Esa Lammi & Pekka Routasuo LILLMOSSASKOGENIN ASEMAKAAVA-ALUEEN (713300) LUONNONOLOT. Esa Lammi

Transkriptio

1 Esa Lammi & Pekka Routasuo LILLMOSSASKOGENIN ASEMAKAAVA-ALUEEN (713300) LUONNONOLOT Esa Lammi

2 1 JOHDANTO Espoon kaupunkisuunnittelukeskus on laatinut asemakaavan Perusmäen eteläpuolella sijaitsevalle Gobbackan alueelle (712600). Kaavan tavoitteena on pientaloasutuksen täydentäminen ja laajentaminen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kesäkuussa 2013 selkeästi yleiskaavan mukaisen osan kaavasta, josta oli rajattu väliaikaisesti pois viisi aluetta, jotka ovat Espoon pohjoisosien yleiskaavassa pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M) tai virkistysaluetta (V). Nämä alueet on ollut tarkoitus liittää mukaan kaavaan ns. kakkosvaiheessa. Pois rajattuihin alueisiin kuului myös Lillmossaskogenin asemakaava-alue (713300), joka oli varattu osin pientalorakentamiseen (AP) ja osin virkistysalueeksi (VL). Gobbackan kaavasta tuli lainvoimainen elokuussa Lillmossaskogenin asemakaava-alue on yksityisomistuksessa. Alueen luonnonoloja on selvitetty vuonna 2005 osana laajemman alueen kattanutta Perusmäen Viiskorven luontoselvitystä (Ympäristösuunnittelu Enviro 2005). Lillmossaskogenin alueelta löytyi lepakoiden käyttämä ruokailupaikka, mutta ei muita merkittäviä luontokohteita. Alueen läheltä löydettiin lisäksi liito-oravan jätöksiä. Asemakaavaalueen maanomistajat tilasivat kesällä 2016 alueen suunnittelua varten ns. luontolausunnon, jonka tarkoituksena on kesäisen maastokäynnin ja muun aineiston avulla arvioida, onko aiemman luontoselvityksen tuloksia tarpeen päivittää ja millä edellytyksillä alueen maankäyttöä olisi mahdollista kehittää. Lausunnon on laatinut biologi, FM Esa Lammi. 2 SELVITYSALUE JA MENETELMÄT Selvitysalue sijaitsee Pikkunevantien pohjoispuolella ja rajoittuu länsireunastaan Gobbackantiehen ja itäpäästä Kalliomäentiehen (kuva 1). Alueen eteläreunassa on kaksi asuinrakennusta pihamaineen, mutta muutoin koko alue on metsää. Alueen itäpuolelle Nyppylätien varteen on rakenteilla uusia pientaloja. Pohjoispuolella on Espoon pohjoisosien yleiskaavassa maa- ja metsätalousalueeksi osoitettua metsää. Selvitysalueen pinta-ala on 8 hehtaaria, josta noin 0,65 hehtaaria on pihamaita. Selvitysalueen metsää luonnehdittiin Perusmäen Viiskorven luontoselvityksessä tavanomaiseksi, talouskäytössä olleeksi metsäksi. Alueen itäosassa oli harvennettua mäntytaimikkoa, mutta muu alue oli säästynyt voimaperäiseltä puuston käsittelyltä. Alueen pohjoisosan männikköinen mäki ja sitä reunustava kuusimetsä todettiin merkittäväksi lepakoiden saalistusalueeksi, mutta lepakoiden päiväpiiloja tai lisääntymispaikkoja ei löydetty (Ympäristösuunnittelu Enviro 2005). Alueen lähiympäristöstä löydettiin runsaasti liito-oravan jätöksiä (Routasuo 2006). Ympäristö on varmistettu liito-oravan asuttamaksi edelleen keväällä 2015 (Espoon kaupungin ympäristökeskus 2016). 1

3 Lillmossaskogenin asemakaava-alueen luonnonolot Kuva 1. Selvitysalue (sininen viiva) kantakartta- ja ilmakuvapohjalla. Gobbackan asemakaavaehdotuksessa sisempi alue (A) oli merkitty asuinkorttelien alueeksi ja ulompi alue (B) virkistysalueeksi. Ilmakuva ja pohjakartta Espoon kaupunkimittausyksikkö. 2

4 Lausuntoa varten alueelle tehtiin maastokatselmus Katselmuksessa kierrettiin koko alue ja havainnoitiin kasvillisuutta ja luontotyyppejä. Aluetta koskevat tiedot tarkistettiin myös tuoreimmista Espoon uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä käsittelevistä julkaisuista (Korri 2011, Lammi & Routasuo 2013, Lampinen & Annala 2014). Niissä ei ollut Lillmossaskogenin asemakaava-aluetta koskevia tietoja. Lähin julkaisuissa mainittu kohde on alueen pohjoispuolella sijaitseva Liselottin luonnonsuojelualue, jonka rajalle asemakaava-alueelta on matkaa noin 50 metriä. 3 ALUEEN LUONNONOLOT 3.1 Kasvillisuus Selvitysalueen länsipuolisko on alavaa metsämaastoa, itäosan läpi kulkee matala, metsäinen kallioharjanne. Alue on luonnonolojen puolesta jaettavissa kuuteen kuvioon (kuva 2). Länsireunassa (kuvio 1) on harvennettua koivuvaltaista sekametsää. Kuvion pohjoisosassa kasvaa myös joitakin kookkaita haapoja. Pienpuustona on pihlajaa ja haapaa paikoin tiheänä vesaikkona. Aluskasvillisuus koostuu tyypillisistä tuoreen ja lehtomaisen kankaan lajeista, kuten mustikasta, käenkaalista ja metsäkastikasta. Alueen pohjoisosassa on joitakin kosteita painanteita, joiden kasvilajistoon kuuluvat mm. ranta-alpi, korpikaisla, nurmilauha ja korpikastikka. Kuva 2. Luonnonolojen kuvauksessa käytetyt kuviot. 3

5 Alueen eteläosassa olevien asuinrakennusten pihamaita reunustavat lehtipuuvaltaiset lehtomaisen kankaan metsiköt (kuvio 2). Ylispuustona on rauduskoivuja ja niiden katveessa kasvaa haapaa, nuorta koivua, pihlajaa ja joitakin nuoria kuusia. Aluskasvillisuus on monilajista. Siihen kuuluu mm. kieloa, valkovuokkoa, ahomansikkaa, jänönsalaattia, metsäkortetta, metsäalvejuurta, lehtotesmaa ja nuokkuhelmikkää. Pikkunevantien varrella on muuta aluetta kosteampi notkelma, jossa kasvaa myös tervaleppiä, punaherukkaa, rönsyleinikkiä ja hiirenporrasta. Asuinrakennusten pohjoispuolinen alue (kuvio 3) on vaihtelevaa, talouskäytössä ollutta kuusikangasta, joka on paikoin hieman soistunut. Alueella on tehty harvennushakkuita kymmenisen vuotta sitten. Puusto on säilynyt parhaiten kuvion eteläosassa, jonka varovasti harvennettu ylispuusto on noin vuoden ikäistä (kuva raportin kannessa). Sekapuustona on koivuja ja mäntyjä. Kuvion pohjoispään kuusista suurin osa on hakattu. Jäljelle on jätetty mäntyjä ja koivuja. Aluskasvillisuus on hakkuiden jälkeen heinittynyt (kuva 3). Kuvion kasvilajistossa todettiin vain tavanomaisia metsälajeja, mm. mustikkaa, metsätähteä, metsälauhaa ja metsäkastikkaa. Eteläpään pienellä korpilaikulla kasvaa myös hiirenporrasta, metsäkortetta, jänönsalaattia, ranta-alpia, nurmilauhaa ja korpirahkasammalta. Harvinaisia kasvilajeja sielläkään ei todettu. Alueen keskiosassa oleva kallioharjanne (kuvio 4) kohoaa kymmenkunta metriä muun maaston yläpuolelle. Harjanne on metsäinen, mutta sen pohjoispäässä on pieni avokallio (kuva 4). Sen kasvilajistossa on niukkaravinteisille kallioille ominaisia lajeja, runsaimpina metsälauha, kevätpiippo, kangasmaitikka, ahosuolaheinä, kanerva, virnasara, seinäsammal ja poronjäkälät. Etelämpänä kallioharjannetta peittää melko tiheä 30 vuoden ikäinen männikkö, jossa on sekapuuna koivua. Pienpuustona on lähinnä pihlajaa ja koivua (kuva 5). Aluskasvillisuus koostuu tuoreen kankaan lajeista, mm. mustikasta, kielosta, metsäkastikasta ja sananjalasta. Kallioharjanteen etelä- ja itärinteellä (kuvio 5) on vuoden ikäistä männikköä. Männyt ovat varttuneet 15 metrin mittaan, pienpuustona on etenkin pihlajaa. Aluskasvillisuus on samankaltaista kuin kuviolla 4, mutta paikoin kasvaa myös jänönsalaattia. Rinteen eteläosassa on yksi parimetrinen pähkinäpensas. Selvitysalueen itäpää (kuvio 6) on voimakkaasti harvennettua tuoreen kankaan sekametsää. Kymmenisen vuotta sitten tehdyssä harvennuksessa on säästetty joitakin koivuja ja haapoja, mutta havupuut on poistettu. Hakkuualue on vesoittunut ja kasvaa nykyisin 2 3 metrin mittaista tiheää koivikkoa ja pihlajikkoa. Aluskasvillisuudessa vallitsevat mustikka, metsäkastikka ja sananjalka. 4

6 Lillmossaskogenin asemakaava-alueen luonnonolot Kuva 3. Kuvion 3 pohjoispäätä. Alueelle on hakkuiden jälkeen noussut nuorta lehtipuustoa. Punaruskeana erottuva metsälauha on vallannut alaa muulta aluskasvillisuudelta. Kuva 4. Kallioharjanteen (kuvio 4) pohjoispään pieni avokallio. 5

7 Lillmossaskogenin asemakaava-alueen luonnonolot Kuva 5. Runsaan 30 vuoden ikäistä männikköä kuvion 4 eteläosasta. 3.2 Liito-orava ja lepakot Selvitysalueen ympäristössä kolme liito-oravan elinaluetta, joilta kaikilta laji on löydetty vuonna Alueet tarkistettiin uudelleen keväällä 2015 Espoon liitooravien kokonaisselvityksen yhteydessä (Pekka Routasuo / Enviro). Kaikki alueet olivat edelleen liito-oravan asuttamia. Liito-oravan elinalueista yhden on arvioitu ulottuvan selvitysalueen länsipäähän, jossa kasvaa muutamia kookkaita haapoja. Jätöslöydöt on tehty vain selvitysalueen ulkopuolella, josta on löydetty myös lajin pesäpuu (kuva 6). Heinäkuussa 2016 tehdyn maastokäynnin perusteella selvitysalueella ei ole liitooravalle sopivia pesäpuita eikä ruokailuhaavikoita. Ympäristössä pesivät liito-oravat todennäköisesti kuitenkin liikkuvat alueella, sillä selvitysalue sijaitsee elinalueiden välissä ja sen puusto tarjoaa hyvän kulkuyhteyden liito-oraville. Samaan johtopäätökseen päätyi myös Routasuo (2006) Gobbackan liito-oravia tarkastelevassa selvityksessään. Vuonna 2005 rajattu tärkeä lepakoiden saalistusalue on melko laaja ja ulottuu selvitysalueen pohjoispuolelle (kuva 6). Alueella ruokaili viiksisiippoja, jotka suosivat ruokailupaikoinaan usein tiheitä kuusivaltaisia metsiä. Heinäkuussa 2016 tehdyn maastokäynnin perusteella alue voisi edelleen sopia viiksisiipoille, joskin sen merkitys on saattanut kärsiä puuston harventamisesta. 6

8 Kuva 6. Liito-oravan elinalueet (keltainen varjostus), lepakoiden tärkeä ruokailualue (punainen katkoviiva) ja selvitysalueen rajaus (valkoinen viiva). Keltaiset pisteet ovat liito-oravan jätöslöytöjä ja punaiset pisteet todettuja pesäpuita (liito-oravat: Espoon kaupungin ympäristökeskus 2016; lepakot: Ympäristösuunnittelu Enviro 2005). 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Selvitysalue on kasvillisuudeltaan tavanomaista talouskäytössä ollutta metsämaastoa. Alueella ei ole todettu uhanalaisia tai muita harvinaisia kasvilajeja, eikä alueella ole kohteita, joissa huomionarvoisten kasvien tai harvinaisten eläinlajien esiintyminen olisi todennäköistä. Alueella ei ole luonnonsuojelulain tai vesilain suojaamia luontotyyppejä tai Espoossa tärkeiksi priorisoituja (Lähteenmäki 2010) luontotyyppejä. Selvitysalueen läheltä on löytynyt liito-oravan jätöksiä, mutta selvitysalueella lajille sopivaa ympäristöä on niukasti. Alueen pohjois- ja itäosan metsä on todennäköisesti tärkeä liito-oravan kulkuyhteyksien kannalta. Pohjoispään metsä saattaa edelleenkin olla myös tärkeä lepakoiden ruokailualue. Gobbackan asemakaavaehdotuksessa esitetty maankäyttö, joka mahdollistaisi rakentamisen alueen eteläosaan ja säilyttäisi pohjoisosan ja itäpään virkistysalueena, vaikuttaa luonnonolojen puolesta onnistuneelta. Virkistysalueeksi osoitetun alueen säilyttäminen metsäisenä turvaisi liito-orava liikkumismahdollisuudet ja säilyttäisi myös lepakoiden ruokailualueen. 7

9 Heinäkuussa 2016 tehdyllä maastokäynnillä ei ilmennyt seikkoja, joiden perusteella tarkempi luontoselvitys olisi aiheellinen. 5 LÄHDEVIITTEET Espoon ympäristökeskus 2016: Espoon liito-oravatietokannat (havaintopisteet, liito-oravan elinalueet). Tilanne maaliskuussa Korri, K. 2011: Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja kasvit: julkaisun toinen päivitys Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 2/ s. Lammi, E. & Routasuo, P. 2013: Espoon arvokkaat luontokohteet Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 2/ s. Lampinen, J. & Annala, K. 2014: Espoon perinneympäristöt Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 3/ s. Lähteenmäki, T. 2010: Espoon ympäristökeskuksen luonnon monimuotoisuuden suojelutyön perusteet ja priorisointi. Julkiasematon ohjeisto, Routasuo, P. 2008: Liito-oravan esiintyminen Gobbackan asemakaava-alueella. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Ympäristösuunnittelu Enviro 2005: Perusmäen Viiskorven alueen luontoselvitys Enviro ja Espoon kaupunkisuunnittelukeskus. 29 s. 8