisestä esiisästä Monesti heimoa johtaa osa-aikaisesti mahtimies Laumojen muodostuminen oli ja on edelleenkin tahdosta riippumatonta eli vaistonvaraista Ihmisen ja hänen edeltäjälajien miljoonien vuosien heimoelämisen jälkeen voidaan hyvin perustein katsoa ihmisen olevan vaistomaisesti laumaeläin

37 RYHMÄ Ryhmä on kansatieteessä noin 30 50:n, enintään alle sadan samansukuisen ihmisen joukko, joka on yleensä klaani tai laajennettu perhe Joskus pygmien ja bushmannien kaltaisilla kiertelevillä metsästäjä-keräilijöillä on edelleen ryhmiin perustuvia yhteisöjä Ryhmän jäsenet ovat yleensä tasa-arvoisia, mutta ryhmässä saattaa olla erikoistunut shamaani ja/tai päällikkö/mahtimies Ryhmän käsitteen otti käyttöön kulttuuriantropologi Elman Service ( ), jonka mielestä ryhmä on pienin ihmisyhteisö

38 YHTEISÖLLISYYS JA PELISÄÄNNÖT Yhteisössä eläminen edellyttää tiettyjä pelisääntöjä, mutta muodostuvatko ne yhteisten sopimusten kautta vai ovatko myötäsyntyisiä? Laumaeläimilläkin pelisääntönsä, mutta tuskin tietoisia sopimuksia, joten säännöt muodostuvat pikemminkin yhteisössä toimiviksi osoittautuneiden valintojen ja käytäntöjen omaksumisesta ja siirtämisestä seuraaville sukupolville Edellyttää taipumuksia ja valmiutta ko. käyttäytymiseen geneettiselläkin tasolla Muodostuvat vähitellen omaksutuiksi ja normatiivisiksi toimintaohjeiksi => moraali

39 MORAALI JA ETIIKKA Moraali tarkoittaa yhteisössä vallitsevia käsityksiä, arvostuksia ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä Etiikka eli moraaliajattelu on hyvää ja pahaa, ihmisen moraalista toimintaa ja päämäärien järkevyyttä tutkiva tieteenhaara Sana moraali on johdettu latinan kielen sanasta mos (monikko mores), joka tarkoittaa tapaa, käyttäytymismallia Sana etiikka (kreik. ēthos, vakiintuneet tavat)

40 EGOISMI Psykologisen egoismin mukaan ihminen toimii aina itsekkäästi ja omaa etuaan tavoitellen Eettinen egoismi (sanasta ego, minä) on näkökulma, jonka mukaan ihmisen tulisi toimia oman etunsa mukaisesti, vaikka se olisi (tai näyttäisi olevan) ristiriidassa muiden edun kanssa Egoismin vastakohtana on altruismi

41 ALTRUISMI Altruismi (lat.) tarkoittaa muiden ihmisten auttamista pyyteettömästi ilman oman edun tavoittelua Sosiobiologia syntyi pitkälti tutkimaan altruismia eläinmaailmassa luvulle asti eläinten (ja ihmisten) altruismia oli selitetty sillä että eläimet pyrkivät maksimoimaan ryhmän kelpoisuutta Toisaalta ryhmävalinta vaikeasti todennettavissa

42 EVOLUTIIVINEN ALTRUISMI Evolutiivinen altruisti on eliö, joka toimii tavalla, joka laskee sen omaa kelpoisuuttaan, mutta parantaa muiden kelpoisuutta Kiinnostuksen kohteena on käyttäytyminen, eivät motiivit; toteutuneet seuraukset ratkaisevat, eivät tavoitteet Jälkeläisistään huolehtiminen ei tarkkaan ottaen ole evolutiivista altruismia, sillä se parantaa vanhemman kelpoisuutta levittämällä hänen geenejään Ei edellytä 'kantajaltaan' intentionaalisuutta tai psykologisia ominaisuuksia

43 VASTAVUOROINEN ALTRUISMI Vastavuoroisessa altruismissa yksilö auttaa sitä, joka vastavuoroisesti auttaa häntä Vastavuoroista altruismia on tavattu ihmisen lisäksi muun muassa vampyyrilepakoilta Vastavuoroinen altruismi laajentaa altruismin sukulaisuuden ulkopuolelle. Esimerkki vastavuoroisesta altruismista on ihmisten välinen ystävyys

44 SITOUTUMINEN JA VAPAAMATKUSTAJAT Yhteisöön sitoutuminen on altruismia yhteisön muita jäseniä kohtaan Sitoutumisen evolutiivinen selitys on vielä osittain kiistanalainen Yhteisöön kuuluminen parantaa useissa tilanteissa yhteisön jäsenten kelpoisuutta tarjoamalla suojaa, lisääntymiskumppaneita, ravinnonjakoa ym. Ns. vapaamatkustajan ongelma = Yksilön kannattaa teeskennellä altruismia ja hyötyä muiden osoittamasta altruismista vastaamatta siihen Yhteisölle hyödyllistä tunnistaa ja poistaa vapaamatkustajat => moraalinen närkästys ja sen aiheuttamat voimakkaat tunnereaktiot

45 MORAALIEVOLUUTIO Moraali ja etiikka eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan niiden kokemusten, viettien ja taipumusten pohjalta, jotka ovat ihmiselle tyypillisiä sekä eläimenä yleensä, että omana lajinaan erityisesti Keskeistä ovat erityisesti arvot ja merkitykset, jotka määrittävät etiikan ja moraalin sekä muiden sosiaalisten käytäntöjen sisällön Elinolosuhteiden erot ja muu variaatio populaatioiden kesken ovat mahdollistaneet tiettyjä eroja sen suhteen, mitkä moraalinormit ovat painottuneet toisia enemmän ja ovat kehittyneet vallitseviksi eri kulttuureissa

46 MORAALIKODIFIKAATIOT JA RISTIRIIDAT Kulttuurit voivat myös sukupolvien kuluessa vahvistaa ja ylläpitää tiettyjä käytäntöjä ohi alkuperäisten tapojen ja tarpeiden varsinkin yhdistyessään uskonnollisiin ja muihin normatiivisiin ja säilyttäviin moraalikoodistoihin Ristiriitoja erityisesti pitkälle ja yksityiskohtaisesti koodattujen ohjeiden kanonisoinnin ja muuttuvien sosiaalisten käytäntöjen välillä, esim. Mooseksen kirjat VT:ssa Ristiriitoja myös muuttoliikkeiden ja eri kulttuurien edustajien kohtaamisessa. Jos normit ristiriidassa, kenen normit pätevät?

47 USKONTO JA PYHÄ Uskonnolla tarkoitetaan uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä Tällöin uskonto on määritelty esimerkiksi pyhää koskevan uskomuksen läsnäoloksi Pyhä on tavallisesta, maallisesta ja profaanista erotettu Pyhä on jotakin mitä pidetään erillään konkreettisesti tai kuvaannollisesti

48 USKONTOJEN SYNTY Brittiläinen antropologi Maurice Blochin (s. 1939) mukaan uskontojen taustalla on mielikuvitus Ihminen on ainut uskontoa harjoittava eläin, koska eläimistä ainoana ihmisellä on riittävästi mielikuvitusta Mielikuvitus on todennäköisesti kehittynyt ennen uskontoa, koska uskonto vaatii kyvyn kuvitella jotain, mikä ei ole läsnä hetkessä Myös usko siihen, että elämä voisi jatkua kuoleman jälkeen, vaatii paljon mielikuvitusta

49 USKONNON FUNKTIOT Funktionaaliset selitykset pyrkivät selvittämään, mitä tarkoituksia palvelemaan uskonnot ovat alun perin syntyneet Aikaisemmin uskonnot ovat nimenomaan syntyneet tarpeista selittää maailman syntyä ja toimintaa sekä luonnonlakeja ja löytää vastauksia keskeisiin maailmaa koskeviin kysymyksiin Myös uskontojen rooli moraalin ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä on tai ainakin sitä on pidetty keskeisenä yhteisöjä ylläpitävänä tekijänä

50 USKONTO PYHIEN ASIOIDEN HALLINTASYSTEEMINÄ Émile Durkheimin ( ) mukaan uskonto on pyhiä, toisin sanoen erityisiä ja kiellettyjä, asioita koskevien uskomusten ja tapojen solidaarinen järjestelmä Nämä uskomukset ja tavat yhdistävät kaikki niihin uskovat yhdeksi moraaliseksi yhdyskunnaksi, jolloin he tuntevat yliluonnollisen mahdin sijaan heitä voimakkaamman luonnollisen yhteiskunnan voiman Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta

51 USKONTO JA YHTEISÖLLISYYS Yhteiskunta kohdistaa Durkheimin mukaan jäseniinsä ehdottoman tottelevaisuuden vaatimuksen, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde Yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja Esimerkiksi latinan sanan religio kantana on ligare, joka tarkoittaa sitomista tai yhteenliittämistä

52 USKONTO SOSIAALISENA MERKKIJÄRJESTELMÄNÄ Uskonnolla evolutiivisesti funktionaalinen merkitys, muuten olisi jo kulunut pois Pyhä yksi varoitussignaalien muoto, sittemmin muokkautunut tavoiksi ja riiteiksi Narratiivisuuden intuitiivinen voima, asioilla merkitys selvempänä jos niillä on joku tuttu kausaalisuhde Luonnonilmiöiden antropomorfisointi ja järkeistäminen Ei sattumia vaan perusteltuja tekoja Tunne-elämyksillä myös sosiaalisen koheesion funktio => institutionaaliset uskonnot