MAKKARALAHDEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 MAKKARALAHDEN LUONTOSELVITYS Ympäristövinkki Ameriikantie VIEREMÄ Heini Niskanen

2 TIIVISTELMÄ JOHDANTO MENETELMÄT SELVITYSALUE Sijainti ja yleiskuvaus Suojeluarvot Kasvillisuus Kasvillisuuskuviot Eläimistö Linnusto Muu eläimistö LUONTOKOHTEIDEN ARVIOIMINEN LÄHTEET... 6 LIITTEET

3 1 JOHDANTO Iisalmen kaupunki tilasi Makkaralahden puistoalueille luonto-selvityksen. Tavoitteena oli löytää kaavoituksen kannalta oleelliset luontoarvot. Tässä selvityksessä on kartoitettu luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaiset arvokkaat kohteet sekä Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Lisäksi alueiden arviointiin ovat vaikuttaneet alueiden paikallisesti arvokkaat ominaisuudet niin maisemallisesti kuin luonnon arvojen vuoksi. 2 MENETELMÄT Esiselvitystyönä selvitin aiemmin kartoitetut tiedot. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta sain tiedot alueiden uhanalaisista ja harvinaisista lajeista. Pohjois-Savon Lintutieteelliseltä yhdistykseltä kysyin havaintotietoja linnustosta ja Iisalmen Luonto Museolta eläimistöstä. Maastokäynnit puistoalueille tein viikolla 36. Niiden yhteydessä selvitin tarpeellisessa määrin kasvillisuutta ja luonnon erityispiirteitä. Maastokäyntien ja olemassa olevien tietojen pohjalta kokosin raportin ja karttaliitteen, joista ilmenee eri luontotyyppien rajaukset ja muut huomionarvoiset luonnonominaisuudet. 3. SELVITYSALUE 3.1 Sijainti ja yleiskuvaus Selvitysalue sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa Iisalmen kaupungin Makkaralahdessa. Alue on noin 10 hehtaaria. Luontoselvitysalueet sijoittuvat pääasiassa Paloisjärven rantavyöhykkeelle. Seitsemän pienempää puistoaluetta sijoittuu asutuksen keskelle kauemmaksi rantaviivasta. Ranta-alueet ovat pääasiassa alavia ja tulvaherkkiä. 3.2 Suojeluarvot Selvitysalueelle on tehty liito-oravakartoitus vuoden 2012 toukokuussa. Makkaralahden eteläosassa on liito-oravien ruokailu- ja levähdyspuuryhmiä. 4. LUONTO 4.1 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee lähellä eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen pohjoisrajaa ja kuuluu Järvi-Suomen kasvimaantieteelliseen alueeseen. Eliömaakuntajaossa se on osa Pohjois-Savoa. Rehevimmät metsät sijoittuvat ranta-alueille. Tuoreet kankaat sijaitsevat korkeimmilla paikoilla kauempana rannasta. Ranta-alueiden metsät ovat tyypiltään lehtomaisia kankaita tai lehtoja. Uhanalaisista kasveista ei ole uutta tietoja ympäristökeskuksen rekistereissä. Ainoa rekistereihin merkitty kasvitieto uhanalaisrekisterissä on Meesia longiseta, isonuijasammal, vuodelta 3

4 1878. Tämä on vanha havainto museokokoelmissa. Kasvupaikaksi mainittu letto, mutta sijainnista ei tietoa. Esiintymää ei ole varmistettu. Puutarhakasvillisuutta esiintyy runsaasti, sillä metsiköihin on viety puutarhajätettä, josta kasvillisuus on päässyt leviämään Kasvillisuuskuviot Selvitysalueen puistoalueet on seuraavassa numeroitu juoksevalla numerolla kasvillisuustyyppien vaihtuessa. Vastaavat numerot löytyvät liitekartasta. 1. Hoidettua nurmialuetta leikkipuiston välittömässä läheisyydessä. 2. Entistä peltoa, pajuttunutta, kasvaa mesiangervoa, suurheiniä, nokkosta ja puutarhakasveja. 3. Lehtomainen kangas, järvenpuoleinen reuna koivuvaltainen, asutusta päin mentäessä havupuiden määrä lisääntyy. Rannan tuntumassa kivilouhikkoa, lienee entinen rantapenger. Kuvat 2 ja 3 4. Pajukkovyöhyke järven rannassa. Kuva 1 5. Puistomaista, harvaa lehtipuuvaltaista metsikköä. Rannassa isoja kuusia, haaparyhmä. Kuva 4 6. Rehevää niittymäistä aluetta, jossa muutamia nuoria kuusia ja tienpuoleisessa reunassa tiheämmässä pientä havupuuta. Aluskasvillisuutta on niitetty. Kuva 5 7. Haavikkoa ja joitakin koivuja järveen ulottuvassa niemekkeessä. Pajuvyöhyke rannan tuntumassa. Kuva 6 8. Nuorta koivuvaltaista lehtipuumetsikköä. 9. Avointa reheväkasvuista peltoa, mm. mesiangervoa, maitohorsmaa. Muutama puu. 10. Hoidettua nurmea, jossa muutama puu. 11. Koivuvaltainen varttunut rehevä metsä, kenttäkerroksessa mm. mesiangervoa ja vadelmaa. 12. Sekapuumetsää, rehevää, rannanpuolella enemmän lehtipuuta. Kuva Eri-ikäistä lehtipuumetsää. Paikoitellen pieniä haaparyhmiä ja isoja raitoja sekä avoimia laikkuja. 14. Entistä peltoa, alkanut pajuttumaan, varsinkin alavammasta eteläreunasta. 15. Hyvin kosteaa aluetta, jossa kasvaa muutama koivu ja vanhaa suurikokoista pajukkoa. Kenttäkerroksessa heinien ohella mm. hiirenporrasta, mesiangervoa, rönsyleinikkiä, suoorvokkia, metsäalvejuurta. Pohjoisosassa kasvaa raitaa ja muita puumaisia pajuja. 16. Koivikko, kostea maapohja. 17. Hoidettua nurmialuetta. 18. Rannassa maisemapuita. Rakennuksen ja rannan välissä haaparyhmä. Rakennuksen pohjoispuolella rajaojalla on koivurivistö. 19. Harvaa nuorta koivikkoa 20. Peltoa, jossa on muutama maisemapuu. Rantavyöhykkeellä pajukkoa. 21. Koivikko. Ei normaalia kenttäkasvillisuutta. Alueella on paljon puutarhoista tuotuja oksaja lehtikasoja. 22. Länsireunassa on nuorta lepikkoa ja koivua. Järvenpuoleinen reuna on kulttuurivaikutteista lehtomaista sekametsää, jossa monipuolinen kenttäkerros mm. karhunputki, mesiangervo, oravanmarja, harakankello, pietaryrtti, päivänkakkara, siankärsämö, nurmitädyke, rohtotädyke. Kieloa esiintyy, mutta voinee olla puutarhakarkulainenkin. Pohjakerroksessa on mm. seinäsammalta ja metsäliekosammalta. 23. Männikköä, istutettua nuorta n. 20v, seassa on koivua. 24. Nuorta istutettua koivikkoa. 25. Maisemapuuryhmä; kuusia, mänty ja haapoja. Kuva Iäkäs haavikko, jossa hieman kuusta. Muuttuu länsireunassa koivikoksi. Kuva Peltoa, jossa puuistutuksia Kuva 9 4

5 28. Alueella on maansiirtotyöt käynnissä, yksityisen omistuksessa. 29. Hoidettua nurmialuetta, muotoon leikattuja kuusia ja rannassa isompia maisemapuita. Kuvat 10 ja Venevalkamaan johtavan tien varrella koivua, kuusta ja pihlajaa, monimuotoinen. 31. Kostea lehtipuumetsikkö; koivua, harmaaleppää, haapaa, tuomea ja pajuja. Kenttäkerroksessa mm. ojakellukka, mesiangervo, punaherukka, rönsyleinikki ja sudenmarja. Sudenmarjan esiintyminen viittaa ravinteisuuteen, alue mahdollisesti kosteaa lehtoa. Järven puoleisessa reunassa on kaksi pientä lamparetta, joiden läheisyydessä haavikkoa. 32. Lehtomaista osin kulttuurivaikutteista koivikkoa, kenttäkerroksessa mm. metsämansikkaa, karhunputkea, huopaohdaketta, kultapiiskua, ojakellukkaa, koiranputkea, harakankelloa, metsäkurjenpolvea, metsäkortetta, nurmitädykettä, siankärsämöä, niittynätkelmää, pietaryrttiä ja nurmilauhaa. 33. Koivuvaltainen lehtomainen kangas, seassa kuusta, leppää ja haapaa. Kenttäkerroksessa mm. mustikkaa, puolukkaa, metsämansikkaa, käenkaalia, kultapiiskua, kevätpiippoa, metsäimarretta ja kieloa, joka voi olla myös puutarhakarkulainen, sillä alueella on runsaasti puutarhajätettä. 34. Hoidettu puistoalue, reunoilla kookkaita koivuja, keskemmällä pieniä istutettuja kuusia. 35. Mäntyvaltainen mustikkatyypin tuorekangas, kivinen ja kallioinen. Pensaskerroksessa on katajaa, pihlajan taimia. Kenttäkerroksessa mm. mustikka, kevätpiippo, metsätähti, kultapiisku, isotalvikki, metsälauha, puolukka. 36. Tienpuoleisessa reunassa on peltomaista aluetta, jossa korkea heinä- ja koiranputkikasvusto. Haapaa on sekä etelä- että pohjoisosassa. Pohjoisessa päädyssä on kalliorinnettä ja sekapuustoa. Keskiosassa on tiheää lehtipuustoa ja itäreunalla hoidettua nurmialuetta. Kuva Tienpuoleisessa päädyssä on isoja koivuja ja nuorta sekapuustoa. Keskellä ja pohjoispäädyssä on kuusikkoa. Pohjoisosassa rinnettä. Alueella on runsaasti puutarhajätettä, mm. haisee maatuva ruohonleikkuujäte. 38. Puusto on pääasiassa haapaa. Alueen länsireunalla osa haavoista ja koivuista kaulattuja. Aluskasvillisuudessa esiintyy runsaasti puutarhakasveja mm. jättipalsamia ja karhunköynnöstä. Kuva Eläimistö Linnusto Selvitysalueen linnusto on tyypillistä tämän seudun metsä-, pelto- ja vesilinnustoa sekä kulttuurialueiden lintuja mm. pajulintu, peippo, metsäkirvinen, tiaiset, harmaasieppo, rautiainen, punarinta, punatulkku, rastaat, lehtokurppa, ruokokerttunen, kiuru, västäräkki, viherpeippo, leppälintu, varpunen, sinisorsa, tavi, haapana Muu eläimistö Selvitysalueen eläimistö on seudulle tyypillistä metsä- ja kulttuurialueiden eläimistöä. Alueilla on hyviä elinympäristöjä jäniksille, pienpedoille ja oraville. Alueelta on tehty liitooravakartoitus, jossa Makkaralahden eteläosasta on löytynyt liito-oravien ruokailu ja levähdyspuita. 5 LUONTOKOHTEIDEN ARVIOIMINEN Selvityksessä on huomioitu metsä-, luonnonsuojelu- ja vesilain sisältämät kohteet. Lisäksi arviointiin ovat vaikuttaneet alueiden paikallisesti arvokkaat ominaisuudet niin maisemallisesti kuin luonnon arvojen vuoksi mm. kasvillisuuden monipuolisuus ja ekologisten käytävien säilyminen kaupunkialueella luonnontilaisten alueiden välillä. 5

6 Selvitysalueella huomattava määrä hoidettua tai puoliksi hoidettua puistomaista aluetta. Luonnontilaisemmilta alueilta löytyy niin luontoarvoiltaan tärkeitä kuin tavanomaisiakin kohteita. Luonto- ja maisema-arvoiltaan merkityksellisiä kohteita ovat mm. rannoilla sijaitsevat maisemapuut ja puuryhmät sekä mahdolliset liito-oravien elinympäristöt. Tavanomaisia tai luontoarvoiltaan vähäisiä alueita ovat mm. ne puistoalueet, joiden kasvillisuus on tyypillistä kangasmetsille ja joissa esiintyy runsaasti puutarhakasveja ja jätettä. 5.1 Luontoarvoiltaan merkittävät kohteet Alla olevassa luettelossa on mainittu ne kasvillisuuskuviot, joissa on joitakin erityisiä ominaisuuksia kasvillisuudessa, maastonmuodoissa, kosteusoloissa tai eläimistössä. Kasvillisuus Makkaralahden alueella viittaa maaperän runsasravinteisuuteen. Tässä kartoituksessa ei kuitenkaan tullut esille mitään harvinaisia tai uhanalaisia kasveja. 5. Rannanläheisyydessä oleva puuryhmä 7. Yhtenäinen, kookkaista puista muodostuva haavikko, näkyvällä paikalla. 12. Sekapuumetsä, mahdollinen liito-oravan elinympäristö 13. Alueen pohjoisreunassa on maaperältään kostea, suuria raitoja ja haapoja kasvava alue. Vahvasti lehtomaisia piirteitä. Mahdollinen liito-oravan elinympäristö. 15. Eteläreunastaan kostea/märkä alue, kasvillisuudessa viitteitä ravinteikkuuteen. Lienee ollut kosteaa lehtoa ennen ojitusta ja pelloksi muuttamista. 18. Maisemapuut järven rannassa, haaparyhmä sekä koivurivi rajaojalla. 22. Rannan läheisyydessä suuri mänty, monipuolinen kenttälajisto. 25. Rannalla sijaitsevat maisemapuut. 26. Haavikko. 29. Rannalla olevat isommat puut ja puuryhmät. 31. Kostea lehtipuumetsä, lehto, esiintyy sudenmarjaa. 35. Kallio 36. Kallioinen rinne pohjoispäädyssä. 6 LÄHTEET Luonnonsuojelulaki ( /1096) Metsälaki ( /1093) Vesilaki ( /587) Iisalmen Luonto Museo, Uolevi Skaren Pohjois-Savon Lintutieteellinen yhdistys, Jarmo Yliluoma Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Antti Lammi Liito-oravakartoitus 2012, Tarmo Saastamoinen LIITTEET Liite 1 Selvitysalueen sijaintikartta 1: Liite 2 Kasvillisuuskuvioiden kartta Liite 3 Valokuvaliite

7

8 LIITE 2.

9 LIITE 3. kuva 1: Makkaralahti, ranta pajukkoa kuviolta 4, taustalla näkyy kuvio 3. kuva 2: Lehtomainen kangas, sekapuusto. Kuvio 3

10 kuva 3: Koivikko, kuvio 3. kuva 4: Maisemapuuryhmä, kuvio 5

11 kuva 5: Avointa niittymäistä aluetta, jonkin verran nuoria puita. Taustalla maisemapuuryhmä, kuviot 6 ja 5 kuva 6: Haavikko niemessä, kuvio 7

12 kuva 7: Sekapuumetsä, kuvio 12 kuva 8: Pitkälahden puoleinen venevalkama. Maisemapuita ja haavikkoa, kuvio26

13 kuva 9: Peltoa, istutettuja puita, kuvio 27 kuva 10: Maisemapuita, kuvio 29

14 kuva 11: Hoidettua nurmea ja muotoon leikattuja kuusia, kuvio 29 kuva 12: Kallio, kuvio 36

15 kuva 13: Lehtipuumetsikkö, kuvio 38

16 Liito oravakartoitus 2012 Tarmo Saastamoinen,

17 Johdanto: Liito orava on yöeläin joka pesii koloissa ja oravan risupesissä. Se suosii varttuneita kuusisekametsiä, ja sitä tavataan taigametsän alueella aina Japaniin saakka. EU:n alueella sitä tavataan vain Suomesta ja Virosta. Liito orava syö talvella lehtipuiden norkkoja ja kesäisin puiden lehtiä. Erityisesti haavan ja lepän lehdet maistuvat. Talviravinnon huonosta sulavuudesta johtuen säilyvät papanat pitkälle kevääseen mieluisimpien levähdys ja ruokailupuiden tyvellä, mutta kesäravintoon siirryttäessä muuttuu uloste juoksevammaksi ja on hyvin vaikea löytää. Tästä johtuen pätevä liito oravakartoitus tulee tehdä keväisin. Löydetyt papanat tulkitaan aina merkiksi lisääntymis ja levähdysalueesta. Liito oraville on luonnollista pitää useita varapesiä, sekä vaihtaa vuosittain reviiriään. Suomi on liito oravan levinneisyysalueen läntisin osa. Liito orava esiintyy elinvoimaisena Euraasian taigavyöhykkeellä Suomesta itään päin aina Japaniin asti. Suomen metsäteollisuus on 1900 luvun alkupuolelta asti tuhonnut tehokkaasti liito oravan habitaatteja, joista arvellaan olevan jäljellä enää 10 20% (Lampila 2009). Jäljellä olevat populaatiot elävät eristyksissä toisistaan, ja niiden kasvu on heikkoa ja dispersaali hyvin riskialtista. Lainsäädäntö: Liito oravaa esiintyy EU:n alueella ainoastaan Suomessa, joten Suomella on erityisvastuu sen suojelussa. Suomen eliölajiston uhanalaisuuskartoituksessa vuodelta 2001 liito orava todettiin vaarantuneeksi(rassiym 2001). Uhanalaisuusarvio ei perustu kannan kokoon sinällään, vaan kannan huomattavaan 30 % laskuun. EU:n luontodirektiivin mukaan liitteessä IV a olevien lajien, joihin liitooravakin kuuluu, suojelutaso tulee säilyä suotuisana. Tähän liittyen Suomen Luonnonsuojelulain(1096/1996) 49 mukaan liitteen IV (a) lajien lisääntymis ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Vaikka lainkohta on varsin selkeä, on sen tulkinnassa ja siitä johtuvassa ohjeistuksessa paljon ongelmia.seuraavassa ote Ympäristöministeriön vuonna 2005 julkaisemasta ohjeesta Liito oravan huomioonottaminen kaavoituksessa. Potentiaaliset pesäpuut tulee mahdollisten metsänkäsittelytoimenpiteiden yhteydessä säilyttää. Lisääntymis ja levähtämispaikan ympäristöön tuleejättää vähintään metrin suuruinen käsittelemätön vyöhyke. Kulkuyhteyspuiksivoidaan jättää ylimpiin latvuskerroksiin kuuluvia, liito oravalle suojaa antaviapuita ja niiden myrskynkestävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Menetelmät Kartoitus perustuu liito oravien sulamattomien talvipapanoiden etsimiseen. Papanoiden löytyminen viittaa siihen että liito orava suosii kyseistä aluetta, pesien siellä tai käyttäen sitä ravintoresurssinaan. Papanoita löydettäessä pyrittiin muodostamaan käsitys löytöpaikkaan kytketyistä metsäkuvioista ja siten saamaan kokonaiskuva liito oravan elinpiiristä alueella. Tämän jälkeen arviota testattiin hakemalla papanoita oletetuista paikoista. Jos oletukset osoittautuivat vääriksi, käytiin metsää läpi systemaattisesti papanoita etsien. Näin saadaan luotettava kuva ainakin ruokailualueista, jotka usein sijaitsevat pesien lähellä. Kaikki havainnot merkattiin satelliittipaikannuslaitteeseen. Tutkimuksen maastotyöt suoritettiin toukokuun alussa. Metsistä olivat siinä vaiheessa lumet jo pääosin sulaneet, joten papanat olivat helposti havaittavissa.

18 Tutkimusalueet: Soinlahti teollisuusalue, Makkaralahti, Yrittäjäntien tienoo, Lapinniemen pohjoisranta, Siirtolapuutarha ja Teollisuuskylä. 1. Makkaralahti: Tutkittiin Makkaralahden asuinalueelta kaikki mahdolliset kohteet liito oravien havaitsemiseksi, ja etsittiin erityisesti ravintokohteita, joiden vuoksi alueella saattaisi vierailla liito oravia. Makkaralahdella ei ole varsinaiseksi lisääntymis ja levähdysalueeksi kelpaavia metsiä, mutta puustoisetkulkuyhteydet(pihapuut, puuryhmät, rantapuusto) alueella ovat riittävät, jotta alueen hyödyntäminen ravintokohteena on mahdollista. Makkaralahden asuinalueen eteläkärjestä, rannan tuntumasta löytyi yksi hieman laajempi kokonaisuus, jossa esiintyy ruokailualue ja suojaisia puuryhmiä levähdyspaikaksi. Sieltä löytyi papanoita muutamasta kohdasta, suurien liitopuiden tyveltä sekä läntisen, rantaan asti ulottuvan metsikön sisältä.(kuva 2) Kuva 2. Kuvassa yhtenäinen viiva osoittaa levähdys/liitokuusi ryhmien rajauksen, ja katkoviiva potentiaalisen ruokailualueen

19 TULOKSET : Papanalöydökset (koordinaattijärjestelmä KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) pvm. Kohde: N / lat E / lon 24.huhti Makkaralahti huhti Makkaralahti huhti Makkaralahti huhti Makkaralahti huhti Makkaralahti