7 Kommentoitu johdanto XML:ään

Transkriptio

1 7 Kommentoitu johdanto XML:ään Kommentoitu johdanto XML:ään HTML:n ja DIV- ja SPAN-elementtien luonteva käyttöönotto dokumenttien rakenteen täsmentämisessä on merkki siitä, että itse keksityille elementeille on järkevää käyttöä Yhdessä tyylien käytön kanssa tämä tarjoaa elementtien identifioinnin ja luokittelun muodossa, paitsi mahdollisuuden dokumentin ulkoasun irrottamiseen sen sisällöstä, myös mahdollisuuden kokonaan uudentyyppisten rakenne-elementtien käyttöönottoon HTML:n sisällä - uudet elementit, joilla ei "HTML:n semanttista painolastia" - merkitys määräytyy käyttötarkoituksen tai ulkoasun määrittelyn perusteella Esimerkki: <DIV CLASS="userRecord" ID="147"> <DIV CLASS="nameField">John Doe</DIV> <DIV CLASS=" Field">john@doe.com</DIV> <DIV CLASS="ageField">34</DIV> <DIV CLASS="commentField">Nobody really knows him</div> <DIV CLASS="PIprintf>%s%s%d%s\n</DIV> <DIV> RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 124

2 Kuitenkin esim. elementtien DIV ja SPAN käyttö on kömpelöä ja rajoittuu vain HTML-kieleen Uusien elementtimääritysten lisääminen (HTML-dokumentti)kieleenkään ei auta; joku keksii aina tarpeellisen elementin, jota kielessä ei vielä ole joten ilmeisesti yhden ja (semanttisesti) yleispätevän merkintäkielen suunnittelu "GPML" (hypoteettinen "General Purpose Markup Language") ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista Kuitenkin uudentyyppisiä rakenne-elementtejä käytännön sovelluksissa usein tarvitaan. Mikä ratkaisuksi? Vastaus: "staattisen ja valmiin merkintäkielen sijasta" tarjotaan suunnittelijoille mahdollisuus omien elementtien määrittelyyn ja käyttöönottoon jonkin yksittäistä merkintäkieltä yleisemmän kielen määrittelyjärjestelmän puitteissa Ratkaisu: XML (ja dokumenttien tyyppimäärittelyn eksplisiittinen käyttöönotto) Ratkaisun hyödyt: - kokonaan omannimiset elementit ja attribuutit joilla haluttu merkitys - mahdollisuus dokumenttien loogisen elementtirakenteen "oikeellisuuden" suoraviivaiseen tarkistamiseen RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 125

3 Oma merkintäkieli? Täysin uudentyyppisen (ei-triviaalin) merkintäkielen kehittäminen on työlästä, eikä työhön kannata ryhtyä ilman hyviä perusteluita! Käytännössä pelkän merkintäkielen lisäksi tarvitaan yleensä muutakin, esim. - editori, jolla dokumentteja voidaan tuottaa ja merkata - ohjelma, joka merkattuja dokumentteja osaa käsitellä - sovelluksia, joissa merkintäkielellä on käyttöä - yhteisö, joka ko. merkintäkielen suostuu ottamaan käyttöön Homma helpottuu huomattavasti, jos pyörää ei lähdetä keksimään uudestaan, vaan uusi merkintäkieli suunnitellaan jonkin standardoidun merkintäkielten kuvausjärjestelmän puitteissa Yleisessä tapauksessa kuvauskielten syntaksin ja tyyppimäärittelyjen sijaan puhutaan skeemoista ([schema]), joilla tarkoitetaan tiedon esitysrakenteiden abstrakteja malleja tai kuvausmenetelmiä (XML:n DTD-määrittelyitä voidaan pitää skeemojen erikoistapauksena - tähän palataan myöhemmin) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 126

4 Käytännössä "riittävän hyvän" dokumenttien merkintäkielen (tiedon kuvauskielen) kehittäminen onnistuu esim. SGML:n tai XML:n avulla Tällöin käytössä on jo "valmiina": - merkintäkielen perussyntaksi, jolla esim. elementtimerkkaus erotetaan muusta dokumentista (esim. tagit ja kommentit) - kuvauskieli, jolla dokumenttien rakenne, elementtien nimet ja ominaisuudet ilmoitetaan (esim. DTD-kuvauskieli) - ratkaisu perusmerkistön ja erikoismerkkien koodausongelmaan (esim. Unicode) - editoreita, ohjelmia, sovelluksia ja valmiiksi merkittyä dataa - muita käyttäjiä! Yhteisöllisen kytkennän kautta standardeihin pidättäytymisestä saadaan myös muuta hyötyä: - valmiita dokumenttien rakennemalleja - opetusta ja ohjeita työkalujen ja suunnittelumenetelmien käyttöön - esimerkkejä ja kokemuksia eri ratkaisujen toimivuudesta RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 127

5 Mitä merkintäkieleltä halutaan? Perimmäisenä ideana on tallettaa tietoa ja tietoa tiedosta sopivan koodausjärjestelmän puitteissa sopivalla tarkkuudella esitettynä "Tiedolla" tarkoitetaan tässä yhteydessä niitä asioita, joita halutaan käsitellä dokumenttimuodossa. Tieto sinänsä on sopimuksenvarainen asia. "Tiedolla tiedosta" (tiedon kuvaus, metatieto tai metainformaatio) tarkoitetaan tässä "eksplisiittistä rautalankaselitystä siitä, mitä merkitystä tiedolla on tai mitä se tässä asiayhteydessä tarkoittaa". Huomaa, erityisesti että - eri sovelluksissa "samasta tiedosta" saatetaan tarvita hyvinkin erilaisia kuvausta (vrt. dokumentin tulostaminen vs. tiedon etsiminen) - tietokoneen näkökulmasta metatieto "vain" lokeroi ja numeroi tietoa sekä esittelee relaatioita eri tietoalkioiden välillä "Koodausjärjestelmä" on se menetelmä, jolla kaksi edellistä voidaan esittää esim. tietokoneessa (käytössä on toki yhtä aikaa useita eritasoisia koodauksia, mutta yleensä näistä eksplisiittisesti mainitaan vain merkkikoodaus) Lopulta "sopiva tarkkuus" löydetään sovelluskohtaisesti kokeilemalla RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 128

6 XML - mikä se on? XML = Extensible Markup Language, versio 1.0 on virallinen W3C suositus (W3C Recommendation 10-February-1998) XML määrittelee (teksti)dokumenttien loogisen ja fyysisen rakenteen sekä tarjoaa mahdollisuuden tietyn (rajoitetun) elementtirakenteen omaavien, tietyntyyppisten dokumenttiluokkien kuvaamiseen Oleellisesti XML 1.0 määrittelee XML-dokumenttiluokan, ts. sen, millaisia XMLdokumentit ovat (sekä sen, miten XML-dokumentteja tulee prosessoida) XML on SGML:n "aito osajoukko" (tästä seuraa ) XML-spesifikaatio kuvaa XML-dokumentin geneerisen rakenteen EBNFnotaation avulla (Extended Backus-Naur Form), mikä käytännössä tarkoittaa tuottosääntöinä annettua kontekstivapaan kielen kielioppimäärittelyä - karkeasti sanottuna "dokumentti on XML-dokumentti, mikäli se voidaan johtaa spesifikaation document-tuottosäännöstä" (+reunaehdot) - itse XML-dokumentit näyttävät lähinnä "erikoisilta HTML-dokumenteilta" (EBNF:ää ei käytetä yksittäisten dokumenttien merkkaamiseen!) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 129

7 Esimakua tulevasta: yksinkertainen XML-dokumentti <?xml version="1.0"?> <!DOCTYPE EXAMPLE SYSTEM "hellow.dtd"> <EXAMPLE> <TITLE>Hello World!</TITLE> <CONTENT>My very first XML-document</CONTENT> <AUTHOR>Nykänen</AUTHOR> <DATE/> </EXAMPLE> Esimerkki näyttää tutulta: - elementit ja entiteetit näyttävät samalta kuin ennenkin - tuttu sisäkkäinen elementtirakenne - esimerkin toisella rivillä kerrotaan dokumentin tyyppi (vrt. HTML) Uuttakin on mukana: - uudentyyppisiä (nimisiä) elementtejä (EXAMPLE ja DATE)? - uudennäköisiä koodeja ja uutta notaatiota ("?"-merkki ja "<DATE/>"-tagi)? RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 130

8 XML-spesifikaation suunnittelukriteerit XML:ää kehittäneet XML Working Group (vanha SGML Editorial Review Board) ja XML Special Interest Group (vanha SGML Working Group) asettivat XML:n kehitystyölle seuraavia tavoitteita: - suoraviivainen käyttö Internetin yli - laaja sovellusalue (ei esim. laite- tai ohjelmistoriippuvuutta) - yhteensopivuus SGML:n kanssa - XML:ää käsittelevien ohjelmien kirjoittamisen helppous - vähän valinnaisia ominaisuuksia - dokumenttien luettavuus ja selkeys (myös ihmisten näkökulmasta) - määrityksen tulee valmistua nopeasti (työ alkoi toukokuussa 1996) - määrityksen suunnittelun on oltava tarkkaa ja huolellista - dokumenttien tekemisen helppous - minimalistiseen merkkauksen ei pyritä (esim. pitkät nimet ovat sallittuja) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 131

9 Mihin XML:ää voi käyttää? Yksinkertaisimmillaan XML soveltuu HTML:n manttelinperijäksi, ts. kaikki, mitä HTML:llä voidaan tehdä, voidaan (periaatteessa) tehdä paremmin XML:llä (tai oikeastaan XML-standardiperheellä, kunhan selainten XML-tuki tulee kuntoon) XML ei kuitenkaan ole rajoittunut vain ja ainoastaan esitettäväksi tarkoitettujen dokumenttien merkkaamiseen, vaan XML-dokumentteja voi käyttää myös muuhun (melkeinpä mihin tahansa) Koska XML-dokumentit ovat unikoodattuja laite- ja ohjelmistoriippumattomia rakenteellisia tekstidokumentteja, soveltuu XML hyvin esim. - tiedon arkistointiin, erityisesti tietokantojen dokumenttiesityksen muodossa - tiedon siirtoon "XML-tekstimuodossa" eri ohjelmien välillä Abstraktin perusluonteensa ansiosta dokumentit voivat sisältää lähes mitä tahansa, esim: - tuttua tekstimuotoista rakenteellista tietoa - eksplisiittisesti esitettyjä relaatioita mv. tyyppisten tiedostojen välillä (esim. entiteettiviittausten avulla) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 132

10 Koska XML tarjoaa eksplisiittisen mahdollisuuden myös dokumenttien tyypittämiseen, soveltuu XML myös esim. - tiedon esitysmuodon standardointiin (skeemojen määritys) - robustiin dokumenttien kirjoittamisen perustaksi (dokumenttirakenteen muotovirheiden tunnistaminen) XML-ohjelmien ja XML-prosessorirajapintojen ansiosta XML tarjoaa myös esimerkiksi: - mahdollisuuden XML-pohjaisten "toisen tason" metakielten määrittelyyn - valmiita mekanismeja (monimutkaisten) dokumenttien "helppoon" käyttöönottoon ohjelmankehityksen näkökulmasta On erittäin tärkeää huomata, että toisin kuin esim. HTML-dokumentilla, XMLdokumentilla ei ole selkeää oletussemantiikkaa tai ulkoasua XML-dokumentti "sellaisenaan" ei tarkoita mitään eikä näytä sen enemmältä kuin se on: jonkin tyyppimäärityksen puitteissa merkattu tekstidokumentti johon mahdollisesti liitetään ulkoisia entiteettejä RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 133

11 XML-dokumentin "johonkin järkevään käyttämisen" vaihtoehtoja on kaksi: - XML-dokumentti "esitetään" jonkin tyylikielen avulla - XML-dokumentti "tulkitaan" jonkin prosessoriohjelman avulla Ilmeisesti näistäkin ensimmäinen on "vain" toisen erikoistapaus (joskin merkittävä sellainen) Kaiken kaikkiaan XML on tavallaan samantyyppinen työkalu kuin jokin ohjelmointikieli; siinä missä ohjelmointikieli tarjoaa eväät tietorakenteiden kuvaamiseen algoritmien kehittämisen näkökulmasta, tarjoaa XML mahdollisuuden tietorakenteiden kuvaamiseen dokumenttijärjestelmien kehittämisen näkökulmasta;...se mitä tietokoneohjelma tai XML-dokumentti "tarkoittaa", riippuu viime kädestä ohjelmaa tai dokumenttia käsittelevästä järjestelmästä (tulkki, prosessori tai muu lukija, viime kädessä ihminen) - vrt. "mitä tarkoittaa:" person.name = "John"; person.address = "LA"; Entäpä "mitä tarkoittaa": <PERSON><NAME>John</NAME><ADDRESS>LA</ADDRESS></PERSON> RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 134

12 Mihin XML:ää ei pidä käyttää? Kuten mitä tahansa muutakaan teknistä ratkaisua tai järjestelmää, ei XML:kään kannata ottaa väkisin käyttöön, "koska XML on hieno teknologia" - ehjää ei tarvitse korjata! XML toki tarjoaa hyviä ominaisuuksia tiedon esittämiseen, mutta ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto, onhan olemassa - "oikeita" tietokantoja - muita sovellusspesifejä kuvauskieliä -...ja lukemattomia sovelluksia sekä tonneittain tietoa näissä muodoissa XML ei myöskään ole "paras" ratkaisu, jos esim. - pyritään mahdollisimman tiiviiseen dokumenttiformaattiin - tieto halutaan salakirjoittaa - tietoa on luontevinta käsitellä jossain muussa kuin tekstimuodossa RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 135

13 Kuitenkin näissäkin tapauksissa XML voi tarjota luontevan tavan nimetä ja kehystää tietoa esim. tiedonsiirrossa tarvittavalla metatiedolla Perus-XML:ään liittyy myös omia puutteitaan: - elementtien rakennemäärittelyt ovat yksinkertaisia, eikä attribuuttimalleja ole oikeastaan lainkaan (tätä on mahdoton kiertää) - elementtien sisältö on käytännössä tyypitöntä tekstiä (tämän kiertäminen on erittäin työlästä) - jos käsiteltävä tieto sisältää "hankalia merkkijonoja" (esim. tiheästi sikin sokin merkkijonoja "<" ja "]]>"), dokumenteista tulee erittäin vaikealukuisia - ohjelmointiin tai DHTML:ään tottuneille XML on kaiken kaikkiaan varsin karu kieli (tämä on tietenkin myös XML:n voima) Osa näistä ratkeaa ottamalla XML:n rinnalle käyttöön muita XMLstandardiperheen määrityksiä (joista osa on vielä kehitteillä) XML:n suurin ongelma on se, että monelta osin käytännön teknologia on vielä "tulossa"-asteella - tämä aiheuttaa päänvaivaa erityisesti pienkehittäjille Lopuksi on syytä vielä kerrata, että tämän kurssimateriaalin kirjoitushetkellä XML:stä ei vielä reaalisesti ole HTML:n korvaajaksi RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 136

14 Mitä XML:n käyttämiseen tarvitaan? XML 1.0 on pohjimmiltaan varsin abstrakti ja yleiskäyttöinen määritys, joka kertoo, millaisia XML-dokumentit ovat;...joten minimissään XML:n hyötykäyttöön ei tarvita mitään ylimääräistä, vaan spesifikaatioita voidaan käyttää samaan tapaan kuin esim. kirjaa "näin kirjoitan helppolukuisia ja yksikäsitteisiä tekstidokumentteja": - XML 1.0 = ohje tietynmuotoisten dokumenttien kirjoittamisesta - standardi ja valmiiksi mietitty tapa merkitä dokumentteja Kuitenkin käytännössä XML:stä saadaan suurin hyöty irti, kun valitun tekstinkäsittelytyökalun rinnalla käytetään (validoivaa) XML-parseria: - XML-dokumenttien perussyntaksin automatisoitu tarkistaminen (dokumentti on hyvin muodostettu ([well-formed])) - XML-dokumenttien (rakenteen) automatisoitu validoiminen (dokumentin vahvistaminen tiettyyn dokumenttiluokkaan kuuluvaksi) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 137

15 Tekstinkäsittelytyökalu ja parseri voidaan myös yhdistää, tällöin XMLdokumenttien kirjoitustyö helpottuu huomattavasti (ominaisuudet tietenkin vaihtelevat eri ohjelmien välillä); "yleensä" käyttöön saadaan kuitenkin vielä: - graafinen esitys dokumentin puurakenteesta - XML-merkkauksen syntaksiväritys - elementtien menupohjainen valintatyökalu - tyylieditori ja dokumentin esikatselu - yms. Em. toimintojen lisäksi XML-editoriin voi tietenkin integroida myös muuta, esim. - tyyppimäärityskirjastoja - tuki muille XML-standardiperheen ominaisuuksille - yhteys tietokantajärjestelmään - yhteys (yrityksen tai organisaation) muihin operatiivisiin järjestelmiin - objektieditoreita, sovelluskohtaisia apuohjelmia ja opastetoimintoja, yms RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 138

16 Edellä kuvattiin lähinnä XML:ää kehittäjän näkökulmasta - loppukäyttäjän näkökulmasta XML on kuin mikä tahansa dokumenttistandardi: - XML-dokumenttien käyttäminen "kulissien takana" - taas yksi uusi "tiedostotyyppi" jolle integroitu ohjelmistotuki Suurin käytännön hyöty XML-dokumenteista saadaan, kun niiden editointi voidaan suorittaa tutuilla tai sovelluskohtaisilla editoreilla - "XML-tekstinkäsittely" - lomakepohjaiset työkalut - XML-wizardit, yms. Rajatuissa sovelluksissa XML-syntaksi on käytännössä tarkoituksenmukaista piilottaa loppukäyttäjiltä (vrt. HTML!) Mitä loppukäyttäjät sitten loppujen lopuksi tarvitsevat? - XML:ää hyödyntävän sovellusohjelman - mahdollisesti erikseen asennettavia ohjelmakomponentteja (esim. XMLparseri, XML-katseluohjelma, jne.) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 139

17 Kontekstivapaista formaalisista kielistä 8 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Teknisessä XML-spesifikaatiossa XML-dokumentin syntaksi on esitetty käyttäen ns. Extended Backus-Naur Form (EBNF) -notaatiota EBNF on yleinen "tietokonekielten" syntaksin määrittämiseen käytetty merkintätapa (peräisin jo vuodelta 1960) - kompakti - "yksikäsitteinen" verrattuna siihen, että kielioppi annettaisiin esim. "sanallisesti" (huomaa, että 1-käsitteisyys saavutetaan kielen laillisten sanojen suhteen, ei kuitenkaan välttämättä niiden johtamisen suhteen) - "helppo" lukea ja toteuttaa tietokoneilla (Kieliopin) Backus-Naur Form (BNF) on erikoistapaus ns. kontekstivapaita kieliä (CF-kielet) määrittävistä formaaleista kieliopeista Idea: dokumentti tai ohjelma vastaa BNF-konstruktion avulla ilmoitetun kielen L sanaa silloin kun sen on syntaktisesti oikein kirjoitettu RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 140

18 Kontekstivapaista formaalisista kielistä EBNF ei riitä kuvattavan kielen semantiikan määrittämiseen, vaan semantiikka on annettava esim. esimerkkien ja kommenttien avulla (tilanne toistuu "käytännössä kaikkien" formaalisten kielten tapauksessa) Oleellisesti EBNF kuvaa kielen L sanat esittelemällä 1) kielen (lopullisten) symbolien joukon 2) sanojen muodostamiseen käytettävät tuottosäännöt ja 3) työhön tarvittavan (väliaikaisten) symbolien joukon. Esimerkki: Operation ::= Integer Symbol Integer Integer ::= [1-9]+ Symbol ::= '+' '-' '*' Notaation merkitys kohtuullisen selvä ohjelmointia tunteville: - syntaksi annetaan tuottosääntöinä ("::=" vastaa tuttua symbolia " ") - ensimmäinen tuottosääntö (ellei toisin mainita) ilmoittaa alkusanan, josta muiden sanojen johtaminen aloitetaan ("Operation") - merkkiluokat ([1-9]) - säännöllisten lausekkeiden kertojat ("+") - vaihtoehtoisten sääntöjen ryhmittely (" ") RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 141

19 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Formaalinen kieli Pyrittäessä syntaktisesti yksikäsitteisiin kieliin päädytään ns. formaalisten kielten (formaalien kielten) käsitteisiin; tavoitteena on tällöin lähinnä (objektikieleen liittyvän) kielenkäytön ja päättelyn täsmentäminen Formaalinen kieli on jokin mv. sanojen joukko L (valitussa aakkostossa Σ) Sana w on äärellinen jono kielen aakkoston kirjaimia (merkkejä, symboleita, aakkosia, termejä) Aakkosto Σ on äärellinen kirjainten joukko (esim. kirjaimet a-ö, numerot 1-9, bitit 1 ja 0, jne.) Sanan w pituus w on siinä olevien kirjainten lukumäärä. Tyhjän sanan λ, sanan jossa ei ole lainkaan kirjaimia, pituus on 0 Sanoille v ja w määritellään tuttuja perusoperaatioita: - katenaatio (esim. vw) - (katenaatio)potenssi (esim. v 3 = vvv) - jne RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 142

20 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Kieli voi olla äärellinen tai ääretön: - äärelliset kielet voidaan ilmoittaa aina luettelemalla kaikki kielen sanat L = {w 1,w 2,, w n } - äärettömille kielille tämä ei onnistu; kielen sanat pitää ilmoittaa sääntöjen avulla (esim. kieliopin avulla tai muodossa L = { w: P(w) }) - (sovelluksissa puhutaan yleensä potentiaalisesta äärettömyydestä) Myös kielille L ja M määritellään perusoperaatioita: - katenaatio LM = { vw v L ja w M} - (katenaatio)potenssi L n = {v 1,v 2 v n v 1,v 2,,v n L}, jne. Koska kielet ovat sanojen joukkoja, käytetään sanoille ja kielille tuttuja joukkoopin merkintöjä ja operaatioita (sisältyminen, yhdiste, leikkaus, komplementti, ) Äärettömän formaalisen kielen L ilmoittaminen voidaan tehdä usein eri tavoin: - esim. säännöllisen lausekkeen avulla (jos L säännöllinen) - yleisessä tapauksessa kielen ilmoittaminen on usein tarkoituksenmukaista tehdä kielen sanat tuottavan kieliopin avulla RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 143

21 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Generatiiviset kieliopit Muodollisesti määritettynä (generatiivinen) kielioppi on nelikkö G = (Σ N,Σ T,X 0,P), missä aakkosto Σ jaetaan välisymbolien aakkostoon Σ N ja loppusymbolien aakkostoon Σ T. X 0 Σ N on kieliopin aksioma (alkusana, siemen) ja tuottosääntöjen joukko P muodostuu produktioista p i q i, missä p i :ssä on ainakin yksi välisymboli Kieliopin G "sisältämä" (indusoima) uudelleenkirjoitusjärjestelmä R=(Σ,P) mahdollistaa uusien sanojen johtamisen alkusanasta X 0 : 1) valitaan alkusana X i = X 0 2) yritetään soveltaa sanaan jotakin (yhtä) uudelleenkirjoitusjärjestelmän produktiota; jos onnistuu, saadaan uusi sana X i+1 3) jos sana X I+1 sisältää yhdenkin välisymbolin, jatketaan kohdasta 2 (asetetaan X i = X I+1 ) jos tällöin kohdan 2 yritys epäonnistuu, lopetetaan ja todetaan, että johto "epäonnistui" (ei tuottanut kielen sanaa) 4) JOS algoritmi pysähtyy JA tuottaa sanan, joka sisältää vain loppusymboleita, valitaan johdettu sana X I+1 kieleen L(G) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 144

22 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Kielioppi G tuottaa kielen L(G) sanat; sanotaan, että G määrittää kielen L(G) Jos uudelleenkirjoitusjärjestelmä R tuottaa sanasta v sanan w, merkitään v * R w. Alaindeksi R voidaan jättää merkitsemättä jos se selviää asiayhteydestä. Jos johtoon käytetään vain yhtä produktiota jätetään tähti pois Kielen L(G) sanojen johtoon X 0 * w voidaan liittää ns. jäsennyspuu ([parse tree]) Jäsennyspuu on juurellinen puu, joka saadaan, kun sanan w johtamisen yhteydessä jokaisella produktioaskeleella "täydennetään aksiomasta alkavaa graafia", esim. S D + D 1 2 Esimerkin jäsennyspuuta vastaa ilmeisesti johto S D+D 1+2 (huomaa, että puusta ei näy, missä järjestyksessä 1 ja 2 on tuotu sanaan) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 145

23 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Kielioppeja on tapana luokitella niiden tuottosääntöjen (tuottaminen kielten) perusteella, kielioppi G voi esim. olla 1) lineaarinen (produktioiden oikealla puolella enintään yksi välisymboli), 2) yhteydetön eli kontekstivapaa (produktioiden vasemmalla puolella vain välisymboleita) tai 3) yhteydellinen (ei rajoitusta 2) Kielioppi liittyy läheisesti automaatin ideaan: - automaatin sanotaan tunnistavan kielen, jos se hyväksyy tarkalleen kaikki kielen sanat - kieliopit ja automaatit ovat tavallaan erilaisia tapoja esittää "samoja asioita"; "yleensä" toimitaan siten, että kieliopeilla määritellään kieliä ja automaateilla tunnistetaan niitä (jako on lähinnä käytännöllinen) Kielioppien ja automaattien välinen yhteys on merkittävä: - lineaaristen kielioppien generoimat kielet ovat säännöllisiä joten niiden tunnistaminen onnistuu ns. äärellisillä automaateilla - yhteydettömät kieliopit generoivat yhteydettömiä kieliä (CF-kielet) joiden tunnistaminen onnistuu ns. pinoautomaateilla - yhteydelliset kieliopit generoivat yhteydellisiä kieliä (CS-kielet) joiden tunnistaminen onnistuu ns. lineaarisesti rajoitetuilla automaateilla RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 146

24 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Kontekstivapaat kieliopit Kontekstivapaat kieliopit määrittävät siis kontekstivapaita kieliä; kielen sanojen jäsennyspuiden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että puun "haaroja voidaan kasvattaa" riippumatta valitun pisteen "kontekstista" Tietokonekielten tapauksessa usein on tarkoituksenmukaista piirtää (kirjoittaa) kielen L sanan w jäsennyspuu rivimuodossa, esim. S D + D 1 2 Tällöin puuhun yleensä liitetään hiljainen oletus puun "lukemisesta" - ylhäältä alas (vasemmalta oikealle) - tämä ei kuitenkaan tee sanan jäsennyspuusta yksikäsitteistä Kuten kielille yleensäkin, yksi ja sama CF-kieli voidaan tuottaa useilla eri menetelmillä, useilla eri kieliopeilla ja useilla eri CF-kieliopeilla RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 147

25 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Jokainen kontekstivapaa kieli on kuitenkin mahdollista määritellä sellaisen kontekstivapaan kieliopin avulla, joka on ns. Chomskyn normaalimuodossa: - produktiot muotoa X YZ tai X a - poikkeuksena produktio X 0 λ (mikäli X 0 ei esiinny yhdenkään produktion oikealla puolella) Kontekstivapaiden kielten ja rakenteellisten dokumenttien välinen yhteys on selvä: - kielioppi L on dokumenttiluokan määrittävä "tyyppikuvaus" - ko. dokumenttiluokan dokumentteja vastaavat kielen L sanat Käytännössä pelkkä CF-kielioppi ei käytännön sovelluksissa aina "riitä": kielten (dokumenttiluokkien) rakennetta rajoitetaan vielä erilaisin (usein toisessa kielessä annetuin) rajoittein Esim. XML-dokumentin määrittäville EBNF-produktioille annetaan seuraavantyyppisiä rajoitteita: - well-formedness constraint (esim. elementtien tyypit täsmäävät) - validity constraint (esim. elementtirakenne täsmää) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 148

26 Kontekstivapaista formaalisista kielistä EBNF Generatiiviset kieliopit ovat "yleensä" riittävän vahvoja formaalisten kielten määrittelyyn käytettäviä konstruktioita, kuitenkin "tavanomaiset" sovellukset johtavat varsin suureen produktioiden määrään Ottamalla käyttöön "loogisia" sievennysmerkintöjä, voidaan sääntöjä kirjoittaa luettavammassa muodossa: käytännössä homma helpottuu huomattavasti ottamalla käyttöön säännöllisistä lausekkeista tutut merkinnät produktioiden sieventämiseen Extended Backus Naur Form (EBNF) esittää CF-kielen kieliopin käyttäen hyväksi produktioiden ryhmittelyä, operaattoreita, merkkiluokkia ja kertojia - ensimmäisenä esiteltävä produktio sovitaan aksiomaksi - kielen lopullisten symbolien joukko (aakkosto) "selviää sovelluksesta" (BNF ehdottaa välisymboleita kirjoitettavan esim. isolla alkukirjaimella) Esimerkki: Operation ::= Integer Symbol Integer Integer ::= [ ]+ Symbol ::= '+' '-' '*' RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 149

27 Kontekstivapaista formaalisista kielistä CF-kieliopin ilmiasu perustuu literaaliviittauksiin, sulkujen käyttöön, operaattoreihin ja kertojiin Merkki ja merkkijonoviittaukset: - #xn (N on halutun merkin indeksi merkkikoodauksen ISO/IEC mukaan) - [a-za-z],[#xn-#xm] (lueteltu merkkiluokan merkki) - [^abc], [^#xn#xm] (jokin muu merkki kuin lueteltu) - "string", 'string' (vakiomerkkijono) Sulkujen käyttö: - (lauseke) (lausekkeiden ryhmittely esim. kertojien vaikutusalueen asettamiseksi) Operaattorit: - A B (B seuraa A:ta) - A B (A tai B muttei molemmat) - A - B (A muttei B:tä) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 150

28 Kontekstivapaista formaalisista kielistä Kertojat: - A? (A esiintyy kerran tai ei ollenkaan) - A+ (A esiintyy yhden tai useamman kerran) - A* (A esiintyy yhden tai useamman kerran tai ei ollenkaan) Loput säännöllisistä lausekkeista tutut operaattorit ja kertojat voidaan konstruoida näistä Esimerkiksi A{3,4} on sama kuin A A A A A A A XML-spesifikaatio esittelee lisäksi muutakin kielen määrittelyyn liittyvää notaatiota: - /* */ (komentti) - [ wfc: ] (well-formedness constraint) - [ vc: ] (validity constraint) RAKENTEISET DOKUMENTIT (kevät 2002) luentorunko ON 151