JOENSUUN KAUPUNKI NURMEKSENTIENPUISTON LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Joensuun kaupunki Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä JOENSUUN KAUPUNKI NURMEKSENTIENPUISTON

2 Päivämäärä Laatija Hannu Sillanpää, Katariina Urho Tarkastaja Tarja Ojala Kuvaus Luontoselvitys Joensuun Nurmeksentien puistoalueelta Työnumero Kannen kuva: Mutalan palsta-alue. Ramboll Niemenkatu Lahti

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. SELVITYSALUEEN RAJAUS 1 3. MENETELMÄT Kasvillisuusselvitys Linnustoselvitys 3 4. UHANALAISET ELIÖLAJIT 3 5. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Kasvillisuuskuviot 4 6. PESIMÄLINNUSTO YHTEENVETO LÄHTEET 16

4 1 1. JOHDANTO Ramboll Finland Oy teki Nurmeksenpuiston alueelle luontoselvityksen Joensuun kaupungin toimeksiannosta. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 19 hehtaaria (Kuva 1-1) ja selvityksen tarkoituksena on tuottaa riittävät tiedot selvitysalueen luonnonolosuhteista kaavasuunnittelun tueksi. Linnustoselvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi insinööri AMK Hannu Sillanpää ja kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksestä fil.yo (biologia) Katariina Urho. Kuva 1-1 Suunnittelualueen sijainti ja rajaus. 2. SELVITYSALUEEN RAJAUS Nurmeksentienpuiston alueelle ei ole aikaisemmin tehty luontoselvityksiä. Selvitysalue on nykyisessä voimassa olevassa Joensuun yleiskaava 2020:ssa merkinnöillä V ja AP. Selvitysalue rajautuu pohjoisessa Joensuun ja Kontiolahden kunnanrajaan, idässä Nurmeksentiehen, etelässä Kä-

5 2 pykankaantiehen ja lännessä junanrataan (kuva 2-1). Selvitysalueen pinta-alasta noin kolmannes on nuorehkoa tai varttunutta tiheäkasvuista lehtimetsää ja toinen kolmannes harvahkoa varttunutta mäntyvaltaista sekametsää. Loppuosa alueesta muodostuu viljelypalsta-alueesta ja eteläosan pientaloasutusalueesta. Kuva 2-1. Selvitysalueen rajaus.

6 3 3. MENETELMÄT 3.1 Kasvillisuusselvitys Kasvillisuusselvityksen lähtöaineistona hyödynnettiin metsänhoitosuunnitelman kuviotietoja sekä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Eliölajit -tietojärjestelmän tietoja uhanalaisista eliölajeista (rekisteripoiminta ). Metsäsuunnitelman kuviotietojen sekä ilmakuva- ja karttatulkinnan avulla laadittiin alustava kasvillisuuskuviointi maastotöiden pohjaksi tehdyllä maastokäynnillä kuviointia tarkennettiin tarpeen mukaan gps-paikanninta apuna käyttäen. Kuvioilta kirjattiin ylös kasvillisuuden yleispiirteet ja valtalajisto. Erityistä huomiota maastokäynnillä kiinnitettiin metsälain 10 :n mukaisten metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisten arvokkaiden elinympäristöjen, vesilain 2. luvun 11 :n mukaisten pienvesien, luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittamien luontotyyppien, uhanalaisten luontotyyppien (Raunio ym. 2008) ja uhanalaisten lajien mahdolliseen esiintymiseen. 3.2 Linnustoselvitys Selvitysalueen pesimälinnusto kartoitettiin kartoituslaskentamenetelmän (Koskimies & Väisänen 1988, Koskimies 1994) laskentaohjeita soveltaen. Alueen linnustoa havainnoitiin myös viereisen Salpakadun varikon metsäalueen linnustoa selvitettäessä. Selvityksessä keskityttiin erityisesti uhanalaisiin ja muihin suojelullisesti huomionarvoisiin lajeihin, kuten lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I lajien sekä Suomen kansainvälisen linnustonseurannan erityisvastuulajien esiintymiseen alueella. Maastossa kaikki havainnot eri lintulajien reviireistä kirjattiin ylös peruskarttapohjille. Perusteena lajin pesimiselle alueella käytettiin ensisijaisesti havaintoja lintujen reviirikäyttäytymisestä, joiksi tulkittiin esimerkiksi laulava koiras, ruokaa kantavat tai varoittelevat yksilöt sekä pesä- ja poikuehavainnot. Harvalukuisten lajien reviirimääriä arvioitaessa tulkinnat eri lajien tai yksilöiden pesimisestä alueella tehtiin pääosin jo yhden reviiriin viittaavan havainnon perusteella. Kartoituslaskentamenetelmällä tutkittiin noin19 hehtaarin selvitysalue kokonaan (kuva 2-1). Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään vähintään kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueiden rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. 4. UHANALAISET ELIÖLAJIT Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmään on tallennettu kaksi epätarkkaa, Mutalassa tehtyä havaintoa silmälläpidettäviksi luokitelluista (NT) kovakuoriaisista: auhtolantiaisesta ja punaviherikkäästä. Tämän selvityksen yhteydessä suunnittelualueella ei havaittu uhanalaisluokiteltuja eliölajeja. Luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainituista lajeista alueella voi tulla kyseeseen liito-oravan esiintyminen. Kurapuron varren sekametsät (kuviot 12 ja 17) ja läheiset haapaa kasvavat metsäkuviot (kuviot 11, 14 ja 19) saattavat soveltua liito-oravan ruokailualueiksi. Kartoitusajankohdasta johtuen liito-oravan esiintymistä ei ollut mahdollista selvittää tämän luontoselvityksen yhteydessä. Liito-oravan kevät- ja syysaikaisena ravintolähteenään ja suojapuinaan käyttämiä kuusia esiintyy alueella vain muutamia yksittäisiä puita alueen eteläisimmissä osissa. Kuusen puuttumisen/vähäisyyden ja ruokailualueiksi soveltuvien alueiden pienialaisuuden takia alueen metsät eivät yksinään riitä liito-oravan elinalueeksi. Liito-oravan esiintyminen alueen eteläosassa voi kui-

7 4 tenkin olla mahdollista, mikäli lähiympäristössä sijaitsee sopivia metsäalueita täydentämään liitooravan elinympäristövaatimukset. 5. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Suunnittelualueen keskiosassa sijaitsee kolmen hehtaarin kokoinen viljelypalsta-alue, joka rajautuu etelässä tuoreen kankaan ja pohjoisessa lehtomaisen kankaan varttuneisiin mäntyvaltaisiin talousmetsiin. Alueen eteläosa muodostuu pientaloalueista, entisistä umpeenkasvaneista pihapiireistä sekä muista pääosin lehtipuuvaltaisista kulttuurivaikutteisista ja aluskasvillisuudeltaan rehevistä tai lehtomaisista alueista. Alueen pohjoisosassa Salpakankaankadun pohjoispuolella on kosteapohjaista hieskoivikkoa. Etenkin alueen eteläosissa esiintyy runsaasti puutarhakarkulaisia ja vieraslajeja. Suunnittelualueen lounaisosan poikki virtaa Kurapuro, jonka uoma on perattu. Puron läheisyydessä kasvillisuus on ympäröiviä alueita rehevämpää. Alueen kasvillisuudeltaan ja puustorakenteeltaan edustavimmat metsiköt sijoittuvat Kurapuron varteen (kuviot 12 ja 17, kuva 5-1). Yksittäisiä vanhempia puita ja lahopuustoa esiintyy myös kuvioilla 10 ja 14 (kuva 5-1). Tarkemmat kuviokohtaiset kasvillisuuskuvaukset ja kasvillisuuskuviointi on esitetty kappaleessa 5.2 ja kuvan 5-2 kartalla. Kuva 5-1. Kurapuron ojaksi perattua uomaa. 5.1 Kasvillisuuskuviot Kuvio 1, Voimajohtoalue Voimajohtoalueella kasvaa pajupensaikkoa. Kuvio 2, Kulttuurivaikutteista kosteaa lehtoa Kulttuurivaikutteisen kostean lehdon puusto muodostuu varttuneesta haavasta ja koivusta. Aluskasvillisuutta hallitsee nuori lehtivesaikko, jonka lomassa kasvaa vadelmaa, maitohorsmaa ja nokkosta. Muita yleisesti esiintyviä lajeja ovat nurmilauha, puna-ailakki, huopaohdake, koiranputki, ojakellukka, metsäalvejuuri, metsäkorte, ahomansikka ja koiranheinä. Vähäisenä tavataan korpiorvokkia. Kuvio 3, Kosteapohjainen koivikko Kosteapohjaisessa hieskoivikossa aluskasvillisuus on hyvin yksipuolista kasvupaikan ravinteisuudesta huolimatta. Kenttäkerroksen kasvillisuus muodostuu lähes yksinomaan vadelmasta, nurmilauhasta, metsäalvejuuresta ja puna-ailakista sekä paikoittain runsaina esiintyvistä mesimarjas-

8 5 ta, metsäkortteesta. Vähäisenä tavataan oravanmarjaa ja metsätähteä. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajaa, tuomea ja kuusen taimia. Kuva 5-2. Kasvillisuuskuviointi. Kuvio 4, Pieni hieskoivikko Salpakankaankadun eteläreunassa kasvaa pieni hieskoivikko, jonka kenttäkerroksen kasvillisuutta hallitsevat vadelma ja nurmilauha. Kuvio 5, Varttunut talousmetsämännikkö Lehtomaisen kankaan varttunutta, harvennushakattua talousmetsämännikköä, missä kasvaa sekapuuna nuorempaa hieskoivua ja pensaskerroksessa vähän pihlajaa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat vadelma, metsäalvejuuri, metsätähti ja nurmilauha. Vähäisempänä esiintyy mesimarjaa,

9 6 riidenliekoa, metsälauhaa, puna-ailakkia, mustikkaa, kevätpiippoa, oravanmarjaa, metsätähtimöä ja suo-orvokkia. Kuva 5-3. Kuvion 2 kasvillisuutta. Kuva 5-4. Koivikkoa kuviolla 3. Kuvio 6, Voimakkaasti harvennettu mänty-koivusekametsä Mäntyä ja hieskoivua kasvavaa varttunutta sekametsää. Puustoa on harvennettu voimakkaasti, mikä on vaikuttanut aluskasvillisuuteen. Valoisan metsikön kenttäkerroksessa valtalajeja ovat nurmilauha, kangasmaitikka, metsätähti, metsälauha ja mesimarja. Metsäalvejuurta esiintyy tasaisen harvakseltaan ja metsäimarretta laikuittain. Muita vähälukuisempia lajeja ovat maitohorsma, rätvänä, kevätpiippo, vadelma, nurmirölli, puolukka ja mustikka. Maasto on paikoin karhunsammalten soistamaa. Pensaskerroksessa kasvaa vähän pihlajaa. Maassa on hakkutähteitä.

10 7 Kuva 5-5. Varttunutta talousmetsämännikköä kuviolla 5. Kuva 5-6. Kuvion 6 kasvillisuutta. Kuvio 7, Palsta-alue Viljelypalstojen alue. Kuvio 8, Tien reunuspuusto Nurmeksentien reunaan on istutettu rauduskoivua. Aluskasvillisuus muodostuu tavanomaisesta, rehevöityneille niityille tyypillisestä piennarlajistosta, jota on hoidettu niittämällä. Ojan reunassa kasvaa pajupensaikkoa.

11 8 Kuva 5-7. Nurmeksentien reunuspuustoa. Kuvio 9, Varttunut talousmetsämännikkö Mustikkatyypin (MT) tuoreella kankaalla on harvennushakattua varttunutta talousmetsämännikköä. Sekapuuna kasvaa vähän nuorta koivua ja pihlajaa, sekä yksittäisiä varttuneita haapoja ja koivuja. Pensaskerroksessa on pihlajan vesoja ja vaahteran taimia. Mustikkavaltaisessa kenttäkerroksessa esiintyy yleisenä myös metsälauhaa, metsäkastikkaa, metsätähteä, oravanmarjaa, kevätpiippoa, kangasmaitikkaa ja kultapiiskua. Harvennushakkuiden jäljiltä maassa on paikoin hakkuutähteitä ja metsäkoneen ajouria. Ojan penkalla kasvaa kapeana vyöhykkeenä nuorta lehtipuustoa sekä lehtivesaikkoa (koivut, haapa, raita, pihlaja, paatsama), ja aluskasvillisuus on hieman edellä kuvattua rehevämpää. Kuva 5-8. Tuoreen kankaan talousmetsämännikköä kuviolla 9.

12 9 Kuvio 10, Entinen pihapiiri Kuviolla on puuttomia aukioita, joiden väleissä ja reunamilla kasvaa paikoin tiheää nuorta lehtipuustoa (mm. raitaa, pihlajaa, koivua, haapaa, tuomea). Siellä täällä on useita vanhoja kookkaita (läpimitta rinnankorkeudelta yli 50 cm), latvustoltaan haaroittuneita mäntyjä ja koivuja sekä pari lahoa koivupökkelöä ja pari vanhaa omenapuuta. Rehevää aluskasvillisuutta luonnehtivat pioneerilajit ja viljelykarkulaiset (mm. virpiangervo, suopayrtti, tuomipihlaja). Virpiangervo muodostaa laajoja pensaikkoja. Avoimilla alueilla runsaslukuisimpia lajeja ovat maitohorsma, koiranputki, nokkonen, koiranheinä, lupiini, vadelma, jättipalsami, puna-ailakki ja ruusuruoho. Kuvio 11, Haavikko Haavikon kenttäkerroksessa kasvaa haavan vesojen seassa maitohorsmaa, nurmilauhaa, koiranputkea, jättipalsamia, hevonhierakkaa ja koiranheinää. Puiden läpimitta rinnankorkeudelta on keskimäärin 20 cm. Kuvio 12, Sekapuustoinen puronvarsimetsä Kuvion poikki virtaa Kurapuro, jonka uoma on perattu. Kuvion valtapuusto muodostuu varttuneesta männystä, haavasta ja koivuista, joiden seassa kasvaa nuorta lehtipuustoa. Koivun ja haavan läpimitta on rinnankorkeudelta keskimäärin noin 20 cm (vaihdellen välillä cm). Kuviolla esiintyy myös vanhoja kookkaita mäntyjä sekä jonkin verran lahoja kolopuita. Männyn esiintyminen painottuu kuvion itä- ja länsiosiin, lajin puuttuessa lähes kokonaan kuvion keskiosista. Kasvupaikkatyypiltään kuvio on tuoretta keskiravinteista lehtoa, joka karuuntuu kuvion reunaosissa paikoin lehtomaiseksi kankaaksi. Pensaskerroksessa kasvaa runsaasti pihlajaa sekä kuvion reunimmaisia osia lukuun ottamatta myös tuomea, taikinanmarjaa, koiranheittä, punaherukkaa, vadelmaa, korpipaatsamaa, tuomipihlajaa ja vaahteran siementaimia. Valtalajeina esiintyvien oravanmarjan ja nurmilauhan lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa yleisenä metsäkastikkaa, metsäimarretta ja kultapiiskua sekä vähäisempänä nuokkutalvikkia, pikkutalvikkia, ahomansikkaa, mustikkaa, kangasmaitikkaa, metsämaitikkaa, metsätähteä, kevätpiippoa ja nurmirölliä. Peratun puron penkereellä tavataan edellä mainittujen lisäksi vähän mesiangervoa, hiirenporrasta, metsäalvejuurta, rönsyleinikkiä, lillukkaa ja suo-orvokkia. Pohjakerros on aukkoinen. Kuva 5-9. Puronvarsimetsää kuvion 12 länsiosassa. Kuvio 13, Joutomaa Puuton joutomaa-aukio, jolla kasvaa pääasiassa maitohorsmaa, vadelmaa ja jättipalsamia. Reunaosissa tavataan myös mm. hietakastikkaa, kangasmaitikkaa, nurmirölliä, ruusuruohoa, nurmitädykettä, siankärsämöä, niittysuolaheinää, kannusruohoa, aitovirnaa, koiranputkea ja poimulehteä. Aukion eteläreunassa kasvaa yksi nuori metsävaahtera.

13 10 Kuvio14, Harva lehtimetsä joutomaalaikkuineen Kulttuurivaikutteista, harvapuustoista lehtimetsää. Puustossa on nuorta ja varttunutta haapaa ja rauduskoivua (läpimitta rinnankorkeudelta cm) sekä yksittäisiä raitoja, mäntyjä, tuomia ja varttuneita vaahteran taimia. Kuvion itäosissa on myös pieniä puuttomia joutomaalaikkuja. Kenttäkerrosta hallitsevat monin paikoin maitohorsma, vadelma, koiranputki, nokkonen ja koiranheinä. Metsäkoneen ajourilla ja muilla matalakasvustoisemmilla paikoilla esiintyy edellä mainittujen lajien lisäksi nurmilauhaa, ojakellukkaa, rönsyleinikkiä, nurmitädykettä, metsäkortetta, niittynätkelmää, siankärsämöä, ojakärsämöä, ruusuruohoa, aitovirnaa, särmäkuismaa, harakankelloa, kangasmaitikkaa, nuokkuhelmikkää, poimulehteä, vuohenputkea, oravanmarjaa, nurmikaunokkia, kultapiiskua ja huopaohdaketta. Kuviolla tavataan myös laajoja pajuangervokasvustoja sekä jättipalsamia ja lupiinia. Kuva Harvaa lehtimetsikköä kuviolla14. Kuvassa näkyy vasemmalla kuvion 13 puuton joutomaalaikku. Kuvio 15, Lehtivesaikko Lehtipuuvesaikkoa ja nuorta lehtipuustoa (pihlaja, raita, haapa, koivut) ojaksi peratun puron penkereillä. Seassa on yksittäisiä varttuneita koivuja, haapoja ja mäntyjä (läpimitta rinnankorkeudelta cm). Kuvio 16, Lehtomaisen kankaan männikkö Lehtomaisen kankaan varttunutta männikköä. Mäntyjen läpimitta rinnankorkeudelta on cm. Sekapuina on yksittäisiä koivuja ja haapoja. Pensaskerroksessa kasvaa runsaasti pihlajaa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat metsäkastikka, oravanmarja, mustikka, metsätähti, kielo ja kultapiisku. Kuvio 17, Sekapuustoinen puronvarsilehto Puustorakenteeltaan monipuolista tuoretta lehtoa. Valtapuusto muodostuu varttuneesta haavasta ja koivusta (läpimitta rinnankorkeudelta cm). Seassa kasvaa myös nuorta lehtipuustoa, puumaista tuomea ja raitaa sekä harvakseltaan kookkaita mäntyjä (parhaimmillaan läpimitta rinnankorkeudelta yli 50 cm). Kuvion eteläosassa uoman itäpuolella kasvaa kookkaita salavia. Lahoja kolopuitakin esiintyy. Tiheässä pensaskerroksessa on tuomen lisäksi runsaasti pihlajaa, koiranheittä, punaherukkaa, tuomipihlajaa, vaahteran siementaimia sekä haavan ja muiden lehtipuiden vesoja. Kenttäkerroksen runsaslukuisimpia lajeja ovat oravanmarja, nurmilauha, lillukka, metsäimarre, korpi-imarre, ahomansikka, nurmitädyke, rohtotädyke, ojakellukka, metsätähti ja kultapiisku. Kuvion poikki virtaa puro, jonka uoma perattu. Uoman reunamilla tavataan em. lajien lisäksi jonkin verran suursaniaisia ja mesiangervoa. Metsäalvejuurta esiintyy myös etäämpänä

14 11 uomasta harvakseltaan. Aukkoisessa pohjakerroksessa tavataan suikerosammalia, metsälehväsammalia ja myyränsammalta. Lehtolaikku ei ole luonnontilainen. Sen poikki virtaava puro on perattu ja alueella on jälkiä maanmuokkauksista. Lehtolaikun luonnontilaa alentavat maanmuokkauksien lisäksi alueella esiintyvät viljelykarkulaiset ja muu kulttuurivaikutteinen lajisto. Puustoa on käsitelty, mutta se on paikoin säilyttänyt monipuolista rakennettaan. Kuvio on alentuneesta luonnontilasta huolimatta paikallisesti huomionarvoinen ympäristö monimuotoisuuden sekä harvakseltaan esiintyvien vanhojen kookkaiden puiden sekä lahoja kolopuiden ansiosta. Kuva Lehtivesaikkoa Kurapuron varressa kuviolla 15. Kuva Tuoretta lehtoa kuviolla 17.

15 12 Kuva Lehtomaisen kankaan varttunutta männikköä kuviolla 16. Kuvio 18, Nuori raitametsikkö Nuorta raitaa, varttuneita koivun taimia ja matalaa lehtivesaikkoa (raita, koivu, haapa, pihlaja) kasvava alue. Kuvion itäosassa, Nurmeksentien reunassa on muutama kookas kuusi. Harvennuksien jäljiltä maassa on hakkuutähteitä. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluu koiranheinä, nurmilauha, nurmirölli, kannusruoho, ruusuruoho, aitovirna, nurmitädyke, valkoapila, puna-apila, maitohorsma, voikukka, rohtotädyke, ahomansikka, kultapiisku, ahosuolaheinä ja lupiini. Kuvion länsireunassa on laajoja pihlaja-angervo- ja nokkoskasvustoja. Kuva Kuvion 18 kasvillisuutta.

16 13 Kuvio 19, Kulttuurivaikutteinen lehtimetsä Harvapuustoinen lehtimetsä, jonka aluskasvillisuus on rehevää ja kulttuurivaikutteista. Valtalajeja ovat maitohorsma, vadelma, ojakellukka, nokkonen, metsäalvejuuri, nurmitädyke ja rehevän paikan heinät. Puusto muodostuu varttuneesta haavasta ja koivuista (läpimitta rinnankorkeudelta cm). 6. PESIMÄLINNUSTO Selvitysalueella havaittiin melko tyypillinen määrä alueella pesiviksi tulkittua pesimälintulajistoa (taulukko 1). Pesimälajistoon tulkittiin kuuluvan 20 lintulajia, joilla oli selvitysalueella yhteensä 73 reviiriä. Pikkukäpylintu, joita havaittiin neljä yksilöä selvitysalueen yli lentävässä parvessa, ei tulkittu kuuluvan alueen pesimälajistoon. Kyseessä olivat hyvin todennäköisesti muualla pesineet, vaelluksella olevat linnut. Linnuston tiheydeksi muodostuu selvitysalueella keskimäärin noin 3,8 paria hehtaarilla. Selvästi yleisin havaittu laji oli pajulintu, jonka reviirit muodostivat lähes kolmanneksen koko selvitysalueen linnuston reviirimäärästä. Muita yleisimpiä lajeja olivat peippo, punarinta ja talitiainen. Vajaan 20 hehtaarin kokoinen selvitysalue muodostuu pääosin varttuneista mäntyvaltaisesta sekametsästä (kuva 6-1) ja toisaalta vähän nuoremmista lehtipuuvaltaisista lehdoista (kuva 6-2). Lisäksi suurehkon osan alueen pinta-alasta muodostaa palsta-alue. Havaittua lajistoa voidaan pitää hyvin tyypillisenä tällaisille elinympäristöille. Myös paritiheyttä voitaneen pitää melko tyypillisenä määränä, joka vastaavan kaltaisilla elinympäristöillä esiintyy. Yleisin laji, pajulintu, esiintyy runsaana tiheää lehtipuustoa kasvavilla alueilla sekä metsissä, joissa on lehtipuustoa alikasvoksena. Lähialueilla, mutta selvitysalueen ulkopuolella havaittiin lisäksi 7 lintulajia. Näitä olivat mustarastas (Turdus merula), pensaskerttu (Sylvia communis), kalalokki (Larus canus), varis (Corvus corone cornix), metsäkirvinen (Anthus trivialis) käki (Cuculus canorus) ja tervapääsky (Apus apus). Taulukko 6-1. Selvitysalueella havaitut lintulajit ja parimäärät. Laji parimäärä pajulintu (Phylloscopus trochilus) 23 peippo (Fringilla coelebs) 11 räkättirastas (Turdus pilaris) 5 punarinta (Erithacus rubecula) 5 talitiainen (Parus major) 5 lehtokerttu (Sylvia borin) 3 punakylkirastas (Turdus iliacus) 3 harakka (Pica pica) 2 käpytikka (Dendrocopos major) 2 sinitiainen (Parus caeruleus) 2 varpunen (Passer domesticus) 2 harmaasieppo (Muscicapa striata) 2 keltasirkku (Emberiza citrinella) 1 viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) 1 västäräkki (Motacilla alba) 1 pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) 1 kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) 1 vihervarpunen (Carduelis spinus) 1 tikli (Carduelis carduelis) 1 rautiainen (Prunella modularis) 1 lehtokurppa (Scolopax rusticola) 1 Selvitysalueella ei havaittu Euroopan Unionin lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I lajeja tai valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia lajeja. Myöskään silmälläpidettäviksi luokiteltuja lajeja tai Suomen kansainvälisen linnustonseurannan erityisvastuulajeja ei selvitysalueella havaittu.

17 14 Kuva 6-1. Melko iäkästä mäntyä kasvava alue palsta-alueen eteläpuolella. Kuva 6-2. Pääasiassa koivua ja haapaa kasvava lehtipuumetsä selvitysalueen eteläosassa. 7. YHTEENVETO Suunnittelualuetta hallitsevat metsätaloudellisesti hoidetut varttuneet männiköt ja lehtimetsät sekä kolmen hehtaarin laajuinen palsta-alue. Alueen eteläosassa on pientaloasutusta, vanhoja umpeenkasvaneita pihapiirejä ja joutomaita. Viljelykarkulaisia ja kulttuurinseuralaislajeja esiintyy yleisesti. Kasvupaikkatyyppi vaihtelee selvitysalueella tuoreesta kankaasta kosteaan lehtoon. Kaava-alueen lounaisosassa virtaa Kurapuro, jonka uoma on perattu ojaksi. Alueen kasvillisuudeltaan ja puustorakenteeltaan edustavimmat metsät sijoittuvat Kurapuron varteen. Kyseiset metsät (kuviot 7 ja 10, kuva 5-1) eivät ole luonnontilaisia, eivätkä ne siten ole rinnastettavissa vastaaviin uhanalaisiin luontotyyppeihin tai täytä metsälain 10 :n mukaisten lehtolaikkujen vaatimuksia. Monimuotoisuutensa ja metsiköissä harvakseltaan esiintyvien vanhojen mäntyjen, ko-

18 15 lopuiden ja lahopuuston takia em. metsikkökuviot ovat kuitenkin paikallisesti huomionarvoisia ympäristöjä. Lisäksi Kurapuron varren sekametsät (kuviot 12 ja 17) ja läheiset haapaa kasvavat metsäkuviot (kuviot 11, 14 ja 19) saattavat soveltua liito-oravan ruokailualueiksi. Kuusen vähäisyyden ja ruokailualueiksi soveltuvien alueiden pienialaisuuden takia alueen metsät eivät yksinään riitä liito-oravan elinalueeksi. Liito-oravan mahdollinen esiintyminen alueella edellyttää, että lähiympäristössä sijaitsee sopivia metsä-/puustoalueita täydentämään liito-oravan elinympäristövaatimukset. Kurapuron varren lehtometsää ja vanhoja puita suositellaan säästämään mahdollisuuksien mukaan, mikäli niiden säästäminen ei ole ristiriidassa muiden alueen suunnittelua ohjaavien tekijöiden kanssa. Jos Kurapuron varren sekametsiin tai muualle alueen eteläosaan kohdistuu rakentamista, suositellaan alueella tehtävän liito-oravakartoitus kevättalvella. Suunnittelualueella ei sijaitse metsälain 10 :n tarkoittamia metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita elinympäristöjä, vesilain 2. luvun 11 :n mukaisia pienvesiä, luonnonsuojelulain 29 :n suojaamia luontotyyppejä, uhanalaisia lajeja eikä luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina uhanalaisiksi luokiteltuja luontotyyppejä. Selvitysalue ei ole linnustollisesti erityisen merkittävä. Uhanalaista tai muuta vaateliasta lajistoa ei selvityskäynneillä havaittu. Kaikki selvitysalueella ja sen välittömässä lähiympäristössäkin havaitut lintulajit ovat tyypillisiä kulttuuriympäristön ja toisaalta nuorehkojen ja varttuneiden talousmetsien lintulajeja. Lahdessa RAMBOLL FINLAND OY Hannu Sillanpää Insinööri AMK Tarja Ojala FM, ryhmäpäällikkö

19 16 8. LÄHTEET Koskimies, P. 1994: Linnustonseuranta ympäristöhallinnon hankkeissa Ohjeet alueelliseen seurantaan. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B18. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.) 1988: Linnustoseurannan havainnointiohjeet Helsingin yliopiston eläinmuseo. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Hämeenlinna. 192 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s.