Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen

Transkriptio

1 Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen

2 Lähtökohtia Myytit ja mytologia Riitit ja rituaalit Usko ja taikausko Tarinat ja kertomukset Luonnollinen ja yliluonnollinen Uskonto geeninä, meeminä, sosiaalisena konstruktiona, funktiona ym Uskonnolliset merkitykset

3 Myytti Myytti eli jumalaistaru (muinaiskreikaksi μῦθος, mythos, 'puhe', 'taru') on jumalia, yliluonnollisia olentoja, maailman syntyä tai muuta vastaavaa aihetta käsittelevä taru. Myytti kuuluu yleensä kiinteästi johonkin laajempaan mytologiaan eli jonkun ryhmän myyttiseen maailmankuvaan.

4 Myyttien lajeja Etiologiset myytit pyrkivät selittämään eri asioiden kuten maailmankaikkeuden tai ihmisen alkuperän tai synnyn (luomiskertomukset). Sankarimyytit kertovat sankareista. Pelastusmyytissä kerrotaan pelastustarina. Rituaaliset myytit ovat osa riittiä ja se voidaan toistaa riitin yhteydessä. Tarkoituksena on kuvaannollinen "palaaminen" myyttiseen alkuaikaan, esim. ehtoollisessa. Eskatologiset myytit selittävät lopun aikoja.

5 Myyttien piirteitä Myytit ovat aina yhteisiä, jonkin kulttuuripiirin ihmisten jakamia ja tuntemia. Myyttien tarkoituksena on toimia maailmankuvan rakennusaineena sekä vahvistaa ja perustella yhteisön moraalikäsityksiä sekä yhteiskuntajärjestystä. Myytit jäsentävät myös tunnekokemuksia ja ohjaavat ja antavat mallin niihin uskovien ihmisten toiminalle. Myytit eroavat saduista niin, että satuihin ei uskota oikeasti, mutta jotkut ihmiset pitävät myyttejä totena tavalla tai toisella, jos ei sananmukaisesti, niin ainakin vertauskuvallisesti. Niillä on merkitys.

6 Mytologia Mytologia eli jumalaistarusto on kansan tai heimon myyttien järjestelmä, yhteinen tarusto ja uskomusten kokonaisuus. Kansojen, heimojen tai muiden sivilisaatioiden mytologiat ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, ja ne sisältävät erityyppistä ja eri aikakausilta peräisin olevaa aineistoa. Mytologia välittyy tavallisesti suullisena perimätietona, mutta joskus myytit kootaan eepoksiksi ja kirjoitetaan muistiin.

7 Mytologioiden synty Paleoliittisella kaudella (n eaa. alkaen), ennen maanviljelyyn siirtymistä uskonnollisuus oli shamanistisia ja animistista. Kaikkialla, esineissä ja erityisesti luonnonolioissa, oli läsnä henkiolentoja ja pyhyys. Henkitodellisuus oli osa elämää niin voimakkaasti, ettei varsinaisesti "maallisesta" voida puhua. Shamaani sai henkiin suoran yhteyden muokkaamalla tajunnantilaansa. Jumalia ja henkiolentoja oli useita ja ne olivat ihmisille läheisiä ja arkipäiväisiä hahmoja, lukuun ottamatta ehkä kaukaista ja pelättyä taivaanjumalaa.

8 Maailmankuvat ja rituaalit Uskomukset taivaasta kantena ja maasta litteänä kiekkona, kuten myös niiden välisestä maailmanpylväästä ovat ilmeisesti jo paleoliittiselta ajalta peräisin. Myytit ovat vahvasti sidoksissa rituaaleihin ja erityisen tärkeitä ovat myytit pyhästä alkuajasta, jolloin maailma ja ihminen syntyi. Melkein kaikelle oli oma myyttinen alkuperänsä, joka sijoittui useimmiten juuri myyttiseen alkuaikaan.

9 Karl Jaspers ( ) Karl Jaspers kuvaa teoksessaan Vom Ursprung und Ziel der Geschichte ( Historian alkuperä ja päämäärä, 1949) 800- luvun ja 200-luvun eaa. välistä aikaa, jolloin tapahtui samanlaisia ajattelutapojen muutoksia niin Kiinassa (kungfutselaisuus), Intiassa (buddhalaisuus) kuin länsimaissakin (platonismi ja edelleen kristinusko). Tälle kaudelle hän antoi nimen Akseli- tai sarana-aika (saks. Achsenzeit), merkittävä ajattelutapojen murroskausi, johon kuului mm. pyrkimys inhimillisen olemssaolon tarkoituksen selvittämiseen sekä uuden uskonnollisten johtajien eliittiluokan nousu. => uskontojen institutionalisoituminen ja vapautuminen maallisesta vallasta.

10 Uskonto ja pyhä Uskonnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Tällöin uskonto on määritelty esimerkiksi pyhää koskevan uskomuksen läsnäoloksi. Pyhä on tavallisesta, maallisesta ja profaanista erotettu. Pyhä on jotakin mitä pidetään erillään konkreettisesti tai kuvaannollisesti.

11 Pyhän määritelmiä Friedrich Schleiermacher ( ) määritteli uskonnon "täydellisen riippuvaisuuden tunteeksi" jostakin korkeammasta. Rudolf Otton ( ) Das Heilige (1917) määritteli uskonnollisen tietoisuuden olevan ydinolemukseltaan jumalallista koskevan pelon ja viehätyksen yhteensulautuma (vrt. ylevä). Roy Rappaportin ( ) mukaan pyhyys on kyseenalaistamaton todellisuuden laatu, jonka uskovat omistavat propositioille, joita ei voi verifioida. Pyhä on mitä on.

12 William James ( ) Jamesin mukaan kaikissa uskonnoissa tavattava pyhyyden idea käsittää seuraavat piirteet: 1. Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta. 2. Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään. 3. Ääretön haltioitunut vapauden tunne. 4. Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan. Nämä pyhyyden piirteet tulevat esiin erityisesti uskonnollisen kokemuksen tai kääntymyksen kokeneilla.

13 Usko Usko tarkoittaa: 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista. Englannin kielessä sanaa usko vastaa kaksi sanaa: belief (uskomus, vakaumus, käsitys, uskonnollinen usko) ja faith (luottamus, uskonnollinen usko).

14 Uskon synnynnäisyys? Patricia S. Churchlandin (s. 1943) mukaan ei ole olemassa vakuuttavia lapsen kehityksen tutkimuksesta saatuja näyttöjä, joiden mukaan uskoa voitaisiin pitää synnynnäisenä. Lisäksi monet ihmiset eivät usko jumalolentoihin. Teismi ei siis näyttäisi olevan universaalia. Richard Dawkinsin (s. 1941) mukaan lapsi ei synny "kristityksi" tai "hinduksi", vaan hänet indoktrinoidaan uskontoon.

15 Uskonto ja yliluonnollinen Marjaana Lindemanin (s. 1954) mukaan käsitykset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi, ovat yksi ja sama asia. Yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin todellisuudesta. Näissä käsityksissä sekoitetaan elottomien, elollisten ja mielellisten asioiden keskeiset ominaisuudet. Aikuisilla nämä sekaannukset voivat toimia tieteellisen tiedon rinnalla. Voidaan puhua yleisestä taipumuksesta uskoa yliluonnollisiin ilmiöihin.

16 Pascal Boyer Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan selittää siten, että niiden intuition vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen ontologisten kategorioiden jäsenten ominaisuuksia. Intuition vastaisuus tarkoittaa sitä, ettei piirre vastaa arkiajattelua. Tällainen piirre voi olla esimerkiksi kuollut esi-isä, joka vaeltaa näkymättömänä keskuudessamme. Intuition vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian intuition vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä.

17 Uskonto ja meemit Boyerin mukaan uskonto ei ole järjen tai ajattelun puutetta. Siinä on jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta eli meemeistä. Jotkut meemit tarttuvat ihmisaivoihin muita helpommin. Vaikka aivot vääristävät ja muokkaavat tietoa jatkuvasti uudelleen, ihmismieli ei ole satunnaisten mielleyhtymien sekasotku. Siihen sisältyy mentaalisia aineksia, jotka ohjaavat ihmisen omaksumaan käsitteitä ja käsitteellisiä skeemoja tietyllä tavalla pikemmin kuin toisella.

18 Uskontojen synty Brittiläinen antropologi Maurice Blochin (s. 1939) mukaan uskontojen taustalla mielikuvitus. Ihminen on ainut uskontoa harjoittava eläin, koska eläimistä ainoana ihmisellä on riittävästi mielikuvitusta. Mielikuvitus on todennäköisesti kehittynyt ennen uskontoa, koska uskonto vaatii kyvyn kuvitella jotain, mikä ei ole läsnä hetkessä. Myös usko siihen, että elämä voisi jatkua kuoleman jälkeen, vaatii todella paljon mielikuvitusta.

19 Giambattista Vico ( ) Scienza Nuova (Uusi tiede), kaiken selitys, kolme painosta; 1725, 1730 ja Ihmismieli koostuu kolmesta osasta: Mielikuvitus (fantasia) Muisti (memoria) Kekseliäisyys (ingegno) Näiden avulla voidaan tietoa lisätä kytkemällä tuttuja käsitteitä uusiin asioihin (semioottinen kompetenssi) Kytkemistapoja neljä retoriikan neljän perustroopin mukaan.

20 Vico ja troopit Neljä perustrooppia, joihin kaikki muut voidaan palauttaa: Metafora; samanlaisuuteen tai analogiaan perustuva yhteys (vrt. Peircen ikoni) Metonyymi; toiminaallisuuteen tai jatkuvuuteen perustuva yhteys (vrt. indeksi) Synekdokee; ulottuvuuteen tai rajaukseen perustuva yhteys (vrt. indeksi) Ironia; asiasisällön kääntämiseen tai muuhun konventionaaliseen uudelleenmäärittämiseen perustuva yhteys (vrt. symboli)

21 Uskonnon funktiot Funktionaalinen selitys uskontojen synnystä kertoo, mitä tarkoituksia palvelemaan uskonnot ovat alun perin syntyneet. Aikaisemmin uskonnot ovat nimenomaan syntyneet tarpeista selittää maailman syntyä ja toimintaa sekä luonnonlakeja, ja ihmiset kokevat edelleen saavansa uskonnoilta vastauksia keskeisiin maailmaa koskeviin kysymyksiin, kuten kysymyksiin kuolemanjälkeisestä elämästä. Myös uskontojen roolia moraalin ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä, esimerkiksi helvetinpelon ja heikompien auttamisen muodossa, pidetään tärkeänä.

22 David Hume ( ) Humen vuonna 1757 julkaisema teos The Natural History of Religion (Uskonnon luonnonhistoria) oli ensimmäinen yritys ratkaista historiallisesti ja psykologisesti ongelma uskonnon synnystä ja kehityksestä. Teoksessaan Hume esitti, että uskonto on alemmista korkeampiin muotoihin etenevän kehityksen tulosta. Hänen tutkimuksensa tärkein merkitys on siinä, että hän hylkäsi yliluonnollisen ilmestyksen käsitteen ja koetti osoittaa, että uskontojen historiassa oli tapahtunut luonnollista kehitystä.

23 Charles de Brosses ( ) Charles de Brosses julkaisi v teoksen Du Culte des dieux Fetiches (Fetissijumalien palvonnasta), jossa hän esitti, että polyteismiä on edeltänyt eläinten, kasvien ja luonnonesineiden palvonta eli fetisismi. Hän osoitti, että monet alkukantaiset kansat palvovat eläimiä, kasveja ja elottomia esineitä, joilla katsotaan olevan inhimillinen ymmärrys, tunne ja tahtoelämä. Tämä eroaa myöhemmin kehittyneestä polyteistisestä jumalanpalvonnasta ja sitä voi verrata siihen palvontaan, jota oli egyptiläisillä, kreikkalaisilla, roomalaisilla ja muilla kansoilla niiden vastaavalla kulttuuritasolla.

24 Auguste Comte ( ) Positivismin perustaja Auguste Comte erotti ihmiskunnan historiassa kolme päävaihetta: Teologisen (tarkemmin sanottuna uskonnollisen), Metafyysisen (filosofinen spekulaatio) ja Positiivisen (moderni empiirinen tiede). Alimmassa, teologisessa, voidaan erottaa kolme vaihetta: Fetisistinen, Monijumalinen ja Yksijumalinen.

25 Herbert Spencer ( ) Spencer kiinnitti teoksessaan Principles of Sociology erityistä huomiota uskonnon kehitykseen alemmilla kulttuuriasteilla. Spencer väitti, että kaikki usko jumalallisiin olentoihin sekä niiden palvonta on kehittynyt vainajien henkien jumaloimisesta ja siitä palvonnasta, mitä niille omistetaan alemmissa kulttuureissa. Vainajien palvonnalla on suuri merkitys uskontojen historiassa, mutta Spencerin yleistystä pidetään liian yksipuolisena.

26 Edward B. Tylor ( ) Tylor esitti teoksessaan Primitive Culture vuonna 1871, että uskonnon alkumuoto on animismi (anima = sielu, henki). Animismin pääperiaate on, että kaikilla yksilöllisillä olioilla on toinen minä, sielu, joka jää henkiin kuoleman jälkeen. Teoriaa on kritisoitu mm. preanimistisen koulukunnan suunnasta, joiden (muun muassa R. R. Marrettin The Treshold of Religion, 1909) mukaan animismia on edeltänyt usko yliluonnolliseen mahtiin, eräänlainen alkumonoteismi.

27 James Frazer ( ) Frazerin mukaan totemismi on läheinen suhde, jonka oletetaan vallitsevan ihmisryhmän ja jonkin luonnon lajin tai muun luonnonesineen välillä. Totemistinen yhteiskunta jakaantuu niin sanottuihin klaaneihin. Jokaisella klaanilla on jonkin eläimen, kasvin tai elottoman olion nimi. Toteemi ei ole jumala, mutta se sisältää aineksia, joista jumala voidaan tehdä. Käsitystä vastaan on esitetty, että totemismi ei ole välttämätön välivaihe uskontojen kehityksessä.

28 Émile Durkheim ( ) Durkheimin mukaan uskonto on pyhiä, toisin sanoen erityisiä ja kiellettyjä, asioita koskevien uskomusten ja tapojen solidaarinen järjestelmä. Nämä uskomukset ja tavat yhdistävät kaikki niihin uskovat yhdeksi moraaliseksi yhdyskunnaksi, jolloin he tuntevat yliluonnollisen mahdin sijaan heitä voimakkaamman luonnollisen yhteiskunnan voiman. Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta.

29 Uskonto ja yhteisöllisyys Yhteiskunta kohdistaa Durkheimin mukaan jäseniinsä ehdottoman tottelevaisuuden vaatimuksen, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi. Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde. Yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja. Esimerkiksi latinan sanan religio kantana on ligare, joka tarkoittaa sitomista tai yhteenliittämistä.

30 Sigmund Freud ( ) Freud piti uskonnollisia käsityksiä harhoina, ihmiskunnan vanhimpien, voimakkaimpien ja sitkeimpien toiveiden kuviteltuina toteutumina. Uskonto on Freudin mukaan ihmismielen puolustuskeino pelottavia luonnonilmiöitä maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairautta ja kuolemaa vastaan. Ihmisen mielikuvitus muuntaa luonnonvoimat henkilöllisiksi, yliluonnollisiksi valloiksi. Juutalais-kristillisessä uskonnossa ihmiset heijastavat kaikkeuteen muiston isästä suurena suojelevana voimana. Lapsuudesta tutut kasvot ovat suurentuneet taivaassa äärettömiksi.

31 Carl Jung ( ) Jungin teoria erosi Freudin teoriasta monissa kohdin. Jung piti ihmisen alitajuntaa avaimena uskonnon ymmärtämiseen. Teoksessaan Piilotajunnan psykologiaa hän väitti, että uskonto syntyy taipumuksesta vajota lapsen tunteman riippuvuuden tasolle. Me olemme perineet muinaisen symboliikan, ja tämä on uskonnon kieli. Jung oli taipuvainen ajattelemaan, että uskonto voi auttaa ihmisiä.

32 Uskonto symboliavaruutena Peter Berger (s. 1929) ja Thomas Luckmann (s. 1929) esittävät teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen uskonnon olevan eräs symboliavaruuksista, johon ihmisyhteisö "tallentaa" rutinoituneen ajattelunsa. Heidän mukaansa ajattelu rutinoituu kuten aamutoimet, autolla ajo ym. Rutinoituminen vapauttaa ihmisen kapasiteettia muihin tehtäviin kunsamaa asiaa ei tarvitse aina erikseen tietoisesti miettiä. Kun ajattelu on rutinoitunut, se otetaan itsestäänselvänä siihen asti kun jokin ulkoinen tekijä haastaa sen.

33 Uskonto sosiaalisena merkkijärjestelmänä Uskonnolla evolutiivisesti funktionaalinen merkitys, muuten olisi jo kulunut pois. Pyhä yksi varoitussignaalien muoto, sittemmin muokkautunut tavoiksi ja riiteiksi. Narratiivisuuden intuitiivinen voima, asioilla merkitys selvempänä jos niillä on joku tuttu kausaalisuhde. Luonnonilmiöiden antropomorfisointi ja järkeistäminen. Ei sattumia vaan perusteltuja tekoja. Tunne-elämyksillä myös sosiaalisen koheesion funktio => institutionaaliset uskonnot.